Mikä ihmeen lentopelastusseura?!

Lassi Lentopelastajalta läikähti pari pisaraa kahvia pöydälle. Puhelin oli yhtäkkiä innostunut hälyttämään erikoisella äänellä ja täysillä. Puhelimen äänetön tila oli ohitettu, näytössä vilkkui sinivalkoinen kuva. Secapp-hälytys, Lassin päässä välähti. Hän tökkäsi näyttöä, luki lyhyen viestin: etsintähälytys. Näytön alareunassa oli kaksi painiketta, vihreä OK ja punainen NOK. Lassi empi hetken ja painoi vihreää OK-painiketta. Mitäköhän tuleman pitää…

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu

Muoniolaisesta kotipihasta katosi keväisenä päivänä vuonna 1963 viisivuotias tyttö. Etsinnästä muodostui nopeasti suuri viranomaisten, kyläläisten ja muualta saapuneiden vapaaehtoisten ponnistus, joka kesti päiväkausia. Valitettavasti tyttö löytyi kuolleena. Etsinnän surullinen loppu ja hankaluudet suuren, osin epämää- räisenkin etsintäjoukon koordinoinnissa johtivat Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) perustamiseen.

Suomen Lentopelastusseura ry on yksi Vapepan kolmesta koordinaatiojärjestöstä. Se vastaa sen kaikista ilmatoiminnoista, kahden muun ollessa maatoiminnoista vastaava pääkoordinaattori Suomen Punainen Risti (SPR) sekä meri- ja järvialueilla toimiva Suomen Meripelastusseura ry.

Viranomaisten resurssit ovat rajoitetut. Suomessa on perinteisesti lisätty yhteiskunnan suorituskykyä hyvin hoidetulla yhteistoiminnalla. Lisäksi Suomi on vapaaehtoistoiminnan luvattu maa. Nämä yhdessä ovat johtaneet siihen, että lainsäädännöllä ja sopimuksin on mahdollistettu koulutettujen vapaaehtoisten tuki viranomaisille näiden pyynnöstä. Koulutetut vapaaehtoiset, niin sanottu kolmas sektori, on huomioitu muun muassa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa.

Suomen lentopelastusseura

Suomen Lentopelastusseura ry (SLPS) perustettiin vuonna 2006 koordinoimaan ja kouluttamaan vapaaehtoisia siviili-ilmailijoita viranomaisen tueksi. Päätehtäväksi muotoutuivat erilaiset etsintälennot, näiden lisäksi henkilöstöä koulutettiin metsäpalojen valvontalentoihin. Lentopelastusseuran toimihenkilöiden toimistot ja tilannekeskus sijaitsevat Helsingin Pasilassa.

Organisaatio

SLPS:n organisaatio koostuu jäsenyhdistyksistä, joita ovat muun muassa eri lento- ja ilmailukerhot sekä UAS- (miehittämätön ilmailu) ja MOVA- (moottoroidut varjoliitimet) toimijoiden yhdistykset. Jäsenyhdistykset ja niiden yksityiset jäsenet omistavat itse käytettävät ilma-alukset. Lentopelastusseuran toiminta jakautuu hallintoon, koulutukseen ja valmiuteen.

Valmius jakautuu harjoituksiin, tilannekeskustoimintoihin ja operatiiviseen lentotoimintaan.

Kolmen vuoden välein kokoontuva vuosikokous valitsee seuralle valtuuston, joka puolestaan valitsee hallituksen. Käytännön toimia hoitaa SLPS:n toimisto, jossa toimivat neljä palkattua toimihenkilöä, toiminnanjohtaja, koulutus- ja valmiuspäälliköt sekä järjestösihteeri. Tällä hetkellä seuran ”riveissä” on noin 850 vapaaehtoista, joista hälytysryhmiin kuuluu noin 650.

Koulutus

SLPS:n koulutus on monimuoto-opiskelua, joka puolestaan perustuu oppimistavoitteisiin ja johtaa jonkin tietyn tehtäväalueen määräaikaiseen kelpoisuuteen. Kouluttautuminen tehtäviin pohjautuu koulutusohjelmiin, jotka on hyväksytty valtakunnallisiksi opintomalleiksi, eli niiden läpäisemisestä saa virallisia opintopisteitä.

Oppimispolku on samanlainen tehtävästä riippumatta, siihen kuuluvat SLPS:n verkko-oppimisympäristössä opiskeltava teoria sekä lähiopiskeluna tehtävät maaja lentokoulutus. Läpäistyn koulutuksen perusteella oppilaalle myönnetään kyseiseen tehtäväalueeseen määräaikainen kelpoisuus. Kelpoisuus uusitaan aikanaan ylläpitävällä koulutuksella, jonka sisältö vaihtelee tehtävästä riippuen.

Valmius

SLPS:n fyysisen tilannekeskuksen lisäksi tilannekeskustoimintoihin kuuluvat 24/7 päivystys, hälyttäminen sekä tehtävien koordinointi ja johtaminen.

Viranomainen voi pyytää SLPS:n päivystysnumerosta tuekseen vapaaehtoisilma-alusta tai useampia. Pyynnön saatuaan kulloinkin vuorossa oleva valmiuspäivystäjä tarkastaa ilmatilan, lentosään sekä lähimmät hälytysryhmät ja hälyttää niistä haluamansa. Secapp-hälytysjärjestelmän hälytysviesti välitetään mobiilisovellukseen tai ellei sellaista käyttäjällä ole, tekstiviestinä. Hälytysviestiin vastataan OK tai NOK (Not OK). Valmiuspäivystäjä valitsee OK-vastanneista tehtävään sopivan henkilöstön lähettäen näille niin sanotun valintaviestin. Viesti sisältää ilmoituksen valinnasta, tehtävän tarkennukset, etsintäalueen tai tehtävän johtopaikan sijainnin, lentoraporttipohjan sekä tietoturvallisen keskustelutilan tehtävään liitetyille henkilöille.

Operatiivinen lentotoiminta on hälytysryhmien vastuulla kunkin tarjoamalla ilma-alustyypillä. LEKO-hälytysryhmät käyttävät tyypillisesti nelipaikkaisia, ylätasoisia yleisilma-aluksia, tyypiltään vaikkapa Cessna C-172. UAS-hälytysryhmillä puolestaan on harrastajatasoisia miehittämättömiä ilma-aluksia, esimerkiksi DJI Mavic, Phantom tai Inspire -sarjaa. MOVA-hälytysryhmään kuuluu useimmiten vain MOVA-lentopelastaja itse ja hän käyttää omaa laitettaan, eli siipeä ja moottoria, joko jaloilta startaten tai käyttäen ”Trikeä”, kolmipyöräistä alustaa. Lentopelastusseuran hälytysryhmien kattavuus on valtakunnallinen.

Lentotehtävät jaetaan kahteen päätyyppiin, etsintä- ja valvontalentoihin. Ensin mainituissa nimi kertoo tehtävän, joka voi olla hätäetsintää tai tutkinnallista etsintää. Valvontalennot puolestaan sisältävät sammutusjohtolentoja, öljyn-, tulvien- ja metsätuhojen tiedustelulentoja sekä tilannekuvan ylläpitoon liittyviä lentoja. Sammutusjohtolentoja lennetään vain lentokoneilla, kaikkiin muihin voidaan käyttää koko ilma-alusrepertuaaria. Nyrk- kisääntönä kolme neljäsosaa tehtävistä on etsintöjä, yksi neljäsosa johtolentoja. Muut tehtävät ovat yksittäisiä.

Lentopelastusseuralla on yhden puhelinsoiton päässä saatavilla suuri määrä koulutettuja vapaaehtoisia ja toimiva hälytys- ja johtojärjestelmä koko valtakunnan alueella. Palvelu on viranomaisille maksutonta.

Mova ilma-aluksena ja kilpailuissa

Varjoliidin on kankaasta valmistettu ilmavirran voimasta muotonsa säilyttävä siipiprofiili. Lentäjä kiinnittyy siipeen punosten ja valjaiden avulla. Lentoonlähtö tapahtuu joko rinteestä omin jaloin tai tasamaalta hinaamalla liidin ilmaan ajoneuvon avustuksella. Siipi mahtuu pakattuna selkäreppuun, ja uutena tyylinä suosiota onkin kerännyt Hike & Fly -tyyppinen kevyt siipi ja valjasyhdistelmä, jonka voi kantaa selässään patikoidessaan vuorelle ja lentää takaisin. Varjoliidin muistuttaa ulkonäkönsä puolesta lasku- varjohyppääjien liitovarjoa, mutta varjot eroavat rakenteensa puolesta suuresti. Varjoliitimellä voi lentää myös moottoroituna, jolloin valjaiden selkäpuolelle kiinnitettävä moottori mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön aukealta paikalta. Moottoroitu varjoliidin eli MOVA, on lentopelastusseuran ansiosta saatu hyötykäyttöön viranomaisten avuksi muun muassa kadonneiden etsintään. MOVA on etsinnässä tehokas, koska sillä voi lentää matalalla ja suhteellisen pienellä nopeudella. Liitimen ilmanopeus on noin 35-80 km/h ja lentoaika muutaman tunnin.

Nykyään moottoroidulla varjoliitimellä kilpaillaan myös vauhdikkaammin. Nopeasti suosiota kerännyt World Paramotor Slalom Championship on moottorivarjoliidon niin sanottu kuninkuuslaji, jossa maailman nopeimmat pilotit lentävät pienillä siivillä ja tehokkailla moottoreilla aikaa vastaan. Ilmatäytteisistä 8-12 m korkeista pyloneista veden pinnalle tehty rata lennetään yksitellen jokaisessa tehtävässä eri reittiä, pilottien kilpaillessa toisiaan vastaan sekunnin kymmenyksistä tai jopa sadasosista. Slalom-kilpailuissa voi ylittyä jopa 100 km/h:n lentonopeus, korkeuden ollessa yhdestä kymmeneen metriin veden pinnasta. Tässä äärimmilleen viedyssä kolmiulotteisessa moottoriurheilussa sattuu toisinaan veteen syöksymisiä, mutta turvajärjestelyjen ja taitavien mekaanikkojen ansiosta kilpailija on useimmiten mukana jo seuraavalla kierroksella. Tänä vuonna maailmanmestaruuskilpailut järjestetään kesäkuun alussa Espanjassa, jossa nähdään toivottavasti myös suomalaisia kilpailijoita.

Lassi Lentopelastajan kännykkä vingahti uudelleen. Valintaviesti! Lassin sydän vähän sykähti, ensimmäinen ”kova keikka”. MOVA-pilotin ja samalla lentoetsijän rooli etsintätehtävällä on vaativa, nyt koulutuksessa saadut taidot punnittaisiin. Eikun moottori, siipi sekä muut tarvikkeet autoon ja suunta kohti viestissä kerrottua johtopaikkaa.

Pasilassa valmiuspäivystäjä seurasi Secapp-järjestelmästä miehistön siirtymistä johtopaikalle. Porukka on liikkeellä, hyvä. Hän keskittyi seuraavaksi etsintäalueiden suunnitteluun Mapitare Easy Tracker -sovelluksella.

Johtopaikalla oli jo poliisi, Vapepan etsintäjohtaja sekä kaksi muuta MOVA-lentoetsijää. Lassia vähän jännitti. Poliisin tilannejohtaja antoi henkilön tuntomerkit ja varmisti lentämällä etsittävät alueet. "Punainen takki, siniset housut ja vihreä pipo, mukana ehkä marjaämpäri. MOVA-lentoetsijöiden alue tieuria mukaillen valtatien ja kantatien risteyksestä lounaaseen moottoritien ja yhdystien risteykseen. Alueen koko on noin 3x5 kilometriä.". –Huh, punainen takki näkyy varmaankin ilmasta hyvin, Lassi ajatteli.

Valmiuspäivystäjä oli jo laatinut sovitun alueen kartalle ja jakanut sen kolmelle MOVAlle soveltuvaksi. Näköjään mukaan oli tulossa myös UAS-ryhmä ja lentokone, kaikille oli suunniteltu omat alueensa. Näppärä toiminto tuo alueiden jako, Pasilasta suoraan sovellukseen. Samalla ryhmätoiminnolla käyttäjien sijainti näkyy Mapitaren karttapohjalla tilannekeskukseen ja kaikille muille osallisille.

Sopivan lentoonlähtöpaikan löydyttyä Lassi jutteli tehtävästä hetken muiden MOVA-lentäjien kanssa, jonka jälkeen hän ryhtyi valmistelemaan liidintä ja lentoa. –Siipi – check, punokset – check, polttoaine – check... Hän mutisi itsekseen. Lassi puki kypärän, nosti moottorin valjaineen selkäänsä ja kiinnitti siiven. Moottorin lämmityksen ja koekäytön jälkeen hän lähti lennolle kohti etsintäaluetta. Lentoonlähtö MOVAlla ei ole helppo, mutta lentoetsijäksi vaaditulla kokemuksella se on jo rutiinia.

Lassi kaarteli etsintäalueensa yllä yhdensuuntaismenetelmällä vastatuuleen, jolloin lentonopeus maahan verrattuna on mahdollisimman pieni ja saa enemmän aikaa tähystämiseen. Sopiva lentokorkeus, 100-200 metriä säilyy korkeusmittarin avulla.

Lähes tunnin kestäneen lennon aikana Lassi ei havainnut pelloilla, ojissa tai metsäaukeilla mitään raportoitavaa. –Onpa raskasta puuhaa, kauaa ei enää jaksa etsiä tehokkaasti, hän ajatteli. Onneksi tehtäväalue oli jo melkein kokonaan etsitty. Lassi suuntasi kohti lentoonlähtöpaikkaa, kun peltoaukean heinikossa näkyi jotain punaista. Lassi laski korkeutta ja lensi paikan yli 50 metrin korkeudella. Varmaa havaintoa ei voinut tehdä ympärillä kasvavan pajukon vuoksi, mutta jotain siellä oli. Lassi teki Mapitareen merkkipisteen ja lensi lähtöpaikalle, jossa heti laskeuduttuaan ilmoitti havaintonsa Pasilaan. Valmiuspäivystäjä puolestaan välitti havainnon ja koordinaatit etsinnän johtajalle. Illan alkaessa kohta jo hämärtää, Lassi huolsi lentokalustonsa ja pakkasi ne autoon. Muidenkin lentäjien tultua laskuun, käytiin lentopelastajien ja valmiuspäivystäjän kesken läpi tehtävän purku eli debriefing.

Kotimatkalla Lassi mietti jo seuraavan päivän lentokeliä, kun Secappiin tuli viesti: "Poliisi löysi MOVA-lentäjän tekemän havainnon perusteella marjaämpärin, jonka luota poliisikoira sai jäljen ja johdatti ohjaajansa tiheään metsään. Eksynyt henkilö oli ämpäristä noin 50 metriä pohjoiseen istuskellut kannon päällä olosuhteisiin nähden hyvissä voimissa. Poliisi kiittää etsintään osallistuneita." Lassin valtasi helpottunut tunne. Kotipihaan saapuessaan hän mietti kokemustaan ja tunsi olevansa pieni osa jotain tärkeää.

Tarina on keksitty, mutta voisi olla täysin todellinen.