Projektipäälliköstä aikuisten opettajaksi

Mediassa on puhuttu opettajien joukkopaosta. Kaikki eivät kuitenkaan vaihda opettajan työstä muulle alalle, vaan vaihtoa tapahtuu toiseenkin suuntaan. Anna Schier kertoo oman tarinansa lokalisointialalta vapaaseen sivistystyöhön.

TEKSTI JA KUVA ANNA SCHIER

Valmistuin 2000-luvun alkupuolella filosofian maisteriksi, pääaineena englantilainen filologia ja sivuaineina muun muassa monikielinen ammattiviestintä ja kulttuurienvälinen vuorovaikutus. Minua kiinnosti kääntäminen, kansainvälinen työympäristö ja liiketoiminta, ja aloitin työt projektipäällikkönä lokalisointialalla. Lokalisointi on jonkin myytäväksi tarkoitetun tuotteen (käyttöoppaan, nettisivun, käyttöliittymän, bannerin, esitteen …) muokkaamista kielellisesti ja kulttuurisesti sopivaksi kohdemaan markkinoille. Projektipäällikkönä olin vastuussa monikielisten lokalisointiprojektien hallinnoinnista, budjetoinnista, resurssoinnista ja raportoinnista, ja kansainvälisissä tiimeissä pääsin hyödyntämään kielitaitoani.

Halusin tehdä työtä, jolla olisi oikeasti vaikutusta ja merkitystä yhteiskunnassa.

Toiveena merkityksellinen työ

Työskentelin projektipäällikkönä yli 10 vuotta. Jatkuva tehostaminen ja säästäminen teki vähitellen työstä yhä kuormittavampaa, ja se vaikutti jaksamiseen ja motivaatioon. Ajatus alanvaihdosta kyti mielessä. Olin jo pitkään pohtinut, miten voisin parhaiten lyhyellä uudelleenkoulutuksella hyödyntää kokemustani ja englannintaitoani. Lisäksi halusin tehdä työtä, jolla olisi oikeasti vaikutusta ja merkitystä yhteiskunnassa. Pohdin, että opettajan pedagogisten opintojen kautta vuoden opiskelulla saisin itselleni uuden, merkityksellisen ammatin alalta, jolta työt eivät heti lopu. Opettajan työssä pitkä elämänkokemuskin on vain hyödyksi.

Suoritin ensin kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa työn ohessa. Hain Helsingin yliopistoon opettajankoulutukseen samana vuonna, kun minut irtisanottiin YT-neuvotteluissa. Työvoimatoimisto tuki opiskelupäätöstäni, ja sain opiskella ansiosidonnaisen päivärahan turvin.

Vapaa sivistystyö tuntui omalta

Toisen opetusharjoitteluni tein Espoon työväenopistossa, ja sain siellä opiskelijoilta ja ohjaajaltani hyvää palautetta. Pian minulle tarjottiin sieltä töitä tuntiopettajana. Vapaa sivistystyö tuntui heti omalta, ja motivoituneiden aikuisten opettaminen oli erittäin palkitsevaa. Pian opetin myös Helsingin työväenopistossa ja Helsingin Aikuisopistossa.

Opetusharjoittelu antoi jo hyvän kuvan työn tekemisestä. Kansalaisopistossa opettajalla on vapaus ottaa huomioon ryhmän taso ja toiveet, vain mielikuvitus on rajana. Opiskelijat voivat itse vaikuttaa kurssien sisältöön, ja se lisää heidän motivaatiotaan. Opetusryhmät ovat tärkeitä myös opiskelijoiden sosiaalisen elämän kannalta: osa ryhmistä on ollut yhdessä vuosikausia, ja pitkäaikaiset opettajat ovat hyvin pidettyjä.

Oman kokemukseni mukaan opettaminen on parhaimmillaan hauskaa, luovaa ja voimauttavaa. Vapaan sivistystyön arvot kuten elinikäisen oppimisen, tasa-arvon ja aktiivisen kansalaisuuden tukeminen lisäävät työn merkityksellisyyden tuntua.

Muutama vuosi sitten aloitin Espoon työväenopiston kurssihallinnon puolella assistenttina, ja sieltä siirryin koordinoimaan opiston kehittämishankkeita. Tässäkin tehtävässä opetuskokemus on ainoastaan eduksi. Olen erittäin tyytyväinen alanvaihtooni, joka on avannut paljon uusiakin ovia. Uskon, että voin palata opettamaan myöhemminkin – töitä varmasti löytyy.

Yhteiskunnallista osaamista aiemmasta työstä

Aiempi työni projektipäällikkönä on ehdottomasti auttanut oman työn johtamisessa ja ajankäytön hallinnassa. Tuntiopettajan työssä nämä ovat olennaisia taitoja. Työelämäaiheisille kursseille voisi löytyä myös sisältöä aiemmasta työstäni.

Omissa opetusryhmissäni, jotka koostuvat pääosin jo iäkkäämmistä opiskelijoista, olemme käsitelleet esimerkiksi kansalaisvaikuttamisen ja vapaaehtoistyön teemoja. Olemme osallistuneet kuvitteellisiin mielenilmauksiin ja tehneet niihin banderolleja, järjestäneet väittelyitä ajankohtaisista asioista ja pohtineet erilaisia tapoja tehdä vapaaehtoistyötä. Olen tuonut tunneille artikkeleita ja videoita keskustelun pohjaksi. Myös YK:n Agenda2030:n pohjalta olemme keskustelleet tavoista, joilla voimme vaikuttaa ympäristömme kestävyyteen, ja vaikkapa omista kulutustottumuksistamme.

Lue sarjan toinen osa ”lentoemännästä lehtoriksi” seuraavasta Tempuksesta!

ALANVAIHTAJAT JA YHTEISKUNNALLINEN OSAAMINEN

Yleissivistävä opetus kurottaa yhteiskuntaan laaja-alaisen osaamisen kautta. Vuoropuhelu koulun ulkopuolisten työelämän alojen kanssa voi tuoda kiinnostavia uusia näkökulmia.

TEKSTI TEMPUKSEN TOIMITUSNEUVOSTO

Sekä perusopetuksen että lukion opetussuunnitelman perusteissa puhutaan laaja-alaisen osaamisen osana yhteiskunnallisesta osaamisesta, joka näkyy kaikkien aineiden opetuksessa, myös kielissä.

Perusopetuksessa tähän liittyviä laaja-alaisen osaamisen alueita ovat työelämätaidot ja yrittäjyys (L6) sekä osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7).

Lukion perusteiden mukaan yhteiskunnallisessa osaamisessa olennaisia ovat demokratiataidot, vaikuttaminen turvallisen, oikeudenmukaisen ja kestävän tulevaisuuden puolesta, osaamisen käyttäminen sekä omaksi että yhteiskunnan hyväksi sekä uudistumiskyky, työelämävalmiudet ja yrittäjämäinen asenne.

Kieltenopetus osallistuu

Kielten tunneilla yhteiskunnallista osaamista voi tuoda esiin esimerkiksi työelämän ja jatko-opintojen kielitaitovaatimusten kautta. Kansainväliset harjoittelut ja opiskelijavaihdot ovat kiinnostavia, ja niihin liittyviä vierailijoita voi saada tunneille. Kotikansainvälisyys voi paljastaa yllättäviä asioita aivan läheltäkin. Tiedättekö, mitä kieliä omalla paikkakunnallanne puhutaan?

Opiskelijoiden kanssa voi laatia CV:tä ja harjoitella työpaikkahaastattelua. Työhakemuksen voi teettää myös suullisena videotehtävänä.

Kaikenikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa voi äänestää esimerkiksi siitä, mitä tehdään seuraavaksi. Näin havainnollistetaan sitä, että äänestämällä voi vaikuttaa, ja toisaalta myös sitä, että enemmistön tahto ei aina mene yksiin omien toiveiden kanssa.

Ainakin pitkässä kielessä voidaan kartuttaa sisältöosaamista eli vertailla niiden maiden yhteiskuntia ja poliittisia järjestelmiä, joissa kohdekieltä puhutaan. Myös kielipolitiikka, eri kielet ja kielimuodot tarjoavat sisältöä keskusteluille ja pohdinnalle.

Elinikäinen oppiminen eli kielitaidon päivittäminen uusiin haasteisiin on jatkuvasti läsnä ainakin aikuisten opetuksessa. Yleistä maailmanparannusasennetta voi edistää minkä tahansa oppiaineen tunneilla, myös kielissä.