Liiketoimintaa ja maailman pelastamista

Liiketoimintaa ja maailman pelastamista

Kirjan alussa viitattiin YK:n uuteen The Global E-Waste Monitor 2020 -raporttiin, jonka mukaan vuonna 2019 maailmassa valmistettiin ennätykselliset 53,6 miljoonaa tonnia erilaisia SE-laitteita. Samana vuonna heitettiin menemään yli 40 Kaikesta maailman sähkö- ja miljoonaa tonnia käytöstä pois- elektroniikkaromusta vain tettuja sähkö- ja elektroniik- 9,3 miljoonaa tonnia (17 %) kalaitteita. Ne eivät päätyneet päätyi vuonna 2019 kierkeräykseen tai kierrätykseen rätykseen ja keräykseen laillisia reittejä. Toki teollisuus laillisia reittejä. Mitä lopuille on saanut kierrätyksen ansiosta yli 80 %:lle tapahtuu? yli neljä miljoonaa tonnia raaka-ainetta ja taloudellinen hyöty on ollut useita miljardeja euroa. Sähkö- ja elektroniikkaromua päätyy kuitenkin edellä mainitusta 40 miljoonasta tonnista arviolta noin 8 % sekajätteeseen ja sitä myötä polttoon tai kaatopaikoille. Jopa viidesosan tutkijat arvelevat päätyvän laittomasti kehitysmaihin ja epävirallisen sektorin käsittelyyn. Seurauksena voi olla vääränlainen käsittely ja vakavia haittoja tai vaaroja ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Kuluttajien tietoisuuteen elektroniikkajätteen kohtaloita ja toisaalta vaaroja on tuotu muun muassa dokumentin109 avulla.

Kyse on myös rahasta. Lakien mukaisen ja asiallisen kierrätyksen ohi menneiden SER-laitteiden kautta menetetty rahasumma voidaan laskea kymmenissä miljardeissa. Arvokkaita raaka-aineita, kuten kuparia ja kultaa, katoaa. Teknologia jatkaa kehittymistään, laitemassat lisääntyvät ja kierrätys- ja jätehuoltojärjestelmien on ilmeisen vaikea pysyä perässä. YK:n raportin mukaan viralliset kierrätysmäärät ovat kasvaneet vain noin puolen miljoonan tonnin vuosivauhdilla.110

Vuonna 2020 käytöstä poistunutta elektroniikkaa säilyttää kotonaan noin 83 % suomalaisista. Laitteita on kodeissa ainakin 5 miljoonaa kappaletta, mutta todennäköisesti paljon enemmän.111

Nykyisin kiertotaloudessa pyritään kehittämään liiketoimintamalleja, jotka tähtäävät resurssien vähentämiseen. Sitä tavoitellaan perinteiset sektorirajat ylittävän yhteistyön avulla. Kiertotaloudella halutaan korvata ”ota, valmista, hävitä” -talousjärjestelmä, joka perustuu helposti saatavien, edullisten materiaalien ja energian laajamittaiseen käyttöön. Kiertotalouden perimmäisenä ajatuksena on pidetty Michael Braungartin ja William McDonoughin 2000-luvun alussa esittämää ajatusta taloudesta, jossa kaikki raaka-aineet ja tuotteet käytetään uudelleen mahdollisimman pitkään niin, että niiden arvo säilyy mahdollisimman kauan. Ekologiset tavoitteet toteutuvat sitä paremmin, mitä vähemmän materiaalia hävitään. Tätä ennen 1980-luvun alkupuolella Walter R. Stahel esitti ajatuksen, että tuotteiden elinkaariset vaikutukset tuli huomioida resurssitehokkuuden edistämisessä. Ajatus on ollut yksi kiertotalousajattelun kehittämisen keskeisistä lähtökohdista.112

Vaikka kierrätys ja kiertotalous ovat melko tuoreita termejä, ei niiden mukainen toiminta kuitenkaan ole aivan niin uutta kuin voisi äkkiseltään luulla. Esimerkiksi romualan ja teräs- ja valimoteollisuuden yhteistyö on yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka pitkät perinteet kierrätyksellä ja kiertotalousajattelulla Suomessa on.

Kuten perinteisempien kierrätettävien materiaalien, rauta- ja metalliromun ja keräyspaperin, myös sähkö- ja elektroniikkaromun keräys ja kierrätys on sekä liiketoimintaa että, hieman kärjistäen, maailman pelastamista. Jokaisella kerätyllä laitteella ja tonnilla on merkitystä, mutta työ ei näytä loppumisen merkkejä. Vastuu ei ole pelkästään yrityksillä, yksittäisellä kuluttajalla tai lainlaatijalla, vaan niillä kaikilla, kullakin omansa. Tuottajavastuujärjestelmä on lainlaatijan keino, jolla pyritään saattamaan yhä kasvavien laitemäärien tuottajat kantamaan oma merkittävä osansa vastuusta. Tuottajavastuujärjestelmän kautta yksityisten yritysten on tullut järjestää ja rahoittaa kokonaan uusi järjestelmä, jonka tavoitteena on olla mahdollisimman tasapuolinen, oli kyseessä sitten pieni kunta tai kymmenien tuhansien kuluttajien kaupunki.O

Loiste-, kaasupurkaus- ja LED-lamput kuuluvat tuottajavastuun piiriin, mutta hehku- ja halogeenilamput eivät. Ne laitetaan sekajätteeseen. Kuva: SERTY.

Mainio Niilo Komulaisen toteuttama ”Oiva Roina” -lintu ottaa kävijät vastaan Kiertokaaren Ruskon jätekeskuksessa. Kuva: SERTY.