Yhteistyöllä tehokkaampaa esitutkintaa – poliisin ja hyvinvointialueen yhteistyö tuottaa tulosta

Moniviranomaisyhteistyö on tärkeä edellytys lasten pahoinpitely- ja hyväksikäyttöepäilyjen tehokkaalle tutkinnalle sekä lapselle tarjottavan tuen oikea-aikaisuudelle. Itä-Suomessa Joensuun poliisiasemalla on tutkittu lapsiin kohdistuvia rikosepäilyjä jo pidemmän aikaa poliisin, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyönä. Poliisin rooli tutkinnassa on selkeä: poliisi johtaa esitutkintaa, kuulustelee epäillyt, asianomistajat ja todistajat, kerää tutkintaan liittyvän materiaalin ja kokoaa esitutkintapöytäkirjan tutkittavan asian edetessä syyttäjälle. Prosessi on ulospäin hyvin poliisikeskeinen, mutta ilman hyvää moniviranomaisyhteistyötä asioiden tutkiminen olisi haastavampaa. Tämä artikkeli esittelee poliisin esitutkinnassa kaksi erittäin tärkeässä roolissa olevaa henkilöä, sairaanhoitaja Leena Lukkarisen sekä sosiaaliohjaaja Sanna Väyrysen.

Sairaanhoitaja Leena Lukkarinen on Pohjois-Karjalan hyvinvointi alueen Siun soten LASTA-koordinaattori ja Sanna Väyrynen on Siun soten sosiaaliohjaaja. Molempien työpisteet ovat sijoitettu Joensuun poliisiasemalle pitkäkestoisen tutkinnan tiloihin osaksi lapsirikostut- kinnan tiimiä. Näin poliisin näkökulmasta on ollut erittäin hienoa saada kaksi raudanlujaa ammattilaista fyysisesti samaan tilaan lapsirikostutkinnan tiimin kanssa. Leena ja Sanna ovat molemmat osallistuneet sidosryhmäläisinä Poliisiammattikorkeakoulun järjestämään lapsirikostutkinnan erityiskoulutukseen, jossa koulutetaan poliiseja tutkimaan lapsiin kohdistuneita rikoksia.

Sanna tuli poliisilaitokselle työskentelemään osaksi moniammatillista Nuortentiimiä (nykyinen Ankkuritoiminta).

Pikkuhiljaa Sannan toimenkuva muuttui ja hän alkoi osallistua talossa muihinkin tehtäviin, joissa kaivattiin sosiaalipuolen osaajaa. Erityisesti lapsirikostutkinnassa Sannan työpanokselle oli kysyntää ja oivallettiin, että tämän kaltaiselle yhteistyölle olisi tarvetta. Sanna oli mukana alusta alkaen LASTA-mallia kehittävässä työryhmässä ja pian iso osa hänen työajastaan täyttyi lapsirikostutkinnan tehtävillä. Lapsirikostutkinta työkenttänä kiinnostaa Sannaa myös eniten.

Leena toimii LASTA-hankkeen projektisuunnittelijana Pohjois-Karjalassa. Hän on työskennellyt aiemmin nuorisopsykiatrialla ja aikuispsykiatrialla, mutta lapsiin kohdistuvan väkivallan teemat eivät olleet ennen tätä tehtävää hänen erikoisosaamistaan. Ne ovat nyttemmin tulleet tutuiksi ja imaisseet Leenan mukaansa. Pohjois-Karjalassa koulutustyö lapsiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisystä ja varhaisesta havaitsemisesta on kesken ja Leena toivoo voivansa jatkaa työtä hankekauden päättymisen jälkeenkin, sillä tehtävää on paljon.

Toimenkuvat työyhteisössä

Leena: ”Toimenkuvani on melko laaja. Hyvin paljon aikaani kuluu tiedottaessa sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja perhettäkin rikosprosessin vaiheista ja sen vaikutuksista eri tahojen toimintaan ja varaudun myös tukemaan perhettä esitutkinnan vaiheissa. Koostan sosiaalihuollolle lapsen terveystietoja ja olen käytettävissä terveydenhuollon asiantuntijana. Hanketyöhön kuuluu yleisesti Siun soten alueen viranomaisyhteistyön kehittäminen tilanteissa, joissa epäillään lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Lisäksi käytänteitä tuen ja hoidon tarpeen arvioimiseksi ja niihin ohjaamiseksi tulee edelleen vahvistaa. Vaikka tehtäviini kuuluu paljon yhteydenpitoa ja tiedottamista eri viranomaistahoille, teen myös asiakastyötä. Tapaan väkivallan kohteeksi joutuneita lapsia ja nuoria tai heidän vanhempiaan esimerkiksi kuulustelun päätteeksi ja puran tarvittaessa akuuttia tilannetta. Tehtäviini kuuluu arvioida lasten ja nuorten psyykkistä vointia ja järjestää heille sekä perheelle riittävää tukea ja hoitoa. Tarvittaessa voin olla nuorelle lisätukena ja kontaktina koko rikosprosessin ajan. Tärkeimpänä pidän työssäni ehdottomasti tätä asiakastyön osuutta.”

Sanna: ”Lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen tutkinnassa osallistun ilmoitusten esikäsittelyyn hankkimalla ilmoituksen liitteeksi tilanteen arvioimiseksi tarvittavat kirjaukset ja tiedot sosiaalipuolelta. Pidän tarpeen mukaan yhteyttä lapsen omiin työntekijöihin, lapsen perheeseen ja muihin verkostoihin. Esitutkinnan aikana voin olla mukana seuraamassa lapsen haastattelua ja huolehtia, että tieto ilmenneistä seikoista ja asian etenemisestä menee lapsen asiassa mukana oleville tahoille. Osallistun lapsen ja perheen tuen tarpeen arviointiin ja tarvittaessa ohjaan jatkotuen piiriin.

Ankkuriryhmässä teen sosiaaliohjaajan tehtäviä moniammatillisessa tiimissä. Lisäksi minulle ohjautuu monenlaisia muita tehtäviä koko poliisiaseman taholta, mm. kuulusteluedustuksia, lastensuojelu ja huoli-ilmoituksen tekemistä, asiakkaiden ohjaamista oikeisiin palveluihin ja yhteydenpitoa verkostoihin.”

Sannalle tärkeintä on se, että hänen tekemästään työstä, hänellä olevasta tiedosta ja näkemyksistä on hyötyä ja apua sekä poliisille että sosiaalipuolelle ja ennen kaikkea yhteisille asiakkaille. Sanna kokee, että lyhyetkin kohtaamiset tässä työssä ovat hyvin merkityksellisiä. Hän kokee työnsä arvokkaaksi ja se jos mikä on tärkeää.

KEHITTÄÄ SILLÄ, ETTÄ YHTEISTÄ KESKUSTELUA POLIISIN JA SOSIAALIPUOLEN VÄLILLÄ OLISI ENEMMÄN”

on aina oma tekemisensä. Vaikka laki estäisikin tietyissä tilanteissa tiedonvaihdon, poliisin puolelta on koettu hyväksi mahdollisuus keskustella sairaanhoitajan kanssa yleisellä tasolla esimerkiksi erilaisista vammoista ja siitä, miten ne voisivat syntyä. Sosiaaliohjaajan kanssa voi puolestaan keskustella sosiaaliviranomaisten mahdollisuuksista suojella lapsia tietyissä tilanteissa sekä sosiaaliviranomaisten tekemistä toimenpiteistä, aikarajoista ja muista vaatimuksista.

Leenan mukaan terveydenhuollon lait ovat tiukkoja ja estävät tiedonvaihtoa poliisille lievemmissä rikosepäilyissä. Hänen mukaansa olisi lapsen edun mukaista, että kaikki asiaa hoitavat viranomaiset saisivat tarpeelliset taustatiedot käyttöönsä. Asia toivottavasti etenee lakimuutoksin jossain vaiheessa. Terveydenhuolto saa onneksi luovuttaa lapsen tietoja sosiaalihuollolle, joten Pohjois-Karjalan mallissa sosiaalihuolto saa kattavat taustatiedot lapsen kokonaistilanteen selvittämistä varten.

Työyhteisöön sukeltaminen

Leena kertoo, että poliisiorganisaatio on omanlaisensa ja on vaatinut aluksi tunnustelua ja tiedustelua, kuinka yhdessä toimitaan. Tutustumiseen on mennyt aikaa ja tiiviin yhteistyön kehittyminen on vaatinut fyysisesti samat tilat ja samaan ryhmään kuulumisen. Leena on kokenut itsensä tervetulleeksi Joensuun poliisiasemalla ja hänen asiantuntemustaan terveydenhuollon alalla on arvostettu. Sanna on ollut poliisilaitoksella jo niin kauan, että hänen roolinsa on selkeä hänelle itselleen ja myös suurimmalle osalle poliiseista. Nykyään yhteistyö on pääosin sujuvaa ja mutkatonta, mutta alussa työnkuvan vasta hakiessa muotoaan Sannan oli hieman vaikeaa löytää paikkaansa ja tehdä itseään tarpeelliseksi. Hän ei myöskään alussa tuntenut poliisin työtä kovinkaan laajasti, eikä poliisi hänen työtään. Kesti siis oman aikansa ennen kuin ymmärrys toisen työn sisällöstä ja tavoitteista selkeni. Nyt Sanna kokee olevansa yhteisissä jutuissa tasavertainen työyhteisön jäsen: hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, hänen näkemyksiään kuunnellaan ja hänen osaamiseensa luotetaan.

Sekä Sanna ja Leena kokevat, että olisi hankala palata takaisin siihen toimintamalliin, jossa kaikki ammattiryhmät olisivat omissa työpisteissään eri osoitteissa ja tietoa vaihdettaisiin pääasiassa puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Paljon olennaista tietoa jäisi jakamatta ja hyödyntämättä.

Salassapitoviidakossa navigoiminen

Poliisin, sairaanhoidon ja sosiaalitoimen toimintaa ohjaavat eri lait ja salassapitosäädökset. Näiden yhteensovittamisessa

Sanna ei ole kokenut salassapitolainsäädäntöä hankalaksi: ”Poliisin ja sosiaalihuollon välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ohjaava lainsäädäntö on mielestäni aika selkeää ja loogistakin, enkä ole kokenut sen juurikaan hankaloittavan työtäni.”

Tutkinnan tehokkuutta kehittäen

Yhteistyötä poliisin kanssa voisi Sannan mukaan kehittää sillä, että yhteistä keskustelua poliisin ja sosiaalipuolen välillä olisi enemmän ja säännönmukaisemmin, jotta toimivaksi todetut käytännöt juurtuisivat toimintamalliksi. Joensuussa on luotu hieno malli lapsiin kohdistuneiden rikosepäilyjen esikäsittelyyn ja tutkintaan ja sitä tekemässä on motivoituneita ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin liian usein se, että resurssit ovat liian pienet eivätkä työntekijät tahtotilastaan huolimatta ehdi toteuttamaan mallin mukaista työskentelyä ja tutkinta-ajat venyvät. Sanna toivoo, että tulevaisuudessa poliisilla olisi mahdollisuus panostaa entistä enemmän lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen osaavaan ja riittävän nopeaan selvittämiseen yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Sanna toivoo, että tämä osa poliisin työtä priorisoitaisiin erittäin tärkeäksi työksi käytännönkin tasolla.

Poliisi on ottanut eri organisaatiotaustasta tulemisen hyvin huomioon, Leena kertoo. Tietyt lainsäädäntöön liittyvät haasteet estävät tietojen vaihtoa, mutta ne on osattu ottaa huomioon ja tehdä yhteistyötä niiden puitteissa kuin on mahdollista. Yhteistyö alueella on tiivistä ja jokainen viranomainen hoitaa omaa osuuttaan rinnakkain, lapsen edun huomioiden. Yhteistyötä voisi aina kehittää entisestään ja välillä työntekijöiden kiire on jarruttanut hyväksi havaittujen käytänteiden juurruttamista.

Yhteistyöllä maaliin asti

On sanottu puolivakavissaan, että poliisin pitäisi olla samaan aikaan lääkäri, pappi, psykologi, putkimies ja poliisi. Laaja-alaisesta kokemuksesta ja asioiden ymmärtämisestä ei toki ole haittaa poliisin työssä. Silti on mukavaa, että meillä on kaksi muunkin alan asiantuntijaa käytettävissä työpaikallamme.

Poliisin näkökulmasta on helppo sanoa, että yhteistyöstä on hyödytty huomattavasti. Ennen Sannan ja Leenan saa- pumista lapsirikostutkinnan tiimiin sosiaaliviranomaisiin oltiin yhteydessä käytännössä vain puhelimitse. Välillä tiettyjen juttujen tutkinnassa saatettiin tavata sosiaaliviranomainen lapsen kuulustelun yhteydessä. Nyt tieto välittyy poliisille ja poliisilta sosiaaliviranomaisille saumattomasti tiimin oman sosiaaliohjaajan kautta. Aiemmin lähetettiin puolin ja toisin soittopyyntöjä, minkä vuoksi toisen tavoittamiseen kului yllättävän paljon aikaa. Sannaa on myös todella helppo lähestyä ja kysyä, onko sosiaaliviranomaisilla esimerkiksi huolta tietystä perheestä tai tietystä lapsesta, josta poliisille on tullut ilmoitus. Tiedonkulku on mutkatonta. Lapsiin kohdistuneiden rikosten selvittelyssä kaikki kuulustelut eivät ole helpoimmasta päästä. Välillä asiakas voi romahtaa henkisesti, kun kuulustelussa käsitellään hänelle rankkoja asioita.

Tällöin on helppo pyytää hoitoalan asiantuntijaa Leenaa paikalle ulkopuolisena ja ammattitaitoisena asiakasta tukemaan. Leena on järjestänyt kiitettävästi erilaisia koulutustilaisuuksia Siun soten yhteistyötahoille ja hänen on ollut puolestaan helppo löytää poliisi luennoimaan koulutustilaisuuksiin suoraan poliisin lapsirikostutkintatiimistä.

Kaikkineen yhteistyö on parantunut moneen suuntaan, kun saimme Sannan ja Leenan työskentelemään kanssamme. Moniviranomaisyhteistyön myötä uusien ilmoitusten seulonta on tehostunut, asiakkaiden tuen tarpeeseen on pystytty reagoimaan paremmin, lastensuojeluviranomaisten oma rooli esitutkinnan keskellä on selkeytynyt ja vakavimmat jutut on saatu tutkittua nopeammin valmiiksi. Yhteistyötä Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön kanssa on lisätty ja siinä yhteistyössä Sannan ja Leenan rooli on korostunut. Poliisin konsultaationumero sidosryhmille on saatu jalkautettua ja yhteydenottojen määrä poliisin on merkittävästi lisääntynyt.

Entäpä työssä jaksaminen?

Leena: ”Työssäjaksamisesta on tärkeää huolehtia. Itse puran henkistä kuormaa vapaa-ajalla liikkumalla sekä luonnossa viihtyen. Työkavereiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia pohdituttavista asioista ja huokaista ajatuksiaan ääneen. Koen myös huumorin tärkeäksi osaksi työyhteisön hyvinvointia.”

Sanna: ”Olen usein työstäni innostunut ja mielestäni se on jaksamisen kannalta olennaista. Intoa pidän yllä mm. lukemalla työhön liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleja, seuraamalla yhteiskunnallista keskustelua työhöni vaikuttavista asioista ja pyrkimällä kehittymään ammatillisesti ja ylipäätään ihmisenä. Työssä jaksamista edesauttaa myös toimivat suhteet työkavereihin, hyvä esimies sekä mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön ja aikatauluihin.”

Myös huumori on todella tärkeää työssäjaksamisen kannalta, korostavat Sanna ja Leena. Lisäksi hyvä työyhteisö, yhteen hiileen puhaltaminen ja toisen tukeminen auttavat jaksamaan, vaikka työssä lapsiin kohdistuvien rikosten parissa käsitelläänkin raskaita ja vaikeita asioita.