i Esipuhe: Tylsä tuottajayhteisö?
K
irjan nimi SER-kele! on Kiroilevan siilin piirtäjän, sarjakuva-
Sähkö- ja elektroniikkalait-
taiteilija Milla Paloniemen oivallus, ja se on ollut osa sähkö-
teiden määrä alkoi merkittä-
ja elektroniikkaromun kierrätyksen kuluttajakampanjointia
kodeissa 1970–1980-luvuilla.
2010-luvulla. Kaikessa huvittavuudessaan se kuvaa mainiosti
myös sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksen historiaa monesta
Kuvassa Saloran elektroniikkatehtaan tehdassali Salossa vuonna 1973. Kuva: Museo-
näkökulmasta: niin kaikkien sääntöjen edessä ihmettelevän kuluttajan
virasto, JOKA Journalistinen
kuin takuuvarmasti kierrätyksen ammattilaistenkin. Oma roolinsa
kuva-arkisto, V.K. Hietasen
kierrätyksessä on esimerkiksi tuotteita valmistavilla ja maahantuovilla yrityksillä (tuottajilla), niiden tuottajavastuusta huolehtivilla tuottajayhteisöillä sekä lain ja asetusten noudattamista valvovalla viranomaisella. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajayhteisö ei kenties lähtökohtaisesti herätä intohimoja. Mikä se ylipäätään on? Mitä se tekee, mistä se on vastuussa, ja miksi? Henry Nygård on tutkinut ja kirjoittanut laajasti yhdyskuntajätehuollon historiasta, ja itse olen kirjoittanut kolme kierrätykseen, kierrätysraaka-aineisiin (tai uusioraaka-aineisiin)1 ja kiertotalouteen liittyvää, järjestö- ja yritysmaailmaan sijoittuvaa historiateosta Kiertotalouden ytimessä (2017), Paperisielut (2019) ja Me saamme maailman riittämään (2020). Kierrätyksen historiaa sivuavat myös monet yrityshistoriat, joskaan eivät välttämättä tietoisesti. Kierrätyksen, kiertotalouden ja kierrätettävien raaka-aineiden historia
10
västi lisääntyä suomalaisten
Esipuhe
kokoelma, V.K. Hietanen, 1973.
