Olympialaisten hengessä, nykyaikainen viisiottelu

Nykyaikainen viisiottelu on 1912 Tukholman olympialaisiin kehitetty monipuolinen urheilulaji, joka on pysynyt olympialaisten ohjelmassa jo toista sataa vuotta, muuttuen kuitenkin ajan hengessä.

Nykyaikaisen olympiakisojen perustajaisä Pierre de Coubertin kehitti nykyaikaisen viisiottelun 1900-luvun alussa. Ihanteena oli herrasmiessotilaiden monipuolisuuslaji, jonka esikuvana toimi antiikin viisiottelu. Lajeiksi valikoitui sotilasosaamisen perusasiat: ratsastus, miekkailu, tarkkuusammunta, uinti ja juoksu. Näillä lajeilla Coubertin katsoi pystyvän edistämään ja mittaamaan sotilaan perustaitoja. Vuoden 1952 Hel- singin olympialaisten viisiottelu oteltiin kokonaisuudessaan Hämeenlinnassa ja Hämeenlinna onkin Helsingin ohella ainoa maamme virallinen olympiakaupunki. Olympiakaupungilla on kolme vaatimusta: Olympiatulen on pitänyt käydä kaupungissa, jokin laji on oteltu siellä kokonaan ja palkintojen jako on pidetty siellä.

Alkujaan nykyaikainen viisiottelu oli juuri sotilaiden ja poliisien harrastama ja kilpailema laji. Suomalaiset viisiot- telijat olivat lajin huipulla 1940-luvulta 1970-luvulle, saavuttaen muun muassa olympialasista kaksi henkilökohtaista ja kolme joukkuemitalia. Nykyään lajin kilpailijat ovat lähinnä siviiliurheilijoita.

Nykyaikainen viisiottelu on kehittynyt alkuperäisestä viisipäiväisestä mittelöstä yhden päivän suoritukseksi. Alkujaan nykyaikaisessa viisiottelussa ratsastus toteutettiin viiden kilometrin maastoesteratsastuksena, ammunta ruutipistoolilla oli omana lajinaan, miekkailuerät olivat pidempiä, uintimatka oli pidempi ja juoksumatka oli pidempi. Nykyisellään ratsastus on normaali esteratsastus, jonka esteiden korkeus riippuu kilpailuista ja sen tasosta. Korkeimmillaan arvokisoissa hypätään 120 cm olevien esteiden yli.

Kansallisissa kisoissa avoimessa sarjassa esteet ovat metrin korkeudella. Ammunta on vaihdettu ilma-aseiden kautta laseraseisiin ja yhdistetty juoksuun. Uintimatka on avoimessa sarjassa lyhennetty 200 metriin. Miekkailueriä on lyhennetty ja otettu käyttöön yhden pisteen ottelu, jolloin ensimmäisen pisteen saanut voittaa ottelun.

Näillä muutoksilla lajia on muutettu turvallisemmaksi sekä katsojaystävällisemmäksi. Alussa oteltiin viisi päivää ja hiukan karrikoiden sanottuna laskettiin toiset viisi päivää pisteitä, jonka jälkeen saatiin arvottua voittaja. Nykyään lajit otellaan yhtenä päivänä yleensä miekkailulla tai uinnilla aloittaen ja päätyen ampumajuoksuun, jossa liikkeelle lähdetään aiempien lajien tulosten mukaisessa järjestyksessä siten, että johtaja lähtee ensimmäisenä ja muut pisteiden mukaisella aikaerolla. Näin ensimmäisenä maaliin tullut on koko kilpailun voittaja.

Lajin erikoisuuksiin kuuluu ratsastaminen vieraalla hevoselle. Hevonen arvotaan kilpailijalle. Hevoseen on mahdollista tutustua 20 minuutin ajan ja viiden lämmittelyesteen verran. Mikäli toiminta hevosen kanssa sujuu tuomarin mielestä riittävän hyvin, pääset starttaamaan esteradalle. Esteradalla on tavoiteaika ja puomien pudotukset tai kiellot antavat sakkoaikaa. Toisena lajierikoisuutena on yhden pisteen miekkailuottelut, joita kuitenkin otellaan melko monta. Pisteitä nykyaikaisessa viisiottelussa on jaossa 300 per laji pois lukien uinti ja juoksu, joista voi saada pisteitä enemmänkin, ja ensimmäinen voitto miekkailusta tietää 90 pistettä.

Tämän jälkeen jokainen voitto tuo 6 tai 7 lisäpistettä, riippuen ottelijamäärästä ja oteltavista kierroksista. Ainakin yksi voitto on siis saatava, sillä jos jostain lajista jää nollille, on kurottavaa liikaa viimeisessä lajissa. Ampumajuoksu toteutetaan siirtymällä ampumapaikalle ja aloittamalla ampuminen. Ensimmäisestä laukauksesta alkaa juosta 50 sekunnin aika, jolloin tulisi saada viisi osumaa. Juoksukierrokselle pääsee, kun on saanut viisi osumaa tai aika on kulunut umpeen. Aseen piippu on käytettävä edessä olevassa pöydässä laukausten välissä ja ase on ladattava. Uinti on sinänsä ihan normaali 200 metrin vapaauinti, mutta saadakseen täydet pisteet, tulee matka uida aikaan 2:05. Parempi aika tietää parempia pisteitä.

Itse menin lajin mukaan sattuman kautta. Hevosemme oli Aulangon ratsastuskoululla ja hiukan tympääntyneenä kyselin Salla Varentilta, että olisiko mitään järkevää tuntia aloittelijalle. Salla ehdotti alkeisestetuntia, jossa kävi aloittelevia viisiottelijoita. Kuulin ensi kertaa lajista ja esteiden lisäksi lähdin kokeilemaan itse viisiottelua. Tavoitteet olivat alusta asti melko korkealla, en ollut kovin hyvä ratsastaja enkä ollut miekkaillut ikinä. Kuitenkin seuraava kisa olisi vuoden päästä ja suoraan pohjoismaiden mestaruuskisat. Alkoi siis ankara treenaaminen ja alun räpistelyn jälkeen esteratsastuskin alkoi sujua. Miekkailu sinänsä oli mukavaa ja ”helppoa”, koska minulla oli kamppailutaustaa ja kalpaan oli helppo totutella. Myös yhden pisteen ottelu antaa tasoitusta huonommalle. Yhden pisteen voi saada huomattavasti itseään paremmalta, vaikka pidemmässä ottelussa tappio olisikin väistämätön.

Harrastajamäärät nykyaikaisessa viisiottelussa ovat suhteellisen pieniä eikä toimintaa ole kovin monella paikkakunnalla, mutta kehotan silti kiinnostuneita haastamaan itsensä ja kokeilemaan tätä erittäin monipuolista lajia. Laji antaa myös mahdollisuuksia välillä ylläpitää yhtä taitoa ja keskittyä parantamaan toista. Tässä onkin lajin rikkaus. Viisiottelu on linkittynyt yleensä miekkailuseuroihin, myös lajiliitto on Suomen miekkailu- ja 5-otteluliitto.

Tulevaisuudessa ratsastus saattaa jäädä lajista pois. Tokion olympialaisissa nähty Annika Schleun ”näytelmä” ratsastuksen yhteydessä on nostanut esille nykyaikaiseen viisiotteluun kuuluvan esteratsastuksen ongelmat. Vaikka tuomarin olisi selkeästi pitänyt keskeyttää Schleun suoritus, ei sitä tehty. Tuomarillekin raja keskeyttää ratsastus on varmasti henkisesti kova, koska se olisi tiennyt maailman mestarille olympiavoiton varmaa unohtamista.

Nykyaikaisen viisiottelun ratsastussäännöt sallivat yhden suistumisen ja jopa hevosen kaatumisen suorituksen aikana ilman hylkäystä. Itsekin hevosen omistajana ihmettelen tätä mahdollisuutta, koska jos hevonen kaatuu esteradalla, on melko todennäköistä, että se loukkaantuu jollain tavalla. Ainakaan sillä ei mielestäni tulisi kaatumisen jälkeen välittömästi hypätä korkeita esteitä, koska tällöin loukkaantumisriski kasvaa hurjasti.

Kritiikkiä on aiheuttanut myös hevosten hyvin erilainen taso, vaikka kilpailun järjestäjä onkin velvollinen hankkimaan riittävän osaavia hevosia, on hevosten taso joissakin kisoissa ollut hyvin vaihteleva. Vähintään yhtä paljon kuin hevosten taso, on puhuttanut myös ratsastajien taso, jonka pitäisi olla riittävän hyvä, mutta ei aina sitä ole.

Mutta aika näyttää, miten lajin käy. Huhujen mukaan Pariisin olympialaisten jälkeen lajiin saattaa tulla ratsastuksen osalta muutoksia. Siihen saakka, kokeilkaa ja haastakaa itsenne! Lisätietoja harrastamisesta ja kilpailuista: www. fencing-pentathlon.fi.

KUVAT: Timo Martola