Sylvänne

Ensimmäinen maailmansota

ensimmäisen maailmansodan syyksi saatiin

Itävallan kruununprinssin Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa murhat sunnuntaina 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa, Itävalta-Unkariin liitetyssä Bosniassa. Jo vuosikymmeniä Euroopan suurvallat olivat juonitelleet toisiaan vastaan. Kansalaiset eri puolilla Eurooppaa olivat tuskastuneet vallitseviin oloihin ja vallanpitäjiin ja toivoivat lyhyen, sankarillisen ja voitoisan sodan tuovan muutoksia epäkohtiin. Samaahan on ilmassa nykyisinkin. Serbien tekemän salamurhan jälkeen Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle 28. heinäkuuta 1914. Toisin kuin 25 vuotta myöhemmin (1939), tuolloin oli tapana julistaa sota ennen ampumisen aloittamista. Monien valtioiden sodanjulistusten jälkeen muodostui toiseksi osapuoleksi keskusvallat Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta (Turkki). Vastustajaksi liittoutui ympärysvallat suurimpina sotijoinaan Ranska, Brittiläinen kansainyhteisö, Venäjä, myöhemmin Italia. Muitakin Euroopan ja Amerikan maita ilmoittautui ympärysvaltojen avuksi. Lisäksi Japani ja Kiina. Ratkaisevaksi sodan lopputulokselle osoittautui Yhdysvaltojen liittyminen 1917 ympärysvaltojen puolelle.

Venäjän autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan kauppalaivat liehuttivat Venäjän valko-sini-punaraitaista lippua ja olivat kansallisuudeltaan venäläisiä (RUS). Tilastojen mukaan sodan alkaessa suomalaisia kauppa-aluksia oli vajaat 3 900, joista höyrylaivoja 560. Nettorekisteritonneja 372 600, laivaväkeä 7 800, yli puolet ulkomaanliikenteessä.

Kesän 1914 tilanne Euroopassa ei hetkauttanut suomalaisia redareita. Laivat kuljettivat lastejaan edellisten kesien malliin. Saksa julisti sodan Venäjälle 1.8.1914. Tuona lauantaina oli Saksan satamissa 42 suomalaista purjelaivaa ja viisi höyryä. Kaikki takavarikoitiin. Vielä ei suomalaisissa laivoissa ollut radioita, joten sodanjulistuksen aikaan merellä olleet kaapattiin saapuessaan Saksan satamiin.

Myös Venäjällä tarvittiin suomalaisia laivoja. Heti ensimmäisenä sotasyksynä 16 höyrylaivaa pakko-otettiin Venäjän laivastoon. Jonkinlaista rahtimaksua kruunu redareille maksoi. Sodan aikana venäläisten takavarikkoon joutui 52 laivaa.

Venäjän liittolainen Englanti takavarikoi 13 suomalaisita kauppalaivaa. Joko suoraan satamissa ja merellä tai Venäjän hallinnon myötävaikutuksella.

Muita Venäjän liittolaismaiden takavarikkoja tehtiin Ranskassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset takavarikoivat 1918 kolmetoista suurta suomalaista purjelaivaa, fregatteja ja parkkeja.

Ensimmäinen suomalainen sodan uhri oli Gustaf Eriksonin ÅLAND (ex RENÉE RICKMERS) toisella puolella maapalloa, Uuden-Kaledonian rannikolla. Rautainen nelimastoparkki purjehti Perun Callaosta Thioon lastaamaan. Laivalla ei tiedetty, että majakat oli sammutettu sodan vuoksi. Torstaina 20. elokuuta 1914 yön pimeydessä parkki karahti riutalle ja jäi hylyksi. Miehistö pääsi turvaan pelustusveneen ja paikallisen kalastusaluksen avulla. Kerrotaan, että tämän menetyksen vuoksi Erikson ei sen koommin vaihtanut nimiä ostamilleen laivoille.

Aluksi Suomen rannikoiden laivaliikenne pysäytettiin sodan vuoksi. Voimaan tulivat ankarat vientikiellot. Venäjältä ainoa toimiva reitti länteen kulki Suomen kautta. Aluksi laivaliikenne keskitettiin Poriin ja Raumalle, joihin oli kelvollinen rautatieyhteys Venäjältä. Vähitellen myös vientikieltoja helpotettiin. Ihmisten ja tavaroiden kuljetus oli vilkasta ja laajeni muihin länsirannikon satamiin. Suomalaisten lisäksi ruotsalaiset ja norjalaiset – englantilaisetkin - osallistuivat kuljetuksiin, koska sodan vuoksi rahdit olivat kovassa nousussa.

Saksassakin oli mainittu laivaliikenne tiedossa. Laivasto-osasto lähetettiin Pohjanlahdelle. Pimeänä syysyönä kenenkään huomaamatta miinoitettiin Porin ja Rauman edusta. Miinojen lisäksi sotalaivat ja sukellusveneet pysäyttivät ja upottivat kauppalaivoja. Ensimmäinen upotettu suomalainen oli FÅA:n matkustajalaiva ULEÅBORG. Saksalaiset kaappasivat 7.9.1914 laivaväen ja matkustajat, jotka samana ilta-

na ruotsalaisesta laivasta pidätetyn väen kanssa vietiin Danzigiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan saatettiin sallia laivaväen poistua ennen aluksen upottamista. Toisaalta FÅA:n LEO:n torpedoi saksalainen sukellusvene U 20 ilman ennakkovaroitusta, jolloin 11 merenkulkijaa kuoli. Saman sukellusveneen töitä oli matkustajalaiva LUSITANIAn upotus, jolloin 1 198 henkeä menehtyi. Tämän arvellaan osaltaan vaikuttaneen Yhdysvaltojen liittymisen sotaan pari vuotta myöhemmin.

Venäläiset linnoittivat Ahvenanmaata ja laskivat miinoituksia Ahvenanmerelle. Saksalaisten pinta-alusten kulku Pohjanlahdelle estyi, mutta sukellusveneet olivat jatkuva uhka. Vedenalaiset laskivat miinoja, sekä upottivat Suomen ja Ruotsin välillä kulkevia laivoja torpedoilla, tykkitulella ja räjäyttämällä.

Eniten ihmisiä Suomen vesillä menetettiin, kun 14. joulukuuta 1916 Maarianhaminasta Turkuun matkannut Boren matkustajahöyry SKIFTET räjähti miinaan ja upposi hetkessä. Laivassa olleista 180 ihmisestä vain kolme selviytyi hengissä.

Sota päättyi aselepoon maanantaina 11. marraskuuta 1918. Jo tuossa vaiheessa ennustettiin, että ympärysvaltojen voitonhuumassaan asettamat ankarat rauhanehdot keskusvalloille olisivat seuraavan maailmansodan syy.

Sodan käänteistä johtuen Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6.12.1917. Kauppalaivastostamme sota oli upottanut lähes sata laivaa, 90 500 bruttotonnia. Kolmannes oli höyrylaivoja. Koko maailman laivamenetyksiksi on laskettu 12,5 miljoonaa bruttotonnia.

Sodassa arvioidaan kuolleen 16 miljoonaa ihmistä, haavoittuneita 21 miljoonaa. Vielä tällä vuosituhannella ihmisiä on menehtynyt I maailmansodan räjähteisiin. Sodan jälkeen Yhdysvalloista tuli maailman johtava valtio. Laskelmien mukaan maa käytti 52 miljardia dollaria sotakuluihin. Tästä 16 miljardia dollaria oli sotateollisuuden voittoja.

USA:n Kansasin farmilta sai alkunsa Espanjantaudiksi nimetty tappava influenssa. Yhdysvaltain armeijan matkassa tauti kulkeutui yli valtamerten ja levisi pandemiaksi. Kuolonuhrien määräksi on arvioitu jopa 100 miljoonaa. Suomessa uhreja noin 20 000. Heis tä kaksi oli isäni vanhemmat huhtikuussa 1919. ☸ -

Lähteet: Helge Heikkinen: Tuntematon merimies Navis Fennica II Yrjö Kaukiainen: Ulos maailmaan Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia. www.aanimeri.fi Wikipedia

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.