versus ajatus siitä ettei mikään maksa mitään kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, ja niin kävi. Kansainvälisemmin vertailtuna Suomessa ovat asiat paremmin kuin monessa muussa Euroopan maassa, kun puhutaan siitä, mikä taho saa perustaa tuottajayhteisön ja mikä taho ei. Monissa maissa myös operaattorit saavat perustaa tuottajayhteisöjä, jolloin toiminta on paljon selkeämmin bisnespohjaista ja ero käytäntöön ja kilpailuun on merkittävä. Suomessa tuottajayhteisö voi vapaasti kilpailuttaa toimijat. Jos kuitenkin suomalainen operaattori, esimerkiksi jokin suurista, Stena, Kuusakoski tai L&T, saisi myös perustaa tuottajayhteisön, ei se tietenkään kilpailuttaisi itseään. Alun perin valvova viranomainen mietti asiaa Suomessa siksi, että isoilta ulkomaisilta toimijoilta alkoi tulla kyselyitä, saisiko Suomeen perustaa tuottajayhteisön. Viranomaistaholta todettiin, että idea kuulosti vaaralliselta. Päätösvalta asioiden hoitamisesta tuli pitää tuottajilla itsellään.94
Mullistava kauppakeräys – SER-kierrätys ”sivutuotteena” Jätelain uudistuminen ja kauppakeräyksen – periaatteella jakelijan vastaanottovelvoite ja tuottajan kuljetusvelvoite – mukaantulo muuttivat myös tuottajayhteisöjen käytäntöjä. Siinä vaiheessa, kun jätelain muutos oli vasta ehdotus, valmistajat ja maahantuojat pohtivat sen mahdollisia vaikutuksia. Kesällä 2010 SER-keräysverkostoon kuului 500 tuottajayhteisöjen hallinnoimaa ja jätelaitosten operoimaa virallista keräyspistettä, ja mobiilikeräystä järjestettiin kyseisenä kesänä 114 paikkakunnalla. Uusi lakiehdotus jakelijan vastaanottovelvollisuudesta antoi ymmärtää, että vastaanottopisteiden määrä nousisi yli 13 000:een. Sekä kauppa että tuottajayhteisöt vastustivat muutosta ja lakiesitystä. Tuottajayhteisöjen näkökulmasta keräysverkostolla saavutettiin jo hyvä keräystulos, sillä tavoiteltu keräysmäärä asukasta kohden (4 kg/vuosi) ylittyi yli 6 kilolla. Viranomainen torjui tämän näke-
155
