M/S Arkadia

KÄVI KOTIMAASSA

ESL Shippingin supramax -aluksilla on riittänyt lasteja ja matkat ovat olleet epätavallisia nykyisille suomalaisaluksille. Jäävahvisteisilla irtolastialuksilla on riittänyt kysyntää arktisilla vesillä. Keväällä Kumpula ja Arkadia nähtiin Kokkolassa, mutta marraskuussa Kumpula kamppaili Koillisväylän jäissä ja Arkadia tuli Haminaan.

teksti Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, MEPAn arkisto

Yliperämies Jaakko Helanto ja päällikkö Eero Ritola katsoivat lastauksen aloitusta M/S Arkadian komentosillalla

MEPAn miehet saapuivat aluksella varhain aamulla uusien kirjojen ja filmien kanssa. Samalla tuotiin laivaporukan tilaama kumikuula, jolla voi harjoitella kuulantyöntöä laiturilla tai vaikkapa tyhjässä ruumassa. Aluksen lastaus oli jo lähtenyt käyntiin ja sitä seurasivat komentosillalta päällikkö Eero Ritola ja yliperämies Jaakko Helanto. – Tulimme tänne Klaipeidasta, jossa otimme osan lastista. Loppuosa tulee täältä Haminasta ja laiva lähtee sen jälkeen Turkkiin, Ritola kertoi.

Kevään Kokkolan satamakäynnin jälkeen Arkadia on ajanut Bremeniin kaksi lastia Narvikista ja kaksi lastia Kanadan arktisilta vesiltä, jossa kesällä operoi myös alun perin suomalainen, nyt Viron lipun alla oleva jäänmurtaja Botnica. Laivalla oli varsin paljon palautettavia kirjoja ja filmejä – myös muista aluksista. – Olemme vaihtaneet päittäin muiden ESL Shippingin alusten kanssa, kun ovat olleet keventämässä. Saksan päässä Hampurin merimieskirkko on vieraillut aluksella ja tuonut varastoissaan olleita filmejä esimerkiksi Eckerö Shippingin aluksilta, kokkistuertti Sami Granström kertoi.

Hänellä oli hetki aikaa avustaa kirjojen pakkauksessa provianttitäydennystä odottaessaan.

Tohinaa satamassa

Kotkassa asuva Sami aloitti varustamossa lähes kymmenen vuotta sitten käväisten välillä merentutkimusalus Arandalla. Hän on enimmäkseen ollut supramax-aluksilla ja tottunut pitkiin matkoihin ja työvuoroihin. Ruokahuolto pitää suunnitella hyvin. – Kanadan reissuilla kaikki proviantti piti ottaa Saksan päässä ja sitä piti olla vähintään kahden kuukauden ajaksi. Täällä Haminassa tulee myös iso muonatäydennys, Turkista otamme vain tuoretavaraa, Sami kertoi.

Laivalla työskentelee kerralla16 merenkulkijaa ja joskus on mukana ylimääräisiä henkilöitä tai harjoittelijoita. Nykykäytännön mukaisesti osa miehistöstä tulee Filippiineiltä, mutta Sami osaa tehdä myös filippiiniläisille maistuvia ruokia.

Laivalle alkaa tulla lisää väkeä, varustamon turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö sekä tekninen tarkastaja saapuivat pian MEPAn miesten jälkeen. Seuraavana tuli luokituslaitoksen edustaja ja laivaporukalla alkoi olla kädet täynnä auditoinnin ja muiden tehtävien myötä.

Messimies Eddie Dagooc toi vieraille kupit kahvia. Davaosta Filippiineiltä kotoisin oleva Eddie on seilannut jo parikymmentä vuotta roro- ja irtolastialuksissa. Hänellä on kotona vaimo ja kolme lasta. – Työskentelen täällä Arkadialla matkoista riippuen 6-7 kuukautta, jonka jälkeen pidän lomaa ja todennäköisesti menen seuraavaksi sisaralus Kumpulaan. Pahenemassa oleva pandemia voi kuitenkin muuttaa tilannetta, Eddie pohti.

Hän on viihtynyt laivaporukan kanssa hyvin, joskus grillataan yhdessä, joskus lauletaan karaokea. Pandemian aikana ei juuri käydä maissa. Vapaa-aika kuluu satelliittitelevisiota katsellen ja yhteydenpitoon kotiväen kanssa internetin kautta.

Auditointi alkamassa, turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö Hans Björkenstam, yliperämies Jaakko Helanto ja sähkömies Sergey Shapalov kansitoimistossa.

Miehistövaihdot ulkomailla

Vaikka laiva oli Suomessa, miehistöä ei vaihdettu tällä kerralla lainkaan. Pandemian aikanakin vaihdot ovat onnistuneet. – Suurempia ongelmia ei ole ollut tänä vuonna. Hieman yllättäen miehistönvaihto ei kuitenkaan käynyt päinsä Norjan Narvikissa, Sami Granström ihmetteli.

Maissa käynnit tai niiden puuttuminen ei myöskään ole tullut Arkadian miehistölle ongelmaksi. Kanadan Milne Inletissä ei juuri ole mitään tekemistä ja Bremenissä ehti kuitenkin vierailla kaupungissa. Klaipeidassa oli maihin meno sallittu vain EU-kansalaisille. – Minä pysyttelen koko työvuoron aluksella. Saksassa purettaessa ja nyt lastattaessa käytetään laivan omia nostureista ja minä olen valmiudessa, jos tulee ongelmia nostureiden kanssa, sähkömies Sergey Shapovalov sanoi.

Hän on kotoisin Kaliningradista ja valmistui Saint Petersburgin Marine Academysta vuonna 1990. Aluksi Sergey seilasi venäläisillä aluksilla, mutta on jo neljännesvuosisadan työskennellyt eri lippujen alla muun muassa bulkkereilla ja tankkereilla. Arkadiaan hän tuli kaksi ja puoli vuotta sitten.

Sergeyn venäjän kielen taidosta on ollut hyötyä monissa satamissa. Hän viihtyy laivalla hyvin. – Täällä on mukava porukka ja aivan fantastinen ruoka. Työskentelen kerralla yleensä pari kuukautta ja menen sitten kotiin vaimoni luokse, Sergey sanoi.

Varustamon teknisen tarkastajan saavuttua Sergey lähti konehuoneeseen katsomaan, tarvitseeko konepäällikkö Markus Syvänen hänen apuaan.

Ruumassa ja kuntosalilla

Bukidnonilla Filippiineillä vaimon ja neljän lapsen kanssa asuva Rey Sawalan työskentelee aluksella toisena perämiehenä. Hän tarkkaili lastausta yhdessä matruusi (A.B.) F. Obmergan kanssa. Miehet toimivat myös lankonkivahteina ja kehoittavat kaikkia kasvomaskin käyttöön. – Kansimiehistöön kuuluu päällystön lisäksi pursimies, kaksi matruusia ja yksi puolimatruusi. Jos on paljon töitä esimerkiksi lastiruumien puhdistamisessa, voidaan ottaa konemiehistöä avuksi, Sawalan selvitti.

Hänellä on kahdenkymmenen vuoden seilauskokemus roro-, irtolasti- ja konttialuksilta.

Arkadian väki kehui kovasti ruokia, mutta paino-ongelmia ei kellään näyttänyt olevan. – Kuntosali on täällä kovassa käytössä ja kaikki liikkuminen on suosiossa, yliperämies Jaakko Helanto totesi.

Itse hän kertoi treenaavansa veteraanien mastersyleisurheilun MM-kilpailuihin, jotka pidetään Tampereella ensi kesänä.

Kun pitkän linjan laiva käy harvoin kotimaassa, voi sataman säpinä käydä rasittavaksi. Merenkulkija alkaa kaivata meren rauhaa. Arkadian porukka pääsi lähtemään kohti Turkkia viiden Haminassa vietetyn päivän jälkeen.

M/S Arkadia

VISITS THE HOME COUNTRY

ESL Shipping’s supramax carriers have hauled plenty of cargoes, but their routes have been unusual for current Finnish ships. Demand has been steady for the ice-strengthened vessels in Arctic regions. Kumpula and Arkadia were both spotted in Kokkola in the spring, but while Kumpula struggled in the icy waters of the Northeast Passage this November, Arkadia made its way to Hamina.

MEPA’s representatives arrived early in the morning with new books and movies. They also brought a rubber ball, which the crew had ordered. The ball will be used for shot put practice on docks or even in the cargo hold when it happens to be empty. Loading had already commenced, and master Eero Ritola and chief officer Jaakko Helanto kept an eye on the proceedings from the bridge. – We came here from Klaipėda, where we loaded part of the cargo. We are picking up the rest here in Hamina, and then setting a course for Turkey.

Since visiting Kokkola in the spring Arkadia has taken two cargoes to Bremen, one from Narvik and one from the Arctic waters of Canada, where the icebreaker Botnica – originally Finnish, but now sailing under the Estonian flag – also operates in the summer.

The ship had a decent haul of books and movies to return to MEPA, some of them from other vessels. – We swapped them with the crews of other ESL Shipping vessels while they were unloading. The seamen’s mission in Hamburg also visited the ship and brought along some films from other ships, for example from Eckerö Shipping’s vessels, cook steward Sami Granström explained.

He had a moment to lend a hand with packing the books while waiting for supplemental provisions.

Bustle in the port

Sami, who lives in Kotka, started his career in the company almost ten years ago but took a small detour on the research vessel Aranda. He has mostly been working on supramax ships, so he is accustomed to long voyages and long shifts. Provisioning requires careful planning. – For the trips to Canada, we had to acquire all provisions in Germany. Each supply had to last for at least two months. We will replenish our food stores here in Hamina, but in Turkey we are going to add fresh foods only, Sami clarified.

The ship employs sixteen seafarers at a time and sometimes has extra people or trainees on board. As is usual these days, part of the crew hails from the Philippines. Luckily, Sami knows how to cook meals to suit their palates, too.

The ship was getting busier as the company’s safety and environment manager and technical superintendent arrived right after MEPA’s men. They were fol-

Second officer Rey Sawalan observing the loading together with able seaman F. Obmerga.

Chief engineer Markus Syvänen, engine crewman Darwin Lascuna and electrician Sergey Shapalov in the ship’s engine control room

lowed by representatives of the classification society, and soon the crew had their hands full with auditing and other duties.

Galley assistant Eddie Dagooc brought the visitors cups of coffee. Eddie is from Davao in the Philippines, and he has sailed on roro ships and bulk cargo vessels for around twenty years. He has a wife and three children at home. – I will spend around 6–7 months here on Arkadia, depending on the voyages, and then I will take a holiday. My next assignment will probably be on Arkadia’s sister ship Kumpula. However, this may change due to the worsening pandemic situation, Eddie pondered.

He has enjoyed his time with the rest of the crew. Sometimes they gather around the barbecue, or they may spend an evening singing karaoke. Shore leave is a rarity during the pandemic, and leisure time is mostly spent watching satellite TV and checking in on the family via the internet.

Crew changes abroad

Even though the ship visited Finland, the crew did not change at all this time. Crew changes have generally worked out well even during the pandemic. – There have been no major problems this year. Somewhat surprisingly, however, crew rotation was not possible in Narvik, Norway, Sami Granström noted.

Shore leave – or its absence – has not become a problem to Arkadia’s crew. There is hardly anything to do in Canada’s Milne Inlet anyway, and there was enough time to visit the city in Bremen. Only EU citizens were allowed to disembark in Klaipėda. – I stick to the ship during my shift. We use our own cranes to unload in Germany and load here, so I have to be ready in case there is a problem with them, electrician Sergey Shapovalov said.

A native of Kaliningrad, Sergey graduated from the Saint Petersburg Marine Academy in 1990. He spent his early career on Russian ships, but for the last 25 years he has sailed under different flags on bulk carriers and tankers, among others. He came to Arkadia two and a half years ago.

Sergey’s Russian skills have proven useful in many ports. He is happy with his life onboard. – We have a jovial crew here, and the food is absolutely incredible. I usually work a couple of months at a time and then go home to my wife, Sergey explained.

When the company’s technical superintendent arrived, Sergey went to the engine room to see if chief engineer Markus Syvänen might need some help.

Cargo hold and gym

Second officer Rey Sawalan hails from Bukidnon in the Philippines, where he has a wife and four children. He observed the loading with AB F. Obmergan. The men also stand gangway watch and urge everyone to wear a face mask. – In addition to the officers, the deck crew consists of one boatswain, two able seamen and one ordinary seaman. If there is a lot of work, the engine room crew can help out with cleaning the cargo holds, for instance, Sawalan explained.

He has twenty years of experience from roro ships, bulk carriers, and container vessels.

The quality of the ship’s food was highly praised by Arkadia’s crew, but none of them appeared to have any issues with extra weight. – The gym is in heavy use and all kinds of workouts are very popular, chief officer Jaakko Helanto said.

Jaakko told us that he is training for the World Masters Athletics Championships, which are held in Tampere next summer.

When a long-distance ship rarely calls at home, the hustle and bustle of the port can quickly become stressful. The seafarer begins to long for the peace of the sea. Arkadia’s crew was finally able to leave for Turkey after spending five days in Hamina. ☸