
4 minute read
Piiritapaamiset käynnistyivät
from Tempus 3/2021
by SUKOL ry
Piiriyhdistysten etätapaamisessa vaihdettiin kuulumisia ja suunniteltiin tulevaa.
TEKSTI JA KUVA ANNA HALME
Advertisement
Uutena toimintamuotona SUKOLissa on aloitettu piiriyhdistysten tapaamiset. Paikallisista piiriyhdistyksistä on jo jonkin aikaa kuulunut toiveita sille, että SUKOL järjestäisi foorumin, jossa yhdistykset voisivat kuulla toistensa kuulumisia ja vaihtaa ideoita. Mahdollisuuksia ajatustenvaihtoon on ollut liittokokousten yhteydessä, mutta sitä ei ole koettu aivan riittäväksi.
Etäyhteyksien myötä pitkät välimatkat eivät onneksi enää ole este. Piiritoiminnan suunnittelu alkoi marraskuussa pidetyn liittokokouksen jälkeen, ja 14.4. pidettiin ensimmäinen etäpiiritapaaminen, johon osallistui 24 eri piiriyhdistysten puheenjohtajaa tai muuta vastuuhenkilöä. Ensimmäisessä piiritapaamisessa tarkoituksena oli tutustua muiden piirien aktiiveihin ja kartoittaa tapaamisten jatkoa.
Aloitustehtävässä osallistujat saivat kirjoittaa oman piiriyhdistyksensä vahvuuksia chat-ruutuun. Yhdistyksiä kuvailtiin sanoilla aikaansaava, ketterä, dynaaminen, monipuolinen, notkea liikkeissään, pippurinen. Kielten asiaa puolustetaan aktiivisesti omalla alueella. Kokouksissa ja tapahtumissa on viihtyisää. Joissakin yhdistyksissä on kynnys saada jäseniä mukaan tapahtumiin tai hallitukseen. On kuitenkin myös yhdistyksiä, joissa hallituksessa on konkareiden lisäksi uusia kasvoja ja laaja edustus eri asteilta. Pienen yhdistyksen etuna voi olla, että jäsenet tunnetaan hyvin.
Tavoitteena säännölliset etätapaamiset
SUKOLin hallituksesta piiritapaamisissa on mukana Johanna Söderholm, joka toimii oman yhdistyksensä Österbottens Svenska Språklärarföreningin puheenjohtajana. Alkupuheenvuorossaan hän iloitsi siitä, että etäyhteydet mahdollistavat kollegoiden tapaamisen useammin: ”Aina ei tarvita vakavaa, pedagogista sisältöä, joskus kahvittelu riittää.”
Johannan mukaan emme tunne tulevaisuutta, joten emme voi jäädä miettimään, että kaikki siirrettäisiin siihen, kun vihdoin voimme tavata kasvokkain. Hän kertoi esimerkin ruotsinkielisten yhdistysten yhteisestä koulutuksesta, jota on järjestetty Tampereella joka toinen vuosi. Seuraava lähitapaaminen näyttää tällä hetkellä mahdolliselta vuonna 2022, ja silloin tulee kuluneeksi jo neljä vuotta edellisestä kokoontumisesta. Ehkäpä pandemian jälkeen vakiintuu käytäntö, jossa yhdistykset tapaavat joka toinen vuosi kasvokkain ja joka toinen vuosi verkossa.
SUKOLissakin tavoitteena on hyödyntää digiloikan ja etäilyyn totuttautumisen hyvät puolet. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat nyt käynnistyvät säännölliset etäpiiritapaamiset. Pallo heitetään myös jäsenyhdistyksille: jos jäsenille ei vielä ole järjestetty matalan kynnyksen etätilaisuuksia, kannattaisiko niitä alkaa suunnitella?
Ideoita ja suunnitelmia
Osa piiritapaamisesta oli varattu pienryhmäkeskustelulle, jossa tehtävänä oli oman yhdistyksen kevään etätapaamisen suunnittelu ja tulevien etäpiiritapaamisten teemojen ideointi. Keskustelun jälkeen kokoonnuttiin yhdessä summaamaan niiden antia.
Kevään jäsentapaamisesta oltiin ryhmissä yleisesti sitä mieltä, että jäsenistö on väsynyt zoomailuun eikä etätapaamista siksi kannata järjestää ennen kuin vasta syksyllä. Sen sijaan useammassa yhdistyksessä suunniteltiin luontopolun, puistopiknikin tai grilli-illan järjestämistä ulkosalla myöhemmin keväällä.
Jäsenistöä saattaisi houkutella etätapaaminen, mikäli aihe olisi erittäin päivänpolttava. Yksi tällainen aihe on Karvin kokeisiin osallistuminen. Monessa suuressa kunnassa on tilattu Karvin kokeet koko kuntaan. Opettajat eivät kuitenkaan ole saaneet tietoa siitä, miten kokeiden korjaaminen korvataan. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee epävarmuus siitä, voiko kokeen tuloksia edes hyödyntää kevään arvioinnissa. Piiritapaamisen osallistujat toivat esiin myös huolensa siitä, että Karvin kokeiden takia kuntiin ei tilata SUKOLin valtakunnallisia kokeita.
Tulevilta piiriyhdistysaktiivien yhteisiltä etätapaamisilta toivottiin ensisijaisesti mahdollisuutta ideoiden jakamiseen ja kenties piirien yhteisten koulutusten suunnitteluun. On hyvä kuulla, mikä muualla toimii esimerkiksi koulutuksissa, tiedottamisessa, jäsenhankinnassa ja vaikutustyössä. Konkreettinen esimerkki aiheesta, josta kaivattiin vertaiskokemuksia muista piireistä, oli rehtoreihin vaikuttaminen, jotta alakoulun kielitarjottimelle ja myös toteutuneisiin valintoihin saataisiin muutakin kuin englantia. Seuraavalla kerralla piiritapaamisessa päätettiinkin pitää ideariihi, jossa ideoita voi jakaa ja kehittää eteenpäin.
Miltä mahtava näyttää?
Tapaamisen lopuksi kuultiin lyhyesti SUKOLin strategiatyöstä, jota esitteli toiminnanjohtaja Sari Saarinen. Strategiatyö on alkanut SUKOLin hallituksen työryhmässä keväällä 2021. Strategiatyössä katsotaan tulevaisuuteen: missä olemme muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä?
Strategiatyötä käsitellään piiritapaamisissa, koska SUKOL ja piirit ovat yhtä. Liiton strategiaa ei voi luoda sitouttamatta siihen jäsenyhdistyksiä. Tavoitteena on, että jäsenyhdistykset saavat liiton strategiasta välineitä omankin toimintansa kehittämiseen.
Kotitehtävä seuraavaa piiritapaamista varten kuului seuraavasti: Mieti itse tai yhdistyksessä, miltä hyvä näyttää. Miltä mahtava näyttää oman piirisi toiminnassa? Mikä on tavoitetila, jossa yhdistyksesi asiat olisivat niin hyvin kuin suinkin mahdollista?
Jos oma piirisi ei ehtinyt mukaan, seuraava etätapaaminen on jo 26.5.2021. Siitä lähetetään sähköpostia puheenjohtajille. Tervetuloa!
INFO: JÄSENYHDISTYKSET
SUKOLilla ei ole henkilöjäseniä, vaan kaikki jäsenet kuuluvat SUKOLiin paikallisen piiriyhdistyksen kautta. Piiriyhdistys määräytyy asuin- tai työpaikan perusteella jäsenen oman valinnan mukaan. Piiriyhdistyksiä on 27, ja niistä kaksi on ruotsinkielisiä.
Piiriyhdistykseen kuulumisen lisäksi jäsenet voivat liittyä yhteen tai useampaan kahdeksasta valtakunnallisesta kieliyhdistyksestä.
Piiri- ja kieliyhdistykset järjestävät jäsenilleen koulutusta ja virkistystä. Yhdistykset ottavat kantaa oman alueensa tai kielensä kieltenopetuksen ajankohtaisiin asioihin ja vaikuttavat päättäjiin kielten aseman puolesta.

Ryhmäkeskustelu oli antoisaa. Kuvassa Heidi Mäkynen (vas. ylä), Anna Halme, Sinikka Gröhn, Mari Kalaja (vas. ala), Hanna Pyykönen ja Susanna Kääriäinen.
PÖRINÄÄ PIENRYHMÄSSÄ
Samaan pienryhmään päätyivät Susanna Kääriäinen ja Heidi Mäkynen Kouvolan seudun kieltenopettajista, Sinikka Gröhn Pohjois-Savosta, Mari Kalaja Keski-Suomesta ja Hanna Pyykönen Helsinki–Vantaan kieltenopettajista.
Yhdessä pohdittiin, mikä olisi mielekäs tapahtuma, jonka voisi toteuttaa etänä ja joka saisi jäsenet osallistumaan vielä työpäivän jälkeen. Tuntumana oli, että hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät teemat olisivat houkuttelevampia kuin ”kova asia”. Useammassa yhdistyksessä on kuitenkin todettu, että enemmän osallistujia tulee koulutuksiin. Pelkkä puhdas virkistystoiminta ei vedä jäsenistöä hallituksen ulkopuolelta.
Monissa piireissä on kysytty suoraan jäsenistöltä joko sähköpostitse tai kotisivujen lomakkeella siitä, millaista koulutusta tai mitä muita tapahtumia toivotaan järjestettävän.
Tapahtumien aikataulutuksen ongelmana on, että iltapäivätilaisuuksiin opettajat eivät ehdi, koska koulut eivät maksa sijaista, mutta illalla jaksaminen tulee vastaan. Etämahdollisuudet helpottavat tätä ongelmaa. ”Jotain hyvää tässä etäkaaoksessakin”, todettiin yhteisesti.
Hanna kertoi Helsinki–Vantaan etänä järjestämästä aivotutkijan luennosta, joka kiinnosti muitakin. Pohdittiin, voisiko jatkossa osallistumismahdollisuutta tarjota muillekin piireille. Nyt kun etätapaamisten järjestämisestä alkaa olla kokemusta, niitä kannattaa jatkaa, vaikka pandemian jälkeen päästäisiin palaamaan normaalitilanteeseen. Piirit ovat keskenään erilaisessa asemassa. Olisi hienoa, jos kaikki voisivat hyötyä isojen yliopistokaupunkien piirien mahdollisuuksista.
Kuntavaaleista keskusteltiin myös. Yhdistykset tekevät paljon työtä kielten ryhmien perustamisen puolesta omissa kunnissaan. Asiat olisivat useimmiten järjestettävissä ilman kohtuuttomia kustannuksia, jos päättäjillä olisi halua. Tälläkään saralla työ ei lopu kesken.
Susanna, Heidi, Sinikka, Mari ja Hanna olivat tyytyväisiä piiritapaamisen järjestämiseen ja odottavat jatkoa innokkaasti.