Vapaavahti Frivakt 4/2021 by MEPA

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

ARKADIA • RAUMA • FUTIS • YLLÄS

4 ¦ 2021

VAPAAVAHTI

FRIVAKT

4∙2021

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

3 Pääkirjoitus Ledare

32 Ylläsmajoilla 36 MEPA kierroksella

4 M/S Arkadia Visits the Home Country

38 Kurssit

11 Nybörjare Learning Winter Navigation

41 GE Arkisto

12 Följ med fartygskocken Laivakokin matkassa 14 Etäluotsaus

40 Ellan kirjastojutut 42 Vuoden merimiesurheilija 44 Urheiluvuosi 2021 45 Ilkka Heinonen

18 Sjöfartens Dag

46 MEPA Futis

22 Rauman merikoulu

50 Kohtaamisia

26 Mepalaiset muistelevat

30 Sylvänne Sodan havereita

22 Vielä ehtii! Merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakisan vuoden 2021 kuvia voi lähettää MEPAan 14.1.2022 asti Kom ihåg fototävlingen! Nordic Photo Contest 2021 tar slut 14.1.2022. De fem bästa bilderna kommer att belönas (300-670€) opinto@mepa.fi

46 54

Kannen kuva Pärmbild: Sampsa Sihvola Takakansi Baksidan: Pekka Karppanen

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Lehtisepät VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto

Hyvä lukija!

Bästa läsare!

korona, korona, korona. Taas sitä mennään. Kirjoitan tätä ruokapöydän nurkalla, etätöissä. Etätyösuositukset ovat taas voimassa, myös MEPAssa. Kaikki eivät tietenkään voi etätöitä tehdä. Laivapalvelut, kirjasto, toimisto ja moni toiminta vaatii läsnäoloa. Kiitos asiamiehet, toimisto ja talous sekä kirjasto! Kiitos myös ihan kaikille ahkerille MEPAlaisille. Olette venyneet ja kekseliäästi luoneet uutta tässä haastavassa ja alati muuttuvassa tilanteessa. Kiitos myös työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehille, jotka tässä poikkeustilanteessa mahdollistivat katkeamattoman merimiespalvelun. Paljon ehdimme kuitenkin järjestämään: jalkapalloturnaus, ForMaren ohjelma pyörii, saunaterapiakurssit ovat kiinnostaneet monia, liukkaan kelin ajoharjoittelu, köysityökursseja, espanjan kurssi verkossa sekä etäjoogaa ja -kehonhuoltoa, Kulttuuriklubia, dekkari- ja kirjakerhoa, laivoilla MEPA info – tilaisuuksia, laivakirjastoja järjestelty sekä Kympin kahveja. On ollut lähi-, hybridi- ja verkkotapahtumia. Onneksi kaikkea tulevaa toimintaa ei tarvitse perua. MEPA ottaa käyttöön koronapassin. Koronapassin avulla pystymme järjestämään toimintaa ja tapahtumia, jotka koronatilanteen, rajoitusten tai riskiarvion mukaan jäisivät järjestämättä. Koronapassi on käytössä tapahtumakohtaisesti. Uusivuosi on kuitenkin toivoa täynnä, josko 2022 matkustajaliikenne palaisi normaaliksi. Pääsemme myös toivottamaan lisää uusia laivoja tervetulleeksi. Tulossa ovat ainakin Finneco I, Jaarli, Jatuli, Bore Way ja Viking Glory. Pysy kärryillä tarjonnasta: MEPAn kotisivut mepa.fi sekä MEPAn FB ja IG kanavat. MareSport.mepa.fi liikuntaa on kertynyt jo 82.500 km ja 16.900 tuntia. Tule mukaan. Kympin Kahvit jatkuvat keskiviikkoisin kello 10:00! Hyppää mukaan: urly.fi/1LHi

corona, corona, corona. Nu är vi där igen. Vi hann dock ordna en hel del aktiviteter: en fotbollsturnering, bastuterapikurser som har väckt stort intresse, halkkörning, kurser i reparbete, en spanskakurs på nätet samt yoga och kroppsvård på distans, kulturklubben, deckar- och bokklubben, SSB:s informationsmöten på fartygen, fartygsbibliotek och Tiokaffet. Dessutom rullar ForMares program. Evenemangen har skett på plats, på nätet eller varit hybridevenemang. Lyckligtvis behöver vi inte ställa in all kommande verksamhet. Med hjälp av coronapasset kan vi ordna verksamhet och evenemang som annars inte skulle bli av på grund av coronasituationen, begränsningarna eller riskbedömningen. . Det nya året är fullt av förväntan, kanske kan passagerartrafiken återgå till det normala 2022? Håll dig uppdaterad om utbudet genom SSB:s webbplats mepa.fi och SSB:s kanaler på Facebook och Instagram. På MareSport.mepa.fi har vi redan motionerat 82 500 km och 16 900 timmar. Välkommen att delta!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

2021 ¦ 4

Dear Readers! covid 19 is not yet passing away. Luckily we had time to arrange plenty of services and visit many vessels. Thanks to you seafarers and to our good and steady staff! On the pages 4-10 you can read about bold seafarers of bulker Arkadia just before the vessel sailed to Turkey. On the page 11 we met a nice becoming master mariner from Turku academy onboard M/S Prima King. Seafarer Sports Personality of the Year 2021 is Riikka Jernman. Riikka is not just a great multi-sport person but also she will keep the whole crew exercising. MareSport (MareSport.mepa.fi) sportal gathered 82.500 km. You are more than welcome to join the movement!

M/S Arkadia

KÄVI KOTIMAASSA ESL Shippingin supramax -aluksilla on riittänyt lasteja ja matkat ovat olleet epätavallisia nykyisille suomalaisaluksille. Jäävahvisteisilla irtolastialuksilla on riittänyt kysyntää arktisilla vesillä. Keväällä Kumpula ja Arkadia nähtiin Kokkolassa, mutta marraskuussa Kumpula kamppaili Koillisväylän jäissä ja Arkadia tuli Haminaan. teksti Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, MEPAn arkisto

4 ¦ 2021

M/S ARKADIA

BUILT: 2012 LENGTH: 197 m BEAM: 32,6 m TONNAGE: 56348 dwt ENGINE: HUYNDAI - MAN B&V SERVICE SPEED: 12,5 ICE CLASS: 1 A

2021 ¦ 4

Yliperämies Jaakko Helanto ja päällikkö Eero Ritola katsoivat lastauksen aloitusta M/S Arkadian komentosillalla

EPAn miehet saapuivat aluksella varhain aamulla uusien kirjojen ja filmien kanssa. Samalla tuotiin laivaporukan tilaama kumikuula, jolla voi harjoitella kuulantyöntöä laiturilla tai vaikkapa tyhjässä ruumassa. Aluksen lastaus oli jo lähtenyt käyntiin ja sitä seurasivat komentosillalta päällikkö Eero Ritola ja yliperämies Jaakko Helanto. – Tulimme tänne Klaipeidasta, jossa otimme osan lastista. Loppuosa tulee täältä Haminasta ja laiva lähtee sen jälkeen Turkkiin, Ritola kertoi. Kevään Kokkolan satamakäynnin jälkeen Arkadia on ajanut Bremeniin kaksi lastia Narvikista ja kaksi lastia Kanadan arktisilta vesiltä, jossa kesällä operoi myös alun perin suomalainen, nyt Viron lipun alla oleva jäänmurtaja Botnica. Laivalla oli varsin paljon palautettavia kirjoja ja filmejä – myös muista aluksista. – Olemme vaihtaneet päittäin muiden ESL Shippingin alusten kanssa, kun ovat olleet keventämässä. Saksan päässä Ham-

purin merimieskirkko on vieraillut aluksella ja tuonut varastoissaan olleita filmejä esimerkiksi Eckerö Shippingin aluksilta, kokkistuertti Sami Granström kertoi. Hänellä oli hetki aikaa avustaa kirjojen pakkauksessa provianttitäydennystä odottaessaan.

Tohinaa satamassa Kotkassa asuva Sami aloitti varustamossa lähes kymmenen vuotta sitten käväisten välillä merentutkimusalus Arandalla. Hän on enimmäkseen ollut supramax-aluksilla ja tottunut pitkiin matkoihin ja työvuoroihin. Ruokahuolto pitää suunnitella hyvin. – Kanadan reissuilla kaikki proviantti piti ottaa Saksan päässä ja sitä piti olla vähintään kahden kuukauden ajaksi. Täällä Haminassa tulee myös iso muonatäydennys, Turkista otamme vain tuoretavaraa, Sami kertoi. Laivalla työskentelee kerralla16 merenkulkijaa ja joskus on mukana ylimääräisiä henkilöitä tai harjoittelijoita. Nykykäytännön mukaisesti osa miehistöstä tulee Filippiineiltä, mutta Sami osaa tehdä myös

filippiiniläisille maistuvia ruokia. Laivalle alkaa tulla lisää väkeä, varustamon turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö sekä tekninen tarkastaja saapuivat pian MEPAn miesten jälkeen. Seuraavana tuli luokituslaitoksen edustaja ja laivaporukalla alkoi olla kädet täynnä auditoinnin ja muiden tehtävien myötä. Messimies Eddie Dagooc toi vieraille kupit kahvia. Davaosta Filippiineiltä kotoisin oleva Eddie on seilannut jo parikymmentä vuotta roro- ja irtolastialuksissa. Hänellä on kotona vaimo ja kolme lasta. – Työskentelen täällä Arkadialla matkoista riippuen 6-7 kuukautta, jonka jälkeen pidän lomaa ja todennäköisesti menen seuraavaksi sisaralus Kumpulaan. Pahenemassa oleva pandemia voi kuitenkin muuttaa tilannetta, Eddie pohti. Hän on viihtynyt laivaporukan kanssa hyvin, joskus grillataan yhdessä, joskus lauletaan karaokea. Pandemian aikana ei juuri käydä maissa. Vapaa-aika kuluu satelliittitelevisiota katsellen ja yhteydenpitoon kotiväen kanssa internetin kautta.

4 ¦ 2021

Auditointi alkamassa, turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö Hans Björkenstam, yliperämies Jaakko Helanto ja sähkömies Sergey Shapalov kansitoimistossa.

Miehistövaihdot ulkomailla Vaikka laiva oli Suomessa, miehistöä ei vaihdettu tällä kerralla lainkaan. Pandemian aikanakin vaihdot ovat onnistuneet. – Suurempia ongelmia ei ole ollut tänä vuonna. Hieman yllättäen miehistönvaihto ei kuitenkaan käynyt päinsä Norjan Narvikissa, Sami Granström ihmetteli. Maissa käynnit tai niiden puuttuminen ei myöskään ole tullut Arkadian miehistölle ongelmaksi. Kanadan Milne Inletissä ei juuri ole mitään tekemistä ja Bremenissä ehti kuitenkin vierailla kaupungissa. Klaipeidassa oli maihin meno sallittu vain EU-kansalaisille. – Minä pysyttelen koko työvuoron aluksella. Saksassa purettaessa ja nyt lastattaessa käytetään laivan omia nostureista ja minä olen valmiudessa, jos tulee ongelmia nostureiden kanssa, sähkömies Sergey Shapovalov sanoi. Hän on kotoisin Kaliningradista ja valmistui Saint Petersburgin Marine Academysta vuonna 1990. Aluksi Sergey seilasi venäläisillä aluksilla, mutta on jo neljän-

2021 ¦ 4

nesvuosisadan työskennellyt eri lippujen alla muun muassa bulkkereilla ja tankkereilla. Arkadiaan hän tuli kaksi ja puoli vuotta sitten. Sergeyn venäjän kielen taidosta on ollut hyötyä monissa satamissa. Hän viihtyy laivalla hyvin. – Täällä on mukava porukka ja aivan fantastinen ruoka. Työskentelen kerralla yleensä pari kuukautta ja menen sitten kotiin vaimoni luokse, Sergey sanoi. Varustamon teknisen tarkastajan saavuttua Sergey lähti konehuoneeseen katsomaan, tarvitseeko konepäällikkö Markus Syvänen hänen apuaan.

Ruumassa ja kuntosalilla Bukidnonilla Filippiineillä vaimon ja neljän lapsen kanssa asuva Rey Sawalan työskentelee aluksella toisena perämiehenä. Hän tarkkaili lastausta yhdessä matruusi (A.B.) F. Obmergan kanssa. Miehet toimivat myös lankonkivahteina ja kehoittavat kaikkia kasvomaskin käyttöön. – Kansimiehistöön kuuluu päällystön lisäksi pursimies, kaksi matruusia ja yksi

puolimatruusi. Jos on paljon töitä esimerkiksi lastiruumien puhdistamisessa, voidaan ottaa konemiehistöä avuksi, Sawalan selvitti. Hänellä on kahdenkymmenen vuoden seilauskokemus roro-, irtolasti- ja konttialuksilta. Arkadian väki kehui kovasti ruokia, mutta paino-ongelmia ei kellään näyttänyt olevan. – Kuntosali on täällä kovassa käytössä ja kaikki liikkuminen on suosiossa, yliperämies Jaakko Helanto totesi. Itse hän kertoi treenaavansa veteraanien mastersyleisurheilun MM-kilpailuihin, jotka pidetään Tampereella ensi kesänä. Kun pitkän linjan laiva käy harvoin kotimaassa, voi sataman säpinä käydä rasittavaksi. Merenkulkija alkaa kaivata meren rauhaa. Arkadian porukka pääsi lähtemään kohti Turkkia viiden Haminassa vietetyn päivän jälkeen.

M/S Arkadia VISITS THE HOME COUNTRY ESL Shipping’s supramax carriers have hauled plenty of cargoes, but their routes have been unusual for current Finnish ships. Demand has been steady for the ice-strengthened vessels in Arctic regions. Kumpula and Arkadia were both spotted in Kokkola in the spring, but while Kumpula struggled in the icy waters of the Northeast Passage this November, Arkadia made its way to Hamina.

EPA’s representatives arrived early in the morning with new books and movies. They also brought a rubber ball, which the crew had ordered. The ball will be used for shot put practice on docks or even in the cargo hold when it happens to be empty. Loading had already commenced, and master Eero Ritola and chief officer Jaakko Helanto kept an eye on the proceedings from the bridge. – We came here from Klaipėda, where we loaded part of the cargo. We are picking up the rest here in Hamina, and then setting a course for Turkey. Since visiting Kokkola in the spring Arkadia has taken two cargoes to Bremen, one from Narvik and one from the Arctic waters of Canada, where the icebreaker Botnica – originally Finnish, but now sail-

ing under the Estonian flag – also operates in the summer. The ship had a decent haul of books and movies to return to MEPA, some of them from other vessels. – We swapped them with the crews of other ESL Shipping vessels while they were unloading. The seamen’s mission in Hamburg also visited the ship and brought along some films from other ships, for example from Eckerö Shipping’s vessels, cook steward Sami Granström explained. He had a moment to lend a hand with packing the books while waiting for supplemental provisions.

Bustle in the port Sami, who lives in Kotka, started his career in the company almost ten years ago but took a small detour on the research

vessel Aranda. He has mostly been working on supramax ships, so he is accustomed to long voyages and long shifts. Provisioning requires careful planning. – For the trips to Canada, we had to acquire all provisions in Germany. Each supply had to last for at least two months. We will replenish our food stores here in Hamina, but in Turkey we are going to add fresh foods only, Sami clarified. The ship employs sixteen seafarers at a time and sometimes has extra people or trainees on board. As is usual these days, part of the crew hails from the Philippines. Luckily, Sami knows how to cook meals to suit their palates, too. The ship was getting busier as the company’s safety and environment manager and technical superintendent arrived right after MEPA’s men. They were fol-

4 ¦ 2021

Second officer Rey Sawalan observing the loading together with able seaman F. Obmerga.

2021 ¦ 4

Chief engineer Markus Syvänen, engine crewman Darwin Lascuna and electrician Sergey Shapalov in the ship’s engine control room lowed by representatives of the classification society, and soon the crew had their hands full with auditing and other duties. Galley assistant Eddie Dagooc brought the visitors cups of coffee. Eddie is from Davao in the Philippines, and he has sailed on roro ships and bulk cargo vessels for around twenty years. He has a wife and three children at home. – I will spend around 6–7 months here on Arkadia, depending on the voyages, and then I will take a holiday. My next assignment will probably be on Arkadia’s sister ship Kumpula. However, this may change due to the worsening pandemic situation, Eddie pondered. He has enjoyed his time with the rest of the crew. Sometimes they gather around the barbecue, or they may spend an evening singing karaoke. Shore leave is a rarity during the pandemic, and leisure time is mostly spent watching satellite TV and checking in on the family via the internet.

Crew changes abroad Even though the ship visited Finland, the crew did not change at all this time. Crew changes have generally worked out well even during the pandemic. – There have been no major problems this year. Somewhat surprisingly, however, crew rotation was not possible in Narvik, Norway, Sami Granström noted. Shore leave – or its absence – has not

become a problem to Arkadia’s crew. There is hardly anything to do in Canada’s Milne Inlet anyway, and there was enough time to visit the city in Bremen. Only EU citizens were allowed to disembark in Klaipėda. – I stick to the ship during my shift. We use our own cranes to unload in Germany and load here, so I have to be ready in case there is a problem with them, electrician Sergey Shapovalov said. A native of Kaliningrad, Sergey graduated from the Saint Petersburg Marine Academy in 1990. He spent his early career on Russian ships, but for the last 25 years he has sailed under different flags on bulk carriers and tankers, among others. He came to Arkadia two and a half years ago. Sergey’s Russian skills have proven useful in many ports. He is happy with his life onboard. – We have a jovial crew here, and the food is absolutely incredible. I usually work a couple of months at a time and then go home to my wife, Sergey explained. When the company’s technical superintendent arrived, Sergey went to the engine room to see if chief engineer Markus Syvänen might need some help.

has a wife and four children. He observed the loading with AB F. Obmergan. The men also stand gangway watch and urge everyone to wear a face mask. – In addition to the officers, the deck crew consists of one boatswain, two able seamen and one ordinary seaman. If there is a lot of work, the engine room crew can help out with cleaning the cargo holds, for instance, Sawalan explained. He has twenty years of experience from roro ships, bulk carriers, and container vessels. The quality of the ship’s food was highly praised by Arkadia’s crew, but none of them appeared to have any issues with extra weight. – The gym is in heavy use and all kinds of workouts are very popular, chief officer Jaakko Helanto said. Jaakko told us that he is training for the World Masters Athletics Championships, which are held in Tampere next summer. When a long-distance ship rarely calls at home, the hustle and bustle of the port can quickly become stressful. The seafarer begins to long for the peace of the sea. Arkadia’s crew was finally able to leave for Turkey after spending five days in Hamina.

☸

Cargo hold and gym Second officer Rey Sawalan hails from Bukidnon in the Philippines, where he

4 ¦ 2021

Nybörjare

Learning Winter Navigation M/S Prima King arrived in Kantvik from Germany and returns to Hamburg via Naantali. The crew included a trainee who recently moved from Rovaniemi to Turku and is interested in seafarer sports. Can you tell us a little bit about yourself? Where do you go to school and when do you graduate? My name is Samir Singh. I started my sea captain studies at Aboa Mare in 2020 and I aim to graduate in a few years. How did you decide on seafaring as a career? Were you familiar with the profession? I used to work as a diving instructor, and that is how I got to know what life at sea is like. I drove different sized boats at the time, too. Have you enjoyed working on the ship? I have enjoyed it immensely, even more than life ashore. When the ship is at sea, life is very peaceful. What other ships have you worked on? I worked as a trainee on M/S Finnhawk, which operates between Finland, Germany, and Denmark, and also did a traineeship on the sailing ship Helena. We were a crew of eighteen and we sailed from Turku to France, which was a really interesting voyage. What do you like to do in your free time on board and ashore? When I am on board I like to read and go to the gym and sauna. I also enjoy playing guitar and ukulele. As for my other hobbies, my favourites are golf and photography. I have really nice camera equipment – also for underwater photography. What do you think about your studies and the industry in general? Have they met your expectations? Working at sea is meaningful. For example, during the pandemic, the importance of shipping as an industry was emphasised in maintaining Finland’s security of supply. The training is top notch and exceeded my expectations. Where do you see yourself in five years? I will probably work in a sea-related field in a community service role or as a volunteer. I am especially interested in marine research and marine conservation.

☸

2021 ¦ 4

LAIVAKOKIN MATKASSA

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Petri ”Piku” Päivärinta vaihtoi jobia sisarlaivasta toiseen, kun M/S Linda siirtyi liikennöimään vain ulkomaiden satamien välille.

Pitkään rahtilaivoilla seilannut kokkistuertti Petri ”Piku” Päivärinta on nähnyt, miten merenkulkijoiden ruokailutottumukset ovat muuttuneet. Nyt maistuvat myös salaatit ja raasteet.

uonna 1983 seilaamaan lähtenyt Päivärinta tuli Langh Shipin laivoihin ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten.– Siirryin nyt Lindasta Ailaan, kun liikennealueet vaihtuivat. Toimin yhtiössä Merimies-Unionin jäsenten pääluottamusmiehenä, mitä hommaa on helpompi hoitaa lähiliikenteessä, Päivärinta totesi. Mies oli jo ehtinyt suunnitella ruoka -ja provianttijärjestelyitä, jos olisi mennyt Lindan mukana pidemmälle linjalle, mutta yhtiön kanssa saatiin sovittua laivan vaihto.

Kun Päivärinta aloitti seilausuransa, kuului Ailan kokoisen laivan keittiöhenkilökuntaan viisi merenkulkijaa. Nyt hän vastaa ruokahuollosta ja tilauksista yksin, joskus laivalla on ollut talouspuolen harjoittelija. – Vähän yksinäisen miehen työtä tämä on, toki miehistön määrä on vähentynyt. Toisaalta ruokailijoita voi tulla lisää, kun on ylimääräisiä remonttimiehiä, Päivärinta pohti. Taannoin Langh Shipin laivoihin asennettiin oman konsernin, Langh Techin kehittämä painolastivesien puhdistusjärjes-

4 ¦ 2021

telmä, mikä vaikutti jonkin verran myös ruokailijoiden määrään aluksilla. Laivaväelle maistuu hyvin kaikenlainen ruoka pastasta pihveihin. Päivärinnalla ei ole mitään varsinaista suosikkia – hän valmistaa mielellään kaikkia ruokia. Hernekeitto kuuluu edelleen jokaisen torstain lounaalle. – Pekonia on vähennetty, mutta kyllä sitäkin tulee kerran neljän viikon työvuorossa tehtyä. Jos ei muuta, niin pasta carbonaran muodossa, Piku kertoi ja totesi samalla pekonin olevan melko kallista. Monet merenkulkijat miettivät nykyään tarkasti ruokailutapojaan. Jälkiruokia on yleensä vain keittoruokien yhteydessä. Pul-

laa, herkkuja ja leikkeleitäkin kuluu vain vähän ja nekin menevät usein harjoittelijoiden suihin. Työvuoron alkaessa Päivärinta tekee kahden ensimmäisen viikon ruokalistan sen mukaan, mitä tavaraa on varastoissa. Ruokatilaukset toimittaa joka toinen viikko Raumalta ME Group, joka on samalla joskus kuljettanut myös vaihtomiehistöä laivalle. Aila käy Vuosaaren satamassa kerran viikossa, joten laivaväelle on aina tarjolla esimerkiksi maitoa ja tuoreita hedelmiä toisin kuin aikoinaan pitkän linjan laivoissa, joissa Piku on ennen paljon seilannut. Pitkällä kokemuksella mies on myös onnistunut pitämään ruuan hävikin vähäisenä.

Kocksteward Petri ”Piku” Päivärinta har seglat länge med fraktfartygen och sett hur sjöfararnas matvanor har förändrats. Numera smakar det även med sallader och råkost.

äivärinta började segla 1983 och kom till Langh Ships fart för första gången för 25 år sedan. – Nu bytte jag från Linda till Aila när trafikområdena ändrades. Jag är bolagets huvudförtroendeman för Sjömans-Unionens medlemmar och det uppdraget är enklare att sköta i närtrafik, säger Päivärinta. Han hade redan hunnit planera mat- och proviantarrangemangen ifall att han skulle följa med Linda på en längre linje, men i stället kom han överens med bolaget om att byta fartyg. När Päivärinta började sin seglingskarriär bestod kökspersonalen på ett fartyg av Ailas storlek av fem personer. Nu ansvarar han ensam för bespisningen och beställningarna, ibland har det funnits en praktikant ombord på ekonomisidan. – Det här är lite av ett enmansjobb, besättningen har dock minskat i antal. Å andra sidan kan det komma fler matgäster när det finns extra reparatörer ombord, förklarar Päivärinta. På Langh Ships fartyg installerades nyligen ett reningssystem för barlastvatten som den egna koncernen Langh Tech utvecklat. Installationsarbetet påverkade även antalet matgäster ombord. Fartygsfolket gillar det mesta i matväg, från pasta till biffar. Päivärinta har inga egentliga favoriträtter – han lagar gärna all slags mat. Ärtsoppa serveras dock fortfarande till lunch varje torsdag. – Bacon blir det inte lika ofta längre, men under en fyraveckorsperiod lagar jag det åtminstone en gång. Om inte annat så i en pasta carbonara, berättar Piku och konstaterar samtidigt att bacon är ganska dyrt. Många sjöfarare är numera noga med kosten. Efterrätt serve-

2021 ¦ 4

ras oftast bara när det är soppa. Det är ingen stor åtgång på bullar, bakverk eller charkuterier och det som går åt hamnar ofta i praktikanternas magar. När Päivärinta börjar en arbetsperiod gör han en meny för de två första veckorna utifrån de livsmedel som finns i förråden. Matvarubeställningarna levereras varannan vecka från Raumo av ME Group, som i samband med detta ibland även har skjutsat avbytare till fartyget. Aila besöker Nordsjö hamn en gång i veckan, så fartygsfolket serveras alltid till exempel mjölk och färsk frukt. Det var inte möjligt förr på de fartyg som trafikerade långa linjer och som Piku seglade mycket med tidigare. Tack vare sin långa erfarenhet har Piku också lyckats hålla nere matsvinnet.

☸

ESL Shippingin päälliköt Aboa Maren simulaattorissa, jossa kuvataan M/S Haagan uloslähtöä Helsingistä. Todellinen demonstraatio järjestetään Helsingissä vuodenvaihteen tienoilla.

MERILIIKENNE DIGITALISOITUU

Merenkulkijat mukana kehitystyössä Sea4Value/Fairway – hankkeen osana valmistellaan etäluotsauksen testausta. Marraskuussa päästiin jo harjoittelemaan Aboa Mare n simulaattoreilla tiedonsiirtoa luotsattavan aluksen ja etäluotsauskeskuksen välillä. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

4 ¦ 2021

uotsauslakia muutettiin vuonna 2019 siten, että etäluotsaus tuli mahdolliseksi. DIMECC Oy:n koordinoima ja Business Finlandin rahoittama Sea4Value/Fairway (S4VF) on etäluotsausta valmisteleva hanke, joka luo valmiuksia myös autonomista meriliikennettä varten. – Monet ovat suhtautuneet skeptisesti digitalisaatioon ja etäluotsaukseen. Voin vakuuttaa, että kehitystyössä mennään meriturvallisuus kärjessä, Yrkeshögskolan Noviassa projektipäällikkönä toimiva Niclas Seligson korosti. Hän työskentelee päätoimenaan M/S Finnstarin päällikkönä ja esitteli hankkeen valmistelutöitä Vapaavahdille. Sea4Value/ Fairway-hanke aloitettiin vuoden 2020 helmikuussa ja siinä on paljon yhteistyökumppaneita Finnpilotista lähtien. Samantapaisia hankkeita on muuallakin, mutta suomalaiset ovat merenkulun digitalisaatiossa kärkijoukoissa. Marraskuun harjoituksessa oli mukana luotseja, alusten päälliköitä sekä asiantuntijoita. Harjoituksessa simuloitiin ESL Shippingin M/S Haagan uloslähtöä Helsingin Kellosaaresta.

Luotsit hankkeen mukana Finnpilot on valinnut kolme luotsia, jotka työskentelevät etäluotsauksen hankkeissa. Aboa Maren harjoituksessa Joakim Kantola ja Ville Mattila olivat etäluotsauskeskuksessa ja Timo Nummi toimi tarkkailijana M/S Haagan komentosiltana toimivassa simulaattorissa. Aboa Maren henkilökunta organisoi harjoitusta omalta pisteeltään. – Luotsattavan aluksen komentosillalle on asennettu Brighthouse Intelligencen Smartbox – järjestelmä, joka välittää dataa etäluotsauskeskukseen. Luotsilla on käytössä myös luotsattavan aluksen tutkakuva sekä merialueen laaja karttanäkymä, Seligson kertoi. Harjoituksessa M/S Haagan uloslähdön jälkeen oli paljon matkustajalaivaliikennettä Länsisatamaan, mikä aiheutti runsaasti radioliikennettä. Timo Nummi korosti kommunikaation merkitystä jo alkusyksyllä ilmestyneessä etäluotsausta käsittelevässä kirjassa. – Teknologian ja varmistusjärjestelmien pitää kehittyä. Paljon vaaditaan myös

2021 ¦ 4

luotsattavan aluksen henkilöstöltä, Nummi vahvisti käsityksiään harjoituksen jälkeisessä debriefing -tilaisuudessa. Hän on luotsina toimiessaan havainnut, miten monien ECDIS – järjestelmään tottuneiden ulkomaisten merenkulkijoiden navigointitaidot ovat heikentyneet. Hän pitää suomalaisen laivanpäällystön ammattitaitoa hyvänä.

Riskit hallintaan SAMK:n merenkulun lehtori Janne Lahtinen oli seuraamassa harjoitusta. Hän toimii myös väitöskirjatutkijana Aalto Yliopistossa, joka keskittyy Sea4Value -hankkeessa riskien kartoitukseen ja hallintaan. Harjoituksen debriefing – tilaisuudessa pohdittiin laivan päällikön ja etäluotsin välistä luottamusta ja haettiin vertailukohtaa lentoliikenteestä.

Henkilöstön osaamisen, yhteyksien ja tekniikan on oltava kunnossa – Etäluotsaushanke on vielä alkuvaiheessa. Kun päästään todelliseen toimintaan, pitää laivan miehistön luottaa järjestelmään, joka siinä vaiheessa on jo standardisoitu ja varmistettu, Lahtinen kertoi. Hän korosti, että pitää luoda toimintamallit, jos joku osa-alue pettää tai säätila yllättää. Sijainti- ja väylätietojen pitää olla hallussa, eikä sovi unohtaa ihmisen käyttäytymiseen tai kyberturvallisuuteen liittyviä riskejä. Luotsattavan aluksen tekniikan, yhteyksien ja henkilöstön osaamisen on oltava kunnossa. Etäluotsauskeskuksella pitää koko ajan olla oikea tilannekuva, sekä puheyhteys ja reaaliaikainen data luotsattavasta aluksesta.

Edistystä yhteistyöllä Harjoituksessa mukana olleet kiittelevät toimijoiden hyvää yhteishenkeä ja sitä, että aktiivisesti toimivia merenkulun ammattilaisia on mukana kehitystyössä yhdessä viranomaisten, opetus- ja tutkimustyön sekä laitetoimittajien kanssa. Hankkeen päärahoittajana on Business

Finland ja tehtävänä on erityisesti tuottaa kokeiluja, jotka nähdään tärkeiksi virstanpylväiksi matkalla kohti älykästä ja autonomista meriliikenteen kuljetusjärjestelmää. Simulaattoriharjoitusten jälkeen on tarkoitus toteuttaa demonstraatio oikeassa ympäristössä vuodenvaihteen 2021/2022 tienoilla, kun ESL Shippingin M/S Haaga tai sisaralus Viikki on purkanut lastin ja lähtee ulos Helsingin Kellosaaresta. – Aluksella tulee olemaan normaalisti luotsi, mutta Timo toimii etäluotsausdemon havainnoijana aluksella. Etäluotsauskeskus on myös silloin Aboa Maren tiloissa, jossa Joakim ja Ville työskentelevät demonstraation aikana, Niclas Seligson kertoi. Oikeassa ympäristössä tapahtuva kokeilu tuo havainnointiin lisää elementtejä, kuten säätilan.

Talous ja turvallisuus Laivaan nouseminen ja laivasta poistuminen ovat yksi luotsin työn vaarallisimpia vaiheita. Etäluotsauksen myötä nämä riskit voisivat vähentyä. Luotettava tekniikka ja kehittyneet järjestelmät aluksilla ja väylärakenteessa voivat parantaa väylänkäyttäjien turvallisuutta mahdollistaen myös etäluotsauksen kaltaisia uusia toimintatapoja. Finnpilotin mukaan 90 prosenttia asiakkaista on ulkomaisia aluksia ja varustamoita. On vaikeaa arvioida, kuinka moni pystyy ja haluaa kouluttaa henkilöstön ja varustaa aluksen etäluotsauksen vaatimusten mukaisesti. Luotsausjohtaja Sanna Sonninen Finnpilotilta uskoo, että etäluotsaus voisi tulevaisuudessa toimia linja luotsauksen vaihtoehtona. – Etäluotsausstandardien pitäisi olla yhteneviä, jotta alukset voivat käyttää samanlaista menettelyä eri satamien välillä, Sonninen korosti. Tulevaisuus näyttää myös, miten etäluotsaus ja VTS -meriliikenneohjaus täydentävät toisiaan. Tarkempi tutustuminen etäluotsauksen kehittämiseen auttoi käsittämään, kuinka laajasta hankkeesta on kysymys. Hienoa on, että suomalainen innovaatio ja yhteistyö tuottavat älykästä, kustannustehokasta ja turvallista merenkulkua. 15

Finnpilots lots Ville Mattila följer och leder M/S Haagas utresa på fjärrlotsningscentralen. Ville och hans två kollegor är Finnpilots utvecklingslotsar i fjärrlotsningsprojektet. att sjösäkerheten prioriteras i utvecklingsarbetet.

SJÖTRAFIKEN DIGITALISERAS

Sjöfararna deltar i utvecklingsarbetet I projektet Sea4Value/Fairway förbereds testning av fjärrlotsning. Redan i november kunde man med Aboa Mares simulatorer öva på dataöverföring mellan det lotsade fartyget och fjärrlotsningscentralen.

4 ¦ 2021

r 2019 ändrades lotsningslagen så att fjärrlotsning blev möjligt. Sea4Value/Fairway (S4VF) koordineras av DIMECC Oy och finansieras av Business Finland. Projektet utvecklar fjärrlotsning och skapar även förutsättningar för autonom sjötrafik. – Många har varit skeptiskt inställda till digitalisering och fjärrlotsning. Jag kan garantera att sjösäkerheten har högsta prioritet inom utvecklingsarbetet, betonade Niclas Seligson, projektledare vid Yrkeshögskolan Novia. Som huvudsyssla är han befälhavare på M/S Finnstar, men nu presenterade han projektets förberedande arbete för Frivakt. Sea4Value/Fairway inleddes i februari 2020 och många aktörer samarbetar inom projektet, inklusive Finnpilot. Det finns liknande projekt även på andra håll, men finländarna står i det främsta ledet inom digitaliseringen av sjöfarten. Vid övningen i november deltog lotsar, befälhavare och experter. Man simulerade utresan för ESL Shippings M/S Haaga från Skällarn i Helsingfors.

Lotsar deltar i projektet Finnpilot har utsett tre lotsar som arbetar med fjärrlotsningsprojekten. Under övningen vid Aboa Mare befann sig Joakim Kantola och Ville Mattila på fjärrlotsningscentralen och Timo Nummi var kontrollant i simulatorn som föreställde M/S Haagas kommandobrygga. Aboa Mares personal organiserade övningen från sin egen punkt. – Fartyget som lotsas har Brighthouse Intelligences system Smartbox installerat på kommandobryggan. Systemet överför data till fjärrlotsningscentralen. Lotsen har dessutom tillgång till det lotsade fartygets radarbild och en omfattande kartvy över havsområdet, berättade Seligson. Efter M/S Haagas avgång i övningen var det mycket trafik med passagerarfartyg mot Västra hamnen, vilket orsakade intensiv radiokommunikation. Timo Nummi underströk kommunikationens betydelse redan i boken om fjärrlotsning som kom ut i början av hösten.

2021 ¦ 4

– Tekniken och säkerhetssystemen måste utvecklas. Det krävs också mycket av personalen på fartyget som lotsas, bekräftade Nummi vid debriefingen efter övningen. I arbetet som lots har han märkt att navigeringskunskaperna har försämrats hos många utländska sjöfarare som har vant sig vid ECDIS-systemet. Men han anser att yrkesfärdigheterna hos de finländska sjöbefälen är goda.

Riskerna under kontroll SAMK:s lektor i sjöfart Janne Lahtinen var på plats och följde övningen. Han doktorerar dessutom vid Aalto-universitet om hur man kartlägger och hanterar risker i Sea4Value-projektet. Vid debriefingen efter övningen diskuterade man tilliten mellan fartygets befälhavare och fjärrlotsen och gjorde jämförelser med flygtrafiken. – Fjärrlotsningsprojektet är ännu i sin linda. När vi kommer i gång på riktigt måste fartygsbesättningen lita på systemet, som vid det laget har standardiserats och säkerställts, sade Lahtinen. Han betonade att det måste finnas rutiner för om något delområde brister eller om vädret överraskar. Man måste ha aktuell information om positioner och farleder och får inte glömma riskerna relaterade till den mänskliga faktorn eller cybersäkerheten. Tekniken på det lotsade fartyget och förbindelserna måste fungera och personalen ska ha rätt kompetens. Fjärrlotsningscentralen måste hela tiden ha en korrekt lägesbild samt en talförbindelse med fartyget och realtidsdata om det.

Framsteg genom samarbete Övningens deltagare tackade för den goda sammanhållningen mellan aktörerna och för att yrkespersoner som är aktiva inom sjöfarten deltar i utvecklingsarbetet tillsammans med myndigheter, utbildningsoch forskningsfältet och systemleverantörerna. Projektets huvudfinansiär är Business Finland och uppgiften är i synnerhet att genomföra försök som utgör viktiga mil-

stolpar på resan mot ett smart och autonomt transportsystem för sjötrafiken. Tanken är att man efter simulatorövningarna ska göra demonstrationer i verklig miljö kring årsskiftet 2021/2022 när ESL Shippings M/S Haaga eller systerfartyget Viikki har lossat sin last och ska lämna Skällarn i Helsingfors. – Det kommer att finnas en lots ombord som vanligt, men Timo övervakar fjärrlotsningsdemon på fartyget. Även då kommer fjärrlotsningscentralen att vara i Aboa Mares lokaler, där Joakim och Ville arbetar under demonstrationen, berättade Niclas Seligson. Försöken i verklig miljö innebär fler element att observera, till exempel vädret.

Ekonomi och säkerhet På- och avstigning är ett av de farligaste momenten i lotsens arbete. Med fjärrlotsningen skulle man kunna minska riskerna. Tillförlitlig teknik och välutvecklade system på fartygen och i farledsstrukturen kan förbättra säkerheten för dem som använder farlederna och även möjliggöra nya fjärrlotsningsliknande arbetssätt. Enligt Finnpilot är 90 procent av kunderna utländska fartyg och rederier. Det är svårt att uppskatta hur många som kan och vill utbilda personalen och utrusta fartyget enligt kraven för fjärrlotsning. Lotsningsdirektör Sanna Sonninen från Finnpilot tror att fjärrlotsning kan fungera som ett alternativ till linjelotsning i framtiden. – Fjärrlotsningsstandarderna bör vara enhetliga så att fartygen kan använda samma metoder mellan olika hamnar, betonade Sonninen. Framtiden får också utvisa hur fjärrlotsningen och VTS-sjötrafikledningen kompletterar varandra. En närmare inblick i arbetet med att utveckla fjärrlotsning hjälpte mig att förstå hur omfattande projektet är. Det känns bra att finsk innovation och finskt samarbete bidrar till en smart, kostnadseffektiv och säker sjöfart.

☸

Merenkulkijoita palkittiin Marraskuussa päästiin vihdoin Maarianhaminaan viettämään Sjöfartens Dag – tapahtumaan, jota oli pandemian vuoksi siirretty pariin otteeseen. Ajankohta ei haitannut, Alandica kulttuuri- ja kongressikeskukseen kokoontui yli viisisataa merenkulun ammattilaista mukaan lukien Suomen Varustamot ry:n kultamitaleilla palkitut merenkulkijat. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

4 ¦ 2021

unnelma syysauringon lämmittämässä Maarianhaminassa oli loistava, kun pitkästä aikaa päästiin vaihtamaan kuulumisia kasvokkain ja havainnoimaan alan viimeisiä tuulia. Seminaariesityksissä kuultiin arvioita pandemian vaikutuksista merenkulkuun ja pohdittiin tulevaisuutta. Suomalaisille varustamoille on tullut ja tulossa useita uusia aluksia, joiden päästöt ovat edellistä sukupolvea huomattavasti pienempiä. Suomalainen meriteollisuus kuuluu ympäristöystävällisen teknologian edelläkävijöihin, esimerkkeinä tapahtumassa mukana olleet Wärtsilä ja Langh Tech. Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja Tiina Tuurnala oli tyytyväinen siitä, että viranomaiset ymmärsivät merenkulun haasteita pandemian aikana. Suuri osa merialoilla työskentelevistä henkilöistä linjattiin yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten alojen henkilöstöön. Huoltovarmuuden kannalta tärkeille reiteille maksettiin myös tukea.

Mitalikahveilla Maarianhaminassa Kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen päästiin myös jakamaan mitaleita. Suomen Varustamot ry myöntää kultamitalit jäsenvarustamoidensa ehdotuksesta merenkulkijoille, vähintään kahdenkymmenen vuoden ansiokkaasta palveluksesta ulkomaanliikenteen kauppalaivastossa. Tällä kerralla mitalin saivat paikalla olleet merenkulkijat: merikapteenit Mikael Lindholm Finnlinesilta, Thord Vaenerberg ja Klaus Ketto Meriaura Groupista, sekä OSM Maritime Groupin konepäällikkö Veijo Immonen ja päällikkö Pekka Hämäläinen. Lisäksi mitalit myönnettiin Langh Shipin merikapteeni Hannu Soinilalle, Godby Shippingin merikapteeni Thomas Stig Blomsterlundille, sekä Tallink Siljan merikapteeni Juha Rossille, jonka puolesta mitalin vastaanotti Jan Valtonen. Mitalit jaettiin seminaarisalissa ja palkituille järjestettiin erikseen pienimuotoinen tilaisuus myöhemmin. Onnittelut ansiokkaasta meripalvelusta myös MEPAn puolesta.

Kuulumisia käytäviltä Tapahtumaan osallistui lähes sata näytteilleasettajaa, joiden toimintaan kävi tutustumassa opiskelijoita, merenkulkuihmisiä sekä paikallista yleisöä ja tiedotusvälineitä. Moni iloitsi vanhojen tuttujen kohtaamisesta. – Käyn täällä aina, kun tapahtuma järjestetään. Borella ei tänä vuonna ollut omaa ständiä, mutta tuttua varustamoväkeä täällä on, monessa muussakin yhtiössä seilannut Rolf Sandell kertoi. Hyvällä tuulella oli myös Vårdöstä tullut emerituskonemestari Lars-Erik Eriksson.

2021 ¦ 4

Aluepäällikkö Ari Saari Finnpilotilta onnitteli palkittua Thord Vaenerbergia, joka toimii nykyisin marentutkimusalus Arandan päällikkönä

– Meillä päättyi juuri Sally Rederin nostalgialounas, jolle osallistui parikymmentä vanhaa merenkulkijaa. Moni muukin suuntasi tänne, Lasse totesi. Hän oli erityisen onnellinen siitä, että Wärtsilä oli lahjoittanut 9L20 – moottorin koulutuskäyttöön Ahvenanmaalle. Lasse oli mukana koneen asennuksessa paikallisen Tvärstyckarna – porukan kanssa.

Vaikuttavaa verkostoitumista Kollegoiden tapaaminen on omiaan edistämään alan yhteistyötä. Ihmiset pitivät tapahtumaa tervetulleena pitkään jatkuneiden teams -palavereiden jälkeen. Tarinaa riitti; hyvä esimerkki oli Per-Olof ”Bonken” Karlsson, joka lähes jokaisella ständillä sai vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. – Jäin jo eläkkeelle Aboa Maresta, mutta jonkun verran on vielä tekemistä merenkulkualan kanssa, Bonken kertoi ja jatkoi hitaasti sujunutta etenemistään messuilla. Bonkenin kuva nostettiin seuraavalla viikolla Aboa Maren aulan seinälle muiden rehtoreiden joukkoon. Maarianhaminan Sjöfartens Dag on merenkulkualan tärkein tapahtuma Suomessa. Päätapahtuman lisäksi alan ihmisiä tapaa hotelleissa, ravintoloissa, terminaleissa, laivoilla ja kaupungilla. Itselläni oli hienon iltatapahtuman pöytäseurana luokituslaitosten edustajia Hollannista, Italiasta ja Brasiliasta. Keskustelua käytiin monista aiheista merenkulusta moottoriurheiluun. 19

Sjöfarare belönades I november kunde vi äntligen fira Sjöfartens Dag i Mariehamn efter att evenemanget flyttats fram två gånger på grund av pandemin. Tidpunkten var inget hinder – på Alandica Kultur och Kongress samlades över femhundra yrkespersoner inom sjöfarten, däribland de sjöfarare som belönades med guldmedaljer av Rederierna i Finland rf.

4 ¦ 2021

ariehamn värmdes upp av höstsolen och stämningen var strålande när man äntligen fick träffas ansikte mot ansikte och lyssna på de senaste trenderna i branschen. På seminarierna bedömde man pandemins effekter på sjöfarten och diskuterade framtiden. De finländska rederierna har fått och kommer att få flera nya fartyg med betydligt lägre utsläpp än tidigare generationer. Finlands marinindustri är en föregångare inom miljövänlig teknik, vilket exemplifieras av Wärtsilä och Langh Tech som båda deltog vid evenemanget. Tiina Tuurnala, verkställande direktör för Rederierna i Finland rf, var nöjd över att myndigheterna förstod vilka utmaningar pandemin innebar för sjöfarten. En stor del av dem som arbetar inom sjöfarten ansågs tillhöra branscher som är kritiska för samhällets funktion. De rutter som är viktiga för försörjningsberedskapen fick också ekonomiskt stöd.

Medaljkaffe i Mariehamn Efter 2,5 års uppehåll fick man äntligen dela ut medaljer. Rederierna i Finland tilldelar på förslag av sina medlemsrederier guldmedaljer till sjöfarare för minst tjugo års förtjänstfull tjänstgöring inom handelsflottan i utrikesfart. Denna gång fick följande sjöfarare sina medaljer på plats: sjökapten Mikael Lindholm från Finnlines, Thord Vaenerberg och Klaus Ketto från Meriaura Group samt OSM Maritime Groups maskinchef Veijo Immonen och befälhavare Pekka Hämäläinen. Medaljer tilldelades även Langh Ships sjökapten Hannu Soinila, Godby Shippings sjökapten Thomas Stig Blomsterlund och Tallink Siljas sjökapten Juha Rossi. Jan Valtonen tog emot medaljerna på deras vägnar. Medaljerna delades ut i seminariesalen och senare ordnades en separat tillställning för de belönade sjöfararna. Även Sjömansservicebyrån gratulerar till en förtjänstfull sjötjänst.

Nyheter från korridorerna Närmare hundra utställare deltog i evenemanget och de besöktes av studerande, sjöfartsfolk. lokalbefolkningen och medierna. Många gladdes åt att träffa gamla bekanta. – Jag besöker alltid Sjöfartens Dag. I år har Bore ingen egen monter, men det finns ändå mycket bekant sjöfartsfolk, berättade Rolf Sandell som även har seglat med många andra bolag. Emeritusmaskinmästare Lars-Erik Eriksson från Vårdö var också på gott humör. – Vi har precis avslutat Rederi Sallys nostalgilunch, där ett tjugotal före detta sjöfarare deltog. Många av oss styrde kosan hitåt, konstaterade Lasse. Han var extra glad över att Wärtsilä hade skänkt en

2021 ¦ 4

Lars-Erik Eriksson var med vid installationen när fartygsmotorn som skänkts av Wärtsilä togs till Åland för utbildningsändamål.

9L20-motor till Åland för utbildningsändamål. Lasse var med och installerade motorn tillsammans med det lokala gänget Tvärstyckarna.

Nätverkande som ger effekt Möten mellan kollegor gynnar samarbetet inom branschen. Besökarna välkomnade evenemanget efter att ha hållit Teams-möten under en lång tid. Det fanns mycket att berätta. Ett bra exempel är Per-Olof ”Bonken” Karlsson, som fick prata med gamla bekanta vid nästan varje monter. – Jag har redan gått i pension från Aboa Mare, men har fortfarande inte lämnat sjöfartsbranschen helt och hållet, berättade Bonken och fortsatte långsamt framåt genom mässområdet. Veckan därefter sattes ett fotografi av Bonken upp i Aboa Mares aula bland de övriga rektorerna. Sjöfartens Dag i Mariehamn är sjöfartsbranschens viktigaste evenemang i Finland. Förutom på huvudevenemanget träffar man branschfolk på hotellen, restaurangerna, terminalerna, fartygen och ute på stan. Själv hade jag klassningssällskapens representanter från Holland, Italien och Brasilien som bordssällskap vid den trevliga kvällstillställningen. Vi pratade om allt från sjöfart till motorsport.

☸

Iltajuhlan isäntä Heikki Koivisto esitteli puolustusministeri Antti Kaikkosen kutsuvieraille.

Rauman merikoulu juhli Merenkulun opetusta tuli täyteen 140 vuotta jo viime vuonna, mutta pandemia lykkäsi merkkipäivän viettoa. Juhlat marraskuun alussa olivat sitäkin komeammat. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

erenkulkijoiden koulutus alkoi Vanhassa Raumassa 1880 ja siirtyi vuonna 1900 Kalliokadun hienoon rakennukseen, joka nyt toimii Merimuseona. Nykyiseen osoitteeseen Suojantielle koulu muutti vuonna 1969. Tänä päivänä Satakunnan ammattikorkeakoulu SAMK kouluttaa laivoille merenkulun insinöörejä ja merikapteeneita. Winnova antaa opetusta muun muassa merenkulkualan perus- ja ammattitutkin-

toon, lastinkäsittelyn ammattitutkintoon ja laivasähkömestarin erikoisammattitutkintoon. Kaksipäiväinen tapahtuma alkoi keskiviikkona Rauma-salilla, jossa järjestettiin päivällä kansainvälinen älykkään merenkulun seminaari. Avajaissanat lausui Euroopan meriturvallisuusviraston emeritusjohtaja Markku Mylly, joka toimi myös seminaarin moderaattorina. Päivän aiheita olivat muun muassa merenkulun kestävä kehitys, ympäristöasiat

ja autonomisten toimintojen lisääntyminen. Digitalisaation kerrottiin tuovan merenkulkuun tehokkuutta ja turvallisuutta. Tehokkuuden ohella pitää toimia siten, että päästöt ja hiilijalanjälki pienenevät.

Koulutus jatkuu Raumalla merenkulkijoiden koulutus on kansainvälistynyt. SAMK:n merenkulun hankepäällikkö Heikki Koivisto on muissakin seminaareissa esitellyt yhteistyötä esimerkiksi namibialaisten kanssa. Nami-

4 ¦ 2021

EMSAn emeritusjohtaja Markku Mylly toimi juhlaseminaarin moderaattorina.

biasta tulikin juhlaväelle videotervehdys ja onnentoivotus. Satakunnan ammattikorkeakoulu on myös johtava asiantuntija kyberturvallisuuden saralla, josta juhlaseminaarissa puhui Sauli Ahvenjärvi. Merenkulussakin on sattunut ikäviä tapauksia, joissa varustamo on kärsinyt mittavia taloudellisia tappioita järjestelmiin päätyneen haittaohjelman vuoksi. Ahvenjärven mukaan ihminen on edelleen heikko lenkki tällä alueella, mutta koulutus ja harjoitukset auttavat saavat merenkulkijat valppaiksi. Suomen Varustamot ry:n johtava asiantuntija Sinikka Hartonen painotti puheessaan jatkuvan koulutuksen tärkeyttä. – Kouluttajien pitää olla ajan tasalla ja mieluiten aikaansa edellä. Jääkiekkolegenda Wayne Gretzky sanoi luistelevansa sinne, minne kiekko menee, eikä sinne, missä se nyt on, vertasi Hartonen jatkuvan kehityksen tärkeyttä. Hän totesi STCW – yleissopimuksen määrittelevän vain laivaväen pätevyyden minimitason. Tosiasiassa nykyään tarvi-

2021 ¦ 4

taan paljon enemmän taitoja ja siihen Suomen laadukas koulutus kyllä kykenee.

Osaaminen on turvattava Iltatilaisuudessa puhunut puolustusministeri Antti Kaikkonen painotti merivoimien ja kauppalaivaston yhteistä merkitystä Suomen huoltovarmuuden turvaamisessa. Kriisinsietokyky on pidettävä sellaisella tasolla, etteivät ongelmat pääse yllättämään. – Suomella on kapeat liikennevirrat, pitkät etäisyydet ja vaikeat talviolosuhteet. Meriliikenne on keskeisessä osassa huoltovarmuudessa. Laivojen ja satamien on kyettävä toimimaan poikkeusoloissa, Kaikkonen korosti. Hän muistutti kuulijoita voimassa olevasta Suomen meriliikennestrategiasta. Maahan tarvitaan meren ja jään huippuosaajia sekä laadukasta koulutusta. Alan kiinnostavuutta tulee lisätä, jotta voidaan kehittää turvallista ja ympäristöystävällistä merenkulkua.

Torstain meriverkostopäivä Juhlien yhteydessä järjestettiin kaikille avoimet messut Merimäen kampuksella. Edellisvuosien tapaan mukana oli useita varustamoita ja merenkulun järjestöjä, joihin opiskelijat ja yleisö saattoivat tutustua. Päivän aluksi kiinnostuneet saivat tutustua SAMK:n meriklusteri- ja logistiikkahankkeisiin, muuten torstaipäivän luennot painottuivat meriteollisuuteen, satamatoimintoihin ja laivanrakennukseen. Opiskelijoita kiinnostivat eniten luonnollisesti varustamoiden messuosastot – eniten ”pöhinää” oli OSM Ship Managementin standilla. Myös Merenkulun harjoittelumylly ja Merivälitys (Varsinais-Suomen TE-palvelut) olivat paikalla. Työ jatkuu: SAMK järjestää kansainvälisen merenkulualan korkeakoulujen järjestö IAMU:n konferenssin vuonna 2023. Teemana on globaalien meriammattilaisten koulutuksen laatu. Muita kärkiaiheita ovat teknologian kehitys, merenkulun turvallisuuden hallinta sekä ympäristö23

På torsdagens sjöfartsmässa hann Jari Talja från Håkans och Tanja Simanainen från Finnlines utbyta några ord när de studerande hade lektion.

Raumo sjöfartsskola firade Redan förra året hade skolan bedrivit sjöfartsutbildning i 140 år, men jubileumsfirandet fick skjutas upp på grund av pandemin. I början av november firade man desto mer med pompa och ståt.

jömansutbildningen startades 1880 i Gamla Raumo och år 1900 flyttades den till den vackra byggnaden på Kalliokatu, som numera inhyser sjöfartsmuseet. År 1969 flyttade skolan till sin nuvarande adress på Suojantie. Idag utbildar Satakunta yrkeshögskola SAMK mariningenjörer och sjökaptener. Winnova ger utbildning som leder till bland annat grund- och yrkesexamen i sjöfart, yrkesexamen inom lasthantering och specialyrkesexamen för fartygselmästare. Det två dagar långa evenemanget in-

leddes på onsdagen i Rauma-salen, där man ordnade ett internationellt seminarium om smart sjöfart. Inledningstalet hölls av Europeiska sjösäkerhetsbyråns emeritusdirektör Markku Mylly, som också var moderator för seminariet. Dagens ämnen var bland annat hållbar utveckling inom sjöfarten, miljöfrågor och ökningen av autonoma funktioner. Det talades om att digitaliseringen ökar effektiviteten och säkerheten inom sjöfarten. Fokus får dock inte bara ligga på effektivitet, utan verksamheterna måste också minska utsläppen och koldioxidavtrycket.

Utbildningen fortsätter Sjömansutbildningen i Raumo har internationaliserats. Heikki Koivisto, projektledare inom sjöfart vid SAMK, har även på andra seminarier beskrivit samarbetet med till exempel Namibia. Publiken fick en videohälsning och lyckönskningar från just Namibia. Satakunta yrkeshögskola är också ledande expert inom cybersäkerhet, som Sauli Ahvenjärvi talade om på jubileumsseminariet. Även inom sjöfarten har det inträffat tråkiga händelser där rederiet har drabbats av stora ekonomiska förluster när

4 ¦ 2021

Appen Port Activity, som drivs av SAMK och Finntraffic, fick ett hedersomnämnande i Seatrade Awards final, som projektdeltagarna följde i direktsändning före jubileumsevenemanget. I bild: Ari Ahlfors, Rauman Satama Oy, Mika Nyrhilä och Olli Soininen, Fintraffic VTS, Heikki Koivisto och Minna Keinänen-Toivola, SAMK.

skadliga program har hamnat i systemen. Enligt Ahvenjärvi är det fortfarande människan som är den svaga länken, men utbildning och övningar hjälper sjöfararna att vara observanta. Ledande expert Sinikka Hartonen från Rederierna i Finland rf betonade vikten av fortbildning i sitt tal. – Utbildarna måste hålla sig uppdaterade och helst vara före sin tid. Hockeylegenden Wayne Gretzky sade att han åker dit pucken är på väg, inte dit där den är nu, beskrev Hartonen som en jämförelse av hur viktigt det är med kontinuerlig utveckling. Hon konstaterade att STCW-konventionen endast fastställer miniminivån för besättningens kompetens. I verkligheten behöver man numera mycket mera kunskaper, vilket Finlands högklassiga utbildning klarar av att ge sina studerande.

Kompetensen måste säkerställas Försvarsminister Antti Kaikkonen talade under kvällens evenemang och betona-

2021 ¦ 4

de marinens och handelsflottans gemensamma betydelse för att trygga Finlands försörjningsberedskap. Krisberedskapen måste hållas på en sådan nivå att vi inte överraskas av problem. – Finland har små trafikflöden, långa avstånd och svåra vinterförhållanden. Sjötrafiken är avgörande för försörjningsberedskapen. Fartygen och hamnarna måste kunna fungera i exceptionella förhållanden, poängterade Kaikkonen. Han påminde åhörarna om Finlands gällande sjötrafikstrategi. Vi behöver havs- och isexperter och utbildning som håller en hög kvalitet. Intresset för branschen måste höjas, så att vi kan utveckla en säker och miljövänlig sjöfart.

Torsdagens nätverksdag för sjöfarten I samband med jubileet hölls det en mässa på Merimäki campus som var öppen för allmänheten. Precis som tidigare år deltog flera rederier och sjöfartsorganisationer som de studerande och allmänheten kun-

de bekanta sig med. I början av dagen informerade SAMK om sina sjöfartsklusteroch logistikprojekt. Övriga föreläsningar under torsdagen handlade om marinindustrin, hamnverksamheter och fartygsbyggande. De studerande var av naturliga skäl mest intresserade av rederiernas montrar – i OSM Ship Managements monter rådde det febril aktivitet. Även Sjöfartens Praktikkvarn och Havsförmedlingen (Egentliga Finlands TE-tjänster) var på plats. Arbetet fortsätter: 2023 ordnar SAMK konferensen för den internationella organisationen för maritima universitet IAMU. Temat är utbildningskvaliteten för yrkesfolk inom den globala sjöfarten. Andra prioriterade ämnen är den tekniska utvecklingen, säkerhetsledningen inom sjöfarten och ekologisk hållbarhet.

☸

Monitoiminainen MEPAn kirjastosta Milja Nitovuori aloitti Merimiespalvelutoimistossa vuonna 1986, jolloin henkilökuntaa oli paljon sekä toimistossa että laivoilla. Merenkulku muuttui melkoisesti ennen kun hän pääsi ansaitulle eläkkeelle joitakin vuosia sitten. teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto

nnen MEPAan tuloaan Milja oli jo ehtinyt tutustua merenkulkuun oltuaan mukana laiva-apteekkien täydennystoimituksissa. MEPAssa hän aloitti toimistosihteerinä ja toimenkuvaan kuului monenlaisia tehtäviä. – Tuohon aikaan oli paljon merimiesurheilua. Piti järjestää futis- ja korismatseja, yleisurheilua sekä miehistöille kiertoajeluita, Milja muisteli. Kotimaisten laivojen lisäksi merimiesurheilusta olivat kiinnostuneet myös neuvostoliittolaiset alukset. Monet viettivät viikkokausia Helsingin telakoilla ja linjalaivoista parhaiten jäivät mieleen Georg Ots ja Konstantin Simonov. – Georg Otsin miehistö osallistui sankoin joukoin urheilutapahtumiin. Porukka oli Virosta ja laiva siirtyikin Viron lipun alle, kun maa itsenäistyi uudelleen, Milja kertoi. Milja järjesti myös Helsinkiin tulleille risteilyaluksille kiertoajeluita, opastuksia ja sieniretkiä. Tämän lisäksi hän hoiti suorapostituksia ulkomailla seilaaville suomalaisaluksille sekä keräsi merenkulun uutisia MEPAn Klippis – lehteen ja avusti kurssisihteeriä. Tuohon aikaan olivat suo-

siossa myös kielikasetit, joita Milja nauhoitti ja monisti laivoille.

Tehtäväkenttä laajenee Selkeällä ja miellyttävällä äänellä varustettu Milja hoiti aluksi paljon myös puhelinvaihdetta. Hän on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja avusti paljon kirjastonhoitaja Onni Jormalaista. Merenkulkijoiden väheneminen 1980 – luvun lopulla vaikutti myös MEPAn henkilökuntaan. Kun Onni jäi eläkkeelle, ketään ei palkattu tilalle. Milja Nitovuori nimitettiin kirjastosihteeriksi ja hän hankki myös alan koulutusta. – Se oli sen ajan etäopetusta. Nettiä ei ollut ja kaikki piti lukea kurssikirjoista, Milja naurahti. Kirjastoon osoitettiin lisää varoja, uudishankintoja lisättiin ja kirjojen kansia alettiin muovittaa. Videotarjontakin lisääntyi ja Milja tuurasi myös videokasettien toimituksissa. Samoihin aikoihin MEPA hankki ensimmäiset Ylläsmajat, joiden varauksia Milja alkoi hoitaa. Majat olivat heti suo-

4 ¦ 2021

sittuja ja yhdessä luotiin jonotusjärjestelmä, mikä perustui seilausvuosiin ja mahdollisiin aikaisempiin käynteihin MEPAn majoilla.

Lukeminen suosiossa 90 – luvun myötä elämä laivoilla muuttui, kun miehistöt vähenivät. Yhteinen vapaa-aika väheni ja moni alkoi viettää aikaa hytissä kirjoja lukien. Laivamäärä alkoi palautua sisään liputusten ja pientonnistolaivojen lisääntymisen myötä. – Suoralainaus MEPAn toimistolta lisääntyi myös. Parhaimmillaan kävi 10-20 merenkulkijaa päivässä tutustumassa tarjontaan. Lainaukset merkittiin jokaisen henkilökohtaiseen kortistoon, Milja kertoi. Hän kävi hoitamassa kuntoon myös MEPAn sivukirjastot suomalaisilla merimieskirkoilla Euroopassa ja teki matkoja Suomen rannikoilla olleisiin kirjapisteisiin. – Helsingin laivoihin lähdin usein itse mukaan kirjastonvaihtoihin. Silloin tällöin tein perusteellisempia kirjastoperkauksia myös muihin aluksiin, kuten Vaasanlaivoihin. Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä seilaavien merenkulkijoiden kanssa tehtiin samalla urheilutulokset, Milja muisteli. Kommunikaatio suoraan laivoille lisääntyi kunnolla, kun faksit ja sähköpostit yleistyivät. Niitä ennen viestintä hoidettiin puhelimella, teleksillä tai varustamon kautta.

Kirjoja liikkuu Milja hyödynsi paljon Helsinki-Vantaan lentoasemalla ollutta Airport Services – palvelukioskia. Sinne toimitettiin kirja- ja filmipaketteja, jotka laivoille menevät vaihtomiehet ottivat mukaansa. Sinne saattoi myös jättää palautuksia. Kirjatoimituksissa käytettiin myös muiden laivojen apua. Kirjojen hankinta vaati välillä luovuutta. Suomalaisaluksilla työskentelee paljon ruotsinkielisiä merenkulkijoita ja virolaisten määrä lisääntyi 90-luvulta lähtien. Milja teki

miehensä Klasun kanssa useita kirjahankintamatkoja Ruotsiin ja Viroon. MEPAn piirissä oleville aluksille tuli töihin myös filippiiniläisiä ja venäläisiä merenkulkijoita. Varsinkin venäläiset lukivat paljon ja heille Milja hankki kirjat Helsingissä olevasta erikoisliikkeestä. – Laivakirjastoa kasatessa piti kielten lisäksi huomioida sukupuolijakauma, liikennealue ja ehkä jopa ikäjakauma. Kokemuksen myötä sai käsityksen, mitä kussakin laivassa luettiin, Milja selvitti. Pikkuhiljaa yleistyivät myös laivoilta tehdyt toivekirjalistat. Milja valmisti laivoille kansioita, joihin hän oli kerännyt kirjaesittelyjä ja mainoksia.

Messuilla ja mediassa Milja Nitovuorella oli hyvä verkosto kirjastomaailmassa ja hän oli tuttu vieras messuilla ja kirjatapahtumissa. Näissä hän myös kuvasi ja dokumentoi tilaisuuksista Vapaavahtiin. Joka lehdessä oli useita kirjaesittelyjä. – Monet lukivat vain tiettyjen kirjailijoiden teoksia ja tulin iloiseksi jos sain merenkulkijan löytämään uusia kirjailijoita ja kirjallisuuden aloja, Milja sanoi. Miljan aikana toteutettiin e-kirjakokeilu. MEPAlle hankittiin kymmenkunta lukulaitetta, joihin kuhunkin ladattiin tusinan verran kirjoja. 2010 – luvun alussa suosio jäi kuitenkin vielä melko laimeaksi. – Laitteita lainattiin lähinnä kaukoliikenteen merenkulkijoille. Moni innokas lukija käytti laitetta lentomatkoilla, mutta laivalle päästyään meni saman tien kirjakaapille, Milja naurahti. Hän työskenteli viimeiset vuodet osa-aikaeläkeläisenä ja ehti nähdä äänikirjojen tulon ja osallistua MEPAn verkkokirjaston valmisteluun.

Mepalaiset muistelevat Kuka: Milja Nitovuori Tehtävät: Kirjastonhoitaja, Ylläsmajojen hoitaja. Muita tehtäviä: avustaminen kursseilla, urheilutoiminnassa, merimieskulttuuriasioissa sekä merenkulkijoiden vapaa-ajan tapahtumissa Palvelu MEPAssa: 1986–2014

2021 ¦ 4

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät. Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta. SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått

Prisutdelning på I/B Kontios akterdäck: Rauno Mutka, Milja Nitovuori och Arto Turunen.

Mångsysslare från SSB:s bibliotek Milja Nitovuori började hos Sjömansservicebyrån 1986, då det fanns mycket personal både på kontoret och ombord. Sjöfarten hann förändras rejält innan hon gick i välförtjänt pension för några år sedan.

nnan Milja kom till SSB hade hon redan hunnit bekanta sig med sjöfarten då hon skötte de kompletterande leveranserna till fartygsapoteken. På SSB började hon som byråsekreterare och arbetsbeskrivningen omfattade många slags uppgifter. – På den tiden var det mycket sjömansidrott. Jag fick arrangera fotbolls- och basketmatcher, friidrottstävlingar och rundturer för besättningarna, minns Milja. Utöver de inhemska fartygen intresserade sig även de sovjetiska fartygen för sjömansidrotten. Många tillbringade flera veckor på varven i Helsingfors och av linjefartygen minns hon bäst Georg Ots och Konstantin Simonov. – Georg Ots deltog i idrottstävlingarna med stora lag. Besättningen kom från Estland och fartyget hamnade just under estländsk flagg när landet blev självständigt igen, berättar Milja. Milja ordnade även rundturer, guidningar och svamputflykter för kryssningsfartygen som kom till Helsingfors. Dessutom skötte hon direktposten till finländska fartyg som gick i utlandstrafik, skrev sjöfartsnyheter i SSB:s tidning Klippis och assisterade kurssekreteraren. På den tiden

var det populärt med språkkassetter, som Milja spelade in och gjorde kopior av till fartygen.

Uppgiftsområdet utvidgas Milja har en tydlig och trevlig röst och till en början skötte hon ofta telefonväxeln. Hon har alltid varit intresserad av böcker och hjälpte också bibliotekarien Onni Jormalainen mycket. Det minskade antalet sjöfarare i slutet av 1980-talet påverkade också SSB:s personal. När Onni gick i pension anställdes ingen i hans ställe. Milja Nitovuori utsågs till bibliotekssekreterare och hon utbildade sig dessutom inom branschen. – Det var den tidens distansutbildning. Internet fanns inte och man var tvungen att läsa allt i kurslitteraturen, skrattar Milja. Biblioteket anvisades mer medel, nyförvärven ökade och man började plasta in böckernas pärmar. Videoutbudet blev också större och Milja hoppade in och skötte leveranserna av videokassetter ibland. I samma veva köpte SSB de första Yllässtugorna och Milja började ta hand om stugbokningarna. Stugorna blev ge-

4 ¦ 2021

nast populära och man skapade ett kösystem som baserades på antalet seglingsår och eventuella tidigare besök i SSB:s stugor.

Populärt att läsa På 90-talet förändrades livet ombord när besättningarna minskade. Man fick mindre fritid tillsammans och många började tillbringa mer tid i hytten med att läsa böcker. Fartygsantalet började återställas i och med att de inflaggade fartygen och småtonnagen blev fler. – Direktlånen på SSB:s expedition ökade också. Som mest kom det in 10–20 sjöfarare om dagen för att undersöka utbudet. Utlåningarna antecknades i det personliga kartoteket, berättar Milja. Hon iordningställde också SSB:s biblioteksfilialer hos de finländska sjömanskyrkorna i Europa och reste till bokpunkterna längs den finska kusten. – Jag gick ofta själv ombord på fartygen i Helsingfors för att byta ut titlarna i biblioteket. Då och då gjorde jag mer grundliga gallringar i biblioteken även på andra fartyg, till exempel i Vasa. För sjöfararna som seglade mellan Åland och Sverige passade jag på att ordna idrottstävlingar samtidigt, minns Milja. Direktkommunikationen med fartygen ökade rejält när det blev vanligare med fax och e-post. Före dess sköttes kommunikationen per telefon eller telex eller via rederiet.

Böcker i rörelse Milja hade stor nytta av servicekiosken Airport Services som fanns på Helsingfors-Vanda flygplats. Dit levererade man bok- och filmpaket som avlösarna tog med sig på väg till fartygen. Där kunde man också göra återlämningar. Vid bokleveranserna tog man också hjälp av andra fartyg. Ibland krävde bokinköpen idérikedom. Det jobbade många svenskspråkiga sjöfarare på de finländska fartygen och från början av 90-talet ökade antalet estländare. Milja och hennes man Klasu gjorde flera resor till Sverige och Estland för att köpa böcker.

2021 ¦ 4

Det började också jobba filippinska och ryska sjöfarare på fartygen som ingick i SSB:s krets. Framför allt ryssarna läste mycket och Milja köpte böcker till dem i en specialbutik i Helsingfors. – När jag satte ihop ett fartygsbibliotek var jag dessutom tvungen att ta hänsyn till könsfördelningen, trafikområdet och kanske åldersfördelningen. Med åren fick jag en bättre uppfattning om vad man läste på de olika fartygen, förklarar Milja. Så småningom blev det också allt vanligare att fartygen kom med önskelistor över böcker. Milja gjorde i ordning mappar åt fartygen med bokrecensioner och reklam.

På mässor och i media Milja Nitovuori hade ett stort nätverk i biblioteksvärlden och var en välbekant besökare på mässor och bokevenemang. Hon fotograferade och dokumenterade även dessa för Frivakt. Varje tidning innehöll dessutom flera bokrecensioner. – Många läste bara böcker av vissa författare och jag blev glad om jag lyckades få en sjöfarare att hitta nya författare och genrer, säger Milja. Under Miljas tid genomfördes ett försök med e-böcker. SSB skaffade ett tiotal läsplattor som laddades med ett dussintal böcker. I början av 2010-talet var dock intresset ganska svalt. – Plattorna lånades främst ut till sjöfarare i fjärrtrafik. Många flitiga läsare använde plattan under flygresorna, men gick direkt till bokskåpet när de gick ombord, skrattar Milja. De sista åren i arbetslivet var hon deltidspensionär och hann vara med om ljudbokens ankomst och delta i det förberedande arbetet med SSB:s nätbibliotek.

☸

Ensimmäinen maailmansota

nsimmäisen maailmansodan syyksi saatiin Itävallan kruununprinssin Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa murhat sunnuntaina 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa, Itävalta-Unkariin liitetyssä Bosniassa. Jo vuosikymmeniä Euroopan suurvallat olivat juonitelleet toisiaan vastaan. Kansalaiset eri puolilla Eurooppaa olivat tuskastuneet vallitseviin oloihin ja vallanpitäjiin ja toivoivat lyhyen, sankarillisen ja voitoisan sodan tuovan muutoksia epäkohtiin. Samaahan on ilmassa nykyisinkin. Serbien tekemän salamurhan jälkeen Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle 28. heinäkuuta 1914. Toisin kuin 25 vuotta myöhemmin (1939), tuolloin oli tapana julistaa sota ennen ampumisen aloittamista. Monien valtioiden sodanjulistusten jälkeen muodostui toiseksi osapuoleksi keskusvallat Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta (Turkki). Vastustajaksi liittoutui ympärysvallat suurimpina sotijoinaan Ranska, Brittiläinen kansainyhteisö, Venäjä, myöhemmin Italia. Muitakin Euroopan ja Amerikan maita ilmoittautui ympärysvaltojen avuksi. Lisäksi Japani ja Kiina. Ratkaisevaksi sodan lopputulokselle osoittautui Yhdysvaltojen liittyminen 1917 ympärysvaltojen puolelle.

enäjän autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan kauppalaivat liehuttivat Venäjän valko-sini-punaraitaista lippua ja olivat kansallisuudeltaan venäläisiä (RUS). Tilastojen mukaan sodan alkaessa suomalaisia kauppa-aluksia oli vajaat 3 900, joista höyrylaivoja 560. Nettorekisteritonneja 372 600, laivaväkeä 7 800, yli puolet ulkomaanliikenteessä. Kesän 1914 tilanne Euroopassa ei hetkauttanut suomalaisia redareita. Laivat kuljettivat lastejaan edellisten kesien malliin. Saksa julisti sodan Venäjälle 1.8.1914. Tuona lauantaina oli Saksan satamissa 42 suomalaista purjelaivaa ja viisi höyryä. Kaikki takavarikoitiin. Vielä ei suomalaisissa laivoissa ollut radioita, joten sodanjulistuksen aikaan merellä olleet kaapattiin saapuessaan Saksan satamiin. Myös Venäjällä tarvittiin suomalaisia laivoja. He-

ti ensimmäisenä sotasyksynä 16 höyrylaivaa pakko-otettiin Venäjän laivastoon. Jonkinlaista rahtimaksua kruunu redareille maksoi. Sodan aikana venäläisten takavarikkoon joutui 52 laivaa. Venäjän liittolainen Englanti takavarikoi 13 suomalaisita kauppalaivaa. Joko suoraan satamissa ja merellä tai Venäjän hallinnon myötävaikutuksella. Muita Venäjän liittolaismaiden takavarikkoja tehtiin Ranskassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset takavarikoivat 1918 kolmetoista suurta suomalaista purjelaivaa, fregatteja ja parkkeja.

nsimmäinen suomalainen sodan uhri oli Gustaf Eriksonin ÅLAND (ex RENÉE RICKMERS) toisella puolella maapalloa, Uuden-Kaledonian rannikolla. Rautainen nelimastoparkki purjehti Perun Callaosta Thioon lastaamaan. Laivalla ei tiedetty, että majakat oli sammutettu sodan vuoksi. Torstaina 20. elokuuta 1914 yön pimeydessä parkki karahti riutalle ja jäi hylyksi. Miehistö pääsi turvaan pelustusveneen ja paikallisen kalastusaluksen avulla. Kerrotaan, että tämän menetyksen vuoksi Erikson ei sen koommin vaihtanut nimiä ostamilleen laivoille. Aluksi Suomen rannikoiden laivaliikenne pysäytettiin sodan vuoksi. Voimaan tulivat ankarat vientikiellot. Venäjältä ainoa toimiva reitti länteen kulki Suomen kautta. Aluksi laivaliikenne keskitettiin Poriin ja Raumalle, joihin oli kelvollinen rautatieyhteys Venäjältä. Vähitellen myös vientikieltoja helpotettiin. Ihmisten ja tavaroiden kuljetus oli vilkasta ja laajeni muihin länsirannikon satamiin. Suomalaisten lisäksi ruotsalaiset ja norjalaiset – englantilaisetkin - osallistuivat kuljetuksiin, koska sodan vuoksi rahdit olivat kovassa nousussa. Saksassakin oli mainittu laivaliikenne tiedossa. Laivasto-osasto lähetettiin Pohjanlahdelle. Pimeänä syysyönä kenenkään huomaamatta miinoitettiin Porin ja Rauman edusta. Miinojen lisäksi sotalaivat ja sukellusveneet pysäyttivät ja upottivat kauppalaivoja. Ensimmäinen upotettu suomalainen oli FÅA:n matkustajalaiva ULEÅBORG. Saksalaiset kaappasivat 7.9.1914 laivaväen ja matkustajat, jotka samana ilta-

4 ¦ 2021

na ruotsalaisesta laivasta pidätetyn väen kanssa vietiin Danzigiin.

nsimmäisen maailmansodan aikaan saatettiin sallia laivaväen poistua ennen aluksen upottamista. Toisaalta FÅA:n LEO:n torpedoi saksalainen sukellusvene U 20 ilman ennakkovaroitusta, jolloin 11 merenkulkijaa kuoli. Saman sukellusveneen töitä oli matkustajalaiva LUSITANIAn upotus, jolloin 1 198 henkeä menehtyi. Tämän arvellaan osaltaan vaikuttaneen Yhdysvaltojen liittymisen sotaan pari vuotta myöhemmin. Venäläiset linnoittivat Ahvenanmaata ja laskivat miinoituksia Ahvenanmerelle. Saksalaisten pinta-alusten kulku Pohjanlahdelle estyi, mutta sukellusveneet olivat jatkuva uhka. Vedenalaiset laskivat miinoja, sekä upottivat Suomen ja Ruotsin välillä kulkevia laivoja torpedoilla, tykkitulella ja räjäyttämällä. Eniten ihmisiä Suomen vesillä menetettiin, kun 14. joulukuuta 1916 Maarianhaminasta Turkuun matkannut Boren matkustajahöyry SKIFTET räjähti miinaan ja upposi hetkessä. Laivassa olleista 180 ihmisestä vain kolme selviytyi hengissä. Sota päättyi aselepoon maanantaina 11. marraskuuta 1918. Jo tuossa vaiheessa ennustettiin, että ympärysvaltojen voitonhuumassaan asettamat ankarat rauhanehdot keskusvalloille olisivat seuraavan maailmansodan syy.

odan käänteistä johtuen Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6.12.1917. Kauppalaivastostamme sota oli upottanut lähes sata laivaa, 90 500 bruttoton-

2021 ¦ 4

nia. Kolmannes oli höyrylaivoja. Koko maailman laivamenetyksiksi on laskettu 12,5 miljoonaa bruttotonnia. Sodassa arvioidaan kuolleen 16 miljoonaa ihmistä, haavoittuneita 21 miljoonaa. Vielä tällä vuosituhannella ihmisiä on menehtynyt I maailmansodan räjähteisiin. Sodan jälkeen Yhdysvalloista tuli maailman johtava valtio. Laskelmien mukaan maa käytti 52 miljardia dollaria sotakuluihin. Tästä 16 miljardia dollaria oli sotateollisuuden voittoja. USA:n Kansasin farmilta sai alkunsa Espanjantaudiksi nimetty tappava influenssa. Yhdysvaltain armeijan matkassa tauti kulkeutui yli valtamerten ja levisi pandemiaksi. Kuolonuhrien määräksi on arvioitu jopa 100 miljoonaa. Suomessa uhreja noin 20 000. Heistä kaksi oli isäni vanhemmat huhtikuussa 1919.

☸

Lähteet: Helge Heikkinen: Tuntematon merimies Navis Fennica II Yrjö Kaukiainen: Ulos maailmaan Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia. www.aanimeri.fi Wikipedia Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.

Tuuli-Tommila viihtyy Lapin tuntureilla Patikointi, maastopyöräily ja varsinkin hiihto vetävät merenkulkijaa pohjoisen maisemiin. teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen

itkän merimiesuran tehnyt merikapteeni Jyrki Tommila (63) jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Merkittävä käänne elämään osui jo ennen sitä. – Raitistuin yhdeksän vuotta sitten. Silloin palasivat lintujen laulu, metsän värit ja tuoksut. Eläkepäivien vapaa-ajan hän on käyttänyt liikuntaan.

– Tykkään liikkua metsässä. Jo lapsena ja nuorena partiolaisena viihdyin metsässä. Erityisen tärkeäksi viime vuosina on tullut Lapin luonto ja tunturien tuulet. Tommila on jo vuosia ollut Mepan Ylläsmajojen vakiovieras. Uusi tapa liikkua luonnossa on nyt toista syksyä ajossa oleva maastopyörä. – Pyörällä liikkuu metsässä entistä hel-

pommin. Ajelen hissukseen, mukana on eväät, nautin luonnosta. Se on hyvää tasapainoharjoitusta, mitä tarvitsee, kun ikää tulee lisää. Pysyttelen kuitenkin helpoilla reiteillä. Usein on reitin alkupää automatkan päässä. Pyörä kulkee auton perätelineessä niin kotikulmien reiteille kuin Lappiin. Matka kotoa Lohjalta kohti pohjoista taittuu autolla, joka sekin on varsin uusi.

4 ¦ 2021

Jyrki Tommila vannoo, että tositilanteessa maastopyörällä liikkuessa on kypärä aina päässä. Maastopyöräänsä hän kuvailee luomuksi. Jäykkäperäisessä pyörässä ei ole sähköä, vaihteita on 11. –Jokunen pieni pyörähaveri on sattunut, mutta ei vakavampia, hän tunnustaa. – Eläkkeelle siirtyessä palkitsin itseäni ostamalla uuden auton, hän naurahtaa.

Liikunnalla mielen tyyneyttä Syksyisen Ylläksen ruskaloistossa polkupyörään nojaten hän korostaa, että Lapissa ykkösliikuntalaji on kuitenkin hiihto. – Tavallisesti olen ollut Lapissa talvisin. Hiihto on minulle kuin meditaatiota. Kun hiihtää viisi tuntia pääsee flow-tilaan. Hiihtoharrastustaan hän kuvailee leppoisaksi, vaikka kilometrejä hangella kertyy päivässä kymmenittäin. – Mummot hiihtävät ohi. Hiihtoretkelläkin on eväät mukana. Tommila kertoo viihtyvänsä Mepan Ylläsmajoilla. – Aina, jos vain mahdollista. Mepan majoilta pääsee suoraan ladulle. Ylläsjärven ympäri pyörällä ja suksilla talvisin. Ylläksellä on 330 kilometrin latuverkosto, hehkuttaa mies viittoilen eri ilmansuuntiin Ylläsmajojen pihalla. Lapissa hän laskeskelee käyvänsä neljä kertaa vuodessa, useamman viikon kerrallaan. – Nuorena laskettelin. Hiihto on ollut rakas laji jo lapsuudesta, joskin siinä oli työelämän aikaan vuosikymmenien tauko. Lapissa hiihtoharrastus oli helppo aloittaa uudestaan. Majoilta lähtee tasaista jänkää kilometritolkulla.

Työaikaan oli myös veneily yksi tärkeistä harrastuksista. – Sekin oli luonnossa liikkumista. Veneellä pääsi saariston luontoon. Aavaa horisonttia en veneillessä kaivannut. Sitä olen tarpeeksi nähnyt kymmenien vuosien aikana merellä. Tyyni järvenpinta sai miehen tekemään merkittävän päätöksen. – Katsoin mökillä saunan ikkunasta ulos tyynelle Saimaalle. Olin tehnyt jo yli vuoden töitä eläkeiän täyttymisen jälkeen. Siinä lauteilla tein päätöksen. Tauolla avasin läppärin ja lähetin irtisanomisilmoituksen työnantajalle. Ja palasin löylyyn.

Uudisrakennuksia valvomassa Vuodesta 1997 Tommila työskenteli päällikkönä ensin Finnlinesilla, sitten Containershipsillä. – Olin kahdesti telakoilla valvomassa laivan uudisrakennusta. Ensimmäisellä kerralla varustamo tarvitsi espanjantai-

toista valvojaa ja kysyi osaanko espanjaa. Vastasin, että olen espanjaa opiskellut. Muutamia kursseja merenkulkuopistossa oli käyty. No paikan päällä puolessatoista vuodessa oppi lisää. Saksassa oli valvottavana Containershipsin uudisrakennus vuonna 2002. Saksan kieltä tarvittiin jo sitä ennen. Suomesta Saksaan liikennöi Antares, Tommilan ensimmäinen laiva päällikkönä. – Saksaa jouduin intensiivikurssilla opiskelemaan, kun aloitin Finnsailorissa välillä Malmö –Travemünde. Selvisin jopa suullisesta luotsikokeesta Lübeckissä. Merenkulun sanastohan on melko samankaltaista kaikilla kielellä. Merillä kielitaito on sitä, että pistetään sanoja peräkkäin. Ei se niin nuukaa ole kieliopin kanssa, vitsailee Tommila. Työaikoja muistellessaan hän nauraa lempinimelleen, jolla hänet laivalla tunnettiin. –Tuuli-Tommilaksi sanottiin.

Saunan lauteilla tehty päätös Aktiivinen liikkuminen luonnossa tuottaa hyvää mieltä, mutta näkyy myös fyysisessä kunnossa. Tommila naureskelee, että vyötä on saanut siirtää monta pykälää tiukemmalle. Paino on laskenut kohtuullisella, mutta säännöllisellä liikunnalla. – Liikunta lisääntyi jo työelämän loppuvuosina. On niin paljon terveempi ja virkeämpi olo, kun liikkuu säännöllisesti. Syksyllä on ohjelmassa myös patikointia, päiväretkiä vaelluspoluilla. – Pirunkurun reitillä voi nousta katsomaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston seitsemän huippua.

2021 ¦ 4

Jyrki Tommila kertoo, että joskus maastossa on pakko edetä polkupyörälle epätavallisin tavoin. Mutta ketterästi maastopyörä kulkee hetken aikaa olallakin. 33

Tuuli-Tommila trivs i Lapplandsfjällen Vandring, terrängcykling och framför allt skidåkning lockar sjöfararen norrut.

jökapten Jyrki Tommila (63), som har en lång sjömanskarriär bakom sig, gick i pension för ett par år sedan. Men en viktig vändning i livet inträffade redan innan dess. – Jag blev nykter för nio år sedan. Då kom fåglarnas sång och skogens färger och dofter tillbaka. Fritiden som pensionär har han ägnat åt motion. – Jag tycker om att vara ute i skogen. Jag trivdes i skogen redan som barn och ung scout. De senaste åren har naturen i Lappland och vindarna på fjällen blivit särskilt viktiga för Tommila. Han har varit stamgäst i

SSB:s Yllässtugor i flera år. Mountainbiken som han kör med för andra hösten har blivit hans nya sätt att ta sig fram i naturen. – Med cykeln tar jag mig lättare fram i skogen. Jag cyklar i sakta mak, har med mig matsäck, njuter av naturen. Det är ett bra sätt att öva balansen, vilket man behöver göra när man blir äldre. Men jag håller mig till de enkla lederna. Oftast måste han åka bil till början av en led. Cykeln följer med på en ställning bakpå bilen och det går lika smidigt oavsett om han ska cykla i hemtrakterna eller ända borta i Lappland. Resan från hemmet i Lojo och norrut avverkar han med bilen, som också den är ganska ny.

– När jag gick i pension belönade jag mig själv genom att köpa en ny bil, skrattar han.

Motion ger sinnesro Lutad mot cykeln i Ylläs höstprakt framhåller han att den bästa motionsformen i Lappland ändå är skidåkning. – Vanligtvis har jag varit i Lappland om vintrarna. Skidåkning är som meditation för mig. När jag åker skidor i fem timmar hamnar jag i ett flow. Han beskriver skidåkningen som ett behagligt intresse, även om avverkar tiotals kilometer på snön under en dag. – De gamla tanterna åker om mig. Jag

4 ¦ 2021

Jyrki Tommilla berättar att han gärna plockar svamp när han är ute på vandring. Trattkantareller, kantareller och riskor. Jag har goda vildmarkskunskaper och god orienteringsförmåga. Jag vet alltid vilket håll som är norr och jag går inte vilse. Foto: Eija Tommila. Under sin höstvistelse i Lappland besökte Jyrki Tommila även Reidar Särestöniemis galleri. – Nu kan jag säga att jag är kulturell, eftersom det finns bevismaterial, skojar Tommi med fotografen.

har med mig matsäck även på skidutflykten. Tommila berättar att han trivs i SSB:s Yllässtugor. – Jag bor här jämt om det går. Från SSB:s stugor kommer man direkt ut i spåret. Runt sjön på cykel eller på skidor på vintern. I Ylläs finns det 330 kilometer spår, säger Tommila ivrigt och pekar i olika väderstreck på gården utanför Yllässtugorna. Han besöker Lappland ungefär fyra gånger om året, flera veckor åt gången. – När jag var ung åkte jag utför. Jag har älskat skidåkning sedan jag var barn, men jag hade paus på några decennier under arbetslivet. I Lappland var det enkelt att ta upp skidintresset igen. Från stugorna breder det flacka myrlandskapet ut sig kilometer efter kilometer.

Ett beslut som fattades i bastun Tommilas aktiviteter ute i naturen gör honom på gott humör, men de syns också på hans fysiska form. Han skrattar och säger att han har fått dra åt skärpet flera hål. Vikten har minskat genom måttlig, men regelbunden motion. – Jag började motionera mer redan under de sista åren i arbetslivet. Jag känner

2021 ¦ 4

sig så mycket friskare och piggare när jag rör mig regelbundet. På hösten står även vandring på programmet och han gör dagsutflykter längs vandringslederna. – Man kan gå uppför Pirunkuru-leden och se de sju topparna i Pallas-Yllästunturi nationalpark. När Tommila fortfarande arbetade var det också ett stort intresse att åka båt. – Båtlivet innebar också naturvistelser. Med båten kunde jag ta mig ut i skärgårdens natur. En vidsträckt horisont var inget jag längtade efter när jag åkte båt. Det har jag sett tillräckligt av under mina år till havs. En spegelblank sjö fick honom att fatta ett viktigt beslut. – Jag var i stugan och tittade ut genom bastufönstret på Saimens stilla yta. Jag hade redan arbetat i ett år sedan jag passerade pensionsåldern. Där på laven fattade jag beslutet. När jag gick ut för att svalka mig lite öppnade jag datorn och skickade in min uppsägning till arbetsgivaren. Sedan gick jag tillbaka till bastun.

– I två omgångar var jag på varvet för att övervaka nybyggen. Första gången behövde rederiet en spansktalande övervakare och frågade om jag kunde spanska. Jag svarade att jag har studerat spanska. Jag hade ju gått några kurser i sjöfartsskolan. Och efter 1,5 år på plats hade jag förstås lärt mig mer. I Tyskland skulle Tommila övervaka Containerships nybygge 2002. Men kunskaper i tyska behövde han redan innan dess. Antares trafikerade mellan Finland och Tyskland, och det var Tommilas första fartyg som befälhavare. – Jag var tvungen att ta en intensivkurs i tyska när jag började jobba på Finnsailor på sträckan Malmö–Travemünde. Jag klarade till och med det muntliga lotsprovet i Lübeck. Sjöfartstermerna är ju ganska lika på alla språk. Till sjöss innebär språkfärdigheter att man kan säga orden i följd. Det är inte så noga med grammatiken, skämtar Tommila. När han tänker tillbaka på arbetslivet skrattar han åt sitt smeknamn ombord. – De kallade mig för Tuuli-Tommila.

☸

Övervakade nybyggen Från 1997 arbetade Tommila som befälhavare, först på Finnlines och sedan på Containerships. 35

MEPA kierroksella Merimiespalvelutoimiston tarjontaa käytiin esittelemässä syksyllä muutamalla matkustajalaivalla. Reissuilla tavattiin porukkaa ja kuunneltiin merenkulkijoiden toiveita.

yksyn matkat saatiin vedettyä suunnitelmien mukaan ennen kuin koronatilanne uudelleen heikkeni joulukuun alussa. MEPAn toimintaa esiteltiin yhdellä Eckerö Linen ja kolmella Viking Linen aluksella. Matkat valmisteltiin etukäteen laivojen pursereiden ja intendenttien kanssa. Pandemian ja pienempien matkustajamäärien johdosta myös laivojen cateringhenkilöstöä on vähennetty, mikä tuntuu lisääntyneenä kiireenä. – Tapasimme henkilökuntaa enemmän messeissä, päivähuoneissa ja kuntosaleilla kuin erikseen järjestetyissä infotilaisuuksissa, MEPAn urheiluasioista vastaava Teemu Saikkonen kertoi. Hän hoiti matkojen järjestelyt ja yhteydet laivoihin. Mukana olivat myös kirjastonhoitaja Ella Mustamo, hyvinvointivastaava Ialina Buckbee ja MEPAn kursgubbe Jukka Lindell. Laivoilla käytiin läpi kaikki MEPAn sektorit ja kuunneltiin palautteita sekä kehitysideoita. Vastaanotto oli positiivinen ja tunnelma laivoilla hyvä, tosin koronatilanne huoletti edelleen. Itsekin seilanneet Teemu ja Jukka kohtasivat laivoilla vanhoja seilauskavereitaan.

– Laivojen vanha kaarti tunsi MEPAn varsin hyvin muun muassa kursseilta ja urheilutapahtumista, mutta nuorempi väki ei tunnu löytävän edes MEPAn kotisivuja, Teemu Saikkonen totesi. Hän kehui varsinkin Amorellaa, jossa oli oma ilmoitustaulu MEPAn tiedotteille.

Infoa myös opiskelijoille Yhdellä reissulla MEPAn porukka pysähtyi Ahvenanmaalle, jossa hoidettiin Eckerö Shippingin konttorin kanssa rahtilaivojen kirjastojen vaihtoa sekä käytiin kertomassa toiminnasta opiskelijoille Högskolan på Ålandin tiloissa. – Luonnollisesti eniten kiinnosti Maarianhaminassa tammikuun lopulla pelattava Ruotsin ja Suomen merimiespalvelulaitosten yhdessä järjestämä salibandyturnaus. Tähän Ahvenanmaan merikoulu on osallistunut monena vuonna ennenkin, Teemu Saikkonen kertoi. Urheilutapahtumien lisäksi reissuilla keskusteltiin paljon kirjoista, kursseista, ForMaresta ja MEPAn liikuntavuoroista. – Golfkursseista riitti juttua ja ratsastusta toivottiin lisää. Frisbeegolf ja padel olivat myös keskusteluissa, kursgubbe Jukka mainitsi.

MEPA -tiedotuksen lisäksi siivottiin kaikkien laivojen kirjastot; uudet kirjat ladottiin hyllyihin ja vanhat vietiin pois laivasta. Usein tämä keräsi runsaasti kiinnostuneita merenkulkijoita seuraamaan, millaisia uusia kirjoja laivalle tuli. – Monet tuomistamme kirjoista menivät saman tien käyttöön. Vaihdoimme laivoihin myös filmit, kirjastonhoitaja Ella Mustamo kertoi. Palautuskirjoja esimerkiksi joulukuun alun reissulta Amorellalta, Viking Gracelta ja Eckerö Shippingin rahtilaivoilta tuli parisenkymmentä laatikkoa. Koronatilanteen salliessa infomatkoja jatketaan Tallink Siljan ja Finnlinesin matkustajalaivoilla. Viking Linen Rosella pyritään hoitamaan tämän hoitaessa Helsingin ja Tallinnan välistä liikennettä tammi-helmikuun vaihteessa. MEPA kiittää matkoilla tavattuja merenkulkijoita hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa kaikki muutkin tervetulleiksi tapahtumiin ja kursseille!

4 ¦ 2021

SSB på turné I höstas besökte Sjömansservicebyrån några passagerarfartyg för att presentera vårt utbud. Under resan träffade man folk och lyssnade på sjöfararnas önskemål.

östens resor kunde genomföras som planerat innan coronaläget förvärrades igen i början av december. SSB:s verksamhet presenterades på en av Eckerö Lines och tre av Viking Lines fartyg. Resorna förbereddes tillsammans med fartygens pursers och intendenter. På grund av pandemin och det färre antalet passagerare har även fartygens cateringpersonal minskat, vilket märks i form av ökad stress. – Vi träffade mer personal i mässen, i dagrummet och på gymmet än på de arrangerade informationsmötena, berättar SSB:s idrottsansvarige Teemu Saikkonen. Han skötte researrangemangen och kontakten med fartygen. SSB:s bibliotekarie Ella Mustamo, hälsoansvariga Ialina Buckbee och kursgubbe Jukka Lindell var också med på resan. På fartygen gick man igenom alla SSB:s sektorer och tog emot respons och utvecklingsförslag. Mottagandet var positivt och stämningen på fartygen var god, även om coronasituationen fortfarande oroade. Teemu och Jukka som själv har seglat träffade gamla seglingskamrater ombord. – Det gamla gardet på fartygen kände

2021 ¦ 4

till SSB mycket väl bland annat från kurserna och idrottsevenemangen, men den yngre generationen verkade inte ens ha hittat till SSB:s webbplats, konstaterar Teemu Saikkonen. Han berömmer särskilt Amorella, som hade en egen anslagstavla för SSB:s information.

Information även till studerande På en av resorna stannade gänget från SSB på Åland, där de skötte biblioteksbyten för fraktfartygen tillsammans med Eckerö Shippings kontor och besökte Högskolan på Åland för att informera de studerande om verksamheten. – Det som intresserade de studerande mest var av naturliga skäl innebandyturneringen som spelas i Mariehamn i slutet av januari och som Sveriges och Finlands sjömansserviceenheter arrangerar tillsammans. Ålands sjömansskola har deltagit i turneringen under många år, berättar Teemu Saikkonen. Utöver idrottsevenemangen talade man mycket om böcker, kurser, ForMare och SSB:s motionsturer under resorna. – Många ville tala om golfkurserna och vi fick önskemål om mer ridning. Fris-

beegolf och padel togs också upp, nämner kursgubben Jukka. Förutom att informera om SSB rensade man biblioteken på alla fartyg; nya böcker ställdes in i hyllorna och de gamla togs bort. Detta samlade ofta många nyfikna sjöfarare som ville se vilka nya böcker som kom till fartyget. – Många av böckerna vi kom med hamnade direkt hos en sjöfarare. Vi bytte också fartygens filmer, berättar bibliotekarie Ella Mustamo. Från resan i början av december fick man med sig ett tjugotal kartonger med böcker som skulle lämnas tillbaka från Amorella, Viking Grace och Eckerö Shippings fraktfartyg. Om coronaläget tillåter kommer informationsresorna att fortsätta till Tallink Siljas och Finnlines passagerarfartyg. Viking Lines Rosella siktar man på att besöka i månadsskiftet januari–februari när hon sköter trafiken mellan Helsingfors och Tallinn. SSB tackar alla sjöfarare som man träffade under resorna för ett gott samarbete och önskar även alla andra välkomna till våra evenemang och kurser!

☸

Kurssit

Rauhoitu jouluun maalaten -kurssilla maalattiin kekselitä tekniikoita ja akvarellivärejä hyödyntäen hienoja joulukortteja. Naapurissa jyskyttävä paalauskone toi mukavan bassobiitin maalaukseen. Lopuksi tehtiin 20 minuutin meditaatioharjoitus.

Amos Rexissä Helsingissä tutustuttiin videotaiteen konkarin Bill Violan vahvoihin ja todella säväyttäviin teoksiin.

4 ¦ 2021

Köysikurssit vetivät mukavasti väkeä sekä Turussa että Kotkassa. Narua kului koilitolkulla. Sepon opastuksella valmistui mattoja, avaimenperiä, pullonpäällisiä ja muita klassisia köysitöitä.

Saunaterapiakurssit vetivät väkeä Turussa, Kotkassa ja Helsingissä. Kursseilla opittiin valmistamaan luonnontuotteista kuorinta- ja kasvonaamioita sekä käyttämään niitä. Löylyn jälkeen kahviteltiin.

Turun taidemuseossa WAMissa tutustuttiin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen Spektri-näyttelyssä.

2021 ¦ 4

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

Viking Amorellan kirjastossa on kirjoja suomeksi sekä ruotsiksi. Perusteellisen siivouksen jälkeen hyllyyn ladottu uusi setti sisältää melko paljon kuluneen vuoden kirjauutuuksia.

MEPAn kirjaston kelluva kokoelma Koronan jälkeen on menossa laivojen kirjahyllyjen siivous: vanhat kirjat ulos, uudet sisälle, uutuuskirjat näkyvämmin esille. merenkulkijoilta toivotaan aktiivisuutta: mikäli kirjavaihtoa ei ole vielä tehty niin kannattaa ottaa yhteys MEPAn kirjastoon jotta asia saadaan vireille. Kirjasto siis jalkautuu laivoille MEPA tutuksi -turneen mukana. Hyllyt tyhjennetään, siivotaan ja asetellaan uudet kirjat hyllyihin. MEPAn kirjasto seurailee väljästi yleisten kirjastojen ideoita. Suomen yleisissä kirjastoissa on käyty hakemassa oppia Tanskasta ja Ruotsista, jossa on aina kiinnitetty huomiota tiloihin ja sisustukseen. Kirjoja laitetaan hyllyihin ”kasvot” eteenpäin, kansi edellä, se on todettu hyväksi keinoksi, jotta kiinnostava kirja erottuu joukosta ja tarttuu helpommin mukaan. Jokainen laivahylly on tietysti omanlaisensa, on matkustajalaivojen isoja kirjahyllyjä, rahtilaivojen hyllyjä, poikittaisia hyllyrimoja myrskyn varalta, pienten hinaajien kirjakaappeja, televisiohyllyjä. 1900-luvun alussa laivojen kirjat säilytettiin puisessa pikkukaapissa. Sitten tulivat kirjahyllyt. 2020-luvulla kehitellään täsmähuonekaluja, jotka timpuri on suunnitellut mahtumaan pieneen tilaan.

Laivojen kirjahyllyvarustusta voi mahdollisuuksien mukaan miettiä, toki tilojen ja turvamääräysten rajoissa, hyllymallin pitää olla sellainen että kirjat pysyvät paikallaan huonossakin kelissä.

Kirjapoistot Hyllysiivous tarkoittaa toisessa päässä isoja määriä palautettuja kirjoja. Osa päätyy toimistolla auttamatta makulointiin eli suomeksi sanottuna roskiin. Sisältö menee paperinkeräykseen, paperimassan raaka-aineeksi, kannet sekaroskikseen. MEPAn kirjat eivät ehdi kulua loppuun, mutta uusille kirjoille on tehtävä tilaa. Jos sinulla on tiedossa paikkoja, jotka hyötyisivät hyväkuntoisista poistodekkareista, elämäkerroista ja kaunokirjallisuudesta, niin kerro vinkkisi kirjasto@mepa.fi tai sovi aika Helsingin toimistolle Linnankatu 3. MEPAn kirjasto toivottaa hyvää alkavaa vuotta 2022

4 ¦ 2021

Gustaf Eriksonin arkisto ehdolla Unescon Maailman Muisti-luetteloon Unescon Maailman muisti -ohjelman Suomen kansallinen komitea ja Suomen Unesco-toimikunta tukevat Ahvenanmaan maakuntahallituksen esitystä ge-varustamon purjelaivakauden arkisto 1913– 1947 valittiin Kansalliseen maailman muisti – rekisteriin vuonna 2017. Nyt arkistoa esitetään liitettäväksi kansainväliseen luetteloon. Ehdotusta oli valmistelemassa runsas joukko alan asiantuntijoita Suomesta ja sille on saatu laaja kansainvälinen tuki. Hakuprosessia esiteltiin joulukuun alussa Kansalliskirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa samalla jaettiin kunniakirjat kansalliseen rekisteriin vuonna 2021 valituille. Anna Grönholm Ahvenanmaan merenkulkumuseosta ja Åke Söderlund Ahvenanmaan maakunta-arkistosta kertoivat arkistosta ja sen merkityksestä. Unescon Maailman muisti -luetteloon hyväksytään vain pieni osa esitetyistä kohteista. Suomesta on aikaisemmin valittu vain kolme kohdetta: A. E. Nordenskiöldin kokoelma, Radziwill-ruhtinassuvun kirjasto- ja arkistokokonaisuus sekä Kolttakylän arkisto. Suomen kansallisen komitean puheenjohtaja Jussi Nuorteva toivoi Gustaf Eriksonin arkistolle menestystä maailman arvokkaimpien arkisto- ja kirjastokohteiden luetteloon pääsemiseksi

Anna Grönholm ja Åke Söderlund esittelivät GE-arkistoa

Gustaf Eriksons arkiv 1913–1947 föreslås för Unescos Världsminnesregister Finlands nationella kommitté för Unescos Världsminnesregister och Finlands Unesco-kommission understöder Ålands landskapsregerings förslag, att Rederibolaget Gustaf Eriksons arkiv 1913–1947 upptas i Unescos internationella Världsminnesregister. gustaf eriksons arkiv återspeglar en verksamhet, som var såväl världsomfattande som unik. Erikson hade en kännbar betydelse för spridande av information om den nya republiken Finland och dess autonoma landskap Åland. Man lade märke till Åland och Finland och de märktes ut på såväl kartor som sjökort i främmande länder och på det södra halvklotets kontinenter, och detta var Gustaf Eriksons världsomspännande affärsverksamhets och omfattande rederiverksamhets förtjänst.

2021 ¦ 4

I Unescos Världsminnesregister, som omfattar betydelsefulla arkiv- och biblioteksarv, upptas endast en bråkdel av föreslagna objekt. Hittills har endast 527 objekt från hela världen upptagits. Från Finland har tre objekt valts med: A.E. Nordenskiölds samling, Skoltbyns arkiv samt furstsläkten Radziwills bibliotek. Arkivet ägs av Ålands sjöfartsmuseum och Mariehamns Rederi Aktiebolag. Arkivet är beläget i Ålands sjöfartsmuseum, i Mariehamns Rederi Aktiebolags arkiv och deponerat i Ålands landskapsarkiv. 41

Vuoden 2021 merimiesurheilija ESIMERKKI KANNUSTAA LAIVAVÄKEÄ

MEPA on valinnut Vuoden 2021 merimiesurheilijaksi M/T Stena Arctican päällikön, Riikka Jernmanin. Hän on menestynyt loistavasti merenkulkijoiden kuntokilpailuissa ja myötävaikuttanut myös muun laivaväen liikuntaharrastusten lisääntymiseen. heilumenestyksestä muulle henkilökunnalle, mutta on osaltaan mainostanut ForMare – ohjelmaa Stena Arctican merenkulkijoille. Moni on osallistunut siihen ja Riikka arvelee tämän vaikuttaneen positiivisesti heidän hyvinvointiinsa. ForMaren ohjaajat tekevät osallistujille henkilökohtaisia kuntosaliohjelmia, joita on hyvä toteuttaa laivalla. Stena Arcticalla on kuntosalin lisäksi myös mahdollisuuksia muihin liikuntaharrastuksiin. Laivan peräsinkonehuoneessa voi pelata koripalloa, pingistä tai vaikka frisbeegolfia. Frisbeegolfia on hyvällä säällä heitelty myös ahteritäkillä.

Kuntoilua ja terveellistä ruokaa

iikka valmistui Raumalta 2008 ja suoritti ylemmän amk -tutkinnon vuonna 2016. Hän on työskennellyt OSM Ship Management Finland Oy:n palveluksessa vuodesta 2017, jota ennen hän seilasi pitkään Crystal Poolin aluksilla. Riikalle kuntosaliharrastus tuli tutuksi jo nuorena, kun hän pelasi pesäpalloa. Stena Arcticalla sali on kovassa käytössä, kun laivan muutkin merenkulkijat kuntoilevat. – Kaikki kannustavat toinen toistaan, moni liikkuu yhdessä ja käy salilla samaan aikaan toisiaan tsemppaamassa, Riikka Jernman kertoi. Hän jakaa mieluiten kunnian laivan ur-

Stena Arctican miehistö on pitänyt säännöllisesti kokouksia, joissa on mietitty erilaisten urheiluvälineiden hankintoja. Kuntoliikuntakisojen menestyksen myötä laivalle on tullut rahapalkintoja varustamosta sekä liikuntavälineitä kisan sponsorilta, Suomen Laivakauppiaitten yhdistykseltä. Välineitä on runsaasti, mutta lyhyet merimatkat ja hektiset satamarotaatiot aiheuttavat välillä haasteita kuntoilulle. – Aina löytyy tunti vaikka vain kävelylle. Vaikka olisi yötöitäkin, kevyt liikunta auttaa palautumaan ja parantaa yöunien laatua. Onneksi työ- ja vahtivuoroja on erilaisia, jotta kuntosalia voi käyttää porrastetusti, Riikka totesi. Monella laivalla ruoka on niin hyvää, että painonhallintaan pitää kiinnittää huomioita. Riikka kiittelee laivan keittiöväkeä siitä, että miehistön henkilökoh-

taisia toiveita on pyritty ottamaan huomioon. Useimmat toiveet ovat liittyneet terveellisempiin ruokailutottumuksiin, mikä sekin tukee hyvinvointia.

Uuteen laivaan Syksyllä 2021 OSM Ship Managementin hoitoon tulee kaksi uutta aframax – luokan tankkeria, jotka korvaavat M/T Masteran ja M/T Stena Arctican. Henkilökunta siirtyy varustamon muihin aluksiin, paljolti juuri uusiin M/T Jaarliin ja M/T Jatuliin. – Itse olen siirtymässä Jatuliin ja sinne on tulossa muitakin innokkaita liikkujia. Jatulin kuntosalin pohjapiirustus näyttää oikein lupaavalta, ja varmasti sama kuntoilu jatkuu siellä, Riikka suunnitteli. Hän käy säännöllisesti kuntosalilla myös lomalla ollessaan ja toimii rikosuhripäivystyksen tukihenkilönä. Laivalla Riikka käyttää myös MEPAn lehti- ja kirjastopalveluita. – Toivoisin enemmän terveys- ja kuntoiluaiheista luettavaa. Leffoja tulee katseltua satunnaisesti, se on hyvä keino rentoutua ja saada työasiat pois mielestä. Samoin äänikirjat, joita tulee kuunneltua iltaisin, Riikka kertoi. MEPA onnittelee Vuoden merimiesurheilijaa ja toivottaa samalla suotuisia tuulia ja hyvää fiilistä uuden laivan liikuntaan. MareSport- kisa jää odottelemaan tuloksia.

4 ¦ 2021

Seafarer Sports Personality of the Year 2021 SETTING AN EXAMPLE FOR CREW MEMBERS MEPA has named M/T Stena Arctica’s master Riikka Jernman Seafarer Sports Personality of the Year 2021. She has done exceptionally well in the various seafarers’ sports competitions, and her example has led to an increase in athletic endeavours among the rest of the crew as well.

iikka graduated from Rauma in 2006 and completed her master’s degree in 2016. She has worked for OSM Ship Management Finland Oy since 2017 after a long stretch sailing on Crystal Pool’s vessels. Gym-going has been a part of Riikka’s life ever since she played baseball in her younger years. Stena Arctica’s fitness centre sees a lot of traffic since working out is a popular hobby among crew members. – Everybody is incredibly supportive of one another, and many go to the gym together to encourage each other, Riikka Jernman explains. She is happy to share the honour for the ship’s sporting success with other personnel, but she has also done her part in promoting the ForMare-programme on Stena Arctica. Many have taken part in the competition, and Riikka believes it has had a positive effect on their well-being. ForMare’s instructors provide participants with personalized workout plans that are easy to follow onboard. In addition to the gym, Stena Arctica provides opportunities for other sporting activities. Crew members can play basketball, ping pong and disc golf in the steering gear room. In good weather, the afterdeck has also doubled up as a disc golf course.

2021 ¦ 4

Exercise and healthy eating

Changing ships

Stena Arctica’s crew has held regular meetings to consider the purchase of various sports equipment. Success in fitness competitions has brought the ship both cash rewards from the company and exercise equipment from the sponsor, Finnish Ship Suppliers Association. There is plenty of equipment, but short journeys and hectic harbour rotations present challenges for keeping up with fitness goals. – You can always find an hour here or there, even just for a walk. And if you are working nights, light exercise will help you to recuperate and also improve the quality of your sleep. Fortunately, there are different kinds of shifts and watch duties so you can take a staggered approach to using the gym, Riikka explains. Food is so tasty and plentiful on many ships that weight management can become an issue. Riikka is grateful to the cooks for taking the crew’s personal preferences into account. Most adjustments have leaned towards healthier eating habits, which are also important for well-being.

In the autumn of 2021 OSM Ship Management is due to acquire two new Aframax class tankers, which will replace M/T Mastera and M/T Stena Arctica. The latter ships’ crews will move on to the company’s other vessels, most of them to one of the new ships: M/T Jaarli and M/T Jatuli. – I will be transferring to Jatuli, as will many other keen athletes. Jatuli’s gym floor plan looks very promising, and I am sure we will keep up our usual fitness routines there, too. Riikka likes to go to the gym even when off-duty. She also works as a support person for Victim Support Finland. At work, Riikka likes to use MEPA’s magazine and library services. – I would like to see more health and fitness-oriented reading materials. I like to watch movies every now and then, as they are a terrific way to relax and clear your head of work-related thoughts. As are audio books, which I usually listen to in the evenings, Riikka says. MEPA congratulates the Seafarer Sports Personality of the Year 2021 and at the same time wishes the new ship fair winds and good energy for all kinds of sports. MareSport competition results are yet to be revealed.

☸

Merimiesurheilun vuosi pandemiasta huolimatta päästiin golfaamaan, pelaamaan padelia, kisaamaan yleisurheilussa ja lopulta myös jalkapallossa. Kuntokisaan saatiin mukavasti tuloksia ja MEPAn vuoroilla ja sopimuskuntosaleilla on käynyt runsaasti merenkulkijoita. MEPAssa päätettiin kuitenkin, että Kekkosen Kannua ei tänä vuonna jaeta. Vuoden merimiesurheilija Riikka Jernmanin haastattelu löytyy sivulta 44. Edellisessä Vapaavahdissa kerrotussa yleisurheilutapahtumassa miesten sarjaan julistettiin väärä voittaja. Oikea voittaja on Toni Laaksonen Arctialta. Onnittelut Tonille ja pahoittelut virheestä!

ForMare jatkuu Syksyllä ohjelmaan valittiin merenkulkijoita kuudesta eri varustamosta. Aloittanut ryhmä on osallistunut aktiivisesti testeihin ja luennoille. Koronaturvalliset treenit ja tapaamiset ovat sujuneet hyvin. ForMare 2022 järjestetään suunnitellusti, ja haku alkaa keväällä. Ryhmä aloittaa syksyllä, jolloin toivotaan koronan rauhoittuneen. Lisätietoja: https://formare.mepa.fi/

MareSportin ensimmäinen kausi sujui hyvin Edellisvuosien minuuttikisojen tapaan M/T Stena Arctican porukka on ollut aktiivinen ja varustamosta (OSM Ship Management Finland) on viisi muutakin laivaa mukana. Kärjessä oli joulukuussa tasaista. Kaikkiaan 35 laivajoukkuetta on osallistunut kisaan. MareSport jatkuu vuoden vaihteen jälkeen. Osallistujat jatkavat automaattisesti, mutta pisteet lähtevät nollasta. Tervetuloa mukaan myös uudet kuntoilijat! https://maresport.mepa.fi/

4 ¦ 2021

Merimiesfutista kuudella eri vuosikymmenellä mepa futis -turnauksen mestarijoukkueessa pelannut Ilkka Heinonen aloitti eläkkeellä golf-harrastuksen. Marraskuun turnauksessa nähtiin, että mies osuu vielä myös liikkuvaan palloon. Ilkalle myönnettiin kymmenisen vuotta sitten harvinainen The Grand Sportsman of the Seven Seas –palkinto M/S Amorellalla. Eläkkeellä ollessaan hän on osallistunut MEPAn golfkisoihin ja pelannut myös jalkapalloa Amorellan joukkueessa. Ilkka tuli Laaksolahden jalkapalloturnaukseen yhdessä toisen konkarin, Marko Jalosen kanssa. – Tämä lienee kummallekin viimeinen merimiesfutisturnaus, miehet ennakoivat, ennen kuin yhtään peliä oli pelattu. Marko on ollut mukana yli kolme vuosikymmentä, Ilkalla ensimmäinen kosketus merimiesfutikseen tapahtui jo MEPAn perustamisvuonna 1973. Ilkka on kertonut 1970 – luvun olleen merimiesurheilun kulta-aikaa. Menestystä on tullut myöhemminkin, Ilkka on ollut voittamassa kolmea laivajoukkueiden maailmanmestaruutta Aurellan, Rosellan ja Amorellan joukkueissa. Vuosikymmenen lopussa Ilkka sai mitalin presidentti Urho Kekkoselta Finlandiatalolla järjestetyssä palkintogaalassa. – Kun Team Viking nyt voitti, taisi tämä olla minulle jo kuudestoista laivajoukkueiden Suomen mestaruus, Ilkka laskeskeli kiittäen samalla pelikavereita ja vastustajia menneistä vuosista. Toivotetaan Ilkalle ja muille veteraanimerimiehille liikunnallisia päiviä ja tervetuloa ensi vuoden koitoksiin!

Sjömansfotboll i sex decennier ilkka heinonen, som spelade i mästarlaget i MEPA Futis-turneringen, fick upp intresset för golf som pensionär. Turneringen i november bevisade att han fortfarande kan träffa en boll i rörelse. För ett tiotal år sedan tilldelades Ilkka specialpriset The Grand Sportsman of the Seven Seas på M/S Amorella. Som pensionär har han deltagit i SSB:s golftävlingar och även spelat fotboll i Amorellas lag. Ilkka kom till fotbollsturneringen i Dalsvik med en annan veteran, Marko Jalonen. – Det här är kanske den sista fotbollsturneringen för oss båda, förutspådde männen innan matcherna drog i gång. Marko har varit med i över trettio år och Ilkka kom i kontakt med sjömansfotbollen för första gången redan 1973 när SSB grundades.

2021 ¦ 4

Ilkka har berättat att 1970-talet var sjömansidrottens guldålder. Men framgångar har han haft även senare: Ilkka har vunnit tre världsmästerskap för fartygslag med Aurella, Rosella och Amorella. I slutet av 70-talet fick Ilkka en medalj av president Urho Kekkonen på en prisgala som hölls i Finlandiahuset. – Nu när Team Viking vann, så tror jag att det var min sextonde vinst i finska mästerskapet för fartygslag, räknade Ilkka ut och tackade samtidigt sina lagkamrater och motståndare för de gångna åren. Vi önskar Ilkka och övriga veteraner sportiga dagar och välkomnar dem till nästa års tävlingar!

Team Viking voitti turnauksen.

Hyviä pelejä hallissa Laivajoukkueiden jalkapalloturnaus saatiin vihdoin vedettyä läpi muutamien peruutusten jälkeen. Osallistujien tunnelma oli korkealla – tärkeintä oli yhdessä pelaaminen ja kentälle paluu.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

uoden 2019 jälkeen MEPA Futis on ollut hyllyllä, kunnes marraskuun jälkipuoliskolla, juuri ennen rajoitusten uudelleen kiristymistä, saatiin ottelut pelattua. Järjestelyt olivat loppukesällä jo valmiina, kun kymmenen joukkueen turnaus jouduttiin peruuttamaan viime hetkellä. Selvää oli, että sitä vain siirretään eteenpäin. – Tuossa vaiheessa kaikki olivat valmiita tulemaan siirrettyyn turnaukseen. Lo-

pulta ajankohta venyi ja osa joukkueista tippui pois. Etenkin matkustajalaivoihin tarvittiin lisää väkeä, kun asiakasmäärät lisääntyivät, MEPAn urheiluasioita hoitava Teemu Saikkonen totesi. Hän kävi tiivistä kirjeenvaihtoa laivojen kanssa turnauksen ajankohdasta ja järjestelyistä. Sopivaksi paikaksi valikoitui Laaksolahden jalkapallohalli Espoossa, joka tarjosi hyvät fasiliteetit turnaukseen. Paikallisen kahvilayrittäjän ja sponsori ME Groupin kanssa saatiin myös so-

vittua pelaajien kahvi- ja ruokatarjoilusta. Joukkueenjohtajien Facebook – ryhmässä käytiin jonkun verran keskusteluita ja tehtiin pelaajarekrytointeja. Merimiesurheilulegenda Pasi Kinnari hoiteli viestintää norjalaiselta offshore – alukselta käsin. – Tiukoille meni joukkueen kasaaminen. Vaparit – joukkueessa on paljon OSM Ship Managementin merenkulkijoita. He ovat nyt kaikki töissä, kun uudet laivat Jaarli ja Jatuli on miehitetty ja myynnis-

4 ¦ 2021

Vaparit.

sä olevalla Stena Arcticalla on vielä porukka päällä, Kinnari kertoi tullessaan MEPAn kyydillä turnaukseen. Joukkue oli kuitenkin kasassa siten, että erään pelaajan vaimo toimi vara- ja vaihtopelaajana lapsi mukana.

Pieni, mutta hyvä turnaus Muidenkin joukkueiden pelaajarekrytointi tökki. Yksi toisensa jälkeen luopui ja viimeinen peruutus tuli vain pari päivää ennen tapahtumaa. Lopulta paikalle tuli Vapareiden lisäksi vain Arctian merenkulkijoista koottu FC Polaris, sekä punaisten laivojen yhteisjoukkue Team Viking. – Mahdanko olla turnauksen vanhin pelaaja, kysyi OSM Ship Managementilla seilaava Tapio Heinonen tullessaan parkkipaikalta. Hänelle todettiin rohkaisevasti, että aika lailla pelaajien keski-iän lähellä.

2021 ¦ 4

Otteluohjelma oli laadittu useammalle joukkueelle, mutta Teemu Saikkosen vetämien neuvottelujen tuloksena päädyttiin pelaamaan kaksinkertainen sarja seitsemän miehen joukkuein, peliaika 25 minuuttia per peli. Aikataulu oli sen verran löysä, että palautumisaikaa jäi itse kullekin kohtuullisesti. Edellisistä MEPAn turnauksista tutut tuomarit Risto Lehikoinen ja Jyrki Salovaara vihelsivät tottuneesti hyvässä hengessä käydyt matsit.

Mitalit kaulaan Ensimmäisessä ottelussa Vapareilla oli kova draivi päällä ja Team Viking taipui niukasti. Punapaidat ottivat seuraavaksi mittaa FC Polariksesta ja kuviot toimivat paremmin. Aamupäivän päätteeksi Vaparit ja FC Polaris pelasivat ensimmäisen keskinäisen ottelunsa.

Lounastauon jälkeen alkoi maalinteko sujua myös FC Polariksen porukalta, mutta joukkue sai tällä kerralla tyytyä pronssiin. Viimeisessä ottelussa ratkaistiin mitalit. Team Viking oli nyt hyvällä jalalla liikkeellä, eikä päästänyt Vapareita niskan päälle. Punapaidat ottivat kultaa, Vaparit hopeaa. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Kim Lindström Team Vikingilta. Paras maalivahti oli saman joukkueen Ilkka Ollila. Parhaan naispelaajan palkinnon sai Vapareiden Riia Mansikkamäki (tyttärensä Ainon kanssa) Kiitoksia kaikille mukana olleille sekä tapahtuman tukijoille: ME Group ja Viking Line!

FC Polaris.

Bra matcher i hallen

Efter att ha ställts in några gånger blev fartygslagens fotbollsturnering äntligen av. Stämningen bland deltagarna var hög – det viktigaste var att få spela tillsammans och komma ut på planen igen.

EPA Futis har legat på hyllan sedan 2019. Men under den senare hälften av november, precis innan restriktionerna stramades åt igen, blev matcherna till sist spelade. Alla arrangemang var klara redan i slutet av sommaren, då man i sista stund var tvungen att ställa in turneringen som då bestod av tio lag. Turneringen skulle bara skulle flyttas fram lite. – Då var alla beredda att delta i den framflyttade turneringen. Men det nya datumet drog ut på tiden och en del av lagen föll bort. Framför allt passagerarfartygen behövde mer personal när antalet kunder började öka, konstaterade SSB:s idrottsansvarige Teemu Saikkonen. Han kommunicerade intensivt med far-

tygen om turneringens tidpunkt och arrangemang. Dalsvikens fotbollshall i Esbo kunde erbjuda bra faciliteter och utsågs till en lämplig plats för turneringen. Det lokala caféet och sponsorn ME Group kunde sköta spelarnas kaffe- och matservering. I lagledarnas Facebookgrupp förde man diskussioner och rekryterade spelare. Sjömansidrottslegenden Pasi Kinnari skötte kommunikationen från ett norskt offshorefartyg. – Det var svårt att få ihop ett lag. Många av spelarna i Vaparit är sjöfarare från OSM Ship Management. Nu jobbar de allihop eftersom de nya fartygen Jaarli och Jatuli har bemannats och Stena Arctica, som ska säljas, fortfarande har folk ombord,

Kim Lindström.

4 ¦ 2021

Riia Mansikkamäki och Aino.

berättade Kinnari när han åkte med SSB till turneringen. Till sist lyckades man ändå få ihop ett lag genom att en av spelarnas fru fick ta med sitt barn och agera reserv och avbytare.

Liten, men bra turnering Rekryteringen av spelare gick trögt även för de andra lagen. Den ena efter den andra drog sig ur och det sista återbudet kom bara ett par dagar före evenemanget. I slutändan deltog endast Vaparit, FC Polaris som bestod av spelare från Arctia och de röda båtarnas kombinationslag Team Viking. – Är jag turneringens äldste spelare, frågade Tapio Heinonen som seglar med OSM Ship Management när han kom gående från parkeringsplatsen. Vi konstaterade uppmuntrande att han låg ganska nära spelarnas medelålder.

2021 ¦ 4

Ilkka Ollila.

Matchprogrammet var utformat för flera lag, men efter förhandlingar som leddes av Teemu Saikkonen beslutade man sig för att spela en dubbelserie med sjumannalag och 25 minuters speltid per match. Det fanns så pass mycket luft i spelschemat att alla fick en rimlig återhämtningstid. Domarna Risto Lehikoinen och Jyrki Salovaara, som vi känner igen från SSB:s tidigare turneringar, dömde rutinerat matcherna som spelades under god stämning.

Medaljer runt halsen

in även för FC Polaris, men den här gången fick laget nöja sig med ett brons. Dagens sista match avgjorde medaljerna. Nu hade Team Viking fått fart på benen och lät inte Vaparit få övertaget. Rödtröjorna tog hem guldet och Vaparit silvret. Kim Lindström från Team Viking utsågs till turneringens bästa spelare. Bästa målvakt blev Ilkka Ollila från samma lag. Riia Mansikkamäki (med dottern Aino) fick priset för bästa damspelare. Tack till alla deltagare och sponsorerna ME Group och Viking Line!

☸

I den första matchen satte Vaparit in en hög växel och Team Viking förlorade knappt. Därefter mätte rödtröjorna sina krafter mot FC Polaris och då fungerade spelet bättre. Förmiddagen avslutades med att Vaparit och FC Polaris spelade sin första match mot varandra. Efter lunchpausen började målen rulla 49

Kohtaamisia

Lokakuussa uusi hinaaja Helios saapui Turkuun, jossa sitä esiteltiin Alfons Håkansin yhteistyökumppaneille Open Tug Day-tapahtumassa. Komentosillan ergonomia on loistava ja loppuu asti ajateltu. Päällikkö Meelis Laht totesi aluksen operoinnin osoittautuneen erittäin tehokkaaksi.

Ville Käldström som är kontaktperson för Havsförmedlingen vid Egentliga Finlands arbets- och näringsbyrå deltog på nätverksdagen för sjöfarten i Raumo. Han påminde om att det snart kommer flera nya finskflaggade fartyg och att man nu rekryterar nya besättningar till dem. Det råder redan personalbrist inom flera yrken.

Rauman meriverkostopäivillä Varsinais-Suomen TE-toimiston Merivälityksen yhteyshenkilö Ville Käldström muistutti, että Suomen lipun alle on saapumassa uusia aluksia, joihin ollaan rekrytoimassa miehistöä. Ville on vapaa-ajalla myös mukana kunnallispolitiikassa, pelaa padelia ja toimii jalkapallossa erotuomaritarkkailijana.

I samband med försäljningen av Viking Lines M/S Mariella väcktes frågan om vad man skulle göra med pengarna i personalens rekreationskassa. Besättningen röstade för att pengarna skulle skänkas till ett välgörande ändamål. Man valde Hurstin apu, som delar ut kläder och mat till behövande året runt. Organisationen ordnar också en julfest för ensamma och mindre bemedlade människor. Tack Mariellas besättning för er gåva på 9 600 euro till mindre bemedlade! 50

4 ¦ 2021

HENRY NIELSEN NOSTALGIA X -RISTEILY M/S Viking Gabriella 26.04.2022–28.04.2022 Helsinki–Tukholma–Helsinki Seurataan koronatilannetta Lisätiedot Wintiö Convoker 040-5932 105 wintio@pp.inet.fi

2021 ¦ 4

SHIPPING POSTERS CALENDAR 2022 Tilaukset ja tiedustelut: peter.raudsepp@elisanet.fi Oy Raud Publishing Ltd

Muistakaa Mepa – palvelut! Kom ihåg SSB:s tjänster! ■ KURSSIT

■ KURSER

■ LIIKUNTA, HYVINVOINTI & URHEILU

■ MOTION, HÄLSA & IDROTT

■ KIRJASTO & KULTTUURI

■ BIBLIOTEK & KULTUR

■ WWW.MEPA.FI + SOMEKANAVAT MEDIEKANALER

■ WWW.MEPA.FI + SOCIALA

■ VAPAAVAHTI

■ FRIVAKT

■ TOIMIPISTEET

VERKSAMHETSSTÄLLEN

MEPA SSB Linnankatu 3, Helsinki +35810 349 3107. toimisto@mepa.fi MEPA SSB Turku Åbo, +35810 349 3111 asiamies.turku@mepa.fi MEPA SSB Vuosaari Nordsjö +35810 349 3110 vuosaari@mepa.fi Cruise crew lounge Anchor, Helsinki. hernesaari@mepa.fi

Vapaavahti Frivakt 4/2021

Articles inside

MEPA Futis

Urheiluvuosi 2021

Vuoden merimiesurheilija

Ilkka Heinonen

GE Arkisto

Ellan kirjastojutut

Ylläsmajoilla

Kurssit

MEPA kierroksella

Sylvänne

Mepalaiset muistelevat

M/S Arkadia

Rauman merikoulu

Sjöfartens Dag

Etäluotsaus

Nybörjare

Följ med fartygskocken

Pääkirjoitus