Sanakokeet – kyllä vai ei?

Sanakokeet – kyllä vai ei?

Sanaston kartuttaminen on keskeistä kielitaidon hankkimista. Mutta tarvitaanko sanakokeita vai ei?

TEKSTI ANNA HALME

Sanakokeiden pitämiseen tai pitämättä jättämiseen on erilaisia syitä. Joku pitää niitä opiskelijoiden toiveesta tai siksi, että koe motivoi opiskelemaan. Joku toinen taas kritisoi sitä, että päntätyt sanat eivät jää kestomuistiin ja että yksittäisten sanojen opettelu latistaa niiden merkityksiä. Tätä juttua varten koottiin joitakin erilaisia näkemyksiä kokeneilta kieltenopettajilta.

Sanaston opettamisessa ja harjoittamisessa on ensisijaista se, että opiskelijoiden kanssa yhdessä mietitään ja sanallistetaan, mitä sanaston oppiminen on.

Olipa opettaja mitä mieltä tahansa sanakokeista, pyrkimys on kaikilla samansuuntainen: sanaston oppiminen ja opitun automatisoituminen niin, että sanojen miettimiseen ei tarvitse käyttää aikaa, kun kirjoittaa tai puhuu kieltä. Tähän ei tietenkään yksittäinen koe riitä, vaan sanojen oppiminen vaatii toistoa toiston perään.

Sanakokeiden kannattajat ja vastustajat ovat yhtä mieltä myös siitä, että perinteinen opettajalle korjattavaksi tehtävä sanakoe on työläs. Espanjanopettaja Minna kuvailee: ”Alkuvuosina pidin niitä kaikissa ryhmissä, mutta lopetin niiden pitämisen, koska en ymmärtänyt pitää muunlaisia sanakokeita kuin sellaisia, jotka itse korjasin. Työmäärä alkoi kasvaa liian suureksi, koska opetin monessa eri paikassa tuntiopettajana. Nyt pidän sanakokeita, jotka opiskelijat korjaavat itse tai toisiltaan.”

Saksan ja ruotsin opettaja Johanna tuo esiin toisenkin korjaamiseen liittyvän pulman: ”Pitäisikö vain alleviivata virhekohta vai korjata koko virhe? Vai pitäisikö oppilaan itse etsiä oikea muoto? Kaikki eivät ole motivoituneita, osa voi jättää lähes tyhjän paperin. Tunnilla kokeen teettäminen ja korjauttaminen vie aikaa, joka on pois muulta opettamiselta.”

”Ajatus kokeesta saa tsemppaamaan”

”Sanakokeiden avulla pyrin kartuttamaan oppijoiden reseptiivistä sanastoa. Tämän jälkeen pyrimme yhdessä siirtämään sanoja produktiiviseen sanastoon”, sanoo englanninopettaja Maria. Hänen kokemuksensa mukaan harva oppija peruskoulussa tai toisella asteella on riittävän motivoitunut kartuttamaan sanavarastoaan itsenäisesti. Monet myös pitävät sanakokeita hyödyllisinä ja toivovat, että niitä pidetään.

Aikuisille espanjaa opettava Minna kertoo, että hänenkin opiskelijansa toivovat sanakokeita: ”Opiskelijat kertovat opettelevansa sanat paremmin, jos niitä kysellään jotenkin erikseen. Ajatus kokeesta saa tsemppaamaan – olen saanut tällaista palautetta opiskelijoilta ja tunnistan tämän myös itsessäni, kun opiskelen vieraita kieliä.”

Minnan mielestä sanaston opettamisessa ja harjoittamisessa on ensisijaista se, että opiskelijoiden kanssa yhdessä mietitään ja sanallistetaan, mitä sanaston oppiminen on: ”Nykyään kurssin alussa puhun tästä opiskelijoiden kanssa ja kysyn heiltä, kuinka he oppivat parhaiten sanastoa. Tässä kohden yleensä nousee esiin toive sanakokeista. Sitten mietitään yhdessä, että sanastoa oppii kuuntelemalla, listoista, kontekstista, teksteistä, kappaleista, tehtävistä, puhumalla, keskusteluista … Kaikki johtaa lopulta aina sanastoon.”

Minna toteaa, että ”sanakoe” saattaa olla hieman harhaanjohtava sana, sillä kyse on sanaston harjoittamisesta.

”Sanojen kyseleminen on ajanhukkaa”

Englanninopettaja Perttu ei pidä lainkaan perinteisiä sanakokeita. ”Aiemmin ajattelin, että yksittäisten sanojen tenttaaminen on lukiossa ajanhukkaa ja jopa haitallista, sillä sanat saattavat saada täysin eri merkityksen eri tilanteissa. Nykyisin ajattelen näin myös yläkoulun puolella”, hän sanoo. Hyvänä esimerkkinä on englannin sana sound, jolla on useita aivan erityyppisiä merkityksiä. Pertun tunneilla opiskelijat saavat ennemmin etsiä sanoille synonyymejä ilman pistokokeen tuottamaa ahdistusta.

Johanna on pitänyt aikaisemmin sanakokeita saksan ja ruotsin tunneillaan mutta ei pidä enää: ”Useimmat oppilaat lukevat vain sitä hetkeä varten ja oksentavat tietonsa siinä, mutta kestomuistiin jää vähän, ja jo seuraavalla tunnilla suurin osa on haihtunut. Oppilaat tähtäävät hyvään numeroon, eivät syvään oppimiseen.” Kokeiden tekeminen ja luki-ongelmaisten ja poissaolijoiden ottaminen huomioon vei ryhmän aikaa ja opettajan energiaa. Opiskelijat ja peruskoulussa myös huoltajat saattoivat lisäksi valittaa siitä, että sanakokeita on liikaa: ”Moni ajatteli, että saksan valinnaiskielenä on paras joustaa muiden ’tärkeämpien’ aineiden kokeiden tieltä.”

Sanakokeet eivät juuri auttaneet Johannaa arvioinnissa, vaan niiden osuus kurssiarvosanasta aiheutti päänvaivaa: ”Joku saattoi saada sanakokeista aina kiitettävän, mutta monipuolinen kielen hallinta ja sanojen soveltaminen muissa yhteyksissä oli korkeintaan tyydyttävä.”

Ammattikorkeakoulussa ruotsia ja englantia opettava Taija ei näe sanakokeiden pitämisessä hyötyä: ”Aikuiset varsinkaan eivät opi tehokkaasti ulkoa opettelemalla, ja jos jokin sana jääkin muistiin sitä kautta, sanan käyttö eli tiedon soveltaminen ontuu pahasti. Aikuisten voi myös kuvitella ottavan vastuuta oppimisestaan eri tavalla kuin vaikka peruskoululaisten.” Englannissa päätarkoitus on tutustua ammattialan teksteihin, tekstilajeihin ja tilanteiseen kielenkäyttöön. ”Tavoitteena on oppia strategioita, joilla selvittää vieraskielisen sanan merkitys tekstiyhteydessä ja varmistaa, että omiin teksteihin valittu sana on tekstiyhteyteen oikea vaihtoehto”, Taija kuvailee. Opiskelijat valitsevat lukemansa tekstit itse, joten sanakokeisiin ei edes kertyisi yhteistä sanastoa.

Taija kertoo, että osa opiskelijoista kuitenkin odottaa sanakokeita. ”Olisin kovin onnellinen, jos heillä olisi korkea-asteelle tullessaan muitakin tapoja omaksua sanastoa kuin sanalistojen ulkoa opettelu”, hän sanoo. Hän kyseenalaistaa oppimateriaalin kappaleen sanojen opettelun: ”Sanojen ainoa yhteys on se, että ne ovat sattuneet esiintymään ensimmäistä kertaa samassa tekstissä. Vaatii omanlaistaan motivaatiota ja oppimisen tyyliä, jotta niistä jää pidemmäksi aikaa mitään mieleen.”

Seuraavassa Tempuksessa pohditaan, millä erilaisilla tavoilla sanastoa harjoitellaan ja millaisia sanakokeet voisivat olla, jos niitä haluaa pitää.