”Jottain tarttis tehrä”

Kieltenopettajat Liisa Taimen ja Jenni Joronen keräsivät kieltenopetuksen puolesta adressin, jonka he luovuttivat opetusministeri Li Anderssonille lokakuussa.

TEKSTI ANNA HALME KUVAT LIISA TAIMEN JA JENNI JORONEN

Liisa Taimen on juuri aloittanut Turun Steiner-koulussa yläkoulun ja lukion rehtorina. Taustaltaan hän on ruotsin ja saksan sekä draaman ja tanssin opettaja. Jenni Joronen opettaa ruotsia ja saksaa Kaarinan kaupungilla.

Jenni kuvaa adressin laatimista ”latvasta puuhun” -projektiksi: ”Kieltenopettajat markkinoivat kieliä omissa kouluissaan, mutta se ei riitä.” Huoli kieltenopetuksen tilanteesta sai Jennin ja Liisan pohtimaan, mitä muuta voisi tehdä, ja he päätyivät adressin laatimiseen. ”Oli positiivista huomata, että kaksi tavallista kansalaista voi oikeasti yrittää vaikuttaa”, Liisa sanoo.

Vetoomuksen taustaa

”Kaikki alkoi Facebookista”, Liisa kertoo. Yläkoulun kieltenopetus -ryhmässä päiviteltiin B1-ruotsin tilannetta, ja Liisa heitti ilmoille kysymyksen: jos kirjoitetaan adressi tai vetoomus, onko porukka mukana? Tätä keskustelua käytiin alkuvuodesta 2021. Idea sai muhia muutaman kuukauden, ennen kuin Liisa ja Jenni alkoivat työstää vetoomustekstiä.

Tekstiin pyydettiin kommentteja kieltenopettajien some-ryhmissä, ja sen sisältö alkoi laajeta yläkoulun B1-kielestä muille asteille ja toisiin oppimääriin. Mukaan haluttiin ehdottomasti A2-kieli, jota ei ole pakko tarjota ja joka monissa kunnissa on siksi säästetty pois. Kieltenopetuksen yksipuolistumiseen kiinnitettiin myös huomiota. ”Miten valita kieltä, jos sitä ei tarjota?” kysyttiin.

Tästä keskustelu kääntyikin A1-kieleen, jonka varhentamisen tarkoituksena oli valintojen monipuolistaminen, vaan toisin kävi. ”Helsingissä tarjolla on yhdeksän ja Tampereella seitsemän A-kieltä, mutta monessa pienessä ja vähän isommassakin kunnassa vain englantia”, Liisa kuvailee tuttua tilannetta.

Vetoomuksessa haluttiin lopulta nostaa esiin myös yo-tutkinnon ja korkeakouluvalinnan oikeudenmukaisuuden ongelmia. Suurissa kunnissa on satsattu lisätunteja B1-kieleen, mikä oikein onkin, sillä pienemmällä tuntimäärällä kielitaitoa pystyy tuskin ylläpitämään, saati kartuttamaan. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että osa ikäluokasta on opiskellut toista kotimaista kieltä kaksi vuosiviikkotuntia enemmän kuin muut. Lisäksi todistusvalinta ei tue monipuolisia kielivalintoja. ”Matematiikka on tärkeää ja sen hallitseminen ennustaa monenlaista osaamista, mutta ei ole ihan järkevää, että vaikkapa saksan yliopisto-opintoihin saa enemmän pisteitä pitkästä matematiikasta kuin saksasta”, Liisa sanoo.

Liisan ja Jennin kokemus on, että oppilaat kyllä haluavat oppia vieraita kieliä, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Esimerkiksi Steiner-koulun valinnan syy on joillekin se, että saksa ja englanti alkavat ensimmäiseltä luokalta. 12–15 oppilaan aloitusryhmäkoko on kuitenkin epärealistinen erityisesti pienemmissä kouluissa tai kunnissa. ”Miksei yhdistetä ryhmiä tai käytetä etää tai hybridiä, jotta pienenkin koulun oppilaat pääsisivät kielten tunneille?” Liisa ja Jenni kysyvät. ”Etä on parempi kuin ei kieliä ollenkaan.”

Vastaus heti ministeriltä

Adressi oli julki toukokuusta alkusyksyyn. Elokuussa Liisa ja Jenni ottivat yhteyttä opetusministeri Li Anderssoniin, jonka avustaja vastasi heidän sähköpostiinsa parin päivän kuluttua. ”Oli positiivinen yllätys, että vastaus tapaamispyyntöön tuli heti ja että se oli myönteinen”, he sanovat. Epävarman pandemiatilanteen takia tapaaminen sovittiin pidettäväksi etäyhteyksin lokakuun alussa.

Liisa ja Jenni kertovat, että kun he olivat esitelleet vetoomuksensa ministerille, tämä vastasi kertomalla aluksi omasta kielitaustastaan. Andersson on opiskellut pakollisten kielten lisäksi ranskaa ja venäjää. Kielet ovat tarjonneet vastapainoa muuhun opiskeluun, ja kummankin kielen taidosta on ollut hyötyä. Venäjän aloittaminen ei Anderssoninkaan kouluaikana ollut itsestään selvää, vaan hän sai houkutella kavereita mukaan, jotta tarpeeksi osallistujia saatiin kokoon ja ryhmä perustettiin – kuudella oppilaalla.

Andersson totesi, että adressin aihe on ajankohtainen ja kieltenopetuksen ongelmat hyvin tiedossa. Sekä A1-kielen varhentamisessa että todistusvalinnassa on käynyt niin, että hyvä tarkoitus onkin synnyttänyt uusia ongelmia. Tarkoituksena ei kummassakaan ole ollut kielivalintojen kaventaminen.

Liisa heittää ilmoille kysymyksen: ”Olisiko syytä tehdä päätös kuntia korkeammalla tasolla? A1-kieleen annettiin lisätunteja tuntijaossa, miksei B1-kieleen?” Jos vapaaehtoisuus johtaa tarjonnan kaventumiseen, pitäisikö kunnat velvoittaa tarjoamaan useampia A1- tai A2-kieliä?

Andersson oli kuitenkin sitä mieltä, että kuntapäättäjien tulee ymmärtää kielten oppimisen tarve. Täytyy puhua lasten palveluiden kokonaisuudesta, joka voi olla kunnan vetovoimatekijä. Ministerin mukaan resurssi valtiolta vaatii aina seikkaperäistä selvitystä.

Etätapaaminen ministerin kanssa järjestyi nopeasti.

Varhentamisen vaikutuksia

Liisa ja Jenni veivät ministeritapaamiseen myös ensimmäisiä tuloksia kyselystä, jonka SUKOL teki yhteistyössä OAJ:n ja Suomen Luokanopettajien kanssa. Kyselystä kävi ilmi muun muassa, että varhentamisen myötä luokanopettajia on määrätty opettamaan kieliä ilman lisäkoulutusta. Esimerkiksi A1-kieltä opettavista luokanopettajista 63 prosenttia ei ollut suorittanut erikoistumisopintoja opettamassaan kielessä. Aineenopettajia mietityttää luokanopettajan antamassa kieltenopetuksessa mahdolliset väärät ääntämismallit tai kielteiset kieliasenteet. Luokanopettajia taas huolettaa, onko aineenopettajalla tarpeeksi kokemusta alkuopetuksen pedagogiikasta ja metodeista.

Kyselyn perusteella näyttää siltä, että työnantajat eivät ole tarjonneet tarpeeksi koulutusta varhennetun kielen opettamiseen. Kunnille on kuitenkin myönnetty kouluttamiseen hankerahaa, ja osallistujille ilmaisiakin koulutuksia on ollut tarjolla. Liisa pohtii, että tärkeää on myös opettajien oma-aloitteinen hakeutuminen täydennyskoulutuksiin ja se, että työnantajat mahdollistavat sen heille

Jenni kertoo, että opetusministeri Li Andersson lupasi pitää kielten asiaa esillä. Adressin saama positiivinen palaute ilahdutti Jenniä: ”Olemme kuulleet esimerkkejä eri kunnista, joissa huoltajat ovat aktivoituneet painostamaan kunnan päättäjiä kieltenopetuksen puolesta.” Liisa muistuttaa, että uusien ops-perusteiden laatiminen alkaa jossain vaiheessa lähivuosina. ”Niihin olisi hienoa päästä vaikuttamaan”, hän sanoo.

Adressi on luettavissa osoitteessa adressit. com/vetoomus_vieraiden_kielten_aseman_parantamiseksi. SUKOLin, OAJ:n ja Suomen Luokanopettajien kyselystä voi lukea seuraavasta Tempuksesta.