Valmistautumisen vuodet

varsinaista tuottajayhteisöä edustavan Elkerin samanlaiseksi toimijaksi kuin Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy, joka hoitaa muun muassa operatiiviset asiat.39

Valmistautumisen vuodet

Sertyn ensimmäinen rooli oli valmistautua tulevaan lainsäädäntöön ja ohjata ja neuvoa jäseniään. Käytännössä Sertyn tehtävä oli kehittää SER-kierrätyksen tilastointia, luoda rahoitusjärjestelmä sekä perustaa SER-kierrätystä valvova ja hoitava yhdistys sekä kierrätystä toteuttava organisaatio. Sen toiminta lakkaisi, kun valvova ja hoitava yhdistys olisi perustettu. Serty halusi rakentaa kustannustehokkaan kierrätysjärjestelmän, joka palvelisi sekä kauppaa että kuluttajaa. Käytännössä kyse oli siis edellä mainitusta pilottiprojektista, joka oli alkanut jo vuonna 1999 ja jatkui edelleen vuonna 2001.

SER-tuottajayhteisön ensimmäisten sääntöjen mukaan sen tehtävä oli ”– – valvoa Suomessa toimivien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistuksen, maahantuonnin ja kaupan alalla toimivien liikkeenharjoittajien yleisiä yhteisiä etuja, jotka liittyvät valmisteilla olevan ympäristölainsäädännön vaatimusten selvittämiseen sekä valmiuksien luomiseen käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden (SER-materiaali) jätehuollon järjestämiseksi”.

Sertyn pohjalla ollut SER-projekti rahoitettiin osallistumismaksuilla. Vasta myöhemmin juuri perustettu tuottajayhteisö otti käyttöön varsinaiset jäsenmaksut. Alkuvaiheessa jäseniltä perittiin vuosiliikevaihtoon perustuvaa jäsenmaksua.40

Jäsenmäärän kehitys alussa oli nopeaa. Vuonna 2000 Sertyllä oli jäseniä 17. Keväällä 2002 jäsenten määrä oli noussut 26:een SE-laitteiden maahantuojaan, valmistajaan ja kauppaketjuun. Jäsenyritysten arvioitiin edustavan noin 70–80 %:a kodinkoneiden ja kodin viihde-elektroniikan markkinoista. Alkuperäisten 17 jäsenen lisäksi Sertyyn kuului nyt myös Candy-Hoover Oy, Coop Power Oy, Cylinda Oy, Gorenje Oy, Harry Marcell Ab, Tefal-Rowenta Finland, Samsung Electronics Svenska Ab, Oy Suomen Elram Ab ja Oy Suomen

Joffe-Marketing ab. Uudet jäsenet kerryttivät liittymismaksuillaan SER-projektin rahoitusta. Lisäksi kaikilta jäseniltä perittävät jäsenmaksut ja pilottiprojektin osallistumismaksujen viimeiset erät nostivat Sertyn taloudellista tilannetta vakaaksi. Osansa talouteen toivat aiemmin mainitut eri tahojen myöntämät avustukset.

Sertyn tavoitteena oli yhteistyö. Tällä tarkoitettiin julkisen sektorin ja yksityisen sektorin tarjoamien kierrätyspalvelujen yhdistämistä kierrätysjärjestelmäksi, joka hyödyttäisi niin kuluttajaa kuin yhteiskuntaakin. Yhteistyöhön ja uuden toimintaverkoston syntymiseen tarvittiin jäsenyritysten lisäksi myös muita tahoja. Sellaisia olivat myös kunnat ja viranomaiset. Yhteistyöehdotusten tekemisen pohjatyönä Serty halusi selvittää kuntien ohjeet sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollosta. Kuntayhteistyö oli kuitenkin etenkin alkuvaiheessa vastatuulessa, sillä kuntien ja ympäristöministeriön näkemykset saattoivat poiketa tuottajia edustavan tuottajayhteisön näkemyksistä.41

Sertyssä katsottiin alusta asti tärkeäksi ottaa kantaa valmisteilla oleviin lakeihin. Se antoi helmikuussa 2001 lausunnon Euroopan parlamentin Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan luonnostelemaan direktiiviehdotukseen sähkö- ja elektroniikkaromusta (WEEE-direktiivi, Directive on Waste from Electrical and Electronic Equipment). Ympäristönsuojelullisten tavoitteiden lisäksi Sertyssä pidettiin tärkeänä, että direktiivi tukisi vapaata kilpailua, toimivia markkinoita ja kuluttajien valinnanvapautta. Valmistajien tuli voida muodostaa kollektiivisia järjestelmiä, eli tuottajia ei saanut määrätä vastuuseen vain omista tuotteistaan aiheutuvista jätteistä. Se olisi asettanut erikokoiset laitevalmistajat keskenään eriarvoiseen asemaan, rasittaen enemmän pieniä kuin suuria valmistajia. Tuottajien piti myös voida vapaasti valita yhteisöllisen ja yksilöllisen järjestelmän välillä. Kuluttajille lankeavat kierrätysmaksut puolestaan pitäisi ohjata lyhentämättöminä nimenomaan kierrätykseen eikä tukemaan laitteiden suunnittelua tai valmistusta.

Lopuksi Sertyssä katsottiin, että direktiivin tuli astua voimaan saman sisältöisenä eri jäsenmaissa, jotta kustannukset eivät kohdistuisi epätasaisesti eri maissa toimivien tuottajien kesken. Tämä tukisi myös

Isoja käytöstä poistettuja kylmälaitteita norjalaisen Revac AS:n laitoksella. Kylmälaitteiden käsittelyprosessissa niiden sisältämät mahdolliset haitta-aineet, kuten kaasut, kerätään talteen ja ohjataan turvallisesti hävitettäviksi ongelmajätteen käsittelypisteisiin. Kompressorit, metallit, rautaosat, muovit, lasit ja kaapelit erotellaan prosessissa omiksi jakeikseen. Kylmälaitteiden materiaalista melkein 80% saadaan materiaalihyötykäyttöön ja toimitetaan eteenpäin teollisuuden raaka-aineiksi. Kuva: SERTY.

eri maissa asuvien kuluttajien tasavertaista asemaa. Samanlaisuuden vaatimus perustui siihen, että Sertyssä nähtiin ympäristöministeriön valmisteleman ja direktiiviin liittyvän kansallisen lainsäädännön poikkeavan olennaisesti EU:n komission esityksestä. Merkittävimmät poikkeamat olivat alueellisten vastaanottopisteiden järjestämisvastuun siirtäminen kokonaan tuottajille, joiden vastuulle tulisi myös kansalaisille suunnattu yleinen tiedotus.42

Vasta perustettu yhdistys lähti tarmokkaasti töihin. Heti alusta asti Serty halusi laajentaa jäsenmääräänsä, ja useilta yrityksiltä, kuten VM-Data Oy:ltä ja Gigantilta tiedusteltiin kiinnostusta tuottajayhteisöön liittymisestä. Myös Nokian kanssa oli järjestetty tapaaminen, mutta kokouksesta jäi Sertyä edustaneille Laatikaiselle ja Valkoselle tunne, että Nokia keskittyi toisarvoisiin asioihin. Hallituksessa arveltiin, että Nokia saattaisi haluta itse järjestää omien puhelimiensa käsittelyn, mutta tilanne saattaisi muuttua, kun sen uudet tuotteet, digitaalivirittimet, tulisivat myyntiin. Nokia Matkapuhelimille päätettiin lähettää tarjous kahdesta erilaisesta tuottajavastuun palvelumallista, joko kokonaispalveluna tai vain logistiikkapalveluna.

Serty lähti myös tekemään tarjouskyselyjä SE-romun käsittelystä. Ulkomaisilta tahoilta kysyttiin kylmälaitekäsittelijöitä ja kierrätyslaitosten mahdollisia toimittajia, ja kotimaisille esikäsittelijöille ja jatkojalostajille lähetettiin tarjouspyyntökyselyt romun käsittelystä. Jo vuosikymmeniä romubisneksessä toiminut Tikkurilan Romu ehti ensimmäisten joukossa antamaan tarjouksen kylmälaitteiden ja isokokoisten kodinkoneiden käsittelystä, ja käsittelytarjouksen jätti jo maaliskuussa myös Loimi-Hämeen Jätehuolto. Se tarjosi SE-romun käsittelyä hintaan 2 mk/kg ja arvonlisävero päälle.

Serty määritteli jäseniltä laskutettavat kierrätysmaksut vuoden 2001 alussa. Juuri samaan aikaan markat vaihtuivat euroiksi, ja pöytäkirjaan merkittiin summat molemmilla. Esimerkiksi ison kylmälaitteen kierrätysmaksu oli 25 euroa (150 markkaa) ja pienten kylmälaitteiden osalta 16 euroa (100 markkaa). Matkapuhelimissa, pesukoneissa, mikroaaltouuneissa ja pienissä kodinkoneissa kierrätysmaksu vaihteli yhdestä eurosta kahdeksaan euroon. Yhdistyksen

hallituksessa pohdiskeltiin, millä tavoin SER-maksut ja jäseniltä vaadittavien kierrätysmaksujen raportointi Sertylle käytännössä kannattaisi toteuttaa ja miten kierrätysmaksut olisi järkevintä merkitä laskuihin. Lähetettäisiinkö lainkaan laskuja vai oletettaisiinko, että jäsenet automaattisesti ja itsenäisesti tilittäisivät maksut tuottajayhteisölleen? Helpottaakseen tuottajien raportointia Sertyn hallituksessa pohdittiin, että tuottajien tulisi voida käyttää Sertylle raportoidessaan samaa raporttia kuin mitä ne käyttävät Elektroniikan Tukkukauppiaille raportoidessaan. Electroluxin näkökulma oli se, ettei ETK:n raportointia saisi käyttää SER-maksujen raportointiin. Tämä asia oli kuitenkin ETK:n hallituksen sisäinen. Serty perusti työryhmän, johon kuuluivat Philips, Helkama-Forste, Whirlpool ja hieman myöhemmin myös Kesko/Musta Pörssi, ja ryhmä sai tehtäväkseen selvitellä SER-maksuihin liittyviä asioita.

Sertyn piti ratkaista myös kauppaketjujen rooli ja velvollisuudet Sertyn jäseninä. Perinteisiä kauppaketjuja ei odotettu Sertyn jäseniksi, sillä vain SE-laitteita maahantuova kauppias oli tuottajavastuullinen ja siten velvollinen liittymään tuottajayhteisön jäseneksi. Tällainen oli esimerkiksi Kesko/Musta Pörssi. Jos kauppaketju kuitenkin sekä toimi perinteisesti ostaen tavarantoimittajilta ja maksamalla näille SER-maksut ja että toi itse ammattimaisesti maahan SE-laitteita maksamatta hankintamaahan SER-maksuja, se oli Sertylle ongelma. Tällainen kaksoisroolissa oleva kauppias, joka sekä osti että toi itse, oli esimerkiksi Gigantti.

Kesällä 2002 Serty käynnisti SER-Keräyspalvelun osana valmistautumista valtakunnallisen kierrätysjärjestelmän käynnistämiseen. Yhdistys tarjosi SER-laitteiden keräyspalvelua vain rajatulle määrälle kauppapisteitä. Keräystoimintaa järjestettiin pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Jyväskylässä ja Oulussa eli isoimmissa kaupungeissa ja asutuskeskuksissa. Kaupat, jotka Keräyspalvelussa olivat mukana, maksoivat laiteryhmäkohtaisia palvelumaksuja Sertylle sen noutamista SER-laitteista.

Direktiivin valmistumisen ja voimaanastumisen edellä Sertyssä pohdittiin vuonna 2003 viestintää: kenelle se piti kohdentaa ja miten

ja mistä syistä. Suunnitelmissa oli perustaa tiedotuslehti SER-Sanomat, painattaa esite jaettavaksi muun muassa jäsenyritysten kautta ja luoda nettisivut. Viestinnällä haluttiin luoda mielikuva informatiivisesta, epäkaupallisesta, avoimesta ja keskustelevasta asiantuntijatahosta, joka huolehti palvelullaan yritysten lakisääteisten velvollisuuksien noudattamisesta ja teki samalla yhteistyötä niin julkisen kuin yksityisen sektorin kanssa. Kuluttajille yhdistys halusi viestittää valvovansa näiden etua huolehtimalla siitä, että kierrätysmaksut, jotka tuotteiden hintoihin tuli lisätä, pysyisivät kohtuullisina.

Taustalla vaikuttivat koko ajan myös Sertyn jäsenten kaupalliset motiivit. Epäkaupallisen ja mahdollisimman informatiivisen viestinnän ohella Sertyn viestinnän tuli kuitenkin epäsuorasti tukea myös sen jäsenyritysten laitteiden myyntiä. Viestinnässä oli tuotava esiin se, että Sertyn jäseninä tuottajat tukivat direktiivin tavoitteita ja halusivat täyttää ne. Ajan edetessä viestintää tuli yhä selkeämmin kohdentaa viranomaisille, kunnille ja muille sidosryhmäorganisaatioille. Suoraa kuluttajaviestintää oli järkevintä tehdä vasta lähellä kierrätysjärjestelmän käynnistämistä. Jotta tiedotus olisi mahdollisimman selkeää, esimerkiksi Sertyä koskevat mahdolliset haastattelut päätettiin alkuvuodesta 2004 jakaa niin, että tuottajia koskevia asioita kommentoisi hallituksen puheenjohtaja Laatikainen ja Sertyn organisaatiota ja toimintaa koskevia asioita toiminnanjohtaja Timo Valkonen.

Kansallinen lainsäädäntö oli viivästynyt. Yhtenä tärkeimpänä alkuvuosien tehtävänään Serty pyrki osaltaan vaikuttamaan lainsäädäntöön, ja aihe oli säännöllisesti esillä hallituksen kokouksissa. Ympäristöministeriö oli alustavasti ilmoittanut, että kansallinen lainsäädäntö astuisi voimaan kesällä 2004. Direktiivissä annettiin jäsenvaltioille mahdollisuus päättää itse, kuka olisi vastuussa alkukeräyspisteiden rahoituksesta. Suomessa pohdittiin, olisivatko vastuussa kunnat vai tuottajat. Ympäristöministeriön mukaan vastuukysymyksestä tuli tehdä selkeä poliittinen päätös. Suomessa oli kuitenkin tulossa eduskuntavaalit keväällä 2003, eikä ratkaisuja uskottu saatavan ennen sitä. Neuvotteluita ympäristöministeriön kanssa oli vuoden aikana useampia. Kesäkuussa Valkonen tapasi Hannu Laaksosen,

Sähkö- ja elektroniikkalaitteet kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. 2000-luvun alun toimisto laitteineen näyttää erilaiselta kuin 2020-luvun toimisto. Kuva: Kuvittaja Veikko Laaksonen.

jonka mielestä keräyspisteiden järjestämisvastuu kuului tuottajille. Laaksonen perusteli asiaa muun muassa sillä, että alkukeräyksen maksamisen vastuun tuli olla tuottajien, ei veronmaksajien harteilla, ja yrityksillä oli joka tapauksessa vastuu B2B-keräyksestä. Vastuun siirtäminen kunnille tarkoittaisi jätelain muuttamista. Elokuussa 2003 paikalla oli Sertyn Laatikaisen ja Valkosen lisäksi Electroluxin, Keswellin ja ET-Partnerin edustajia sekä kansliapäällikkö ja ylijohtaja ministeriöstä. Yhteisymmärrystä keräyspisteiden toteutusvastuusta ei löytynyt. Ministeriössä valmisteilla ollut asetus oli osoittamassa vastuun tuottajille. Tuottajien edustajat vetosivat WEEE-direktiiviin, joka heidän näkemyksensä mukaan osoitti vastuulliseksi julkisen sektorin. Valvovan viranomaisen mukaan43 tämä väite ei kuitenkaan pitänyt paikkansa, sillä direktiivissä ei osoiteta ketään vastuulliseksi, vaan annetaan mahdollisuus valita kansallisesti sopivin menettelytapa. Tärkeää oli, että direktiivin velvoite, tuottajavastuujärjestelmä itsessään, toteutuu.

Suomi aikoi poiketa muun muassa Ruotsin ja Norjan valitsemasta linjasta keräyspisteitä koskevissa vastuukysymyksissä. Syyskuussa 2003 Tukholmassa pidetyssä Nordic WEEE-tapaamisessa oli paikalla myös ympäristöministeriön Hannu Laaksonen. Hän totesi Suomen aikovan esittää alkukeräyspisteiden rahoitusvastuun asettamista nimenomaan tuottajille. Elkerin toimitusjohtaja Sakari Hietala muistelee, että Suomen valitsemasta linjasta vastaanottotoimintojen kustannusvastuusta tuli lopulta prosessin edetessä yksi suurimmista huolenaiheista kaikille tuottajille: ”Monessa Euroopan maassa, kuten Ruotsissa, tuottajavastuuvelvoitteet alkoivat vasta sen jälkeen kun SER-materiaali oli otettu kunnalliseen vastaanottopisteeseen, mutta Suomessa kustannusvastuu alkoi lopulta tuottajilta jo vastaanottopisteen järjestämisestä. Sitä jonkin aikaa sulateltiin, mutta nyt kun katsotaan yli 15 vuotta niiden tapahtumien jälkeen, niin se alkaa olla aika normaalia, monissa muissakin maissa.”

Serty halusi olla mahdollisimman hyvin selvillä muiden Euroopan maiden tilanteesta suhteessa tulevaan direktiiviin ja saada kenties lisää mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen omaan kansalliseen SER-lainsäädäntöön. Siksi Serty päätti syksyllä 2003 hakea myös WEEE Executing

Yritysmaailman ja tavallisten kuluttajien käyttämät sähkö- ja elektroniikkalaitteet ovat muuttaneet muotoaan ja rakennettaan vuosien varrella, ja niiden määrä lisääntyy yhä. Monet laitteet sisältävät arvokkaita metalleja, joita pyritään yhä tarkemmin saamaan talteen ja teollisuuden käyttöön. Kuva: Kuvittaja Veikko Laaksonen.

Forumin jäseneksi. Se oli eurooppalaisten SER-tuottajayhteisöjen yhteistyöorganisaatio, joka perustettiin keväällä 2002 ja keskittyi melko kokonaisvaltaisesti SER-kierrätyksen eri osa-alueisiin. Jäseninä Sertyn hakiessa mukaan olivat NVMP Hollannista, Recupel Belgiasta, El-Kretsen Ruotsista, Elektronikretur ja Hvitevareretur Norjasta ja UFH Itävallasta. Serty hyväksyttiin jäseneksi loppusyksystä 2004. Saksa on kierrätysasioissa ollut monin paikoin se maa, josta Suomi on ottanut oppia tai näkemyksiä jo vuosikymmenien ajan, esimerkiksi keräyspaperin kohdalla. Niin tehtiin myös romun suhteen. Sertykin kutsui kokouksiinsa asiantuntijoita Euroopasta. Saksalaisen BSH Bosch und Siemens Hausgeräte GmbH:n kierrätysjohtaja Peter Böhm ja neuvonantaja Claudia Graziani vierailivat hallituksen kokouksessa maaliskuussa 2004. Heidän mukaansa jokainen EU-maa oli valmistelemassa omia kansallisia lainsäädäntöjään direktiivistä huolimatta, mikä saattoi johtaa yli 20 erilaisen WEEE-lainsäädännön järjestelmään. Näin tulikin käymään, ja vaikutukset ovat olleet kauaskantoisia ja monimutkaistaneet asioita myös käytännössä. Kuitenkin muun muassa Saksassa oli esitetty kilpailullisista syistä näkemyksiä siitä, etteivät isot kodinkonevalmistajat saisi muodostaa yhtä tuottajayhteisöä, joka koskisi kaikkia, vaan niitä tulisi olla vähintään 2–3. Isot yritykset itse halusivat toteuttaa kierrätyksen mahdollisimman taloudellisesti ja yksinkertaisesti ja tavoittelivat yksilöllistä rahoitusjärjestelmää maissa, joissa ei vielä ollut tuottajavetoisia kierrätysjärjestelmiä.

Kotimaisessa Kotek-työryhmässä olivat mukana Kodintekniikkaliiton lisäksi ETK, Electrolux, ET-Partners ja Keswell. Ryhmä pyrki valmistamaan ympäristöministeriön käyttöön esityksen, jossa tuotaisiin esiin alan kommentteja jätelakiehdotukseen ja valmisteilla olleeseen SER-asetukseen. Lokakuussa 2003 Sertyn hallituksessa tehtiin päätös, että Serty pyrkisi omin voimin vaikuttamaan lain valmisteluun eikä olisi mukana Kotek-työryhmän toiminnassa. Sertyn hallituksen puheenjohtaja Timo Laatikainen oli myös Kotek-työryhmän puheenjohtaja. Hän esitteli Sertylle yhteistyömahdollisuuksia. Peter Malmström puolestaan piti Kotekille esityksen Awareness-ryhmittymän toimintamallista. ETK:n Pentti Karhun mukaan Kotek-työryhmän

kokonaisuus jäi sekavaksi: siinä ei syntynyt yhteisymmärrystä eikä ryhmä päässyt lobbaamaan asian eteen.

Valmistautuminen käytännön toimintaan tarkoitti muun muassa logistiikan, raportoinnin ja tilastoinnin kehittämistä. Logistiikasta valmisteltiin malleja, ja alkuvuodesta 2004 hallitus totesi, että tilastointijärjestelmän kehitys ja rakentaminen olivat Sertyn sen hetken tärkeimpiä tehtäviä. Raportoinnissa hallitus päätti pyytää kuukausittaista raporttia laitetoimituksista jäseniltään tammi–heinäkuulta 2004. Tämä toimisi eräänlaisena pilottina, josta saatujen kokemusten perusteella raportointia voitaisiin vielä kehittää ennen h-hetkeä. Tammikuusta 2005 lähtien jäsenyritysten tuli raportoida SE-laitetoimituksensa Sertylle kuukausittain, jotta järjestelmä olisi valmis, kun SER-maksujen periminen alkaisi. Myös yhteistyökysymykset alkoivat olla yhä tärkeämpiä, sillä toimintaa ei voisi käynnistää ilman voimassa olevia sopimuksia muun muassa kerätyn romun käsittelijöiden kanssa. Käytännön SE-romun käsittelyssä Stena tarjosi Sertylle kaikkien laitteiden kokonaisvaltaista käsittelyä, ja tarjoukset kylmälaitteiden käsittelystä tulivat myös Loimi-Hämeen Jätehuollolta ja Ekokemiltä vuonna 2004. Myös Jätelaitosyhdistykseltä odotettiin tarjousta keräyspisteiden järjestämisestä. Sen antamaa tarjousta pidettiin kuitenkin liian kalliina siihen nähden, mitä todelliset vastaanoton kustannukset todennäköisesti olisivat. Tarjouksia alkukeräykseen liittyvistä palveluista päätettiin pyytää yksityisiltä kierrätysyrityksiltä ja kuljetusliikkeiltä.

Vuoden 2004 lopulla Sertyn hallitus halusi tarkistuttaa yhdistyksen säännöt siltä varalta, että niitä tuli muuttaa tai tarkentaa. Yhdistyksen käyttämän lakiasiaintoimiston edustaja laati yhdessä toiminnanjohtaja Valkosen kanssa sääntömuutosehdotuksen, jonka hallitus hyväksyi. Kyseessä oli lähinnä hienosäätö. Hallituksen jäsenmäärää tarkistettiin, ja vuosikokouksessa tammikuussa 2005 hyväksyttiin hallituksen kokoonpanoksi korkeintaan kuusi jäsentä ja puheenjohtaja. Isoilla kodinkoneilla tuli olla vähintään kaksi hallituspaikkaa, viihde-elektroniikalla vähintään yksi ja kaupalla niin ikään vähintään yksi hallituspaikka. Hallitus oli vaihdettava 1–2 vuoden välein ja 2–3 jäsenen tuli

lähteä vaihtoon kerralla. Myöhemmin tämä järjestelmä kostautui, sillä se aiheutti epätietoisuutta ja teki pitkäaikaiseen hallitustyöskentelyyn sitoutumisen mahdottomaksi.44

Tuottajayhteisönä toimimista varten Sertyn tuli ilmoittautua ja rekisteröityä Pirkanmaan Ympäristökeskukselle (PIR) tuottajatiedostoon. Ympäristökeskuksen rooli on olla valvova viranomainen. Sertyn tuottajatiedostohakemus toimitettiin 13. toukokuuta 2005 Pirkanmaan Ympäristökeskukselle. Syksyllä PIR pyysi joitain täydentäviä tietoja Sertyn hakemukseen. Se teki hyväksyvän päätöksen Sertyn kirjaamisesta tuottajatiedostoon 18. lokakuuta 2005. Tuolloin keräysjärjestelmä oli ollut toiminnassa kolmatta kuukautta, ja edessä olivat keräysverkoston laajentamistoimet. PIR esitti myöntävässä päätöksessään vaatimuksen keräyksen laajentamisesta marraskuun loppuun mennessä. PIR oli myös hyväksynyt Sertyn suunnitelman uudelleenkäytön organisoimiseksi ja halusi sen täytäntöön vuoden loppuun mennessä.

Rahoituksen osalta Serty oli käynyt ennen tuottajayhteisöksi hyväksymistä neuvotteluja valvovan viranomaisen kanssa. Pirkanmaan Ympäristökeskus pyysi Sertyltä kommenttia vakuudesta, joka mahdollisesti vaadittaisiin erikseen tuottajayhteisöiltä. Elokuussa 2004 Sertyn Laatikainen ja Virtanen tapasivat valvovan viranomaisen, joka painotti, että erillinen vakuus tarvittaisiin vain, jos tuottajayhteisö ei olisi riittävän vakavarainen. Sertyn rahoitusjärjestelmä kelpasi PIR:lle, mutta kirjallinen päätös piti tehdä siitä, millä ehdoilla ja vakavaraisuusmittareilla Sertyn ei tarvitsisi asettaa tai osoittaa erillistä vakuutta. Sertyn mielestä se itsessään tuottajayhteisönä oli jo direktiivin tarkoittama vakuusjärjestely. Serty sai Pirkanmaan Ympäristökeskukselta lokakuussa 2004 vahvistuksen, ettei tuottajayhteisön tarvitse osoittaa erillistä vakuutta. Vakavaraisuus kuitenkin varmistettaisiin. Sen tuli olla noin kuuden kuukauden käyttömenoja vastaavalla tasolla. Serty saavutti tämän tason toukokuussa 2005, joitakin kuukausia ennen kierrätysjärjestelmän käyttöönottoa. Serty joutui kesällä 2005 neuvottelemaan myös uusille jäsenille määräämistään liittymismaksuista sekä kilpailuviraston että PIR:n kanssa. Maksut olivat edellä

mainittujen mukaan liian korkeita ja pieniä toimijoita syrjiviä. Sertyssä liittymismaksuihin liittyvää asiaa käsiteltiin vuosikokouksessa syyskuussa 2005, ja vasta sen jälkeen liittymismaksujen alentaminen tuli käytännössä ajankohtaiseksi. Serty tiedotti tästä PIR:lle.

Sertyllä oli siis erinäisissä asioissa syntynyt näkemyseroja valvovan viranomaisen kanssa. Toukokuussa Sertyssä arveltiin kuulopuheiden perusteella, että valvovan viranomaisen edustaja Teemu Virtanen, jonka kanssa Serty oli eniten tekemisissä, saattaisi siirtyä toisiin tehtäviin. Hallituksessa Virtasen siirtymisen merkitystä pohdittiin välittömästi. Muuttaisiko PIR vaatimuksiaan pehmeämmiksi ja ”lähemmäksi lainsäädännön henkeä” – näkemys, joka osoittaa Sertyn olleen valvovan viranomaisen kanssa ajoittain eri mieltä lakien tulkinnasta – ja voisiko Serty siten luoda viranomaiseen kokonaan uudet suhteet? Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt. Ylitarkastaja Virtanen pysyi tehtävässään, ja Sertyn oli opittava tulemaan toimeen ja neuvottelemaan myös jatkossa valvovan viranomaisen kanssa. Joulukuussa 2005 ympäristöministeriön tiloissa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa tuottajatahojen ja valvovan viranomaisen kesken Sertyä edustivat puheenjohtaja Laatikainen, toiminnanjohtaja Valkonen ja Sertyn lakiasiain edustaja Riku Paanila. Puheenjohtajan näkemys tilaisuuden luonteesta oli se, että se oli yksipuolinen, eikä viranomainen näyttänyt kokevan tarvetta todelliseen keskusteluun, mitä tuli järjestelmien kehittelyyn. Laatikaisen mukaan viranomainen vain esitti lisävaatimuksia.

Kaupan taholta Serty sai syksyllä 2005 palautetta liian korkeista tai korkeahkoista kierrätysmaksuista joidenkin laiteryhmien kohdalla. Elkerin kierrätysmaksut poikkesivat myös Sertyn vastaavista useissa eri laiteryhmissä. Kaupoissa kierrätysmaksut olivat varsin harvoin esillä niiden tiloissa, mutta kuluttaja saattoi tarkistaa kierrätysmaksun ostamiensa tuotteiden osalta kassakuiteista.45

2005-2009

Alkukiihdytyksestä romahduksen partaalle

Aika ennen suuria ketjuja ja verkkokauppoja. Asiakkaita Radio-Mikron radio- ja sähkötarvikeyrityksen Helsingin Annankadun Komponenttikeskus-myymälässä 1980-luvun alussa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon CC BY 4.0.