Lohjan arkkitehtuurin helmiä

Ainutlaatuiset harju- ja järvimaisemat muodostavat lohjalaisen rakennetun ympäristön kehyksen. Keskiajan kauppa- paikasta on ajan saatossa rakentunut Lohjanharjua myötäilevä nauhakaupunki. Alue kehittyi 1900-luvulla voimakkaaksi teollisuuskaupungiksi, jonne mahtuu myös arkkitehtuurin helmiä, joista osa sijaitsee Pyhän Laurin kirkon ja kirkkomaan ympäristössä.

Kuva: Viljo Salenius

Seurakuntatalo (Aarne Ervi 1950) Seurakuntatalo valmistui 1950 suunnittelukilpailun tuloksena arkkitehti Aarne Ervin suunnitelman mukaan. Betoni- ja tiilirakenteinen rakennus on 1940-luvun romantiikkaa ja tyylinsä merkittävimpiä edustajia maassamme. Runsas liuskekivilaattojen käyttö pintamateriaalina luo harmonisen kokonaisuuden viereisen kivikirkon kanssa. Rakennus käsittää mm. seurakuntasalin ja kappelin, Pikku Laurin sekä aikansa uutuutena terassimaisen asuntosiiven, jossa asuntojen lisäksi siinä on diakoniatoimisto, saunaosasto, arkistoholvi ja varasto. 1990-luvun lopulla seurakuntatalo saneerattiin arkkitehti Vuokko Jouhikaisen suunnitelmin. Sisätilat palautettiin osin alkuperäiseen asuunsa ja keittiötiloja varten rakennettiin lisäsiipi. Vesikatto, ikkunat ja ovet uusittiin alkuperäisen mallin mukaan. Pohjolanmäen koulurakennus (Aarne Ervi 1954) Läheiselle mäntyiselle mäelle rakennettiin niin ikään arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema teräsbetoninen ja puurakenteinen koulurakennus, Pohjolanmäen koulu. Maisemallisesti rakennus hallitsee ympäristöään ja on hyvä esimerkki 1950-luvun korkeatasoisesta koulusuunnittelusta ja sisätilojen aularatkaisuista. Valmistuttuaan 1954 Lohjan yhteislyseo oli Pohjoismaiden suurin oppikoulurakennus. Lukio on ollut kiinteä osa Lohjan historiaa aina ansiokkaan taipaleensa alkuvuodesta 1914 asti. Nykyisin koulurakennus tunnetaan Lohjan Yhteislyseon lukiona, joka tällä hetkellä toimii väistötiloissa laajamittaisen peruskorjauksen vuoksi.

Juuri valmistunut koulutalo 1954. Kuva: Kamera-Keskus

Kuva: Museovirasto/Anna Lyyra-Seppälä

Luoman talo (Oiva Kallio 1932) Koulurakennusta lähes vastapäätä sijaitsee Luoman talo. Arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli tämän varhaisfunktionalistinen rakennuksen 1932 Lohjan Kivenhakkaamon johtajan, Unto Luoman, asuintaloksi. Tontilla sijaitsi myös 1970-luvulla toimintansa lopettanut kiviliike. Rakennus sai valtakunnallista huomiota keväällä 1983 ennenaikaisten purkutöiden käynnistyttyä. Ulkoasultaan erittäin edustava, tiilirakenteinen Luoman talo on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan sitä ympäröivien rakennusten keskellä. Sisätilat ovat muuttuneet korjausten yhteydessä ja tontin ympärille on rakennettu muuri. Rakennus on suojeltu rakennussuojelulailla.

Lohjan pääkirjasto (Lahdelma & Mahlamäki 2006) Viereisen, vuonna 2006 valmistuneen kirjastorakennuksen visuaalinen kieli edustaa kansainvälistä modernismia. Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki voitti avoimen kilpailun Lohjan pää- Kuva: Lahdelma & Mahlamäki arkkitehdit. kirjastosta vuonna 2002 Valokuva: Jussi Tiainen työllään “Johdanto” (the Prologue) ja pääsuunnittelijaksi valittiin arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma. Rakennuksen kokonaismassa sekä materiaalit antavat tilaa ympäristölle tukien Lohjan keskustan ilmettä. Ulkoverhoiluun on käytetty punaista tiiltä, kuparia ja lasia. Avarissa sisätiloissa, jotka avautuvat kohti kirkkoa, kuparia on käytetty yksityiskohtiin. Kuparilla katetut valosiepparit avartavat kaksikerroksisen rakennuksen siääntulokerrosta. Erityistä huomiota herättävät päätyikkunoihin silkkipainetut, paikalliset sananlaskut. Keskeisellä paikalla kirjasto toimii myös erilaisten kulttuuritapahtumien ja näyttelyiden kohtaamispaikkana Linder- ja Järnefelt-saleineen käytävägalleriaa ja kahvilaa unohtamatta. Kirjastoa on esitelty useissa kansainvälisissä arkkitehtuurijulkaisuissa ja se oli Suomen edustaja Euroopan unionin nykyarkkitehtuuripalkinnon saajaksi vuonna 2007.

Kuva: Museovirasto/Johanna Pankakoski

Metsolan siunauskappeli (Erik Bryggman 1956) Arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema siunauskappeli rakennettiin 1956 Lohjanharjun etelärinteeseen vasta perustetulle, Ola Mannströmin suunnittelemalle Metsolan hautausmaalle. Bryggman pyrki säilyttämään rakennuspaikoilla vanhaa puustoa niin paljon kuin mahdollista ja lisäksi hän kehotti rakennusmestareita välttämään vatupassin käyttöä, jotta seinäpinnasta tulisi elävä. Rakennus sopeutuukin kauniisti ympäristöönsä. Yhteys luontoon, epäsymmetrisyys ja valo tulevat vahvasti esiin tässäkin työssä. Suunnittelijalleen tyypillisenä työnä kappeli liittyy siihen kappelisarjaan, jonka perusratkaisut voidaan nähdä jo Turun ylösnousemuskappelissa. Metsolan kappeli jäi Erik Bryggmanin viimeiseksi julkisen rakennuksen suunnittelutyöksi edeltäjänsä Vantaan Honkanummen kappelin jälkeen. Suunnitelman viimeistelivät oma tytär Carin Bryggman ja hänen puolisonsa Uolevi Nuotio, molemmat sisustusarkkitehteja.

Telttamaisessa kappelissa on jyrkkä kivikatto ja valkoiseksi maalatut tiilijulkisivut. Paanumainen katto on liuskekiveä samoin sokkelimaisen siiven viisteiset seinät ja matalanousuiset ulkoportaat. Sisätilan päälaiva avautuu rakennuksen koko korkeudelle. Valo lankeaa luonnonkivialttarille kolmesta korkeasta katon etelälappeen ikkunasta. Kolmiomaiset, hyvin matalalle sijoittuvat, betoniset, valkoiseksi maalatut kattokannattajat muodostavat sivulaivan, jota lattiaan asti ulottuvat sivuikkunat valaisevat. Länsipäädyn edessä on pylväikkö, joka rajaa pääsisäänkäynnin, jonka ovet ovat pronssia, kun taas kappelin eteisen ovet ovat lasia. Koristeina kiertävät ylösnousemuskappelista tunnusomaiset metalliset viiniköynnökset. Salin sadan hengen penkit ovat hieman kulmassa ulospäin - Bryggmanin usein käyttämä motiivi.

Kappeli saneerattiin 2002 Arkkitehtitoimiston Laihio-Pulkkinen-Raunio suunnitelmin. Samassa yhteydessä rakennettiin alkuperäisiin piirustuksiin kuulunut, mutta rakentamatta jäänyt kellotorni. Alkuperäiset sisäkalusteet kuten valaisimet, urut, pöydät, tuolit sekä tekstiilit entisöitiin ja salin lattiaan upotettiin arkkunostin. Sokkelisiipeen, jossa sijaitsivat henkilöstötilat ja ruumiinavaushuone, rakennettiin mm. ruumiskylmiöt sekä jäähyväiskappeli.