Följ med fartygskocken

Petri ”Piku” Päivärinta vaihtoi jobia sisarlaivasta toiseen, kun M/S Linda siirtyi liikennöimään vain ulkomaiden satamien välille.

Pitkään rahtilaivoilla seilannut kokkistuertti Petri ”Piku” Päivärinta on nähnyt, miten merenkulkijoiden ruokailutottumukset ovat muuttuneet. Nyt maistuvat myös salaatit ja raasteet.

uonna 1983 seilaamaan lähtenyt Päivärinta tuli Langh Shipin laivoihin ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten.– Siirryin nyt Lindasta Ailaan, kun liikennealueet vaihtuivat. Toimin yhtiössä Merimies-Unionin jäsen- V ten pääluottamusmiehenä, mitä hommaa on helpompi hoitaa lähiliikenteessä, Päivärinta totesi. Mies oli jo ehtinyt suunnitella ruoka -ja provianttijärjestelyitä, jos olisi mennyt Lindan mukana pidemmälle linjalle, mutta yhtiön kanssa saatiin sovittua laivan vaihto.

Kun Päivärinta aloitti seilausuransa, kuului Ailan kokoisen laivan keittiöhenkilökuntaan viisi merenkulkijaa. Nyt hän vastaa ruokahuollosta ja tilauksista yksin, joskus laivalla on ollut talouspuolen harjoittelija. – Vähän yksinäisen miehen työtä tämä on, toki miehistön määrä on vähentynyt. Toisaalta ruokailijoita voi tulla lisää, kun on ylimääräisiä remonttimiehiä, Päivärinta pohti.

Taannoin Langh Shipin laivoihin asennettiin oman konsernin, Langh Techin kehittämä painolastivesien puhdistusjärjes-

telmä, mikä vaikutti jonkin verran myös ruokailijoiden määrään aluksilla.

Laivaväelle maistuu hyvin kaikenlainen ruoka pastasta pihveihin. Päivärinnalla ei ole mitään varsinaista suosikkia – hän valmistaa mielellään kaikkia ruokia.

Hernekeitto kuuluu edelleen jokaisen torstain lounaalle. – Pekonia on vähennetty, mutta kyllä sitäkin tulee kerran neljän viikon työvuorossa tehtyä. Jos ei muuta, niin pasta carbonaran muodossa, Piku kertoi ja totesi samalla pekonin olevan melko kallista.

Monet merenkulkijat miettivät nykyään tarkasti ruokailutapojaan. Jälkiruokia on yleensä vain keittoruokien yhteydessä. Pullaa, herkkuja ja leikkeleitäkin kuluu vain vähän ja nekin menevät usein harjoittelijoiden suihin.

Työvuoron alkaessa Päivärinta tekee kahden ensimmäisen viikon ruokalistan sen mukaan, mitä tavaraa on varastoissa. Ruokatilaukset toimittaa joka toinen viikko Raumalta ME Group, joka on samalla joskus kuljettanut myös vaihtomiehistöä laivalle.

Aila käy Vuosaaren satamassa kerran viikossa, joten laivaväelle on aina tarjolla esimerkiksi maitoa ja tuoreita hedelmiä toisin kuin aikoinaan pitkän linjan laivoissa, joissa Piku on ennen paljon seilannut. Pitkällä kokemuksella mies on myös onnistunut pitämään ruuan hävikin vähäisenä.

Kocksteward Petri ”Piku” Päivärinta har seglat länge med fraktfartygen och sett hur sjöfararnas matvanor har förändrats. Numera smakar det även med sallader och råkost.

Päivärinta började segla 1983 och kom till Langh Ships fart för första gången för 25 år sedan. – Nu bytte jag från Linda till Aila när trafikområdena ändrades. Jag är bolagets huvudförtroendeman för Sjömans-Unionens medlemmar och det uppdraget är enklare att sköta i närtrafik, säger Päivärinta. Han hade redan hunnit planera mat- och proviantarrangemangen ifall att han skulle följa med Linda på en längre linje, men i stället kom han överens med bolaget om att byta fartyg. När Päivärinta började sin seglingskarriär bestod kökspersonalen på ett fartyg av Ailas storlek av fem personer. Nu ansvarar han ensam för bespisningen och beställningarna, ibland har det funnits en praktikant ombord på ekonomisidan. – Det här är lite av ett enmansjobb, besättningen har dock minskat i antal. Å andra sidan kan det komma fler matgäster när det finns extra reparatörer ombord, förklarar Päivärinta. På Langh Ships fartyg installerades nyligen ett reningssystem för barlastvatten som den egna koncernen Langh Tech utvecklat. Installationsarbetet påverkade även antalet matgäster ombord. Fartygsfolket gillar det mesta i matväg, från pasta till biffar. Päivärinta har inga egentliga favoriträtter – han lagar gärna all slags mat. Ärtsoppa serveras dock fortfarande till lunch varje torsdag. – Bacon blir det inte lika ofta längre, men under en fyraveckorsperiod lagar jag det åtminstone en gång. Om inte annat så i en pasta carbonara, berättar Piku och konstaterar samtidigt att bacon är ganska dyrt. Många sjöfarare är numera noga med kosten. Efterrätt serveras oftast bara när det är soppa. Det är ingen stor åtgång på bullar, bakverk eller charkuterier och det som går åt hamnar ofta i praktikanternas magar.

När Päivärinta börjar en arbetsperiod gör han en meny för de två första veckorna utifrån de livsmedel som finns i förråden. Matvarubeställningarna levereras varannan vecka från Raumo av ME Group, som i samband med detta ibland även har skjutsat avbytare till fartyget.

Aila besöker Nordsjö hamn en gång i veckan, så fartygsfolket serveras alltid till exempel mjölk och färsk frukt. Det var inte möjligt förr på de fartyg som trafikerade långa linjer och som Piku seglade mycket med tidigare. Tack vare sin långa erfaren het har Piku också lyckats hålla nere matsvinnet. ☸ -