Erävalvonta – me ja metsähallituksen miehet

Suomessa metsästys, kalastus ja yleensäkin luonnossa liikkuminen on iso osa suomalaista identiteettiä. Kaupunkilaistuminen on tapahtunut varsin myöhään, ja kosketuspinta luontoon on vielä hyvin lähellä suomalaista ihmistä. Yleisesti ottaen lähes jokainen meistä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä on metsästänyt, kalastanut, marjastanut tai sienestänyt. Nämä arvot on istutettu suomalaisiin jo hyvinkin nuorena, ja vaikka ne elämän kiireissä joskus unohtuvat, lähes jokainen meistä kokee silloin tällöin kaipuuta luonnon keskelle. Erityisesti tämä oli nähtävissä muutamana korona-vuotena, jolloin suomalaiset kulkivat luonnossa enemmän kuin vuosiin. Koska luonnossa liikutaan runsaasti, aina silloin tällöin esiintyy se mahdollisuus, että kaikki luonnossa liikkujat eivät noudata niitä sääntöjä, jotka ohjaavat toimintaamme. Tätä varten on aikoinaan havaittu tarpeelliseksi valvoa myös niitä tapoja, miten luonnossa aikaa vietämme.

Ken korpimaita kaitsee ja miksi?

Erävalvonta on yksi poliisin moninaisista tehtävistä. Sitä ohjaavat useat eri lait ja asetukset, joista tärkeimpinä voidaan mainita metsästyslaki, ampuma-aselaki ja rikoslaki. Jo pelkästään näiden lakien kunnollinen hallitseminen vaatii paneutumista ja kiinnostusta asiaan.

Metsästykseen liittyen poliisin tekemä valvonta alkaa jo ampuma-aselain mukaisesta lupaprosessista, mikäli metsästäjä haluaa hankkia itselleen aseenkantoluvan. Erävalvontaa tekevät poliisit usein ”eräilevät” runsaasti vapaa-aikanaan, ja omaavat oman kiinnostuksensa kautta huomattavasti suuremman tietopankin eräasioihin kuin mitä valtionhallinto ikinä kykenisi kouluttamaan. Usein poliisilaitokset ovat määritelleetkin omat eräyhdyshenkilönsä, jotka koordinoivat poliisin toimintaa Metsähallituksen suuntaan, sekä tekevät suunnitelmat tulevista erävalvontaiskuista. Eräyhdyshenkilöiden lisäksi myös muutkin poliisit tekevät yhteistyötä Metsähallituksen erätarkastajien, erävalvojien sekä tarvit- taessa myös muun henkilöstön kanssa. Viranomaisista myös Rajavartiolaitos ja tulli suorittavat erävalvontaa. Erätarkastajien toimintaa ohjaa laki Metsähallituksen erävalvonnasta. Erätarkastajien toiminta-aluetta ovat valtion omistamat alueet, joita Suomessa on noin kolmannes koko valtakunnan pinta-alasta.

Erävalvonnan tärkeimpiä tehtäviä on suojella eläimistöä ja luontoa, ja turvata yleensäkin luonnossa liikkumista. Sen perusajatus on huolehtia, että luonnonvaroja käytetään kestävästi ja hyvää tapaa noudattaen. Luonnollisesti sen tarkoituksena on myös ennaltaehkäistä, estää ja paljastaa erilaisia rikoksia ja rikkomuksia, joita luontoalueilla voi tapahtua. Erätarkastajien oikeuksiin kuuluu myös tarkastaa metsästäjien, kalastajien sekä moottorikelkkailijoiden luvat toimintaansa. Erätarkastaja on virkamies, ja yhtenä vaatimuksena erätarkastajan työhön on poliisin peruskoulutus. Erätarkastajan apuna valvonnassa toimivat virallisten tahojen lisäksi lukuisat erävalvojat, joita eri paikalliset tahot kuten metsästysseurat voivat tahoilleen asettaa. Metsästyksenvalvojia kouluttaa, nimittää, ohjaa ja valvoo työssään Suomen Riistakeskus. Nämä valvojat ilmoittavat mahdollisista rikkomuksista erätarkastajalle tai poliisille, ja tarvittaessa asiasta käynnistetään esitutkinta, jonka tulos määrää mahdolliset sanktiot rikkomuksista. Yleisimmät rikkomukset vuosien saatossa ovat olleet pyydysten huonot tai puutteelliset merkinnät, sekä tarvittavien lupien unohtaminen pois matkasta.

Tietojohtoista yhteistoimintaa

Lähtökohtaisesti poliisin ja Metsähallituksen välinen yhteistyö erävalvonnassa on ennalta suunniteltua ja ohjattua toimintaa. Se perustuu saatuihin ennakkotietoihin tulevista tapahtumista, kuten vaikkapa sorsanmetsästyksen aloituksesta, jolloin todennäköisesti yhtä aikaa metsällä on enemmän ihmisiä kuin minään muuna päivänä. Luonnollisesti valvontaa ohjaavat myös vinkit ja havainnot, joita poliisille tai erävalvojille on aiemmin välitetty, ja erävalvonta onkin useimmiten tietojohtoista toimintaa. Paikallisella tasolla suunnitellaan ja valmistellaan vuosittain valvontaa kohdistumaan niille alueille, joissa tiedetään tapahtuvan metsästystä runsaammin. Tästä valvonnasta usein myös tiedotetaan ennakkoon. Yleisesti ottaen valvonnan tärkein tavoite ei ole saada rysän päältä kiinni rikkomusten tai rikoksen tekijöitä, vaan ennalta estää näiden tapahtumista ylipäätään. Tätä tavoitetta vaikeuttaa luonnollisesti toiminta-alue, joka ei keskimäärin ole aivan ihmisten silmien alla, vaan paremmin kaukana kaikesta. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomesta löytyy vielä korpimaita, joissa ihmisiä ei liiku, ja tämä luonnollisesti vaikeuttaa esimerkiksi vihjeiden saantia kyseiseltä alueelta. Syrjäseutujen tyhjentyminen myös vaikuttaa negatiivisesti luotettavien vinkkien saamiseen, mutta nykypäivän teknologiset mahdollisuudet antavat myös poliisille lisämahdollisuuksia vaikuttaa näillä kaukaisillakin selkosilla.

Satoi tai paistoi

Valvontaa tehdään yleisesti jokaisena vuodenaikana. Kesällä valvonta kohdistuu pääasiassa kalastuksenvalvontaan, johon poliisin kesäaikaan muutenkin puutteelliset resurssit eivät valitettavasti kovin usein riitä, toki poikkeuksiakin sääntöön on ollut. Elokuussa käynnistyvä metsästyskausi lisää myös näkyvää erävalvontaa. Valvontaa suoritetaan usein yhteispartioissa Metsähallituksen tarkastajien tai Rajavartiolaitoksen rajavartijoiden kanssa. Valvontaa tehdään sekä tiestöltä käsin kulkemalla ajoneuvolla teitä pitkin, että metsäalueilla, joilla on havaittu metsästäjiä. Syksyisin erävalvonta luonnollisesti kohdistuukin pääasiallisesti metsästäjiin. Lumentulon jälkeen samalla suoritetaan myös kelkkavalvontaa. Moottorikelkkailureitistön ulkopuolella kelkkailuun tarvitsee maan- omistajan luvan, ja aina silloin tällöin tämä on jäänyt huomioimatta kelkkailua harrastavilta. Talvella ja keväällä erävalvonta jatkuu moottorikelkkailun valvontana sekä suurpetometsästyksen valvontana. Suurpetoihin Suomessa lasketaan vain neljä eläintä, jotka ovat karhu, susi, ilves ja ahma. Näkyvimmin uutisoinneissa ovatkin erävalvonnan osalta suurpetojen metsästyksessä tapahtuneet sekä tahalliset että tahattomat laittomuudet. Selkeänä positiivisena muutoksena entisiin aikoihin voidaan pitää hirvenmetsästyksen muuttumista vuosien aikana selkeästi johdetummaksi ja lain silmissä siistimmäksi. Toisaalta taas lisääntyneet suurpetojen määrät ovat lisänneet myös niihin kohdistuvaa rikollisuutta. Suomessakin on paljastunut useita törkeitä metsästysrikoksia eri puolilla valtakuntaa. Näissä rikoksissa tuomiot ja korvaukset voivat nousta huomattaviksi.

Lopuksi

Yhteistyö on myös erävalvonnassa voimaa, eikä se varmasti onnistuisikaan ilman poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Metsähallituksen toimivaa yhteistyöverkostoa. Jatkuva kehitys ja toiminnan kehittäminen ovat avainasemassa myös erävalvonnan osalta. Paine lisätä erävalvontaa tulee usein muualta kuin viranomaisorganisaatioista. Nykypäivän ihminen arvostaa ja kunnioittaa luontoa huomattavasti enemmän kuin aikoinaan on tehty. Eri tyylisistä ympäristö- tai luonnonsuojelurikoksista sekä -rikkomuksista tehdään rikosilmoituksia enenevässä määrin, ja niihin liittyvät vinkit ja valvontapyynnöt ovat lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun aikana.

Erävalvonta on siis edelleen tarpeellista ja pyydettyä toimintaa. On kaikkien – niin ihmisten kuin ympäristönkin – etu, että erävalvontaa suoritetaan edelleen, toivon mukaan lisääntyvässä määrin.