Oppaat ja kotiseututyö

Suomen ensimmäinen kotiseutuyhdistys Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät perustettiin vuonna 1894 Lohjalla. Aloitteentekijä oli maan kotiseututyön isäksi kutsuttu filosofian lisensiaatti Robert Boldt. Hänen tarkoituksenaan oli saada paikalliset asukkaat kiinnostumaan kotiseudustaan, tutkimaan sen luontoa, kulttuuria ja historiaa sekä tekemään sitä tunnetuksi eri tavoilla.

Lohjalta alkanut kotiseutuliike levisi 1900-luvulla joka puolelle Suomea. Vuonna 1949 perustetun keskusjärjestön Suomen Kotiseutuliiton jäseninä on nykyään yli 700 kotiseutu-, kaupunginosa-, kylä- ja asukasyhdistystä, joihin kuuluu ainakin 150 000 henkilöä. Kyse on siis varsin laajasta kansanliikkeestä. Alkuvuosikymmenien kotiseutututkimuksesta liike on monipuolistunut paikallisen kulttuurin, perinteiden ja ympäristön vaalimiseen sekä kehittämiseen. Keskeistä on paikallisen identiteetin ylläpito ja vahvistaminen ja asukkaiden hyvinvoinnin lisääminen sen avulla.

Kotiseutuliikkeen tavoitteita tarkastellessa huomaa heti, että niissä on paljon yhtymäkohtia paikallisen matkailuoppaan toimintaan. Paikallisopas pyrkii opastyössään osin samoihin tavoitteisiin kuin kotiseututyö. Muualta tulevat asiakkaat saavat hänen avullaan käsityksen kyseisen paikkakunnan ominaispiirteistä ja kulttuurista sekä siitä, miten paikkakuntaa pyritään kehittämään. Oppaat tietävät myös, miten suosittuja ovat omalla kotipaikkakunnalla tehtävät kiertoajelut, -kävelyt ja kohdeopastukset. Ne ovat omiaan toteuttamaan kotiseututyön tavoitetta paikallisen identiteetin vahvistamisesta ja asukkaiden viihtyvyyden lisäämisestä.

Miten paikallinen kotiseutu- tai asukasyhdistys voi tukea matkailuopasta hänen opastustyössään? Perinteinen kotiseutututkimus on edelleen tärkeä osa kotiseututyötä. Yhdistysten puitteissa kerätään perinnetietoutta ja tutkitaan paikallisia ilmiöitä sekä paikallishistoriaa. Tämän työn tulokset pyritään saattamaan kaikkien – myös oppaiden – käytettäviksi. Yhdistykset julkaisevat kirjallisuutta, kotiseutulehtiä ja järjestävät esitelmätilaisuuksia sekä seminaareja. Viime vuosien aikana myös tietoverkosta on tullut yhä merkittävämpi paikallistietouden levittäjä ja yhdistysten ylläpitämät verkkosivut ovat oppaillekin tärkeä tiedonlähde.

Me kaikki oppaat tiedämme, että meillä ei koskaan ole tarpeeksi paikallistietoutta. Seuraamme nykyhetkeä ja olemme ajan tasalla siitä, mitä paikkakunnallamme tapahtuu. Meidän on kuitenkin pystyttävä taustoittamaan nykyhetken ilmiöt, kertomaan paikkakuntamme ympäristön muutoksista sekä mielenkiintoisista tapahtumista – myös kauan sitten tapahtuneista. Opastuspaikkakuntamme kotiseutuyhdistys on useimmissa tapauksissa erinomainen oppaan tuki. Sen julkaisut, jäsentilaisuudet ja aktiivitoimijoiden antama tietotuki auttavat opasta kehittymään ammattitaidossaan. Vielä paremmin se onnistuu, kun opas lähtee itse mukaan kotiseututyöhön. Uskonkin, että useimmat oppaat ovat oman paikkakuntansa kotiseutuyhdistyksen jäseniä ja joukossa on varmasti myös monia itseni kaltaisia aktiivisesti kotiseututyössä mukana toimivia.

Otan muutamia käytännön esimerkkejä maan vanhimmasta kotiseutuyhdistyksestä. Yli 125-vuotisen toimintansa aikana Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät on julkaissut yli 130 erillistä kirjaa Lohjan kulttuuriperinnön ja historian monilta aloilta. Näiden joukossa oli myös paikkakunnan ensimmäinen matkailuopaskirjanen jo vuonna 1901. Vuodesta 1990 lähtien yhdistys on lisäksi julkaissut vähintään kahdesti vuodessa monikymmensivuisen lehden nimeltään Kirkhakkinen – paikallinen murrenimitys naakalle – ja sen sadat artikkelit ovat aarreaitta Lohja -tietoutta etsivälle paikallisoppaalle. Kutakuinkin kaikki lohjalaiset oppaat kuulunevatkin kotiseutuyhdistyksen lähes 550 jäsenen joukkoon.

Me oppaat kokoonnumme kahdesti vuodessa eri paikkakunnille valtakunnallisille opaskoulutuspäiville. Saamme silloin tietoutta paitsi opastyöstä, myös kyseisestä paikkakunnasta ja sen paikallisista ominaispiirteistä. Aivan samalla tavalla maan kotiseutuväki kokoontuu vuosittain

Suomen kotiseututyön isän Robert Boldtin muistomerkki on Lohjan Museon puistossa. Rintakuvan teki Theodor Schalin vuonna 1915. Kuva: Timo Aunio

valtakunnallisille kotiseutupäiville eri puolille maatamme. Niiden ohjelmassa on aina vahva annos paikallista kulttuuria ja kyseiselle seudulle tehtäviä retkiä, joille omistetaan yksi kolmipäiväisen tapahtuman päivistä. Paikalliset opasyhdistykset ovat yleensä merkittävästi mukana retkipäivän järjestelyissä ja oppaat huolehtivat useisiin satoihin nousevan kotiseutupäiväyleisön retkiopastuksista. Esimerkiksi, kun vuonna 1994 valtakunnalliset kotiseutupäivät olivat Lohjalla kotiseutuliikkeen 100-vuotisjuhlan merkeissä, Lohjan opasyhdistys organisoi kaikkiaan 14 linja-auton sekä yhden kävelykierroksen opastetut retket eri ohjelmilla. Oppaatkin voivat täydentää omaa kotimaan tuntemustaan osallistumalla eri paikkakunnilla järjestettäville kotiseutupäiville.

Kotiseututyöllä on paljon annettavaa matkailuoppaalle, mutta hyöty on molemminpuolista. Paikallinen opasyhdistys ja kotiseutuyhdistys ovat luontevia yhteistyökumppaneita. Molempia yhdistää kiinnostus – jopa rakkauskin – omaan kotipaikkakuntaan ja asuinympäristöön ja molemmat toimvat sen parhaaksi.

Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät kustansi porvoolaisen Ossian Wichmannin kirjoittaman Lohjan ensimmäisen matkailuopaskirjasen vuonna 1901 julkaisusarjansa kuudentena osana. Kuva: Kansalliskirjasto

Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien lehden vuoden 2020 kevätnumeron kansikuvana on näkymä virkistyspuistona toimivan entisen Porlan kalanviljelyslaitoksen alueelta Aurlahden hiekkarannan yli kohti Tytyrin kaivoksen tornia.

Tuhat Tuomoa