Etäkoulutusta på flera språk

SUKOLIN KOULUTUSTA

SUKOLin valtakunnallinen koulutuspäivä järjestettiin toista kertaa peräkkäin etäyhteyksin.

TEKSTI ANNA HALME

SUKOLin syyspäivän ruotsinkielisessä aloitusluennossa Annika Peltoniemi Åbo Akademista kertoi kielikylvystä ja antoi vinkkejä kielikylpypedagogiikan soveltamiseen vieraiden kielten tunneilla. Myös monet teemapajoista olivat kaksi- tai monikielisiä.

Inlärningsmetoder i språkbadsundervisning

Enligt Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen börjar tidigt fullständigt språkbad i de inhemska språken tidigast när barnet är tre år och senast när förskoleundervisningen börjar. Språkbadsundervisningen pågår till slutet av den grundläggande utbildningen. En del av verksamheten ordnas på skolans egentliga undervisningsspråk och minst 50 % av verksamheten på språkbadsspråket.

Barn som inte har språkbadsspråket som modersmål kan delta i språkbadsundervisningen. Målet är att under hela den grundläggande utbildningen undervisa alla läroämnen på både språkbadsspråket och skolans undervisningsspråk men inte på båda språken samtidigt. Båda inhemska språken ska användas i undervisiningen för att fördjupa elevernas kulturella identitet.

Undervisningen i läsning och skrivning i årskurserna 1–2 ska genomföras enbart på språkbadsspråket. Grammatikundervisningen börjar först då eleverna kan kommunicera på språkbadsspråket och är motiverade att tillämpa grammatikreglerna. Peltoniemi säger att språkstöttning sker t.ex. genom bilder, matriser, gester, nyckelord och tydliga instruktioner.

Viktigt är att lärarna är tvåspråkiga och språket är både mål och medel för lärandet. Idén är att tillägnandet av ett andraspråk är mest framgångsrikt då förhållandena är likadana som vid förstaspråksinlärning. Mer inlärning sker då fokus flyttas från språkinlärning till naturligt språktillägnande. Eleverna uppmuntras till språkanvändning; lärarens språkbruk får inte dominera i undervisningen.

Språken separeras för att garantera många möjligheter att använda varje språk. En språklig princip som följs är ”en person ett språk”. Borde denna princip förändras med tanke på flerspråkigheten och translanguaging? Den här frågan diskuterades på undervisningsdagen.

Metodologiska principer

Undervisningen är elevcentrerad. Den bygger på diverse teman på ett sätt som gör att olika läroämnen integreras. Enligt Peltoniemi är andra metodologiska principer rutiner och situationsbundenhet. Rutiner skapar trygghet och främjar ordförrådet. Det nya anknyts till barnets erfarenheter och tidigare kunskaper.

I början av språkbadet efterliknar språkinlärningsmiljön barnets förstaspråksinlärning. Viktigt är att komma igång med språkförståelsen och muntlig språkanvändning. Sånger, rim, ramsor, böcker, sagor och språklekar används.

Kommunikationen främjas om personalen upprepar på språkbadsspråket och bekräftar att hen förstått vad barnet sagt på sitt modersmål. Oberoende av språk uppmärksammas ett svar positivt; dock är det viktigt att göra skillnad mellan om det positiva riktas mot språk eller innehåll. I bästa fall följer den övriga språkundervisningen språkbadsprinciperna, t.ex. engelska undervisas på engelska.

Hur kan språkbadsmetoder tillämpas i all språkundervisning? Peltoniemi betonar att språken undervisas genom naturlig kommunikation – i början läggs mer fokus på språkanvändning än grammatik. Språkligt stöd genom bilder, stödord, gester och miner är viktigt. Om möjligt kunde språk och ämnesundervisning integreras.

Mer om språkbad och material om undervisning på flera språk finns på webben: www.abo.fi/sprakbad, www.blogs. abo.fi/sprakbadsbloggen och www.abo.fi/sprakresurs.

Kielellisten päättelytaitojen kehittäminen

Teemapajoissa oli aiheita eri asteille, ja kieliyhdistykset järjestivät ohjelmaa eri kieliin. Pääsin seuraamaan Pauliina Kanervon pajaa, jonka aiheena oli oppilaan kielellisten päättelytaitojen kehittäminen peruskoulun kieltenopetuksessa. Pajan perusta on opetussuunnitelmissa, etenkin tavoitealueessa T3, jonka mukaan on ohjattava oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä ja tuettava hänen kielellisen päättelykykynsä kehittymistä. Tavoitteet liittyvät sisältöalueisiin S1 Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen ja S3 Kehittyvä kielitaito.

Kanervo käytti termiä plurilingualismi eli ”monikielellisyys”, johon kuuluu muun muassa se, että kielen käyttäjä osaa tarpeen mukaan vaihtaa kielestä toiseen tai ilmaista itseään yhdellä kielellä ja ymmärtää toista kieltä. Hän osaa myös toimia tilanteissa, joissa yhteinen kieli puuttuu: hän kokeilee vaihtoehtoisia ilmaisun tapoja, osaa yksinkertaistaa kielenkäyttöään ja käyttää eleitä, ilmeitä ja viittomia.

Miten näitä tärkeitä kielitaitoja voidaan vahvistaa? Kanervon vastaus tähän kysymykseen pohjautuu hänen omaan kokemukseensa saksan, englannin ja ruotsin opettajana. Hän puhui oppijan aktiivisuuden tukemisesta esimerkiksi leikkien, pelien, askartelun, havainnoinnin ja aktiivisen kielenkäytön avulla. Aktiiviseen oppijuuteen kuuluu pohtiminen ja ongelmien sanoittaminen ja ratkaiseminen yhdessä parin tai ryhmän kanssa.

Lämmitellen liikkeelle

Kielellisten päättelytaitojen kehittämisessä kannattaa lähteä liikkeelle lämmitellen. Esimerkiksi B2-saksan 9. luokan etäryhmällä Kanervo kuuntelutti tuttuja satuja ja kehotti miettimään: mitä ymmärsit muiden kielten ja yksinkertaisesti vain tutun tarinan perusteella? Tärkeää on kielitietoisuus ja oikealla tavalla viestiminen: Milloin tai kenelle sanotaan hello, entä good morning? Sanotko bitte vai danke, jos tarkoituksesi on sanoa ”kyllä, kiitos”? Kanervo kertoi myös ravintolaesimerkin, jossa tilaus ”Döner!” maksaa 6,50 euroa ja ”Guten Tag, ich hätte gerne einen Döner, bitte” 4,50 euroa.

Mieleinen tehtävätyyppi niin kielten oppijoille kuin pajaan osallistuneille opettajille on uusien kielten tulkinta. Esimerkiksi saksantunnilla voidaan lukea hollanninkielisiä ja ranskantunnilla italiankielisiä lauseita. Hollantiesimerkki kuului näin:

Ik ben Rita. Ik ben zeventien. Ik woon in Bocholt. Ik heb een tante in Venlo. Daarom leer ik Nederlands.

Kääntämisen lisäksi Kanervo kehotti kertomaan, minkä kielen tai sanan kautta kunkin sanan merkitys avautui.

Oppilaille kannattaa vinkata, että pienikin kielitaito on tärkeää ja toisen kielen osaaminen hyödyttää uuden kielen oppimisessa. Omille oppilailleen Kanervo oli havainnollistanut tätä kertomalla kokemuksistaan Latviassa, jossa hän opetteli latviankielisten sanojen ääntämistä seuraamalla bussimatkan aikana, miten pysäkkien nimet sanottiin. Kun ääntämissäännöt alkoivat selvitä, hän osti seuraavalla matkalla bussiliput itselleen ja seuralaisilleen sanomalla latviaksi: ”Hei! Kolme.” Yksinkertaisella tavalla saa myös mahtavia onnistumisen kokemuksia – ”mä osasin puhua latviaa”.

Puhuttu ja kirjoitettu kieli -harjoituksessa luokka jaetaan pareihin ja ohjeiksi annetaan: Valitkaa kolme eri kieltä, rohkeasti sellaisia, joita ette osaa. Etsikää netistä, miten näillä kielillä kirjoitetaan sanat kuu, auto ja kissa. Kirjoittakaa sanat muistiin käsin ja selvittäkää niiden ääntäminen. Mitä eroja on puhutun ja kirjoitetun kielen välillä? Harjoitelkaa sanoja koko ryhmän kanssa. Kuinka monta uutta sanaa opitte?

Myös rakenneasiat voidaan esittää oppilaille tehtävänä, joka pitää ratkaista. Taululle voi heijastaa esimerkiksi vaatesanat a cap, a shirt, a tie, a skirt, socks, trousers, shoes ja kysyä oppilailta: mitä huomaat? Joku varmasti kiinnittää huomiota siihen, että toisten sanojen edessä on a, joku toinen kenties havaitsee, että toisten lopussa on -s. Seuraavaksi voidaan pohtia yhdessä, miksi näin on. Tällä tavalla luokka voi omalla toiminnallaan selvittää englannin yksikön ja monikon eron.

Mieleinen tehtävätyyppi on uusien kielten tulkinta. Saksantunnilla voidaan lukea hollanninkielisiä ja ranskantunnilla italiankielisiä lauseita.

Kohti parempaa työelämää

Päivän päätösluennossa professori Liisa Mäkelä Vaasan yliopistosta puhui aiheesta ”Itsensä johtamisen taidoilla kohti parempaa työelämää”. Vaikka tuntuisi, että omat vaikuttamismahdollisuudet työn sisältöön, työympäristöön ja työtapoihin ovat rajalliset, paljon on kuitenkin tehtävissä yksinkertaisin keinoin. Apua voi saada työn tuunaamisesta, ja keskeisiä itsensä johtamisen taitoja ovat rakentavat ajatusmallistrategiat.

Mäkelä kehotti pohtimaan, millaista polkua kukin on kulkenut tähän hetkeen työelämässä. Onko esimerkiksi koulutusalan valinta perustunut pitkälliseen haaveeseen vai ollut enemmän sattumien summaa. Miten olen ohjannut itseäni tähän asti, voinko ammentaa siitä? Mihin olen matkalla ja miksi? Mitä juuri minulle tarkoittaa ”kohti parempaa työelämää”?

Työn tuunaaminen (job crafting) on työntekijän aktiivista toimintaa, jolla omaa työtä muutetaan itselle mielekkäämmäksi. Siihen voi kuulua työtehtävien, tekemisen tavan ja vuorovaikutuksen muokkaaminen. Työn tuunaamista on kuitenkin myös ajattelumallien muokkaaminen: miten ajattelen työstäni? Mäkelä viittasi tapaukseen, jossa kaupan kassa mietti, että hänen tehtävänsä ei ole vain vetää ostokset läpi ja ottaa maksu vaan tuottaa iloa ja hyvää mieltä asiakkaille. Tämän oivalluksen kautta työn mielekkyys lisääntyi.

Mäkelä kertoi tutkimuksestaan, jossa selvitettiin opettajien kokemuksia työn tuunaamisesta koira-avusteisen pedagogiikan avulla ja josta hän oli kirjoittanut juuri ilmestyneeseen Aikuiskasvatus-lehden numeroon 3/2021. Yksi kieltenopettaja oli kertonut haastattelussa seuraavasti:

Sitten ehkä semmoinen tympääntyminen omaan työhön oli käynnissä, niin mä olen tämän koiran avulla jotenkin löytänyt siitä sellaisia asioita, että mä oon niinku innostunut uudestaan ja mä en haluais siitä luopua. Jotenkin se opettajuus on löytynyt uudella tavalla.

Rakentavat strategiat

Itsensä johtamiseen sisältyy käyttäytymiseen keskittyviä strategioita. Näitä ovat esimerkiksi itsetarkkailu ja tavoitteenasettaminen. Jokainen voi tarkastella omaa toimintaansa ja arvioida, onko se toimivaa vai pitäisikö sitä muokata. Opiskeluun, työhön tai muuhun elämänalueeseen liittyvät tavoitteet kannattaa paloitella. Mikä on se pieni juttu, jonka voin tehdä tänään?

Rakentaviin ajatusmallistrategioihin liittyy omien uskomusten ja oletusten havainnointi ja pohdinta siitä, onko niitä syytä muuttaa. Urheilupsykologiasta on tuttua mielikuvien voima: mielikuvaharjoittelu heijastuu käytännön suoritukseen.

Esimerkiksi stressireaktion taustalla olevia tekijöitä kannattaa opetella tunnistamaan. Stressi sinänsä ei ole pelkästään huono asia, sillä stressihormonit voivat myös auttaa parantamaan suoritusta, mutta liiallinen tai pitkäkestoinen stressi vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Mikä stressaavassa tilanteessa itse asiassa on uhattuna? Onko vaarana vain se, että oma egoni saa kolhun tai että joku muu voi ajatella minusta negatiivisesti? Kuinka vaarallista oikeasti on, jos ”pahin mahdollinen” toteutuu?

Läsnäolo- ja tietoisuustaitojen harjoittaminen kannattaa myös. Haastavalta tuntuvassa tilanteessa voi pysähtyä ja pohtia: Onko juuri tässä hetkessä jotain hätää? Vai huolehdinko jostain menneestä tai tulevasta? Mäkelä kutsui tällaista stressiä mielen aikamatkailun tuotteeksi.

”Ne tunteet ja ajatukset kasvavat, joita ruokkii” on kulunut lause mutta samalla kiistaton tosiasia. Omia aivojaan voi huijata niinkin yksinkertaisella tavalla kuin hymyilemällä: aivot saavat positiivisen viestin, joka saattaa johtaa koko näkökulman vaihtumiseen. ”Ole ystävällinen ja kannustava muille mutta myös itsellesi, niin yhteinen ja oma hyvä lisääntyy”, Mäkelä sanoi. Tutkimusten mukaan työmotivaation rakentumisessa tärkeää on nimenomaan se, että työssä voi auttaa muita tai tehdä hyvää. Opetusalalla työn merkityksellisyyttä ei tarvitse kaukaa hakea, mutta silti voi pysähtyä pohtimaan syvällisemmin, mikä luo mielekkyyttä työhön. ”Johda itseäsi lempeällä määrätietoisuudella kohti sinulle parempaa työelämää”, kuului Mäkelän viesti.

Lue myös multimodaalisuus-teemapajaa pitäneen Anna von Zansenin juttu tämän lehden sivuilta 22–23. Toivottavasti jo seuraavaan koulutuspäivään 5.2. voimme kokoontua kaikki Tampereelle! Lisätietoja Tampereen koulutuspäivästä on tämän lehden sivuilla 6–7 ja osoitteessa sukol.fi/koulutus.