Mullistava kauppakeräys – SER-kierrätys ”sivutuotteena

versus ajatus siitä ettei mikään maksa mitään kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, ja niin kävi.

Kansainvälisemmin vertailtuna Suomessa ovat asiat paremmin kuin monessa muussa Euroopan maassa, kun puhutaan siitä, mikä taho saa perustaa tuottajayhteisön ja mikä taho ei. Monissa maissa myös operaattorit saavat perustaa tuottajayhteisöjä, jolloin toiminta on paljon selkeämmin bisnespohjaista ja ero käytäntöön ja kilpailuun on merkittävä. Suomessa tuottajayhteisö voi vapaasti kilpailuttaa toimijat. Jos kuitenkin suomalainen operaattori, esimerkiksi jokin suurista, Stena, Kuusakoski tai L&T, saisi myös perustaa tuottajayhteisön, ei se tietenkään kilpailuttaisi itseään. Alun perin valvova viranomainen mietti asiaa Suomessa siksi, että isoilta ulkomaisilta toimijoilta alkoi tulla kyselyitä, saisiko Suomeen perustaa tuottajayhteisön. Viranomaistaholta todettiin, että idea kuulosti vaaralliselta. Päätösvalta asioiden hoitamisesta tuli pitää tuottajilla itsellään.94

Mullistava kauppakeräys – SER-kierrätys ”sivutuotteena”

Jätelain uudistuminen ja kauppakeräyksen – periaatteella jakelijan vastaanottovelvoite ja tuottajan kuljetusvelvoite – mukaantulo muuttivat myös tuottajayhteisöjen käytäntöjä.

Siinä vaiheessa, kun jätelain muutos oli vasta ehdotus, valmistajat ja maahantuojat pohtivat sen mahdollisia vaikutuksia. Kesällä 2010 SER-keräysverkostoon kuului 500 tuottajayhteisöjen hallinnoimaa ja jätelaitosten operoimaa virallista keräyspistettä, ja mobiilikeräystä järjestettiin kyseisenä kesänä 114 paikkakunnalla. Uusi lakiehdotus jakelijan vastaanottovelvollisuudesta antoi ymmärtää, että vastaanottopisteiden määrä nousisi yli 13 000:een.

Sekä kauppa että tuottajayhteisöt vastustivat muutosta ja lakiesitystä. Tuottajayhteisöjen näkökulmasta keräysverkostolla saavutettiin jo hyvä keräystulos, sillä tavoiteltu keräysmäärä asukasta kohden (4 kg/vuosi) ylittyi yli 6 kilolla. Viranomainen torjui tämän näke-

myksen virheellisenä, sillä asetuksessa luki selvästi: ”Tuottajan on järjestettävä kaiken kerättävissä olevan sähkö- ja elektroniikkaromun erilliskeräys riippumatta 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa asetetun keräystavoitteen (4 kg) saavuttamisesta.”95 Sertyn toiminnanjohtaja Arto Puumalainen oli huolissaan kustannusten merkittävästä kasvusta, logistiikkahaasteista ja koko järjestelmän pirstaloitumisesta, jos keräyspisteiden määrä moninkertaistuisi. Sertyllä oli tiedossa kuluttajien kokemus juuri tehdyn kyselyn perusteella. Kuluttajat toivoivat voivansa palauttaa laitteita myös kauppojen yhteydessä oleviin keräyspisteisiin, mutta muutoin järjestelmään oltiin melko tai erittäin tyytyväisiä. Kaupan liiton ympäristövaliokunnan sihteeri Marja Ola korosti mahdollisten uusien keräyspisteiden turvallisuuskysymyksiä. Tuottajayhteisöjen palveluyhtiö Elkerin Sakari Sainio ei uskonut kauppoihin tulevien keräyspisteiden nostavan merkittävästi keräysastetta. Sekä Sainio että Ola olivat sitä mieltä, että kuluttaja ei ”todellisuudessa toimi kuten lainsäätäjä ajattelee” kuluttajan toimivan ja lähde mikroaaltouuniostoksille vanha mikro kainalossa. Kaupan liiton näkemyksen mukaan kuluttaja sen sijaan keräsi nurkkiinsa isomman kasan useita pieniä laitteita ja palautti ne kerralla kierrätyspisteisiin tai keräysautoon.96

Tuottajayhteisöjen puheenjohtajia vieraili lakimuutokseen liittyen myös eduskunnassa. Muun muassa lokakuussa 2010 Elkerin puheenjohtaja Sakari Hietala, Sertyn Timo Laatikainen ja Arto Puumalainen tapasivat eduskunnassa kansanedustaja Olli Nepposen. Keskustelun aiheena oli kauppakeräyksen kustannusjako. Puumalainen tapasi samassa kuussa myös kokoomuksen ministeriryhmän sihteerin. Tuottajayhteisöt olivat vuoden

Myymälät voivat kerätä laiteromua mihin tahansa kertakäyttöiseen laatikkoon, mutta myös maksullisia, logollisia SER-keräyslaatikoita on saatavana. Kuva: SERTY.

2010 lopulla odottavissa tunnelmissa sikäli, että ne olettivat pääsevänsä ympäristövaliokunnan kuultavaksi kauppakeräyksen osalta.

Kaupan näkökulmia ja etua kauppakeräyksen valmistelussa ajoi Kaupan liitto, jota edusti neuvotteluissa Marja Ola. Hän oli ennen SER-tuottajavastuulakia 2000-luvun alussa vastannut Rautakesko Oy:n SER-kierrätyksestä ja raportoinnista. Vuonna 2007 Ola siirtyi Teknisen Kaupan liittoon asiamieheksi ja ympäristöpäälliköksi, jolloin työnkuvaan tuli mukaan myös edunvalvonta. Vuodesta 2009 Ola on toiminut Kaupan liiton ympäristövaliokunnan sihteerinä. Valiokunta asettaa koko kaupan ympäristöpuolen edunvalvonnan tavoitteet. Tuottajavastuun edunvalvonta on yksi ympäristövaliokunnan vastuualueista. Kaupan liiton lähtökohtana oli toive, että tuottajayhteisöt tekisivät yhteistyötä ja keräysjärjestelmä olisi siten mahdollisimman kustannustehokas. Kauppa halusi yhteisen ja selkeän toimintamallin, ettei kauppoihin tulisi kolmea erilaista järjestelmää kolmen tuottajayhteisön vuoksi.

Myös Sertyn näkökulma oli, että uuden lain mukainen toiminta oli suunniteltava tarkkaan ja yhteistyötä oli tehtävä muiden tuottajayhteisöjen ja kaupan kanssa. Lakimuutokseen valmistautumisen aikana kaupan edustajat ja tuottajayhteisöt neuvottelivat yhdessä. Paikalla tammikuun 2012 kokouksessa olivat SER-tuottajayhteisöjen lisäksi Suomen Lähikauppa Oy, SOK, Kesko, Päivittäistavarakauppa ry ja Teknisen kaupan ja Palveluiden yhdistys ry. Kokouksesta puuttui ERP Finland, josta Elkerin Hietala osasi kertoa muille läsnäolijoille sen verran, että ”pahimmassa tapauksessa ERP suunnittelee kilpailevan mallin” kauppakeräyksen toteutukseen. Kokouksen yhteinen kanta oli, että kuluttajan suuntaan kuvion piti olla selkeä ja viestin yhdenmukainen. Päällekkäisille järjestelmille ei olisi tilaa. Kokouksessa tärkeinä asioina tuotiin esiin myös riittävän ajoissa aloitettu tiedotuskampanja ja kuluttajien motivointi – mitä paremmin heitä voitiin informoida esimerkiksi siitä, kuinka suuri osuus laitteiden materiaaleista saatiin hyödynnettyä ja miten, sen paremmin he saattaisivat innostua viemään laitteitaan keräysastioihin. Osa kaupoista oli jo jonkin aikaa ottanut vastaan kuluttajien tuomia SER-laitteita osana asiakaspalveluaan, jolloin oletettavasti heidän lähtökohtansa keräystä kohtaan

voisi olettaa olevan positiivinen. Heidän tapansa ja käytänteensä olisi selvitettävä. Miten kokemuksia ja käytänteitä voisi hyödyntää ja mitä kenties tulisi välttää?

Ensimmäisessä kaupan ja tuottajien kokouksessa heitettiin ilmoille ajatus pilottikokeilusta jollakin tarkoin rajatulla alueella. Sellainen toteutettiin lopulta nopealla aikataululla mutta huolellisesti valmisteltuna Pohjois-Suomessa. Projektiin lähtivät mukaan Elker, ERP, Serty ja Napapiirin Residuumin ja Rovaniemen talousalueen sähkö- ja elektroniikkalaitteita myyviä kauppoja. Pilottikokeilu käynnistyi 1. lokakuuta 2012. Uuden vuoden jälkeen tuottajayhteisöt tarkastelivat tilannetta pilotin kertymien osalta. Lokakuusta joulukuun loppuun oli ollut 11 noutotilausta ja kerätyn SE-romun määrä oli noin 2 000 kiloa. Siitä 93 % oli pien-SERiä, 5 % data-SERiä ja 2 % lamppuja. Joihinkin keräyspisteisiin ei ollut tehty vielä yhtään noutotilausta.

Kaupan liiton näkökulmasta pilotti sujui hyvin ja olennaisessa roolissa oli ollut hyvä valmistelu. Marja Ola toi neuvotteluissa esiin kaupan toimialan ihmisten substanssin – pilottiin tarvittiin riittävästi yrityksiä. Yrityksille puolestaan piti tuottaa selkeää ja hyvää viestintää, sillä tuottajavastuu ja tuottaja eivät käsitteinä välttämättä olleet helpoimmasta ja ymmärrettävimmästä päästä. Pilotissa mukana olleiden yritysten määrä olisi alun perin haluttu hieman isommaksi kuin se lopulta oli. Toisaalta Olan mukaan oli tärkeämpää, että ne, jotka lähtivät mukaan, sitoutuivat projektiin, hoitaen raportoinnin ja tehden työn asiallisesti ja laadullisesti hyvin.

Ajan myötä haasteellisimpia tai neuvotteluissa kaupan ja tuottajien välillä eniten mielipide-eroja herättäneitä asioita olivat lopulta keräysastioiden vastuukysymykset ja kuljetus. Niihin liittyi paljon käytännön kysymyksiä, joista käytiin kiivaitakin keskusteluja, esimerkiksi se, kuinka paljon myymälän pitää kerätä, ennen kuin se voi tilata kuljetuksen. Tuottajayhteisöt halusivat hoitaa kaiken mahdollisimman kustannustehokkaasti, mutta niin halusi kauppakin, koska kauppa oli merkittävä maahantuoja ja tuottajavastuun toteutuksen maksaja. Liian pienet kuljetuserät aiheuttivat lisäkustannuksia. Joidenkin laitteiden aiheuttamat turvallisuusriskit, kuten helposti rikkoutuvat lamput ja

niiden sisältämä elohopea, puhuttivat. Pienissä kivijalkamyymälöissä ei läheskään aina ollut riittäviä säilytystiloja. Myymälävastaanotossa piili merkittäviä riskinhallintaan liittyviä kysymyksiä. Kaupan ja tuottajayhteisöjen näkemyserot eivät kuitenkaan olleet valtavan suuria tai ylitsepääsemättömiä. Mallin oli oltava selkeä ja toimiva. Kaupan liitto halusi kuitenkin koko ajan pitää tuottajayhteisöjen mielessä, että kauppa jäsenenä ja toimijana tuottajayhteisöjen hallituksissa oli yksi tuottajavastuun maksava taho, ei vain ulkopuolinen sidosryhmä. Yhteistyössä on ollut myös isoja onnistumisia – etenkin yhteisen ja yhtenäisen SER-kierrätyssivuston luominen. Sivutuotteena syntyi internet-sivuston lisäksi SER-kierrätyslogo, joka poimittiin käyttöön ja näkyvyyttä tuomaan myös keräyskontteihin. Uusi kauppakeräykseen velvoittava laki astui voimaan 1.5.2013. Tuottajayhteisöt ja kaupan edustajat pääsivät sopimukseen kauppakeräyksen toteuttamisesta ja vastuurajoista 10. huhtikuuta. Elokuussa kauppakeräykseen rekisteröityneitä kauppoja oli noin 1 200, ja potentiaaliksi katsottiin noin 2 500 kauppaa. Noutokertoja oli kertynyt touko–kesäkuussa 103, noudettavaa 70 lavaa ja 41 Uusia kauppoja liittyi konttia. Syyskuun lopussa tuottajayhteisöt saivat havaita, keräyksen piiriin yhdestä että kauppakeräyksessä ei ollut ”mitään uutta auringon alla”, kahteen kappaletta kuten Sertyn hallituksen syyskuun kokouksen esityslistaan viikoittain. oli kirjattu. Asiat tuntuivat sujuvan melko tyydyttävästi. Syyskuun loppuun mennessä käsittelijöille asti oli tullut noin 190 000 kiloa SER-laitteita. Kaikesta kertyvästä SERistä kauppakeräyksen kautta kierrätykseen tuli kuitenkin vain 1 %. Alkuvaiheessa kauppakeräyksessä korostuivat pienet kodinkoneet. Ensimmäisten kuukausien kokemusten perusteella tuottajayhteisöt pohtivat tulevia toimenpiteitä. Tuottajille päätettiin jatkaa rekisteröitymistä kuten ennenkin, ja muun muassa SER-kierrätyksen internet-sivuille pohdiskeltiin karttaa ja hakukonetta vastaanottopaikoista. Kaupan osalta mietittiin kauppakeskusten yhteiskeräyspisteitä ja sitä, voisiko kaupan paluulogistiikkaa hyödyntää prosessissa. Kaupan osalta etsittiin myös keinoja edistää kauppojen rekisteröitymistä järjestelmään yhä laajemmin.97

Vuoteen 2015 tultaessa kauppakeräyspisteitä oli tullut lisää vain nelisensataa eli pisteiden yhteismäärä oli noin 1 600. Verkosto laajeni siis hitaasti alun perustamisrysäyksen jälkeen. Expert ASA:n tultua mukaan kauppakeräykseen kasvoivat niin keräysmäärät, keräyspisteiden lukumäärä kuin kustannuksetkin. Myös muun muassa Veikon Koneen liikkeitä alkoi liittyä keräyspisteiden joukkoon. Vuoden 2016 lopulla kauppakeräyspisteitä oli kaikkiaan jo 1 850, mikä kertoo merkittävästä noususta lyhyessä ajassa. Kodinkoneliikkeiden mukaantulo kasvatti etenkin LDA:n ja kylmälaitteiden osuuksia kokonaismäärissä, mutta samaan aikaan data-SERin keräysmäärät pysyivät vähäisinä. Kauppakeräyksen parhaita puolia on pienikokoisten laitteiden saaminen keräyksen piiriin. Muutoin niitä päätyisi todennäköisesti huomattavasta enemmän sekajätteen joukkoon.

Vaikka kauppakeräyksessä ei keväällä 2018 ollut tapahtunut mullistavia tai edes olennaisia muutoksia, kauppakeräyksen konttien määrä ylitti samoihin aikoihin 50 kappaleen rajan. Sertyssä odotettiin vuoden 2015 alussa kauppakeräysmäärien kasvavan voimakkaasti. Taloudellista epävarmuutta oli ilmassa kyseisenä vuonna etenkin metallien maailmanmarkkinahintojen kehityksen osalta, sillä metallien hinnat vaikuttivat suoraan metallihyvityksiin ja välillisesti muun sähkö- ja elektroniikkaromun käsittelyhintoihin. Kaupan rakennemuutokset, esimerkiksi nettikauppa ja sen muutokset markkinaosuuksiin, tulisivat näkymään Sertyn taloudellisessa asemassa.

Yksi sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksen tämän hetken ja lähitulevaisuuden haasteista liittyy osin kauppaan. Kasvava kansainvälinen etäkauppa ja erilaiset verkkoalustatoimijat haastavat Kaupan liiton edunvalvontaa ja tuottajayhteisöjen toimintaa. Niiden tärkeimpiä tavoitteita on saada verkkoalustat vähintään toissijaiseen tuottajavastuuseen, jos niiden yritykset eivät velvollisuuttaan hoida, sekä etäkaupan ja verkkoalustojen tuottajavastuuvelvoitteen kirjaaminen lakiin. Kuluttajat tilaavat entistä enemmän sähkö- ja elektroniikkalaitteita sellaisilta tahoilta kuin Wish, AliExpress ja

Erittäin maukasta mainontaa. SERTY tilasi juhlavuoden 2020 kunniaksi Fazerin suklaata asianmukaisen juhlallisissa kääreissä.

Amazon. Käytetyt laitteet palautuvat Suomen myymälöihin ja sitä kautta tuottajayhteisöjen keräys- ja käsittelyverkostoon, mutta toimijat eivät osallistu tuottajavastuun kustannuksiin. Tilanne on epäreilu niille yrityksille, jotka työllistävät ja maksavat veronsa Suomeen ja lisäksi vastaavat tuottajavastuun kautta kaikkien keräykseen tulevien laitteiden kierrättämisestä, keräyspisteiden organisoinnista ja kuluttajaviestinnästä. SER-direktiivin mukaan tuottajavastuuvelvoite koskee kaikkia myyntikanavia, mutta valvovan viranomaisen resurssit eivät käytännössä riitä valvontaan. Kaupan liitossa koetaan, että sekä elinkeinoelämässä että viranomaisilla on asiaa kohtaan ymmärrystä ja komissiossakin on herätty, mutta suomalaisilta lainsäätäjiltä toivotaan rohkeutta kirjata velvoite valmisteilla olevaan uuteen jätelakiin selkein sanoin.98

Kauppakeräyksen tilastotietoa 2015–2020.

Vuosi Kauppakeräyksen kokonaismäärä (tonnia) Noutokerrat (kpl) Rekisteröityneitä kauppoja

2015 2 400 3 304 n. 1 600

2016 2 700 3 700 n. 1 850

2017 2 690 3 672

2018 2 880 3 870 n. 2 000

2019 2 982 3 902 n. 2 000

2020 3 995 4 314 n. 2 100

Kauppakeräyksessä tapahtui vuonna 2020 merkittävää kasvua. Taulukon lähde: SERTYn arkisto ja Elker.