Lohjanjärven ympäristön kartanoista

Lohjan seutu kuten muukin Uusimaa on historiallista kartanoaluetta. Lohjalla on 12 vanhaa herraskartanoa, joiden asukkaisiin on kuulunut kansallisia merkkihenkilöitä kuten marsalkka Mannerheim, jonka vanhuudenkotina oli Kirkniemen kartano. Kartanoiden rakennukset, puutarhat ja kulttuurielämä antoivat oman leimansa koko seudulle. Valtaosa kartanoista on e delleen yksityiskoteina, mutta pariin on mahdollista päästä tutustumaan. Esittelemme seuraavassa muutamia esimerkkejä Lohjanjärven ympäristön kartanoista.

Iso-Teutari Iso-Teutarin kartano on historiassa merkittävästi vaikuttaneen Adlercreutzin aatelissuvun kantakartano, josta suvun kantaisä Tomas Adlercreutz lähti 1600-luvulla Tukholmaan. Kartano on yhä hänen jälkeläistensä kotina. Kartanossa on kaksi päärakennusta, vanhempi 1700-luvulta ja uudempi empiretyylinen 1840-luvulta. Kartanon mailla on Kastemäen lähde muistomerkkeineen. Siellä 1200-luvun tanskalaiset ja ruotsalaiset ristiretkeläiset kastoivat suomalaisia kristinuskoon.

Iso-Teutarin rehevä puisto on peräisin 1700-luvulta. Kartanoon johtaa pohjoisesta vanha tie, joka on osa Raaseporin linnantietä. Sen varrella on koivukuja, jonka koivut on istutettu 1890- luvulla. Päärakennuksen ympärillä on omenatarha. Kartanon puistosta yhteensä 1,54 ha rauhoitettiin 1960-luvulla luonnonsuojelualueeksi.

Laakspohja Kustaa Vaasa perusti Laakspohjan kartanon vuonna 1556 kuninkaankartanoksi, mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä se siirtyi yksityisille aatelisille. Siellä ovat isännöineet muun muassa Sabelstiernat, Armfeltit, Ehrnroothit ja Linderit. Lähes koko 1700-luvun ajan Laakspohjassa asui kenraali Carl Gustaf Armfelt, joka muistetaan Anjalan liittokirjan ensimmäisenä allekirjoittajana. Viimeisen runsaan vuosisadan ajan kartano on ollut Hollanista Pietarin kautta Suomeen tulleen van Gilse van der Pals -suvun omistuksessa ja nykyään siellä on merkittävä ratsastusurheilukeskus. Van der Palsit rakennuttivat 1910-luvun puolivälissa kartanon nykyisen jugendvaikutteisen päärakennuksen. Kartanoon johtaa kilometrin mittainen tammikuja, joka oli olemassa jo 1600-luvulla.

Mustio Mustion kartano ei sijaitse Lohjalla, vaan pari kilometriä naapurikaupungin Raaseporin puolella paikassa, jossa Lohjanjärven vedet putoavat 19 metriä Mustionjokeen. 1550-luvun puolivälissä Kustaa Vaasa perusti sinne maan ensimmäisen rautaruukin Lohjan Ojamon kaivoksen malmin jalostamista varten. Mustion ruukinkartanon päärakennus Mustion linna valmistui 1792 ja se on lajissaan maan upeimpia. Omistajasuku Linderit ovat vaikuttaneet Mustiolla jo 1700-luvun puolivälistä lähtien ja nykyään siellä toimii hotelli ja ravintola. Linna on museona avoinna yleisölle, kuten myös puisto.

Nykyisen puutarhan on perustanut Magnus Linder 1700-luvun lopussa. Puutarhasta tuli maisematyylinen ja sen pinta-ala on 22 ha. Vanhimmat puut, tammet, ovat vuodelta 1770 ajalta ennen puiston suunnittelua. Huvimaja, joka muistuttaa antiikkiaikaista temppeliä, tuli Mustionjoen pienelle saarelle. Kaksi maasiltaa rakennettiin sinne pääsemiseksi ja niiden reunoille tuli puita. Magnus Linder perusti myös hedelmä- ja kasvitarhan. Sen lisäksi oli kasvihuone viinirypäleitä varten. Siellä viljeltiin myös ananasta ja kahvia. Hänen poikansa, nimeltään myös Magnus, rakennutti puutarhaterassin päärakennuksen alapuolelle ja puisto muutettiin enemmän maisematyyliseksi. Istutukset olivat geometrisiä. Tämän poika Fridolf Linder kasvatti lähinnä puita. Joen toiselle puolelle rakennettiin pohjoisrinteelle uusigoottilainen huvimaja, joka oli vain kulissi. Hän istutti korkkipuun (Phellodendron amurense), joka on harvinaisuus Suomessa. Sen lisäksi hän istutti muita erikoisia puita, kuten saksanpähkinän, hemlokin, jättiläistuijan ja pihtakuusia. 1950-luvulla Mustionjokeen rakennettiin voimalaitos ja esimerkiksi saari jäi veden alla. Sen jälkeen on rakennettu uusi huvimaja. Temppeli on myös rakennettu uudelleen 2001. Puistoon on myös tehty puro, lummelampi, vesiputous ja lummepolku 2000-luvulla. Joen toisella puolella rinteeseen on 2000-luvulla perustettu uusi iso puutarha nimeltään kukkiva puisto.

Ojamo Suomalaisen kansanperinteen tallennuksen uranuurtaja Lohjan kirkkoherra Gabriel Tammelinus perusti Ojamon kartanon vuonna 1683 ja se oli hänen jälkeläisillään lähes vuosisadan ajan. 1800-luvulla kartanossa asuivat von Schoutzit ja heihin kuului myös ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu oopperatähtemme Johanna von Schoultz. Vuosisadan puolivälissä Ojamo siirtyi everstiluutnantti Vladimir Swertschkoffin omistukseen ja hän teetti uuden venäläistä empiretyyliä edustavan päärakennuksen. Kartanon puistossa sijaitsee Suomen ensimmäinen rautakaivos 1500-luvun puolivälistä. Nykyisin kartanon puistoineen omistaa Vanha Lohja -säätiö ja se on sopimuksesta avoinna yleisölle.

Lohjan komein kartano on marsalkka Mannerheimin vanhuudenkoti Kirkniemi, joka on nykyään edustuskäytössä eikä siihen yleensä ole mahdollista päästä tutustumaan. Kuva: Torsti Salonen Laakspohjan kartanon tammikuja on kilometrin mittainen. Kuva: Heikki Hanhimäki

Mustion puiston huvimajoja. Kuva: Torsti Salonen

Vaaleanpunaisia lumpeita Mustion puistossa. Vohloinen Kuva: Torsti Salonen Vohloisten kartano syntyi 1600-luvulla yhdistämällä pienempiä tiloja ja sen jälkeen se oli muun muassa Rehbinderien suvulla. 1800-luvulla kartanon mailta louhittiin rautamalmia ja se oli Teijon ja Karkkilan ruukin patruunasuvun Bremerien omistuksessa. Kartanon empirevaikutteinen päärakennus on osin 1700- ja osin 1800-luvulta.

Vohloinen on ollut yli sata vuotta Sillmanin suvulla ja he tekivät kartanosta puutarhatilan, joka erikoistui hedelmänviljelyyn. Vohloisten tilan omenanviljely on aloitettu historiatietojen mukaan jo vuonna 1548. Omenaa viljellään tänä Ojamon kartanon 1850-luvulla valmistunut päärakennus. Kuva: Vanha Lohja -säätiö päivänä 20 hehtaarilla. Lohja on sopiva alue omenaviljelylle. Lämpötilat ja sademäärät ovat olleet hyvät ja Lohjan maaperä on kalkkipitoinen. Aiemmin tilalla on testattu uusia lajikkeita. Entinen omistaja on itse tuonut maahan 12 omenalajiketta ja enemmillään tilalla onkin viljelty 60 lajiketta ja 8000 puuta. Tänä päivänä viljellään lajikkeita, jotka sopivat eikä tutkimusta tehdä. Omenat myydään kauppoihin tai niitä puristetaan omenamehuiksi. Tänä päivänä tila on luomutila ja sillä on noin 1000 puuta.

Hehtaarien laajuisten omenatarhojen halki kuljetaan kartanon Lohjanjärven rannassa sijaitsevaan Lakeside Ca- Vohloisten kartano ja pieni osa omenatarhaa. fe -kahvilaan. Kuva: EK Eventin arkisto