Mitä uutta kuuluu kouluun?

Ranskaa puhuva robotti motivoi vuorovaikutukseen Espoossa.

TEKSTI JA KUVA LIISA PEURA

Digitaalisuus on muuttanut opettamisen ulottuvuuksia ja vuorovaikutusta koulumaailmassa. Kokemusten perusteella voi sanoa, että nykyisellään teknologiset laitteet eivät kuitenkaan korvaa fyysiseen läsnäoloon perustuvaa vuorovaikutusta. Se korostuu kieltenopetuksessa, jonka tavoitteena on onnistunut kommunikaatio.

Osallisuuden ja aidon läsnäolon kokemus on herkkä ja hauras. Vaikka myös verkossa voi helposti yhdistää multimodaalisia elementtejä kuten videoita, tekstiä ja kuvioita, jää suuri osa vuorovaikutukselle olennaisista moodeista pois. Kieltä tukevat ilmeet, eleet ja muu kehonkieli jäävät huomaamatta. Perinteisiä vuorovaikutustapoja on ikävä. Kannettavan tai tabletin ruudulta kaverit ja opettaja eivät tunnu samoilta, eivätkä video-oppitunnit korvaa fyysistä läsnäoloa. Sovelluksessa esiintyvä virtuaalibotti ei vastaa vuorovaikutuksessa edes fyysistä robottia.

Robottiavusteisuus oppimisessa

Robottiavusteinen oppiminen (robot-assisted language learning, RALL) tuo digiloikkaan uuden ulottuvuuden. Sosiaalisen humanoidirobotin lisäarvo kielen oppimiseen ja halukkuuteen kommunikoida on nyt tutkimuksen kohteena Espoossa Jousenkaaren koulussa alkaneessa tutkimuksessa, joka on osa Turun yliopiston RoboLang-hanketta. Tutkimuksessa käytettävä robotti puhuu vain ranskaa. Tutkimushanketta vetää Ranskan kielen laitoksen professori Marjut Johansson.

Vuorovaikutussuhteita syntyy sosiaalisen humanoidirobotin myötä useita: lapsi–robotti, lapsi–lapsi, lapsi–lapsi–robotti ja lapsi–opettaja. Vuorovaikutus on keskeistä kaikessa oppimisessa, mutta se korostuu erityisesti kieltenopetuksessa.

Tutkimus keskittyy tarkastelemaan lapsen ja robotin välistä vuorovaikutussuhdetta ranskan kielen oppimisen kannalta, mutta tutkimus näyttää pilotointikokemusten mukaan tuovan löydöksiä myös muilla tasoilla. Oppilaan toimijuudesta tulee luontainen osa oppimista sekä robotin puhekumppanina että kaverin auttajana. Oman oppimisprosessin seuraamisesta tulee aktiivista, ja oppilaiden keskinäiset empatiataidot korostuvat oppilaiden auttaessa ja tsempatessa pariaan.

Kieltenopettajan rooli muuttuu, kun robotti tuo muutoksia vuorovaikutusdynamiikkaan. Opettajan perinteinen keskeinen rooli keskustelun ylläpitäjänä pienenee mutta painottuu uudella tavalla robotille koodatun oppimissisällön luomisessa siten, että vuorovaikutteiset tehtävät pysyvät oppilaan lähikehityksen vyöhykkeellä.

Myönteisiä tunteita ja sinnikkyyttä

Opetussuunnitelman taustalla olevan oppimiskäsityksen mukaan ”myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista” (POPS 2014, 17). Tutkimukseen liittyvän opetuskokeilun valossa robottiavusteinen oppiminen vahvistaa nimenomaan oppilaiden myönteisiä tunnekokemuksia. Oppilaat kokevat keskittyvänsä robotin kanssa hyvin. Vaikka heitä jännittää puhua robotille, he ovat innostuneita ja harjoitus saa heidät hyvälle tuulelle. Ahdistuksen tunteet jäävät taustalle. Robottiavusteinen oppiminen koettiin kokeilujakson aikana hyödylliseksi ja kivaksi tavaksi oppia, kuten oppilaiden kommenteista huomaa: • ”Ranska on BEST” • ”Domi on beaucoup outo” • ”Domi on ihana!!!” • ”RODominiquen kanssa on kivaa puhua”

Sinnikkyys on yksi positiivisen pedagogiikan voimavahvuuksista. Sen avulla ponnistellaan kohti tavoitteita. Ranskan äänteiden harjottelussa robotti palkitsee oikeasta ääntämisestä vilkuttamalla värillisiä karkkisilmiään. Oppilaat tavoittelevat vaikeimmalle tasolle pääsemistä ja sen suorittamista. Robotin ajoittaisista puheentunnistusongelmista huolimatta oppilaat jaksoivat kokeilun aikana toistaa sanoja jopa useita kymmeniä kertoja. Kesken jättäneitä oli sangen vähän. Mielenkiintoinen huomio onkin se, että oppilaat robotin takkuilusta huolimatta kehittävät siihen tunnesiteen. Yksinkertaisessakin tehtävässä robotti siis koetaan motivoivaksi elementiksi.

Robotti ei korvaa opettajaa

Aloitusvaiheen on todettu toimivan parhaiten, kun robotti esitellään oppilaille kaverina. Siksi tutkimuksessa käytettävä robotti on esitelty oppilaille uutena maskottioppilaana, ja se on nimetty sukupuolineutraalisti Dominiqueksi (oppilaiden kielellä Domi). Robotti on saanut jo nyt oppilaiden kysymysten myötä persoonallisuutta, ja sen söpöyspisteet ovat korkealla. Kokeilujakson aikana robotista tuli ”ystävä”, jota kouluikäiset oppilaat kaipasivat etäkoulun tuomissa poikkeusoloissa.

Tunteiden tunnistamiseen ja aitoon vuorovaikutukseen kykenevä tekoäly on vielä kaukana. Robotin motivoiva tekijä onkin juuri sen hieman kömpelö multimodaalisuus, joka edesauttaa ystäväulottuvuuden syntyä – se ei tiedä kaikkea ja tekee itsekin virheitä. Robotti ei siis korvaa opettajaa, ja robotin ei tarvitse vaikuttaa inhimilliseltä vaan se saa näyttää robotilta.

Kuten oppilaat sanoivat: ”On ihanan helpottavaa, kun mun ei tarvi miettiä, mitä Domi ajattelee musta.” Robotti on robotti myös vuorovaikutuksessa. Se ei osaa vielä tuottaa omia lauseitaan, ja se hyväksyy vain valmiiksi tehtäviin koodatut vastaukset oikeina. Puheentunnistuksen suorituskyky ei aina taivu suomalaiseen aksenttiin, ja se voi turhauttaa pientä oppijaa. Luonnollisessa vuorovaikutuksessa hyväntahtoinen kuulija ymmärtää jo puolesta lauseesta puhujan intention. Robotti ei, ja se aiheuttaa naurua, epäonnistunutta viestintää, toistoa, toistoa ja toistoa, ja lopulta onnistumisen iloa. Toistoa tulee enemmän kuin koskaan reaalimaailmassa – ranskalainen lipunmyyjä olisi jo aikoja sitten tuhahtaen sulkenut lippuluukkunsa kiinni. Rajallinen puheentunnistus tuo mukanaan myös haasteita opetustilaan, ja vuorovaikutus robotin kanssa toimiikin parhaiten pienryhmä- tai paritilanteissa, ei kokonaisessa luokassa.

Pedagogia ja roboetiikka

Kielen oppimisen ja opettamisen pedagogia on muuttunut oppimisen lopputuloksen tarkastelusta oppimisprosessin tarkasteluun ja aktiiviseen toimijuuteen. Tähän robotti istuu hyvin. Robopedagogiikan kehittämisen myötä otamme kantaa siihen, millaista tulevaisuuden oppimista ja koulumaailmaa rakennamme itsellemme ja muille. Multimodaalisuus ja sosiaalinen vuorovaikutus ovat tärkeitä osia robottipedagogiikassa. Potentiaalia alassa on. Robotista voisi kehittyä monipuolinen harjoittelukaveri. Oppilaiden kommentit kokeilujaksolta todentavat tätä: • ”Mä haluan tehdä lisää Domin kanssa.” • ”Haluaisin että Domi osaisi kertoa kohteliaisuuksia” • ”Tehdään Domille urheiluvalmentajan sisältöä!” • ”Tehdään Domin kanssa oma biisi ja lauletaan se sen kanssa!” • ”Domi olis hyvä lukukoira.”

Roboetiikka on kaiken keskiössä. Lapsi mieltää robotille helposti piirteitä, joita sillä ei ole. On tärkeää, että nuoretkin oppilaat pääsevät itse luomaan robotille sisältöä. Näin he saavat samalla välähdyksen tekoälystä ja koodaamisesta, eikä robotti inhimillisty liikaa. Oman sisällön tuottaminen lisää myös oppilaan motivaatiota. Kun oma jälki näkyy ja kielitaitoa voi itse soveltaa, syntyy syvempää oppimista.

Teknologian edelleen kehittyessä ja robottien hintojen laskiessa tulee vielä aika, jolloin robotit ovat luonnollinen ja arkinen osa oppitunteja. Ei olisi yhtään ihme, jos robotti löytäisi tiensä myös luokkakuviin. Vuorovaikutuksessa robotin kanssa lapset oppivat kieltä motivoituneesti keskustellen ja toistaen. Tämä on kieltenopetuksen toivottu suunta – kielen käyttö, ei teoria.

KIRJOITTAJA

Liisa Peura toimii ranskan ja englannin kielen lehtorina Jousenkaaren koulussa Espoossa. Hän on tohtorikoulutettava Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksen Robo- Lang-hankkeessa.

21