E R I L A I S E T O P P I J AT
Välihuutoja, pelleilyä, tekemättömyttä … Tuttu tilanne? Joskus taustalla ovat oppilaan vaikeudet kielen ymmärtämisessä ja käsittelemisessä. TEKSTI KARI MOILANEN
O
pettajat varsinkin peruskoulussa ovat tottuneet tilanteisiin, joissa oppilaat lyövät tehtävien tekemisen leikiksi, eivät saa mitään aikaan, unohtavat niin sivut kuin ohjeet ja kommentoivat äänekkäästi, kuinka mistään ei saa selvää. Usein opettajat itsekin unohtavat tilanteet saman tien. Voivatko ne kuitenkin kertoa jotain oppilaan oppimisen vaikeuksista? Syitä on monia, mutta tässä on joitakin ehdotuksia siitä, mistä voi olla kyse.
Vaikeudet heijastuvat kirjoittamisen lisäksi lukemiseen ja kuullunymmärtämiseen. En tiedä! Mitä tähän pitää kirjoittaa? En keksi! Kaikki oppijat eivät välttämättä ole valmiudessa tuottaa vierasta kieltä heti oppitunnin alussa. Vanhan läksyn kuulustelu tai kielen aktiivinen tuottaminen onnistuu paremmin vähän myöhemmin, kun tunti on jo saatu käyntiin. Oppijan ”hitaaseen lämpenemiseen” voi olla syynä vähäinen altistuminen kielelle. On selvää, että kieltä täytyy lukea ja kuunnella mahdollisimman paljon. Kieliaineksen on tarvittaessa oltava selvästi tasoa helpompaa, jotta samat lauserakenteet kertaantuvat ja tulevat tutuiksi. Myös lauserakenteiden hahmottamisessa voi olla puutteita. Kirjoitustehtävässä sanat pyörivät päässä, mutta niille ei löydy oikeaa sijoituspaikkaa. On vaikea päättää, miten lause alkaa, ja nähdä, mitkä sanat voivat olla yhdessä ja mikä on niiden järjestys. Vaikeudet heijastuvat kirjoittamisen lisäksi lukemiseen ja kuullunymmärtämiseen. Myöskään suullinen kielitaito ei kehity, jos oppijalta puuttuvat puheen mallit. Tästä seuraa, että oppija ei halua puhua tunnilla mitään.
20
6/2021
Ongelmat saattavat johtua tekstien kääntämisestä sekä kielioppirakenteiden painottamisesta heti ensimmäisellä lukukerralla. Huomion kohdistuessa yksityiskohtiin, kuten yksittäisiin sanoihin, kielioppiin ja erilaisiin lauserakenne-elementteihin, tarkkaavuus ei enää riitä havainnoimaan sanojen välisiä suhteita. Systemaattinen harjoittelu verbipohjaisilla sanapareilla vahvistaa lausetietoisuutta. Teksteistä haetaan verbi + määre -yhdistelmiä, esimerkiksi take a shower, have breakfast, go to school. Ne voi alleviivata ja kirjoittaa vihkoon vaikkapa teemoittain. Niitä voi elaboroida hakemalla eri kierroksella tekstistä lisämääreitä: take a shower in the morning, have breakfast in the kitchen, go to school by bus. Sanoja voi myös vaihtaa: go to school by bus / by tram / by underground. Lauseita ei siis lähdetä purkamaan alusta vaan niiden ytimestä eli verbistä. Lauseita voi analysoida nimeämällä lauseenjäsenet selkeän sanajärjestysmallin mukaan: tekijä–tekeminen–paikka–aika ja niin edelleen. Lauseet voi kirjoittaa mallin mukaisiin palstoihin vihkoon tai lapuille, jotka tulee järjestää valmiiksi oikeaan järjestykseen – näin ei tarvitse samanaikaisesti miettiä sanajärjestystä ja oikeinkirjoitusta. Joskus kieliopilliset sanat vievät liikaa huomiota sisältösanojen kustannuksella. Luokassa ihmetellään, miksi tekstissä on sanojen välissä paljon ”ihmeellistä sälää” tai ”pikkupiperrystä”. Kieliopilliset sanat ovat toki merkityksellisiä, mutta toisaalta ne on opittava osittain sivuuttamaan luettaessa tekstiä. Tätäkin on hyvä tietoisesti harjoitella esimerkiksi käyttämällä silmäilylukua. Kieliopillisiin sanoihin saa puolestaan kiinnitettyä huomiota muokkaamalla helposta tekstistä aukkoversion, josta esimerkiksi prepositiot ja artikkelit on jätetty pois. Ensin pohditaan, ymmärtääkö tekstin sisällön aukoista huolimatta. Sen jälkeen täytetään yhdessä puuttuvat sanat sanaluokka kerrallaan.
Sanele uudestaan ja hitaammin!
Joillakin oppijoilla on vaikeus hakea nopeasti muistista sanojen ääntämisasuja ja vastaavasti palauttaa mieleen kirjoitusasuja kuulemilleen sanoille. Tämä näkyy lukemisen ja
