Syöppö Virtasesta ekosuunnitteluun – kampanjoita ja kiristyviä lakeja

Syöppö Virtasesta ekosuunnitteluun – kampanjoita ja kiristyviä lakeja

Kaksi suurta muutosta, kauppakeräys ja logistinen uudelleenjärjestely, asettuivat molemmat melko hyvin uomiinsa 2010-luvun puolivälin tienoilla. Sitä voidaan pitää Sertyn historiassa yhden aikakauden päättymisenä, ja siitä alkoi rauhallisempi, tasaisempi kehittymisen vaihe. Sähkö- ja elektroniikkaromun tuottajavastuun täyttäessä 10 vuotta elokuussa 2015 Serty lähetti tiedotusvälineiden jaettavaksi tiedotteen ”Kotitaloudet oppineet kierrättämään kodinkoneromua”. Kuluttaja sai siis kiitosta. Tuolloin SE-romua saatiin keräyspisteisiin jo 10 kiloa asukasta kohden, eli noin 5 000 rekka-autollista, ja ”rekkajono yltäisi Hangosta Utsjoelle”, kuten tiedotteessa veisteltiin.

Rauhallisemmasta kehittymisen vaiheesta huolimatta tai kenties juuri siksi tekemistä on riittänyt, eikä yhdistys ole polkenut paikallaan. Erilaiset projektit ja kampanjat tuottavat tietoa kuluttajille ja auttavat muun muassa kiertotalouskasvatuksessa. Lapsille suunnattu kierrätyksen puuhakirja lastenkirjallisuudesta tunnetulla Reuhurinne-teemalla toteutettiin yhteistyössä muiden tuottajayhteisöjen kanssa vuosikymmenen puolimaissa. Koululaisille tarkoitettu puuhakirja oli niin suosittu, että siitä otettiin kaksinkertainen määrä painoksia vuonna 2016. Vuonna 2019 vanha puuhakirja korvattiin Kierrätyksen Sankarit -tehtäväkirjalla, joka suunnattiin 3.–4.-luokkalaisille. Kirjan aiheisiin saatiin mahdutettua lukuisia kierrätettäviä materiaaleja autonrenkaista paperiin, jotta mielenkiinto pysyisi yllä. Pelkkä SER-kierrätys ei välttämättä olisi jaksanut innostaa kokonaisen tehtäväkirjan verran. Kuluttajille suunnattua

Syöppö Virtanen -kampanjan mainos, jossa Syöppö Virtasella on tuli hännän alla. Kampanjalla pyrittiin innostamaan ihmisiä toimittamaan vanhat kylmälaitteet keräykseen ja kierrätykseen. Kuva: SERTY.

Tuottajayhteisöjen yhteisvoimin teettämät alakouluikäisille suunnatut opetusmateriaalit Reuhurinne Operaatio kierrätys ja Kierrätyksen Sankarit ovat olleet hyvin suosittuja. Kierrätyksen ja kiertotalouden periaatteiden opettaminen alkaa olla yhä tärkeämpää ja siinä tuottajayhteisöt ovat pyrkineet tulemaan koulujen ja kasvattajien avuksi. tiedotusta ja koulutusta on toteutettu myös erilaisin kampanjoin. Muun muassa Syöppö Virtanen -kampanjan kohteena olivat 40–65-vuotiaat miehet ja naiset, ja tavoitteena oli nopeuttaa yli 25 vuotta vanhojen kylmälaitteiden kierrätystä sosiaalisen median ja radion avulla. Tiedotusta suunnattiin aluksi radion kautta mökkipaikkakunnille ja lopulta myös suuriin kaupunkeihin. Kampanja tavoitti arviolta 275 000 ihmistä ja sai paljon näkyvyyttä. Vaikka kampanja näkyi Sertyn sivujen kävijämäärissä välittömästi, ei se kuitenkaan kohottanut palautuneiden laitteiden määrää, eli sikäli kampanja ei päässyt tavoitteeseensa.

Sertyn talous oli ylijäämäinen pitkän aikaa, mutta yhdistyksen talous on tietysti jatkuvan tarkastelun alla. Vuoden 2017 keväällä toiminnanjohtaja oli hieman huolissaan taseen pienenemisestä, tai lähinnä siitä, miten sitä saataisiin pienenemään. Kierrätysmaksut olisi otettava uudelleen tarkkailuun, jos pienentymistä toivottiin. Puumalainen sai hallitukselta tehtäväksi tehdä laskelmia. Kierrätysmaksut oli jo joitakin vuosia aiemmin määritelty uudestaan niin, että hinnat olivat muodossa €/kilo eikä €/kappale, mikä oli helpottanut maksujen määrittelyä. Jos kierrätysmaksuja nyt alennettaisiin suurissa kodinkoneissa, mutta ei kylmälaitteissa, olisiko sillä vaikutusta taseeseen? Muutoin taloudellinen tilanne oli vuonna 2017 vakaa. Metallien aika ajoin nousevat ja laskevat hinnat ovat aina vaikuttaneet romualaan ja siten myös tuottajayhteisöön. Esimerkiksi juuri vuoden 2017 alussa metallien huomattavasti edellisen vuoden vastaavaa aikaa korkeammat hinnat vaikuttivat selvästi talouteen positiivisesti. Loppuvuodesta 2017 hallitus päätti, ettei kierrätysmaksuja kannata alentaa, sillä niiden pitäminen ennallaan voi tuoda turvaa metallin hintojen heitellessä. Kierrätysmaksujen ennalleen jättäminen oli lopulta hyvä päätös, sillä niiden muuttaminen lyhyillä aikaväleillä ei ollut aiemmin tuonut toimintaan lisäarvoa.

Serty on tehnyt myös sijoitustoimintaa osana vaaditun vakavaraisuuden hallintaa. Sijoitusten historiallinen arvonkehitys ja tuotto on kokonaisuudessaan ollut positiivista vuosina 2014–2018, ja sijoitustoiminta on osaltaan vaikuttanut vakavaraisuuden säilyttämiseen. Kun huomioidaan viimeaikaiset maailman tapahtumat Covid-19:n osalta ja sen vaikutukset Sertyn jäsenyrityksiin, tulee vakavaraisuudelle ja sen vaatimukselle käytännön merkitys. Covid-19-tilannetta ja sen kehittymistä ja vaikutusta niin talouteen kuin keräysmääriin seurataan tarkasti. Sertyn toiminnanjohtajan varovaisen arvion mukaan tasapainoon saatetaan päästä vasta vuoden 2022 aikana.99

Euroopan komissio esitteli vuoden 2019 lopulla uuden vihreän kehityksen ohjelman. Osana uutta ohjelmaa komissio hyväksyi maaliskuussa 2020 kiertotalouden toimintasuunnitelman, jonka tarkoitus on vähentää primääristen raaka-aineiden käyttöä lisäämällä käytet-

tyjen luonnonvarojen kiertoa. Kiertotalouden ja kierrätyksen alalle tuleekin jatkuvasti lisää uusia käsitteitä ja ajatuksia, jotka liittyvät myös osaksi alaa säätelevää, aina vain tiukentuvaa lainsäädäntöä. Vuonna 2007 useiden tuottajayhteisöjen välisissä keskusTällä hetkellä puhutaan yhä teluissa esitettiin ajatus, että tuottajien, joilla olisi muita enemmän ecodesignista eli ympäristöystävällisempiä tuotteita – eli joita oli helpompi ekosuunnittelusta. kierrättää kuin toisten tuotteita –, tulisi saada järjestelmästä taloudellista hyötyä tai korvausta. EU-lainsäädäntö ei tuolloin kuitenkaan tukenut tällaista vaatimusta, joten Sertyn hallituksessakin tuotiin esiin, että mahdollisten asiaan liittyvien toimintatapojen kohdalla varmistukset tulisi saada ensin Brysselistä. Kauan tätä ei jouduttu odottelemaan, sillä ensimmäinen EU-tason ekosuunnitteludirektiivi (2009/125/EU) annettiin vuonna 2009. Suomessa direktiivi huomioitiin ekosuunnittelulaissa (1005/2008), jota on siitä lähtien täydennetty. Nyt ollaan tilanteessa, jossa myös ekosuunnittelu-ajattelu yhä vahvistuu EU-tason lainsäädännössä, ja sitä myötä ekosuunnittelu alkaa näkyä yhä enemmän myös kansallisella tasolla laissa ja asetuksissa. Ekosuunnittelun ja sitä koskevan lainsäädännön ideana on varmistaa, että kuluttajille on tarjolla energiatehokkaita mutta ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavia tuotteita. Elinkaariajattelu ja ympäristönäkökohdat tulevat siis mukaan jo tuotteen suunnitteluvaiheessa, ja jos tuote ei valmistuttuaan täytä tiettyjä ekosuunnitteludirektiivin vaatimuksia, sitä ei saa tuoda markkinoille lainkaan. Komission toimintasuunnittelu sisältää myös lainsäädäntöaloitteen, jonka ytimessä on ekosuunnitteludirektiivin laajentaminen energiaan liittyvien tuotteiden ulkopuolelle. Etusijalle ovat toistaiseksi tulossa elektroniikka, tieto- ja viestintätekniikka ja tekstiilit, mutta myös esimerkiksi teräs, kemikaalit ja sementti. Samalla halutaan parantaa tuotteiden kestävyyttä, korjattavuutta, uudelleenkäytettävyyttä, päivitettävyyttä ja kierrätettävyyttä.100 Sähkö- ja elektroniikkaromun erilliskeräyksen tavoitteet ovat nousseet muutaman vuoden välein. Vuoden 2015 loppuun asti oli voimassa direktiivin vaatimus kerätä vähintään 4 kg kotitalouden SE-romua asukasta kohden, mutta valvovan viranomaisen tilastot paljastavat

SERTYn hallitus Pelkosenniemellä vuonna 2019. Kuvassa vasemmalta oikealle hallituksen jäsenet Mika Lehtonen, Juhani Hallamaa, Ari Puusniekka, Stefan Bergman, toiminnanjohtaja Arto Puumalainen, hallituksen jäsen Kimmo Hurri ja hallituksen puheenjohtaja Timo Laatikainen. Kuvasta puuttuu hallituksen jäsen Veikko Siivonen. Kuva: SERTY.

Suomessa kerättävän jo noin 13 kiloa asukasta kohden. Myös Suomen kansallinen lainsäädäntö on ollut keräysmäärissä tiukempi alusta asti. Omat tavoitteensa oli myös kerätyn SE-romun hyödyn-

Vuonna 2012 jo tiedettiin, tämisellä laiteluokittain. Uuden direktiivin (EU2012/19), että keräystavoitteena jätelain (646/2011) ja Valtioneuvoston antaman sähkö- olisi vuodesta 2016 alkaen ja elektroniikkaromua koskevan asetuksen (07/2014) 45 % ja vuodesta 2018 mukaisesti kansallinen yhteyskeräysmäärävelvoite nousi alkaen 65 % ja vaatimukset 65 %:iin vuonna 2018, ja laskentaperusteena oli kolmen perustuisivat lakiin. edellisen vuoden aikana markkinoille toimitettu määrä. Vuonna 2017 Sertyssä todettiin, että tähän määrään päästiin, ja osin tässä auttoi B2B-keräys. Vuonna 2014 Serty oli mukana yhteistyöverkostossa, joka rakentui perinteisten romuliikkeiden ja jätehuoltoyritysten ympärille. Yhteistyöfoorumi kokosi Hyvä SER-kierrätystapa -ohjeistuksen, ja yhdessä Kuusakosken ja Kajaanin Romun kanssa toteutettiin useita toimintatapaan sitoutuneita pisteitä. Yhteistyön kautta oli tarkoitus muun muassa vähentää ohivirtausta. Sillä tarkoitettiin virallisen verkoston ohitse kulkevaa SER-kertymää, joka koostui pääasiassa epävirallisesta keräyksestä, erilaisista kampanjakeräyksistä ja SE-romun ostamisesta virallisten tuottajayhteisöjen ohitse. Vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa Serty alleviivasi, että virallisen verkoston kautta kulki noin 50 000 tonnia SE-romua, mutta käytännössä vastaava määrä meni virallisen verkoston ohitse. Sekä laittomat että ei-laittomat virrat, jotka eivät rekisteröidy mihinkään, ovat asia, joka on osittain hyväksyttävä. Siinä missä Hollannista tai Englannista lähtee konteittaan tavaraa satamista ilman että kukaan tietää minne, tai Puolassa ja Saksassa pitkien maarajojen kautta, Suomessa tavaraa katoaa etenkin itärajan kautta Pietariin ja Petroskoihin. Esimerkiksi käytettyjen mutta yhä korjauskelpoisten laitteiden – jotka eivät siis ole jätettä, niistä vain puuttuu dokumentointi – kohdalla markkinat ovat melkoiset, onhan Pietarissa jo yksistään enemmän asukkaita kuin koko Suomessa. Myöskään B2B-puolen tavara yrityksillä ei tule kokonaisuudessaan tuottajien järjestelmään. ”Jos on iso laitos, jolla on ollut vuosien aikana

25 laitetoimittajaa, eivät ne mieti kenelle tavara kuuluu vaikka 20 vuoden käytön jälkeen. Ja heillä on oikeus laitteiden viimeisenä haltijana toimittaa ne mihin haluavat, kunhan vastaanottajalla on lupa ja pätevyys ottaa tavaraa vastaan ja yhteistyötä tuottajien kanssa. Kyllä sieltä käy Stena tai Kuusakoski ne hakemassa, sillä ovat arvotavaraa joista saa rahaa. Tuottajajärjestelmään nämä eivät välttämättä raportoidu, mutta samalle operaattorille ja tuottajayhteisöjen sopimuskumppanille tavarat siis päätyvät kuin nekin, jotka menevät tuottajavastuujärjestelmän kautta. Siinä ei siis ole mitään laitonta”, toteaa valvova viranomainen.

Vuonna 2020 SER-tuottajayhteisöjen yhteinen SER-kierrätyksen keräysjärjestelmä kattoi kaikki Suomen kunnat ja sisälsi noin 460 kiinteää ja noin 30 mobiilikeräyspistettä. Kauppakeräyspisteiden määrä on myös noussut likelle 2 000:ta, ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Sertyn jäsenmäärässä tapahtui vuoden 2019 aikana kasvua, ja kokonaisjäsenmäärä oli vuoden lopussa 150.101

Lainsäädäntö ja sen muuttuminen ovat luonnollisesti muuttaneet myös Sertyn toimintaa tarvittaessa. Erillisen palveluyhtiön perustaminen ajankohtaistui vuoden 2015 alussa tuoreen jätelain velvoittamana, ja ylimääräinen yhdistyksen kokous pidettiin helmikuussa 2015. Palveluyhtiön tarkoitus oli hoitaa tuottajavastuuvelvollisuudet sellaisten yritysten puolesta, jotka eivät enää voineet olla varsinaisia jäseniä vaan ainoastaan kannatusjäseniä. Näitä olivat Suomeen sijoittumattomat ulkomaiset yritykset, jotka kuitenkin toimivat Suomen markkinoilla ja toivat sinne SE-laitteita. Palveluyhtiö toimisi Suomen ulkopuolelle sijoittuneen maahantuojan, kannatusjäsenen, valtuutettuna edustajana. Sertyn silloisista jäsenistä tämä koski yhdeksää, joihin kuuluivat muun muassa Eva Solo A/S, IKEA Supply AG, Thuesen Jensen AS ja Sony Mobile Communications AB. Palveluyhtiön nimeksi tuli SERTY Services Oy, ja se rekisteröitiin 17. maaliskuuta 2015. Sertyn toiminnanjohtaja Arto Puumalainen nimettiin yhtiön toimitusjohtajaksi. Timo Laatikainen tai tarvittaessa joku muu Sertyn hallituksesta edustaa yhtiökokouksissa Sertyä. Käytännössä kokouksissa on läsnä Sertyn hallituksen jäseniä ja tilintarkastaja.102

Materiaaleihin ja niiden käsittelyyn liittyvät haasteet vaihtelevat, ja moni niistäkin liittyy lakiuudistuksiin. Esimerkiksi kylmälaitteiden käsittelyyn tehtiin muutoksia vuoden 2017 keväällä. Silloin Sertyn yhteistyökumppaneiden Tramelin ja Entringin toimipisteisiin toimitetut CFC- ja pentaanikaapit alettiin erotella toisistaan. Pentaanikaapit, joiden osuus kaikista kylmälaitteista oli noin 25 %, alettiin käsitellä murskauslaitoksilla. Kylmälaitteiden murskauksen taustalla on 2000-luvun alun lainsäädäntö, jonka mukaan CFC-pitoiset laitteet piti prosessoida suljetussa järjestelmässä, jotta freonit eivät leviäisi. Syynä oli ilmansuojelu, otsonikadon ehkäisy. Ennen lainsäädäntöä kylmälaitteista valutettiin öljyt pois, mutta muuten ne pistettiin sellaisenaan murskaimeen. Käytäntö oli Euroopassa yleinen. Kun pentaanikaappeja alkoi tulla markkinoille, olemassa olevaa lakia tulkittiin niin, ettei niitä tarvinnut käsitellä suljetulla prosessilla, kuten CFC-kaappeja. Pentaanikaapit eroteltiin muista ja lähetettiin eri puolilla Suomea sijaitseville murskalaitoksille. 2010-luvun puolimaissa Pirkanmaan ELY:n Teemu Virtanen tarttui Kuusakosken Risto Pohjanpaloa hihasta Jyväskylässä pidetyillä jätepäivillä ja kertoi, että ELY-keskusta oli lähestytty Saksasta käsin. Saksassa oli lakia tulkittu niin, että pentaanikaapitkin piti käsitellä suljetussa järjestelmässä. Pohjanpalo ei vielä tuolloin ottanut asiaa vakavasti, vaan katsoi, että direktiiviä oli tulkittu Suomessa aivan oikein ja että tiettyjen päästömäärien piti ylittyä, ennen kuin suljettu murskaus pitäisi toteuttaa. Myös Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä oli yhteydessä Pohjanpaloon samasta asiasta. Saksalainen ympäristöjärjestö katsoi, että Suomessa oli toimittu lainvastaisesti. Paineen avomurskauksen niskaan kohdisti vahvaa ja menestyksekästä lobbaustyötä tehnyt saksalainen luonnonsuojelujärjestö DüH. Sen taustalta arveltiin löytyvän Cool Finland Oy:n osaomistaja ja laitetoimittaja, ylipäänsä tahoja, jotka käyttivät itse vain suljettua murskausta. Asiasta on käyty siitä eteenpäin laajaa ja näkemyseroja sisältävää keskustelua ympäristöministeriön ja murskauslaitoksia luvittavien ja valvovien AVI:n ja ELY:n kanssa.

Pentaanikaappien avomurskauksen ennustettiin toukokuussa 2018 päättyvän ”piakkoin”. Ympäristöministeriön jätteen käsittelyyn liittyvän dokumentin mukaan suljettu kierto ei ollut ainoa mahdollinen pentaanikaappien käsittelytapa, jos voitaisiin osoittaa, että jokin muu tekniikka saisi aikaan yhtä hyvän lopputuloksen päästöjen osalta. Valvova viranomainen vieraili sekä Kuusakosken Seutulan että Airakselan murskalaitoksilla, ja Kuusakoskelle lähti selvityspyyntö, jossa käsittelyprosessi tuli selvittää. Kuusakoski pyysi toukokuussa 2018 lisäaikaa, sillä sen tuli neuvotella vaatimusten johdosta uudet tuottajavastuusopimukset vuoden loppuun mennessä. Kuusakoski totesi, ettei pentaanin talteen ottamisen velvoite ollut tullut aiemmin esille kylmälaitteiden murskaamisen yhteydessä. Yrityksen näkemyksen mukaan pentaania ei tarvinnut ottaa talteen, sillä sitä ei käsittelyprosessissa vapautunut ilmaan tunnistettavaa tai mittavaa määrää, jolla olisi ympäristövaikutuksia. Valvova viranomainen oli eri mieltä. Loppuvuodesta 2018 Kuusakoski sai Uudenmaan ELY-keskukselta määräyksen lopettaa pentaanikaappien käsittely Seutulan murskauslaitoksella tammikuun 1. päivään 2019 mennessä.

Operaattorina Kuusakoski informoi prosessista tuottajayhteisöasiakastaan Sertyä. Serty käynnisti aiheesta selvitystyön syksyllä 2018 yhdessä VTT:n tutkijoiden kanssa. Mukaan pyydettiin ERP Finland ja selvityksen tuloksista mahdollisesti hyötyvät käsittelijäoperaattorit. Serty ja ERP Finland päättivät yhdessä alkaa selvittää, miten murskaus voisi jatkua, sillä muutosmääräys uhkasi tulla kalliiksi. Sertyn perustamaan pentaanityöryhmään palkattiin kemian DI Kosti Mokkila. Lisäksi työryhmään saatiin mukaan Ari Karhola Huurre Groupilta ja Mika Kapanen Suomen Kylmäaineyhdistyksestä. Muut työryhmän jäsenet olivat Arto Puumalainen, Timo Laatikainen ja ERP Finlandin Olli Alanen. SER-laitteita käsittelevillä operaattoreilla ja viranomaisilla oli varsin eriävä näkemys pentaanikaappien käsittelyn osalta. Syksyllä 2019 työryhmä teetätti päästömittauksia, jotta voitaisiin osoittaa, että käsittely avomurskassa täyttää EU:n BAT-dokumentin103 vaatimukset. Kajaanin Romu sai luvan päästömittauksille, ja VTT teki mittaukset elokuun lopulla 90 tonnille kylmälaitteita. Tulosten mukaan käsittelytapa täytti

EU:n BAT-vaatimukset. Pentaanikaappien käsittelyyn liittyvää prosessia on jatkettu SYKE:n ja ympäristöministeriön virkamiesten kanssa. Pentaanikaappeja koskevassa asiassa kyse on lain tulkinnasta, mutta laki on kuitenkin lopulta melko yksiselitteinen. 2010-luvulla uudistetun WEEE-direktiivin mukaan jääkaapeista on saatava talteen kaikki hiilivedyt. Enää ei siis puhuttu pelkästä CFC:stä. Kuusakosken omien selvitysten jälkeen yrityksessä jouduttiin toteamaan, että lain vaatimusten noudattamiseksi suljettu murskaus olisi ainoa vaihtoehto. Jos ei tehdä suljetusti, ei saada talteen kaikkea, ylittyivät raja-arvot tai eivät.104 Sertyn strategiset tavoitteet kolmannen vuosikymmenensä alussa ovat vastuullisuus, tasapuolisuus, asiantuntemus ja toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys muun muassa ”Joskus lain tuomien muutosten kanssa on kaikessa tiedottamisessa ja kierrätysmaktullut sellainen olo, että me olemme ’voiman suhinnoittelussa. Serty vastaa tekemioikealla puolella’, kuten tässä pentaanitapa- sistään omistajille, tuottajille ja monille uksessa. Lopulta Kuusakosken omien juristien sidosryhmilleen. Kierrätyspalvelut tuoteselvityksen jälkeen jouduimme toteamaan, taan turvallisesti, kustannustehokkaasti ja että laki on yksiselitteinen, ja muutimme käy- mahdollisimman ympäristöystävällisesti, täntöä, oli se mielestämme kokonaisekologi- lainsäädäntöä noudattaen. Oikeudenmusesti hyvä tai ei. Suomessa on kuitenkin sikäli kaisuus kustannusten jakautumisessa ja hieno tilanne, että täällä viranomaisen kanssa kaikkien tuottajien tasapuolinen kohtelu voidaan silti keskustella. Se on suomalainen ovat olennainen osa toimintastrategiaa, ja tapa; hyvä yhteistyö viranomaisen kanssa.” Serty pyrkii jatkuvasti kehittämään keräysjärjestelmäänsä ja logistiikkaa. Vuoden 2019 syksyllä käynnistyi Digitalisaatio-selvitys, jonka avulla haluttiin saada kaikki operatiivisen toiminnan tiedot yhteen järjestelmään. Yhden kokonaisvaltaisen järjestelmän kautta voitaisiin hallinnoida vastaanottoa, kauppakeräystä ja kuljetusta. Käytännössä sen kautta voitaisiin tehdä esimerkiksi konttien vaihtotilauksia, seurata kuljetustehokkuutta tai saada kauppa- ja ketjukohtaisia tietoja ja raportteja tietyiltä aikajaksoilta. Jos ajatellaan yksittäistä konttia jossakin keräyspisteessä, voisi kontin käyttöastetta ja kiertonopeutta siis seurata entistä tarkemmin ja ennakoida yksittäisten keräyspis-

teiden konttien täyttymistä. ”Ristiin ajamista” peräkkäisinä päivinä voitaisiin ehkäistä, kun keräyspaikat, noutotiedot ja käsittelytiedot olisi linkitetty yhteen ja samaan järjestelmään. Kokonaisuutta katsoen laskenta automatisoituisi, ja tietoa voisi analysoida tarkemmin ja monipuolisemmin. Manuaalinen laskenta ja raportointi vähenisi, ja sitä kautta säästyisi myös aikaa. Yhtenäinen järjestelmä myös palvelisi omavalvontaa, jonka vaatimus on tulossa lakiin. Vuonna 2020 Serty on ottanut käyttöön puhelimiin ladattavan Serty Tilaus -sovelluksen, jonka voi tilata Android-laitteille Play-kaupasta. Sovellusta voi käyttää myös selaimen kautta. Uuden sovelluksen avulla keräyspisteet voivat tilata noudot Sertyn konteille.

Serty ei ole aktiivisesti teettänyt jäsenkyselyitä ja saa palautetta harvakseltaan. Vähäisen palautteen voi tulkita niinkin, että asiat toimivat ja jäsenet ovat tyytyväisiä. Etenkin kierrätysmaksujen ollessa alhaisia tai laskusuuntaisia ovat jäsenet luonnostaan tyytyväisiä eikä tarvetta yhteydenpitoon ole. Joidenkin jäsenten kanssa ollaan yhteydessä kenties vain kerran vuodessa laskun muodossa. Tuottajavastuu on vain yksi pakollinen, mutta varsin pieni hoidettava asia monien paljon isompien asioiden joukossa – tuottajien itsensä näkökulmasta. Joskus sattuu yhä niin, että tuottajavastuu on jollekin, kenties jo 1990-luvulla perustetulle kaupan alan toimijalle, liki tuntematon asia. Sellaiset yritykset ovat kuitenkin jo aika harvinaisia.

Serty on kerran tehnyt tarkoituksellisesti kyselyn jäsenilleen 2010luvun puolimaissa. Silloin suunniteltiin omaan raportointijärjestelmään siirtymistä.105 Sertyssä haluttiin kartoittaa jäsenten näkemyksiä senhetkisestä raportointijärjestelmästä ja saada myös vapaamuotoista palautetta ja kehitysehdotuksia. Kyselyyn vastasi 32 jäsentä, mikä koko jäsenmäärään suhteutettuna ei ole kovin suuri määrä, ja vastausten perusteella raportointijärjestelmän toimivuus arvioitiin melko hyväksi. Vaikka vapaan sanan palautteeseen olikin kirjattu kommentiksi esimerkiksi ”Sekavahan se on”, tuli myös ehdotuksia parantamista varten. Joku kaipasi järjestelmältä muistutusta hieman ennen raportin jättämisen eräpäivää ja toinen yhteenvetoa raportista, jonka järjestelmään lähetti, kiloineen ja euroineen. Toivottiin selkeämpää ulkoasua ja sitä,

Eri tuottajayhteisöt ja Recser Oy ovat osallistuneet myös joillekin messuille, kuten vuoden 2014 EnviroExpoon Helsingissä sekä kuvassa oleville Finbuilt-messuille lokakuussa 2012. Kuva: SERTY. että raportissa erottuisivat juuri kyseisen tahon olennaisina pitämät asiat paremmin. Huonoimman arvion sai raportista saatava yhteenveto, joka oli ”todella epäselvä” ja ”järkyttävän näköinen”. Yhteenveto haluttiin selkeämmin taulukoituna. Raportointijärjestelmän vaihdos tapahtui vuonna 2017, kun Serty julkaisi netissä oman Put on Market (POM) -raportointijärjestelmä Numeruksen106 alustan.

Toisinaan jäseniltä tulee myös oma-aloitteista palautetta. Siinä vaiheessa, kun ilmalämpöpumpuille määriteltiin melko korkeina pidetyt kierrätysmaksut, valittivat jotkut maahantuovat jäsenet, ettei laitteita vielä edes palaudu – miksi niistä pitää maksaa? Toisaalta taas jotkut jäsenet ovat ilmoittaneet, että esimerkiksi jotkut aurinkopaneelien maahantuojat ovat sellaisia, jotka eivät hoida tuottajavastuutaan lainmukaisesti. Tässä asiassa Serty ja muut tuottajayhteisöt ovat kui-

tenkin melko hampaattomia, sillä ne eivät ole viranomaisia – siitä huolimatta, että ne on saatettu sellaisiksi myös kokea.

Yhteistyötä vapaamatkustajien karsimiseksi kuitenkin tehdään Elkerin ja ERP Finlandin kanssa. Ne keräävät ajoittain kukin tahollaan listoja yrityksistä, joiden on huomattu puuttuvan kokonaan tuottajayhteisöjen jäsenlistoilta, ja raportoivat ne eteenpäin Pirkanmaan ELY:lle. Valvova viranomainen lähettää kirjeitä yrityksille, jotka eivät ole velvollisuuttaan hoitaneet, ja toimii siten eräänlaisena ”jäsenhankkijana” tuottajayhteisöille. Viranomaisen resurssit ovat kuitenkin rajalliset, eikä kaikkia yrityksiä välttämättä saada tuottajavastuun piiriin. Kaikkiaan noin 10 % yrityksistä laskee noin 90 % tuotteista markkinoille, eli isot tuottajat ovat käytännössä hyvin rekisteröityneitä. Kokonaisvolyymista kuitenkin arviolta 10–15 %107 menee tuottajavastuujärjestelmän ohitse. Etäkaupan raju kasvu on tehnyt valvomisesta ja vastuuttamisesta haastavaa. Saksalaista tai ranskalaista yritystä ei voida suoraan velvoittaa suorittamaan tuottajavastuuvelvollisuuttaan Suomessa, mutta valvova viranomainen voi pyytää virka-apua yrityksen kotimaan omalta viranomaistaholta. Näin ne voidaan velvoittaa nimeämään Suomeen valtuutetun edustajan. Käytännössä velvollisuuksien hoitaminen EU:n sisällä on mahdollista, joskin joskus haasteellista kansallisten säädösten tai tiedonpuutteen vuoksi. Kuten aiemmin on jo todettu, hankalimmaksi koetaan viranomaistaholta esimerkiksi kiinalaiset verkkokaupat, joilla ei ole olemassa lainsäädäntöä tai järjestelmää tuottajavastuulle.

Tuottajavastuujärjestelmä kokonaisuudessaan Euroopan laajuisesti on haastava. Viime vuosina sitä on haastanut lisää erilaisten palveluyhtiöiden syntyminen eri puolille Eurooppaa. Palveluyhtiöt tarjoavat liittymissopimuskierroksia, valtuutettuna edustajana oloa tai WEEE-raportointia eri maihin. Sertyä uuden tulokkaat ovat koskeneet siten, että siltä uudet yhtiöt pyytävät hinnastoja ja liittymismaksuja tiedoksi voidakseen jakaa niitä ”useille potentiaalisille jäsenillenne”, jotka toimivat Suomessa tai Suomeen. Hintatietopyyntöihin on voinut liittyä erikoispalvelupyyntöjä edellä mainituille mahdollisille jäsenille, kuten kuljetuspalvelua, liittymismaksualennuksia tai kuukausittaista

palautusta kierrätysmaksuista palveluyhtiölle itselleen. Tuottajavastuurintamalla Suomessa nämä palveluyhtiöt on koettu ongelmaksi, sillä niiden toiminta ei ole läpinäkyvää. Ongelmiksi voivat nousta raportoinnin oikeellisuus, tahattomat tai tahalliset väärinymmärrykset ja välistäveto. Myös tiedottamisen kohdentaminen voi vaikeutua. Valvova viranomainen on katsonut, että asiassa pitää mennä lain mukaan, eli jäsenlistassa pitää olla yritysten nimet ja Y-tunnukset. Raportointitiedot on saattanut lähettää konsulttikin. Sertyn hallitus sai päätettäväkseen esityksen kolmansien osapuolien käyttämisestä jäsenyritysten vastuiden hoitamiseksi. Ehdotuksen mukaan palveluyhtiöitä ei hyväksyttäisi laskujen vastaanottajiksi, vaan ainoastaan jäsenyritykselle lähetettäisiin laskuja. Siten laskutuksessa pitäisi käyttää jäsenyritysten tunnuksia, ei palveluyhtiön. Yrityksen ainoana yhteyshenkilönä ei myöskään voi olla palveluyhtiön edustaja, vaan mukana on oltava yrityksen oma edustaja. Maksatus ja raportointi sen sijaan saattoi olla muualla. Hallitus hyväksyi esityksen kesäkuussa 2018.

Kuluttajatutkimuksia tuottajayhteisöt ovat tehneet yhteistyössä muutaman vuoden välein. Tavoitteena on ollut selvittää, miten hyvin SER-laitteiden kierrätysmahdollisuuksia tunnettiin 15–89-vuotiaiden joukossa. Vuonna 2018 hieman yli tuhannen vastauksen perusteella peräti 90 % kertoi tietävänsä, minne SER-laitteita voi palauttaa, kun vastaava luku vielä vuonna 2010 oli 79 %. Yli 70 % vastaajista kertoi palauttaneensa SE-romua viimeisen kahden vuoden aikana. Korkeinta kierrätystietämys oli yli 50-vuotiailla. Viimeisin tutkimus on vuodelta 2020. Tulosten mukaan tietämys SER-laitteiden kierrättämisestä on laskenut vain muutamalla prosenttiyksiköllä, sillä 87 % vastaajista (15–79-vuotiaat) tiesi, minne käytöstä poistetut SE-laitteet voi palauttaa. Tietämättömyys oli suurinta 15–24-vuotiaiden ryhmässä, jossa 32 % vastaajista ilmoitti, ettei heillä ole tietoa, mihin SER-laitteet voi palauttaa. Tutkimuksen mukaan palautus- ja kierrätyspalvelun käyttö on myös tasaisesti kasvanut vuodesta 2010. Tuoreimman tutkimuksen mukaan 73 % suomalaisista on käyttänyt SER-palautus- ja keräyspalvelua viimeisen kahden vuoden aikana. Vuonna 2010 vastaava luku oli 67 %.108

Kaikenlaiset johdot, piuhat ja valonauhat ovat myös SE-laitteita ja kuuluvat SER-keräykseen. Kuva: Kuvittaja Veikko Laaksonen.