POKU 1/2023, Poliisin päällystöopiskelijat, Printmix, Mika-Matti Trogen

POLIISIN PÄÄLLYSTÖOPISKELIJAT | SILTAVOUDIT RY

Sidosryhmäyhteistyö

JULKAISIJA

Siltavoudit ry

Vaajakatu 2, 33720 Tampere

Y-tunnus 0299607-5

JULKAISUTOIMIKUNTA

Marfa Raipela – Päätoimittaja

Arttu-Pekka Hautala

Janne Heikkinen

Maria Hietajärvi

Ville Mattila

Jussi Salomaa

Mika Virolainen

Juha Åkerman

KIRJOITTAJAT

Marfa Raipela

Antti Kamppuri

Samuli Lempiäinen

NL

Pia Katajala

Jussi Salomaa

MA

Mika Rajala

Jukka Kyynäräinen

Juha Pirkkalainen

Ben Henriksson

Mika Virolainen

Jukka-Pekka Salmela

Jarno Väliaho

Jani Aunio

Jussi-Pekka Laaksonen

Lasse Aalto

Ville Niskanen

KUSTANNUS, PAINATUS JA LASKUTUS

Printmix Oy

puh. 010 319 6380

https://www.printmix.fi/

TAITTO

Mika-Matti Trogen

ILMOITUSMYYNTI

Suomen Myyntimediat

https://www.suomenmyyntimediat.fi/

KANNEN KUVA

Sami Hätönen

Tässä lehdessä

4 Pääkirjoitus - sidosryhmäyhteistyö

5 Puheenjohtajan tervehdys

6 Yhteistyö on välttämätöntä sisäisen turvallisuuden saralla

8 Mitä yhteistyö on?

12 Nuorten rikosasiat ja oikeusedustus – yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa

TEEMA: SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖ

14 Yhteistyöllä tehokkaampaa esitutkintaa – poliisin ja hyvinvointialueen yhteistyö tuottaa tulosta

18 Tulevaisuuden toivot - Koulun ja poliisin yhteistyö on satsaus tulevaisuuteen

20 Psykologinen turvallisuus – avain parempaan yhteistyöhön 24

YHTEISTYÖLLÄ TEHOKKAAMPAA ESITUTKINTAA – POLIISIN JA HYVINVOINTIALUEEN YHTEISTYÖ

TUOTTAA TULOSTA

Moniviranomaisyhteistyö on tärkeä edellytys lasten pahoinpitely- ja hyväksikäyttöepäilyjen tehokkaalle tutkinnalle sekä lapselle tarjottavan tuen oikea-aikaisuudelle. Itä-Suomessa Joensuun poliisiasemalla on tutkittu lapsiin kohdistuvia rikosepäilyjä jo pidemmän aikaa poliisin, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyönä.

MITÄ YHTEISTYÖ ON?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viimeisen vuoden aikana noussut esiin yksi yhteistyön muoto muita enemmän. Nimittäin Natoon liittyminen ja siihen liittyvä hakemusprosessi. Kyse on Suomen kannalta tärkeästä puolustusyhteistyöstä sekä puolustusliittoon liittymisestä. sekä puolustusliittoon liittymisestä. Samoin julkisessa turvallisuuskeskustelussa puolustusyhteistyöhön liittyen, on noussut esiin myös Suomen tapa kokonaisturvallisuuden hoitamisesta eri viranomaisten välisessä yhteistyössä.

NUORTEN RIKOSASIAT JA OIKEUSEDUSTUS – YHTEISTYÖ SOSIAALIVIRANOMAISTEN KANSSA

Nuorten tekemät rikokset ovat puhuttaneet viime aikoina lehdistöä ja lähestulkoon päivittäin voi lukea uutisia aiheesta. Rikoksilla oireilevat nuoret aiheuttavat päänvaivaa monille eri tahoille ja siksi nuorten kanssa työskenteleville poliiseille yhteistyö sosiaalitoimen kanssa on arkipäivää.

PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS – AVAIN PAREMPAAN YHTEISTYÖHÖN

Olen viime vuosina pohtinut psykologisen turvallisuuden merkitystä työyhteisöissä. Törmätessäni aiheeseen ensimmäisen kerran se puhutteli minua välittömästi. Näin, että psykologisen turvallisuuden lisäämisellä voisi olla positiivinen vaikutus organisaatiomme vuorovaikutuskulttuuriin ja sitä kautta työyhteisön hyvinvointiin.

TEKSTI:

Marfa Raipela

Pääkirjoitus - sidosryhmäyhteistyö

Viime vuosina olemme eläneet monessakin mielessä melko poikkeuksellisia aikoja. Vuoden 2023 keväällä alkaa koronavirus jäädä jo taka-alalle, ainakin ajatuksissamme. Ukrainan sota on edelleen yhtä ajankohtainen, mutta siihenkin tilanteeseen on alettu tottua ja jatkuva uutisvirta ei enää hätkäytä, kuten sodan alussa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin muuttanut Suomenkin turvallisuustilannetta merkittävästi ja erilaiset varautumistoimet ovat ottaneet huimia harppauksia. Suurimpana näistä varmasti Suomen liittyminen Natoon 4.4.2023. Vielä on aikaista sanoa sitä, kuinka Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliittoon tulee vaikuttamaan poliisiin ja mahdollisiin uusiin viranomaisyhteistyökuvioihin. Puolustusvoimien kanssa tehtävä yhteistyö on kuitenkin kiihtynyt ja poliisi on haluttu harjoituskumppani esimerkiksi erilaisiin paikallispuolustusharjoituksiin. Varautuminen ja laajeneva yhteistyö vaatii myös taloudellisia panostuksia poliisiin.

Samaan aikaan kun hiomme poliisin omaa varautumista erilaisiin uusiin kriiseihin muiden viranomaisten kanssa, pyörii meillä päivittäinen operatiivinen toiminta. Yhteistyö erilaisten sidosryhmien kanssa on poliisille arkipäivää. Yhteistyötä tehdään niin eri viranomaisten kanssa kuin kolmannen sektorinkin kanssa ja sen toimivuus on myös poliisin menestyksen merkittävä tekijä. Tämän vuoksi tämän lehden teema liittyy näihin poliisille elintärkeisiin yhteistyökuvioihin. Käynnissä olevien mYAMK23-, YAMK23- sekä YAMK22-kurssien kirjoit-

tajista löytyy monenlaisia ammattilaisia eri poliisin yhteistyötehtäviin liittyen ja lehti on täynnä loistavia esimerkkejä yhteistyön voimasta.

Kerromme teille koulujen sekä sosiaalija terveyspalvelujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, joka nousee esille muun muassa lasten, nuorten ja mielenterveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden kanssa. Isona kokonaisuutena ovat myös erilaiset kolmannen sektorin tarjoamat etsintäpalvelut, joilla on merkittävä rooli esimerkiksi kadonneiden etsinnässä. Hieman spesifimpinä aiheina käsitellään muun muassa yhteistyötä työrikoksissa, turvallisuutta jalkapallo-otteluissa, Senaatti-kiinteistöjen tarjoamaa toimitilaturvallisuutta ja erävalvontaa. Tämä kaikki on vain pintaraapaisu poliisin tekemästä sidosryhmäyhteistyöstä, mutta luo loistavasti kuvaa siitä laajasta kentästä, jolla toimimme.

Lehden keskivaiheilla Juha Pirkkalainen kertoo Harrastekornerissa nykyaikaisesta viisiottelusta ja aivan lehden lopuksi Antti Kamppuri tarjoilee vielä pienen loppukevennyksen omaan hersyvään tyyliinsä.

Koronapandemia ehti vaikuttaa merkittävästi monien ihmisten ja toimijoiden elämään. Myöskään POKU-lehti ei selvinnyt myllerryksestä helpolla. Ehkä huomasitkin, ettei lehteä ilmestynyt perinteisesti viime syksynä ja jälleen tämän lehden jälkeen tulevaisuus on epävarma.

Siltavoudit eivät ole kuitenkaan jääneet tuleen makaamaan, vaan uudenlaisia suunnitelmia on luotu. Ehkäpä pystytkin jatkossa kuuntelemaan poliisin päällystöopiskelijoiden ajatuksia ajankohtaisista aiheista. Nyt on kuitenkin aika nauttia näillä näkymin viimeisestä POKU-lehdestä, lue siis antaumuksella.

Rikosylikonstaapeli | Sisä-Suomen poliisilaitos | YAMK2023

Kuva: Puolustusvoimat. Kuvassa Marfa Raipela pakallispuolustusharjoituksessa

Puheenjohtajan tervehdys

Aloitin viime maaliskuussa poliisipäällystöopiskelijoiden yhdistyksen Siltavoudit ry:n puheenjohtajana. Siltavoudit on perustettu vuonna 1978 ja sen päätarkoitus on tukea ja edistää poliisin päällystökoulutusta suorittavien opiskelijoiden sivistyksellisiä ja sosiaalisia pyrkimyksiä. Siltavoudit r.y. julkaisee päällystöopiskelijoiden juttuihin perustuvaa POKU-lehteä ja päätoimittajan pyynnöstä kirjoitan Siltavoutien ja kurssimme kuulumiset.

Poliisipäällystön koulutus on palannut ”normaalitilaan” pitkien Covid-19 -viruksen aiheuttamien rajoitusten jälkeen. Tämä on antanut opiskelijoille mahdollisuuden olla läsnä luennoilla normaalisti ja ryhmäytyä liikunnan sekä muiden aktiviteettien parissa. Tätä mahdollisuutta on käytetty kurssillamme paljon ja meistä on hitsautunut erottamaton joukko, yhteisten kokemusten omaava ystäväpiiri, jossa kannustetaan ja autetaan kurssikaveria. Osallistumisaktiivisuus tapahtumiin kurssillamme on ollut erittäin korkealla ja kaikki ovat löytäneet paikkansa ja mieleiset tapansa osallistua yhteiseen tekemiseen.

Miksi tämä on tärkeää? Olen itse aiemmin käynyt poliisin alipäällystötutkinnon ja yhteistyö tuolla kurssilla olleiden opiskelutovereiden kanssa on jatkunut tähän päivään asti. Kun kurssilaiset ovat valittuja ympäri Suomea ja hallinnon eri sektoreilta, on selvää, että ammattitaitoa kurssilla on enemmän kuin koulussa ehditään opettaa. Alipäällystö ja päällystötehtävissä toimitaan esimiesasemassa

ja tästä syystä monen työssä tarvittavan ohjeistuksen ja toimintatavan päättäjänä. Kun asioita on laajalta alalta ja ne vaativat tiukkaa asiantuntemusta, asiasta tietävä entinen kurssikaveri on kultaakin kalliimpi. Samoin asioiden hoitaminen eri paikkakunnilla helpottuu, kun yhteistyö henkilöityy ja mielellään vielä vanhan kurssitoverin kanssa. Ryhmäytyminen ja asioiden yhdessä oppiminen on voimavara, josta onneksi saamme taas nauttia.

Poliisiammattikorkeakoulu tarjoaa meille loistavat olosuhteet yhteisölliseen opiskeluun ja monenlaisiin aktiviteetteihin opiskelun lisäksi. Koululla sijaitsevat kuntoilutilat ovat erinomaiset ja koulun

”NYKYISEN HEKTISEN JA ALATI VAATIVAMMAKSI MUUTTUVAN TYÖN VASTAPAINOKSI”

henkilökunta on mielellään auttanut välineiden ja tilojen hyödyntämisessä. Tämä on tärkeää vastapainoa opiskelulle ja tärkeää oppia myös työelämää varten. Hyvinvoiva työntekijä on tuottava ja sen vuoksi liikunnan ja muun yhdessä olon henkinen voimavara on voimavara myös työyhteisölle. Nykyisen hektisen ja alati vaativammaksi muuttuvan työn vastapainoksi on esimiesten pyrittävä siihen, että mahdollisuudet erilaisiin työyhteisönylläpitotapahtumiin ovat mahdollista kaikille, olipa tehtävä sitten mikä tahansa. Samoin poliisin oikeus käyttää työaikaa säännöllisesti liikkumiseen on turvattava ja mielellään pyrittävä myös siihen, että liikkumaan päästäisiin myös ryhmässä. Toimiminen ryhmässä muualla kuin työtehtävän parissa, voi auttaa myös työtehtävien hoitamisessa, koska ihmissuhdetaidot paranevat. Kun työkaverista kasvaa yhteisten kokemusten jälkeen ”kurssikaveri”, kasvaa myös työntekemisen laatu ja mielekkyys.

Yhteisöllisyydessä on vahvuutta, pidetään sitä yllä!

Kuvassa Antti Kamppuri

Yhteistyö on välttämätöntä sisäisen turvallisuuden saralla

Noliisi on kaikkien turvaaja, kaikkina aikoina. Kyseessä on siis poliisin visio, josta huokuu poliisin laaja tehtäväkenttä. Poliisi on sisäisen turvallisuuden organisaatio, jonka tulisi pystyä takaamaan turvallisuus kaikissa olosuhteissa. Poliisi on organisaationa kehittynyt ajan mukana ja turvallisuusympäristö ja rikokset ovat osaltaan muuttuneet ajan saatossa. Poliisi on yrittänyt pysyä kehityksessä ja muuttuvassa maailmassa mukana ja onnistunutkin siinä varsin hyvin. Poliisi ei visioon pääsemiseksi kuitenkaan tule onnistumaan tavoitteessaan yksin. Julkisessa keskustelussa on jo toistakymmentä vuotta ollut esillä poliisin määrärahat ja resurssit. Keskustelu on ollut jatkuvaa ja jokavuotista ainakin finanssikriisistä lähtien. Resurssit ovat olleet niukoilla ja toimintaa on tehostettu jatkuvasti. Visiossa kuvattuun tilaan pääsemiseksi on siis täysin välttämätöntä, että poliisi tekee organisaationa yhteistyötä mahdollisimman monen muun tahon kanssa, jotta Suomessa olisi mahdollisimman turvallista jokaisella, kaikkina aikoina.

Rikollisuuden syistä

Loputtomatkaan resurssit eivät kuitenkaan olisi autuaaksi tekevä ratkaisu rikollisuuden täydelliseen kitkemiseen. Syyt ovat usein paljon syvemmällä. Kriminologiassa on paljon tutkittu rikollisuuteen johtavia tekijöitä esitetty useita erilaisia teorioita, joilla pyritään

TEKSTI:

Samuli Lempiäinen

Rikosylikonstaapeli | Lounais-Suomen poliisilaitos | YAMK2022

selittämään rikollisuuden syitä. Monet näistä teorioista sisältävät erilaisia sosiaalisia ulottuvuuksia ja näin ollen puhutaankin usein sosiaalikriminologiasta. Sosiaalikriminologiassa tutkitaan rikollisuutta ja ennen kaikkea rikollisuuden sosiaalisia syitä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Poliisin suuret valvonta- ja rikostorjuntaresurssit eivät kuitenkaan siis yksin olisi ratkaisu rikollisuuden kitkemiseen. Rikollisuudella on hyvin usein erilaisia yhteiskunnallisia tekijöitä, kuten esimerkiksi syrjäytyminen, köyhyys, epä-

”JENGIRIKOLLISUUS ON YKSI AJANKOHTAINEN ESIMERKKI, JOSSA YHTEISTYÖTÄ VAADITAAN HYVIIN TULOKSIIN PÄÄSEMISEKSI”

tasa-arvo tai koulutuksen puute. Paljon yhteistyötä siis vaaditaan, jotta päästään hyviin tuloksiin rikostorjunnassa.

Yhteistyöstä

Yhteistyö on yksi keskeisimmistä keinoista päästä tavoiteltuihin päämääriin ja menestyä eri osa-alueilla. Yhteistyöllä on esimerkiksi erilaisille organisaatioille lukuisia hyötyjä. Yhteistyö antaa paljon mahdollisuuksia, kuten resurssin parempaa hyödyntämistä, tehokkaampaa työskentelyä ja paremman ja nopeamman tietojen vaihdon mahdollistamista. Usein on niin, ettei yksittäinen organisaatio pysty saavuttamaan samaa vaikuttavuutta yksin, kuin silloin, jos se tekisi yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa. Organisaatiot pystyvät yhteistyön avulla luomaan mahdollisuuksia resurssien jakamiselle.

Poliisi tekee nykypäivänä yhteistyötä monessa muodossa ja monien eri tahojen kanssa. Konkreettisemmin tämä tulee ilmi ennalta estävässä toiminnassa. Poliisin ennalta estävää toimintaa on kehitetty viime vuosina kovaa vauhtia. Toiminta on nykypäivänä hyvin organisoitua, johdettua ja suunnitelmallista. Perinteinen lähipoliisitoiminta on edelleen tärkeä osa poliisin ja muiden tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä. Lähipoliisitoiminnan kautta poliisi pystyy olemaan läsnä paikallisissa asioissa ja tietojen vaihto sekä ennalta estävä työ paikallisten yhteisöjen kanssa sujuu vaivattomasti. Edelleen lähipoliisitoimintaan kytkeytyy tiiviisti moniammatillisia työmuotoja, kuten Ankkuri-, ja Marak- toiminta, jotka ovat

kehittyneet ja joissa tehtävä yhteistyö on ottanut suuria harppauksia eteenpäin viime vuosina.

Yhtenä isona esimerkkinä yhteistyön välttämättömyydestä on pidettävä jengirikollisuuden ehkäisyä, joka on aiheuttanut suurta keskustelua ja huolenaihetta viime aikoina. Suomessa jengirikollisuus on nostanut päätään ja kasvanut huomattavasti. Ennalta estävä toiminta jengirikollisuuden ehkäisemiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Ongelmaan tarttuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteistyön kehittäminen koulujen ja vanhempien kanssa nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Samoin on kiinnitettävä huomiota jo monta vuosikymmentä jatkuneeseen kaupungistumiseen ja näin ollen kaupunkien ja lähiöiden suunnitteluun. Poliisin olisikin hyvä olla mukana myös tässä suunnittelussa ja tehdä yhteistyötä kaupunkisuunnitteluun liittyvissä asioissa. Edelleen kotouttamiseen ja eriarvoisuuteen liittyvien asioiden kanssa poliisi pystyy varmasti tekemään myös paljon yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rikollisuuden ehkäisemiseksi.

Jengirikollisuus on yksi ajankohtainen esimerkki, jossa yhteistyötä vaaditaan hyviin tuloksiin pääsemiseksi. Se on kuitenkin yksi teema muidenkin tärkeiden asioiden joukossa. Poliisi tekee jatkuvaa yhteistyötä eri tahojen kanssa myös monessa muussa asiassa. Ilman jatkuvaa tiivistä yhteistyötä eri organisaatioiden ja tahojen kanssa poliisin vision toteutuminen on mahdotonta.

Tätä kirjoitusta laatiessani eduskuntavaalit ovat aivan nurkan takana. Poliittista keskustelua seuratessani on ollut ilahduttavaa seurata, että kaikki suurimmat puolueet ovat liputtaneet poliisien määrän lisäämisen puolesta ja kaikki ovat puhuneet jengirikollisuuden ehkäisyn tärkeydestä. Uskon, että tulevaisuus on Suomen sisäisessä turvallisuudessa valoisa ja Suomi pysyy jatkossakin yhtenä maailman turvallisimpana maana.

Mitä yhteistyö on?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viimeisen vuoden aikana noussut esiin yksi yhteistyön muoto muita enemmän. Nimittäin Natoon liittyminen ja siihen liittyvä hakemusprosessi. Kyse on Suomen kannalta tärkeästä puolustusyhteistyöstä sekä puolustusliittoon liittymisestä. Samoin julkisessa turvallisuuskeskustelussa puolustusyhteistyöhön liittyen, on noussut esiin myös Suomen tapa kokonaisturvallisuuden hoitamisesta eri viranomaisten välisessä yhteistyössä. Poliisin voidaan nähdä olevan keskeinen toimija Suomen kokonaisturvallisuuteen keskeisesti liittyvässä maan sisäisessä turvallisuudessa. Tätä omaa tonttiaan

poliisi hoitaa yhteistyössä muiden viranomaisten ja kansalaisten kanssa.

Yhteistyötä niin eri viranomaisten välillä kuin muissakin yhteyksissä on tehty varmasti aina ja tehdään yhä tiivistyvään tahtiin, mutta välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikein ollaan kulloinkin tekemässä ja miksi? Johtaako tekemämme yhteistyö lopulta haluttuun lopputulokseen? Käsittelen tässä kirjoituksessa yhteistyötä eri näkökulmista.

Yhteistyön määritelmä

Annaleena Aira (2012) on tutkinut yhteistyötä Jyväskylän yliopistoon tekemässään väitöskirjatutkimuksessa

”Toimiva yhteistyö työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot”. Aira (2012, 45) määrittelee yhteistyön olevan aktiivinen ja tavoitteellinen prosessi, jossa on yhteinen päämäärä. Yhteistyön yhteisen päämäärän asettaminen voi joskus olla haasteellista, mutta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Kaikille yhteisen päämäärän löytäminen sitouttaa paremmin päämäärän saavuttamiseksi. Aira (2012, 45) näkee yhteistyön tavoitteena olevan usein jonkin uuden luominen tai ongelman ratkaisu. Tämänkaltaistahan yhteistyön voi jokainen omassa työelämässäänkin ajatella olevan. On jokin ongelma, jota ei välttämättä yksin pysty ratkaisemaan, jolloin pitää löytää sopiva yhteistyökumppani. Usein yhteis-

TEKSTI: NL

Vanhempi rikoskonstaapeli | Keskusrikospoliisi | YAMK2022

työkumppani löytyy oman talon sisältä toisesta yksiköstä, mutta usein myös yhteistyöverkostosta. Yhteistyöverkostoon voi kuulua niin viranomaisia kuin yksityisiäkin tahoja.

Aira (2012, 45) jatkaa yhteistyön määrittelyä kertomalla, että yhteistyö vaatii kaikkien osapuolten aktiivista tekemistä. Airan mukaan yhteistyötä ei ole sellainen työn muoto, jossa yksi osapuoli tekee työn ja toiset vain nauttivat työn lopputuloksista. Tämä Airan yhteistyön määritelmän täsmennys lienee itsestään selvää.

Marjo-Riitta Ristikangas ja Vesa Ristikangas (2018) ovat kirjassaan Valmentava johtajuus miettineet luottamuksen tärkeyttä yhteistyölle. Ristikangas ja Ristikangas

(2018, 164–165) kertovat luottamuksen olevan pelkän substanssiosaamisen lisäksi tärkeää yhteistyön onnistumiseksi, niin esimies-alaissuhteessa kuin kollegojenkin kesken. Ristikangas ja Ristikangas näkevätkin valmentavan johtajuuden rakentuvan luottamuksen varaan ja mainitsevat sellaisen esimiehen menestyvän, joka osaa rakentaa luottamuksellisia vuorovaikutussuhteita.

Luottamus rakentuu

Toivottavasti nykypäivänäkin luottamuksellisuus liitetään ihmisten mielikuvissa poliisiin. Onhan poliisitoiminnan kulmakiviä kansalaisten luottamus poliisiin ja poliisitoiminnan laillisuuteen. Uskon myös poliiseilla olevan oman ammattinsa kautta muodostunut omanlaisensa käsitys luottamuksen rakentamisesta, niin kollegojen kanssa kuin asiakassuhteissa. Tuon luottamuksen rakentamiseen, niin asiakaskontaktissa kuin kollegojenkin kesken, tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Ristikangas ja Ristikangaskin (2018, 165) sen toteavat, ”ilman luottamusta ei ole valmentavaa johtajaa”. Sama varmasti

pätee myös kollegojen välisiin suhteisiin ja yhteistyöhön. Jos kollegojen välillä on luottamuksellinen suhde, on työnteko huomattavasti helpompaa kuin siinä tapauksessa, että luottamuksen olemassaoloa joudutaan miettimään. Miltä tuntuisi tehdä töitä työkaverin kanssa, jos ensimmäisenä joutuisit aina miettimään, voitko luottaa työkaveriisi?

Kansalaisten silmissä jokainen poliisi varmasti vahvistaa poliisin luottamusta jokapäiväisessä työssään toimimalla poliisin eettisten arvojen mukaisesti. Yhteistyön luottamuspohjan luominen on yksi ensimmäisistä asioista, kun yhteistyötä aloitetaan tekemään ensimmäistä kertaa uuden yhteistyökumppanin kanssa. Suomessa on sinänsä asiat hyvällä mallilla, kun lähtökohtaisesti muihin viranomaisiin voidaan luottaa. Yhteistyöviranomaisen työntekijät eivät välttämättä kuitenkaan ole entuudestaan tuntemiasi henkilöitä, joten luottamus kasvaa vähitellen yhteistyön jatkuessa ja oppiessasi tuntemaan yhteistyökumppanisi. Yhteistyön perusta voi kuitenkin Ristikankaan ja Ristikankaan (2018, 166) mukaan järkkyä, jos työyhteisössä tai tiimeissä ei ole keskinäistä luottamusta ja joudutaan miettimään ihmissuhteita. Tällöin luottamuksen luomiseen ja vahvistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jos kuitenkin luottamus on hyvällä pohjalla, pääpaino ihmisten tekemisessä on perustyössä, Ristikangas ja Ristikangas päättävät.

Poliisin yhteistyön pohja

Mihin perustuu poliisin tekemä yhteistyö ja mitkä ovat sen rajat? Poliiseille on hyvin tuttua aloittaa oman työnsä rajojen määrittely lakipohjaisesti. Kaiken viranomaistoiminnan tulee perustua lakiin, joten tässäkin yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin se, mihin poliisin tekemä yhteistyö perustuu.

Poliisilain 1 §:ssä määritellään poliisin tehtäviä, mutta myös poliisin yhteistyöstä seuraavasti: ”Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asuk-

”TOIVOTTAVASTI NYKYPÄIVÄNÄKIN LUOTTAMUKSELLISUUS LIITETÄÄN IHMISTEN MIELIKUVISSA POLIISIIN”

kaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä.”

(PolL 1§)

Poliisilain mukaan poliisi voi siis toimia yhteistyössä hyvin laajasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Erityisesti kuitenkin poliisin yhteistyö asukkaiden kanssa lienee yhteistyön tavallisimpia muotoja. Poliisi saa hätäilmoituksia asukkailta ja heidän kanssaan yhteistyössä ongelmia myös ratkotaan. Tuossa poliisin yhteistyötä määrittelevässä pykälässä raamit ovat niin laajat, että kenties yhteistyön tekemistä rajoittaakin enemmän ahdas ajattelumalli ja totutut tavat? Toisaalta poliisin toimialueeseen kuuluvien asioiden hoitamista yhteistyössä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa kuuluukin ajatella kriittisellä ajattelumallilla, koska myös se lienee tosiasia, ettei nykymaailmassa kaikilla kuitenkaan voi olla samat päämäärät yhteistyölle kuin poliisilla.

Tietotekninen yhteistyö

Aivan oma lukunsa onkin sitten ihmisen ja tietotekniikan välinen yhteistyö. Kaiketi sitäkin voidaan yhteistyöksi sanoa, vaikka se ei aina siltä tunnukaan? Samankaltainen yhteistyösuhde siinäkin pitäisi olla, joka sisältää samaan päämäärään työskentelyn tai ongelman ratkaiseminen. Toisinaan kirjoittajan yhteistyö tietoteknisten laitteiden ja ohjelmien kanssa on kuitenkin vähintäänkin haastava. Ei tarvitse olla kummoista ohjelmaa tai laitetta, kun kirjoittaja saa jo bitin vinoon ja yhteistyö tyssää alkuunsa. Näissä tilanteissa korostuukin jälleen ihmisten välinen yhteistyö, kun Helpdesk saa kirjoittajalta soiton ongelman ratkaisemiksi. Toisinaan kirjoittaja on pohtinut olisiko Helpdeskiin olemassa jonkinlaista kanta-asiakkuutta, samaan tapaan kuin nykypäivänä niin monessa muussakin paikassa on?

Tämän artikkelin laatimiseksi kirjoittajalla oli mielessä aloittaa yhteistyö tekoälysovelluksen kanssa, mutta eettisistä syistä kaikki teksti tässäkin artikkelissa on kirjoittajan päästä, eikä tekoälysovelluksen generoimaa. Tekoälysovelluksen käyttäminen olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista uuden yhteistyön aloittamisen ja uuden tekniikan oppimisen kannalta.

Lähteet:

Aira Annaleena, 2012, Jyväskylä university printing house: Toimiva yhteistyö, työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot. Väitöskirjatutkimus, Jyväskylän yliopisto. Internetissä: Toimiva yhteistyö. Työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot (jyu.fi) Luettu 28.3.2023 Ristikangas Marjo-Riitta & Ristikangas Vesa, 2018, Alma talent Helsinki: Valmentava johtajuus.

Poliisilaki, sähköinen internetissä (luettu 28.3.2023): Poliisilaki 872/2011 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

Kuvat:

Pexels (julkinen kuvapankki)

”AIVAN OMA LUKUNSA ONKIN SITTEN IHMISEN JA TIETOTEKNIIKAN VÄLINEN YHTEISTYÖ”

Nuorten rikosasiat ja oikeusedustus

– yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa

Nuorten tekemät rikokset ovat puhuttaneet viime aikoina lehdistöä ja lähestulkoon päivittäin voi lukea uutisia aiheesta. Rikoksilla oireilevat nuoret aiheuttavat päänvaivaa monille eri tahoille ja siksi nuorten kanssa työskenteleville poliiseille yhteistyö sosiaalitoimen kanssa on arkipäivää.

Mikä ihmeen oikeusedustaja?

”Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista ja avustettava virkansa puolesta lasta tai nuorta puhevallan käytössä sekä tarvittaessa ohjattava lapsi tai nuori oikeusavun piiriin taikka huolehdittava siitä, että lapselle haetaan 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa edunvalvojaa.” Lastensuojelulaki 24 §

Nuorten oikeusedustuksen asiakkaina ovat pääosin 15–17-vuotiaat rikoksesta epäillyt nuoret. Oikeusedustaja osallistuu esitutkintaan, valvoo nuoren etua ja varmistaa, että nuori saa tarvittavaa oikeusapua. Nuorten oikeusedustaja on läsnä poliisikuulusteluissa ja -puhutuksissa sekä käräjä- ja hovioikeuden käsittelyissä. Nuorten oikeusedustaja kulkee nuoren rinnalla koko rikosprosessin ajan, arvio nuoren tuen tarpeen ja ohjaa tarvittaessa tukipalveluiden pariin. Nuorten oikeusedustaja tekee yhteistyö-

TEKSTI: Pia Katajala Rikosylikonstaapeli | Itä-Uudenmaan poliisilaitos | mYAMK2023

Kuvat: Jussi Salomaa

tä huoltajien ja muun rikosprosessiin osallistuvan verkoston kanssa. Joskus nuorten oikeusedustaja osallistuu myös alle 15-vuotiaiden rikolliseen tekoon epäiltyjen puhutukseen ja toimii Ankkurityössä sosiaalihuollon edustajana. Vaikka alle 15-vuotiaat eivät olekaan rikosoikeudellisessa vastuussa, he tarvitsevat siitä huolimatta usein tilannearvion sekä erityisiä palveluita.

Rikosprosessiin liittyvien asioiden lisäksi nuorten oikeusedustaja käy nuorten ja heidän huoltajiensa kanssa keskusteluja lainvastaisten tekojen seuraamuksista ja mahdollisesta korvausvastuusta, kartoittaa nuoren vapaa-ajan viettoa, päihteiden käyttöä, koulunkäyntiä ja nuoren elämäntilannetta ylipäätään. Nuorten oikeusedustajan tehtäviin kuuluu myös tukea nuoren ja vanhempien välistä suhdetta ja huoltajia kasvatustehtävässä.

Poliisin yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa

Poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyöllä on pitkät perinteet. Ensimmäisen askeleen otti Lahden kaupunki, joka perusti 1975 Lahden poliisilaitoksen tiloihin selviä-

misaseman. Paria vuotta myöhemmin sinne sijoitettiin sosiaalityöntekijä. Pitkään puhuttiin sosiaalipäivystyksestä, mutta useammalla paikkakunnalla on nykyisin erityisesti nuorten kanssa työskentelyyn nimettyjä nuorten oikeusedustajia.

Oli nimenä sitten nuorten oikeusedustaja tai sosiaalipäivystäjä, työnkuva ei ole olennaisesti juurikaan vuosien saatossa muuttunut. Poliisilaitoksen sosiaalityöntekijöiden työstä tehtyjen selvitysten mukaan keskeisin osa-alue on lastensuojelullinen työ, joka liittyy lasten ja nuorten päihteidenkäyttöön ja rikoksiin sekä perheissä ilmenevään lähisuhdeväkivaltaan. Lastensuojelutyön lisäksi poliisilaitoksen sosiaalityöntekijät auttavat tarvittaessa täysi-ikäisiäkin asiakkaita, joiden kohdalla he arvioivat asiakkaiden sosiaalityön tarvetta sekä antavat ohjausta ja neuvontaa.

Tutkimuksen valossa poliisilaitoksella tehty sosiaalityö on tuonut hyviä työkäytäntöjä viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja tehostanut lapsiin liittyvää työtä. Olen tehnyt virkaurani pääosin nuorten parissa ja näin ollen paljon yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Pidän sosiaalityötä ensiarvoisen tärkeänä työnä ja arvostan erityisesti sitä, miten oikeusedustuksen sijoittaminen poliisilaitokselle tekee yhteistyöstä helppoa ja tiivistä. Kynnys yhteydenottoon on matala.

Rikosten ehkäisy ja rikoksiin puuttuminen ovat kunnissa useiden eri hallinnonalojen ammattilaisten vastuulla eikä nuorten tilanteesta ole varsinaista kokonaisvastuuta kenelläkään. Erityisesti toistuvia rikoksia tekevien nuorten tukitoimet ja -palvelut ovat hyvinkin pirstaleisia. Olen työskennellyt kolmen eri poliisilaitoksen alueella ja todennut, että puuttumisen käytännöt ja avun saaminen riippuvat valitettavan usein siitä, missä kunnassa nuori asuu.

Sosiaalityöntekijän sijoittaminen poliisilaitokselle ja aktiivinen yhteistyö on kuitenkin parantanut huomattavasti mahdollisuuksia varhaiseen puuttumiseen ja rikollisuuden ennaltaehkäisyyn kotipaikasta riippumatta. Hyöty on mielestäni molemminpuolinen. Ajatusten vaihto on helpompaa, kun työntekijät ovat toisilleen tuttuja. Rikoksilla oireilevat nuoret huomataan nopeammin ja tieto saadaan eteenpäin, että lastensuojelu voi selvittää mahdollisen avuntarpeen. Yhteistyössä on voimaa.

Lähteet:

Heino, Petteri, Randell Mari, Virolainen Sanna, 2005, Sosiaalityötä poliisilaitoksella - paikallisista innovaatioista valtakunnalliseksi käytännöksi Miettinen, Tiina, 2011, Pro Gradu -tutkielma, Sosiaalityöntekijöiden tekemä lastensuojelutyö poliisilaitoksilla

”POLIISIN JA SOSIAALITOIMEN YHTEISTYÖLLÄ ON PITKÄT PERINTEET”

Yhteistyöllä tehokkaampaa esitutkintaa – poliisin ja hyvinvointialueen yhteistyö tuottaa tulosta

Moniviranomaisyhteistyö on tärkeä edellytys lasten pahoinpitely- ja hyväksikäyttöepäilyjen tehokkaalle tutkinnalle sekä lapselle tarjottavan tuen oikea-aikaisuudelle. Itä-Suomessa Joensuun poliisiasemalla on tutkittu lapsiin kohdistuvia rikosepäilyjä jo pidemmän aikaa poliisin, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyönä. Poliisin rooli tutkinnassa on selkeä: poliisi johtaa esitutkintaa, kuulustelee epäillyt, asianomistajat ja todistajat, kerää tutkintaan liittyvän materiaalin ja kokoaa esitutkintapöytäkirjan tutkittavan asian edetessä syyttäjälle. Prosessi on ulospäin hyvin poliisikeskeinen, mutta ilman hyvää moniviranomaisyhteistyötä asioiden tutkiminen olisi haastavampaa. Tämä artikkeli esittelee poliisin esitutkinnassa kaksi erittäin tärkeässä roolissa olevaa henkilöä, sairaanhoitaja Leena Lukkarisen sekä sosiaaliohjaaja Sanna Väyrysen.

Sairaanhoitaja Leena Lukkarinen on Pohjois-Karjalan hyvinvointi alueen Siun soten LASTA-koordinaattori ja Sanna Väyrynen on Siun soten sosiaaliohjaaja. Molempien työpisteet ovat sijoitettu Joensuun poliisiasemalle pitkäkestoisen tutkinnan tiloihin osaksi lapsirikostut-

kinnan tiimiä. Näin poliisin näkökulmasta on ollut erittäin hienoa saada kaksi raudanlujaa ammattilaista fyysisesti samaan tilaan lapsirikostutkinnan tiimin kanssa. Leena ja Sanna ovat molemmat osallistuneet sidosryhmäläisinä Poliisiammattikorkeakoulun järjestämään lapsirikostutkinnan erityiskoulutukseen, jossa koulutetaan poliiseja tutkimaan lapsiin kohdistuneita rikoksia.

Sanna tuli poliisilaitokselle työskentelemään osaksi moniammatillista Nuortentiimiä (nykyinen Ankkuritoiminta).

Pikkuhiljaa Sannan toimenkuva muuttui ja hän alkoi osallistua talossa muihinkin tehtäviin, joissa kaivattiin sosiaalipuolen osaajaa. Erityisesti lapsirikostutkinnassa Sannan työpanokselle oli kysyntää ja oivallettiin, että tämän kaltaiselle yhteistyölle olisi tarvetta. Sanna oli mukana alusta alkaen LASTA-mallia kehittävässä työryhmässä ja pian iso osa hänen työajastaan täyttyi lapsirikostutkinnan tehtävillä. Lapsirikostutkinta työkenttänä kiinnostaa Sannaa myös eniten.

Leena toimii LASTA-hankkeen projektisuunnittelijana Pohjois-Karjalassa. Hän on työskennellyt aiemmin nuorisopsykiatrialla ja aikuispsykiatrialla, mutta lapsiin kohdistuvan väkivallan teemat eivät olleet ennen tätä tehtävää hänen

erikoisosaamistaan. Ne ovat nyttemmin tulleet tutuiksi ja imaisseet Leenan mukaansa. Pohjois-Karjalassa koulutustyö lapsiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisystä ja varhaisesta havaitsemisesta on kesken ja Leena toivoo voivansa jatkaa työtä hankekauden päättymisen jälkeenkin, sillä tehtävää on paljon.

Toimenkuvat työyhteisössä

Leena: ”Toimenkuvani on melko laaja. Hyvin paljon aikaani kuluu tiedottaessa sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja perhettäkin rikosprosessin vaiheista ja sen vaikutuksista eri tahojen toimintaan ja varaudun myös tukemaan perhettä esitutkinnan vaiheissa. Koostan sosiaalihuollolle lapsen terveystietoja ja olen käytettävissä terveydenhuollon asiantuntijana. Hanketyöhön kuuluu yleisesti Siun soten alueen viranomaisyhteistyön kehittäminen tilanteissa, joissa epäillään lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Lisäksi käytänteitä tuen ja hoidon tarpeen arvioimiseksi ja niihin ohjaamiseksi tulee edelleen vahvistaa. Vaikka tehtäviini kuuluu paljon yhteydenpitoa ja tiedottamista eri viranomaistahoille, teen myös asiakastyötä. Tapaan väkivallan kohteeksi joutuneita lapsia ja nuoria tai heidän vanhempiaan esimerkiksi kuulustelun päätteeksi ja puran tarvittaessa akuuttia

tilannetta. Tehtäviini kuuluu arvioida lasten ja nuorten psyykkistä vointia ja järjestää heille sekä perheelle riittävää tukea ja hoitoa. Tarvittaessa voin olla nuorelle lisätukena ja kontaktina koko rikosprosessin ajan. Tärkeimpänä pidän työssäni ehdottomasti tätä asiakastyön osuutta.”

Sanna: ”Lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen tutkinnassa osallistun ilmoitusten esikäsittelyyn hankkimalla ilmoituksen liitteeksi tilanteen arvioimiseksi tarvittavat kirjaukset ja tiedot sosiaalipuolelta. Pidän tarpeen mukaan yhteyttä lapsen omiin työntekijöihin, lapsen perheeseen ja muihin verkostoihin. Esitutkinnan aikana voin olla mukana seuraamassa lapsen haastattelua ja huolehtia, että tieto ilmenneistä seikoista ja asian etenemisestä menee lapsen asiassa mukana oleville tahoille. Osallistun lapsen ja perheen tuen tarpeen arviointiin ja tarvittaessa ohjaan jatkotuen piiriin.

Ankkuriryhmässä teen sosiaaliohjaajan tehtäviä moniammatillisessa tiimissä. Lisäksi minulle ohjautuu monenlaisia muita tehtäviä koko poliisiaseman taholta, mm. kuulusteluedustuksia, lastensuojelu ja huoli-ilmoituksen tekemistä, asiakkaiden ohjaamista oikeisiin palveluihin ja yhteydenpitoa verkostoihin.”

Sannalle tärkeintä on se, että hänen tekemästään työstä, hänellä olevasta tiedosta ja näkemyksistä on hyötyä ja apua sekä poliisille että sosiaalipuolelle ja ennen kaikkea yhteisille asiakkaille. Sanna kokee, että lyhyetkin kohtaamiset tässä työssä ovat hyvin merkityksellisiä. Hän kokee työnsä arvokkaaksi ja se jos mikä on tärkeää.

Leena (vas) ja Sanna (oik) ovat kotiutuneet hyvin Joensuun poliisiasemalle. Kuva: Minja Venejärvi

KEHITTÄÄ SILLÄ, ETTÄ YHTEISTÄ KESKUSTELUA POLIISIN JA SOSIAALIPUOLEN VÄLILLÄ OLISI ENEMMÄN”

on aina oma tekemisensä. Vaikka laki estäisikin tietyissä tilanteissa tiedonvaihdon, poliisin puolelta on koettu hyväksi mahdollisuus keskustella sairaanhoitajan kanssa yleisellä tasolla esimerkiksi erilaisista vammoista ja siitä, miten ne voisivat syntyä. Sosiaaliohjaajan kanssa voi puolestaan keskustella sosiaaliviranomaisten mahdollisuuksista suojella lapsia tietyissä tilanteissa sekä sosiaaliviranomaisten tekemistä toimenpiteistä, aikarajoista ja muista vaatimuksista.

Leenan mukaan terveydenhuollon lait ovat tiukkoja ja estävät tiedonvaihtoa poliisille lievemmissä rikosepäilyissä. Hänen mukaansa olisi lapsen edun mukaista, että kaikki asiaa hoitavat viranomaiset saisivat tarpeelliset taustatiedot käyttöönsä. Asia toivottavasti etenee lakimuutoksin jossain vaiheessa. Terveydenhuolto saa onneksi luovuttaa lapsen tietoja sosiaalihuollolle, joten Pohjois-Karjalan mallissa sosiaalihuolto saa kattavat taustatiedot lapsen kokonaistilanteen selvittämistä varten.

Työyhteisöön sukeltaminen

Leena kertoo, että poliisiorganisaatio on omanlaisensa ja on vaatinut aluksi tunnustelua ja tiedustelua, kuinka yhdessä toimitaan. Tutustumiseen on mennyt aikaa ja tiiviin yhteistyön kehittyminen on vaatinut fyysisesti samat tilat ja samaan ryhmään kuulumisen. Leena on kokenut itsensä tervetulleeksi Joensuun poliisiasemalla ja hänen asiantuntemustaan terveydenhuollon alalla on arvostettu. Sanna on ollut poliisilaitoksella jo niin kauan, että hänen roolinsa on selkeä hänelle itselleen ja myös suurimmalle osalle poliiseista. Nykyään yhteistyö on pääosin sujuvaa ja mutkatonta, mutta alussa työnkuvan vasta hakiessa muotoaan Sannan oli hieman vaikeaa löytää paikkaansa ja tehdä itseään tarpeelliseksi. Hän ei myöskään alussa tuntenut poliisin työtä kovinkaan laajasti, eikä poliisi hänen työtään. Kesti siis oman

aikansa ennen kuin ymmärrys toisen työn sisällöstä ja tavoitteista selkeni. Nyt Sanna kokee olevansa yhteisissä jutuissa tasavertainen työyhteisön jäsen: hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, hänen näkemyksiään kuunnellaan ja hänen osaamiseensa luotetaan.

Sekä Sanna ja Leena kokevat, että olisi hankala palata takaisin siihen toimintamalliin, jossa kaikki ammattiryhmät olisivat omissa työpisteissään eri osoitteissa ja tietoa vaihdettaisiin pääasiassa puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Paljon olennaista tietoa jäisi jakamatta ja hyödyntämättä.

Salassapitoviidakossa navigoiminen

Poliisin, sairaanhoidon ja sosiaalitoimen toimintaa ohjaavat eri lait ja salassapitosäädökset. Näiden yhteensovittamisessa

Sanna ei ole kokenut salassapitolainsäädäntöä hankalaksi: ”Poliisin ja sosiaalihuollon välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ohjaava lainsäädäntö on mielestäni aika selkeää ja loogistakin, enkä ole kokenut sen juurikaan hankaloittavan työtäni.”

Tutkinnan tehokkuutta kehittäen

Yhteistyötä poliisin kanssa voisi Sannan mukaan kehittää sillä, että yhteistä keskustelua poliisin ja sosiaalipuolen välillä olisi enemmän ja säännönmukaisemmin, jotta toimivaksi todetut käytännöt juurtuisivat toimintamalliksi. Joensuussa on luotu hieno malli lapsiin kohdistuneiden rikosepäilyjen esikäsittelyyn ja tutkintaan ja sitä tekemässä on motivoituneita ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin liian usein

”YHTEISTYÖTÄ POLIISIN KANSSA VOISI SANNAN MUKAAN

Leena Lukkarinen (vas) ja Sanna Väyrynen LASTA-seula-työskentelyn parissa. Kuva: Minja Venejärvi

se, että resurssit ovat liian pienet eivätkä työntekijät tahtotilastaan huolimatta ehdi toteuttamaan mallin mukaista työskentelyä ja tutkinta-ajat venyvät. Sanna toivoo, että tulevaisuudessa poliisilla olisi mahdollisuus panostaa entistä enemmän lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen osaavaan ja riittävän nopeaan selvittämiseen yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Sanna toivoo, että tämä osa poliisin työtä priorisoitaisiin erittäin tärkeäksi työksi käytännönkin tasolla.

Poliisi on ottanut eri organisaatiotaustasta tulemisen hyvin huomioon, Leena kertoo. Tietyt lainsäädäntöön liittyvät haasteet estävät tietojen vaihtoa, mutta ne on osattu ottaa huomioon ja tehdä yhteistyötä niiden puitteissa kuin on mahdollista. Yhteistyö alueella on tiivistä ja jokainen viranomainen hoitaa omaa osuuttaan rinnakkain, lapsen edun huomioiden. Yhteistyötä voisi aina kehittää entisestään ja välillä työntekijöiden kiire on jarruttanut hyväksi havaittujen käytänteiden juurruttamista.

Yhteistyöllä maaliin asti

On sanottu puolivakavissaan, että poliisin pitäisi olla samaan aikaan lääkäri, pappi, psykologi, putkimies ja poliisi. Laaja-alaisesta kokemuksesta ja asioiden ymmärtämisestä ei toki ole haittaa poliisin työssä. Silti on mukavaa, että meillä on kaksi muunkin alan asiantuntijaa käytettävissä työpaikallamme.

Poliisin näkökulmasta on helppo sanoa, että yhteistyöstä on hyödytty huomattavasti. Ennen Sannan ja Leenan saa-

pumista lapsirikostutkinnan tiimiin sosiaaliviranomaisiin oltiin yhteydessä käytännössä vain puhelimitse. Välillä tiettyjen juttujen tutkinnassa saatettiin tavata sosiaaliviranomainen lapsen kuulustelun yhteydessä. Nyt tieto välittyy poliisille ja poliisilta sosiaaliviranomaisille saumattomasti tiimin oman sosiaaliohjaajan kautta. Aiemmin lähetettiin puolin ja toisin soittopyyntöjä, minkä vuoksi toisen tavoittamiseen kului yllättävän paljon aikaa. Sannaa on myös todella helppo lähestyä ja kysyä, onko sosiaaliviranomaisilla esimerkiksi huolta tietystä perheestä tai tietystä lapsesta, josta poliisille on tullut ilmoitus. Tiedonkulku on mutkatonta. Lapsiin kohdistuneiden rikosten selvittelyssä kaikki kuulustelut eivät ole helpoimmasta päästä. Välillä asiakas voi romahtaa henkisesti, kun kuulustelussa käsitellään hänelle rankkoja asioita.

Tällöin on helppo pyytää hoitoalan asiantuntijaa Leenaa paikalle ulkopuolisena ja ammattitaitoisena asiakasta tukemaan. Leena on järjestänyt kiitettävästi erilaisia koulutustilaisuuksia Siun soten yhteistyötahoille ja hänen on ollut puolestaan helppo löytää poliisi luennoimaan koulutustilaisuuksiin suoraan poliisin lapsirikostutkintatiimistä.

Kaikkineen yhteistyö on parantunut moneen suuntaan, kun saimme Sannan ja Leenan työskentelemään kanssamme. Moniviranomaisyhteistyön myötä uusien ilmoitusten seulonta on tehostunut, asiakkaiden tuen tarpeeseen on pystytty reagoimaan paremmin, lastensuojeluviranomaisten oma rooli esitutkinnan keskellä on selkeytynyt ja vakavimmat jutut on saatu tutkittua nopeammin valmiiksi. Yhteistyötä Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön kanssa on lisätty ja siinä yhteistyössä Sannan ja Leenan rooli on korostunut. Poliisin konsultaationumero sidosryhmille on saatu jalkautettua ja yhteydenottojen määrä poliisin on merkittävästi lisääntynyt.

Entäpä työssä jaksaminen?

Leena: ”Työssäjaksamisesta on tärkeää huolehtia. Itse puran henkistä kuormaa vapaa-ajalla liikkumalla sekä luonnossa viihtyen. Työkavereiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia pohdituttavista asioista ja huokaista ajatuksiaan ääneen. Koen myös huumorin tärkeäksi osaksi työyhteisön hyvinvointia.”

Sanna: ”Olen usein työstäni innostunut ja mielestäni se on jaksamisen kannalta olennaista. Intoa pidän yllä mm. lukemalla työhön liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleja, seuraamalla yhteiskunnallista keskustelua työhöni vaikuttavista asioista ja pyrkimällä kehittymään ammatillisesti ja ylipäätään ihmisenä. Työssä jaksamista edesauttaa myös toimivat suhteet työkavereihin, hyvä esimies sekä mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön ja aikatauluihin.”

Myös huumori on todella tärkeää työssäjaksamisen kannalta, korostavat Sanna ja Leena. Lisäksi hyvä työyhteisö, yhteen hiileen puhaltaminen ja toisen tukeminen auttavat jaksamaan, vaikka työssä lapsiin kohdistuvien rikosten parissa käsitelläänkin raskaita ja vaikeita asioita.

Juttupino. Kuva: Jussi Salomaa

”TIETYT LAINSÄÄDÄNTÖÖN LIITTYVÄT HAASTEET ESTÄVÄT TIETOJEN VAIHTOA, MUTTA NE ON OSATTU OTTAA HUOMIOON”

Tulevaisuuden toivot - Koulun ja poliisin yhteistyö on satsaus tulevaisuuteen

Lasten ja nuorten pahoinvointi, päihteiden käyttö, lisääntynyt väkivalta, koulu- ja somekiusaaminen, nuorisojengit, opettajien jaksaminen, isot luokkakoot, vanhemmuuden puuttuminen, viranomaisten resurssit sekä turvallisuuden tunne. Tässä on listattuna muutamia asioita, joista yhteiskunnassamme keskustellaan, ja joilla on merkitystä lastemme ja nuortemme nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Tässä artikkelissa pohditaan sitä, miten koulun ja poliisin ennalta estävällä yhteistyöllä voidaan vaikuttaa muun muassa edellä mainittuihin asioihin.

Turvallisuuden tunne rakentuu suurista

ja pienistä palasista

Turvallisuuden tunne kuuluu ihmisen perustarpeisiin, ja muodostuu hyvin erilaisista asioista. Eri ikäiset ihmiset katsovat maailmaa ja ympärillä tapahtuvia asioita eri näkökulmista ja elämäntilanteista. Aikuisella ja omasta elämästään huolehtivalla ihmisellä turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat muun muassa asuinpaikka, sosioekonominen asema, sosiaaliset suhteet ja fyysinen turvallisuus sekä esimerkiksi maailmanpoliittinen tilanne.

Lapsen ja nuoren osalta turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat asiat ovat jollain tavalla suppeampia, ja heidän ympäril-

lään olevien ihmisten vaikutus turvallisuuden tunteeseen on merkityksellinen. Fyysinen koskemattomuus ja turvallinen kasvuympäristö koulussa, vapaa-ajan toiminnassa ja perhesuhteissa tulisi olla jokaisen nuoren ja lapsen oikeus. Oman haasteensa lasten ja nuoren turvallisuuden tunteeseen tuovat digitalisaation myötä sosiaalisen median alustat.

Ennalta estävä työ kouluissa

Poliisin ennalta estävän työn strategiassa (2019 - 2023) on kirjattu tavoitteeksi kehittää poliisin ja oppilaitosten välistä yhteistyötä ja lisätä poliisin läsnäoloa oppilaitoksissa myös muissa kuin vakavissa turvallisuutta heikentävissä tilanteissa. Yhteistyössä ja läsnäolossa on otettava huomioon lasten ja nuorten elinympäristössä ja asenteissa tapahtuneet muutokset, teknologian hyödyntämisen luomat mahdollisuudet tehostaa toimintaa sekä poliisin resurssit. Strategiassa on nostettu esille myös viestinnän ja tiedottamisen tärkeys osana onnistunutta yhteistyötä, sekä se, että oppilaitosten johto, opiskelijahuolto ja opinto-ohjaajat tuntevat poliisin ennalta estävän toiminnan ja sen työmuodot.

Poliisin osalta toiminnan kehittämiseksi on linjattu muun muassa seuraavia keinoja:

• Kohdentaa yhteistyötä analyysitoiminnan perusteella oppilaitoksiin, joissa yhteistyön tarve on suurin

• Toimia oppilaitosyhteistyössä muiden viranomaisten, kuten nuorisotoimen kanssa

• Lisätä läsnäoloa oppilaitoksissa teknologiaa hyödyntäen

• Toteuttaa laillisuuskasvatusta laatimalla opettajien käyttöön sähköinen aineisto

• Lisätä positiivista läsnäoloa ammattikouluissa ja varhaiskasvatuksessa

• Kehittää toimintaa väkivaltaan puuttumiseksi nykyistä varhaisemmin (Sisäministeriö, 2019.)

Kysyin Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen ennalta estävän työn (EET) komisariolta Hannu Väänäseltä kokemuksia siitä, mitä koulun ja poliisin yhteistyö on tällä hetkellä. Väänäsen mukaan akuutteihin tilanteisiin pyritään reagoimaan heti, tosin kiiretilanteessa usein paikalle ehtii vain normaali hälytyspartio. Espoon alueella kouluja on ohjeistettu muun

Kuvituskuva Ylästön koulu lähde: Wikimedia Commons

muassa poliisikoordinaattorin avulla. Opetustoimelle on tehty myös kouluturvallisuuteen liittyvä ”rikostilanteet kouluissa” -matriisi, joka ohjaa koulujen rehtoreita erilaisissa rikostilanteissa toimimiseen. Lisäksi koulujen rehtoreille on annettu suorat kontaktit poliisikonsultaatiota varten.

Väänänen kaipaa poliisille lisäresursseja, jotta ennalta estävässä työssä työskentelevät poliisit pääsevät keskittymään työhönsä. Resursseja lisäämällä pystyttäisiin muodostamaan lähipoliisipartioita, joilla olisi mahdollisuus käydä alueiden kouluissa tekemässä ennalta estävää työtä. Väänäsen mukaan koulut ovat paikkoja, joissa lähes kaikki lapset edelleen käyvät, ja joissa lapsi voidaan kohdata. Ennalta estävä työ tulisi kohdentaa alakouluihin, jolloin toiminnalla saataisiin vaikutuksia muun muassa siihen, että erilaisille vaikutuksille alttiit lapset eivät syrjäytyisi ja joutuisi rikoksen polulle. Väänänen uskoo, että alakouluissa tehtävä ennalta estävä työ olisi yhteiskunnankin kannalta kaikkein kustannustehokkainta.

Lapsi ja nuori tarvitsee vähintään yhden turvallisen aikuisen ympärilleen

Lapsi ja nuori tarvitsee rakkautta, turvallisuutta luovia rajoja ja vanhemman läsnäoloa. Vanhempien omat menot, elämänhallinnan puute ja esimerkiksi kiireiset työvuodet vaikuttavat siihen, että vanhemman läsnäolo ja lapsen aito kohtaaminen voivat jäädä todella vähäiseksi.

Opettaja saattaa olla joissain tapauksissa se ainoa turvallinen aikuinen lapselle ja nuorelle. Vanhemmuus voi olla hukassa, vanhemmat eivät ehdi tai jaksa kantaa vanhemman vastuuta, rajat puuttuvat, lapselle ei haluta tuottaa pettymyksiä, ja yleensäkin lasten ja nuorten kanssa vietetty aika korvataan ääritapauksissa niin, että ruutu kasvattaa ja lapsi tai nuori viettää aikaa netissä tai pelaillen. Lapset tai nuoret voivat olla koulun ulkopuolella oman onnensa nojassa, mikä luo pohjaa osattomuuden tunteelle ja merkityksettömyyden kokemuksille.

Tästä seuraa turhautumista, masennusta, ahdistusta ja helposti myös väkivaltaista käytöstä. Väkivaltainen tai itsetuhoinen käytös on usein hätähuuto avun tarpeelle, ja sillä saa viimein kaivatun huomion aikuiselta.

Poliisi voisi olla yksi merkittävä turvallinen aikuinen lapsen tai nuoren elämässä ennaltaehkäisevänä elementtinä, eikä niin, että poliisi astuu kuvioihin vasta, kun rikos tai muu väärä toiminta on jo tapahtunut. Poliisilla on osaamista ja kokemusta keskustella lasten ja nuorten kanssa suoraan ja ymmärrettävästi. Lapsen ja nuoren saattaa olla myös helpompi puhua ongelmistaan perheen ulkopuoliselle taholle, ja poliisi on yksi hyvä vaihtoehto keskustelukumppaniksi. Sosiaalisen median alustat ovat tähän yhteydenpitoon hyviä ja joissain tapauksissa toimiviakin, mutta uskoisin, että perinteisellä läsnäololla ja kasvokkain tapaamisilla luodaan ja ylläpidetään parhaiten luottamusta ja mahdollisuutta avoimelle vuorovaikutukselle.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus

Lapset ja nuoret muodostavat itse ja myös vanhempiensa kautta mielipiteensä

poliisista ja poliisin toiminnasta. Yksi ennalta estävän työn tarkoituksista on luoda luottamukselliset suhteet lapsiin ja nuoriin sekä ylläpitää tätä suhdetta. Yhteistyössä koulun kanssa poliisi voi vaikuttaa koulun ja asuinalueiden turvallisuuteen sekä ennalta estää rikoksia ja rikolliselle tielle joutumista. Lapset ja nuoret tietävät myös hyvin, mitä heidän kouluissaan ja asuinalueellaan on tapahtunut tai tapahtumassa. Tämän tiedon saaminen poliisille on myös ennalta estävän työn kannalta merkityksellistä. Koulumaailmassa poliisin, lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kohtaaminen on luontevaa ja tehokasta.

Ennalta estävän työn merkitystä miettiessä on hyvä muistaa, että nämä lapset ja nuoret ovat yllättävän pian aikuisia, jotka muun muassa maksavat verotuloillaan meidän palkkamme. Osa heistä voi olla päättämässä poliisien resursseista, ja osasta tulee myös meidän kollegojamme.

Tätä artikkelia kirjoittaessani eduskuntavaalien vaalipäivä on lähestymässä. Viimeisessä Yleisradion vaalitentissä kaikki tenttiin osallistuneet suurimpien puolueiden puheenjohtajat olivat sitä mieltä, että poliisien määrää Suomessa tulisi lisätä. Lisäresursseja tarvitaan lähes kaikkeen poliisitoimintaan, mutta yksi tehokkaimmista keinoista olisi suunnata resursseja lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan ennalta estävään työhön. Aktiivisella ja hyvin kohdistetulla ennalta estävällä työllä saadaan rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä vähentävä vaikutus, millä säästetään poliisien resursseja hälytys- ja valvontatoiminnassa sekä rikostutkinnassa. Tällä toiminnalla on vaikutusta myös muiden viranomaisten resursseihin, unohtamatta koulujen työrauhaa ja opetushenkilöstön jaksamista. Hyvällä viranomaisyhteistyöllä vaikutetaan ennalta estävästi lasten ja nuorten pahoinvointiin ja yhteiskunnalliseen osattomuuden tunteeseen. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus!

Lähteet:

Sisäministeriö 2019. Poliisin ennalta estävän työn strategia 2019-2023 (Enska). Väänänen Hannu, Komisario, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos

Lapsi ja nuori tarvitsee rajojen ja rakkauden lisäksi tukea ja turvaa. Kuvaaja: Olli Sorvari

”POLIISI VOISI OLLA YKSI MERKITTÄVÄ TURVALLINEN AIKUINEN LAPSEN TAI NUOREN ELÄMÄSSÄ”

Psykologinen turvallisuus

– avain parempaan yhteistyöhön

Olen viime vuosina pohtinut psykologisen turvallisuuden merkitystä työyhteisöissä. Törmätessäni aiheeseen ensimmäisen kerran se puhutteli minua välittömästi. Näin, että psykologisen turvallisuuden lisäämisellä voisi olla positiivinen vaikutus organisaatiomme vuorovaikutuskulttuuriin ja sitä kautta työyhteisön hyvinvointiin. Poliisin työhyvinvoinnista on puhuttu viime

vuosina paljon. Vuonna 2019 Suomen Poliisijärjestöjen Liiton kyselyyn vastanneista 58 % kertoi työviihtyvyyden heikentyneen. Vastaajista 82 % työskenteli poliisin hallinnonalalla. Heikentävinä tekijöinä esille nostettiin mm. työmäärän kasvu, henkilöstön väheneminen, väkivallan lisääntyminen kentällä sekä vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työnkuvaan. Joihinkin asioihin emme pysty ruohonjuuritasolla vaikuttamaan lainkaan, mutta näen, että psykologisen

turvallisuuden avulla voisimme merkittävästi parantaa yksittäisen työntekijän kokemusta yhteisöstä. Millaisessa työyhteisössä sinä haluaisit työskennellä?

Kuinka haluaisit tulla kohdelluksi ja kohdatuksi työyhteisössä? Millainen on hyvä työkaveri, alainen tai esihenkilö?

Oletko itse pystynyt olemaan sellainen?

Saatko olla työyhteisössä oma itsesi? Mitä psykologinen turvallisuus merkitsee sinulle?

Kuva: Lounais-Suomen poliisi

Mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa

Työterveyslaitoksen mukaan psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan jaettua uskomusta siitä, että ryhmässä voi ottaa riskejä ja olla oma itsensä. Esimerkiksi Googlen 180 tiimiä kattava Aristoteles-tutkimus aikanaan osoitti, että psykologinen turvallisuus nousi tärkeimmäksi ominaisuudeksi tiimien menestyksen taustalla. Keskeistä oli ryhmän jäsenten käsitys sosiaalisen riskinoton seurauksista. Taakse jäivät sellaiset tiimin menestystä selittävät tekijät, kuten yksilöiden ominaisuudet, taustat, osaaminen tai persoonallisuuden piirteet. Vaikka psykologisen turvallisuuden ajatus yhdistetään monesti luoviin aloihin, näkisin, että tälle olisi tilausta missä tahansa yhteisössä tai organisaatiossa.

Miten psykologinen turvallisuus ilmenee

Psykologinen turvallisuus näkyy työyhteisössä vuorovaikutuksen avoimuutena. Tällöin voit tuoda mielipiteitä, ideoita ja ongelmia esille ilman pelkoa siitä, että joutuisit jollain tapaa vähätellyksi. Turvallisuus näkyy myös suhtautumisessa virheisiin ja epäonnistumisiin. Psykologisesti turvallinen yhteisö ei käytä epäonnistumisia ja virheitä yksilöä vastaan. Ne nähdään ennemminkin työnteolle ominaisena, väistämättömänä asiana ja oppimisen välineenä. Tällaisessa ympäristössä uskaltaa pyytää helpommin apua, kun sitä tarvitsee. Silloin uskaltaa asettaa itsensä tarvittaessa myös haavoittuvaan asemaan, ilman pelkoa siitä, että tilannetta käytettäisiin hyväksi. Suhtautuminen erilaisuuteen, erilaisiin taustoihin, osaamiseen tai ominaisuuksiin on kunnioittavaa. Psykologisella turvallisuudella on katsottu olevan positiivisia vaikutuksia mm. kommunikaatioon, tiedonvaihtoon, luovaan ajatteluun, työtyytyväisyyteen, tehokkuuteen ja organisaatioon sitoutumiseen. Vähäinen psykologisen turvalli-

suuden taso taas aiheuttaa luonnollisesti vastakkaisia vaikutuksia.

Yleisiä väärinkäsityksiä

Psykologinen turvallisuus ei tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi lopultakaan olla samaa mieltä, mutta se mahdollistaa rakentavan erimielisyyden ja antaa mahdollisuuden kääntää konfliktit

hyödyksi. Psykologisesti turvallinen ympäristö ei tarkoita myöskään tavoitteiden madaltamista tai täysin paineetonta työympäristöä. Päinvastoin tavoitteet voidaan asettaa korkeallekin, mutta sosiaalisen riskin pelon ei tulisi olla esteenä avoimelle vuoropuhelulle ja onnistuneelle yhteistyölle. Virheiden hyväksyminen ei tarkoita myöskään ilmiselvän epäpätevyyden sallimista tai selkeiden rikkomusten hyväksymistä. Psykologinen turvallisuus ymmärretään yleisesti käsitteenä hyvin lähelle luottamuksen käsitettä. Ne poikkeavat toisistaan kuitenkin hieman. Luottamus koskee sitä, kuinka yksilö kokee toisen yksilön, kun taas psykologisessa turvallisuudessa olennaista on se, kuinka yksilö kokee ryhmän ja sen käyttäytymisnormit. Kun kokemus ryhmästä on turvallinen, yksilöllä on varaa toimia avoimemmin.

Thin blue line ja sen haasteet

Parhaimmillaan poliisityö tarjoaa mielenkiintoisen työnkuvan ja mukavan työyhteisön, jossa työkaverit värittävät päiviä mustalla huumorilla. Näiden syiden vuoksi moni on alun perin hakeutunut alalle. Toisessa ääripäässä luottamus on kadonnut ja joudumme valppaana pitämään suojausta yllä. Kontrolliviran-

omaisena työskennellessämme sinänsä hyödyllisetkin luonteenpiirteemme, kuten vaikkapa periksiantamattomuus ja jämäkkyys, saattavat kääntyä meitä itseämme ja sitä kautta työyhteisöämme vastaan. Tilanteet voivat joskus olla hyvinkin kompleksisia ja vaikeita. Työyhteisön ristiriidat, vuorotyötä tekevän alhainen vireystaso, kumulatiivinen stressi, haastavat tehtävät ja psyykkisesti kuormittavat asiakaskohtaamiset, läheltä piti -tilanteet sekä niiden vaikutukset mielessämme ja kehossamme, voivat saada meidät jatkuvaan stressitilaan. Puutteellinen palautuminen vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme ja kohtelemme toisiamme. Tämä voi näkyä mm. joustamattomuutena, mustavalkoisuutena, korostuneena tarpeena olla oikeassa, pätemisenä, vähättelynä, virheiden myöntämisen pelkona, väärinymmärtämisenä, epämääräisenä kilpailuna ja ylikorostuneena vahvuuden osoittamisena. Varsinkin työntekijän kuormittuessa yhteisön psykologinen turvallisuus on vahva tasapainottava tekijä. Psykologisesta turvallisuudesta kirjoittaneen Harvardin yliopiston professori Amy Edmonsonin mukaan psykologinen turvallisuus on ratkaisevaa silloin, kun kohdataan epävarmuutta ja keskinäisriippuvuutta.

Kuinka voimme edistää psykologista turvallisuutta

Työyhteisö muodostuu meistä jokaisesta ja meillä on siinä omat roolimme. Meillä jokaisella on mahdollisuus lisätä psykologisen turvallisuuden kokemusta päivittäisessä vuorovaikutuksessa. Voimme jokainen osaltamme pohtia rikommeko vai rakennammeko yhteisöä. Yleensä suuret odotukset kohdistuvat esihenkilöihin ja toki aivan syystä. Organisaation johdolla ja esihenkilöillä on katsottu olevan iso rooli myös psykologisen turvallisuuden lisäämisessä. Aiemmin mainittu Edmonson on maininnut psykologisen turvalli-

TURVALLINEN YMPÄRISTÖ

LISÄÄ KUULLUKSI JA YMMÄRRETYKSI

TULEMISEN KOKEMUSTA

suuden johtamiseen kolme käytännöllistä työkalua: epävarmuuden osoittaminen, virheiden myöntäminen ja kysymysten esittäminen. Tällä tavoin esimies voi omalla esimerkillään kannustaa avoimeen vuoropuheluun. Esimiehen olisi hyvä osoittaa myös käytännössä ja ajankäytöllisesti arvostuksensa aktiiviseen kuunteluun ja vuoropuheluun.

Yksilön kokemus

Yksilön näkökulmasta psykologinen turvallisuus parhaimmillaan merkitsee mm. sitä, että voi olla työyhteisössä ilman sosiaalista naamaria tai suojausta. Turvallinen ympäristö lisää kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemusta, inhimillisyyttä ja kokemusta siitä, ettei ole vain yksi korvattavissa oleva pelinap-

pula. Kokemus antaa luvan olla joskus myös hämmentynyt ja epävarma. Ei ole mitään hätää, vaikkei tietäisi kuinka toimia. Ympärillämme on ammattitaitoa ja voimme jakaa tämän asian. Tämä lisää myös kykyä sietää epävarmuuden tunnetta. Lisäksi se tarkoittaa, ettei aina tarvitse reagoida, vaan toiminta voi olla enemmän harkinnanvaraista. Työssämme tehdään tarvittaessa nopeitakin päätöksiä ja virheiden riski on suuri. Yksilön näkökulmasta erittäin suuri voimavara on se, että tietää saavansa tukea, kun epäonnistuu.

Lopuksi

Keskustelin psykologisesta turvallisuudesta erään tuttavani kanssa, jolla oli aiheesta hyvä kokemus uransa alkuvai-

heilta. Hän oli työskennellyt nuorempana organisaatiossa, jossa kokeneimmat työntekijät osoittivat esimerkillään nuoremmille jotain hyvin tärkeää. Vaikeissa tilanteissa he näyttivät neuvottomuutensa ryhmässä avoimesti, kysyivät tarvittaessa mielipiteitä ja apua. Kulissin ylläpitämisen sijaan he kohtasivat ongelmansa yhdessä. Ystäväni mielestä kyse oli äärimmäisestä ammatillisesta itsevarmuudesta ja inhimillisyydestä. Sen ymmärtäminen ja sietäminen, ettei aina tiedä. Heitän uudelleen saman kysymyksen kuin alussa: Millaisessa työyhteisössä sinä haluaisit työskennellä?

Lähteet:

https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/pelotta-toissa-psykologinen-turvallisuus-tyoyhteisossa Luettu 13.4.2023

Amy C. Edmonson 2018, The fearless organization, Wiley

https://www.spjl.fi/liitto/ajankohtaista/ uutiset/spjl_n_jasenista_58_kertoo_tyoviihtyvyyden_heikentyneen_-_tyomaara_kasvaa_henkilosto_vahenee_ja_vaki

Kuva: Lounais-Suomen poliisi

Esitutkintayhteistyö työrikosten tutkinnassa

Työrikos on monelle poliisille varmasti tuttu termi. Työrikoksia ilmoitettiin poliisille vuonna 2021 yhteensä 421 kappaletta (Tilastokeskus).

Työrikosten esitutkinta on esitutkintaviranomaiselle usein haastavaa tutkintaa. Haasteita esitutkintaan aiheuttaa muun muassa esitutkintaviranomaisten niukka tietotaito työrikoksista ja niiden erityispiirteistä sekä esitutkintakokemuksen vähyys. Työrikosten tutkinnalla on usein kiire, koska suurimmassa osassa työrikoksista syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa. Kiirettä tehostavat vielä entisestään pitkät viiveet itse teon ja esitutkintaviranomaiselle tehtävän ilmoituksen välillä. Työrikokset kuuluvat myös suuressa määrin piilorikollisuuden piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että osa tai jopa suuri osa työrikoksista jää esitutkintaviranomaisten tiedon ulkopuolelle.

Mikä on työrikos?

Työrikosta on alettu käyttää käsitteenä 1970-luvun alussa, kun Oikeusministeriö perusti työrikostoi-mikunnan 19.4.1972 (Luukkanen 1974, 1). Työrikostoimikunta on vuonna 1973 koonnut mietinnön, jonka mukaan työrikokset tulisi kirjata rikoslakiin omana lukunaan (KM 1973:70). Tämä työrikostoi-mikunnan mietintö on perusta Suomen työrikoksille. Kyseistä mietintöä on käytetty pohjana rikoslain uudistuksessa vuonna 1995, jolloin työrikokset koottiin rikoslain 47 lukuun. Ennen tätä uudistusta työrikoksiin liittyvät käsitteet ja sanktiot olivat pirstaleisena joukkona erilaisissa työlainsäädäntöön liittyvissä laeissa.

Oikeusministeriön työrikoksen määritelmän mukaan ”Työrikoksilla tarkoitetaan tekoja tai laiminlyöntejä, jotka liittyvät läheisesti työelämään ja työelämää koske-

vaan sääntelyyn. Useimmiten työrikokset ovat työnantajan ja työntekijän välisiin sopimuksiin liittyviä rikkomuksia, ja tekijänä on useimmiten työnantaja.” (Oikeusministeriö työrikoksen määritelmä.)

Työrikokset on lueteltu rikoslain 47 luvussa (578/1995). Lainsäädännöllisesti työrikoksiksi on luokiteltu rikoslain 47 luvun 1 §:ssa (217/2018) työturvallisuusrikos, rikoslain 47 luvun 2 §:ssa (578/1995) työaikasuojelurikos, rikoslain 47 luvun 3 §:ssä (885/2009) työsyrjintä, rikoslain 47 luvun 3 a §:ssä (302/2004) kiskonnantapainen työsyrjintä, rikoslain 47 luvun 4 §:ssä (1366/2021) työnte-kijöiden edustajien oikeuksien loukkaaminen, rikoslain 47 luvun 5 §:ssä (578/1995) työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen, rikoslain 47 luvun 6 §:ssä (927/2012) työnvälityksenmaksu-kiellon rikkominen ja rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä (302/2004) luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö. Työturvallisuusrikkomus on työturvalli-

Kuvituskuva: Pixabay.com

suuslaissa (738/2002) rikoslain (578/1995) 47 luvun sijaan. Työturvallisuusrikkomus liittyy hyvin läheisesti työrikoksiin ja on työrikosten lievin tekomuoto.

Kuten rikosnimikkeistä näkee, osa työrikoksista on ”marginaalirikoksia”. Suurella osalla esitutkintaviranomaisista ei ole edes tietoa kaikkien edellä mainittujen rikosnimikkeiden olemassa olosta. Näitä ”marginaalirikoksia” ei tilastoida edes tapahtuvan vuosittain. Osa työrikoksista on puolestaan sangen yleisiä ja niitä tapahtuu vuodessa kymmenittäin.

Esitutkintayhteistyö työrikoksissa

Esitutkintaviranomaisen työtä helpottavat työrikosten esitutkinnassa huomattavasti esitutkintaan liittyvät muut viranomaiset, joita ovat syyttäjä ja työsuojeluviranomaiset. Valtakunnansyyttäjä on antanut ennakkoilmoituksia koskien tarkentavan ohjeen (VKS:2018:1 Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet).

Valtakunnansyyttäjän ohjeen toisen pääotsikon Ilmoitettavat rikosasiat alle on lueteltu 22-kohtainen luettelo siitä, milloin poliisi on velvollinen tekemään ennakkoilmoituksen syyttäjälle. Luettelon kohdat 21) Esitutkintaviranomainen pitää ilmoitusta muusta syystä tarpeellisena ja 22) Kyseessä on sellainen asia, joista syyttäjä on erikseen pyytänyt ilmoittamaan, soveltuvat työrikoksiin. Paikallisesti esitutkintaviranomainen ja syyttäjä ovat usein sopineet, että työrikok-

sista tulee aina tehdä ennakkoilmoitus syyttäjälle. Tällä ennakkoilmoituksella saadaan käynnistettyä esitutkinnan kannalta tärkeä viranomaisyhteistyö syyttäjän kanssa. Esitutkinnan heti alkuvaiheessa tehty ennakkoilmoitus helpottaa esitutkintaviranomaisen työtä, kun syyttäjä on esitutkintaviranomaisen tukena linjaamassa esitutkintaa.

Työrikoksissa usein syyttäjääkin tärkeämpi yhteistyökumppani on alueellinen työsuojeluviranomainen eli Aluehallintoviraston (AVI) työsuojelun virkamiehet. Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleissa työrikoksissa usein rikoksen ilmoittajana on AVI. Lain työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta mukaan työsuojeluviranomainen on ilmoitusvelvollinen poliisille havaitsemistaan työrikoksista, pois lukien olosuhteet huomioon ottaen vähäiset rikokset, joissa yleinen etu ei vaadi ilmoituksen tekemistä. Samaisen pykälän mukaan työsuojeluviranomaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi esitutkinnassa ja syyttäjän on varattava työsuojeluviranomaiselle tilaisuus lausunnon antamiselle. (TSValvL 44/2006 8:50)

Yhteistyö edellä mainittujen viranomaisten kanssa tapahtuu nykyään pääosin erilaisin tiedonsiirtovälinein. Harvoin järjestetään enää kasvokkain tapahtuvia palavereja esitutkintojen osalta. Sähköinen viestintä ja tiedonvaihto nopeuttaa yhteistyötä, vaikka ei aina niin hedelmällistä olekaan kuin kasvokkain tapahtuva keskustelu. Näiden kahden erittäin

tärkeän esitutkintayhteistyökumppanin kanssa esitutkintaviranomainen pystyy nopeasti ja tehokkaasti saamaan työrikosten esitutkintaa eteenpäin ja viimekädessä toimittamaan rikosasian syyttäjälle syyteharkintaan.

Omaan kokemukseen pohjaten AVI:lta saa aina valtavan suurta apua ja tietoa työrikosten tutkintaan. Lisäksi kokemani yhteistyö paikallisten AVI:n ammattilaisten kanssa on ollut nopeaa ja mutkatonta ja kehittänyt myös omaa tietotaitoani työrikosten tutkinnassa. Koenkin kaikenlaisen yhteistyön aina olevan mahdollisuus oppia jotain uutta, sen lisäksi että meille lakisääteiset velvollisuudet saadaan hoidettua.

Lähteet:

Luukkanen, Pekka 1974: Lausunnot työrikostoimikunnan mietinnöistä: Tiivistelmä. Oikeusministeriön lainsäädäntöosaston julkaisu 15/1974. Oikeusministeriön lainsäädäntöosasto, Helsinki.

Työrikosten lukumäärä 2021: Tilastokeskus

Työrikoksen määritelmä. Oikeusministeriö. Luettavissa https://rikoksentorjunta. fi/talous-ymparisto-ja-tyorikokset.

Työrikostoimikunnan mietintö 1 (KM 1973:70) 1973: Oikeusministeriön lainsäädäntö osasto. Valtion painatuskeskus, Helsinki

VKS:2018:1 Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet. Luettavissa https:// syyttajalaitos.fi/vks-2018-1-syyttajalle-ilmoitettavat-rikosasiat-ilmoitusmenettely-ja-syyt-tajan-toimenpiteet .

Kuvituskuvat: Pixabay.com

Juha Pirkkalainen

Vanhempi rikoskonstaapeli | Hämeen poliisilaitos | YAMK2022

Olympialaisten hengessä, nykyaikainen viisiottelu

Nykyaikainen viisiottelu on 1912 Tukholman olympialaisiin kehitetty monipuolinen urheilulaji, joka on pysynyt olympialaisten ohjelmassa jo toista sataa vuotta, muuttuen kuitenkin ajan hengessä.

Nykyaikaisen olympiakisojen perustajaisä Pierre de Coubertin kehitti nykyaikaisen viisiottelun 1900-luvun alussa. Ihanteena oli herrasmiessotilaiden monipuolisuuslaji, jonka esikuvana toimi antiikin viisiottelu. Lajeiksi valikoitui sotilasosaamisen perusasiat: ratsastus, miekkailu, tarkkuusammunta, uinti ja juoksu. Näillä lajeilla Coubertin katsoi pystyvän edistämään ja mittaamaan sotilaan perustaitoja. Vuoden 1952 Hel-

singin olympialaisten viisiottelu oteltiin kokonaisuudessaan Hämeenlinnassa ja Hämeenlinna onkin Helsingin ohella ainoa maamme virallinen olympiakaupunki. Olympiakaupungilla on kolme vaatimusta: Olympiatulen on pitänyt käydä kaupungissa, jokin laji on oteltu siellä kokonaan ja palkintojen jako on pidetty siellä.

Alkujaan nykyaikainen viisiottelu oli juuri sotilaiden ja poliisien harrastama ja kilpailema laji. Suomalaiset viisiot-

telijat olivat lajin huipulla 1940-luvulta 1970-luvulle, saavuttaen muun muassa olympialasista kaksi henkilökohtaista ja kolme joukkuemitalia. Nykyään lajin kilpailijat ovat lähinnä siviiliurheilijoita.

Nykyaikainen viisiottelu on kehittynyt alkuperäisestä viisipäiväisestä mittelöstä yhden päivän suoritukseksi. Alkujaan nykyaikaisessa viisiottelussa ratsastus toteutettiin viiden kilometrin maastoesteratsastuksena, ammunta ruutipistoolilla oli omana lajinaan, miekkailuerät olivat pidempiä, uintimatka oli pidempi ja juoksumatka oli pidempi. Nykyisellään ratsastus on normaali esteratsastus, jonka esteiden korkeus riippuu kilpailuista ja sen tasosta. Korkeimmillaan arvokisoissa hypätään 120 cm olevien esteiden yli.

TEKSTI:

Kansallisissa kisoissa avoimessa sarjassa esteet ovat metrin korkeudella. Ammunta on vaihdettu ilma-aseiden kautta laseraseisiin ja yhdistetty juoksuun. Uintimatka on avoimessa sarjassa lyhennetty 200 metriin. Miekkailueriä on lyhennetty ja otettu käyttöön yhden pisteen ottelu, jolloin ensimmäisen pisteen saanut voittaa ottelun.

Näillä muutoksilla lajia on muutettu turvallisemmaksi sekä katsojaystävällisemmäksi. Alussa oteltiin viisi päivää ja hiukan karrikoiden sanottuna laskettiin toiset viisi päivää pisteitä, jonka jälkeen saatiin arvottua voittaja. Nykyään lajit

otellaan yhtenä päivänä yleensä miekkailulla tai uinnilla aloittaen ja päätyen ampumajuoksuun, jossa liikkeelle lähdetään aiempien lajien tulosten mukaisessa järjestyksessä siten, että johtaja lähtee ensimmäisenä ja muut pisteiden mukaisella aikaerolla. Näin ensimmäisenä maaliin tullut on koko kilpailun voittaja.

Lajin erikoisuuksiin kuuluu ratsastaminen vieraalla hevoselle. Hevonen arvotaan kilpailijalle. Hevoseen on mahdollista tutustua 20 minuutin ajan ja viiden lämmittelyesteen verran. Mikäli toiminta hevosen kanssa sujuu tuomarin mielestä riittävän hyvin, pääset starttaamaan

esteradalle. Esteradalla on tavoiteaika ja puomien pudotukset tai kiellot antavat sakkoaikaa. Toisena lajierikoisuutena on yhden pisteen miekkailuottelut, joita kuitenkin otellaan melko monta. Pisteitä nykyaikaisessa viisiottelussa on jaossa 300 per laji pois lukien uinti ja juoksu, joista voi saada pisteitä enemmänkin, ja ensimmäinen voitto miekkailusta tietää 90 pistettä.

Tämän jälkeen jokainen voitto tuo 6 tai 7 lisäpistettä, riippuen ottelijamäärästä ja oteltavista kierroksista. Ainakin yksi voitto on siis saatava, sillä jos jostain lajista jää nollille, on kurottavaa liikaa

viimeisessä lajissa. Ampumajuoksu toteutetaan siirtymällä ampumapaikalle ja aloittamalla ampuminen. Ensimmäisestä laukauksesta alkaa juosta 50 sekunnin aika, jolloin tulisi saada viisi osumaa. Juoksukierrokselle pääsee, kun on saanut viisi osumaa tai aika on kulunut umpeen. Aseen piippu on käytettävä edessä olevassa pöydässä laukausten välissä ja ase on ladattava. Uinti on sinänsä ihan normaali 200 metrin vapaauinti, mutta saadakseen täydet pisteet, tulee matka uida aikaan 2:05. Parempi aika tietää parempia pisteitä.

Itse menin lajin mukaan sattuman kautta. Hevosemme oli Aulangon ratsastuskoululla ja hiukan tympääntyneenä kyselin Salla Varentilta, että olisiko mitään järkevää tuntia aloittelijalle. Salla ehdotti alkeisestetuntia, jossa kävi aloittelevia viisiottelijoita. Kuulin ensi kertaa lajista ja esteiden lisäksi lähdin kokeilemaan itse viisiottelua. Tavoitteet olivat alusta asti melko korkealla, en ollut kovin hyvä ratsastaja enkä ollut miekkaillut ikinä. Kuitenkin seuraava kisa olisi vuoden päästä ja suoraan pohjoismaiden mestaruuskisat. Alkoi siis ankara treenaaminen ja alun räpistelyn jälkeen esteratsastuskin alkoi sujua. Miekkailu

sinänsä oli mukavaa ja ”helppoa”, koska minulla oli kamppailutaustaa ja kalpaan oli helppo totutella. Myös yhden pisteen ottelu antaa tasoitusta huonommalle. Yhden pisteen voi saada huomattavasti itseään paremmalta, vaikka pidemmässä ottelussa tappio olisikin väistämätön.

Harrastajamäärät nykyaikaisessa viisiottelussa ovat suhteellisen pieniä eikä toimintaa ole kovin monella paikkakunnalla, mutta kehotan silti kiinnostuneita haastamaan itsensä ja kokeilemaan tätä erittäin monipuolista lajia. Laji antaa myös mahdollisuuksia välillä ylläpitää yhtä taitoa ja keskittyä parantamaan toista. Tässä onkin lajin rikkaus. Viisiottelu on linkittynyt yleensä miekkailuseuroihin, myös lajiliitto on Suomen miekkailu- ja 5-otteluliitto.

Tulevaisuudessa ratsastus saattaa jäädä lajista pois. Tokion olympialaisissa nähty Annika Schleun ”näytelmä” ratsastuksen yhteydessä on nostanut esille nykyaikaiseen viisiotteluun kuuluvan esteratsastuksen ongelmat. Vaikka tuomarin olisi selkeästi pitänyt keskeyttää Schleun suoritus, ei sitä tehty. Tuomarillekin raja keskeyttää ratsastus on varmasti henkisesti kova, koska se olisi tiennyt maailman mestarille olympiavoiton varmaa unohtamista.

Nykyaikaisen viisiottelun ratsastussäännöt sallivat yhden suistumisen ja jopa hevosen kaatumisen suorituksen aikana ilman hylkäystä. Itsekin hevosen omistajana ihmettelen tätä mahdollisuutta, koska jos hevonen kaatuu esteradalla, on melko todennäköistä, että se loukkaantuu jollain tavalla. Ainakaan sillä ei mielestäni tulisi kaatumisen jälkeen välittömästi hypätä korkeita esteitä, koska tällöin loukkaantumisriski kasvaa hurjasti.

Kritiikkiä on aiheuttanut myös hevosten hyvin erilainen taso, vaikka kilpailun järjestäjä onkin velvollinen hankkimaan riittävän osaavia hevosia, on hevosten taso joissakin kisoissa ollut hyvin vaihteleva. Vähintään yhtä paljon kuin hevosten taso, on puhuttanut myös ratsastajien taso, jonka pitäisi olla riittävän hyvä, mutta ei aina sitä ole.

Mutta aika näyttää, miten lajin käy. Huhujen mukaan Pariisin olympialaisten jälkeen lajiin saattaa tulla ratsastuksen osalta muutoksia. Siihen saakka, kokeilkaa ja haastakaa itsenne! Lisätietoja harrastamisesta ja kilpailuista: www. fencing-pentathlon.fi.

KUVAT: Timo Martola

Vapepa – poliisin paras ystävä

etsinnässä

TEKSTI: Ben Henriksson Ylikonstaapeli

Vuonna 1964 perustettu Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa on yli 50 järjestön ja yhteistyötahon muodostama vapaaehtoisten auttajien verkosto. Sen jäseninä on yli 11000 vapaaehtoista jakautuneena noin 1000 hälytysryhmään. Vapepan hälytysryhmät tukevat viranomaisia onnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa. Useimmiten Vapepa hälytetään kadonneen ihmisen etsintään, mutta vapaaehtoisia tarvitaan myös esimerkiksi antamaan henkistä tukea, ohjaamaan liikennettä ja auttamaan evakuoinneissa. Vuonna 2022 Vapepa sai hoidettavakseen 605 tehtävää, joista 269 tehtävää liittyi kadonneiden etsintään.

Suomen Punainen Risti toimii Vapepan yhteysjärjestönä ja koordinoi Vapepan toimintaa yleisen pelastuspalvelutoiminnan osalta. Suomen Meripelastusseura koordinoi vapaaehtoista meripelastustoimintaa ja Suomen Lentopelastusseura vapaaehtoista lentopelastustoimintaa. Vapepan toimintaan voi tulla mukaan jokainen, joka haluaa auttaa muita käytännönläheisellä tavalla. Vapepan jäsenjärjestöt järjestävät koulutuksen kaikille vapaaehtoisille ja ne myös varustavat omat vapaaehtoisensa.

Vapepa-verkoston toiminta on:

• Vapaaehtoista

• Viranomaista tukevaa

• Pyyteetöntä

• Organisoitua

• Koulutettua kansalaistoimintaa

Osaamista ja yhteistyötä täydellä sydämellä

Kadonneiden etsintätehtävät ovat poliisin hälytystoiminnan resursoinnin kannalta haasteellisia. Erityisesti hätäetsinnät, joissa kadonnut ihminen on akuutissa hengen tai terveyden vaarassa, ovat poliisin tehtäväpriorisoinnissa erittäin korkealla. Etsintätehtävien hoitaminen vaatii runsaasti poliisin erityisosaajia, kuten MSO (Managing Search Operations) -koulutettuja konstaapeleita, koirapartioita ja UAS (Unmanned Aerial Systems) -operaattoreita. Lisäksi tarvitaan runsaasti käsipareja suorittamaan etsintää kulkemalla läpi etsintälohkoja

toinen toisensa perään. Mitä suurempi etsittävä alue on, sitä nopeammin tulee vastaan tilanne, että poliisin omat resurssit loppuvat kesken. Nämä ovat niitä tilanteita, joissa Vapepan tarjoama apu on kultaakin kalliimpaa.

Omalla virkaurallani olen useita vuosia oman toimeni ohella päässyt työskentelemään kadonneiden etsintään liittyvien tehtävien parissa ja olen ollut Vapepa Vantaan paikallisosaston yhteyshenkilönä. Kokemukseni Vapepan kanssa toimimisesta ovat pelkästään positiivisia.

Vapaaehtoiset ovat mukana toiminnassa täydellä sydämellään ja heidän osaamisensa erityisesti etsintään liittyvillä tehtävillä on erinomaisella tasolla. Kadonneen etsintätehtävät tulevat monesti hoidettavaksi silloin, kun olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Kylmä, märkä ja pimeä ovat ensimmäiset adjektiivit, jotka tulevat mieleen, kun pohtii milloin kadonneen etsintätehtävät tulevat yleensä hoidettavaksi. Silti, olosuhteista riippumatta, aina kun poliisi tekee päätöksen Vapepan hälyttämisestä tehtävälle, niin kokoontumispaikalle ilmaantuu avulias joukkio vapaaehtoisia tukemaan poliisin toimintaa. Tästä avusta meidän organisaatiomme saa olla erittäin kiitollinen.

Vastapalvelukseksi kiitollisuudesta, poliisin pitää myös pystyä tarjoamaan Vapepalle jotain takaisin. Konkreettisimmin se tarkoittaa yhteistoiminnan kehittämistä, koulutuksia ja yhteisiä harjoituksia. Tämä on kirjattu myös Poliisihallituksen ohjeeseen poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoiminnasta (POL-2018-49982). Vaikka aluekohtaista vaihtelevuutta poliisin ja Vapepan yhteistoiminnan aktiivisuuden osalta löytyy varmasti runsaastikin, niin silti hyvä tavoite organisaatiollemme voisi olla, että jos annamme itsestämme hieman enemmän – takaisin saamme varmasti paljon enemmän.

Lisätietoa aiheesta, muun muassa miten pääset mukaan Vapepan toimintaan, on luettavissa osoitteesta: https://vapepa.fi/

Kuvat: Punainen risti

Mikä ihmeen lentopelastusseura?!

Lassi Lentopelastajalta läikähti pari pisaraa kahvia pöydälle. Puhelin oli yhtäkkiä innostunut hälyttämään erikoisella äänellä ja täysillä. Puhelimen äänetön tila oli ohitettu, näytössä vilkkui sinivalkoinen kuva. Secapp-hälytys, Lassin päässä välähti. Hän tökkäsi näyttöä, luki lyhyen viestin: etsintähälytys. Näytön alareunassa oli kaksi painiketta, vihreä OK ja punainen NOK. Lassi empi hetken ja painoi vihreää OK-painiketta. Mitäköhän tuleman pitää…

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu

Muoniolaisesta kotipihasta katosi keväisenä päivänä vuonna 1963 viisivuotias tyttö. Etsinnästä muodostui nopeasti suuri viranomaisten, kyläläisten ja muualta saapuneiden vapaaehtoisten ponnistus, joka kesti päiväkausia. Valitettavasti tyttö löytyi kuolleena. Etsinnän surullinen loppu ja hankaluudet suuren, osin epämää-

räisenkin etsintäjoukon koordinoinnissa johtivat Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) perustamiseen.

Suomen Lentopelastusseura ry on yksi Vapepan kolmesta koordinaatiojärjestöstä. Se vastaa sen kaikista ilmatoiminnoista, kahden muun ollessa maatoiminnoista vastaava pääkoordinaattori Suomen Punainen Risti (SPR) sekä meri- ja järvialueilla toimiva Suomen Meripelastusseura ry.

Viranomaisten resurssit ovat rajoitetut. Suomessa on perinteisesti lisätty yhteiskunnan suorituskykyä hyvin hoidetulla yhteistoiminnalla. Lisäksi Suomi on vapaaehtoistoiminnan luvattu maa. Nämä yhdessä ovat johtaneet siihen, että lainsäädännöllä ja sopimuksin on mahdollistettu koulutettujen vapaaehtoisten tuki viranomaisille näiden pyynnöstä. Koulutetut vapaaehtoiset, niin sanottu kolmas sektori, on huomioitu muun muassa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa.

Suomen lentopelastusseura

Suomen Lentopelastusseura ry (SLPS) perustettiin vuonna 2006 koordinoimaan ja kouluttamaan vapaaehtoisia siviili-ilmailijoita viranomaisen tueksi. Päätehtäväksi muotoutuivat erilaiset etsintälennot, näiden lisäksi henkilöstöä koulutettiin metsäpalojen valvontalentoihin. Lentopelastusseuran toimihenkilöiden toimistot ja tilannekeskus sijaitsevat Helsingin Pasilassa.

Organisaatio

SLPS:n organisaatio koostuu jäsenyhdistyksistä, joita ovat muun muassa eri lento- ja ilmailukerhot sekä UAS- (miehittämätön ilmailu) ja MOVA- (moottoroidut varjoliitimet) toimijoiden yhdistykset. Jäsenyhdistykset ja niiden yksityiset jäsenet omistavat itse käytettävät ilma-alukset. Lentopelastusseuran toiminta jakautuu hallintoon, koulutukseen ja valmiuteen.

Valmius jakautuu harjoituksiin, tilannekeskustoimintoihin ja operatiiviseen lentotoimintaan.

Kolmen vuoden välein kokoontuva vuosikokous valitsee seuralle valtuuston, joka puolestaan valitsee hallituksen. Käytännön toimia hoitaa SLPS:n toimisto, jossa toimivat neljä palkattua toimihenkilöä, toiminnanjohtaja, koulutus- ja

valmiuspäälliköt sekä järjestösihteeri. Tällä hetkellä seuran ”riveissä” on noin 850 vapaaehtoista, joista hälytysryhmiin kuuluu noin 650.

Koulutus

SLPS:n koulutus on monimuoto-opiskelua, joka puolestaan perustuu oppimistavoitteisiin ja johtaa jonkin tietyn

tehtäväalueen määräaikaiseen kelpoisuuteen. Kouluttautuminen tehtäviin pohjautuu koulutusohjelmiin, jotka on hyväksytty valtakunnallisiksi opintomalleiksi, eli niiden läpäisemisestä saa virallisia opintopisteitä.

Oppimispolku on samanlainen tehtävästä riippumatta, siihen kuuluvat SLPS:n verkko-oppimisympäristössä opiskeltava teoria sekä lähiopiskeluna tehtävät maaja lentokoulutus. Läpäistyn koulutuksen perusteella oppilaalle myönnetään kyseiseen tehtäväalueeseen määräaikainen kelpoisuus. Kelpoisuus uusitaan aikanaan ylläpitävällä koulutuksella, jonka sisältö vaihtelee tehtävästä riippuen.

Valmius

SLPS:n fyysisen tilannekeskuksen lisäksi tilannekeskustoimintoihin kuuluvat 24/7 päivystys, hälyttäminen sekä tehtävien koordinointi ja johtaminen.

Viranomainen voi pyytää SLPS:n päivystysnumerosta tuekseen vapaaehtoisilma-alusta tai useampia. Pyynnön saatuaan kulloinkin vuorossa oleva valmiuspäivystäjä tarkastaa ilmatilan, lentosään sekä lähimmät hälytysryhmät ja hälyttää niistä haluamansa. Secapp-hälytysjärjestelmän hälytysviesti välitetään mobiilisovellukseen tai ellei sellaista käyttäjällä ole, tekstiviestinä. Hälytysviestiin vastataan OK tai NOK (Not OK). Valmiuspäivystäjä valitsee OK-vastanneista tehtävään sopivan henkilöstön lähettäen näille niin sanotun valintaviestin. Viesti sisältää ilmoituksen valinnasta, tehtävän tarkennukset, etsintäalueen tai tehtävän johtopaikan sijainnin, lentoraporttipohjan sekä tietoturvallisen keskustelutilan tehtävään liitetyille henkilöille.

Operatiivinen lentotoiminta on hälytysryhmien vastuulla kunkin tarjoamalla ilma-alustyypillä. LEKO-hälytysryhmät käyttävät tyypillisesti nelipaikkaisia, ylätasoisia yleisilma-aluksia, tyypiltään vaikkapa Cessna C-172. UAS-hälytysryhmillä puolestaan on harrastajatasoisia miehittämättömiä ilma-aluksia, esimerkiksi DJI Mavic, Phantom tai Inspire -sarjaa. MOVA-hälytysryhmään kuuluu

Kuva: Jaroslav Jindra

Kuva: Mika Virolainen

useimmiten vain MOVA-lentopelastaja itse ja hän käyttää omaa laitettaan, eli siipeä ja moottoria, joko jaloilta startaten tai käyttäen ”Trikeä”, kolmipyöräistä alustaa. Lentopelastusseuran hälytysryhmien kattavuus on valtakunnallinen.

Lentotehtävät jaetaan kahteen päätyyppiin, etsintä- ja valvontalentoihin. Ensin mainituissa nimi kertoo tehtävän, joka voi olla hätäetsintää tai tutkinnallista etsintää. Valvontalennot puolestaan sisältävät sammutusjohtolentoja, öljyn-, tulvien- ja metsätuhojen tiedustelulentoja sekä tilannekuvan ylläpitoon liittyviä lentoja. Sammutusjohtolentoja lennetään vain lentokoneilla, kaikkiin muihin voidaan käyttää koko ilma-alusrepertuaaria. Nyrk-

kisääntönä kolme neljäsosaa tehtävistä on etsintöjä, yksi neljäsosa johtolentoja. Muut tehtävät ovat yksittäisiä.

Lentopelastusseuralla on yhden puhelinsoiton päässä saatavilla suuri määrä koulutettuja vapaaehtoisia ja toimiva hälytys- ja johtojärjestelmä koko valtakunnan alueella. Palvelu on viranomaisille maksutonta.

Mova ilma-aluksena ja kilpailuissa

Varjoliidin on kankaasta valmistettu ilmavirran voimasta muotonsa säilyttävä siipiprofiili. Lentäjä kiinnittyy siipeen punosten ja valjaiden avulla. Lentoonlähtö tapahtuu joko rinteestä omin jaloin tai tasamaalta hinaamalla liidin ilmaan ajoneuvon avustuksella. Siipi mahtuu pakattuna selkäreppuun, ja uutena tyylinä suosiota onkin kerännyt Hike & Fly -tyyppinen kevyt siipi ja valjasyhdistelmä, jonka voi kantaa selässään patikoidessaan vuorelle ja lentää takaisin. Varjoliidin muistuttaa ulkonäkönsä puolesta lasku-

varjohyppääjien liitovarjoa, mutta varjot eroavat rakenteensa puolesta suuresti. Varjoliitimellä voi lentää myös moottoroituna, jolloin valjaiden selkäpuolelle kiinnitettävä moottori mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön aukealta paikalta. Moottoroitu varjoliidin eli MOVA, on lentopelastusseuran ansiosta saatu hyötykäyttöön viranomaisten avuksi muun muassa kadonneiden etsintään. MOVA on etsinnässä tehokas, koska sillä voi lentää matalalla ja suhteellisen pienellä nopeudella. Liitimen ilmanopeus on noin 35-80 km/h ja lentoaika muutaman tunnin.

Nykyään moottoroidulla varjoliitimellä kilpaillaan myös vauhdikkaammin. Nopeasti suosiota kerännyt World Paramotor Slalom Championship on moottorivarjoliidon niin sanottu kuninkuuslaji, jossa maailman nopeimmat pilotit lentävät pienillä siivillä ja tehokkailla moottoreilla aikaa vastaan. Ilmatäytteisistä 8-12 m korkeista pyloneista veden pinnalle tehty rata lennetään yksitellen jokaisessa tehtävässä eri reittiä, pilottien kilpaillessa toisiaan

Kuva: Mika Virolainen

”LENTOTEHTÄVÄT JAETAAN KAHTEEN PÄÄTYYPPIIN, ETSINTÄ- JA VALVONTALENTOIHIN.

vastaan sekunnin kymmenyksistä tai jopa sadasosista. Slalom-kilpailuissa voi ylittyä jopa 100 km/h:n lentonopeus, korkeuden ollessa yhdestä kymmeneen metriin veden pinnasta. Tässä äärimmilleen viedyssä kolmiulotteisessa moottoriurheilussa sattuu toisinaan veteen syöksymisiä, mutta turvajärjestelyjen ja taitavien mekaanikkojen ansiosta kilpailija on useimmiten mukana jo seuraavalla kierroksella. Tänä vuonna maailmanmestaruuskilpailut järjestetään kesäkuun alussa Espanjassa, jossa nähdään toivottavasti myös suomalaisia kilpailijoita.

Lassi Lentopelastajan kännykkä vingahti uudelleen. Valintaviesti! Lassin sydän vähän sykähti, ensimmäinen ”kova keikka”. MOVA-pilotin ja samalla lentoetsijän rooli etsintätehtävällä on vaativa, nyt koulutuksessa saadut taidot punnittaisiin. Eikun moottori, siipi sekä muut tarvikkeet autoon ja suunta kohti viestissä kerrottua johtopaikkaa.

Pasilassa valmiuspäivystäjä seurasi Secapp-järjestelmästä miehistön siirtymistä johtopaikalle. Porukka on liikkeellä, hyvä. Hän keskittyi seuraavaksi etsintäalueiden

suunnitteluun Mapitare Easy Tracker -sovelluksella.

Johtopaikalla oli jo poliisi, Vapepan etsintäjohtaja sekä kaksi muuta MOVA-lentoetsijää. Lassia vähän jännitti. Poliisin tilannejohtaja antoi henkilön tuntomerkit ja varmisti lentämällä etsittävät alueet. "Punainen takki, siniset housut ja vihreä pipo, mukana ehkä marjaämpäri. MOVA-lentoetsijöiden alue tieuria mukaillen valtatien ja kantatien risteyksestä lounaaseen moottoritien ja yhdystien risteykseen. Alueen koko on noin 3x5 kilometriä.". –Huh, punainen takki näkyy varmaankin ilmasta hyvin, Lassi ajatteli.

Valmiuspäivystäjä oli jo laatinut sovitun alueen kartalle ja jakanut sen kolmelle MOVAlle soveltuvaksi. Näköjään mukaan oli tulossa myös UAS-ryhmä ja lentokone, kaikille oli suunniteltu omat alueensa. Näppärä toiminto tuo alueiden jako, Pasilasta suoraan sovellukseen. Samalla ryhmätoiminnolla käyttäjien sijainti näkyy Mapitaren karttapohjalla tilannekeskukseen ja kaikille muille osallisille.

Sopivan lentoonlähtöpaikan löydyttyä Lassi jutteli tehtävästä hetken muiden MOVA-lentäjien kanssa, jonka jälkeen hän

ryhtyi valmistelemaan liidintä ja lentoa. –Siipi – check, punokset – check, polttoaine – check... Hän mutisi itsekseen. Lassi puki kypärän, nosti moottorin valjaineen selkäänsä ja kiinnitti siiven. Moottorin lämmityksen ja koekäytön jälkeen hän lähti lennolle kohti etsintäaluetta. Lentoonlähtö MOVAlla ei ole helppo, mutta lentoetsijäksi vaaditulla kokemuksella se on jo rutiinia.

Lassi kaarteli etsintäalueensa yllä yhdensuuntaismenetelmällä vastatuuleen, jolloin lentonopeus maahan verrattuna on mahdollisimman pieni ja saa enemmän aikaa tähystämiseen. Sopiva lentokorkeus, 100-200 metriä säilyy korkeusmittarin avulla.

Lähes tunnin kestäneen lennon aikana Lassi ei havainnut pelloilla, ojissa tai metsäaukeilla mitään raportoitavaa. –Onpa raskasta puuhaa, kauaa ei enää jaksa etsiä tehokkaasti, hän ajatteli. Onneksi tehtäväalue oli jo melkein kokonaan etsitty. Lassi suuntasi kohti lentoonlähtöpaikkaa, kun peltoaukean heinikossa näkyi jotain punaista. Lassi laski korkeutta ja lensi paikan yli 50 metrin korkeudella. Varmaa havaintoa ei voinut tehdä ympärillä kasvavan pajukon vuoksi, mutta jotain siellä oli. Lassi teki Mapitareen merkkipisteen ja lensi lähtöpaikalle, jossa heti laskeuduttuaan ilmoitti havaintonsa Pasilaan. Valmiuspäivystäjä puolestaan välitti havainnon ja koordinaatit etsinnän johtajalle. Illan alkaessa kohta jo hämärtää, Lassi huolsi lentokalustonsa ja pakkasi ne autoon. Muidenkin lentäjien tultua laskuun, käytiin lentopelastajien ja valmiuspäivystäjän kesken läpi tehtävän purku eli debriefing.

Kotimatkalla Lassi mietti jo seuraavan päivän lentokeliä, kun Secappiin tuli viesti: "Poliisi löysi MOVA-lentäjän tekemän havainnon perusteella marjaämpärin, jonka luota poliisikoira sai jäljen ja johdatti ohjaajansa tiheään metsään. Eksynyt henkilö oli ämpäristä noin 50 metriä pohjoiseen istuskellut kannon päällä olosuhteisiin nähden hyvissä voimissa. Poliisi kiittää etsintään osallistuneita." Lassin valtasi helpottunut tunne. Kotipihaan saapuessaan hän mietti kokemustaan ja tunsi olevansa pieni osa jotain tärkeää.

Tarina on keksitty, mutta voisi olla täysin todellinen.

Kuva: Suomen Liidinpelastajat

Talvietsintä on viranomaisten yhteistyötä

Lapin poliisilaitos järjesti perinteiset talvietsintäpäivät Levillä 20-24.3.2023. Kyseinen harjoitus on järjestetty nykymuodossaan vuodesta 2015 lähtien ja tarve etsintätaitojen kehittämiselle haastavissa maastoissa ja olosuhteissa on vuosi vuodelta kasvanut. Tämä johtuu muun muassa Lapin lisääntyvästä turismista, mutta myös lumivyöryistä, joiden lisääntymisen arvellaan johtuvan kelien lämpenemisestä. Kiinnostus kyseiseen harjoitukseen on valtakunnallisesti kasvanut, koska harjoituksessa on aina ollut reipas tekemisen meininki ja palaute siitä on ollut hyvää. Kun etsitään lumeen hautunutta tai muuten maastoon kadonnutta ihmistä, ei poliisin omilla voimavaroilla päästä tavoiteltuun tulokseen. Yhteistyössä eri toimijoiden välillä on voimaa, joka talvietsintäpäivillä havaitaan.

Myös talvella etsintätehtäviä

Kadonneiden henkilöiden sesonkiaika on loppukesä ja alkusyksy. Yleisimpiä etsintätehtäviä ovat hillasuolta hukkaan harhautuneet tai vaellukselta väärän suunnan valinneet tai muuten sään yllättämät henkilöt. Tällaisia ilmoituksia Lapin poliisille tulee lähes päivittäin, mutta onneksi kaikki niistä eivät johda etsintään.

Keskitalvi on etsintätehtävien osalta hiljaista aikaa, mutta kevättä kohti mennessä matkailijoiden määrät alkavat lisäänty-

mään ja sitä myötä myös etsintätehtävät. Hiihtäjien, kelkkailijoiden tai muiden maastossa liikkuvien tulee huomioida Lapin nopeasti muuttuvat sääolosuhteet, sekä maasto, joka voi olla vaikeakulkuista. Myös oman kunnon suhteen on syytä olla realistinen, tulee varustautua riittävillä varusteilla ja huomioida Lapin laajat alueet, joissa ei ole puhelimen verkkoa. Muuten on vaara joutua luonnon armoille. Myös lumivyöryjä tapahtuu Lapissa vuosittain. Silloin kun ne sattuvat laskettelukeskuksissa tai ylipäätänsä paikoissa, joissa ihmisiä on liikkumassa, on olemassa riski ihmisten jäämisestä

lumen hautaamaksi. Tyypillisimmillään lumivyöryt syntyvät jyrkkiin rinteisiin kevättalvella, kun on satanut runsaasti uutta lunta tai lämpötilanvaihtelut ovat suuria.

Lumivyöry- ja maastoetsintää

Talvietsintäpäivien kouluttajina toimivat Lapin poliisilaitoksen vanhemmat konstaapelit Tero Oiva ja Risto Mertala Molemmilla on jo vuosien kokemus etsintätehtävistä ja siihen liittyvästä harjoittelusta ja MSO-etsintämenetelmästä. Oiva toimii Lapin poliisin koiraryhmän

TEKSTI: Jukka-Pekka Salmela Ylikonstaapeli | Lapin poliisilaitos | YAMK2022

johtajana ja Mertala pääkouluttajana kadonneiden etsinnässä.

Oiva ja Mertala kertoivat, että viikon aikana poliisikoirilla harjoiteltiin etsintää yhteistyössä Rajavartiolaitoksen (helikopterin), Pelastuslaitoksen, vapaaehtoisen pelastuspalvelun, pelastuskoirayhdistyksen, sekä ski resort Levin henkilöstön kanssa. Harjoituksen yhteydessä järjestettiin Poliisikoiralaitoksen ruumiskoiraohjaajien jatkokurssi, johon saapui koiria ohjaajineen pääkaupunkiseutua myöten. Myös omien moottorikelkkakoulutettujen poliisien ja UAS-pilottien ammattitaitoa hyödynnettiin. Paikalle saatiin myös pohjoismaiden uhrintunnistusyksiköiden (DVI, Disaster Victim Identification) edustajia. He kertoivat yleisesti yksikön toiminnasta ja kadonneen henkilön etsinnästä. Esimerkkinä tuotiin esille DVI-yksikön ja ruumiskoiranohjaajien yhteistyö vuonna 2012 kuolonuhrien etsinnässä, kun Ruotsin Kebnekaise-vuoren huipulle törmäsi sotilaskone. Koneessa olleet viisi sotilasta saivat surmansa. Harjoitusviikon ohjelma oli rakennettu siten, että alkupuoliskolla valmisteltiin

lumivyöryharjoittelua varten lumiluolat, toteutettiin perusharjoittelua etsintämenetelmistä ja koirien ja välineiden käytöstä (muun muassa sondit, piipparit, moottorikelkat ja ilma-alukset). Keskiviikkona oli moniviranomaisharjoitus, jonka teemana oli lumivyörytoiminta. Siinä etsittiin lumeen hautautuneita ihmisiä eri etsintämenetelmiä ja koiria hyödyntäen. Torstain harjoituksessa suoritettiin kadonneen henkilön etsintää tunturialueelta kelkkapartioilla siten, että koiria käytetään moottorikelkan reen päältä. Myös lintuperspektiivi oli käytössä ilma-aluksilla. Perjantaina vielä kertailtiin viikon aikana esille nousseita seikkoja ja tehtiin palauttavia harjoitteita, sekä tietysti huollettiin välineistöä.

Kouluttajien mukaan harjoitusviikon tavoitteena oli löytää tehokas ja nopea tapa toimia erityisolosuhteissa ihmishengen pelastamiseksi käytössä olevilla välineillä ja resursseilla. Keskeisessä roolissa oli eri viranomaisten, sekä muiden toimintaan osallistuvien yhteistoiminta. Oivan ja Mertalan mukaan laajaa osaamista ja

ammattitaitoa löytyy, kun sitä osataan oikein hyödyntää.

Tavoitteen toteuttamiseksi koiranohjaajat harjoittelivat koirien käyttöä erilaisissa etsintätilanteissa, sekä koirien hyödyntämistä tutkinnan turvaamisessa ja uhrien tunnistamisen apuna. Viikon tavoitteena oli myös harjoitella eri välineiden käyttöä etsinnässä ja lumessa liikkumisessa, ensiavun antamista, huoltoa ja oman toimintakyvyn ylläpitämistä.

Kaiken kaikkiaan viikko oli onnistunut niin harjoitusaiheiden, tavoitteisiin pääsyn, osallistujien motivaation, kuin myös kelienkin puolesta, toteavat Oiva ja Mertala. Ensi vuonna harjoitus on tarkoitus taas toteuttaa viikolla 12 ja muun muassa DVI-yksikkö on toivonut yhteistyön jatkuvan.

Talvietsintäpäivistä tehtyä videota ja kuvia pääsee katselemaan Lapin poliisilaitoksen Facebook-sivuilta: https:// www.facebook.com/poliisilappi/.

Erävalvonta

– me ja metsähallituksen miehet

Suomessa metsästys, kalastus ja yleensäkin luonnossa liikkuminen on iso osa suomalaista identiteettiä. Kaupunkilaistuminen on tapahtunut varsin myöhään, ja kosketuspinta luontoon on vielä hyvin lähellä suomalaista ihmistä. Yleisesti ottaen lähes jokainen meistä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä on metsästänyt, kalastanut, marjastanut tai sienestänyt. Nämä arvot on istutettu suomalaisiin jo hyvinkin nuorena, ja vaikka ne elämän kiireissä joskus unohtuvat, lähes jokainen meistä kokee silloin tällöin kaipuuta luonnon keskelle. Erityisesti tämä oli nähtävissä muutamana korona-vuotena, jolloin suomalaiset kulkivat luonnossa enemmän kuin vuosiin. Koska luonnossa liikutaan runsaasti, aina silloin tällöin esiintyy se mahdollisuus, että kaikki luonnossa liikkujat eivät noudata niitä sääntöjä, jotka ohjaavat toimintaamme. Tätä varten on aikoinaan havaittu tarpeelliseksi valvoa myös niitä tapoja, miten luonnossa aikaa vietämme.

Ken korpimaita kaitsee ja miksi?

Erävalvonta on yksi poliisin moninaisista tehtävistä. Sitä ohjaavat useat eri lait ja asetukset, joista tärkeimpinä voidaan mainita metsästyslaki, ampuma-aselaki ja rikoslaki. Jo pelkästään näiden lakien kunnollinen hallitseminen vaatii paneutumista ja kiinnostusta asiaan.

Metsästykseen liittyen poliisin tekemä valvonta alkaa jo ampuma-aselain mukaisesta lupaprosessista, mikäli metsästäjä haluaa hankkia itselleen aseenkantoluvan. Erävalvontaa tekevät poliisit usein ”eräilevät” runsaasti vapaa-aikanaan, ja omaavat oman kiinnostuksensa kautta huomattavasti suuremman tietopankin eräasioihin kuin mitä valtionhallinto ikinä kykenisi kouluttamaan. Usein poliisilaitokset ovat määritelleetkin omat eräyhdyshenkilönsä, jotka koordinoivat poliisin toimintaa Metsähallituksen suuntaan, sekä tekevät suunnitelmat tulevista erävalvontaiskuista. Eräyhdyshenkilöiden lisäksi myös muutkin poliisit tekevät yhteistyötä Metsähallituksen erätarkastajien, erävalvojien sekä tarvit-

taessa myös muun henkilöstön kanssa. Viranomaisista myös Rajavartiolaitos ja tulli suorittavat erävalvontaa. Erätarkastajien toimintaa ohjaa laki Metsähallituksen erävalvonnasta. Erätarkastajien toiminta-aluetta ovat valtion omistamat alueet, joita Suomessa on noin kolmannes koko valtakunnan pinta-alasta.

Erävalvonnan tärkeimpiä tehtäviä on suojella eläimistöä ja luontoa, ja turvata yleensäkin luonnossa liikkumista. Sen perusajatus on huolehtia, että luonnonvaroja käytetään kestävästi ja hyvää tapaa noudattaen. Luonnollisesti sen tarkoituksena on myös ennaltaehkäistä, estää ja paljastaa erilaisia rikoksia ja rikkomuksia, joita luontoalueilla voi

TEKSTI: Jarno Väliaho Ylikonstaapeli | Oulun poliisilaitos | mYAMK2023

Suurpetovalvontaa kelkalla

Luonnossa liikkuminen aloitetaan jo nuorena

tapahtua. Erätarkastajien oikeuksiin kuuluu myös tarkastaa metsästäjien, kalastajien sekä moottorikelkkailijoiden luvat toimintaansa. Erätarkastaja on virkamies, ja yhtenä vaatimuksena erätarkastajan työhön on poliisin peruskoulutus. Erätarkastajan apuna valvonnassa toimivat virallisten tahojen lisäksi lukuisat erävalvojat, joita eri paikalliset tahot kuten metsästysseurat voivat tahoilleen asettaa. Metsästyksenvalvojia kouluttaa, nimittää, ohjaa ja valvoo työssään Suomen Riistakeskus. Nämä valvojat ilmoittavat mahdollisista rikkomuksista erätarkastajalle tai poliisille, ja tarvittaessa asiasta käynnistetään esitutkinta, jonka tulos määrää mahdolliset sanktiot rikkomuksista. Yleisimmät rikkomukset vuosien saatossa ovat olleet pyydysten huonot tai puutteelliset merkinnät, sekä tarvittavien lupien unohtaminen pois matkasta.

Tietojohtoista yhteistoimintaa

Lähtökohtaisesti poliisin ja Metsähallituksen välinen yhteistyö erävalvonnassa on ennalta suunniteltua ja ohjattua toimintaa. Se perustuu saatuihin ennakkotietoihin tulevista tapahtumista, kuten vaikkapa sorsanmetsästyksen aloituksesta, jolloin todennäköisesti

yhtä aikaa metsällä on enemmän ihmisiä kuin minään muuna päivänä. Luonnollisesti valvontaa ohjaavat myös vinkit ja havainnot, joita poliisille tai erävalvojille on aiemmin välitetty, ja erävalvonta onkin useimmiten tietojohtoista toimintaa. Paikallisella tasolla suunnitellaan ja valmistellaan vuosittain valvontaa kohdistumaan niille alueille, joissa tiedetään tapahtuvan metsästystä runsaammin. Tästä valvonnasta usein myös tiedotetaan ennakkoon. Yleisesti ottaen valvonnan tärkein tavoite ei ole saada rysän päältä kiinni rikkomusten tai rikoksen tekijöitä, vaan ennalta estää näiden tapahtumista ylipäätään. Tätä tavoitetta vaikeuttaa luonnollisesti toiminta-alue, joka ei keskimäärin ole aivan ihmisten silmien alla, vaan paremmin kaukana kaikesta. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomesta löytyy vielä korpimaita, joissa ihmisiä ei liiku, ja tämä luonnollisesti vaikeuttaa esimerkiksi vihjeiden saantia kyseiseltä alueelta. Syrjäseutujen tyhjentyminen myös vaikuttaa negatiivisesti luotettavien vinkkien saamiseen, mutta nykypäivän teknologiset mahdollisuudet antavat myös poliisille lisämahdollisuuksia vaikuttaa näillä kaukaisillakin selkosilla.

Satoi tai paistoi

Valvontaa tehdään yleisesti jokaisena vuodenaikana. Kesällä valvonta kohdistuu pääasiassa kalastuksenvalvontaan, johon poliisin kesäaikaan muutenkin puutteelliset resurssit eivät valitettavasti kovin usein riitä, toki poikkeuksiakin sääntöön on ollut. Elokuussa käynnistyvä metsästyskausi lisää myös näkyvää erävalvontaa. Valvontaa suoritetaan usein yhteispartioissa Metsähallituksen tarkastajien tai Rajavartiolaitoksen rajavartijoiden kanssa. Valvontaa tehdään sekä tiestöltä käsin kulkemalla ajoneuvolla teitä pitkin, että metsäalueilla, joilla on havaittu metsästäjiä. Syksyisin erävalvonta luonnollisesti kohdistuukin pääasiallisesti metsästäjiin. Lumentulon jälkeen samalla suoritetaan myös kelkkavalvontaa. Moottorikelkkailureitistön ulkopuolella kelkkailuun tarvitsee maan-

omistajan luvan, ja aina silloin tällöin tämä on jäänyt huomioimatta kelkkailua harrastavilta. Talvella ja keväällä erävalvonta jatkuu moottorikelkkailun valvontana sekä suurpetometsästyksen valvontana. Suurpetoihin Suomessa lasketaan vain neljä eläintä, jotka ovat karhu, susi, ilves ja ahma. Näkyvimmin uutisoinneissa ovatkin erävalvonnan osalta suurpetojen metsästyksessä tapahtuneet sekä tahalliset että tahattomat laittomuudet. Selkeänä positiivisena muutoksena entisiin aikoihin voidaan pitää hirvenmetsästyksen muuttumista vuosien aikana selkeästi johdetummaksi ja lain silmissä siistimmäksi. Toisaalta taas lisääntyneet suurpetojen määrät ovat lisänneet myös niihin kohdistuvaa rikollisuutta. Suomessakin on paljastunut useita törkeitä metsästysrikoksia eri puolilla valtakuntaa. Näissä rikoksissa tuomiot ja korvaukset voivat nousta huomattaviksi.

Lopuksi

Yhteistyö on myös erävalvonnassa voimaa, eikä se varmasti onnistuisikaan ilman poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Metsähallituksen toimivaa yhteistyöverkostoa. Jatkuva kehitys ja toiminnan kehittäminen ovat avainasemassa myös erävalvonnan osalta. Paine lisätä erävalvontaa tulee usein muualta kuin viranomaisorganisaatioista. Nykypäivän ihminen arvostaa ja kunnioittaa luontoa huomattavasti enemmän kuin aikoinaan on tehty. Eri tyylisistä ympäristö- tai luonnonsuojelurikoksista sekä -rikkomuksista tehdään rikosilmoituksia enenevässä määrin, ja niihin liittyvät vinkit ja valvontapyynnöt ovat lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun aikana.

Erävalvonta on siis edelleen tarpeellista ja pyydettyä toimintaa. On kaikkien – niin ihmisten kuin ympäristönkin – etu, että erävalvontaa suoritetaan edelleen, toivon mukaan lisääntyvässä määrin.

Kalastuksenvalvontaa merialueella

Turvallisuus, turvatoimet ja palvelut jalkapallo -otteluissa 2023

Mitä?

POKU-lehden teemana tänä keväänä on poliisin yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Jalkapallo-otteluiden osalta yhteistyötä pyritään parantamaan vuoden 2023 alusta aloitetulla uudenlaisella toimintamallilla. Suomi allekirjoitti 21.12.2017 Euroopan neuvoston yleissopimuksen turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevasta yhdennetystä lähestymistavasta jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa (CETS No. 218).

Sopimus suosittaa aikaisempaa laajempaa yhteistyötä tapahtumien järjestäjien, valvovien viranomaisten, palveluja tuottavien toimijoiden sekä myös katsojien kesken, jotta urheilutapahtumiin saataisiin luoduksi turvallinen, turvattu ja lämminhenkinen ympäristö. Sopimus tuli Suomen osalta voimaan 1.3.2022 ja voimaantulo aiheutti muutoksia kokoontumislakiin (530/1999).

Lain 12 §:ään lisättiin toinen momentti, jossa yleissopimuksessa tarkoitettujen yleisötilaisuuksien järjestämiseen osallistuvat tahot velvoitetaan laatimaan monitoimijaisia turvallisuus- ja pelastussuunnitelmia. Lisäksi velvoitetaan suunnitelmien testaaminen ja parantelu säännöllisissä yhteisissä harjoituksissa.

Kokoontumislain 20 §:ään lisättiin myös toinen momentti, jonka mukaan poliisi voi antaa ohjeita ja määräyksiä 12 §:n toisessa momentissa tarkoitettujen har-

joitusten käynnistämisestä, valvonnasta ja hyväksymisestä.

Miksi?

Yleissopimuksen johdannossa todetaan Euroopan neuvoston tavoitteena olevan suurempi yhtenäisyys jäsentensä välillä, jonka myötä tulisi kiinnittää huomiota fyysisen koskemattomuuden oikeuteen. Kaikkien tulisi voida osallistua jalkapallo-otteluihin ja muihin urheilutilaisuuksiin ilman väkivallan uhkaa, pelkoa rikollisesta toiminnasta tai muista yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavista häiriöistä. Jalkapallo-otteluiden sekä

muiden urheilutilaisuuksien tulisi tapahtumina olla katsojille miellyttäviä sekä tunnelmaltaan lämminhenkisiä. Sellaisia tapahtumia, joihin on mukava osallistua koko perheen voimin. Mikäli tapahtumaan saadaan luotua tavoitteen mukainen tunnelma, on sillä merkittävä myönteinen vaikutus tapahtuman riskitasoon, mikä taas parantaa turvallisuutta ja helpottaa turvatoimia.

Tavoitteen saavuttamiseksi tapahtumien suunnitteluun ja järjestelyihin tulisi ottaa mukaan kaikki tapahtumaan liittyvät toimijat sekä sidosryhmät, myös katsojat ja osapuolten välistä yhteistyötä tulisi

TEKSTI:

Kuva: NFIP

parantaa. Sopimusosapuolten tulisi kehittää monitoimijainen lähestymistapa turvallisuuteen, turvatoimiin sekä palveluihin ottelutapahtumassa, jotta niistä saataisiin luotua osallisille turvallisia, turvattuja sekä mukavia tilaisuuksia. Yleissopimuksen mukaan turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja ei voi tarkastella erillisinä tekijöinä, vaan ne kaikki vaikuttavat toisiinsa. Keskittyminen pelkkiin turvatoimiin ei ole riittävää, vaan toimenpiteiden tulee olla tasapainossa ja ne pitää suunnitella ja toteuttaa yhdessä. Järjestelyihin tulee ottaa mukaan kaikki keskeiset tapahtuman järjestelyihin osallistuvat julkiset ja yksityiset toimijat, joilla on turvallisuuteen, turvatoimiin ja palveluihin liittyviä vastuita sekä itse tilaisuudessa että tapahtuman vaikutusalueella.

Miten?

Yleissopimuksessa tarkoitetut jalkapallo-ottelut ja urheilutilaisuudet kuuluvat kokoontumislain soveltamisalaan lain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuina kilpailuina ja poliisi on kokoontumislain mukainen toimivaltainen viranomainen. Yleisötilaisuuden järjestäjällä on ensisijainen vastuu järjestyksenpidosta ja järjestäjän on huolehdittava järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä sekä lain noudattamisesta tilaisuudessa. Poliisi valvoo, että järjestäjä täyttää lain mukaiset velvollisuutensa ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Yleissopimuksen kokoontumislakiin aiheuttamien muutosten myötä poliisin tehtävänä on pääsääntöisesti ohjata ja sovittaa yhteen turvallisuus- ja pelastussuunnitelmien laadintaa sekä suunnitelmien testaamiseksi ja parantamiseksi tehtäviä toimenpiteitä.

Jotta toiminta saataisiin Suomessa yhdenmukaisesti käyntiin, poliisihallitus antoi määräyksen: Turvallisuuden parantaminen jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa (POL-202241425). Määräys astui voimaan 1.8.2022 ja

sen tarkoituksena on kuvata tarkemmin yleissopimuksen ja kokoontumislain soveltamista poliisitoiminnassa. Määräyksen liitteessä yksi ohjeistetaan yksityiskohtaisesti suunnitelmien laadinnasta sekä harjoittelusta. Sekä määräys että sen liitteet ovat täysin julkisia asiakirjoja ja tarkoituksena on, että yleisötilaisuuksien järjestäjät sekä muut toimijat käyttävät niitä hyväkseen. Määräyksen mukainen toiminta aloitettiin vuoden 2023 alusta. Poliisihallituksen määräys koskee alkuvaiheessa jalkapallon miesten ja naisten maaotteluita sekä Veikkausliigan ja miesten Ykkösen ottelutapahtumia. Määräys laajennetaan koskemaan myös muita urheilutapahtumia, kuten jääkiekon Liigaa myöhemmässä vaiheessa, mutta tarkemmasta ajankohdasta ei ole vielä päätetty.

Mitä tämä siis tarkoittaa? Poliisi ottaa yhteyttä tapahtuman järjestäjään neuvotellakseen yleissopimuksen tuomista velvoitteista ja opastaa poliisihallituksen määräyksen mukaiseen toimintaan. Järjestäjän vastuulle jää edelleen turvallisuus- ja pelastussuunnitelmien laadinta, mutta poliisin tehtävä on varmistaa, että suunnitelmat laaditaan ja että ne sisältävät tarvittavat tiedot. Pelastuslaitos arvioi, että suunnitelmiin sisältyvä yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma on riittävän kattava, mutta poliisi tarkastaa, että suunnitelmat ovat kokonaisuudessaan asianmukaisia.

Poliisi varmistaa lisäksi, että ennen suunnitelmien hyväksymistä yleisötilaisuuden järjestäjä kutsuu koolle palaverin, missä suunnitelmista neuvotellaan asianomaisten toimijoiden kanssa. Asianosaisia toimijoita voivat olla järjestäjän, poliisin ja pelastuslaitoksen lisäksi myös muut viranomaiset, kuten AVI, ELY, TUKES sekä kaupunkien tai kuntien liikenneluvista ja katualueista vastaavat viranomaiset. Poliisin tehtävänä on siis varmistaa, että suunnitelmien laadinnasta tulee yleissopimuksen hengen mukaisesti aidosti monitoimijaista.

Suunnitelmien hyväksynnän jälkeen niitä testataan säännöllisesti järjestetyissä monen toimijan yhteisissä harjoituksissa. Harjoituksista saatujen kokemusten ja palautteen avulla suunnitelmiin tehdään tarvittavat parannukset. Poliisihallituksen päätöksen mukaan harjoituksia tulee järjestää vähintään kerran vuodessa. Poliisihallituksen määräyksen liitteessä on pitkä listaus vaihtoehtoisista harjoitusmuodoista, mutta lista ei ole tyhjentävä, vaan muunkinlaisia harjoituksia voidaan järjestää.

Poliisin tehtävänä on käynnistää, valvoa ja hyväksyä yhteiset harjoitukset. Tapahtuman järjestäjän on toimitettava harjoitussuunnitelma poliisille kuusi viikkoa ennen harjoitusta ja harjoituksiin tulisi saada monipuolisesti mukaan eri toimijoita. Poliisin pitää hyväksyä harjoitussuunnitelma ennen harjoituksen toteuttamista. Joihinkin harjoituksiin osallistuu poliisin eri yksiköitä, esimerkiksi joukkojenhallinnasta, mutta vaikka ei osallistuisikaan, poliisi on kuitenkin aina paikalla valvomassa harjoitusta. Poliisilaitokset voivat itse päättää kuka vastaa yleissopimuksen velvoitteiden mukaisesta toiminnasta, mutta yleensä se on NFIP (National Football Information Point) - toiminnon päällystövastaava, joka on tiiviissä yhteistyössä oman laitoksen lupahallinnon kanssa.

Poliisilaitokset raportoivat järjestetyistä harjoituksista Helsingin poliisilaitoksessa toimivalle Suomen NFIP-toiminnolle seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä ja NFIP-toiminto tekee poliisihallitukselle poliisilaitoskohtaisen yhteenvedon helmikuun loppuun mennessä.

Lisätietoa aiheesta löytyy Poliisi AMK -opinnäytetyöstäni Turvallisuus, turvatoimet ja palvelut jalkapallo-otteluissa : Euroopan neuvoston yleissopimuksen (CETS No. 218) vaikutukset poliisitoimintaan. Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyöt on saatavilla Theseus-palvelusta, www.theseus.fi.

Kuva: NFIP

Jussi-Pekka Laaksonen

Poliisin ja kaupunkien turvallisuusyhteistyön mahdollisuuksia

Tämän lehden punainen lanka on poliisin yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Tarkastelen artikkelissa poliisin turvallisuusyhteistyötä kaupunkien kanssa peilaten hieman menneeseen ja tähän päivään, sekä etenkin siltä kantilta, millaisia mahdollisuuksia turvallisuusyhteistyöllä olisi tulevaisuudessa. Poliisilaitokset ja kaupungit ovat luonnollisia yhteistyökumppaneita turvallisuuden tuottajina. Poliisilla on lain suoman toimivallan kautta työkalut puuttua rikollisuuteen, sekä rikollisuutta koskevan tiedon tuottajana ja analysoijana, paras näkymä aihepiiriin. Kaupungit tuottavat kunnallisen itsehallinnon mandaatilla merkittävän määrän julkisista palveluista, jotka ovat osa jokaisen kansalaisen arkea.

Kuluneesti voisi todeta: Jotta voi ymmärtää nykypäivää, tulee tuntea historiaa. Poliisin ja kaupunkien yhteistoiminta oli symbioottista nykymuotoisen kaltaisen poliisitoiminnan aamuhämärissä. Suomen ensimmäiset poliisilaitokset perustettiin autonomian aikana 1816 Turkuun, 1826 Helsinkiin ja 1836 Viipuriin. Autonomian ajan lopulla ns. "täydellisiä" poliisilaitoksia oli 18 kaupungissa ja näiden lisäksi pienemmissä kaupungeissa oli poliisilaitoksia, jotka eivät täyttäneet täydellisen poliisilaitoksen kriteereitä. Maaseudulla poliisitehtäviä hoitivat nimismiespiirit. (Arkistojen portti).

Alkujaan poliisilaitokset olivat kunnallisia laitoksia ja muuttuivat asetuksilla

valtionlaitoksiksi 1903-1904. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1925 astui voimaan, "asetus poliisitoiminnasta Suomessa", joka oli keskeinen poliisitoimintaa ohjaava säädös aina vuoteen 1966 asti, jolloin voimaan tuli ensimmäinen poliisilaki. Varsin pitkään, aina vuoteen 1977 asti ns. vanhojen kaupunkien tuli osallistua paikallisen poliisin toimintamenoihin. Maaseudun kunnilla ei samanlaista velvoitetta ollut. Lisäksi vuoden 1959 jälkeen perustetut "uudet kaupungit" luettiin vuoden 1966 poliisilain perusteella nimismiespiireihin kuuluviksi, eikä niillä ollut velvoitetta osallistua taloudellisesti poliisilaitoksen menoihin. (Kallenautio 1984, 246-248).

Sen lisäksi, että poliisilaitokset olivat taloudellisesti naimisissa kaupunkien

kanssa melko kauan, laki velvoitti vuoteen 1966 asti kaupungit laatimaan poliisijärjestyksen, eräänlaisen kunnallisen järjestyssäännön, joka sisälsi ohjeita ja määräyksiä viihtyvyyteen, siveelliseen elämään sekä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyen. (Kallenautio 1984, 247). Turvallisuus on ollut kaupunkien ja poliisin yhteisellä agendalla jo viime vuosituhannella.

Nykyhetki ja tulevaisuus

Poliisin ja kaupunkien yhteistyö on tänä päivänä laaja-alaista. Hyvänä käytännönläheisenä esimerkkinä toimivat poliisilaitosten ennalta estävän toiminnon yhteistyö alueen koulujen kanssa. Varmastikin kaikilla Suomen kunnilla on jonkinlainen verkosto alueensa eri turvallisuustoimijoiden kanssa. Käytännön toteutuksissa on eroavaisuuksia paikalliset erityispiirteet huomioiden.

Lienee kaikille selvää, että Suomessa sisäinenkin turvallisuus on ollut viime ajat melkoisessa muutoksessa. Sisäisen turvallisuuden alueella tapetilla on ollut huolestuttavina ilmiöinä mm. nuorisorikollisuus sekä etenkin pääkaupunkiseudulla ja muissa isommissa kaupungeissa päätään nostava katujengi-ilmiö. Tilanteessa on nähty samoja kehityskulkuja kuin Ruotsissa, missä jengirikollisuus on räjähtänyt käsiin. On päivänselvää, että edellä mainittuun jengirikollisuuteen tulee puuttua jämäkästi kaikilla poliisin käytettävissä olevilla keinoilla ja saattaa rikosasioita prosessiin joutui-

TEKSTI:

sasti. Tämä on olennaista jo pelkästään poliisitoiminnan uskottavuuden ja yleisen oikeustajun kannalta. On silti huomattava, että eri rikollisuuden ilmiöt, kuten katujengit tai nuorisorikollisuus, ovat ilmiöinä kompleksisia. Ongelman ollessa kompleksinen, lienee selvää, ettei sen korjaaminenkaan tapahdu yksinkertaisilla työkaluilla? On myös ilmeistä, ettei poliisilla ole yksinään kykyä määränsä enempää vaikuttaa rikollisuuden kehitykseen, vaan ongelmien ratkaisemiseksi vaaditaan eri toimijoiden yhteistuumaista toimintaa.

Tulisiko pohtia turvallisuus- ja rikollisuudentorjuntatyötä sellaisesta ajatuksesta, että koko yhteiskunta on luomassa turvallisuutta? Tuo ajatus kiteytyy jo poliisilain alkumetreillä: "Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa". Poliisin ja kaupunkien välisessä turvallisuusyhteistyössä on alati käytössä paljon hyviä käytäntöjä ja prosesseja mutta tohdin väittää, että jonkin verran myös kääntämättömiä kiviä. Verrattain vähän Suomessa käytössä olevassa CPTED-mallissa voisi olla uudenlaisia mahdollisuuksia poliisin ja kaupunkien aidolle turvallisuusyhteistyölle.

CPTED-malli

Lyhenne CPTED tulee toimintamallin englanninkielisen nimen alkukirjaimista: Criminal Prevention Through Environmental Desing eli vapaasti suomennettuna rikoksentorjunta kaupunkisuunnittelun keinoin. Mallissa turvallisuusviranomaiset, esimerkiksi poliisi ja pelastuslaitos, ovat kiinteästi

edustettuna kaupungin kaavoitus- tai perusparannusprosessissa suunnittelutyön alusta alkaen. Tällä tavoin turvallisuutta ja rikollisuutta ehkäisevät ratkaisut saadaan luonnolliseksi osaksi suunnitelmiin kaupungin virkakunnan, arkkitehtien ja rakennuttajien sekä edellä mainittujen turvallisuustoimijoiden yhteistyönä.

Toimintamallin keskiössä on kolme tärkeää elementtiä:

Territoriaalisuus. Kaupunkisuunnittelun keinoin tuetaan oman alueen tunnistamista sekä identifioitumista.

Luonnollinen valvonta. Asukkaiden itse suorittamaa luonnollista valvontaa tuetaan rakenteellisten ratkaisujen kuten näkyvyyden, valaistuksen ja materiaalien keinoin.

Yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyttä edistetään osallistamalla ja vastuuttamalla asukkaita yhteiseen toimintaan. (Rikoksentorjunta.fi)

CPTED-mallin avulla olisi mahdollista pureutua useiden kriminologian teorioiden mukaisiin rikollisuuden juurisyihin. Esimerkiksi sosiaalisen disorganisaation teorian ytimessä on ajatus rikollisuuden ja rikollisuudelle altistavien tekijöiden alueellisen vaihtelun syynä olevan yhteisölliset mekanismit. Eli, karkeistetusti huono-osaisella alueella asukkaat eivät luota toisiinsa ja sosiaaliset suhteet ovat heikkoja. Näin ollen sosiaalisen järjestymisen ollessa vähäistä, ihmisiltä ei löydy halukkuutta puuttua järjestyshäiriöihin ja tämä lisää epäjärjestystä ja rikollisuutta kyseisellä alueella. (Kivivuori ym. 2021, 218). Lisäksi tilannetoimintateoria (rikollisuutta syntyy, kun rikosalttiit yksilöt viettävät aikaa rikosalttiissa ympäristössä) tai ruutinitoimintojen teoria (rikos, tapahtuu kun motivoitunut tekijä ja sopiva uhri kohtaavat valvomattomassa tilassa) ovat tilanteita, joissa tapahtuvan rikollisuuden vähentämiseen löytyy keinoja juurikin CPTED-mallin tarjoamista ratkaisuista. (Kivivuori ym. 2021 226 & 245). Mikään yksittäinen malli ei tietenkään ole autuaaksi tekevä, mutta alati muuttuvassa maailmassa myös ongelmien ratkaisemiseksi tulee hakea uusia metodeja. CPTED:n keinoin olisi osaltaan mahdollisuus vaikuttaa ennalta

ehkäisevästi esimerkiksi segregaatioon, joka on tunnistettu jengiytymiselle altistavaksi tekijäksi.

CPTED-mallia on hyödynnetty Suomessa ainakin Tampereella Muotialan kaupunginosan kaupunkisuunnittelua tehtäessä (CPTED Käsikirja). Tampere on tietynlainen suunnannäyttäjä monilla turvallisuusjohtamisen ja yhteistyön osa-alueilla. Tästä on hyvä esimerkki Pirkanmaan turvallisuusklusterin perustaminen 2011. Tuossa mallissa viranomaisten lisäksi talkoisiin osallistetaan myös oppilaitokset, yritykset ja kolmas sektori, turvallisuuden parantamiseksi. Vuodesta 2018 alkaen klusterin vetovastuussa on ollut Tampereen yliopisto. (Smarttampere.fi).

Tämän päivän talouskurimuksessa on enemmän kuin ajankohtaista pyristellä eroon turhasta hallinnon siiloutumisesta. Kaikilla julkishallinnon toimijoilla on enemmän tai vähemmän niukat resurssit käytössään, mutta synergiaetuja hyödyntäen on mahdollista saavuttaa osiaan suurempi kokonaisuus; saada aikaan enemmän vaikuttavuutta, kuin kukin tahoillaan touhuten.

Lähteet:

Arkistojen portti: Poliisilaitokset https:// wiki.narc.fi/portti/index.php/Poliisilaitokset

Kallenautio, Jorma 1984: Järjestys ja turvallisuus kaupungeissa. Teoksessa Tommila, Päiviö (toim.) 1984, Suomen kaupunkilaitoksen historia 3. Itsenäisyyden aika. Suomen kaupunkiliitto, Vantaa. Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko & Näsi, Matti & Suonpää, Karoliina & Danielsson, Petri 2021: Kriminologia. Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. 3. painos. Gaudeamus. CPTED Käsikirja poliiseille https:// www.kriminaalpoliitika.ee/sites/krimipoliitika/files/elfinder/dokumendid/ cpted_fi_0.pdf

Pirkanmaan turvallisuusklusterin esittely https://smarttampere.fi/verkostoidu/turvallisuus/pirkanmaan-turvallisuusklusteri/ Rikoksentorjunta.fi Rikoksentorjunta kaupunkisuunnittelun keinoin (CPTED) https://rikoksentorjunta.fi/rikoksentorjunta-kaupunkisuunnittelun-keinoin

Senaatti -konserni turvallisuuden kumppanina

Senaatti-kiinteistöt, joka on osa Senaatti-konsernia, on poliisin keskeisin yhteistoiminta osapuoli toimitilojemme osalta. Poliisina olemme turvallisuuden tekijä, mutta organisaatioturvallisuutemme vaatii myös moninaisia määritettyjä turvallisuusvaatimuksia ja varautumisen kyvykkyyttä toimitilallisesti tehtävämme toteuttamiseksi kaikissa valmiustasoissa. Omasuojaa emme tee yksin. Edellä todetun perusteella päätin haastatella Senaatti-konsernin turvallisuusjohtaja Tuomas Lehmusmetsää tämän lehden teeman mukaisesti ja muutoinkin turvallisuusasioihin liittyen.

Kerro kuka olet ja minkälaista organisaatiota johdat?

Toimin Senaatti-konsernissa turvallisuusjohtajana ja konsernin liikelai-

tosten johtoryhmän jäsenenä. Vastaan liikelaitosten asettamien varautumisen, valmiuden, turvallisuuden sekä turvallisuuspalveluiden tavoitteiden toimeenpanon johtamisesta ja tähän liittyvän toiminnan koordinoinnista sekä tulosten että mahdollisten poikkeamien raportoinnista. Konsernin varautumis- ja turvallisuusyksikössä on 64 varautumisen ja turvallisuuden ammattilaista.

Varautumis- ja turvallisuusyksikkö tuottaa valtionhallinnon virastoille ja laitoksille (asiakkaille) sekä omalle organisaatiolle tuotteistettuja turvallisuus- ja varautumispalveluja, vastaa sidosryhmä- ja organisaatioturvallisuuden, varautumisen ja valmiuden sekä erityiskohteiden asiantuntijuuden ohjauksesta ja kehittämisestä sekä varmistamisesta. Näiden lisäksi yksikkö tuottaa konsernin johdolle turvallisuuden ja varautumisen tilannekuvaa sekä esittää turvallisuusympäristön muutoksesta johtuvia toimenpiteitä päätettäväksi.

Mistä Senaatti-konserni organisaationa koostuu?

Senaatti-konserni muodostuu Senaatti-kiinteistöt ja Puolustuskiinteistöt liikelaitoksista. Tehtävänämme on rakentaa parhaat mahdolliset olosuhteet ja edellytykset työlle, joka tekee Suomesta toimivan ja turvallisen yhteiskunnan. Tuotamme valtionhallinnolle hyvät, tehokkaat, turvalliset ja terveelliset työympäristöt, jotka tukevat sen toimintaa. Päätoimipaikkamme on Helsingissä ja 23 toimipisteen verkostomme kattaa koko Suomen.

Keskeisiä tunnuslukuja:

• Tilojen käyttäjiä n. 100 000

• Liikevaihto 861 milj. euroa

• Tase 5 mrd. euroa

• Rakennuksia 8 700

• Henkilöstöä 1 250

Keskusrikospoliisi päätoimipiste. Kuva: Poliisi

Minkälaisen kiinteistökannan parissa työskentelette?

Asiakkaitamme ovat muu muassa valtion virastot ja laitokset, kuten ministeriöt, Puolustusvoimat, poliisi, vankilat sekä tutkimus- ja kulttuurilaitokset. Toteutamme toimivia, turvallisia ja työntekoa tukevia tiloja ja autamme asiakkaitamme uudistamaan työnteon tapojaan. Tarjoamme myös toimitiloihin liittyvät kattavat palvelut, kuten turvallisuuspalvelut. Näin asiakkaamme voivat keskittyä omaan ydintoimintaansa.

Tuotamme turvallisuusteknologiaa vain omiin kohteisiimme sekä myös edelleen-

vuokrauskohteisiin, jos asiasta on sovittu kiinteistön vuokraajan kanssa. Valtion sisäisinä palveluyksikköinä vuokrat perustuvat omakustannusperiaatteeseen eli emme tee voittoa valtioasiakkaiden vuokrilla. Vuokratuloilla katetaan kaikki kiinteistöistä aiheutuvat kulut. Toimimme tiiviissä yhteistyössä laajan toimittajaverkoston kanssa.

Valmiuslain mukaisen varautumisvelvoitteen lisäksi asiakkaiden tärkeimpien tehtävien häiriöttömyys asettaa vaatimuksia konsernin omaan toimintaan ja palveluverkkoon liittyvälle turvallisuudelle, varautumiselle ja jatkuvuuden varmistamiselle sekä asiakkaille tarjottaville turvallisuuspalveluille.

Mitä on Senaatin turvallisuusyksikön yhteistyö poliisin kanssa toimitiloihin liittyen?

Tuotamme valtionhallinnolle, kuten poliisille, toimitilojen turvallisuus- sekä turvallisuusasiantuntijapalveluita. Vaihtoehtoisesti virastot voivat itse vastata itselle vuokrattujen tilojensa turvallisuuspalveluista. Senaatti-konsernin palvelutuotannon etuja ovat pitkät ja luottamukselliset asiakassuhteet sekä ostamisen helppous ja ratkaisujen edistyksellisyys. Lisäksi keskitetty palvelu tuo etuja ulkoisten palveluiden ja kumppanuuksien hallinnassa. Olemme sopineet Poliisihallituksen kanssa toimeksiannosta, jossa Senaatti tuottaa jatkossa poliisin käytössä oleviin tiloihin turvatekniset järjestelmät ja

niihin liittyvät palvelut, poliisin määrittelemän palvelutason mukaisesti. Lisäksi on mahdollisuus sopia turvateknisten järjestelmien pääkäytöstä, aula- ja vartiointipalveluista sekä turvatarkastuspalvelusta. Turvallisuuspalveluihin liittyvä kehittäminen ja yhteistyö Poliisihallituksen, poliisilaitosten ja Senaatin välillä on aktiivista ja jatkuvaa.

Senaatti-konsernin tehtävänä on toimia valtionhallinnon edunvalvojana, ja tavoitteemme on kiinteistöjen optimoitu turvallisuustaso, joka perustuu riskienarviointiin ja -hallintaan. Pitkäaikaisen asiakasyhteistyön kautta ymmärrämme valtionhallinnon ja poliisin turvallisuuden tarpeet, nykyiset toimintatavat ja valtion kokonaisedun sekä tunnemme myös eri organisaatioiden tulevaisuudensuunnitelmat ja tilojen kehittämisen tiekartat.

Geopoliittinen tilanne on muuttunut tällä vuosikymmenellä ratkaisevasti ja samalla riskimatriisi on muuttunut. Miten näette nykyajan Senaatti-konsernin varautumis- ja turvallisuusyksikön osalta?

Kansainvälisen turvallisuusympäristön muutos ja uhkien monipuolistuminen edellyttävät virastoilta ja laitoksilta kiinteistöihin liittyvän huoltovarmuuden ja varautumisen yhä syvällisempää huomioimista ja toiminnan varmistamista myös poikkeusoloissa. Nykyiset kiinteistöt ovat riippuvaisia ulkoisista energia-, lämpö- ja vedenjakelutoimijoista sekä kiinteistöt sisältävät paljon erilaista tekniikkaa. Tämä infrastruktuuri perustuu aiempaa voimakkaammin sähkö- ja tietoliikenneverkkoihin sekä näiden ohjausjärjestelmiin. Toimintaympäristön muutoskehitys on näkynyt Senaatti-konsernin turvallisuuspalveluiden kysynnän kasvuna.

Varautumisen ja turvallisuuden tavoitteena on omalta osaltaan varmistaa Senaatti-konsernin lailliset toimintaedellytykset, tuotannon ja toiminnan häiriöttömyys sekä suojata asiakkaita,

Turvallisuusjohtaja Tuomas Lehmusmetsä. Kuva: Senaatti-kiinteistöti

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen pääpoliisiaseman havainnekuva. Kuva: Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy.

henkilöstöä, omaisuutta, tietoja ja ympäristöä onnettomuuksilta, vahingoilta, rikolliselta toiminnalta sekä laittomalta tiedustelulta ja sotilaalliselta uhalta. Senaatti-konsernilla on velvollisuus huolehtia siitä, että tehtävät kyetään hoitamaan normaaliolojen lisäksi myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Minkälaista on ollut Senaatin turvallisuusyksikön kehitys ja mitä tulevaisuuden näkymiä teillä on?

Toimitilat ovat virastojen toimintakyvyn keskeinen mahdollistaja. Toimitilojen turvallisuuteen, valmiuteen ja varautumiseen liittyvät kysymykset ovatkin nousseet viime aikoina ajankohtaisiksi kaikissa valtion virastoissa. Senaatissa vuosi 2016 oli käänteentekevä turvallisuuden kehityksessä, jolloin laadimme turvallisuuspalvelustrategian. Tämän seurauksena päätimme aloittaa turvallisuuspalvelutuotannon valtionhallinnon virastoille ja laitoksille. Turvallisuuspalveluiden kysyntä ja kasvu on ollut tästä lähtien voimakasta. Viime vuosien kriisit ovat entisestään korostaneet tarvetta varmistaa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot mitä erilaisimmissa turvallisuustilanteissa ja poikkeusoloissa.

Virastojen lakisääteisenä tehtävänä on laatia omat varautumissuunnitelmansa. Valtion eri palvelutoimittajat, kuten Senaatti toimitila-asioissa, ovat virastojen ja laitosten käytettävissä kaikissa valmiuteen ja varautumiseen liittyvissä kysymyksissä.

Senaatti tekee tarvittaessa asiakkaidensa kanssa tarkemmat varautumissopimukset, joissa sovitaan siitä, miten varautumissuunnitelma käytännössä toteutetaan, mitkä ovat asiakkaan ja Senaatin tehtävät, vastuut ja mitä kustannuksia varautumisesta asiakkaalle syntyy.

Mikä on näkemyksesi turvallisuuskriittisten organisaatioiden erosta muihin valtiohallinnon toimijoihin?

Turvallisuuskriittisillä organisaatioilla, kuten poliisilla, käytössä olevat tilat ovat tyypillisesti käyttösidonnaisia verrattuna ns. toimistovirastojen tiloihin. Käyttösidonnaisissa tiloissa on useita erilaisia tiloja, jotka tukevat operatiivista toimintaa. Näiden moninaisten tilojen turvallisuusratkaisut täytyy suunnitella ja toteuttaa toimintaa tukien ja turvaten. Lisäksi tulee huomioida järjestelmien ylläpidettävyys sekä turvallinen käyttö, jotta nämä toimivat luotettavasti tilanteen edellyttämä tavalla. Tästä syystä on tärkeää, että kokonaisuus suunnitellaan ja toteutetaan huolella noudattaen asiantuntijoiden asettamia vaatimuksia. Näin voimme kaikki nukkua yöt levollisesti luottaen järjestelmän toimintaan.

Miten kuvaisit poliisin ja Senaatin yhteistoiminnan kehitystä vastaamaan nykypäivän vaatimuksia etenkin turvallisuus- ja varautumisasioissa?

Poliisi vastaa hyvin pitkälle nykyisin hallinnassaan olevien tilojen turvalli-

suustekniikasta sekä sen ylläpidosta, käytöstä ja uusimisesta. Vuonna 2019 poliisin ja Senaatin yhteistoiminnan tavoitteeksi asetettiin, että Senaatti jatkossa toteuttaa avaimet käteen periaatteella poliisin tiloihin liittyvät turvatekniset ratkaisut yhtenäisen valtakunnallisen mallin mukaisesti.

Tavoitteena on siis jatkossa malli, jossa Senaatti omistaa poliisin tiloissa olevat erikseen määriteltävät turvatekniset järjestelmät ja tuottaa niihin liittyvät palvelut polisiin määrittelemän palvelutason mukaisesti. Poliisi toimii Senaatin suuntaan tilaajana ja turvallisuusjärjestelmien tuottaman tiedon hyödyntäjänä ja käyttäjänä. Jatkossa Senaatti vastaa uusien turvateknisten järjestelmien hankinnasta ja ylläpidosta. Turvateknisten järjestelmien pääkäyttöön liittyvästä palvelusta, aula- ja vartiointipalveluista ja turvatarkastuspalvelusta sovitaan erillisellä palvelusopimuksella.

Tuotettavat turvatekniset ratkaisut on määritelty poliisitalokonseptissa. Tässä on huomioitu tilakohtaiset erityispiirteet, kuitenkin siten, että ratkaisut ovat valtakunnallisesti mahdollisimman yhteneväisiä. Turvallisuusjärjestelmien valinnat perustuvat Poliisihallituksen ennalta määrittelemään alueelliseen ja valtakunnalliseen ratkaisuun. Edellä mainituilla menettelyillä pyritään hallinnoimaan toimitilojen turvallisuustasoa vastaamaan vallitsevaa turvallisuusympäristöä, lisäämään kustannustehokkuutta sekä vapauttamaan poliisin resursseja poliisin lakisääteisten tehtävien suorittamiseen.

Kuusamon uusi poliisitalo. Kuva: Senaatti-kiinteistöt

Sotilaallisten voimakeinojen käyttö poliisitehtävällä

Turvallisuuden ylläpitäminen yhdessä

Poliisin tehtäviin kuuluu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Haasteellisessa toimintaympäristössä joudutaan toteamaan, että poliisin omat voimat eivät aina riitä. Poliisi toimiikin turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Yksi viranomaisyhteistyön muodoista on virka-apu. Äärimmäisessä tilanteessa virka-apu voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä poliisin tehtävällä.

Virka-avun edellytyksistä ja sisällöstä säädetään lailla. Virka-avulla tarkoitetaan jonkin viranomaisen voima -

varojen käyttöä toisen viranomaisen toiminnassa. Virka-avulla ei siirretä tehtäviä toisen hoidettavaksi tai paikata pyytävän viranomaisen pidempiaikaista resurssivajetta. Ennemminkin tarkoitus on yksittäisen tehtävän suorittamiseksi tilapäisesti hyödyntää sellaista toisen

viranomaisen kalustoa, osaamista tai muuta suorituskykyä, mitä virka-apua pyytävällä viranomaisella ei ole.

Laissa Puolustusvoimien virka-avusta poliisille (myöh. virka-apulaki, 342/2022) säädetään puolustusvoimien poliisille antaman virka-avun edellytyksistä ja sisällöstä. Yleisenä edellytyksenä poliisilla on oikeus saada tehtävän suorittamiseksi virka-apua vain, jos se on omien voimavarojen riittämättömyyden vuoksi tarpeellista ja virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta puolustusvoimien oman tehtävän suorittamista.

TEKSTI:

”VIRKA-APUA VOIDAAN MYÖNTÄÄ ESIMERKIKSI HENKILÖN ETSIMISEKSI, ALUEEN ERISTÄMISEKSI TAI LIIKENTEEN OHJAAMISEKSI”

Virka-avun eri muodot

Virka-apua voidaan myöntää esimerkiksi henkilön etsimiseksi, alueen eristämiseksi tai liikenteen ohjaamiseksi. Virka-apu sisältää Puolustusvoimien henkilöstön lisäksi kaluston, välineistön ja asiantuntija-avun luovuttamista poliisin tehtävälle. Virka-apu voi lisäksi sisältää voimakeinojen käyttöä. Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan sotilaan henkilökohtaisen aseen ja sitä voimakkaampaa asevoiman käyttöä (Laki Puolustusvoimista 551/2007).

Virka-avut voidaan jaotella tavanomaiseen virka-apuun, tavanomaiseen virka-apuun esteen poistamiseksi, vaativaan virka-apuun ja vaativaan kohdennettuun virka-apuun. Tavanomainen virka-apu on yleisin virka-avun muoto. Kyse voi olla esimerkiksi liikenteen ohjauksesta tai kalustolainasta. Esteen poistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi tien tukkeeksi ajetun ajoneuvon poistamista.

Vaativaa virka-apua voidaan antaa henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantavien rikosten, kuten terroristi-iskujen ja joukkosurmien estämiseksi tai keskeyttämiseksi. Edellytyksenä on, että teko uhkaa suurta ihmismäärää ja vaativan virka-avun on perusteltua olettaa olevan välttämätöntä. Vaativaa virka-apua voidaan antaa myös valtiovieraiden suo-

”TAVANOMAISTA VIRKA-APUA PYYTÄÄ

POLIISIHALLITUS, JA SEN MYÖNTÄMISESTÄ

PÄÄTTÄÄ PÄÄESIKUNTA TAI PUOLUSTUSHAARAN ESIKUNTA”

jaamiseksi ja vierailujen turvaamiseksi. Tällöin edellytetään, että vieraaseen arvioidaan vierailulla kohdistuvan uhka aseman, edustamansa valtion tai muun vastaavan syyn perusteella, jonka vuoksi virka-apu on välttämätöntä.

Aseistus virka-aputehtävällä

Virka-apujen jaottelussa merkitystä on erityisesti sillä, millaiseen voimankäyttöön ja aseistukseen varaudutaan. Aseistuksesta virka-aputehtävällä säädetään Valtioneuvoston asetuksella Puolustusvoimien virka-avusta poliisille (myöh. virka-apuasetus 396/2022). Asetuksessa on erikseen määritelty sotilaan henkilökohtaiset ampuma-aseet virka-aputehtävissä ja vaativaa virka-apua tukeva aseistus. Ampuma-aseiden lisäksi sotilaan voimankäyttövälineitä ovat esimerkiksi patukka, sumutin ja sotakoira.

Tavanomainen virka-apu sisältää hyvin harvoin voimakeinojen käyttöä. Ammattisotilaan virka-aseen käyttöperuste on ennemminkin hätävarjelu. Tästä huolimatta tavanomaisella virka-aputehtävällä sotilaan henkilökohtaisia aseita voivat olla pistoolin lisäksi haulikko, konepistooli, rynnäkkökivääri, tarkkuuskivääri ja kevyt konekivääri. Esteen poistamiseksi voidaan käyttää myös vaativaa virka-apua tukevaa aseistusta, vaikka kyse onkin tavanomaisesta virka-avusta.

Vaativa kohdennettu virka-apu sisältää sotilaan voimankäyttövälineiden lisäksi virka-apuasetuksen mukaiset aseet virka-aputehtävällä sekä vaativaa virka-apua tukevan aseistuksen. Näitä ovat kranaattipistooli, kevyt kertasinko, raskas tarkkuuskivääri,12,7 millimetrin kaliiperin konekivääri sekä niihin soveltuvat patruunat ja ammukset sekä käsikranaatti. Kyse on poliisin voimankäyttövälineitä voimakkaammasta aseistuksesta, jonka vaikutus on rajattavissa tarkasti yksilöityyn kohteeseen sivullisille ilmeistä vaaraa aiheuttamatta.

Vaativa virka-apu voi sisältää sotilaan voimankäyttövälineiden ja henkilökohtaisen aseistuksen lisäksi sitä voimakkaampaa poliisitehtävän suorittamiseksi soveltuvaa aseistusta. Ero kohdennettuun virka-apuun on, että virka-apuasetuksen mukaista tyhjentävää luetteloa voimankäyttövälineistä ei ole kirjattu. Kuitenkin voimakkaampienkin sotilaallisten voimakeinojen on sovelluttava poliisin tehtävän suorittamiseen.

Virka-avusta päättäminen

Virka-apulaissa säädetään myös virka-avusta päättämisestä erilaisissa tilanteissa. Tavanomaista virka-apua pyytää Poliisihallitus, ja sen myöntämisestä päättää Pääesikunta tai puolustushaaran esikunta. Kiireellisessä tapauksessa virka-apua voi pyytää paikallinen poliisilaitos tai Keskusrikospoliisi. Virka-avusta esteen poistamiseksi päättää Pääesikunta Poliisihallituksen pyynnöstä. Vaativaa virka-apua pyytää sisäministeriö puolustusministeriöltä. Päätös tehdään puolustusministeriön esityksestä valtioneuvoston yleisistunnossa. Kiireellisessä tilanteessa päätös virka-avun myöntämisestä voidaan tehdä

puolustusministeriössä. Kohdennettua vaativaa virka-apua pyytää sisäministeriö puolustusministeriöltä. Kiiretilanteessa Poliisihallitus voi tehdä pyynnön Pääesikunnalle.

Lainsäätäjä on tiedostanut, että avun tarve voi ilmetä myös äkillisesti ja ennakoimattomasti. Päätökset ja toimeenpano on kaikissa tilanteissa tehtävä riittävän ajoissa. Mahdollisuus päättää virka-avusta kiireellisesti on poliisin toiminnan kannalta välttämätöntä. Virka-apulaki mahdollistaa myös etukäteisen varautumisen vaativan virka-avun antamiseen.

Poliisitehtävää johtaa poliisi

Virka-apulain mukaan poliisi johtaa voimakeinojen käyttöä virka-aputilanteessa sekä päättää niiden käyttämi -

sestä. Päätöksen vaativaan virka-apuun sisältyvien voimakeinojen käytöstä virka-aputilanteessa tekee päällystöön kuuluva poliisimies. Päätös virka-avusta ei siis tarkoita päätöstä voimakeinojen käytöstä. On tärkeää muistaa, että virka-aputilanteella tarkoitetaan poliisille kuuluvaa ja poliisin johtamaa tehtävää. Vaativa virka-apu mahdollistaa hyvin monipuolisen aseistuksen käytön. Tämä on perusteltua, koska äärimmäiseen tilanteeseen parhaiten soveltuva voimakeino on laissa hankala määritellä. Tehtävää johtavalla poliisilla tulee olla riittävä perehtyneisyys virka-aputilanteessa käytettäviin Puolustusvoimien voimankäyttövälineisiin ja niiden toimintatapoihin. Riittävä perehtyneisyys ei tarkoita samaa, kuin ammattisotilaan osaaminen.

Lopulta tästä vaativassa virka-avussa onkin kyse. Äärimmäisessä tilanteessa poliisin omat voimavarat eivät välttämättä riitä. Puolustusvoimat toimittaa kalustoa, osaamista ja suorituskykyä, mitä poliisilla ei ole. Poliisin tehtävän suorittamiseksi sotilaallisilla voimakeinoilla voi olla ratkaiseva merkitys, mutta niiden käytöstä päättää tehtävää johtava poliisimies.

Lähteet:

HE 106/2021. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Puolustusvoimien virka-avusta poliisille ja eräiksi muiksi virka-apua koskeviksi laeiksi.

Mikael Lohse – Uudistunut sääntely puolustusvoimien virka-avusta poliisille - Edilex

Kuvat: Sami Hätönen

Antti Kamppuri Rikosylikonstaapeli | Keskusrikospoliisi | mYAMK2022

Olen Antti ja olen halkoholisti

Minun halkoholisti elämäni on hyvin tyypillinen tarina. Minun isäni oli halkoholisti ja vaikka ei halkojen tekemiseen menehtynytkään, uskon sen olleen suurena tekijänä sille, että myös minusta tuli halkoholisti. Muistan lapsuuteni kesät hyvin, kun muiden leikkiessä rannalla ja syödessä jäätelöä, isäni päristeli moottorisahalla saunan takana halkojen kimpussa. Tunsin jo tuolloin, kuinka kaksitahtibensan ja tuoreen koivuhalon tuoksu valtasi sisimpäni ja ymmärsin mihin se kaikki voi johtaa. Ja johtikin…

Nyt liki 40 vuotta myöhemmin uskallan sen myöntää itselleni, halkoholismi hallit-

see elämääni. Olen huomannut sen olevan jo kiinteä osa arkistakin elämää ja se vaikuttaa suuresti monien tapahtumien suunnitteluun. Vaikka tarkoituksena olisi mennä vain lumitöihin, huomaan löytäväni itseni vähintään kirveen kanssa halkoja hakkaamasta. Samoin monet pilkkireissut ovat jääneet ja löydän itseni niin sanotusti kuivanäppäilevän sahani kanssa, ihan vain vähän teroittelemassa.

Oikeastaan tajusin asian vakavuuden vasta, kun vaimoni liittyi halkoholistien tukiryhmään Facebookissa. Kertomukset toinen toistaan suoremmista halkopinoista ja uusista liitereistä ovat ryhmän perusantia. Pahimmissa tapauksissa on oltu halkometsällä lasten rippijuhlien aikaan ja jopa anopin hautajaiset ovat

vaihtuneet halkoholisteilla moottorisahaostoksiin ja hetkiin rautakaupan teräketjuosastolla. Kun näkee tällaista ja huomaa vielä omaisten tuskan asiassa,

TEKSTI:

luulisi jo heräävänsä ja hakevansa apua, mutta vaikutus minuun on ollut toisin päin. Jos kerran joku Facebookissa pystyy tekemään noin hienon halkopinon, niin miksen minäkin.

Kevät on halkoholistille pahaa aikaa. Olisi saatava puut kuivumaan kesäksi ja tästä syystä mikään ei saa häiritä halonhakkuuta. Lasten kevätjuhlat ja muut tapahtumat ovat törkeästi tärvelemässä hyviä päiviä halon tekoon, eikö niitä kevätjuhlia voisi pitää syksyllä? Kysyn vaan. Samoin erilaiset kukkamultien vaihdot ja muut kevätkylvöt ovat omiaan häiritsemään tärkeää aikaa. On tärkeää, että halot tehdään nopeasti ja niitä tehdään paljon, jonka jälkeen ne laitetaan kuivumaan suoraan pinoon. En ymmärrä ajatusta, että joku muu asia olisi tärkeämpi kuin kuivat, hyvät koivuhalot. Nyt kun maailmassa on sotia ja paljon pelättävää, on yksi huoli vähemmän, kun ei tarvitse pelätä riittääkö poltettavaa.

Pelkään menettäväni halkoholismin vuoksi paljon, parisuhteeni alkaa olla loppusuoralla. Olen jäänyt kiinni useamman kerran viestittelystä halkoholistikavereiden kanssa esimerkiksi romanttisella illallisella ja se on ajamassa vaimoni epätoivon partaalle. Toisaalta

olen paremmin alkanut ymmärtää hänen näkemyksensä, kun hän aina vertaa itseään polttopuihin. Motista halkoja saan naapurilta 75 euroa kuutiolta, mutta vaimooni lähinnä menee rahaa. Vertailun vuoksi, Volvon etuoven peltikorjaus maksoi 240 euroa, kun hän sen peruutti tallin kulmaan viime keväänä.

Myös lapseni ovat monet kerrat toivoneet minua seuraamaan keväisin heidän pelejään jalkapallokentälle, mutta olen aina valinnut omat halkohommani. Tiedän, että ajatus voi kuulostaa hullulta, mutta en vain voi käsittää, miten joku pallopeli voisi olla tärkeämpää kuin tulevaisuuden turvaaminen. Leikkiä ja laulua kyllä riittää, mutta polttopuita ei ole koskaan liikaa.

Moni on päässyt halkoholismista eroon alkoholin avulla. Halkopinoihin piilotetut viinapullot ovatkin varsin tyypillinen näky suomalaisessa liiterissä. Olen myös itse miettinyt asiaa, mutta koen järkyttäväksi, jos hieno ja suora halkopino tärvellään halvalla viinapullolla. Vaikka kätkeminen suoritettaisiin kuinka hyvin, on se rikkomassa harmoniaa, joka siistissä pinossa vallitsee. Olen myös huomannut, että pinossa oleva viinapullo helposti eksyy huulille ja tyhjenee halkoja tehdessä, jolloin halkojenhakkuun tehokkuus laskee merkittävästi. Samoin laatu haloissa laskee, kun pituudet vaihtelevat ja sahausjälki ei ole suoraa. Myös veriset halot ovat epämiellyttäviä, koska kirveellä on paha tapa sattua jalkoihin, jos halkoja hakkaa kovasti alkoholin vaikutuksen alaisena.

Lopuksi lienee vielä paikallaan todeta, että jos vielä yksikin terapeutti tulee tänne puhumaan jostain riippuvuuksista, niin saa halosta.

Käsintehdyt koivuhalot Liperistä 75e/ kuutio. Tule ja osta!

LEHDEN TEKEMINEN VOI

OLLA SUJUVAA!

Järjestölehdet kasaa yhteen ammattitaitoinen tiimimme jo 15 vuoden kokemuksella.

printmix.fi

ME TEEMME LEHDEN.