Teksti | Torsti Salonen
Oppaat ja kotiseututyö Suomen ensimmäinen kotiseutuyhdistys Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät perustettiin vuonna 1894 Lohjalla. Aloitteentekijä oli maan kotiseututyön isäksi kutsuttu filosofian lisensiaatti Robert Boldt. Hänen
tarkoituksenaan oli saada paikalliset asukkaat kiinnostumaan kotiseudustaan, tutkimaan sen luontoa, kulttuuria ja historiaa sekä tekemään sitä tunnetuksi eri tavoilla.
Lohjalta alkanut kotiseutuliike levisi 1900-luvulla joka puolelle Suomea. Vuonna 1949 perustetun keskusjärjestön Suomen Kotiseutuliiton jäseninä on nykyään yli 700 kotiseutu-, kaupunginosa-, kylä- ja
asukasyhdistystä, joihin kuuluu ainakin 150 000 henkilöä. Kyse on siis
varsin laajasta kansanliikkeestä. Alkuvuosikymmenien kotiseutututkimuksesta liike on monipuolistunut paikallisen kulttuurin, perinteiden
ja ympäristön vaalimiseen sekä kehittämiseen. Keskeistä on paikallisen identiteetin ylläpito ja vahvistaminen ja asukkaiden hyvinvoinnin lisääminen sen avulla.
Kotiseutuliikkeen tavoitteita tarkastellessa huomaa heti, että niissä on
paljon yhtymäkohtia paikallisen matkailuoppaan toimintaan. Paikalli-
sopas pyrkii opastyössään osin samoihin tavoitteisiin kuin kotiseututyö. Muualta tulevat asiakkaat saavat hänen avullaan käsityksen kyseisen
paikkakunnan ominaispiirteistä ja kulttuurista sekä siitä, miten paikkakuntaa pyritään kehittämään. Oppaat tietävät myös, miten suosittuja ovat omalla kotipaikkakunnalla tehtävät kiertoajelut, -kävelyt ja
kohdeopastukset. Ne ovat omiaan toteuttamaan kotiseututyön tavoitetta paikallisen identiteetin vahvistamisesta ja asukkaiden viihtyvyyden lisäämisestä.
Suomen kotiseututyön isän Robert Boldtin muistomerkki on Lohjan Museon puistossa. Rintakuvan teki Theodor Schalin vuonna 1915. Kuva: Timo Aunio
Miten paikallinen kotiseutu- tai asukasyhdistys voi tukea matkailuo-
ovat oman paikkakuntansa kotiseutuyhdistyksen jäseniä ja joukossa on
leen tärkeä osa kotiseututyötä. Yhdistysten puitteissa kerätään perinne-
kana toimivia.
työn tulokset pyritään saattamaan kaikkien – myös oppaiden – käytet-
Otan muutamia käytännön esimerkkejä maan vanhimmasta kotiseutu-
vät esitelmätilaisuuksia sekä seminaareja. Viime vuosien aikana myös
tutkimuksen Ystävät on julkaissut yli 130 erillistä kirjaa Lohjan kult-
pasta hänen opastustyössään? Perinteinen kotiseutututkimus on edeltietoutta ja tutkitaan paikallisia ilmiöitä sekä paikallishistoriaa. Tämän
täviksi. Yhdistykset julkaisevat kirjallisuutta, kotiseutulehtiä ja järjestätietoverkosta on tullut yhä merkittävämpi paikallistietouden levittäjä ja
yhdistysten ylläpitämät verkkosivut ovat oppaillekin tärkeä tiedonlähde. Me kaikki oppaat tiedämme, että meillä ei koskaan ole tarpeeksi pai-
kallistietoutta. Seuraamme nykyhetkeä ja olemme ajan tasalla siitä, mitä paikkakunnallamme tapahtuu. Meidän on kuitenkin pystyttävä taustoittamaan nykyhetken ilmiöt, kertomaan paikkakuntamme ympäristön muutoksista sekä mielenkiintoisista tapahtumista – myös kauan sitten tapahtuneista. Opastuspaikkakuntamme kotiseutuyhdistys on
varmasti myös monia itseni kaltaisia aktiivisesti kotiseututyössä mu-
yhdistyksestä. Yli 125-vuotisen toimintansa aikana Lohjan Kotiseututuuriperinnön ja historian monilta aloilta. Näiden joukossa oli myös
paikkakunnan ensimmäinen matkailuopaskirjanen jo vuonna 1901. Vuodesta 1990 lähtien yhdistys on lisäksi julkaissut vähintään kahdesti vuodessa monikymmensivuisen lehden nimeltään Kirkhakkinen
– paikallinen murrenimitys naakalle – ja sen sadat artikkelit ovat aarreaitta Lohja -tietoutta etsivälle paikallisoppaalle. Kutakuinkin kaikki
lohjalaiset oppaat kuulunevatkin kotiseutuyhdistyksen lähes 550 jäsenen joukkoon.
useimmissa tapauksissa erinomainen oppaan tuki. Sen julkaisut, jäsen-
Me oppaat kokoonnumme kahdesti vuodessa eri paikkakunnille valta-
hittymään ammattitaidossaan. Vielä paremmin se onnistuu, kun opas
työstä, myös kyseisestä paikkakunnasta ja sen paikallisista ominaispiir-
tilaisuudet ja aktiivitoimijoiden antama tietotuki auttavat opasta kelähtee itse mukaan kotiseututyöhön. Uskonkin, että useimmat oppaat
24 Opas | Guide 1/2021
kunnallisille opaskoulutuspäiville. Saamme silloin tietoutta paitsi opasteistä. Aivan samalla tavalla maan kotiseutuväki kokoontuu vuosittain
