Mepalaiset muistelevat

Monitoiminainen MEPAn kirjastosta

Milja Nitovuori aloitti Merimiespalvelutoimistossa vuonna 1986, jolloin henkilökuntaa oli paljon sekä toimistossa että laivoilla. Merenkulku muuttui melkoisesti ennen kun hän pääsi ansaitulle eläkkeelle joitakin vuosia sitten.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto

Ennen MEPAan tuloaan Milja oli jo ehtinyt tutustua merenkulkuun oltuaan mukana laiva-apteekkien täydennystoimituksissa. MEPAssa hän aloitti toimistosihteerinä ja toimenkuvaan kuului monenlaisia tehtäviä. – Tuohon aikaan oli paljon merimiesurheilua. Piti järjestää futis- ja korismatseja, yleisurheilua sekä miehistöille kiertoajeluita, Milja muisteli.

Kotimaisten laivojen lisäksi merimiesurheilusta olivat kiinnostuneet myös neuvostoliittolaiset alukset. Monet viettivät viikkokausia Helsingin telakoilla ja linjalaivoista parhaiten jäivät mieleen Georg Ots ja Konstantin Simonov. – Georg Otsin miehistö osallistui sankoin joukoin urheilutapahtumiin. Porukka oli Virosta ja laiva siirtyikin Viron lipun alle, kun maa itsenäistyi uudelleen, Milja kertoi.

Milja järjesti myös Helsinkiin tulleille risteilyaluksille kiertoajeluita, opastuksia ja sieniretkiä. Tämän lisäksi hän hoiti suorapostituksia ulkomailla seilaaville suomalaisaluksille sekä keräsi merenkulun uutisia MEPAn Klippis – lehteen ja avusti kurssisihteeriä. Tuohon aikaan olivat suosiossa myös kielikasetit, joita Milja nauhoitti ja monisti laivoille.

Tehtäväkenttä laajenee

Selkeällä ja miellyttävällä äänellä varustettu Milja hoiti aluksi paljon myös puhelinvaihdetta. Hän on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja avusti paljon kirjastonhoitaja Onni Jormalaista. Merenkulkijoiden väheneminen 1980 – luvun lopulla vaikutti myös MEPAn henkilökuntaan. Kun Onni jäi eläkkeelle, ketään ei palkattu tilalle.

Milja Nitovuori nimitettiin kirjastosihteeriksi ja hän hankki myös alan koulutusta. – Se oli sen ajan etäopetusta. Nettiä ei ollut ja kaikki piti lukea kurssikirjoista, Milja naurahti.

Kirjastoon osoitettiin lisää varoja, uudishankintoja lisättiin ja kirjojen kansia alettiin muovittaa. Videotarjontakin lisääntyi ja Milja tuurasi myös videokasettien toimituksissa.

Samoihin aikoihin MEPA hankki ensimmäiset Ylläsmajat, joiden varauksia Milja alkoi hoitaa. Majat olivat heti suo-

sittuja ja yhdessä luotiin jonotusjärjestelmä, mikä perustui seilausvuosiin ja mahdollisiin aikaisempiin käynteihin MEPAn majoilla.

Lukeminen suosiossa

90 – luvun myötä elämä laivoilla muuttui, kun miehistöt vähenivät. Yhteinen vapaa-aika väheni ja moni alkoi viettää aikaa hytissä kirjoja lukien. Laivamäärä alkoi palautua sisään liputusten ja pientonnistolaivojen lisääntymisen myötä. – Suoralainaus MEPAn toimistolta lisääntyi myös. Parhaimmillaan kävi 10-20 merenkulkijaa päivässä tutustumassa tarjontaan. Lainaukset merkittiin jokaisen henkilökohtaiseen kortistoon, Milja kertoi.

Hän kävi hoitamassa kuntoon myös MEPAn sivukirjastot suomalaisilla merimieskirkoilla Euroopassa ja teki matkoja Suomen rannikoilla olleisiin kirjapisteisiin. – Helsingin laivoihin lähdin usein itse mukaan kirjastonvaihtoihin. Silloin tällöin tein perusteellisempia kirjastoperkauksia myös muihin aluksiin, kuten Vaasanlaivoihin. Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä seilaavien merenkulkijoiden kanssa tehtiin samalla urheilutulokset, Milja muisteli.

Kommunikaatio suoraan laivoille lisääntyi kunnolla, kun faksit ja sähköpostit yleistyivät. Niitä ennen viestintä hoidettiin puhelimella, teleksillä tai varustamon kautta.

Kirjoja liikkuu

Milja hyödynsi paljon Helsinki-Vantaan lentoasemalla ollutta Airport Services – palvelukioskia. Sinne toimitettiin kirja- ja filmipaketteja, jotka laivoille menevät vaihtomiehet ottivat mukaansa. Sinne saattoi myös jättää palautuksia. Kirjatoimituksissa käytettiin myös muiden laivojen apua.

Kirjojen hankinta vaati välillä luovuutta. Suomalaisaluksilla työskentelee paljon ruotsinkielisiä merenkulkijoita ja virolaisten määrä lisääntyi 90-luvulta lähtien. Milja teki miehensä Klasun kanssa useita kirjahankintamatkoja Ruotsiin ja Viroon.

MEPAn piirissä oleville aluksille tuli töihin myös filippiiniläisiä ja venäläisiä merenkulkijoita. Varsinkin venäläiset lukivat paljon ja heille Milja hankki kirjat Helsingissä olevasta erikoisliikkeestä. – Laivakirjastoa kasatessa piti kielten lisäksi huomioida sukupuolijakauma, liikennealue ja ehkä jopa ikäjakauma. Kokemuksen myötä sai käsityksen, mitä kussakin laivassa luettiin, Milja selvitti.

Pikkuhiljaa yleistyivät myös laivoilta tehdyt toivekirjalistat. Milja valmisti laivoille kansioita, joihin hän oli kerännyt kirjaesittelyjä ja mainoksia.

Messuilla ja mediassa

Milja Nitovuorella oli hyvä verkosto kirjastomaailmassa ja hän oli tuttu vieras messuilla ja kirjatapahtumissa. Näissä hän myös kuvasi ja dokumentoi tilaisuuksista Vapaavahtiin. Joka lehdessä oli useita kirjaesittelyjä. – Monet lukivat vain tiettyjen kirjailijoiden teoksia ja tulin iloiseksi jos sain merenkulkijan löytämään uusia kirjailijoita ja kirjallisuuden aloja, Milja sanoi.

Miljan aikana toteutettiin e-kirjakokeilu. MEPAlle hankittiin kymmenkunta lukulaitetta, joihin kuhunkin ladattiin tusinan verran kirjoja. 2010 – luvun alussa suosio jäi kuitenkin vielä melko laimeaksi. – Laitteita lainattiin lähinnä kaukoliikenteen merenkulkijoille. Moni innokas lukija käytti laitetta lentomatkoilla, mutta laivalle päästyään meni saman tien kirjakaapille, Milja naurahti.

Hän työskenteli viimeiset vuodet osa-aikaeläkeläisenä ja ehti nähdä äänikirjojen tulon ja osallistua MEPAn verkkokirjaston valmisteluun.

Mepalaiset muistelevat

Kuka: Milja Nitovuori Tehtävät: Kirjastonhoitaja, Ylläsmajojen hoitaja. Muita tehtäviä: avustaminen kursseilla, urheilutoiminnassa, merimieskulttuuriasioissa sekä merenkulkijoiden vapaa-ajan tapahtumissa Palvelu MEPAssa: 1986–2014

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät. Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått

Prisutdelning på I/B Kontios akterdäck: Rauno Mutka, Milja Nitovuori och Arto Turunen.

Mångsysslare från SSB:s bibliotek

Milja Nitovuori började hos Sjömansservicebyrån 1986, då det fanns mycket personal både på kontoret och ombord. Sjöfarten hann förändras rejält innan hon gick i välförtjänt pension för några år sedan.

Innan Milja kom till SSB hade hon redan hunnit bekanta sig med sjöfarten då hon skötte de kompletterande leveranserna till fartygsapoteken. På SSB började hon som byråsekreterare och arbetsbeskrivningen omfattade många slags uppgifter. – På den tiden var det mycket sjömansidrott. Jag fick arrangera fotbolls- och basketmatcher, friidrottstävlingar och rundturer för besättningarna, minns Milja.

Utöver de inhemska fartygen intresserade sig även de sovjetiska fartygen för sjömansidrotten. Många tillbringade flera veckor på varven i Helsingfors och av linjefartygen minns hon bäst Georg Ots och Konstantin Simonov. – Georg Ots deltog i idrottstävlingarna med stora lag. Besättningen kom från Estland och fartyget hamnade just under estländsk flagg när landet blev självständigt igen, berättar Milja.

Milja ordnade även rundturer, guidningar och svamputflykter för kryssningsfartygen som kom till Helsingfors. Dessutom skötte hon direktposten till finländska fartyg som gick i utlandstrafik, skrev sjöfartsnyheter i SSB:s tidning Klippis och assisterade kurssekreteraren. På den tiden var det populärt med språkkassetter, som Milja spelade in och gjorde kopior av till fartygen.

Uppgiftsområdet utvidgas

Milja har en tydlig och trevlig röst och till en början skötte hon ofta telefonväxeln. Hon har alltid varit intresserad av böcker och hjälpte också bibliotekarien Onni Jormalainen mycket. Det minskade antalet sjöfarare i slutet av 1980-talet påverkade också SSB:s personal. När Onni gick i pension anställdes ingen i hans ställe.

Milja Nitovuori utsågs till bibliotekssekreterare och hon utbildade sig dessutom inom branschen. – Det var den tidens distansutbildning. Internet fanns inte och man var tvungen att läsa allt i kurslitteraturen, skrattar Milja.

Biblioteket anvisades mer medel, nyförvärven ökade och man började plasta in böckernas pärmar. Videoutbudet blev också större och Milja hoppade in och skötte leveranserna av videokassetter ibland.

I samma veva köpte SSB de första Yllässtugorna och Milja började ta hand om stugbokningarna. Stugorna blev ge-

nast populära och man skapade ett kösystem som baserades på antalet seglingsår och eventuella tidigare besök i SSB:s stugor.

Populärt att läsa

På 90-talet förändrades livet ombord när besättningarna minskade. Man fick mindre fritid tillsammans och många började tillbringa mer tid i hytten med att läsa böcker. Fartygsantalet började återställas i och med att de inflaggade fartygen och småtonnagen blev fler. – Direktlånen på SSB:s expedition ökade också. Som mest kom det in 10–20 sjöfarare om dagen för att undersöka utbudet. Utlåningarna antecknades i det personliga kartoteket, berättar Milja.

Hon iordningställde också SSB:s biblioteksfilialer hos de finländska sjömanskyrkorna i Europa och reste till bokpunkterna längs den finska kusten. – Jag gick ofta själv ombord på fartygen i Helsingfors för att byta ut titlarna i biblioteket. Då och då gjorde jag mer grundliga gallringar i biblioteken även på andra fartyg, till exempel i Vasa. För sjöfararna som seglade mellan Åland och Sverige passade jag på att ordna idrottstävlingar samtidigt, minns Milja.

Direktkommunikationen med fartygen ökade rejält när det blev vanligare med fax och e-post. Före dess sköttes kommunikationen per telefon eller telex eller via rederiet.

Böcker i rörelse

Milja hade stor nytta av servicekiosken Airport Services som fanns på Helsingfors-Vanda flygplats. Dit levererade man bok- och filmpaket som avlösarna tog med sig på väg till fartygen. Där kunde man också göra återlämningar. Vid bokleveranserna tog man också hjälp av andra fartyg.

Ibland krävde bokinköpen idérikedom. Det jobbade många svenskspråkiga sjöfarare på de finländska fartygen och från början av 90-talet ökade antalet estländare. Milja och hennes man Klasu gjorde flera resor till Sverige och Estland för att köpa böcker.

Det började också jobba filippinska och ryska sjöfarare på fartygen som ingick i SSB:s krets. Framför allt ryssarna läste mycket och Milja köpte böcker till dem i en specialbutik i Helsingfors. – När jag satte ihop ett fartygsbibliotek var jag dessutom tvungen att ta hänsyn till könsfördelningen, trafikområdet och kanske åldersfördelningen. Med åren fick jag en bättre uppfattning om vad man läste på de olika fartygen, förklarar Milja.

Så småningom blev det också allt vanligare att fartygen kom med önskelistor över böcker. Milja gjorde i ordning mappar åt fartygen med bokrecensioner och reklam.

På mässor och i media

Milja Nitovuori hade ett stort nätverk i biblioteksvärlden och var en välbekant besökare på mässor och bokevenemang. Hon fotograferade och dokumenterade även dessa för Frivakt. Varje tidning innehöll dessutom flera bokrecensioner. – Många läste bara böcker av vissa författare och jag blev glad om jag lyckades få en sjöfarare att hitta nya författare och genrer, säger Milja.

Under Miljas tid genomfördes ett försök med e-böcker. SSB skaffade ett tiotal läsplattor som laddades med ett dussintal böcker. I början av 2010-talet var dock intresset ganska svalt. – Plattorna lånades främst ut till sjöfarare i fjärrtrafik. Många flitiga läsare använde plattan under flygresorna, men gick direkt till bokskåpet när de gick ombord, skrattar Milja.

De sista åren i arbetslivet var hon deltidspensionär och hann vara med om ljudbokens ankomst och delta i det förberedande arbetet med SSB:s nätbibliotek. ☸