L U O K K A H U O N E E S TA
Mitä uutta kuuluu kouluun? Ranskaa puhuva robotti motivoi vuorovaikutukseen Espoossa. TEKSTI JA KUVA LIISA PEURA
D
igitaalisuus on muuttanut opettamisen ulottuvuuksia ja vuorovaikutusta koulumaailmassa. Kokemusten perusteella voi sanoa, että nykyisellään teknologiset laitteet eivät kuitenkaan korvaa fyysiseen läsnäoloon perustuvaa vuorovaikutusta. Se korostuu kieltenopetuksessa, jonka tavoitteena on onnistunut kommunikaatio. Osallisuuden ja aidon läsnäolon kokemus on herkkä ja hauras. Vaikka myös verkossa voi helposti yhdistää multimodaalisia elementtejä kuten videoita, tekstiä ja kuvioita, jää suuri osa vuorovaikutukselle olennaisista moodeista pois. Kieltä tukevat ilmeet, eleet ja muu kehonkieli jäävät huomaamatta. Perinteisiä vuorovaikutustapoja on ikävä. Kannettavan tai tabletin ruudulta kaverit ja opettaja eivät tunnu samoilta, eivätkä video-oppitunnit korvaa fyysistä läsnäoloa. Sovelluksessa esiintyvä virtuaalibotti ei vastaa vuorovaikutuksessa edes fyysistä robottia.
Robottiavusteisuus oppimisessa
Robottiavusteinen oppiminen (robot-assisted language learning, RALL) tuo digiloikkaan uuden ulottuvuuden. Sosiaalisen humanoidirobotin lisäarvo kielen oppimiseen ja halukkuuteen kommunikoida on nyt tutkimuksen kohteena Espoossa Jousenkaaren koulussa alkaneessa tutkimuksessa, joka on osa Turun yliopiston RoboLang-hanketta. Tutkimuksessa käytettävä robotti puhuu vain ranskaa. Tutkimushanketta vetää Ranskan kielen laitoksen professori Marjut Johansson. Vuorovaikutussuhteita syntyy sosiaalisen humanoidirobotin myötä useita: lapsi–robotti, lapsi–lapsi, lapsi–lapsi–robotti ja lapsi–opettaja. Vuorovaikutus on keskeistä kaikessa oppimisessa, mutta se korostuu erityisesti kieltenopetuksessa. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan lapsen ja robotin välistä vuorovaikutussuhdetta ranskan kielen oppimisen kannalta, mutta tutkimus näyttää pilotointikokemusten mukaan tuovan löydöksiä myös muilla tasoilla. Oppilaan toimijuudesta tulee luontainen osa oppimista sekä robotin
20
3/2021
puhekumppanina että kaverin auttajana. Oman oppimisprosessin seuraamisesta tulee aktiivista, ja oppilaiden keskinäiset empatiataidot korostuvat oppilaiden auttaessa ja tsempatessa pariaan. Kieltenopettajan rooli muuttuu, kun robotti tuo muutoksia vuorovaikutusdynamiikkaan. Opettajan perinteinen keskeinen rooli keskustelun ylläpitäjänä pienenee mutta painottuu uudella tavalla robotille koodatun oppimissisällön luomisessa siten, että vuorovaikutteiset tehtävät pysyvät oppilaan lähikehityksen vyöhykkeellä.
Myönteisiä tunteita ja sinnikkyyttä
Opetussuunnitelman taustalla olevan oppimiskäsityksen mukaan ”myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista” (POPS 2014, 17). Tutkimukseen liittyvän opetuskokeilun valossa robottiavusteinen oppiminen vahvistaa nimenomaan oppilaiden myönteisiä tunnekokemuksia. Oppilaat kokevat keskittyvänsä robotin kanssa hyvin. Vaikka heitä jännittää puhua robotille, he ovat innostuneita ja harjoitus saa heidät hyvälle tuulelle. Ahdistuksen tunteet jäävät taustalle. Robottiavusteinen oppiminen koettiin kokeilujakson aikana hyödylliseksi ja kivaksi tavaksi oppia, kuten oppilaiden kommenteista huomaa: ”Ranska on BEST” ”Domi on beaucoup outo” ”Domi on ihana!!!” ”RODominiquen kanssa on kivaa puhua” Sinnikkyys on yksi positiivisen pedagogiikan voimavahvuuksista. Sen avulla ponnistellaan kohti tavoitteita. Ranskan äänteiden harjottelussa robotti palkitsee oikeasta ääntämisestä vilkuttamalla värillisiä karkkisilmiään. Oppilaat tavoittelevat vaikeimmalle tasolle pääsemistä ja sen suorittamista. Robotin ajoittaisista puheentunnistusongelmista huolimatta oppilaat jaksoivat kokeilun aikana toistaa sanoja jopa useita kymmeniä kertoja. Kesken jättäneitä oli sangen vähän. Mielenkiintoinen huomio onkin se, että oppilaat robotin takkuilusta huolimatta kehittävät siihen tunnesiteen.
