Ylläsmajoilla

Tuuli-Tommila viihtyy Lapin tuntureilla

Patikointi, maastopyöräily ja varsinkin hiihto vetävät merenkulkijaa pohjoisen maisemiin.

teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen

Pitkän merimiesuran tehnyt merikapteeni Jyrki Tommila (63) jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Merkittävä käänne elämään osui jo ennen sitä. – Raitistuin yhdeksän vuotta sitten. Silloin palasivat lintujen laulu, metsän värit ja tuoksut.

Eläkepäivien vapaa-ajan hän on käyttänyt liikuntaan.

– Tykkään liikkua metsässä. Jo lapsena ja nuorena partiolaisena viihdyin metsässä.

Erityisen tärkeäksi viime vuosina on tullut Lapin luonto ja tunturien tuulet. Tommila on jo vuosia ollut Mepan Ylläsmajojen vakiovieras. Uusi tapa liikkua luonnossa on nyt toista syksyä ajossa oleva maastopyörä. – Pyörällä liikkuu metsässä entistä helpommin. Ajelen hissukseen, mukana on eväät, nautin luonnosta. Se on hyvää tasapainoharjoitusta, mitä tarvitsee, kun ikää tulee lisää. Pysyttelen kuitenkin helpoilla reiteillä.

Usein on reitin alkupää automatkan päässä. Pyörä kulkee auton perätelineessä niin kotikulmien reiteille kuin Lappiin. Matka kotoa Lohjalta kohti pohjoista taittuu autolla, joka sekin on varsin uusi.

Jyrki Tommila vannoo, että tositilanteessa maastopyörällä liikkuessa on kypärä aina päässä. Maastopyöräänsä hän kuvailee luomuksi. Jäykkäperäisessä pyörässä ei ole sähköä, vaihteita on 11. –Jokunen pieni pyörähaveri on sattunut, mutta ei vakavampia, hän tunnustaa.

– Eläkkeelle siirtyessä palkitsin itseäni ostamalla uuden auton, hän naurahtaa.

Liikunnalla mielen tyyneyttä

Syksyisen Ylläksen ruskaloistossa polkupyörään nojaten hän korostaa, että Lapissa ykkösliikuntalaji on kuitenkin hiihto. – Tavallisesti olen ollut Lapissa talvisin. Hiihto on minulle kuin meditaatiota. Kun hiihtää viisi tuntia pääsee flow-tilaan.

Hiihtoharrastustaan hän kuvailee leppoisaksi, vaikka kilometrejä hangella kertyy päivässä kymmenittäin. – Mummot hiihtävät ohi. Hiihtoretkelläkin on eväät mukana.

Tommila kertoo viihtyvänsä Mepan Ylläsmajoilla. – Aina, jos vain mahdollista. Mepan majoilta pääsee suoraan ladulle. Ylläsjärven ympäri pyörällä ja suksilla talvisin. Ylläksellä on 330 kilometrin latuverkosto, hehkuttaa mies viittoilen eri ilmansuuntiin Ylläsmajojen pihalla.

Lapissa hän laskeskelee käyvänsä neljä kertaa vuodessa, useamman viikon kerrallaan. – Nuorena laskettelin. Hiihto on ollut rakas laji jo lapsuudesta, joskin siinä oli työelämän aikaan vuosikymmenien tauko.

Lapissa hiihtoharrastus oli helppo aloittaa uudestaan. Majoilta lähtee tasaista jänkää kilometritolkulla.

Saunan lauteilla tehty päätös

Aktiivinen liikkuminen luonnossa tuottaa hyvää mieltä, mutta näkyy myös fyysisessä kunnossa. Tommila naureskelee, että vyötä on saanut siirtää monta pykälää tiukemmalle. Paino on laskenut kohtuullisella, mutta säännöllisellä liikunnalla. – Liikunta lisääntyi jo työelämän loppuvuosina. On niin paljon terveempi ja virkeämpi olo, kun liikkuu säännöllisesti.

Syksyllä on ohjelmassa myös patikointia, päiväretkiä vaelluspoluilla. – Pirunkurun reitillä voi nousta katsomaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston seitsemän huippua.

Työaikaan oli myös veneily yksi tärkeistä harrastuksista. – Sekin oli luonnossa liikkumista. Veneellä pääsi saariston luontoon. Aavaa horisonttia en veneillessä kaivannut. Sitä olen tarpeeksi nähnyt kymmenien vuosien aikana merellä.

Tyyni järvenpinta sai miehen tekemään merkittävän päätöksen. – Katsoin mökillä saunan ikkunasta ulos tyynelle Saimaalle. Olin tehnyt jo yli vuoden töitä eläkeiän täyttymisen jälkeen. Siinä lauteilla tein päätöksen. Tauolla avasin läppärin ja lähetin irtisanomisilmoituksen työnantajalle. Ja palasin löylyyn.

Uudisrakennuksia valvomassa

Vuodesta 1997 Tommila työskenteli päällikkönä ensin Finnlinesilla, sitten Containershipsillä. – Olin kahdesti telakoilla valvomassa laivan uudisrakennusta. Ensimmäisellä kerralla varustamo tarvitsi espanjantaitoista valvojaa ja kysyi osaanko espanjaa. Vastasin, että olen espanjaa opiskellut. Muutamia kursseja merenkulkuopistossa oli käyty. No paikan päällä puolessatoista vuodessa oppi lisää.

Saksassa oli valvottavana Containershipsin uudisrakennus vuonna 2002. Saksan kieltä tarvittiin jo sitä ennen. Suomesta Saksaan liikennöi Antares, Tommilan ensimmäinen laiva päällikkönä. – Saksaa jouduin intensiivikurssilla opiskelemaan, kun aloitin Finnsailorissa välillä Malmö –Travemünde. Selvisin jopa suullisesta luotsikokeesta Lübeckissä. Merenkulun sanastohan on melko samankaltaista kaikilla kielellä. Merillä kielitaito on sitä, että pistetään sanoja peräkkäin. Ei se niin nuukaa ole kieliopin kanssa, vitsailee Tommila.

Työaikoja muistellessaan hän nauraa lempinimelleen, jolla hänet laivalla tunnettiin. –Tuuli-Tommilaksi sanottiin.

Jyrki Tommila kertoo, että joskus maastossa on pakko edetä polkupyörälle epätavallisin tavoin. Mutta ketterästi maastopyörä kulkee hetken aikaa olallakin.

Tuuli-Tommila trivs i Lapplandsfjällen

Vandring, terrängcykling och framför allt skidåkning lockar sjöfararen norrut.

Sjökapten Jyrki Tommila (63), som har en lång sjömanskarriär bakom sig, gick i pension för ett par år sedan. Men en viktig vändning i livet inträffade redan innan dess. – Jag blev nykter för nio år sedan. Då kom fåglarnas sång och skogens färger och dofter tillbaka.

Fritiden som pensionär har han ägnat åt motion. – Jag tycker om att vara ute i skogen. Jag trivdes i skogen redan som barn och ung scout.

De senaste åren har naturen i Lappland och vindarna på fjällen blivit särskilt viktiga för Tommila. Han har varit stamgäst i SSB:s Yllässtugor i flera år. Mountainbiken som han kör med för andra hösten har blivit hans nya sätt att ta sig fram i naturen. – Med cykeln tar jag mig lättare fram i skogen. Jag cyklar i sakta mak, har med mig matsäck, njuter av naturen. Det är ett bra sätt att öva balansen, vilket man behöver göra när man blir äldre. Men jag håller mig till de enkla lederna.

Oftast måste han åka bil till början av en led. Cykeln följer med på en ställning bakpå bilen och det går lika smidigt oavsett om han ska cykla i hemtrakterna eller ända borta i Lappland. Resan från hemmet i Lojo och norrut avverkar han med bilen, som också den är ganska ny.

– När jag gick i pension belönade jag mig själv genom att köpa en ny bil, skrattar han.

Motion ger sinnesro

Lutad mot cykeln i Ylläs höstprakt framhåller han att den bästa motionsformen i Lappland ändå är skidåkning. – Vanligtvis har jag varit i Lappland om vintrarna. Skidåkning är som meditation för mig. När jag åker skidor i fem timmar hamnar jag i ett flow.

Han beskriver skidåkningen som ett behagligt intresse, även om avverkar tiotals kilometer på snön under en dag. – De gamla tanterna åker om mig. Jag

Jyrki Tommilla berättar att han gärna plockar svamp när han är ute på vandring. Trattkantareller, kantareller och riskor. Jag har goda vildmarkskunskaper och god orienteringsförmåga. Jag vet alltid vilket håll som är norr och jag går inte vilse. Foto: Eija Tommila.

Under sin höstvistelse i Lappland besökte Jyrki Tommila även Reidar Särestöniemis galleri. – Nu kan jag säga att jag är kulturell, eftersom det finns bevismaterial, skojar Tommi med fotografen.

har med mig matsäck även på skidutflykten.

Tommila berättar att han trivs i SSB:s Yllässtugor. – Jag bor här jämt om det går. Från SSB:s stugor kommer man direkt ut i spåret. Runt sjön på cykel eller på skidor på vintern. I Ylläs finns det 330 kilometer spår, säger Tommila ivrigt och pekar i olika väderstreck på gården utanför Yllässtugorna.

Han besöker Lappland ungefär fyra gånger om året, flera veckor åt gången. – När jag var ung åkte jag utför. Jag har älskat skidåkning sedan jag var barn, men jag hade paus på några decennier under arbetslivet.

I Lappland var det enkelt att ta upp skidintresset igen. Från stugorna breder det flacka myrlandskapet ut sig kilometer efter kilometer.

Ett beslut som fattades i bastun

Tommilas aktiviteter ute i naturen gör honom på gott humör, men de syns också på hans fysiska form. Han skrattar och säger att han har fått dra åt skärpet flera hål. Vikten har minskat genom måttlig, men regelbunden motion. – Jag började motionera mer redan under de sista åren i arbetslivet. Jag känner sig så mycket friskare och piggare när jag rör mig regelbundet.

På hösten står även vandring på programmet och han gör dagsutflykter längs vandringslederna. – Man kan gå uppför Pirunkuru-leden och se de sju topparna i Pallas-Yllästunturi nationalpark.

När Tommila fortfarande arbetade var det också ett stort intresse att åka båt. – Båtlivet innebar också naturvistelser. Med båten kunde jag ta mig ut i skärgårdens natur. En vidsträckt horisont var inget jag längtade efter när jag åkte båt. Det har jag sett tillräckligt av under mina år till havs.

En spegelblank sjö fick honom att fatta ett viktigt beslut. – Jag var i stugan och tittade ut genom bastufönstret på Saimens stilla yta. Jag hade redan arbetat i ett år sedan jag passerade pensionsåldern. Där på laven fattade jag beslutet. När jag gick ut för att svalka mig lite öppnade jag datorn och skickade in min uppsägning till arbetsgivaren. Sedan gick jag tillbaka till bastun.

Övervakade nybyggen

Från 1997 arbetade Tommila som befälhavare, först på Finnlines och sedan på Containerships.

– I två omgångar var jag på varvet för att övervaka nybyggen. Första gången behövde rederiet en spansktalande övervakare och frågade om jag kunde spanska. Jag svarade att jag har studerat spanska. Jag hade ju gått några kurser i sjöfartsskolan. Och efter 1,5 år på plats hade jag förstås lärt mig mer.

I Tyskland skulle Tommila övervaka Containerships nybygge 2002. Men kunskaper i tyska behövde han redan innan dess. Antares trafikerade mellan Finland och Tyskland, och det var Tommilas första fartyg som befälhavare. – Jag var tvungen att ta en intensivkurs i tyska när jag började jobba på Finnsailor på sträckan Malmö–Travemünde. Jag klarade till och med det muntliga lotsprovet i Lübeck. Sjöfartstermerna är ju ganska lika på alla språk. Till sjöss innebär språkfärdigheter att man kan säga orden i följd. Det är inte så noga med grammatiken, skämtar Tommila.

När han tänker tillbaka på arbetslivet skrattar han åt sitt smeknamn ombord. – De kallade mig för Tuuli-Tommila. ☸