Kierrätyssoppa

Oy), Catarina Fagerholm (BSH Kodinkoneet Oy), Kari Kaipainen (Oy Philips Ab) ja Tapani Puomila (Oy Turun TV-tehdas Ab). Kaupan liittoa edusti Kari Patovirta ja Elektroniikan Tukkukauppiaita Markku Salovaara. Ensimmäiselle tilikaudelle ei otettu palkattua henkilöstöä, vaan juoksevasta hallinnosta vastasi SER-projektin projektipäällikkö Timo Valkonen. Hänet nimitettiin huhtikuussa 2001 Sertyn toiminnanjohtajaksi.31

Kierrätyssoppa

Timo Valkosen vetämä pilottihanke ei ollut ainoa SER-laitteiden kierrätystä suunnitteleva ja uusiin lakeihin ennakolta valmistautuva projekti. Niitä oli ollut jo aiemmin 1990-luvulla. Vuonna 1999 alkanut Sähkö-, Eektroniikka- ja Tietoteollisuus SET ry:n johtama selvitysprojekti oli oma projektinsa, mutta yhdessä nämä kaksi projektia muodostivat, tai yrittivät muodostaa, eräänlaisen kokonaisuuden. Siinä missä SER-pilotin oli tarkoitus selvittää kuljetus- ja hyötykäyttöjärjestelmää, SET:n vetämä projekti selvitti SER-laitteiden materiaalivirtoja ja tulevan EU-direktiivin vaikutuksia valmistajakohtaisesti. SET:n projektissa oli mukana useita yrityksiä ja sidosryhmiä, muun muassa Siemens, Miele, Hewlett-Packard, Fujitsu Computers, Canon, Nokia-Yhtymä, IBM, Säkkiväline, Kuusakoski, Ekokem (nykyisin Fortum Waste Solutions Oy), Kodintekniikkaliitto, ETK ja Electrolux. Timo Valkosen vetämästä projektista SET:n projektin kokouksiin osallistui Nokialta Seppo Ylönen. Tiedotus projektien välillä nähtiin haasteelliseksi, ja Ylönen kehotti helmikuussa 1999 projektin vetäjiä osallistumaan ristiin projektien johtoryhmien kokouksiin. Osaprojektit laativat myös yhteisen tiedotteen.

Sähkö-, Elektroniikka- ja Tietoteollisuuden Awareness-projekti32 käynnistyi keväällä 2003. Sen projektipäällikkönä toimi asiamies Peter Malmström, jolla oli kokemusta ja näkemystä SE-laitteista jo 1980-luvulta nimenomaan valmistavan teollisuuden näkökulmasta. SE-laitteiden kierrätys oli ollut puheenaihe Brysselissä 1980-luvulta

alkaen. Ennen Awarenessia Malmström oli ollut mukana useissa muissakin SER-kierrätyshankkeissa, kuten jo edellä mainitussa SET:n projektissa sekä vuonna 1995 ”Käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden hyödyntäminen ja käsittely” -hankkeessa. Awarenessissa oli mukana jälleen isoja yrityksiä, kuten HP, Nokia ja Siemens.33

Sähkö- ja elektroniikkaromua on monenlaista, ja alalla on perinteisesti ollut runsaasti kotimaisia ja kansainvälisiä isoja ja pieniä tekijöitä. Monen muun jakeen kohdalla tuottajavastuun on voinut hoitaa yksi ainoa tuottajayhteisö, näin esimerkiksi autonrenkaiden kohdalla. Sähkö- ja elektroniikkalaitteita on kuitenkin laidasta laitaan ja suurilla kokoeroilla. Lisäksi niiden sisältämien osien ja materiaalien arvot vaihtelevat runsaasti. Yrityksillä voi olla näkemyseroja siinä, miten ja kenen tuottajavastuu tulisi hoitaa, ja jo edeltävistä piloteista oli voinut päätellä, että näitä eroja ja erilaisia tarpeita olikin. Sähkö- ja elektroniikkaromun tuottajayhteisörintamalle syntyi lopulta useita tekijöitä, jotka ottivat hoitaakseen hieman erilaisia SER-laitteita. Alkuvaiheessaan Serty rakentui pitkälti juuri ETK:n yhdistyksen jäsenistön varaan, vaikka siitä myöhemmin muodostuikin kaikkia lainsäädännössä määriteltyjä tuoteryhmiä edustava, avoin tuottajayhteisö, johon muidenkin oli mahdollista liittyä. Osa ETK:n jäsenistä jakautui kuitenkin jo varhain toiseen suuntaan ja SET:n projektiin, osittain intressierojen ja osittain muiden erimielisyyksien vuoksi. Electrolux taas halusi kulkea omaa polkuaan ja saada kierrätystoiminnasta ”järkevää”, mistä voisi päätellä, etteivät muiden tahojen toimintatavat olleet isolle yritykselle sopivia. Electroluxilla olikin oma, hieman alle kaksi vuotta kestänyt kylmälaitteiden kierrätysjärjestelmänsä vuosina 1999–2000. Sen kautta ketjun myymälöihin toimitetut vanhat laitteen toimitettiin Poriin ja laivalla Saksaan hävitettäviksi.

Kierrätyksen ympärille syntyi ”kyräileviä kuppikuntia”, kirjoitti ETK:n toimitusjohtaja Pentti Karhu muistelmissaan. Hän ilmaisi suoraan, että ETK olisi mielestään ollut ainoa alan lobbaaja, joka edusti kattavasti maahantuojia ja valmistajia, mutta se oikeus luovutettiin häpeällisesti muille toimijoille. Ympäristöministerinä oli pilottien aikaan Jan-Erik Enestam, ja kaikki tahot pyrkivät pääsemään

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kirjo ja käyttötarkoitus on hyvin laaja. Siksi niiden keräys ja kierrätys on myös vaihtelevaa niin käytännöiltään kuin hinnaltaan. Tuottajat ovat alusta asti olleet hyvin tarkkoja siitä, että järjestelmä rakennetaan siten, että jokainen joutuu maksamaan vain omien tuotteidensa tuottajavastuun. Kuvassa kerättyä laiteromua. Kuva: SERTY.

hänen puheilleen. Karhun mukaan muun muassa BSH Kodinkoneiden Catarina Fagerholm – joka istui myös Sertyn hallituksessa – pääsi puheisiin ministerin kanssa ja Sertyn puheenjohtaja Laatikainen sai kutsun ympäristövaliokunnan puheille, mutta toiset34 eivät löytäneet mahdollisuutta päästä vaikuttamaan. Sertyn ja Electroluxin näkemyserot juonsivat jo Sertyn perustamista edeltävään aikaan. Keskinäiset suhteet näkyivät myös Elektroniikan Tukkukauppiaiden riveissä, sillä ETK:n Pentti Karhu ja ETK:n hallituksen jäsen Timo Laatikainen eivät tulleet erityisen hyvin toimeen keskenään. Laatikainen katsoi, että Karhu oli hyvissä väleissä Electroluxiin, kun taas Pentti Karhun mukaan hänet pidettiin pimennossa Timo Valkosen SER-projektin tapahtumista, jotta tietoa ei vuotaisi Electroluxille, ja päinvastoin. Karhua piti hänen omien sanojensa mukaan ajan tasalla SET:n Peter Malmström, jolle Valkonen ja Laatikainen olivat harmitelleet sitä, ettei ETK järjestönä tukenut heitä alan kierrätyksen hoitamisessa. ETK:n tilanne oli kuitenkin selvästi hankala, sillä riitojen osapuolet istuivat ETK:n hallituksessa. Vuotta 2001 Karhu on pitänyt SER-kierrätyksen puolella oikeana ”kähmintöjen vuotena”. Karhu itse katsoo muun muassa, että Serty halusi tiedotusmonopolin kierrätystiedotukseen ja että Valkonen halusi kannella hänestä ETK:n puheenjohtaja Hannu Närhelle, koska ETK:n tiedotus haittasi Valkosen mukaan Sertyn tiedotustoimintaa. ”Kierrätyssoppaa” keittelivät Karhun mukaan kyseisenä vuonna myös niin Kaupan liitto kuin SET omine kannanottoineen. Ympäristöministeriössä oltiin ymmällään alan erimielisyyksistä. Kuinka mitään voi Yli-insinööri Hannu Laaksonen oli harmissaan. Karhu viedä eteenpäin, taas on väittänyt, että Timo Valkonen olisi pyrkinyt SERkun ala ei halua eikä asioissa syrjäyttämään pitkän uran ministeriössä tehneen kykene yhteistyöhön? Laaksosen, joka suhtautui paremmin SET:n kuin Sertyn projektiin, ja että tästä olisi seurannut Valkoselle nuhteet. Väite kuulostaa hurjalta. Serty ajautui vuosikymmenen lopulla kuitenkin hankaluuksiin, ja osasyynä tähän olivat juuri ensimmäisen toiminnanjohtajan toimet. Sopan lopullinen ”totuus” jäänee historian hämäriin, mutta kaikesta päätellen lain voimaanastumiseen valmis-

tautumisen vuodet SER-kierrätyksessä olivat isojen erimielisyyksien aikaa.

Vaikka ETK:n toimitusjohtaja Pentti Karhu ilmoitti kerran Timo Valkoselle tietävänsä, ettei Electrolux tule missään tapauksessa liittymään Sertyyn, yhteistyötä Sertyn ja Electroluxin välillä kuitenkin yritettiin ja tehtiin useaan otteeseen tulevina vuosina. Yhteisiäkin näkemyksiä oli, kaikesta huolimatta. Keväällä 2003 pidetyssä Sertyn, Electroluxin ja IT-alan edustajien yhteisessä kokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen kolmesta asiasta SER-lainsäädännön sisällön ja toteutusaikataulun osalta. Kaikki olivat sitä mieltä, että lainsäädännön tuli tiukasti noudattaa WEEE-direktiiviä, kierrätyksen käytännön toteutuksen tuli käynnistyä helmikuussa 2005 ja tuottajarekisterin rakentaminen, ylläpito ja valvonta kuului viranomaisille. Kesällä 2004 Timo Laatikainen neuvotteli yhteistyön tiivistämisestä. Electroluxin Pekka Lindfors ja Sertyn Timo Valkonen laativat yhteistyöehdotuksen, jossa lähdettiin siitä, että Serty ja Electrolux voisivat esiintyä yhdessä yhteisin päämäärin SER-laitteiden (isojen kodinkoneiden) keräykseen ja kuljetukseen liittyvissä sopimusneuvotteluissa. Mahdollisuuksien mukaan voitaisiin pyrkiä toteuttamaan myös yhteisiä toimintoja. Laitteiden keräyksen osalta yhteistyön merkitys olisi kaikista suurin. Toisaalta Serty ei halunnut yhdistyksen ulkopuoliselle yritykselle samoja toiminnallisia etuja kuin sen omat jäsenyritykset saivat. Niinpä Electroluxille tähdennettiin, että saadakseen samat edut kuin Sertyn jäsenet tuli Electroluxinkin liittyä virallisesti jäseneksi. Laatikainen neuvotteli Electroluxin mahdollisesta liittymisestä jäseneksi syyskuussa 2004. Samoihin aikoihin käytiin neuvotteluja myös mahdollisten muiden uusien jäsenten, kuten Gigantin, Intrade Partnersin ja Rautakeskon liittymisestä. Jäsenyrityksiä oli noin 60 keväällä 2005. Aktiivisen jäsenhankinnan hallitus päätti kuitenkin vähäksi aikaa pistää tauolle vuonna 2005 keskittyäkseen paremmin tulevan kierrätysjärjestelmän käyttöönottoon. Syksyllä keräyksen jo käynnistyttyä uusia jäseniä jälleen otettiin, ja tuolloin ehdokkaina olivat muun muassa Philips, Helkama ja Whirlpool. Jäsenmäärä kasvoi talven aikana, ja Sertyllä oli maaliskuussa 2006 yhteensä 85 jäsenyritystä.

Awareness-projektissa oli mukana jo aiemmin esiin tuotu SET, ja projekti teki yhteistyötä myös VTT:n ja Antrea Solutions oy:n kanssa.35 Awarenessissa pyrittiin luomaan sekä järkevä ja kustannustehokas toimintamalli SE-laitteiden kierrätykseen että tietojärjestelmä, jonka avulla muun muassa raportoitiin, tilastoitiin, hallinnoitiin maksuja ja tiedotettiin yrityksiä. Se, mikä Awarenessissa hiersi etenkin Timo Laatikaista jo alkumetreillä vuosituhannen vaihteessa, oli suunnitteilla ollut tietojärjestelmä. Laatikainen piti sitä turhana ja kalliina. Toisella taholla sen sijaan veisteltiin, että Laatikainen aikoi selvitä pelkällä Excelillä. Niin hän aikoikin.

Helmikuussa 2004 Sertyn hallituksen kokouksessa puheenjohtaja Timo Laatikainen katsoi, että Awareness keskittyi tietojenkäsittelyn ongelmiin. Jos kyseinen hanke tuottaisi toimintatavan, joka helpottaisi Sertyn raportointia, yhteistyötä voitaisiin harkita ja toteuttaakin. Hallituksen jäsen Markku Keinonen (Kaukomarkkinat Oy) totesi, että tuottajien ei kuitenkaan ollut syytä rahoittaa kyseisten raporttien tekemistä, sillä vastuu virallisten maakohtaisten raporttien laatimisesta oli valvovalla viranomaisella. Sertyn omaa toimintaa koskevia tilastoja tuli tietysti laatia, ja tietoja voitiin luovuttaa ilmaiseksi.

Awarenessissa oli ollut mukana useita kymmeniä valmistavan teollisuuden parissa toimivia sähkö- ja elektroniikka-alan yrityksiä. Vajaa kolmivuotisen projektin seurauksena syntyi kolme tuottajayhteisöä – Sertyn hallituksen kokouksen pöytäkirjassa marraskuulta 2004 mainittiin ”kolme pientä tuottajayhteisöksi itseään kutsuvaa yhteenliittymää”. Ne olivat lamppuihin keskittynyt FLIP ry (Finnish Lamp Importers and Producers), kodinkoneisiin, leluihin ja muun muassa terveydenhuollon laitteisiin keskittynyt SELT ry ja tieto- ja teleteknisiin laitteisiin keskittynyt ICT-tuottajaosuuskunta. Nämä kolme yhdistystä edustivat yhteensä suunnilleen 5–10 %:a SER-materiaalivirrasta ja pääasiassa B2B-puolta.36 Yhtenä taustatekijänä eri yhteisöjen syntymiseen vaikutti esimerkiksi ICT:n näkemys, jonka mukaan jo olemassa oleva Serty oli kymmenien tuhansien liittymismaksuillaan liian kallis. Tuottajat halusivat myös erikoistua, sillä niiden tuottamat laitteet olivat keskenään hyvin erityyppisiä. Ehkä yhdeksi

merkittävimmistä syistä nousikin tuottajien vahva tarve varjella aiheuttamisperiaatetta. Se tarkoitti sitä, että esimerkiksi lampputuottajat halusivat varmistua, etteivät ne maksa mistään muusta kuin lamppujen tuottajavastuun hoitamisesta. Yhteen liittyneitä uusia tuottajayhteisöjä ryhtyi edustamaan niiden yhdessä perustama palveluyhtiö Elker Oy. Palveluyhtiö toimi ”avaimet käteen” -periaatteella, eli palveluyhtiö vastasi tuottajavastuuvelvotteisiin tuottajayhteisöjen puolesta.

Sertyn hallituksessa katsottiin, että eri tuottajajärjestelmien Elkerin syntyminen tulisi ainakin esittää kuluttajille sama viesti eikä ryhtyä kil- pohditutti Sertyn pailemaan toisiaan vastaan. Hedoy Oy:tä Sertyn hallituksessa hallituksessa. edustanut Risto Karimaa painotti kokouksessa, että Sertyn jäsenhankinnalla tuli tukea Sertyn pysymistä yhtenäisenä tuottajayhteisönä, joka tarjosi yhdenmukaisia palveluita ja toimintatapoja.

Elkeristä tuli jäsenmäärältään muita suurempi palveluyhtiö, mutta jäsenet eivät muutamaa lukuun ottamatta olleet kovin suuria. Vuodesta 2011 lähtien Elkerin toimitusjohtajana toimineen Sakari Hietalan37 arvion mukaan yksi syy heti alkuvaiheessa nopeasti kasvaneeseen jäsenmäärään olivat tuolloin jo olemassa olleen Sertyn suuriksi koetut jäsenmaksut. Elkeriin kuuluneiden tuottajayhteisöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli likellä 500:aa yritystä jo syksyllä 2005 ja nousi alkuvuoteen 2007 mennessä melkein 800:aan. Elkerin nykyinen jäsenmäärä on jo noin 1 200. Osa jäsenistä on ulkomaisia yrityksiä, joiden tuottajavastuuvelvollisuuksista Elker huolehtii niiden puolesta. Elkerin kumppaniverkostosta tuli laaja jo pelkästään siksi, että sen tuottajayhteisöt edustivat keskenään hyvin erilaisia SER-laitteita. Yksi sen kumppaneista, Fortum Waste Solutions, entinen Ekokem, käsitteli tuolloin Elkerin kautta raportoidusta materiaalista vain lamppuja.

Pirkanmaan Ympäristökeskus (PIR) käsitteli kesällä 2005 Stenan esitystä ns. pay as you scrap -mallista (PAYS), jossa tuottajat rahoittaisivat SER-laitteiden keräyksen ja käsittelyn vasta jälkikäteen. Sertyn jäsen Sony harkitsi Stenan esitykseen liittymistä. Sony ei ollut vielä allekirjoittanut liittymissopimusta, mutta Serty oli sitä mieltä, ettei Sony vallitsevassa tilanteessa voinut enää olla Sertyn hallituksessa. Elokuussa kierrätysjärjestelmän vihdoin käynnistyttyä Sertyn hallitus

saikin huomata, että Sony, Dell (joka ”loikkasi” HP:n ohella Elkerin ICT-tuottajaosuuskunnasta), Hongkong ja Gigantti, joista jälkimmäistä Serty oli toivonut kovasti omaksi jäsenekseen, ilmoittivat perustaneensa oman tuottajayhteisön, Neran (Nordic Electronics Recycling Association)38. Neralla oli hieman alle 60 keräyspistettä. Sen operaattoreina keräyksessä, kuljetuksessa ja käsittelyssä toimivat Stena Metall (pääoperaattori) ja Lassila & Tikanoja, jotka olivat olleet halukkaita myös perustajajäseniksi. Ne olivat kuitenkin operaattoreita, eivät valmistajia tai maahantuojia, joten niillä ei ollut asiaa perustajiksi. Nera rahoitti toimintansa nimenomaan pay as you scrap -mallin mukaisesti, eli tuottajat hallinnoivat itse perimiään SER-kierrätysmaksuja ja maksoivat näistä varoista operaattoreilleen laskua vastaan. Sertyn hallitus päätti seurata, saisiko rahoitusmalli PIR:n hyväksynnän, jolloin myös Serty voisi tarvittaessa muuttaa oman rahoitusmallinsa samankaltaiseksi. Nera hyväksyttiin PIR:n päätöksellä tuottajayhteisöksi vuoden 2005 lopulla. Sertyn näkökulmasta Neran tulo ”markkinoille” asetti muutospaineita muun muassa vasta alkaneeseen keräykseen.

Sertyssä tähdättiin yhdistyksen muuttamiseksi osakeyhtiömuotoiseksi mutta yleishyödylliseksi organisaatioksi. Mitä lähemmäs uuden lain voimaanastuminen tuli – keväällä 2004 jätelain uudistuksen määräysten arveltiin astuvan voimaan täysimääräisesti elokuussa 2005 –, sen ajankohtaisemmaksi tuli myös SER-tuottajayhteisö Oy:n perustaminen. Sertyn hallitus oli päättänyt käynnistää valmistelut jo vuoden 2003 ensimmäisessä hallituksen kokouksessa tammikuun 8. päivänä. Erilaiset viestintästrategiset toimenpiteet ja valmistelut olivat osa tätä muutosprosessia. Marraskuussa 2004 Serty palkkasi myös uuden assistentin.

Serty on kuitenkin pysynyt yhdistysmuotoisena. Syy ry-muodon säilyttämiselle on tuottajien helppous liittyä Sertyyn ja myös erota siitä. Esimerkiksi Suomen Autokierrätys ja paristojen ja akkujen tuottajavastuutaho Recser Oy ovat osakeyhtiömuotoisia, kuten myös varsinaisella SER-puolella palveluyhtiö Elker Oy. Sertyn toiminnanjohtaja Puumalainen katsoo, että moni viranomainen tuntuu pitävän myös Elkeriä tuottajayhteisönä, mutta Puumalainen rinnastaa kolmea