Pääkirjoitus

Hokkus pokkus … vai miten se nyt menikään?

Vuosi alkaa taittua kohti loppuaan. Taaksepäin katsoessa voi todeta, että sekä opettajuutta että nimenomaan kieltenopetuksen tilaa on käsitelty kuluneena vuonna runsaasti eri medioissa – ja syystä. Opettajuus on ankara ammatti moninaisine velvoitteineen ja sisältöineen, joita perustehtävän päälle ja oheen on vuosien saatossa kertynyt. Vaatii optimismia, tahtoa ja joskus ponnistustakin nähdä se kaikki hyvä, mitä omassa työssään saa aikaan. Joskus on vaikea ymmärtää, miksi meitä ammattilaisia ja oman alamme asiantuntijoita ei tunnuta kuuntelevan, kun tehdään päätöksiä, jotka heijastuvat suoraan meidän arkeemme.

Tällaisia päätöksiä ovat olleet monet kieltenopetukseen kohdistuneet hankkeet ja uudistukset, joista lokakuun liittokokouksessa puhuttivat erityisesti B1-kielen tilanne ja ammatillisten perustutkintojen viestintä- ja vuorovaikutustaitojen vieraan kielen ja toisen kotimaisen kielen arviointi. SUKOLin yhdessä OAJ:n ja Luokanopettajaliiton kanssa sekä Svenska nun kanssa toteuttamat kyselyt antavat näyttöä siitä, mihin uudistukset ovat johtaneet.

Tuntuu välillä siltä, että meidän opettajien ajatellaan olevan taikureita, jotka vähästä tai vieläkin vähemmästä taikovat hokkus pokkus kielitaitoisia ja -tietoisia maailmankansalaisia. Nyt olisi oiva hetki päättävien tahojen tiedostaa, että hankkeet eivät ole itseohjautuvia ja ne vaikuttavat toisiinsa, joskus myös ennakoimattomilla tavoilla. Ihmeentekijöitä emme ole, vaikka meistä opettajista moneksi onkin.

Hyvää loppuvuotta!

Hokus pokus … eller hur var det igen?

Året börjar gå mot sitt slut. Vid en tillbakablick kan man konstatera att såväl lärarskapet som språkundervisningens sits har ventilerats flitigt i olika medier under det gångna året – och med rätta. Lärarskapet är ett tufft yrke med olika slags förpliktelser och innehåll, som under årens lopp lagts till och på grunduppgiften. Det krävs optimism, vilja och en viss ansträngning för att kunna se allt det goda som man kan åstadkomma i det egna arbetet. Det är ibland svårt att förstå, varför man inte tycks lyssna på oss proffs och experter i vår egen bransch, när man fattar beslut som avspeglas direkt på vår vardag.

Dylika beslut har varit de många på språkundervisningen inriktade projekt och reformer, av vilka särskilt läget för B1-språket och bedömningen av kommunikations- och interaktionsfärdigheterna för främmande språk och det andra inhemska språket i yrkesinriktade grundexamina väckte diskussion vid förbundsmötet i oktober. De enkäter, som SUKOL har verkställt tillsammans med OAJ och Klasslärarförbundet samt Svenska nu visar vilka följder reformerna har haft.

Ibland verkar det som om vi lärare uppfattas vara trollkonstnärer, som från nästintill ingenting så där bara trollar fram språkkunniga och -medvetna världsmedborgare. Nu har beslutsfattarna ett ypperligt tillfälle att bli medvetna om att projekten inte är självstyrande och att de påverkar varandra, ibland på oföutsebara sätt. Några mirakelmakare är vi inte, trots att vi lärare ibland får vara tusenkonstnärer.

Trevlig avslutning på året!

OUTI VILKUNA, PUHEENJOHTAJA outi.vilkuna@sukol.fi