Hyviä ja huonoja ”sivuvirtoja” tuottajayhteisörintamalla

Hyviä ja huonoja ”sivuvirtoja” tuottajayhteisörintamalla

Eri toimialoja edustavat tuottajayhteisöt alkoivat vähitellen kokea tarpeelliseksi kokoontua yhteen jakamaan kokemuksia, kertomaan näkemyksiä ja keskustelemaan kaikkia tuottajayhteisöjä koskevista asioista. Ensimmäinen yhteinen tapaaminen järjestettiin 1. helmikuuta 2011. Paikalla oli 15:n eri tuottajayhteisön edustajat, ja kokouksesta puuttui vain kolmen tuottajayhteisön edustus. Sertyä edusti toiminnanjohtaja Arto Puumalainen. Yhteisiä keskustelunaiheita oli valtavasti, kokouspöytäkirjan mukaan ainakin uusi jätelaki ja lainsäädäntö ylipäänsä, edunvalvonnan monet kohteet, kuten vapaamatkustajat, kuntien ja kuntayhtymien rooli, harmaa talous ja kierrätys.info -nettisivusto. Viestintä ja kustannustehokkuus nousivat myös tärkeään rooliin, ja lopputulemana tuottajayhteisöt totesivat, että yhteisiä kokouksia tulisi järjestää kerran tai kaksi vuodessa. Kokouksessa valittiin ensimmäinen työryhmä, jossa myös Arto Puumalainen istui. Muita olivat Suomen Autokierrätyksen Arto Silvennoinen, Pakkausalan ympäristörekisteri PYR:n (nyk. RINKI) Annukka Leppänen-Turkula, Paperinkeräyksen Kyösti Pöyry, Suomen Rengaskierrätyksen Risto Tuominen ja Suomen Kuitukierrätyksen Juha-Pekka Salmi.

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta (Tynk) perustettiin virallisesti tammikuussa 2012. SER-puolelta neuvottelukuntaan on osallistuttu varsin ahkerasti, ja Sertylle osallisuus näyttää olleen itsestäänselvyys. Useissa tuottajayhteisöissä on käytännössä vain yksi tai kaksi työntekijää, joten yhteinen foorumi voi olla myös henkinen voimavara. Se tuo tehokkuutta keskusteluun. ”Otan esimerkiksi direktiiviuudistuksen. Aiemmin ministeriön virkamiehet tapasivat meidät yksittäin tuottajayhteisö kerrallaan. Nyt voimme tavata kaikki yhdellä kertaa, samassa pöydässä. Keskustelu kaikkien näkemyksistä käydään siinä ja voi esittää kysymyksiä.” Jopa ratkaisuehdotus voidaan saada yhdessä tapaamisessa aikaiseksi, kun näkemykset saadaan kerralle esille, loputtoman viestittelyn sijaan. Samalla voidaan välttyä vääriltä tulkinnoilta, joiden seurauksena saman asian ympärille tulee useita eri toteutusmalleja.

Elker päätti alkuun, että joku sen kolmesta tuottajayhteisöstä menee katsomaan, miten toiminta kehittyy. FLIP oli jäsenenä alusta alkaen, ja vuonna 2020 myös SELT on halunnut mukaan. Elkeriltä ICT-tuottajat eivät ole katsoneet tarpeelliseksi lähteä mukaan. Keskeisenä perusteena poissaololle on ollut se, että Tynk ajaa kaikille tuottajavastuutahoille yhteisesti tärkeitä asioita. Sen on katsottu olevan lähtökohtaisesti vain positiivinen asia: yhdessä ollaan vahvempia, on helpompi tulla kuulluksi päättävällä tasolla. Esimerkiksi kesäkuussa 2020 Tynk antoi hallitukselle lausunnon valmisteilla olevasta jätelain muutoksesta. Lain on arveltu astuvan voimaan mahdollisesti vuonna 2021. Suomen paikallisessa toimintaympäristössä on kuitenkin joitakin asioita, joissa esimerkiksi ICT-tuottajaosuuskunta ei ole nähnyt yhteistyön voivan olla avuksi. ”On asioita, jotka ovat tärkeitä joillekin meidän tuottajayhteisöille, eikä niitä voi jättää sen varaan että ne yhteisesti koetaan jossain kollegiossa tärkeiksi, jotta niitä vietäisiin eteenpäin. Lisäksi, kun meillä on tuottajissa paljon globaaleja toimijoita niin ne ovat aika sinut sen kanssa, että EU-lainsäädäntö on implementoitu 30 Euroopan maassa. Suomessa tapahtuva individuaalinen häkkyröinti, sillä ei ole merkitystä”, toteaa Elkerin Sakari Hietala.

Tynkin toiminta kasvoi, kehittyi ja monipuolistui muutamassa vuodessa. Vuonna 2020 siihen kuului yhteensä 14 tuottajayhteisöä. Yksi merkittävistä yhteisistä tapahtumista on syksyisin – paitsi syksyllä 2020 – järjestettävä Tuottajavastuuiltapäivä, joka kokoaa yhteen tuottajavastuun kanssa toimivat tahot. Tynkissä on alettu miettiä, tulisiko epävirallisen verkoston toiminta ja rakenne virallistaa. Jätedirektiivinkin muutos velvoittaa tuottajayhteisöjä entistä selkeämpään yhteistyöhön, mutta miten tämä käytännössä alkaa toteutua, jää vielä nähtäväksi. Euroopasta vaikutteita antaa mahdollisimman yksinkertainen palvelukanava -ajattelu, jonka mukaan raportointia ja maksuja tulisi pyrkiä hoitamaan yhden toimijan kautta. Edunvalvonta on myös tärkeää monista syistä, esimerkiksi siksi, että kaikki eivät ole sisäistäneet tuottajavastuun merkitystä. Siksi Tynk pyrkii kasvattamaan jäsenmääränsä, sillä mitä laajempi jäsenmäärä on, sitä tasaisemmin ja reilummin kustannukset jakaantuvat. Yksi suurimmista haasteista on ulkomaisten verkkokauppojen saaminen tuottajavastuuseen.91 Sertyn

kevätkokous antoi vuonna 2020 hallitukselle luvan päättää Sertyn liittymisestä mahdollisesti uudelleenorganisoitavaan Tuottajayhteisöjen neuvottelukuntaan sitten kun asia ajankohtaistuisi.

Tuottajavastuun toimintakenttä ja toimijoiden joukko on varsin laaja, mutta lailla säädelty. Toisinaan kentällä sattuu ja tapahtuu asioita, joita voisi kutsua eräänlaisiksi henkisiksi sivuvirroiksi. Tuottajayhteisöjen verkostoon ilmaantui keväällä 2013 Suomen Kierrätysyhteisö ry (SKY), joka herätti ihmetystä muissa sähkö- ja elektroniikkaromun tuottajayhteisöissä. Kyseessä oli käsittelijäoperaattori Stena Technoworldin järjestely. Yritys halusi perustaa markkinavetoisen tuottajayhteisön, ja se päätti itse alkaa tuoda Suomen markkinoille SE-laitteita. Yritys sai mukaansa muutaman oikean tuottajan, kuten Puuilon, Expertin ja Tokmannin. Sertyn toiminnanjohtaja Arto Puumalainen muistaa kuulleensa, että Stena Technoworldin toimitusjohtaja olisi mainostanut uutta tuottajayhteisöä tuottajille ja kaupalle sillä, että sen keräysvälineet olisivat ilmaisia. Puumalainen oli tämän kuultuaan lohkaissut kollegoilleen, että ”Mistä niitä saa, minäkin tilaan jos ilmaiseksi saa!” Stenan tarkoitus oli investoida Kiinasta tuotaviin kontteihin ja antaa ne vastikkeetta keräyspisteiden käyttöön, mikä ei poikennut olemassa olevien tuottajayhteisöjen toimintatavasta.

SKY oli aktiivisesti yhteydessä jakelijoihin keväästä 2013 lähtien, vaikka sillä ei ollut virallista tuottajayhteisö-statusta viranomaisilta. Eikä se sellaista koskaan saanutkaan. SKY jätti tuottajayhteisöhakemuksen Pirkanmaan ELY:lle loppukeväästä 2014, mutta esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti, että kyseessä on liiketoiminta eikä ry-muoto ollut siksi käytettävissä. SKY kuitenkin pyysi kopioita Sertyn ja muiden tuottajayhteisöjen hakemuksista ELY:ltä, ja ELY tiedusteli asiasta Sertyltä. Sertyltä puolestaan ilmoitettiin Pirkanmaan ELY:lle, ettei viranomainen kerta kaikkiaan voinut hyväksyä SKY:tä tuottajayhteisöksi, sillä sen keräysverkosto oli kaikin puolin vajaa ja keskeneräinen. Syksyllä 2014 SKY yritti aktiivisesti täydentää keräysverkostoaan viranomaisvaatimusten tasolle ottamalla yhteyttä autopurkamoihin ja romuliikkeisiin sekä kunnallisiin jätelaitoksiin. Se rakensi verkostoaan saaden myös L&T:n mukaan.

Presidentti Tarja Halonen vieraili ensimmäisessä Tuottajavastuuiltapäivässä vuonna 2016. Kuva: Opa Latvala.

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan (TYNK) edustajat Tuottajavastuuiltapäivässä vuonna 2017. Etualalla SERTYn Arto Puumalainen ja ERP Finland -tuottajayhteisön Olli Alanen. Kuva: Marjaana Malkamäki.

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan järjestämä Tuottajavastuuiltapäivä on pidetty vuodesta 2016 alkaen aina marraskuun alussa Tampere-talolla. Osallistujamäärä on noussut vuosittain. Vuonna 2020 tapahtuma jouduttiin perumaan koronatilanteen vuoksi. Kuva: Opa Latvala.

Uuden jätelain myötä annettiin uusia asetuksia, myös SERistä (519/2014). Asetuksen mukaan Pirkanmaan ELY linjasi tuottajavastuullisen tuottajan määritelmää uudelleen. Linjauksen mukaan tuottajana voitiin pitää muun muassa suomalaista valmistajaa, joka valmistaa tuotteita Suomen markkinoille; suomalaista maahantuojaa, joka toimitti tuotteita Suomen markkinoille; tai suomalaista jakelijaa, joka myy SE-laitteita Suomen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään. Tuottajayhteisön saivat perustaa vain tuottajat, ja siihen saattoivat kuulua vain tuottajat ja valtuutetut edustajat. Serty huomioi uudet asetukset myös säännöissään tekemällä minimaalisia ja lähinnä tarkentavia korjauksia. Yksi tarkennus koski sitä, millaisia jäseniä Serty saattoi ottaa: jäsenen tuli olla ”– – jätelaissa tarkoitettu tuottaja tai tällaisen yrityksen sivuliike tai valtuutettu edustaja Suomessa – – ”. 92

Suomen Kierrätysyhteisö Oy:n tuottajayhteisöhakemuksen käsittely ELY-keskuksessa lopetettiin vuoden 2014 loppupuolella, koska hakijaa ei ollut viranomaistahon näkökulmasta edes olemassa.93 Samanlaista yritystä ei Suomen tuottajavastuurintamalla ole tämän jälkeen nähty. Valvova viranomainenkin teki näkemyksensä varsin selväksi jo prosessin aikana. Tuottajavastuullisen tuottajan tuli olla oikea tuottaja, eikä sitä paikannut keinotekoinen järjestely. Yrityksen taustalla saattoivat vaikuttaa myös tuottajayhteisöjen vanhat reviirijärjestelyt. Sertyllä ja Stenalla olivat jo kerran osuneet navat yhteen, ja myös ERP oli jo Nera-nimellä kulkiessaan käyttänyt Stena Technoworldia pääoperaattorinaan, mutta sanonut sopimuksen irti. Stenalla jouduttiin miettimään, miten edetä, kun sopimuksia yhdenkään tuottajayhteisön kanssa ei ollut. Yhdeksi vaihtoehdoksi ilmeisesti nähtiin Suomen Kierrätysyhteisö -nimisen oman tuottajayhteisön perustaminen.

Viralliset tuottajayhteisöt ERP ja Serty sekä palveluyhtiö Elkerin tuottajayhteisöt joutuivat epäonnisen hankkeen kariuduttua osittain sen maksumiehiksi, käytännössä maksamaan yhden vastaanotettujen ja käsiteltyjen laitteiden erän. Lisäksi Stena-keräysverkostoa sovitettiin – ja osin purettiin – olemassa olevaan keräysverkostoon monta vuotta, ennen kuin se saatiin jälleen kuntoon. Markkinaehtoisuus