Poliisin ja kaupunkien turvallisuusyhteistyön mahdollisuuksia

Tämän lehden punainen lanka on poliisin yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Tarkastelen artikkelissa poliisin turvallisuusyhteistyötä kaupunkien kanssa peilaten hieman menneeseen ja tähän päivään, sekä etenkin siltä kantilta, millaisia mahdollisuuksia turvallisuusyhteistyöllä olisi tulevaisuudessa. Poliisilaitokset ja kaupungit ovat luonnollisia yhteistyökumppaneita turvallisuuden tuottajina. Poliisilla on lain suoman toimivallan kautta työkalut puuttua rikollisuuteen, sekä rikollisuutta koskevan tiedon tuottajana ja analysoijana, paras näkymä aihepiiriin. Kaupungit tuottavat kunnallisen itsehallinnon mandaatilla merkittävän määrän julkisista palveluista, jotka ovat osa jokaisen kansalaisen arkea.

Kuluneesti voisi todeta: Jotta voi ymmärtää nykypäivää, tulee tuntea historiaa. Poliisin ja kaupunkien yhteistoiminta oli symbioottista nykymuotoisen kaltaisen poliisitoiminnan aamuhämärissä. Suomen ensimmäiset poliisilaitokset perustettiin autonomian aikana 1816 Turkuun, 1826 Helsinkiin ja 1836 Viipuriin. Autonomian ajan lopulla ns. "täydellisiä" poliisilaitoksia oli 18 kaupungissa ja näiden lisäksi pienemmissä kaupungeissa oli poliisilaitoksia, jotka eivät täyttäneet täydellisen poliisilaitoksen kriteereitä. Maaseudulla poliisitehtäviä hoitivat nimismiespiirit. (Arkistojen portti).

Alkujaan poliisilaitokset olivat kunnallisia laitoksia ja muuttuivat asetuksilla valtionlaitoksiksi 1903-1904. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1925 astui voimaan, "asetus poliisitoiminnasta Suomessa", joka oli keskeinen poliisitoimintaa ohjaava säädös aina vuoteen 1966 asti, jolloin voimaan tuli ensimmäinen poliisilaki. Varsin pitkään, aina vuoteen 1977 asti ns. vanhojen kaupunkien tuli osallistua paikallisen poliisin toimintamenoihin. Maaseudun kunnilla ei samanlaista velvoitetta ollut. Lisäksi vuoden 1959 jälkeen perustetut "uudet kaupungit" luettiin vuoden 1966 poliisilain perusteella nimismiespiireihin kuuluviksi, eikä niillä ollut velvoitetta osallistua taloudellisesti poliisilaitoksen menoihin. (Kallenautio 1984, 246-248).

Sen lisäksi, että poliisilaitokset olivat taloudellisesti naimisissa kaupunkien kanssa melko kauan, laki velvoitti vuoteen 1966 asti kaupungit laatimaan poliisijärjestyksen, eräänlaisen kunnallisen järjestyssäännön, joka sisälsi ohjeita ja määräyksiä viihtyvyyteen, siveelliseen elämään sekä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyen. (Kallenautio 1984, 247). Turvallisuus on ollut kaupunkien ja poliisin yhteisellä agendalla jo viime vuosituhannella.

Nykyhetki ja tulevaisuus

Poliisin ja kaupunkien yhteistyö on tänä päivänä laaja-alaista. Hyvänä käytännönläheisenä esimerkkinä toimivat poliisilaitosten ennalta estävän toiminnon yhteistyö alueen koulujen kanssa. Varmastikin kaikilla Suomen kunnilla on jonkinlainen verkosto alueensa eri turvallisuustoimijoiden kanssa. Käytännön toteutuksissa on eroavaisuuksia paikalliset erityispiirteet huomioiden.

Lienee kaikille selvää, että Suomessa sisäinenkin turvallisuus on ollut viime ajat melkoisessa muutoksessa. Sisäisen turvallisuuden alueella tapetilla on ollut huolestuttavina ilmiöinä mm. nuorisorikollisuus sekä etenkin pääkaupunkiseudulla ja muissa isommissa kaupungeissa päätään nostava katujengi-ilmiö. Tilanteessa on nähty samoja kehityskulkuja kuin Ruotsissa, missä jengirikollisuus on räjähtänyt käsiin. On päivänselvää, että edellä mainittuun jengirikollisuuteen tulee puuttua jämäkästi kaikilla poliisin käytettävissä olevilla keinoilla ja saattaa rikosasioita prosessiin joutui- sasti. Tämä on olennaista jo pelkästään poliisitoiminnan uskottavuuden ja yleisen oikeustajun kannalta. On silti huomattava, että eri rikollisuuden ilmiöt, kuten katujengit tai nuorisorikollisuus, ovat ilmiöinä kompleksisia. Ongelman ollessa kompleksinen, lienee selvää, ettei sen korjaaminenkaan tapahdu yksinkertaisilla työkaluilla? On myös ilmeistä, ettei poliisilla ole yksinään kykyä määränsä enempää vaikuttaa rikollisuuden kehitykseen, vaan ongelmien ratkaisemiseksi vaaditaan eri toimijoiden yhteistuumaista toimintaa.

Tulisiko pohtia turvallisuus- ja rikollisuudentorjuntatyötä sellaisesta ajatuksesta, että koko yhteiskunta on luomassa turvallisuutta? Tuo ajatus kiteytyy jo poliisilain alkumetreillä: "Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa". Poliisin ja kaupunkien välisessä turvallisuusyhteistyössä on alati käytössä paljon hyviä käytäntöjä ja prosesseja mutta tohdin väittää, että jonkin verran myös kääntämättömiä kiviä. Verrattain vähän Suomessa käytössä olevassa CPTED-mallissa voisi olla uudenlaisia mahdollisuuksia poliisin ja kaupunkien aidolle turvallisuusyhteistyölle.

CPTED-malli

Lyhenne CPTED tulee toimintamallin englanninkielisen nimen alkukirjaimista: Criminal Prevention Through Environmental Desing eli vapaasti suomennettuna rikoksentorjunta kaupunkisuunnittelun keinoin. Mallissa turvallisuusviranomaiset, esimerkiksi poliisi ja pelastuslaitos, ovat kiinteästi edustettuna kaupungin kaavoitus- tai perusparannusprosessissa suunnittelutyön alusta alkaen. Tällä tavoin turvallisuutta ja rikollisuutta ehkäisevät ratkaisut saadaan luonnolliseksi osaksi suunnitelmiin kaupungin virkakunnan, arkkitehtien ja rakennuttajien sekä edellä mainittujen turvallisuustoimijoiden yhteistyönä.

Toimintamallin keskiössä on kolme tärkeää elementtiä:

Territoriaalisuus. Kaupunkisuunnittelun keinoin tuetaan oman alueen tunnistamista sekä identifioitumista.

Luonnollinen valvonta. Asukkaiden itse suorittamaa luonnollista valvontaa tuetaan rakenteellisten ratkaisujen kuten näkyvyyden, valaistuksen ja materiaalien keinoin.

Yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyttä edistetään osallistamalla ja vastuuttamalla asukkaita yhteiseen toimintaan. (Rikoksentorjunta.fi)

CPTED-mallin avulla olisi mahdollista pureutua useiden kriminologian teorioiden mukaisiin rikollisuuden juurisyihin. Esimerkiksi sosiaalisen disorganisaation teorian ytimessä on ajatus rikollisuuden ja rikollisuudelle altistavien tekijöiden alueellisen vaihtelun syynä olevan yhteisölliset mekanismit. Eli, karkeistetusti huono-osaisella alueella asukkaat eivät luota toisiinsa ja sosiaaliset suhteet ovat heikkoja. Näin ollen sosiaalisen järjestymisen ollessa vähäistä, ihmisiltä ei löydy halukkuutta puuttua järjestyshäiriöihin ja tämä lisää epäjärjestystä ja rikollisuutta kyseisellä alueella. (Kivivuori ym. 2021, 218). Lisäksi tilannetoimintateoria (rikollisuutta syntyy, kun rikosalttiit yksilöt viettävät aikaa rikosalttiissa ympäristössä) tai ruutinitoimintojen teoria (rikos, tapahtuu kun motivoitunut tekijä ja sopiva uhri kohtaavat valvomattomassa tilassa) ovat tilanteita, joissa tapahtuvan rikollisuuden vähentämiseen löytyy keinoja juurikin CPTED-mallin tarjoamista ratkaisuista. (Kivivuori ym. 2021 226 & 245). Mikään yksittäinen malli ei tietenkään ole autuaaksi tekevä, mutta alati muuttuvassa maailmassa myös ongelmien ratkaisemiseksi tulee hakea uusia metodeja. CPTED:n keinoin olisi osaltaan mahdollisuus vaikuttaa ennalta ehkäisevästi esimerkiksi segregaatioon, joka on tunnistettu jengiytymiselle altistavaksi tekijäksi.

CPTED-mallia on hyödynnetty Suomessa ainakin Tampereella Muotialan kaupunginosan kaupunkisuunnittelua tehtäessä (CPTED Käsikirja). Tampere on tietynlainen suunnannäyttäjä monilla turvallisuusjohtamisen ja yhteistyön osa-alueilla. Tästä on hyvä esimerkki Pirkanmaan turvallisuusklusterin perustaminen 2011. Tuossa mallissa viranomaisten lisäksi talkoisiin osallistetaan myös oppilaitokset, yritykset ja kolmas sektori, turvallisuuden parantamiseksi. Vuodesta 2018 alkaen klusterin vetovastuussa on ollut Tampereen yliopisto. (Smarttampere.fi).

Tämän päivän talouskurimuksessa on enemmän kuin ajankohtaista pyristellä eroon turhasta hallinnon siiloutumisesta. Kaikilla julkishallinnon toimijoilla on enemmän tai vähemmän niukat resurssit käytössään, mutta synergiaetuja hyödyntäen on mahdollista saavuttaa osiaan suurempi kokonaisuus; saada aikaan enemmän vaikuttavuutta, kuin kukin tahoillaan touhuten.

Lähteet:

Arkistojen portti: Poliisilaitokset https:// wiki.narc.fi/portti/index.php/Poliisilaitokset

Kallenautio, Jorma 1984: Järjestys ja turvallisuus kaupungeissa. Teoksessa Tommila, Päiviö (toim.) 1984, Suomen kaupunkilaitoksen historia 3. Itsenäisyyden aika. Suomen kaupunkiliitto, Vantaa. Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko & Näsi, Matti & Suonpää, Karoliina & Danielsson, Petri 2021: Kriminologia. Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. 3. painos. Gaudeamus. CPTED Käsikirja poliiseille https:// www.kriminaalpoliitika.ee/sites/krimipoliitika/files/elfinder/dokumendid/ cpted_fi_0.pdf

Pirkanmaan turvallisuusklusterin esittely https://smarttampere.fi/verkostoidu/turvallisuus/pirkanmaan-turvallisuusklusteri/ Rikoksentorjunta.fi Rikoksentorjunta kaupunkisuunnittelun keinoin (CPTED) https://rikoksentorjunta.fi/rikoksentorjunta-kaupunkisuunnittelun-keinoin