Nuorten rikosasiat ja oikeusedustus

– yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa

Nuorten tekemät rikokset ovat puhuttaneet viime aikoina lehdistöä ja lähestulkoon päivittäin voi lukea uutisia aiheesta. Rikoksilla oireilevat nuoret aiheuttavat päänvaivaa monille eri tahoille ja siksi nuorten kanssa työskenteleville poliiseille yhteistyö sosiaalitoimen kanssa on arkipäivää.

Mikä ihmeen oikeusedustaja?

”Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista ja avustettava virkansa puolesta lasta tai nuorta puhevallan käytössä sekä tarvittaessa ohjattava lapsi tai nuori oikeusavun piiriin taikka huolehdittava siitä, että lapselle haetaan 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa edunvalvojaa.” Lastensuojelulaki 24 §

Nuorten oikeusedustuksen asiakkaina ovat pääosin 15–17-vuotiaat rikoksesta epäillyt nuoret. Oikeusedustaja osallistuu esitutkintaan, valvoo nuoren etua ja varmistaa, että nuori saa tarvittavaa oikeusapua. Nuorten oikeusedustaja on läsnä poliisikuulusteluissa ja -puhutuksissa sekä käräjä- ja hovioikeuden käsittelyissä. Nuorten oikeusedustaja kulkee nuoren rinnalla koko rikosprosessin ajan, arvio nuoren tuen tarpeen ja ohjaa tarvittaessa tukipalveluiden pariin. Nuorten oikeusedustaja tekee yhteistyö- tä huoltajien ja muun rikosprosessiin osallistuvan verkoston kanssa. Joskus nuorten oikeusedustaja osallistuu myös alle 15-vuotiaiden rikolliseen tekoon epäiltyjen puhutukseen ja toimii Ankkurityössä sosiaalihuollon edustajana. Vaikka alle 15-vuotiaat eivät olekaan rikosoikeudellisessa vastuussa, he tarvitsevat siitä huolimatta usein tilannearvion sekä erityisiä palveluita.

Rikosprosessiin liittyvien asioiden lisäksi nuorten oikeusedustaja käy nuorten ja heidän huoltajiensa kanssa keskusteluja lainvastaisten tekojen seuraamuksista ja mahdollisesta korvausvastuusta, kartoittaa nuoren vapaa-ajan viettoa, päihteiden käyttöä, koulunkäyntiä ja nuoren elämäntilannetta ylipäätään. Nuorten oikeusedustajan tehtäviin kuuluu myös tukea nuoren ja vanhempien välistä suhdetta ja huoltajia kasvatustehtävässä.

Poliisin yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa

Poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyöllä on pitkät perinteet. Ensimmäisen askeleen otti Lahden kaupunki, joka perusti 1975 Lahden poliisilaitoksen tiloihin selviä- misaseman. Paria vuotta myöhemmin sinne sijoitettiin sosiaalityöntekijä. Pitkään puhuttiin sosiaalipäivystyksestä, mutta useammalla paikkakunnalla on nykyisin erityisesti nuorten kanssa työskentelyyn nimettyjä nuorten oikeusedustajia.

Oli nimenä sitten nuorten oikeusedustaja tai sosiaalipäivystäjä, työnkuva ei ole olennaisesti juurikaan vuosien saatossa muuttunut. Poliisilaitoksen sosiaalityöntekijöiden työstä tehtyjen selvitysten mukaan keskeisin osa-alue on lastensuojelullinen työ, joka liittyy lasten ja nuorten päihteidenkäyttöön ja rikoksiin sekä perheissä ilmenevään lähisuhdeväkivaltaan. Lastensuojelutyön lisäksi poliisilaitoksen sosiaalityöntekijät auttavat tarvittaessa täysi-ikäisiäkin asiakkaita, joiden kohdalla he arvioivat asiakkaiden sosiaalityön tarvetta sekä antavat ohjausta ja neuvontaa.

Tutkimuksen valossa poliisilaitoksella tehty sosiaalityö on tuonut hyviä työkäytäntöjä viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja tehostanut lapsiin liittyvää työtä. Olen tehnyt virkaurani pääosin nuorten parissa ja näin ollen paljon yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Pidän sosiaalityötä ensiarvoisen tärkeänä työnä ja arvostan erityisesti sitä, miten oikeusedustuksen sijoittaminen poliisilaitokselle tekee yhteistyöstä helppoa ja tiivistä. Kynnys yhteydenottoon on matala.

Rikosten ehkäisy ja rikoksiin puuttuminen ovat kunnissa useiden eri hallinnonalojen ammattilaisten vastuulla eikä nuorten tilanteesta ole varsinaista kokonaisvastuuta kenelläkään. Erityisesti toistuvia rikoksia tekevien nuorten tukitoimet ja -palvelut ovat hyvinkin pirstaleisia. Olen työskennellyt kolmen eri poliisilaitoksen alueella ja todennut, että puuttumisen käytännöt ja avun saaminen riippuvat valitettavan usein siitä, missä kunnassa nuori asuu.

Sosiaalityöntekijän sijoittaminen poliisilaitokselle ja aktiivinen yhteistyö on kuitenkin parantanut huomattavasti mahdollisuuksia varhaiseen puuttumiseen ja rikollisuuden ennaltaehkäisyyn kotipaikasta riippumatta. Hyöty on mielestäni molemminpuolinen. Ajatusten vaihto on helpompaa, kun työntekijät ovat toisilleen tuttuja. Rikoksilla oireilevat nuoret huomataan nopeammin ja tieto saadaan eteenpäin, että lastensuojelu voi selvittää mahdollisen avuntarpeen. Yhteistyössä on voimaa.

Lähteet:

Heino, Petteri, Randell Mari, Virolainen Sanna, 2005, Sosiaalityötä poliisilaitoksella - paikallisista innovaatioista valtakunnalliseksi käytännöksi Miettinen, Tiina, 2011, Pro Gradu -tutkielma, Sosiaalityöntekijöiden tekemä lastensuojelutyö poliisilaitoksilla