Kiven kertomaa

Suomen vanhimman kaivoksen, Ojamon rautakaivoksen, veden täyttämä aukko Ojamon kartanon puistossa. Kuva: Erkki Halme, Geologian tutkimuskeskus

Teksti | Sari Heikkilä

Lohjan tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä on edelleen toiminnassa olevan kalkkikivikaivoksen yhteydessä toimiva Tytyrin Elämyskaivos, joka johdattaa vieraansa syvälle maan uumeniin. Kohde sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, vain lyhyen kävelymatkan päässä kesän 2021 asuntomessualueesta. Lohjalaisen kaivostoiminnan historia sai kuitenkin alkunsa jo 1500-luvulla.

Suomen vanhin tunnettu kaivos sijaitsee Lohjan Ojamolla. Kuningas Kustaa Vaasa antoi suostumuksensa laamanni Erik Flemingin vuorityöanomukseen vuonna 1542. Ojamolta louhittu rautamalmi toimi merkittävänä alkusysäyksenä nykyisen Länsi-Uudenmaan alueen ruukeille ja teollistumiselle. Esimerkiksi Mustion ja Fiskarsin ruukit on perustettu aikoinaan nimenomaan Ojamon rautamalmin varaan. Aina 1860-luvulle saakka rauta-, kupari- ja hopeamalmia louhittiin Lohjalla useista eri kaivoksista, joista useat sijaitsivat Lohjansaaressa.

Lohjalaisen kalkkikiven kaupallinen hyödyntäminen aloitettiin, kun vuonna 1897 Karl Forsström ja Julius Tallberg perustivat Lohjan Kalkkitehtaan Virkkalaan. Tehtaan sijainnin valintaan vaikuttivat läheinen Hanko-Hyvinkää rautatie sekä alueella jo ennestään ollut sahateollisuus, josta saatiin jätepuuta kalkkiuunin tarpeisiin. Tehtaalle kalkkikivi kuljetettiiin proomuilla Lohjanjärveä pitkin alueen eri louhoksilta. Kaivostyö Tytyrissä alkoi avolouhokselta samaan aikaan Virkkalan tehtaan toiminnan kanssa ja Tytyri toimi Lohjan Kalkkitehtaan päälouhoksena vuosina 1912-22. Tehtaan johtoon oli noussut jo tuolloin Karl Forsströmin poika, Petter Forsström. Kalkki-Petteri lempinimen saanut tehtaanjohtaja kasvatti vuosien myötä tehtaasta maailmanlaajuisen yrityksen, jolla oli yli tuhat työntekijää. Hänet tunnetaankin tänä päivänä yhtenä Suomen teollisuuden viimeisimmistä patruunoista, jonka alun perin väliaikaiseksi tarkoitettu toimi kesti lopulta 65 vuotta.

Vuonna 1924 avattiin kalkkikivikaivos Ojamolle, josta kiveä saatiin kapearaiteista rautatietä pitkin toimitettua Tytyriä edullisemmin Virkkalan tehtaalle. Ojamo oli alueen ensimmäinen kalkkikivikaivos, jossa siirryttiin maanalaiseen louhintaan 30-luvulla ja sen toiminta jatkui aina vuoteen 1965. Tänä päivänä Ojamon avolouhokseen muodostunut kaivoslampi on Meriturvan ja Luksian (Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä) käytössä.

Toisen maailmansodan jälkeen kalkkikiven kysyntä lisääntyi uudelleenrakentamisen myötä ja Tytyri päätettiin valjastaa jälleen käyttöön. Alueelle rakennettiin oma kalkkitehdas ja ensimmäinen maanalainen taso valmistui vuonna 1949. 50-luvulla kaivoksen maamerkiksi nousi 72 metrin korkeuteen kohova kaivostorni. Tänä päivänä Tytyrin toiminnasta vastaa Nordkalk ja maan alla on yli 60

kilometriä tietä ja tunnelia. Kaivoksen syvin kohta on tällä hetkellä 384 metrin syvyydessä.

Uutta aikaa Tytyrissä edustaa siellä jo 90-luvun lopusta lähtien toiminut Koneen testilaboratorio, jossa testataan maailman nopeimpia pilvenpiirtäjiin tarkoitettuja hissejä. Kone hyödyntää testeissään vanhoja, käytöstä poistettuja kuiluja, joissa testiolosuhteissa hissillä voidaan kulkea jopa 19 m/s.

Yhtä näistä Koneen viimeisintä huipputeknologiaa hyödyntävävistä hisseistä pääsee testaamaan vieraillessaan Tytyrin Elämyskaivoksessa. Kaikki vierailut toteutetaan oppaan johdolla, joista vastaa Lohjan Oppaat. Perinteisellä kaivoskierroksella tutustutaan Tytyrin kaivoksen historiaan ja kaivosmiesten arkeen ja maan alaiseen maailmaan. Sen lisäksi tarjollla on myös erikois- ja teemakierroksia, joilla voidaan syventyä tarkemmin geologiaan tai edetä enemmän lasten ehdoilla. Sokerina pohjalla kaikilla kierroksilla on unohtumaton valoshow.

Lohjalaisia oppaita vaihteeksi yleisönä Tytyrin elämyskaivoksessa kaivosmuseon 30-vuotisjuhlassa 2018. Kuva: Päivi Landén

Tytyrin kalkkikivikaivoksen seinillä kasvaa aitoja tippukiviä. Kuva: Timo Aunio

Vierailijat ihastelevat valon ja musiikin leikkiä sata metriä syvässä maanalaisessa louhosonkalossa. Kuva: Heikki Hanhimäki