Mitä yhteistyö on?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viimeisen vuoden aikana noussut esiin yksi yhteistyön muoto muita enemmän. Nimittäin Natoon liittyminen ja siihen liittyvä hakemusprosessi. Kyse on Suomen kannalta tärkeästä puolustusyhteistyöstä sekä puolustusliittoon liittymisestä. Samoin julkisessa turvallisuuskeskustelussa puolustusyhteistyöhön liittyen, on noussut esiin myös Suomen tapa kokonaisturvallisuuden hoitamisesta eri viranomaisten välisessä yhteistyössä. Poliisin voidaan nähdä olevan keskeinen toimija Suomen kokonaisturvallisuuteen keskeisesti liittyvässä maan sisäisessä turvallisuudessa. Tätä omaa tonttiaan poliisi hoitaa yhteistyössä muiden viranomaisten ja kansalaisten kanssa.

Yhteistyötä niin eri viranomaisten välillä kuin muissakin yhteyksissä on tehty varmasti aina ja tehdään yhä tiivistyvään tahtiin, mutta välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikein ollaan kulloinkin tekemässä ja miksi? Johtaako tekemämme yhteistyö lopulta haluttuun lopputulokseen? Käsittelen tässä kirjoituksessa yhteistyötä eri näkökulmista.

Yhteistyön määritelmä

Annaleena Aira (2012) on tutkinut yhteistyötä Jyväskylän yliopistoon tekemässään väitöskirjatutkimuksessa

”Toimiva yhteistyö työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot”. Aira (2012, 45) määrittelee yhteistyön olevan aktiivinen ja tavoitteellinen prosessi, jossa on yhteinen päämäärä. Yhteistyön yhteisen päämäärän asettaminen voi joskus olla haasteellista, mutta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Kaikille yhteisen päämäärän löytäminen sitouttaa paremmin päämäärän saavuttamiseksi. Aira (2012, 45) näkee yhteistyön tavoitteena olevan usein jonkin uuden luominen tai ongelman ratkaisu. Tämänkaltaistahan yhteistyön voi jokainen omassa työelämässäänkin ajatella olevan. On jokin ongelma, jota ei välttämättä yksin pysty ratkaisemaan, jolloin pitää löytää sopiva yhteistyökumppani. Usein yhteis- työkumppani löytyy oman talon sisältä toisesta yksiköstä, mutta usein myös yhteistyöverkostosta. Yhteistyöverkostoon voi kuulua niin viranomaisia kuin yksityisiäkin tahoja.

Aira (2012, 45) jatkaa yhteistyön määrittelyä kertomalla, että yhteistyö vaatii kaikkien osapuolten aktiivista tekemistä. Airan mukaan yhteistyötä ei ole sellainen työn muoto, jossa yksi osapuoli tekee työn ja toiset vain nauttivat työn lopputuloksista. Tämä Airan yhteistyön määritelmän täsmennys lienee itsestään selvää.

Marjo-Riitta Ristikangas ja Vesa Ristikangas (2018) ovat kirjassaan Valmentava johtajuus miettineet luottamuksen tärkeyttä yhteistyölle. Ristikangas ja Ristikangas

(2018, 164–165) kertovat luottamuksen olevan pelkän substanssiosaamisen lisäksi tärkeää yhteistyön onnistumiseksi, niin esimies-alaissuhteessa kuin kollegojenkin kesken. Ristikangas ja Ristikangas näkevätkin valmentavan johtajuuden rakentuvan luottamuksen varaan ja mainitsevat sellaisen esimiehen menestyvän, joka osaa rakentaa luottamuksellisia vuorovaikutussuhteita.

Luottamus rakentuu

Toivottavasti nykypäivänäkin luottamuksellisuus liitetään ihmisten mielikuvissa poliisiin. Onhan poliisitoiminnan kulmakiviä kansalaisten luottamus poliisiin ja poliisitoiminnan laillisuuteen. Uskon myös poliiseilla olevan oman ammattinsa kautta muodostunut omanlaisensa käsitys luottamuksen rakentamisesta, niin kollegojen kanssa kuin asiakassuhteissa. Tuon luottamuksen rakentamiseen, niin asiakaskontaktissa kuin kollegojenkin kesken, tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Ristikangas ja Ristikangaskin (2018, 165) sen toteavat, ”ilman luottamusta ei ole valmentavaa johtajaa”. Sama varmasti pätee myös kollegojen välisiin suhteisiin ja yhteistyöhön. Jos kollegojen välillä on luottamuksellinen suhde, on työnteko huomattavasti helpompaa kuin siinä tapauksessa, että luottamuksen olemassaoloa joudutaan miettimään. Miltä tuntuisi tehdä töitä työkaverin kanssa, jos ensimmäisenä joutuisit aina miettimään, voitko luottaa työkaveriisi?

Kansalaisten silmissä jokainen poliisi varmasti vahvistaa poliisin luottamusta jokapäiväisessä työssään toimimalla poliisin eettisten arvojen mukaisesti. Yhteistyön luottamuspohjan luominen on yksi ensimmäisistä asioista, kun yhteistyötä aloitetaan tekemään ensimmäistä kertaa uuden yhteistyökumppanin kanssa. Suomessa on sinänsä asiat hyvällä mallilla, kun lähtökohtaisesti muihin viranomaisiin voidaan luottaa. Yhteistyöviranomaisen työntekijät eivät välttämättä kuitenkaan ole entuudestaan tuntemiasi henkilöitä, joten luottamus kasvaa vähitellen yhteistyön jatkuessa ja oppiessasi tuntemaan yhteistyökumppanisi. Yhteistyön perusta voi kuitenkin Ristikankaan ja Ristikankaan (2018, 166) mukaan järkkyä, jos työyhteisössä tai tiimeissä ei ole keskinäistä luottamusta ja joudutaan miettimään ihmissuhteita. Tällöin luottamuksen luomiseen ja vahvistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jos kuitenkin luottamus on hyvällä pohjalla, pääpaino ihmisten tekemisessä on perustyössä, Ristikangas ja Ristikangas päättävät.

Poliisin yhteistyön pohja

Mihin perustuu poliisin tekemä yhteistyö ja mitkä ovat sen rajat? Poliiseille on hyvin tuttua aloittaa oman työnsä rajojen määrittely lakipohjaisesti. Kaiken viranomaistoiminnan tulee perustua lakiin, joten tässäkin yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin se, mihin poliisin tekemä yhteistyö perustuu.

Poliisilain 1 §:ssä määritellään poliisin tehtäviä, mutta myös poliisin yhteistyöstä seuraavasti: ”Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asuk- kaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä.”

(PolL 1§)

Poliisilain mukaan poliisi voi siis toimia yhteistyössä hyvin laajasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Erityisesti kuitenkin poliisin yhteistyö asukkaiden kanssa lienee yhteistyön tavallisimpia muotoja. Poliisi saa hätäilmoituksia asukkailta ja heidän kanssaan yhteistyössä ongelmia myös ratkotaan. Tuossa poliisin yhteistyötä määrittelevässä pykälässä raamit ovat niin laajat, että kenties yhteistyön tekemistä rajoittaakin enemmän ahdas ajattelumalli ja totutut tavat? Toisaalta poliisin toimialueeseen kuuluvien asioiden hoitamista yhteistyössä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa kuuluukin ajatella kriittisellä ajattelumallilla, koska myös se lienee tosiasia, ettei nykymaailmassa kaikilla kuitenkaan voi olla samat päämäärät yhteistyölle kuin poliisilla.

Tietotekninen yhteistyö

Aivan oma lukunsa onkin sitten ihmisen ja tietotekniikan välinen yhteistyö. Kaiketi sitäkin voidaan yhteistyöksi sanoa, vaikka se ei aina siltä tunnukaan? Samankaltainen yhteistyösuhde siinäkin pitäisi olla, joka sisältää samaan päämäärään työskentelyn tai ongelman ratkaiseminen. Toisinaan kirjoittajan yhteistyö tietoteknisten laitteiden ja ohjelmien kanssa on kuitenkin vähintäänkin haastava. Ei tarvitse olla kummoista ohjelmaa tai laitetta, kun kirjoittaja saa jo bitin vinoon ja yhteistyö tyssää alkuunsa. Näissä tilanteissa korostuukin jälleen ihmisten välinen yhteistyö, kun Helpdesk saa kirjoittajalta soiton ongelman ratkaisemiksi. Toisinaan kirjoittaja on pohtinut olisiko Helpdeskiin olemassa jonkinlaista kanta-asiakkuutta, samaan tapaan kuin nykypäivänä niin monessa muussakin paikassa on?

Tämän artikkelin laatimiseksi kirjoittajalla oli mielessä aloittaa yhteistyö tekoälysovelluksen kanssa, mutta eettisistä syistä kaikki teksti tässäkin artikkelissa on kirjoittajan päästä, eikä tekoälysovelluksen generoimaa. Tekoälysovelluksen käyttäminen olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista uuden yhteistyön aloittamisen ja uuden tekniikan oppimisen kannalta.

Lähteet:

Aira Annaleena, 2012, Jyväskylä university printing house: Toimiva yhteistyö, työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot. Väitöskirjatutkimus, Jyväskylän yliopisto. Internetissä: Toimiva yhteistyö. Työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot (jyu.fi) Luettu 28.3.2023 Ristikangas Marjo-Riitta & Ristikangas Vesa, 2018, Alma talent Helsinki: Valmentava johtajuus.

Poliisilaki, sähköinen internetissä (luettu 28.3.2023): Poliisilaki 872/2011 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®

Kuvat:

Pexels (julkinen kuvapankki)