SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL
3 Pääkirjoitus, Inka Kanerva
4 Vauhtia ja turvallisia tilanteita – päivä sairaanhoitaja Karin kyydissä
8 Fyysisen kunnon ylläpitäminen työajalla merenkulun näkökulmasta
10 Kun hierarkia kohtaa avoimuuden – psykologisen turvallisuuden rakentaminen merellä
13 Saunaterapiaa ja tiimihenkeä Finncanopuksella
16 Vapaavahti mukana merenkulun muutoksissa
18 Jukan yhdeksän vuotta
20 Syvien ja suolaisten vesien merenkulkijat nostalgiatunnelmissa
22 Nostalgisk stämning bland sjöfarare som korsat djupa, s alta vatten
24 MEPAn digikirjahylly jatkaa toimintaa
25 Tiina Harpf- tyttö sataman laidalta
26 Motivoituneet kokkiopiskelijat Rauman merimessuilla
27 MEK:n uudet palvelut tukemaan merenkulkijoiden työkykyä
28 SPK:s nya tjänster för att stödja sjöfararnas arbetsförmåga
29 Kuvia kursseilta
Kannen kuva: Inka Kanerva/MEPA
TOIMITUS
Julkaisija/Utgivare: Merimiespalvelutoimisto/Sjömansservicebyrån
Päätoimittaja/Chefredaktör: Inka Kanerva
Toimituspäällikkö/Redaktionschef: Laura Kylliäinen
Toimitus/Redaktion: Jukka Lindell ja Maisa Kuikka-Ucar Översättningar till svenska: Maailmankansalaiset Oy
Taitto/Layout: PunaMusta Oy/Sisältö- ja suunnittelupalvelut Kirjapaino/Tryckeri: PunaMusta Oy
Englanninkieliset käännökset on tehty tekoälyn avustuksella. Käännökset on tarkistettu ja tarvittaessa muokattu.
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 20 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu).
MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto
Palveluparadoksi
Uusi MEPA-laki astuu tammikuussa voimaan. Valtio todella vie kaiken rahoituksensa MEPAlta. Näinhän vuonna 2023 hallitusohjelmassa luki. Silloin MEPA nukkui, harmi kyllä, vaikka henkilöstö jo pyysi silloista johtoa varautumaan pahimpaan.
Valtio päätti kuitenkin reilupetterinä kompensoida omaa vetäytymistään korottamalla merenkulkijoiden ja varustamojen lakisääteistä MEPA-maksua yhdestä puoleentoista promilleen. Tulovirtana se ei yllä lähimainkaan samaan euromäärään kuin aiempi valtion tuki. Siksi on syntymässä palveluparadoksi: Teidän palvelunne vähenevät, mutta maksunne nousevat. Sori siitä. Maksu on lakisääteinen, joten MEPAn on pakko periä se.
MEPAn hallitus ei itse ehdottanut maksun korotusta. Päinvastoin: MEPAn hallitus vastusti sitä. Varustamoja ja merenkulkijoita ei innosta ajatus lisäverosta. Valtio kuitenkin päätyi siihen kolmen vuoden “siirtymäkauden” ajaksi. Tuossa ajassa pitäisi saada MEPAn vuosikausia isosti tappiolla ollut, kaikenlaisia virheratkaisuja sisällään pitänyt talous käännettyä nousuun. Laivapalvelut, lehdet, kirjat ja elokuvat sekä digikirjasto ja jäävuorot säilyvät. Melkein kaikesta muusta leikkaamme. Kerromme palveluistamme nettisivuillamme lisää, kun ensi vuoden talousarviosta on päätetty.
Kiitos kaikille lehden lukijoille kuluneista vuosikymmenistä. Lehti perustettiin vuonna 1967. Nyt käsissäsi on viimeinen Vapaavahti.
Hyvää ja rauhallista joulua.
Inka Kanerva, Toimitusjohtaja Merimiespalvelutoimisto
Tjänsteparadox
Den nya SSB-lagen träder i kraft i januari. Staten kommer verkligen att ta all finansiering från SSB. Detta stod redan i regeringsprogrammet för 2023. Då var SSB i vila, tyvärr, även om personalen redan bad den dåvarande ledningen att förbereda sig på det värsta
Staten beslutade ändå att kompensera sitt tillbakadragande genom att höja den lagstadgade SSB-avgiften för sjöfarare och rederier från en till en och en halv promille. Som inkomstkälla når detta inte ens i närheten av samma belopp som den tidigare statliga stödet. Därför uppstår en tjänsteparadox: Era tjänster minskar, men era avgifter ökar. Vi ber om ursäkt för det. Avgiften är lagstadgad, så SSB måste ta ut den.
SSB:s styrelse föreslog inte själva höjningen av avgiften. Tvärtom: SSB:s styrelse motsatte sig den. Rederier och sjöfarare är inte entusiastiska över tanken på en extra skatt. Staten valde dock att genomföra detta under en “övergångsperiod” på tre år. Under denna period ska SSB:s ekonomi, som under lång tid haft stora förluster och innehållit många felaktiga beslut, vändas till en positiv utveckling.
Fartygstjänster, tidningar, böcker och filmer samt digitalt bibliotek och isberg förblir. Nästan allt annat skär vi ned på. Vi informerar mer om våra tjänster på vår webbplats när nästa års budget har beslutats.
Tack till alla tidningens läsare för de gångna decennierna. Tidningen grundades 1967. Nu har du den sista Frivakt i dina händer.
En god och fridfull jul till er alla.
Inka Kanerva, Verkställande direktör Sjömansservicebyrån
Service paradox
The new FSS law will come into effect in January. The government is truly withdrawing all its funding from FSS. This was already stated in the government program back in 2023. At that time, unfortunately, FSS remained passive, even though the staff had already urged the then leadership to prepare for the worst.
However, in a gesture of bizarre fairness, the government decided to compensate for its withdrawal by increasing the statutory FSS fee for seafarers and shipping companies from one to one and a half per mille. As a revenue stream, this does not come close to matching the previous amount of government support. This has created a service paradox: your services will decrease, but your fees will increase. Sorry about that. The fee is statutory, so the FSS is obliged to collect it.
The FSS board did not itself propose the fee increase. On the contrary, the FSS board opposed it. Shipping companies and seafarers are not enthusiastic about the idea of an additional levy. Nevertheless, the government decided on it for a three-year “transition period.” During this time, the FSS is expected to turn around its loss-making finances, which have been burdened by years of poor decisions.
Ship services, magazines, books and movies, the digital library, and ice rink shifts will remain. Almost everything else will be cut. We will provide more information about our services on our website once next year’s budget has been finalized.
Thank you to all the readers of this magazine over the past decades. The magazine was established in 1967. What you are holding is the last issue of Vapaavahti.
Wishing you a peaceful and joyful Christmas.
Inka Kanerva, CEO Finnish Seamen’s Service
Vauhtia ja turvallisia tilanteita – päivä sairaanhoitaja
Karin kyydissä
Olen sopinut, että haastattelen Eckerö Finlandialla pitkään työskennellyttä sairaanhoitaja Kari Hannulaa hänen työpaikallaan laivalla. Edellisenä päivänä Suomea rusikoi Jari-myrsky tuulenpuuskin, jotka yltävät kahteenkymmeneen viiteen metriin sekunnissa. Tarkistan pitkin torstai-iltaa kännykästä sääennustetta, joka onneksi ennustaa tuulen heikkenevän kohti perjantaita mentäessä. Olen helpottunut. Iltalehti on uutisoinut koko päivän huonovointisten matkustajien voihketta.
Kari on vastassa aulassa ja menemme heti sairaanhoitajan työhuoneelle. Se on melko tilava huone, jossa on työpöytä tietokoneineen, erilaisia sairaanhoidollisia laitteita ja tarvikkeita sekä sairaalasänky lakanoineen ja tyynyineen. Jätän reppuni huoneeseen ja käymme hakemassa voileivät ja kupit kahvia. Ruokailutila on viihtyisä ja kaikki moikkailevat toisiaan ja Karia. Tuntuu siltä, kuin koko Eckerön porukka olisi samaa perhettä. Kari vahvistaa ajatukseni ja kertoo, että hierarkia on tällä laivalla vähäistä. Karilla on kuitenkin oma paikka pöydässä, hän haluaa istua aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä samalla paikalla. Tuumin, että kun revitään pois kotioloista kymmeneksi päiväksi kerrallaan tekemään kymmentuntista työpäivää jatkuvasti vaihtuvien asiakkaiden kanssa, niin on vähintään kohtuullista, että saa edes syödä omalla tutulla jakkaralla istuen.
Hurjaa menoa heti aamusta
Kun palaamme hyttiin ja kaivan muistiinpanovälineet esiin, alkaakin sattua ja tapah-
tua. Sormivamma vaatii toimenpidettä, verta kertyy väärään paikkaan ja kynttä pitää porata. Istun syrjemmällä potilaan luvalla, mutta alkaa heikottaa ja siirryn käytävään odottelemaan. Kun palaan huoneeseen jatkaakseni haastattelua, keskustelemme hetken siitä, miten kaikenlaista huonovointisuutta ja heikotusta kannattaa hoitaa: kehon lämpöinen Coca-cola ja perunalastut ovat doctor´s order - tai tässä tapauksessa sairaanhoitajan. En ehdi istua alas, kun kaiuttimista puskeekin jo merkillinen kuulutus. Kari pinkaisee vauhdilla ylös! Sairaskohtaus! - Saanko seurata, kysyn nopeasti ja hän nyökkää henkilökunnan hissin ovelta suuri ensiapulaukku kainalossaan: - Juujuu, mukaan vaan!
Buffetissa onkin tohinaa. Laseja on kaatunut, ja ihmiset väistelevät ensiapuryhmäläisiä. Pysyttelen sivussa ja tarkkailen etäältä, kun lattialle kaatunutta potilasta tutkitaan ja sitten autetaan pyörätuoliin. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan ja sairaskohtaus on onneksi lievä, joten potilas siirretään pian muualle toipumaan ihmisten katseiden alta. Hoidettuaan potilasta tovin, Kari palaa työhuoneeseen, jonka ovella jo kärsimättömänä odottelen kysymysteni kera. En ole ainoa, sillä Karin poissaollessa ovelle on jo kertynyt melkoinen jono. Tarvitaan ainakin pahoinvointilääkettä usealle matkustajalle, perusvoidetta, ja sitten yksilöllisempiä asioita, joita potilaat eivät huutele ovelta, vaikka se näyttääkin olevan yleinen tapa. Pahoinvointilääkettä Kari kehottaa ottamaan jo ennen matkaa, jos sääennusteen mukaan keikuttaa.
Karilla on aina ovi auki, ellei potilaan hoito vaadi yksityisyyttä. Juttelumme keskeytyy tuon tuosta, kun ihmiset kulkevat
hänen ovensa ohi - Terveterve, mitä mies, mikä meininki, kaikki hyvin? Kari on laivalla sekä miehistöä että matkustajia varten. Hänellä on aamulla, iltapäivällä ja illalla vastaanottoajat, mutta käytännössä hän on koko ajan töissä. Työpäivän pituus on hieman yli kymmenen tuntia, mutta jos yöllä tulee soitto, se otetaan, kertoo Kari. Eniten työllistävät erilaiset kolhut, haavat ja venähdykset. Alkoholin käyttö on siistiytynyt vuosien saatossa, eikä aiheuta merkittäviä ongelmia. Kari harmittelee erästä matkustajien tapaa: matkalle ei oteta matkavakuutusta, koska Tallinnaa pidetään melkein naapurikaupunkina. Siksi sellaiset ongelmat, joiden takia oikeastaan pitäisi käydä lääkärissä, tuodaan kotimatkalle. Ei raaskita maksaa lääkärikäynnistä Tallinnassa. Tällöin voi kotimatka päätyä toisenlaisiin tunnelmiin, kuin esimerkiksi iäkäs matkalainen oli lähtiessään suunnitellut. Oma lukunsa ovat turistit, jotka haluavat kokea tyrskyt hurjimmillaan. Vaikka ovet on suljettu ja kannelle meno kielletty, saatetaan sinne silti ängetä riskejä ottaen. Kesähelteillä puolestaan aurinko yllättää merellä ja Karin apua tarvitaan taas.
Kari on miehistön tukena monella tavalla
Miehistölle Kari on työpaikalla sijaitseva työterveyshuolto. Kontrollit ja seurannat, verenpaineet, sokerit ja muut hoituvat Karin huoneessa, samoin lyhytaikaisen sairasloman tarpeen arviointi. Opin, että autokannella on apiloita ja niihin voi kompastua. Apilat ovat metallisia kiinnikkeitä - salakavalia, jos ei ole vielä oppinut varomaan. Laivalla on monta arkista vaaranpaikkaa,
keittiöveitsistä alkaen.
Miehistön erilaiset ongelmat maalla ja merellä vaativat moniosaajuutta, Kari osallistuu kaikenlaisten huolten ja käytännön asioiden selvittelyyn ja etsii ratkaisuja yhdessä asiakkaan kanssa. - Tässä ammatissa saa olla koko ihmisen elinkaaressa mukana ja se tekee tästä työstä aivan mahtavaa, toteaa Kari.
Monenlaiset mietteet huomisesta ja tulevasta vaivaavat ihmisiä. Mietteet Ukrainaa kohdanneesta sodasta ovat kuulemma jo arkipäiväistyneet, mutta tunteet olivat pinnassa, kun pakolaisia alkoi virrata laivalla Suomeen. Oikeastiko sota on nyt tuossa, pakenevina ihmisinä minun edessäni, joutui Karikin järkyttyneenä kysymään itseltään. Kari naputtelee potilaskäyntien tiedot koneelleen ja yhtäkkiä onkin lounaan aika. Lounaalla on vihanneksia ja raasteita, maukasta chili-kikhernesalaattia, mustaa
makkaraa ja perunamuusia. Jääkaapista saa lisätä raejuustoa annokseensa. Terveellistä ja maukasta, minä tuumin kun rakennan lautasmallin mukaisen annokseni henkilöstön noutopöydästä.
Laivalla kannattaa tutustua työkavereihin ja jättää kännykkä vähemmälle
Kaikki eivät kestä työskentelyä merellä, toteaa Kari kun ruokailemme. Ekstrovertille ihmiselle tämä on mahtava työympäristö, mutta jos ei osaa olla ihmisten kanssa, eikä nauti siitä, voi kokea tiiviin yhteisön raskaaksi, hän kuvailee. On tärkeää pystyä liittymään muihin, tutustumaan ja jakamaan ajatuksia, tietoa ja tunnelmia, jopa ystävystymään. Nuoret erottuvat nykyään joukosta esimerkiksi ruokailutilanteissa. Kun muissa ruokapöydissä jutellaan ja nauretaan, niin
nuorten pöydässä kaikki ovat hiljaa ja katsovat omia kännyköitään, ihmettelee Kari. Eihän sillä tavalla voi tutustua kehenkään! Jos ei tutustu ei voi saada kavereita, eikä viihtyäkään, päivittelemme yhdessä. Kaikilla on toki oma hytti, johon voi vetäytyä olemaan rauhassa. Siksi olisikin tärkeää, että oltaessa yhdessä todella oltaisiin yhdessä. Muistelen Karille omaa nuoruuteni siivoojanpestiä müncheniläisessä Hotel Rafaelissa. Tutustuin ikätovereihin Portugalista, Ranskasta, Italiasta, Irlannista, Englannista ja Turkista. Kännyköitä ei ollut, iltaisin kuunneltiin yhdessä musiikkia ja yritettiin jutella eri kielillä tai käytiin ulkona. Kari kertoo, että laivalle palkataan nuoria eri kansallisuustaustoilla ja heidän äidinkielensä, koulutustaustansa ja työkokemuksensa vaihtelevat. Se olisi todella iso rikkaus kaikkien hyödyntää! Voisi luoda elinikäisiä kaverisuhteita ympäri maapalloa.
Eckeröllä kaikki ovat “messissä” ja messissä
Kari moikkaa risteilyisäntää, siivoojaa, muutamaa nuorempaa kollegaa ja laivalla esiintyvää muusikkoa, joka istahtaakin pöytäämme syömään. Kuultuaan, että olen tekemässä haastattelua Karista, muusikko alkaa kehua laivan tunnelmaa. Hän kertoo, että kun kaikki on aina valmiina keikkaa varten ja toimii saumattomasti, on stressitontä vain hoitaa oma osuus pestin ajan. Eckerö Line on suvaitsevainen ja kodikas yhteisö, on hänkin huomannut.
Laivan kapteeni kulkee tarjottimineen ohitsemme ja he moikkaavat Karin kanssa. Tämä ei kuulemma ole todellisuus kaikilla laivoilla, vaan joillain aluksilla päällystö syö omissa tiloissaan ja miehistö toisaalla. Mietin, että kun itse tykkään istua avokonttorissa omien porukoitteni keskellä ja elää samaa arkea, tuntuu oudolta, että kaikki eivät halua toimia niin.
tuntevasti, että kauppa on laivan keulassa ja siellä aallot tuntuvat eniten.
Yhteisöllisyydestä yksilöihin
Lounaan jälkeen nipistän itselleni hetken omaa aikaa ja käyn ostamassa Kalevin tummaa kirsikkasuklaata marketista. Laiva keikkuu melkoisesti ja tajuan, että en voi hyvin. Käyn huikkaamassa Karille, että lepään pienen hetken hytissäni. Tosiasiassa oksettaa ihan kauheasti. Kari toteaa asian-
Minusta ei olisi tähän hommaan tuumin, kun saan Karilta pahoinvointitabletin ja hipsin hetkeksi hyttiin. Laivalle mahtuu kerrallaan melkein kolmetuhatta matkustajaa. Yllättävän harva kuitenkaan käy Karin pakeilla, vaikka laiva keikuttaa tulomatkalla ahkerasti. Ehkä heidän vatsansa on terästä. Kun palaan Karin työhuoneeseen, jatkamme pohtimalla Merimiespalvelutoimiston palvelutarjonnan tulevaisuutta. Yhteisöllisyys on kauttaaltaan vähentynyt ja porukassa tekemisen perinteet romahtivat koronan aikana ilmeisesti kaikkialla yhteiskunnassa. Joukkueenjohtajatoiminnan virkistäminen voi olla hankalaa. Yhä harvempi haluaa kantaa vastuuta, kerätä merenkulkijaporukkaa kasaan ja osallistua ryhmätoimintaan vapaa-ajallaan. Hyvinvointitoiminta pitäisi tuoda laivalle, ihmisten työympäristöön, hahmottelee Kari. Yksilöllisesti räätälöity apu voisi tukea pai-
nonhallintaa ja elämäntapojen muutosta ja näin ehkäistä tuki- ja liikuntaelinongelmia ja sitä ikävintä, eli merityöluvan menetystä. Matka alkaa olla lopuillaan, ja kuljettajia kuulutellaan jo autokannelle. Kysyn Karilta vielä lopuksi mikä on parasta siinä, että saa tehdä sairaanhoitajan työtä juuri laivalla. - Vastuu ja vapaus, vastaa Kari. - Olen vapaa tekemään työni parhaalla mahdollisella tavalla ja käytännössä kokonaan vastuussa siitä. Kari hymyilee niin tyytyväisenä, että uskottavahan se on. Kiitämme ja kättelemme. Saan henkilöstölehden ja pussillisen joulukarkkeja kotiin vietäviksi. Kun solahdan tullimiesten parven läpi pihan lumituiskuun, lämmittää laivan tunnelma vielä pitkään.
TEKSTI JA KUVAT: Inka Kanerva
Kirjoittaja on Merimiespalvelutoimiston toimitusjohtaja ja Vapaavahti-lehden päätoimittaja
Fyysisen kunnon ylläpitäminen työajalla merenkulun näkökulmasta
Merikapteeni (AMK) Micke Lepistö on tehnyt kiinnostavan opinnäytetyön “Fyysisen kunnon ylläpitäminen ja edistäminen työajalla merenkulun näkökulmasta”. Merimiespalvelutoimisto on toiminut opinnäytetyön toimeksiantajana. Työn on ohjannut Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuslehtori Antti Lanki.
Vapaavahti poimi lukijoille kiinnostavimpia paloja Lepistön työstä. Varsinainen opinnäytetyö sisältää lähdeviitteet, mutta luettavuuden vuoksi toimitus karsi ne. Koko opinnäytetyö löytyy lopullisen arviointiprosessin jälkeen Theseuksesta.
Poimintoja tutkimuksesta: taustaa
Fyysisesti vaativissa ja riskialttiissa ammateissa, kuten merenkulun laivatöissä työn erityispiirteet asettavat haasteita fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Rajalliset liikuntamahdollisuudet ja pitkät poissaolot mantereelta vaikeuttavat työntekijöiden fyysisenkin kunnon ylläpitoa.
Työajalla tapahtuvan liikunnan mahdollistaminen tukee työntekijöiden fyysistä kuntoa ja kokonaishyvinvointia. Esimerkiksi poliisissa ja puolustusvoimissa työntekijöillä on mahdollisuus käyttää osa työajastaan liikuntaan. Tämä edistää työkykyä ja vähentää sairauspoissaoloja.
Opinnäytetyössä selvitettiin työajalla tapahtuvan fyysisen kunnon ylläpitämisen
hyötyjä ja vaikeuksia. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että työajalla tapahtuvan fyysisen kunnon ylläpitämisen ja kehittämisen menetelmät tarjoavat merkittäviä hyötyjä organisaatioiden toiminnalle esim. työn tuottavuuden lisääntymisenä. Työntekijöille itselleen fyysisen kunnon ylläpitäminen edesauttaa myös psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Merenkulun toimintaympäristössä tärkeää on myös työurien pidentämisen näkökulma.
Poimintoja tutkimuksesta: Merenkulun erityispiirteet
Aluksen jatkuva liike, vaihtelevat sääolosuhteet ja avun saatavuus onnettomuustilanteessa tekevät työympäristöstä haastavan. Laiva on kuin pieni yhteiskunta, joka toimii ympäri vuorokauden. Laivatyöskentely vaatii sopeutumista erityisiin olosuhteisiin. Ammatilliset pätevyys- ja terveysvaatimukset on määritelty tarkasti kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Erilaiset fyysiset, kemialliset ja ilmastolliset olosuhteet tekevät laivatyöstä vaativaa, ja työntekijöiden on oltava valmiita kohtaa-
maan monenlaisia tilanteita päivittäisessä työssään. Alustyöskentelyssä kohdataan usein vaativia olosuhteita. Kansiosaston huoltotyöt edellyttävät työskentelyä epätavallisissa paikoissa, kuten pystysuorien seinien sivuilla tai mastoissa. Koneosastolla korjaus- ja huoltotyöt suoritetaan usein ahtaissa ja ergonomisesti hankalissa tiloissa, joissa voi olla myös kuumuutta.
Teknologian ja automaation kehitys sekä alusten koon kasvu ja miehistön väheneminen ovat keventäneet fyysistä työtaakkaa aluksilla. Nykyisin suurin osa työtehtävistä koostuu tarkkailu-, valvonta- sekä kevyemmistä huolto- ja korjaustöistä. Fyysistä rasitusta esiintyy kuitenkin edelleen tietyissä tilanteissa, kuten lastin kiinnittämisessä, poikkeustilanteissa, vikatilanteiden hoitamisessa ja merionnettomuuksissa. Lisäksi osa henkilöstöstä osallistuu laivan turvallisuustehtäviin, kuten savusukelluksiin, jotka vaativat hyvää kuntoa erityisesti verenkierto- ja hengityselimistöltä.
Matkustaja-aluksilla tarjoiluhenkilöstö voi ottaa työvuoron aikana yli 10 000 askelta ja kantaa raskaita tarjoiluastioita. Hyttisiivoojat joutuvat työskentelemään kuormittavissa asennoissa. Varastotyössä
esiintyy edelleen raskaita tavaroiden siirtoja. Työtehtävät vaativat entistä useammin erityiskoulutusta. Lyhentyneet satama-ajat, tiukat aikataulut ja lisääntynyt paperityö tuovat mukanaan psyykkistä stressiä.
Laivatyössä henkilöstö on jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, mikä voi aiheuttaa henkistä kuormitusta, kun vapaa-aika vietetään samoissa tiloissa ja samassa seurassa kuin työssä. Työyhteisön ilmapiiri ja ihmissuhteet voivat muodostua merkittäväksi psykososiaaliseksi kuormitustekijäksi. Aluksella vapaa-ajan viettomahdollisuudet ovat rajoitettuja ja yhteys ulkomaailman palveluihin on usein rajallinen.
Poimintoja tutkimuksesta: Tutkimusaineiston kuvailua ja käytännön esimerkkejä Tutkimusaineisto koostui opinnäytetöistä, tutkimuksista ja artikkeleista. Niissä tarkasteltiin muun muassa työpaikkaliikunnan kehittämistä, työajalla tapahtuvaa fyysistä harjoitusta ja tietyn tyyppisen fyysisen harjoituksen vaikutuksia.
Organisaatiot ovat kehittäneet monipuolisia käytäntöjä, jotka mahdollistavat fyysisen kunnon ylläpitämisen ja kehittämisen osana työpäivää. Näihin kuuluvat muun muassa viikkoliikuntaoikeus, työnantajan tarjoamat liikuntaedut ja -palvelut, työpaikalla toteutettavat harjoitusohjelmat sekä joustavat liikuntatauot.
Esimerkiksi poliisissa viikkoliikuntaoikeus antaa työntekijöille mahdollisuuden käyttää kaksi tuntia viikossa työaikaa lii-
kuntaan, mikä edellyttää esimiehen hyväksyntää ja työntekijän tavoitettavuutta. Turun kaupungin liikuntapalveluissa on kehitetty työpaikkaliikunnan palveluita, jotka huomioivat eri kokoisten yritysten tarpeet ja mahdollistavat liikunnan integroimisen työpäivään. Vuorotyötä tekeville valvonta-aliupseereille on kehitetty erityisiä liikuntapalveluita, jotka huomioivat vuorotyön haasteet ja mahdollistavat liikunnan harrastamisen työvuorojen lomassa.
Harjoitusohjelmien monipuolisuus on tärkeää, jotta ne vastaavat erilaisiin tarpeisiin. On tutkittu mm. kiertoharjoittelun ja reippaan kävelyn vaikutuksia ja havaittu molempien olevan tehokkaita kehonkoostumuksen ja kestävyyskunnon parantamisessa. Kiertoharjoittelu, joka sisältää erilaisia harjoituksia välineillä, osoittautuu erityisen tehokkaaksi lihasmassan lisäämisessä ja rasvamassan vähentämisessä.
Aerobinen harjoittelu ja HIIT-menetelmät ovat myös käytettyjä harjoitusmuotoja työajalla. On havaittu, että korkean intensiteetin intervalliharjoittelu työpäivän aikana vähensi työntekijöiden stressitasoja ja paransi mielialaa. Yksilöllisesti räätälöidyt harjoitusohjelmat voivat lisätä osallistumista ja tehokkuutta.
Poimintoja tutkimuksesta: Työnantajan tuki
Työnantajan tuki on ratkaisevaa fyysisen kunnon ylläpitämisessä työajalla. Työpai-
kan liikuntatilat ja -välineet, kuten kuntosalit, ulkoliikuntapaikat ja harjoitusvälineet mahdollistavat liikunnan harrastamisen helposti työpäivän aikana. Esimerkiksi Lounais-Suomen poliisilaitoksella liikuntatilojen saatavuus vaikuttaa suoraan viikkoliikunnan hyödyntämiseen.
Esihenkilöiden rooli liikunnan edistämisessä on merkittävä. Esihenkilöiden aktiivinen esimerkki voi kannustaa työntekijöitä hyödyntämään liikuntamahdollisuuksia. Työpaikkakulttuurin muokkaaminen liikuntamyönteisemmäksi edellyttää johdon sitoutumista ja selkeää viestintää liikunnan arvostamisesta osana työhyvinvointia. Monikanavainen ja kohdennettu viestintä liikuntamahdollisuuksista lisää työntekijöiden osallistumista.
Työntekijän mahdollisuus päättää liikunnan ajankohdasta lisää liikunnan toteutumista ja sitoutumista. Esimerkiksi poliisin rikostorjuntasektorilla työntekijät voivat itse suunnitella viikkoliikuntansa työtehtävien salliessa. Vuorotyötä tekeville valvonta-aliupseereille on kehitetty liikuntapalveluita, jotka mahdollistavat liikunnan harrastamisen epäsäännöllisistä työajoista huolimatta. Tämä sisältää esimerkiksi liikuntapäivien sitomisen vuosikalenteriin ja viikkoliikunnan sallimisen myös virka-ajan ulkopuolella.
Liikunnan integrointi työpäivään joustavasti, kuten lyhyiden liikuntataukojen muodossa, voi lisätä fyysistä aktiivisuutta ilman merkittävää vaikutusta työaikaan.
Poimintoja tutkimuksesta: Haasteita
Keskeiset haasteet liittyvät resurssipulaan ja työkiireisiin, epäyhdenvertaisiin mahdollisuuksiin, työnantajan tuen puutteeseen sekä motivaatioon. “Ei taukoja” -kulttuuri ja velvollisuus olla jatkuvasti työpisteellä voivat luoda paineen olla käyttämättä liikuntamahdollisuuksia, vaikka niitä olisi tarjolla. Ilman haasteiden tunnistamista ja aktiivista ratkaisua fyysisen aktiivisuuden integroiminen työajalle voi jäädä tehottomaksi tai jopa lisätä stressiä työntekijöiden keskuudessa.
POIMINNAT: Inka Kanerva
Kun hierarkia kohtaa avoimuuden – psykologisen turvallisuuden rakentaminen merellä
Merityössä on omat haasteensa: työympäristö on eristäytynyt, hierarkkinen ja monikulttuurinen.
Työkavereiden samoja naamoja on joskus katsottava kuukausi jos toinenkin, eikä työympäristöä voi paeta. Komentoketju on merenkulun kulmakiviä, eikä kriisitilanteissa vastaan väittämiselle ole tilaa.
Silti jokainen merenkulkija on ennen kaikkea ihminen, jolla on tarve tulla kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään. Hyvinvoivassa laivayhteisössä on turvallista tuoda asioita ja itseään esille – asemasta riippumatta. Tämän, psykologisen turvallisuuden, teeman ympärille Merimieseläkekassan (MEK) merenkulun työkykyforum 2024 rakentui.
Mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa?
Seminaarin avauspuheenvuorossa Kirsi
Yli-Kaitala Työterveyslaitokselta toi esille Amy Edmondsonin kattavan tutkimustyön aiheen ympärillä. Käytännössä psykologinen turvallisuus tarkoittaa, että työyhteisön jäsenet kokevat voivansa ilmaista itseään ja ottaa sosiaalisia riskejä ilman pelkoa nöyryytyksestä tai syyttelystä. Uskalletaan pyytää apua, kertoa virheistä, antaa palautetta ja ehdottaa uutta.
Yli-Kaitala korosti, että virheet ovat oppimisen välttämätön osa: “Psykologisesti turvallisessa työympäristössä virheitä ei
käytetä tekijää vastaan, vaan niistä opitaan. Mutta oppiminen on mahdollista vain, jos virheet tuodaan esiin.” Työkulttuurissa, jossa virheiden raportointi pelottaa, nämä jäävät helposti piiloon – ja samalla mahdollisuus yhteiseen oppimiseen tai toimintatapojen kehittämiseen menee hukkaan.
Psykologinen turvallisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisivat aina samaa mieltä tai että konflikteja vältettäisiin. Turvallisessa työyhteisössä uskalletaan olla myös eri mieltä ja nostaa esille ongelmakohtia. Se ei myöskään tarkoita epäasiallisen käytöksen tai epäpätevyyden hyväksymistä erilaisuuden nimissä.
Suomalaisen merenkulun haasteet
Merellä työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät tavalla, jota ei toimistotyöläinen ymmärrä. Meren oikukkaat olosuhteet vaativat miehistöltä jatkuvaa valmiutta reagoida, ja samalla laivan seinien sisällä eletään arkea kaukana läheisistä. Nämä ovat suuria stressitekijöitä, jotka voivat lisätä konflikteja ja heikentää empatiaa. Resilienssivalmentaja Ulrika Björkstamin puheenvuoro keskit-
Resilienssivalmentaja Ulrika Björkstam nostaa esiin psykologisen turvallisuuden haasteita ja esteitä merenkulkualalla.
tyi psykologisen turvallisuuden haasteisiin merityössä.
Psykologisesta turvallisuudesta puhuttaessa matalahierarkkiset työympäristöt mainitaan usein sen edistämisen kannalta. Kaikilla aloilla tämä ei ole aina mahdollista. “Organisaatiot, joissa fyysinen turvallisuus
Erityisasiantuntija
Kirsi Yli-Kaitala keskustelemassa tilaisuuden juontajan Lorenz Backmanin kanssa psykologisen turvallisuuden tärkeydestä.
on tärkeää, ja virheillä voi olla hengenvaaralliset seuraukset, tarvitsevat selkeät vastuunkantajat. Akuutissa kriisitilanteessa on oltava selkeä komentoketju, mutta monissa muissa tilanteissa emme tarvitse vahvaa hierarkiaa”, Björkstam kiteyttää. Hierarkioiden purkaminen ei ole merenkulussa ratkaisu, mutta avoimemman viestinnän kulttuurille on tilaa.
Björkstam nostaa esiin myös kulttuurilliset erot ja haasteet. Laivojen työyhteisöt ovat monikulttuurisia ja yhteisenä kielenä on usein kaikille toinen kieli, englanti. Itseilmaisu toisella kielellä on aina haastavampaa ja väärinymmärrysten todennäköisyys kasvaa.
Myös suomalainen työkulttuuri tuo omia erityispiirteitään: suomalaiset arvostavat hiljaisuutta ja harkittuja puheenvuoroja, eikä omien ajatusten esiin tuominen tule monelle suomalaiselle luonnostaan. Toisaalta suomalaiseen kulttuuriin on sisäänrakennettuna rehellisyys ja luottamus
muita kohtaan. Suomalainen avoimuus on myös arvokasta. Jos jotain sanotaan, niin sitä myös tarkoitetaan. Työkulttuurit suomessa ovat usein matalahierarkkisempia ja suomalainen laivayhteisö voi esimerkiksi filippiiniläiselle näyttäytyä hyvin avoimena.
Konkreettisia vinkkejä omalle työpaikalle
Miten psykologista turvallisuutta voi rakentaa? Vinkkejä tuli päivän aikana useita. Psykologi Ville Ojanen esitteli yhden tärkeimmistä: pysähdy hetkeksi. Hidastamisen kautta päästään läsnäoloon ja läsnäolosta aitoon kontaktiin. “Ihminen on pohjimmiltaan kiintymysolento”, Ojanen sanoo. Psykologisessa turvallisuutta ei rakenneta yksin tyhjiössä.
Hyvän johtamisen tärkeyttä ei voi sivuuttaa psykologisesti turvallisen ympäristön rakentamisessa. Esihenkilön omalla esimerkillä on valtava merkitys. Esihenki-
löiden tehtävä on muokata odotuksia, kutsua osallistumaan ja vastata rakentavasti. Mokia tapahtuu. Esihenkilö voi tuoda niiden vääjäämättömyyden esiin ja tuoda esiin omia epäonnistumisiaan. Esihenkilö on onnistunut jos kaikilla on ääni ja mahdollisuus osallistua. Mahdollisuutta osallistua on tarjottava myös eri tavoilla.
Kaikilla työyhteisön jäsenillä on kuitenkin oma roolinsa psykologisen turvallisuuden rakentamisessa. Yksinkertaisilla teoilla pääsee pitkälle:
Riko jää: Kohtaa työkaverisi ajatuksella ja kysy kuulumisia ihan rehellisesti. Älä tee sitä ohimennen, vaan keskity hetkeen.
Virheet ovat ok: Tuo omat mokasi esiin. Se näyttää muille, ettei virheistä tarvitse vaieta.
Ole utelias: Kun joku kertoo idean, kysy lisää sen sijaan, että tyrmäät sen heti.
Pyydä anteeksi: Tunnista, jos loukkaat toista, ja korjaa tilanne.
Reilu varustamokulttuuri –yhteinen tavoite
Päivä seminaarissa herätti monia ajatuksia siitä, miten paljon voimme tehdä paremman työilmapiirin eteen. MEK haastoi tänä vuonna varustamot rakentamaan turvallisempia työyhteisöjä ja käynnisti Reilu varustamokulttuuri –pilottiprojektin yhdessä Suomen Varustamojen kanssa. Tietoa reiluuden kokemuksista on kerätty ESL Shippingin laivoilla ja nyt joulukuussa päättyneessä Reilu-kyselyssä kokemuksista kysytään laajemmin.
Reilu varustamokulttuuri –projekti tuo merenkululle räätälöityjä toimintamalleja. Ennen työn valmistumista, voimme kuitenkin kaikki jo tehdä asioita psykologisesti turvallisemman merenkulkualan eteen. Psykologinen turvallisuus ei synny sattumalta, mutta se ei myöskään vaadi ihmetekoja.
Miten sinä voisit tehdä työkaverisi päivästä turvallisemman? Ehkä aloitat yksinkertaisesti kysymällä: “Miten menee?” ja kuuntelet vastauksen aidosti ihan loppuun asti.
TEKSTI: Laura Kylliäinen
KUVAT: In ka Kanerva ja MEK/ Marina Paulaharju
Psykologi Ville Ojanen muistuttaa, että "ihminen on pohjimmiltaan kiintymysolento" –yhteys toisiin ankkuroi yksilöt ja yhteisöt.
Saunaterapiaa ja tiimihenkeä Finncanopuksella
Urani Finnlinesilla alkoi tammikuussa lennolla Las Palmasiin neljän muun miehistön jäsenen kanssa. Kovassa merenkäynnissä nouseminen Finncanopuksen luotsiportista espanjalaiselta proomulta antoi esimakua tulevasta seikkailusta. Laiva oli sitä ennen joutunut kiertämään Afrikan Suezin kanavan epävakaan tilanteen takia. Meidät otti vastaan luotsiportille kerääntynyt pieni miehistö iloisina uusista kollegoista. Tästä alkoi kuukauden pituinen matka kohti Naantalia valmistellen laivaa vastaanottamaan ensimmäiset risteilijänsä Kapellskärin satamasta 16. helmikuuta 2024. Tehtäväni aluksella olisi toimia laivan ravintolatoimen päällikkönä.
Varsinaisesti Finnlinesin palvelukseen siirtyminen alkoi jo melkein vuotta ennen Las Palmasia rekrytointiprosessilla ja sitä seuraavilla koulutuspäivillä. Jari Oinosen
5 tähden koulutuspäivät sisälsivät useamman moduulin, missä pääsimme tutustumaan tuleviin kollegoihimme lähemmin ja miettimään yhdessä, mitä on 5 tähden palvelu ja ennen kaikkea minun näkökulmastani, mitä on 5 tähden esimiestyö. Oli ilo huomata, että yhtiö oli panostanut henkilökuntaansa, sen hyvinvointiin ja nykyaikaiseen johtamistapaan jo alusta alken tavoitteena luoda entistä parempaa työkulttuuria merille.
Loput laivan miehistöstä mukaan lukien ravintolahenkilökunta, eli tuleva tiimini, saapui laivalle vain muutamaa päivää ennen juhlavierastilaisuutta ja neitsytristeilyä. Ensimmäiset viikot kuluivat toimintatapoja etsiessä, ja päivät olivat pitkiä. Henkilökunta antoi kaikkensa, että asiakkaat saisivat kokea hienon elämyksen upouudessa laivassa ennennäkemättömissä puitteissa. Vaikka kaikki ei alussa sujunutkaan niin kuin Strömsössä, asiakkailta sateli kiitos-
ta ystävällisestä ja palvelualttiista henkilökunnasta ja upeasta laivasta. Ja oltiinhan me kyllä ylpeitä uudesta työpaikastamme. Ari Rämö, yritysjohtaja, konsultti ja kirjailija, puhuu tämän päivän johtamisesta samoilla ajatuksilla ja arvoilla, kuin Jari Oinonen pitämissään koulutuksissa. On päivänselvää, että hyvinvoivat ihmiset tekevät parhaansa, eivät vaan pakollisen. Yhtiön tulos on suoraan verrannollinen henkilökunnan hyvinvointiin. Toki työntekijät ratkaisevat omalla työpanoksellaan sen, tekeekö organisaatio tulosta, mutta johtamistapa ratkaisee sen, millainen fiilis ja sitä kautta työpanos työntekijöillä on.
Rutiinien pikkuhiljaa muodostuessa, aloin itse myös miettimään, miten voisin vielä lisätä henkilökunnan hyvinvointia ja tätä kautta motivaatiota jaksaa edelleen kohti kiireistä kesäsesonkia. Miten omalta osaltani voisin osoittaa henkilökunnalle päivittäisen johtamisen lisäksi, että heidän
työpanoksensa on huomattu ja heitä arvostetaan. Juuri silloin sain viestin vanhalta kollegaltani Tanja Harilaiselta. Tanja oli perustanut Nystad Sauna Company Oy:n ja kyseli, olisiko meillä tarvetta henkilökunnan saunaterapialle. Tanja valotti käsitettä saunaterapia, mikä pitää sisällään hemmottelua saunassa erilaisilla savinaamioilla ja jalkakylvyillä, mitkä valmistetaan paikan päällä Tanjan yrityksen tuotteista. Tanja oli aiemmin pitänyt saunaterapiaa MEPA:n tiloissa Helsingissä ja mietittiin yhdessä, mahtaisiko MEPA osallistua kustannuksiin, jos Tanja tulisi laivan päälle Finncanopuksen seisonta- ja huoltopäivinä Naantalissa.
MEPA:lta tulikin heti alkuviikkoina henkilökuntaa ihmettelemään uutta tulokasta ja kertomaan palveluistaan. Suunniteltiin MEPA:n kirjastoa laivan päälle ja pohdittiin kaivattua terapiatuokiota henkilökunnalle. MEPA:lta saatiin rahoitus kahteen saunaterapiapäivään Naantalissa.
Ensimmäinen saunaterapia päästiin järjestämään jo huhtikuussa. Tanja oli kippoineen ja kuppineen henkilökunnan portilla vastassa kun Finncanopus lipui Naantalin satamaan. Saimme luvan laivan ylellisen kylpyläosaston käyttöön koko päiväksi, joten luksusta oli tiedossa ihanissa puitteissa. Päivä alkoi seisontapäivien perinteisil-
MEPA tukee tyhytoimintaa laivan ollessa satamassa
MEPA tukee mahdollisuuksiensa mukaan miehistön tyhy-toimintaa laivan ollessa satamassa myös vuonna 2025. Tuetusta tyhy-toiminnasta julkaistaan ajoittain kuvia MEPAn nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.
MEPA tarjoaa myös erityisesti non-EU-miehistölle järjestettäviä muutaman tunnin pituisia metsä- tai luontoretkiä.
Lisätietoja saat laivapalvelukoordinaattoreilta tai osoitteesta laivapalvelut@mepa.fi.
lä osastosiivouksilla ja ne sujuivatkin reippaasti saunaa ja poreita odotellen. Tanja kertoi meille ensin yrttien vaikutuksesta kehoon ja mieleen ja sen jälkeen päästiin kokeilemaan itse tekemiämme jalkakylpyjä ja kasvonaamioita. Saatiin jopa yksi miespuolinenkin kollega mukaan, vaikkakin tämä myönnettäköön, että konsepti sisälsi joitakin pieniä vaivaannuttavia tuokioita miesnäkökulmasta katsottuna. Päivä sai luonnollisesti positiivista palautetta henkilökunnalta. Merkille pantavaa tällaisissa päivissä on, että vaikka kollegan kanssa tiiviisti tekee yhteistyötä osastoilla ja viettää merimieselämään kuuluvat törnin-
sä, eli lähes puolet vuodesta yhdessä, enemmin tai vähemmin suljetuissa tiloissa , niin tutustuminen työkaveriin on erilaista tällaisten mukavien tapahtumien merkeissä. Myös kommunikointi työpaikalla on helpompaa, kun tuntee työkaverinsa muutenkin kuin työroolissa. Kun työnantaja tulee myös vastaan tällaisten tapahtumien järjestämisessä, antaa se hurjasti boostia taas tulevaan ja oman työpaikan arvostus nousee, ja tätä kautta taas, se edellä mainittu työpanos yhtiölle kasvaa oman hyvän fiiliksen kautta.
Tämän vuoden syksyllä meillä oli edessä seuraavat huolto- ja seisontapäivät Naantalissa todella kiireisen kesäsesongin jälkeen. Matkustajat olivat löytäneet Superstarit ja henkilökunta sai paiskia töitä toden teolla. Kiireestä huolimatta iloinen henkilökunta jaksoi palvella uusia asiakkaitamme hymyssä suin ja nyt rutiinit saatiin hiottua viimeistään huippuunsa. Otin jälleen yhteyttä MEPA:an ja kesän päätteeksi saimme viettää kaksi Naantalin seisontapäivää Naantali Campingin puitteissa saunoen rantasaunassa.
Tarjoilijamme Henna Pekkasen mielestä tällainen työhyvinvointitoiminta olisi erittäin tärkeää työpäivien lomassa, sillä monet työntekijöistä asuvat liian kaukana osallistuakseen esimerkiksi MEPA:n aktiviteetteihin tai elävät muutoin sellaisissa elämäntilanteissa, että vapaa-ajalla voimaantuminen kertakaikkiaan jää hiukan puolitiehen tai jopa kokonaan syrjään. Hennan mielestä työnantajan ensisijainen tehtävä ei tietenkään ole huolehtia työntekijän henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, mutta siitä on todistetusti etua sekä taloudellisessa mielessä, että työntekijän sitouttamisessa. Henna jatkaa, että työhyvinvoinnin näkökulmasta nämä kaksi päivää, jotka ovat sattuneet omalle passille, ovat olleet äärimmäisen tärkeitä ja antoisia. Tällä linjalla seisontapäivät ovat työntekijälle oikeastaan seisontatunteja, sillä mitään kokonaisia vapaapäiviä niistä ei koidu. Uusi laiva ja melko hektinen linja, ovat yhdessä melko kuormittava kombinaatio. Hennan mielestä on ollut ensisijaisen tärkeää päästä kokemaan työkaverit myös vapaa-ajan henkilöinä, koska siihen ei juuri ole ajon aikana mahdollisuutta.
Yhteinen vapaa-ajan aktiviteetti helpottaa Hennan mielestä ryhmäytymistä, luo
edellytyksiä ihmisten kohtaamiselle ja tutustumiselle, sekä parantaa emotionaalisesti turvallisen ja sitä kautta myös tehokkaasti viestivän ja toimivan ryhmän syntymisen edellytyksiä. Nämä muutaman tunnin pikku elämykset ovat myös olleet erittäin rentouttavia. ”Niistä on tullut tosi kiva fiilis, että oma esimies välittää meistä ja meidän jaksamisesta ja jaksaa vielä oman työnsä ohella ideoida ja järjestää meille tällaisia yllätyksiä”, kiittää Henna.
Hennan mielestä Tanjan saunaterapia oli onnistunut ja mielenkiintoinen. Mieleen jäi oman saunatuoksun tekeminen, missä kukin sai kasata mieleisistään yrteistä pienen pussukan kotona käytettäväksi. Tanja myös opasti ainesosien valikoinnissa sekä kertoi eri kasvien ja tuoksujen vaikutuksista hyvinvointiin. Näiden lisäksi tehtiin hemmottelevat kuorintavoiteet ja naamiot luonnon omista ihmeaineista. Päivän jälkeen oli mukava palata sorvin ääreen kokemusta rikkaampana ja voimaantuneempana.
Henna kokee, että ilman näitä kahta lyhyttä vapaahetkeä hän ei olisi päässyt tutustumaan työkavereihin vielä tällä tasolla. Kaikki eivät koe työpaikkaa luontevaksi ympäristöksi jakaa itsestään, tai sosiaalinen kanssakäyminen uusien ihmisten kanssa saatetaan kokea muutoinkin hiukan haastavaksi. Näinä aikoina, kun kaikki halutaan mitata tuottavuutena, Henna haluaa painottaa juuri erityisesti tätä puolta työntekijöistä huolehtimisessa. Rajallisia määrärahoja on erittäin tärkeää kohdentaa myös näihin ”pehmeiksi” koettuihin työhyvinvoinnin arvoihin. Se on kaikki pois sairas- ja rekrytointikuluista sekä näkyy myös tehokkuutena ja tuottavuutena työympäristössä.
Luontevasti toimivassa työympäristössä luovuus kukoistaa ja työntekijöillä riittää voimavaroja kohentaa toimintatapoja työn sujuvoittamiseksi edelleen. Tämä taas edesauttaa työntekijän kokemusta mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhönsä ja työympäristöönsä, minkä koetaan lisäävän merkityksellisyyden kokemusta.
Näiden mietteiden myötä Finncanopuksen henkilökunta toivottaa kaikille lukijoille mukavaa joulun odotusta, hyvää uutta vuotta 2025 ja toivottaa kollegansa merillä tervetulleiksi tutustumaan uusiin laivoihin.
TEKSTI JA KUVAT: Terhi Moskuvaara ja Henna Pekkanen
Vapaavahti on 1960-luvulta lähtien kertonut villin linjan laivoista, lamasta, ulosliputuksista, sekamiehityksestä sekä tietysti MEPAsta
Vapaavahti mukana merenkulun muutoksissa
Nyt on painettu lehti tulossa tiensä päähän. MEPAn pienenevät tulot sekä vähenevästä toiminnasta ja resursseista johtuvat haasteet sisällöntuotannossa ovat johtaneet siihen, että Vapaavahti 4/2024 on viimeinen lehti toistaiseksi.
Julkaisu sai alkunsa jo MEPAn edeltäjän, Kauppalaivaston Huoltoneuvoston aikana. Järjestö toimitti vuodesta 1963 lähtien Tiedostuslehteä, jonka nimiehdotuskyselyn jälkeen alkoi Vapaavahti ilmestyä vuonna 1967.
Aluksi Vapaavahti tuli neljä kertaa vuo-
dessa A5 -kokoisena. Lehdessä julkaistiin merenkulkijoiden urheilutuloksia sekä juttuja vapaa-ajasta ja harrastustoiminnasta. Tärkeimmistä merenkulun asioista kerrottiin myös. Lehdessä mainostettiin muun muassa itseopiskelijoille tarkoitettuja kielikursseja. Lehden jutut oli painettu sekä ruotsiksi että suomeksi.
MEPAn myötä tiedotus tehostuu
Merimiespalvelutoiminta jatkui Huoltoneuvoston jälkeen vuonna 1973 perustetun MEPAn johdolla. Vapaavahdissa julkaistiin enemmän kuvia, ilmestymisker-
Klippis -lehti painettiin aluksi erikseen.
toja lisättiin ja koko muutettiin tabloidiksi vuonna 1974. Sisällöntuotannossa huomioitiin merenkulkijoiden kokema puutteellinen tiedonsaanti.
Vuosikymmenen puolivälin tienoilla pääsivät vauhtiin MEPAn tiedotuksen tehovuodet. Sakari Karttusen ja Pertti Rönkön johdolla Vapaavahti ilmestyi jopa 10 kertaa vuodessa. Sen lisäksi toimitettiin laivoille Klippis -lehteä, joka oli lehtileikkeistä koostettu tietopaketti ajankohtaisista uutisista. Vapaavahdissa kerrottiin tärkeistä kotimaan kansalaisiin vaikuttavista uudistuksista ja asioista, kuten vaalien ennakkoäänestyspaikoista. Merenkulkijoille laadittiin
Ensimmäisen Vapaavahdin kansi vuodelta 1967.
Viimeinen tabloid-kokoisen julkaistu Vapaavahti ilmestyi vuoden 1985 lopussa.
myös opaskirjoja ja myötävaikutettiin Yleisradion lyhytaaltolähetysten lisäämiseen sekä telex- ja sähkötysuutisten toimitukseen laivoille.
Yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta
1970-luvulla melkoinen osa Suomen kauppalaivastosta seilasi ”villillä linjalla”. Vapaavahdissa julkaistiin Postipoiju -palstaa, johon merenkulkijat saivat lähettää kysymyksiä ja ehdotuksia ja niihin vastattiin. Lehti järjesti myös kyselyn, jossa haettiin merimiesslangisanoja ja niiden merkityksiä.
Suosituimpia ja luetuimpia Vapaavahdin palstoja oli Karttusen kokoama suomalaislaivojen positiolista karttoineen. Laivoista ja merimiehistä kertovat jutut luettiin tarkasti. Lehti julkaisi usein myös merenkulkijoiden kuvia ja kertomuksia varsinkin eksoottisilta matkoilta.
Merimiesurheilu ja -kulttuuri olivat voimissaan vielä 1980-luvulle tultaessa. Sivuja elävöitettiin runsaalla kuvituksella, vaikka lehti oli koko vuosikymmenen vielä mustavalkoinen. Harrastetyökilpailun työt ja tapahtumat kuvattiin hyvällä kalustolla, joskus käytettiin jopa ulkopuolista ammattikuvaajaa.
Laivat vähenivät, lehti muuttui
Merenkulun lama ja ulosliputus tulevat monelle 1980-luvulla seilanneelle merenkulkijalle mieleen murroksen vuosikymmenestä. Vapaavahti muutettiin nykyiseen kokoonsa ja ilmestymiskertoja vähennettiin kuu-
Postipoiju -palstalla julkaistiin merenkulkijoiden kysymyksiä, kommentteja ja ehdotuksia sekä vastauksia niihin.
Sakari Karttusen toimittama villin linjan laivojen positiolista karttoineen oli lukijoiden suosiossa.
teen vuodessa. Merenkulkijoiden määrän väheneminen tuntui varsinkin urheilutoiminnassa.
Martti Karlssonin tultua MEPAn johtoon alettiin panostaa kurssitoimintaan. Tietotekniikka tuli laivoille, mutta valtaosa merihenkilöstöstä oli vailla atk-koulutusta. Sopivaa aikuiskoulutusta pystyi edullisesti järjestämään MEPA. Tästä ja muusta kurssitoiminnasta tuli uutta sisältöä hiipuvan merimiesurheilun rinnalle. Jonkin aikaa Vapaavahdissa oli Opintoskooppi -niminen palsta.
Erikseen julkaistu Klippis -lehti yhdistettiin Vapaavahtiin siten, että siinä julkaistut lehtileikkeet käsittelivät enää merenkulun uutisia. Klippis loppui vuonna 2008 sisällön siirtyessä sähköpostiuutisiin. Sanaristikoita julkaistiin vuoteen 2015 asti.
Vapaavahti väreissä
Saksitaitolla mentiin vielä vuosikymmenen vaihtuessa, mutta ensimmäinen, osittain värillinen Vapaavahti tuli painosta vuonna 1991. Pari vuotta aikaisemmin oli saanut alkunsa merenkulkijoiden Pohjoismainen valokuvauskilpailu, jonka tuloksia saatiin nyt julkaista täysissä väreissä. Sopivasti seuraavana vuonna saatiin Suomen toistaiseksi ainoa voitto.
MEPAn toiminta oli niin aktiivista, että sisältöä riitti kuuteen lehteen vuodessa. Merimiesurheilutulokset ja MEPAn toimintakertomus oli aikaisemmin painettu erikseen, nyt ne julkaistiin Vapaavahdissa. Myöhemmin myös kurssi- ja palveluopas julkaistiin lehden yhteydessä.
Vuosituhannen vaihduttua MEPAn tie-
dotus alkoi vähitellen siirtyä sähköiseksi. Internet-sivujen lisäksi toiminnasta kerrottiin sähköpostiuutisissa. Vapaavahti keskittyi enemmän menneiden tapahtumien dokumentointiin. Toki mainostettiin hyvissä ajoin tulevia kursseja ja turnauksia.
Lehti digiaikaan
Vapaavahdin kuvatoimitus siirtyi digikameroihin vuonna 2006. Lehti ilmestyi tuolloin neljä kertaa vuodessa, mutta kuviin haluttiin panostaa. Lehden taitto oli jo jonkun aikaa tehty tietokoneella ja aikaa myötä myös muutokset ja korjaukset saatiin tehtyä reaaliajassa, kun valmistuva lehti oli pilvessä.
Lehteä alettiin julkaista sähköisenä Issuu -palvelussa, jossa se on saatavana sekä näköislehtenä että artikkeli kerrallaan. MEPAn kotisivuilta Vapaavahdit löytää vuodesta 2007 lähtien. Painettua lehteä on yhä lähetetty laivoille, varustamoihin, sidosryhmille ja tilaajille.
Painosmäärä alkoi painua alle kahden tuhannen, kun merenkulkijat vähenivät. 2010 -luvulla suomalaisaluksille alkoi tulla monikansallista miehistöä ja Vapaavahtiin tuli myös englanninkielisiä juttuja. Issuu- palvelun tilastoista saattoi huomata, että esimerkiksi jotain filippiiniläisistä merenkulkijoista kertovaa juttua oli linkitetty ja luettu hyvin paljon.
Digiaika on mullistanut lehtimaailmaa ja näin käy myös MEPAssa. Merenkulkualalle jää vielä muita laadukkaita lehtiä ja MEPA tulee edelleen näkymään laivoilla paitsi sosiaalisen median ja internetin kautta, myös laivapalvelukoordinaattoreiden vierailuilla.
TEKSTI: Pekka Karppanen, Vapaavahdin toimitussihteeri 2006-2022
Jukan yhdeksän vuotta
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut hain, ku kaipasin vaihtelua rahtilaivahommaan. Ja ihme ja kumma; sain jobin.
Ensimmäinen työtehtävä: kolme muovipussillista aikakauslehtiä auton takapenkille nilkka suorana Kotka-Haminaan harhailua ja kulkulupaproseduureja lehdet rahtilaivoille nilkka suorana takaisin Olympiarantaan.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut pääsee ajelemaan itsekseen ja illaksi himaan.
Ensimmäinen kurssi: minibussilla 160 kilsaa Aurajoen rantaan cockpitissä purjehduskurssilaisilta nimet lappuihin huiskutin laiturilta kun he seilasivat sataman ohitse kohti Airistoa.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mutta rento ja tapaa ihmisiä.
Toinen kurssi: metroasemalta kyytiini tuli muutama tyyppi
“Ei hitto, sä!”, yksi huusi nähdessään toisen
Ajoimme motaria pohjoisen suuntaan, hiekkatien päässä oli ratsastustila
rööki paloi terassilla ja naisten läppä oli karskia hevoset satuloitiin
maneesissa ratsastettiin ympyrää otin kuvia ja santsasin leivonnaisia.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut sopivan ronskia meininkiä.
Ylläksellä retkeiltiin tuntureilla ja soilla illat istuttiin notskilla opin perinteistä, imin hiljaista ja ei-niin-hiljaista tietoa kaikki ei menny kuten ennen ei tehty kuten aina oli tehty siitä sai kuulla hyvää ja huonoa, mut jengi oli kivaa mulle maksettiin siitä, et kävelin tunturin päällä.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut sosiaalinen elämä oli noin 2000 kertaa vilkkaampaa kuin rahtilaivalla.
Kursseja tuli, kursseja meni, järkkäilin majoituksia, lounaita, yhden hengen huoneita, Jonkun piti lähteä pois kesken, joku tuli paikalle myöhässä, erikoisjärjestelyjä, räätälöintiä, käänteisesti toimivaa sitouttamista.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut kiva mahdollistaa osallistuminen. Muutoksia tuli, osallistujien suunnitelmat eli, tuli viimehetken työkeikkoja tarjousmatkoja kaukomaille muuten vaan peruutuksia “Harmi ettet pääsekään mukaan, mutta eipä mahda mitään, reipasta syksyä”, sormeni tottuivat kirjoittamaan yhä uudelleen.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut sellaista on elämä. Hot joogaa, suppausta, kutomista, huovutusta, köysityötä, ammuntaa, golfia, maastopyöräilyä, maalausta, italiaa, espanjaa, venäjää, kokkausta, retkeilyä, hiihtoa, sienien opiskelua, jouluaskartelua, koruntekoa, kiipeilyä, melontaa, juoksemista, jumppaa, rummutusta, frisbeegolfia, haulikkoammuntaa, kokkailua, joskus yhdelle joskus viidelletoista.
Kerran meloin yksin Kokemäenjoen juovissa kaikkien peruttua.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut pääsee samalla itsekin kokeilemaan juttuja.
Turnausreissuja Turkuun ja Ahvenanmaalle, sählyä, futista, lätkää, kannatusjoukkoja, palautusjuomia, adrenaliinia, särkylääkettä, laastaria, jääpusseja. Kilpailutunnelmaa, loppubileitä, joraamista ja tyytyväisiä naamoja, merimiesyhteisöä.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut kyl täs aika monta ihmistä saadaan liikkeelle.
Tuurasin asiamiestä, kävin laivoilla päivittäin, vein lehdet, vaihdoin kirjat, vaihdoin leffat myin puhelinkortteja juttelin tyyppien kanssa tarjosin kyydin kylille, seurasin Marine Trafficia.
Aika erikoinen jobi, kelasin, mut moni odottaa ja laivakäynneillä pysyy vähän jyvällä merenkulun arjesta.
IT-taitoni eivät olleet parhaasta päästä, mut opastettuna sain oleelliset taidot haltuun, jokaiseen kurssimeiliin tuli huolimattomuusvirheitä, aluksi harmitti, sitten koitin skarpata, lopuksi lähinnä nauratti.
Aika erikoinen jobi, kelasin, ku hiirenkäyttö on niin tärkeää.
MEPA muutti Katajanokalle, opintosihteeristä tuli hyvinvointikoordinaattori, asiamiehistä laivapalvelukoordinaattoreita, homma pysyi samana aika paljon sai itse päättää, mitä teki.
Aika erikoiset tittelit, kelasin, mut sellaista se on nykyään ja mä pysyin kursgubbena.
Ajat muuttuivat, ja hallitukset, rahahanat väännettiin kiinni, muutos oli väistämätön, ja merillekin teki taas mieli.
Aika erikoinen tilanne, kelasin, mut ku yksi ovi sulkeutuu, niin monta muuta aukeaa. (Luotan suhun, Bob M.)
Ihmiset teki mun duunista sen, mitä se oli, niitä, teitä, vartenhan mä Mepassa olin, monta iloista naamaa, monta huippuhetkeä, monta venymistä monta liikutusta (en mahda sille mitään) (Ya es divina, sanovat latinot) monta kiitosta suuntaan ja toiseen monta reissua, monta keskustelua, monta kyseenalaista läppää monta kohtaamista (nykykieltä)
Aika erikoiset yhdeksän vuotta, kelaan, nastoja ne oli ja olen niistä kiitollinen kaikille teille, joiden kanssa polkumme ristesivät.
BOUND for open sea, AGW, WP, kursgubbe Jukka
Syvien ja suolaisten vesien merenkulkijat nostalgiatunnelmissa
Syyskuun lopulla nähtiin M/S Gabriellalla iso ryhmä vanhan liiton merimiehiä ja -naisia.
Mukavasta tapahtumasta tuli monelle vuoden kohokohta.
Kannen 7 cafeteriassa juttua riitti. Etualalla
I cafeterian på däck 7 gick diskussionerna varma. I förgrunden Aarno
Aarno Niemi, Pekka Åhlström, Markku Tynkkynen ja Kauko Komulainen.
Niemi, Pekka Åhlström, Markku Tynkkynen och Kauko Komulainen.
Laivamatka Helsingistä Tukholmaan ja takaisin oli toiminut loistavasti jo yli kymmenellä perinteisellä Henry Nielsen Nostalgia -risteilyillä, jotka nyt laajennettiin koskemaan kaikkia varustamoita. Nämä tehtiin yleensä M/S Mariellalla, mutta laivan myynnin johdosta nyt matkustettiin Gabriellalla. Reitille paluun tehnyt M/S Cinderella olisi myös ollut mahdollinen valinta.
– Porukka on enemmän kiinnostunut tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja, ei niinkään itse laivasta. Toki hyvä ruoka ja palvelu kruunaavat tunnelman, risteilyn koolle kutsunut Jukka ”Wintiö” Vanhanen kertoi. Vanhasen mukaan risteilylle toivottiin lähinnä viime vuosituhannella seilanneita merenkulkijoita. Heitä tulikin noin 180, mikä joukko näkyi hyvin, kun matkustajien kokonaismäärä oli tällä risteilyllä kuusisataa.
Nostalgiaristeilijöistä valtaosa oli eläkeläisiä - eräs vanhimmista, Sven-Erik Nylund oli lähtenyt merille jo vuonna 1952. Nielsen -varustamon lisäksi väkeä oli ainakin Finnlinesilta, Nesteeltä ja ESL -Shippingiltä.
Edesmenneitä muisteltiin
M/S Gabriella lähdettyä Katajanokalta kokoontui laivan peräkannelle ryhmä merenkulkijoita kukkien kanssa. Kustaanmiekan ohituksen jälkeen heitettiin kukat mereen kunnioittaen näin pois nukkuneita seilauskavereita ja omaisia, joista monen tuhkat oli siroteltu alueelle.
Seuraavana oli vuorossa yhteinen illal-
linen laivan buffetissa. Maukasta ja monipuolista ruokaa oli mukava nauttia hyvässä seurassa ja juttua riitti viereisiin ja vieraisiinkin pöytiin. Loppuilta sujui vilkkaiden keskustelujen merkeissä ravintolakongilla ja ahterin ravintolassa.
Puheissa ei niinkään enää keskitytty männänhaalauksiin, töijäyksiin tai muihin työjuttuihin. Enemmän muisteltiin edesmenneitä tai vielä elossa olevia seilauskavereita ja hauskoja sattumuksia laivoilla. Toki vähän sivuttiin merenkulun nykytilannetta. Etenkin Mepan tulevaisuudesta oli moni huolissaan. Mepaa arvostettiin ja kaikki toivoivat toiminnan jatkuvan.
Tukholmaan ja takaisin
Aamupalan ja laivan satamaan saapumisen jälkeen useimmat, ainakin hyväjalkaiset suunnistivat Tukholman nähtävyyksiä katselemaan tai ainakin kävelemään maihin. Osa tyytyi katselemaan satamaa laivan ahteritäkiltä tai paattitäkiltä - keli oli mukava. Laivalla saattoi hyvin viettää päivän, kun yksi cafeteria oli auki ja sieltä sai syötävää ja juotavaa.
Paluumatkalla porukka oli enemmän jakautunut eri ravintoloihin illalliselle, mutta Viking Linen ystävällisesti tarjoaman konferenssikannen tilaisuuteen saapui yli viisikymmentä risteilijää. Matkalla oli mukana ryhmä Suomen Merihistoriallisen yhdistyksen johtoa ja jäseniä, jotka esittelivät yhdistyksen toimintaa.
– Keskeisintä toimintaamme ovat Nautica Fennica -vuosikirja ja valtakunnalliset Merihistorian päivät. Mukana on tutkijoita, kiinnostuneita merenkulun ammattilai-
Tapani Saarinen, Sami Koskinen ja Pekka Karppanen muistelivat Mepan järjestämiä merimiesmotoristien tapaamisia.
Tapani Saarinen, Sami Koskinen och Pekka Karppanen minns mötena som SSB arrangerade för sjömansmotorister.
sia sekä merellisen perinteen harrastajia. Jäseneksi ovat tervetulleita sekä yksityiset ihmiset että yhteisöt, puheenjohtaja Sari Mäenpää kertoi.
Yhdistys järjestää myös retkiä, joista merikapteenijäsen Yrjö Tiitinen kertoi. Yhdistyksen kontaktien avulla voidaan joskus vierailla myös sellaisissa kohteissa, joihin ei muuten pääse.
Konferenssitilaisuuden päätteeksi merikapteeni Stig Sundberg muisteli erittäin pidettyä Nielsenin merihenkilöstöpäällikköä Pentti Ojamiestä, joka nukkui pois keväällä.
Merenkäyntiä ja tullimiehiä
Paluumatkan ilta ei ollut aivan niin vilkas, kuin ensimmäinen. Moni vetäytyi yöpuulle infotilaisuuden ja päivällisen jälkeen. Toki moni jatkoi muisteluita iltaa istuen ja vähän tanssienkin. Maarianhaminan jälkeen väki harveni entisestään.
Vanhat skönärit pääsivät vielä entiseen tunnelmaan, kun merenkäynti yltyi yöllä. Laiva keinui ja otti aaltojen iskuja pohjaan, mutta se ei syvien ja suolaisten merten skönärien unta juuri häirinnyt. Aamulla kaikki kertoivat nukkuneensa hyvin.
Maittavan aamiaisen ääressä alettiin jo miettiä seuraavaa risteilyä. Buffassa Vapaavahdin pitkäaikainen kolumnisti Timo Sylvänne ja moni muu kyseli Wintiön perään. Epäiltiin, että onko mies ”vetänyt pystyyn” mutta hän olikin aamiaisella a la carten puolella. Käytävällä kohdattaessa Wintiö vakuutti, että uusi risteily laitetaan harkintaan saman tien.
Terminaalissa risteilijöitä odotti parinkymmenen tullimiehen ja muutaman huumekoiran ryhmä. Porukka vitsaili, että onko joku vinkannut vanhoista salakuljettajista. Vinkki lienee tullut jostain muusta, sillä skönäriporukka sai rauhassa astua maihin.
TEKSTI JA KUVAT: Pekka Karppanen
Nostalgisk stämning bland sjöfarare som korsat djupa, salta vatten
I slutet av september träffades en stor grupp sjömän och -kvinnor från den gamla unionen på M/S Gabriella. Det trevliga evenemanget blev för många årets höjdpunkt.
Turerna från Helsingfors till Stockholm och tillbaka hade redan konstaterats fungera utmärkt på över tio traditionella Henry Nielsen Nostalgi-kryssningar som nu utökades för att gälla alla rederier. Dessa turer genomfördes oftast på M/S Mariella, men på grund av att färjan har sålts gjordes resan nu på Gabriella. M/S Cinderella, som är tillbaka på rutten, hade också kunnat vara ett alternativ.
– Gruppen är mer intresserad av att träffa gamla och nya bekanta och inte så mycket av själva färjan. God mat och bra ser-
vice gör så klart kronan på verket, berättar Jukka ”Wintiö” Vanhanen som hade bjudit in till kryssningen.
Enligt Vanhanen ville man främst nå ut till sjöfarare från det gångna millenniet. Ungefär 180 av dem nappade på inbjudan och var välrepresenterade på kryssningen som hade totalt sexhundra passagerare.
Majoriteten av nostalgikryssarna var pensionärer – en av de äldsta, Sven-Erik Nylund, gick till sjöss redan 1952. Förutom från Nielsen-rederiet fanns det personal från i alla fall Finnlines, Neste och ESL Shipping.
Minnen från gamla tider
Efter att M/S Gabriella hade lämnat Skatudden samlades en grupp sjöfarare på fartygets akterdäck med blommor. När fartyget hade passerat Gustavssvärd, kastades blommorna i havet för att hedra hädangångna sjökollegor och anhöriga, eftersom många av dem hade fått sin aska spridd i vattnet just där.
Sedan var det dags för en gemensam middag i fartygets buffet. Det var trevligt att njuta av god mat och ett brett utbud i bra sällskap, och det fanns mycket att prata om runt och även mellan borden. Livliga samtal fördes under hela kvällen på promenaden och i akterrestaurangen.
Samtalen kretsade inte längre så mycket kring kolvbyten, förtöjning eller andra arbetsfrågor. Man pratade mest om minnen från gamla tider eller om sjökollegor som fortfarande är vid liv samt om roliga händelser ombord. Naturligtvis kom man även lite in på sjöfartens aktuella situation. Många var oroliga framför allt över SSB: framtid. SSB kritiserades och alla önskade att verksamheten skulle fortsätta.
Fram och tillbaka till Stockholm
Efter frukost och ankomst till hamnen besökte de flesta Stockholm, i alla fall de med pigga ben, för att upptäcka sevärdheter eller
Medlem i Sjöhistoriska föreningen i Finland, sjökapten Yrjö Tiitinen, berättade om resor till intressanta ställen som föreningen arrangerar.
Suomen Merihistoriallisen yhdistyksen jäsen, merikapteeni Yrjö Tiitinen kertoi yhdistyksen järjestämistä retkistä mielenkiintoisiin kohteisiin.
åtminstone gå i land. Vissa nöjde sig med att titta på hamnen från fartygets akter- eller livbåtsdäck – vädergudarna var med. Det gick bra att spendera dagen på båten också, eftersom en cafeteria var öppen och serverade mat och dryck.
På hemvägen åt alla middag i olika restauranger, men över femtio kryssningspassagerare kom till evenemanget på konferensdäcket som Viking Line så vänligt bjöd på. Med på resan fanns en grupp från Sjöhistoriska föreningen i Finland bestående av både ledning och medlemmar som presenterade föreningens verksamhet.
– De centrala elementen i vår verksamhet är årsboken Nautica Fennica och de landsomfattande Sjöhistoriska dagarna. Bland medlemmarna finns forskare, engagerade professionella inom sjöfart samt amatörer intresserade av sjöhistoria. Vi välkomnar både privatpersoner och gemenskap som medlemmar, berättade föreningens ordförande Sari Mäenpää.
Föreningen arrangerar också resor som sjökapten och medlem Yrjö Tiitinen berättade om. Med hjälp av föreningens kontakter kan man ibland få besöka även sådana ställen som annars inte är öppna för allmänheten.
I slutet av konferensen berättade sjökapten Stig Sundberg om den väldigt omtyckta personalchefen på Nielsen, Pentti Ojamies, som gick bort i våras.
Sjögång och tulltjänstemän
Hemresan blev inte riktigt lika fartfylld som den första kvällen. Många gick och la sig efter informationsmötet och middagen. Men en hel del fortsatte att prata om gamla tider och även dansa lite. Efter Mariehamn blev det ännu glesare i korridorerna.
De gamla sjöfararna fick också känna på den gamla goda tiden, eftersom sjön gick hög på natten. Fartyget gungande och kämpade mot vågorna, men det störde inte sömnen för dessa inbitna sjöbjörnar. På morgonen berättade alla att de hade sovit bra.
Vid en riklig frukost började gruppen redan planera för nästa kryssning. På buffén frågade Timo Sylvänne, långvarig kolumnist på Frivakt, och flera andra efter Wintiö. En del misstänkte att det kanske hade blivit en lite för sen kväll med för my-
Första kvällen gick diskussionerna varma långt in på natten. Till vänster sjökapten Sven-Erik Nylund som gick till sjöss samma år som de olympiska spelen hölls i Helsingfors, 1952.
Ensimmäisenä iltana juttua riitti pitkälle yöhön. Vasemmalla merikapteeni SvenErik Nylund, joka lähti seilaamaan Helsingin olympialaisten vuonna, 1952.
Sammankallande till kryssningen Jukka Vanhanen och den pensionerade chefen på Raumo sjöfartsmuseum Hannu Vartiainen pratade om sjöfartens historia och framtid.
cket av det goda för honom, men han åt visst frukost i à la carte-restaurangen. När Wintiö sedan sågs i korridoren försäkrade han att planer för en ny kryssning ska genast börja göras upp.
I terminalen väntade ett tjugotal tulltjänstemän och några narkotikahundar på
Risteilyn kokoonkutsuja Jukka Vanhanen ja Rauman Merimuseon eläköitynyt johtaja Hannu Vartiainen pohdiskelivat merenkulun historiaa ja tulevaisuutta.
kryssningspassagerarna. Gruppen skämtade om att någon hade visst tipsat om de gamla smugglarna. Tipset lär ha kommit någon annanstans ifrån, eftersom sjöbjörnarna fick stiga i land i lugn och ro.
TEXT OCH FOTO: Pekka Karppanen
Ellan kirjastojutut
ella.mustamo@mepa.fi
Yleisön pyynnöstä:
MEPAn digikirjahylly jatkaa toimintaa
-
kuuntele ja lue, kasvata kysyntää!
Perinteisiä MEPAn kirjalaukkuja roudataan edelleen laivoille ja se on palkitsevaa työtä.
On kuitenkin hienoa, että kirja suhahtaa korviin tai käteen tarvittaessa yhdessä hetkessä. Digikirja on mullistanut skeneä yhtä paljon kuin aikanaan lennättimen keksiminen. Kirjakipinä villitsee.
MEPAn digikirjahylly on kuten oman laivan hylly: valikoima on verrattain rajallinen, mutta sieltä löytää hyviä kirjoja.
Tuomo Villanen MISANAlta kertoo olevansa laivan päällä kaikenlaisten MEPAn kirjojen suurkuluttaja. Tosin MEPAn digikirjahyllyn sisältö on jo jonkin aikaa ollut läpikäytynä, joten uudet kirjat sinne ovat enemmän kuin tervetulleita.
- Käytän digikirjahyllyä pääosin äänikirjoina. Ensimmäisen kirjan lataan kun läh-
den matkustamaan Suomesta kohti laivaa ja Rotterdamia. Matka menee mukavammin kirjaa kuunnellen. Laivan päällä kuuntelen kirjoja merivahdissa sekä esim. kuntosalilla tai kun käyn maissa kävelylenkeillä.
- Vapaavahdissa mieluummin luen kuin kuuntelen. Luen joko perinteisenä kirjana tai e-kirjana lukulaitteella.
Myös Aila Poikala VIKING XPRS-laivalta iloitsee myös toiminnan jatkamisesta. -Aina olen kuuneltavaa ja lukemista löytänyt, vaikka valikoima äkkisestään näyttää pieneltä. -Nytkin olen virittelemässä Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä korviini, kun ryhdyn kotona imurointipuuhiin. Menee hommat mukavasti hyvää tarinaa kuunnellessa.
SILJA SERENADElla pitkään työsken-
nellyt Mari Ikonen näkee asian näin:
- Upea juttu, että digihyllystä löytyy myös jatkossa luettavaa ja palvelu pelaa. -Erityisen iloinen olen heidän puolesta, jotka eivät käytä maksullisia palveluja tai pääse kauppaan ja kirjastoon pitkien törnien vuoksi.
-Myös se, että lukeminen yhdistää kirjapiiriläiset, on tärkeää.
Hyllyn ympärillä kokoontuu etänä myös kerran kuussa MEPAn Kirjapiiri, lisätietoa nettisivulta Toimintakalenterista.
MEPAn digikirjahyllyn käyttäjätunnukset saa osoitteesta kirjasto@mepa.fi Voit ladata kirjan puhelimeesi jo maissa, Ellibs on laatinut uudet, parannetut ohjeet. Lainaaminen on omatoimista ja anonyymiä, kirjat palautuvat automaattisesti.
Tiina Harpf- tyttö sataman laidalta
Kulttuuritoimittaja ja radiodokumenttien ohjaaja Tiina Harpf on viettänyt lapsuutensa kivenheiton päässä ja asuu kortteleissa edelleenkin.
Tiina kävi 1960-luvun alussa Nokan kansakoulua ja muistelee entistä Merimieshotellin taloa: - Kävimme koulun jälkeen melkein joka päivä katsomassa ikkunoita, joissa oli esillä meidän silmissämme valtavan suuria ja tarkkoja laivojen pienoismalleja. Hotelli oli jännittävä paikka ja merenkulkijat erittäinkin kiinnostavia henkilöitä.
Maisema ja kaupunkitila on aina ollut Tiinalle tärkeä. -Sataman kauneus tulee vieläkin mieleen, sen pakkaspäivät ja nostokurjet. Ja kahvin tuoksu!
Satamasta sai sen elämisen mallin, että siellä tehtiin kovaa työtä.
Meri onkin ollut esillä Tiinan ammatissa, hän on tehnyt useita aiheeseen liittyviä radio-ohjelmia ja tulossa on myös näyttely, joissa meri on ihan pääosassa.
Yle Areenassa on kuultavissa Tiinan tekemä dokumentti Rantaelämää, joka sisätyy Todellisia tarinoita-sarjaan. Ohjelmas-
sa kuullaan kertomuksia Helsingin satamien ja satamatyön vaiheista ja haastatellaan huutomiehiä, ahtaajia, jotka kantoivat laivoista ulos eksoottisia hedelmälasteja ja lastasivat ruumaan raskaita sellupaaleja. Katajanokan rannassa kohosi sankka kraanojen metsä ja kotikatu eli Kruunuvuorenkatu oli täynnä satamakapakoita. Pientä tyttöä alue ei kuitenkaan pelottanut ollenkaan, vaan sataman läsnäolo herätti pikemminkin monia haaveita lähdöstä maailmalle.
Tiina havainnoi kaupunkitilaa ja summaa nykyistä Katajanokan terminaalin merkitystä: - Meri ja matkustajasatama yhdistävät hienolla tavalla Suomen presidentinlinnan, Tukholman kuninkaanlinnan ja Tallinnan vanhan kaupungin. - Kaupungilla on omat luontaiset kulkureitit, kuten rantaväylä Kauppatorilta Katajanokalle.
Ensimmäisenä kärkeen tullessa aukeaa avara Matruusinpuisto upeine maisemineen. Sinne Tiina haaveilee ilmailuaiheista veistosta. Ihan puiston vierestä, nykyisen terminaalin luotahan alkoi Finnairin edeltäjän Aero Oy:n tarina tasan sata
Merimieshotellin julkisivu Tiinan kouluaikoina.
MEPAn Helsingin toimisto sijaitsee perinteikkäällä
paikalla Katajanokalla.
vuotta sitten. Puistossa käydään piknikillä, pelataan petankkia ja järjestetään asukastapahtumia Pro Matruusinpuisto-liikkeen ja muiden katajanokkalaisten toimijoiden järjestämänä.
Myös radiostudio on liittynyt Tiinan elämään alusta asti. Katajanokan Tove Janssonin puisto palauttaa mieleen Tiinan äidin Raiku Kempin, radio-ohjaajan ja näyttelijän,, joka vuodesta 1957 alkaen oli suomalaisten lastenohjelmien ensimmäinen Muumipeikko, jolle lapset lähettivät kirjeitä ja kortteja. Radiostudio ja Muumipeikon kirjelaatikko tuli Tiinallekin tutuksi, ja luova työ jatkuu eri muodoissaan.
Tällä hetkellä Tiinalla on työn alla kuvata laivan päältä reittiä Helsinki-Tallinna, valokuvanäyttely kulkee työnimellä Meren taikaa. Tuiki tavallisten risteilylaivojenkin kansilta aukeaa maisemia ja yllättäviä meritunnelmia, kun vain lähtee katsomaan ja muistaa pukeutua lämpimästi.
TEKSTI: Ella Mustamo
KUVAT: Ella Mustamo ja MEPAn arkisto
Motivoituneet kokkiopiskelijat Rauman merimessuilla
Rauman merimessut järjestettiin 7.11.2024 Winnovan koulutuskeskuksen Rauman yksikön tiloissa. MEPA oli mukana messuilla ja sai esittelypöydän HarjoitteluMyllyn ja WinNova Rauman Ravintolaja cateringalan opiskelijoiden välistä. Paikka olikin erinomainen, koska opiskelijoiden messuvieraille ja näytteilleasettajille valmistamat maistiaiset olivat käden ulottuvilla koko messupäivän ajan.
Opettajiensa Jukka Mäkisen ja Mikko Sirolan avustuksella oppilaat tarjoilivat skagen- ja savuporomoussea ruisnappien ja saaristolaisleipäpalojen päällä. Toisen vuoden laivatalousopiskelijat olivat seuraavalla viikolla suuntaamassa Poriin palo- ja pe-
lastautumiskoulutukseen. Ensimmäinen laivaharjoittelu on edessä tammikuussa. Ryhmä kävi kyselemässä MEPAn toiminnasta ja kerroimme heille mitä MEPA tekee laivoilla ja millaista toimintaa on tarjolla maissa vapaajaksojen aikana. Opiskelijat kertoivat, että ruoanlaitto on kivaa ja kokiksi opiskeleminen motivoivaa.
MEPAn toiminta on tarkoitettu myös opiskelijoille ja Rauman messuilla tulikin puheeksi, että esimerkiksi koulujen opiskelijoista kootut joukkueet ovat lämpimästi tervetulleita MEPAn urheiluturnauksiin. Rauman opiskelijat olivatkin taannoin harjoitelleet ahkerasti salibändyä MEPAn turnausta varten, mutta osallistuminen meni sivu suun ilmoittautumisunohduksen takia.
Opettaja Mikko Sirola on itse työskennellyt Silja Linen eri laivoilla kokkina ja nyt ollut reilu kaksi vuotta opettajana Raumalla. MEPAn toiminta on Mikolle tuttua laiva-ajoilta. Hänen mielestään MEPA tekee tärkeää työtä ja on hyvä, että toiminta tulee tutuksi myös opiskelijoille ennen työelämään siirtymistä.
Sirola tietää kokemuksesta, että laiva on hieno työympäristö ja laivakokin ammatin hyviä puolia ovat pitkät vapaat ja kilpailukykyinen palkkaus. Laivakokeista ja laivatalousapulaisista on pulaa eri varustamoissa. Mikko Sirola kannustaakin hakeutumaan alalle ja opiskelemaan esimerkiksi laivakokiksi tai laivatarjoilijaksi.
TEKSTI JA KUVAT: Maisa Kuikka-Ucar
MEK:n uudet palvelut tukemaan merenkulkijoiden työkykyä
Esimerkkejä aiemmasta työhyvinvointityöstä ovat yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa toteutettu TrimMare-hanke, ForMare-hyvinvointivalmennus, jonka MEK ohjasi ja rahoitti yhdessä MEPAn kanssa, sekä tutkimushankkeet Kuntoutussäätiön, oppilaitosten ja Työterveyslaitoksen kanssa. Nämä ohjelmat ovat olleet MEK:n työhyvinvointitoiminnan kulmakiviä. Nyt uudistusten myötä näiden hankkeiden vahva perintö laajenee ja saa uusia painotuksia. Uudistusten tavoitteena on tarjota varhaista tukea työkyvyttömyysriskien ehkäisyyn ja työhyvinvoinnin parantamiseen merenkulkijoiden, varustamotyönantajien ja eläkevakuuttaja MEK:n näkökulmista. Riskiperusteinen lähestymistapa ohjaa toimintaa, jolloin tuki kohdistuu korkeamman riskin työnantajiin ja vakuutettuihin. Päätöksenteossa hyödynnetään MEK:n kattavaa tietokantaa ja yhteistyön kautta hankittua tietoa. Toimintaa ohjaavat myös Finanssivalvonnan määräykset, ja taloudelliset resurssit perustuvat laskennalliseen osuuteen vakuutusmaksutulosta.
Merimieseläkekassan (MEK) tehtävä on huolehtia merenkulkijoiden eläketurvasta merimieseläkelain mukaisesti. Osana tätä tehtävää MEK on tarjonnut merenkulkijoille ja varustamotyönantajille työkykyä edistäviä tukitoimia ja palveluja jo pitkään, usein yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa. Vuonna 2025 nämä palvelut uudistuvat entistä vaikuttavammiksi ja monipuolisemmiksi.
Uusi palvelukokonaisuus sisältää tuttuja elementtejä, kuten laivatyön johtamisen valmennuksen (LOBAS), laivakuraattoritoiminnan tuen ja “reilu varustamokulttuuri” -hankkeen, mutta mukaan tulee myös uusia avauksia. Yksi tärkeimmistä on työkyvyn ja työkykyjohtamisen verkosto, joka yhdistää varustamot, työterveyden asiantuntijat ja muut sidosryhmät. Verkosto kokoontuu muutaman kerran vuodessa jakamaan tietoa, kehittämään uusia hankkeita ja vahvistamaan yhteistyötä.
MEK tarjoaa jatkossa entistä laajempia tukipalveluita varustamoille ja merenkulkijoille. Näitä ovat esimerkiksi työkykykoordinaattorien asiantuntijapalvelut, webinaarit ja seminaarit. Lisäksi uusia työkaluja ja tietoa tarjotaan Ankkuri-verkkopalvelun ja Tyhy-extranetin kautta. Näiden tavoitteena on parantaa johtamista, työyhteisöjen toimivuutta ja yksittäisten merenkulkijoiden työkykyä. Riskiperusteisuus varmistaa, että tuki kohdentuu tehokkaasti sinne, missä työkyvyttömyysriski on kohonnut tai kasvussa.
Toiminnan organisoinnista vastaa MEK:n sisäinen asiantuntijaryhmä, “työkykynyrkki”. Ryhmään kuuluvat asiakastyöstä vastaava johtaja, päälakimies, ylilääkäri ja työkykykoordinaattorit, jotka suunnittelevat, toteuttavat ja seuraavat tukitoimia. Toiminnan tuloksia seurataan asiakaspalautteiden, palveluiden käyttöasteiden ja työkyvyttömyysriskien kehityksen avulla.
MEK:n tavoitteena on, että merenkulkijat voivat jatkossakin työskennellä terveinä ja hyvinvoivina. Uudistukset perustuvat tutkittuun tietoon ja tiiviiseen yhteistyöhön alan asiantuntijoiden kanssa. Palveluista tiedotetaan asiakkaille nettisivuilla, Albatrossi-lehdessä ja uutiskirjeissä, jotta työnantajat ja merenkulkijat voivat hyödyntää niitä tehokkaasti.
TEKSTI: Marina Paulaharju, Merimieseläkekassa
SPK:s nya tjänster för att stödja sjöfararnas arbetsförmåga
Exempel på tidigare arbete för att främja arbetsvälbefinnandet inkluderar TrimMare-projektet, som genomfördes i samarbete med Arbetshälsoinstitutet, välbefinnandeprogrammet ForMare, som SPK styrde och finansierade tillsammans med SSB, samt forskningsprojekt med Rehabiliteringsstiftelsen, läroanstalter och Arbetshälsoinstitutet. Dessa program har varit hörnstenarna i SPK:s arbete för arbetsvälbefinnande. Nu kommer dessa projekts starka arv att vidareutvecklas och få nya riktningar genom förnyelsen.
Syftet med förnyelsen är att erbjuda tidigt stöd för att förebygga arbetsförmågerisker och förbättra arbetsvälbefinnandet ur sjöfararnas, redarnas och pensionsförsäkraren SPK:s perspektiv. Verksamheten styrs av ett riskbaserat tillvägagångssätt som riktar stöd till arbetsgivare och försäkrade med högre risk. Besluten grundar sig på Sjömanspensionskassans omfattande databas och information som samlats in genom samarbete. Dessutom styrs verksamheten av Finansinspektionens föreskrifter, och de ekonomiska
Sjömanspensionskassans (SPK) uppdrag är att säkerställa sjöfararnas pensionsskydd enligt lagen om sjömanspensioner. Som en del av detta uppdrag har SPK under lång tid erbjudit åtgärder och tjänster som främjar arbetsförmågan hos sjöfarare och redare, ofta i samarbete med andra aktörer inom branschen. År 2025 förnyas dessa tjänster och blir ännu mer effektiva och mångsidiga.
resurserna baseras på en beräknad andel av pensionsavgiftsintäkterna.
Den nya tjänstehelheten inkluderar bekanta inslag som ledarskapsutbildningen för sjöfartsarbete (LOBAS), stöd till skeppskuratorsverksamhet och projektet ”rättvis redarkultur”. Utöver dessa introduceras nya initiativ, bland annat ett nätverk för arbetsförmåga och ledarskap Nätverket sammanför redare, experter inom företagshälsovård och andra intressenter för att utveckla lösningar som främjar arbetsförmågan. Nätverket möts några gånger om året för att dela kunskap, skapa nya projekt och stärka samarbetet.
SPK kommer att erbjuda bredare stöd till både redare och sjöfarare i framtiden. Förutom redan nämnda tjänster inkluderar detta till exempel expertstöd från SPK:s arbetshälsoexperter samt webbinarier och seminarier. Dessutom görs nya verktyg och information tillgängliga för arbetsgivare via Ankaret-webbtjänsten och Tyhy-extranät. Målet är att förbättra ledarskapet, arbetsgemenskapernas funktionalitet och enskilda
sjöfarares arbetsförmåga. Den riskbaserade ansatsen säkerställer att stödet riktas effektivt dit det behövs mest, där arbetsförmågerisken är förhöjd eller växande.
Verksamheten organiseras av SPK:s interna expertgrupp, ”arbetsförmåge”. Gruppen består av direktören med ansvar för kundarbete, chefsjuristen, överläkaren och arbetshälsoexperterna som planerar, genomför och följer upp stödinsatserna. Resultaten utvärderas genom kundfeedback, användningsfrekvensen av tjänsterna och utvecklingen av arbetsförmågerisker.
SPK:s mål är att sjöfararen även i framtiden ska kunna arbeta hälsosamt och välmående. Förnyelsen bygger på forskningsbaserad kunskap och nära samarbete med branschexperter. Tjänsterna kommer att kommuniceras till kunderna via webbplatsen, tidningen Albatross och nyhetsbrev för att säkerställa att arbetsgivare och sjöfarera kan dra nytta av dem på bästa möjliga sätt.
TEXT: Marina Paulaharju
Kuvia kursseilta
Lokakuun kylmyydestä ei sisäsurffauksessa ollut tietoakaan.
KUVAT: Laura Kylliäinen ja Jukka Lindell
MEPAn viimeiselle köysityökurssilla taituroitiiin naruista mattoja, pannunalusia, avaimenperiä ja muita uniikkeja käsitöitä.
Hae historiikki itselle tai lahjaksi pukinkonttiin MEPAn toimistolta!
Nykyisille ja eläköityneille merenkulkijoille 0 €
Soita, kirjoita, käy talossa!
Merimiespalvelutoiminnan historia 1870 - 2020 Matti Koivu
HENRY NIELSEN NOSTALGIA RISTEILY XIII
Myös vanhat merenkulkijat muistakin varustamoista
Syvien ja suolaisten vesien skönöjen risteily
Viking Line m.s.Cinderella
5.5.–7.5.2025
Tällainen risteily nyt työn alla, siis matka nro 13. Vahvistus ja tarkemmat ohjeet risteilystä tulee ensi vuoden puolella.
Kutsumme kaikki n. 1950–1990 luvuilla seilanneet merenkulkijat mukaan AVEC, vaikka ette sattuneetkaan seilaamaan Henry Nielsen varustamossa. Saamastani samanlaisesta kaikille vanhoille skönöille reissusta on tullut vähäistä, mutta aika hyvää palautetta. Skönöjä mitkä skönöjä eli samaa sakkia me olemme.
Ottakaa jokainen kunnollinen matkavakuutus pahimman varalle.
Myöskin henkkarit mukaan, joita nyt takastetaan paatille mentäessä.
Pistäkää puskaradio toimimaan ja rollaattorit huoltoon.
Matkalla aivan jokaisella tulisi olla nimilappu rinnassa yli 10mm korkuisin kirjaimin !!!
Lisätietoja ja joulun odottelua, terveisin: Convoker Wintiö E-mail: wintio1949@gmail.com | Tel: 040-5932 105
Lähettäkää myös oma sähköpostiosoitteenne tänne.
Osallistu Pohjoimaiden valokuvakilpailuun lähettämällä kuvasi meille!
TEEMA: MERENKULKU
KUVIEN VIIMEINEN TOIMITUSPÄIVÄ
12.1.2025
Katso lisätiedot MEPAn nettisivuilta ja lähetä kuvasi osoitteeseen tapahtumat@mepa.fi
MERENKULKIJAT TREENAA ETUHINNOIN MYÖS VUONNA 2025!
MEPAn yrityssopimuksella merenkulkijat saavat kuntosali-jäsenyyden alennettuun hintaan!
Edun saat käyttöösi Fitness 24/7 Suomen toimipisteissä mainitsemalla MEPAn sopimuksen ja todistamalla ja oikeutesi alennukseen esim. tuoreella palkkalaskelmalla tai varustamon ID-kortilla.
Etu on henkilökohtainen ja sisältää aloitusmaksun. Hinnat voimassa 31.12.2025 asti. Lisätietoja MEPAn nettisivuilta - 269 € 12 KK 6 KK - 167 €
LÄMMIN KIITOS KAIKILLE VAPAAVAHDIN LUKIJOILLE!
Vapaavahdin julkaiseminen päättyy 4/2024 numeroon.
Seuraa meitä jatkossa somessa!
MEPA - SSB merimiespalvelutoimisto