Multimodaalisuuden muistilista

Mitä kieltenopettajan kannattaa ottaa huomioon videoita ja kuvia valitessaan?

TEKSTI ANNA VON ZANSEN KUVA MIKKO NIEMI

SUKOLin syyspäivillä pohdimme teemapajassani osallistujien kanssa multimodaalisten materiaalien kuten videoiden ja kuvien käyttöä kieltenopetuksessa etenkin puheen ymmärtämisen näkökulmasta. Osallistujat vastasivat lyhyeen kyselyyn, jonka tuloksista kerron tässä. Esittelen myös multimodaalisuuden muistilistan: Mitä kieltenopettajan on otettava huomioon videoita ja kuvia valitessaan?

PUHEEN VAI KUULLUN YMMÄRTÄMINEN?

Artikkelissa käytän termiä puheen ymmärtäminen, koska multimodaalisten materiaalien tulkitseminen edellyttää kuuntelun lisäksi katselua. Termi on käytännöllinen, sillä se kattaa tallenteiden kuuntelun ja katselun lisäksi reaaliaikaisesti kuultavan puheen ymmärtämisen. Ylioppilastutkinnon kielikokeissa erotetaan edelleen kuullun- ja luetunymmärtämistehtävät, vaikka nykyään opetussuunnitelmissa vieraan kielen vastaanottamistaitoja kutsutaan taidoksi tulkita tekstejä.

Lähtökohtia puheen ymmärtämisen opettamiseen • Hyödynnä monipuolisesti erilaisia äänitteitä • Tarjoa opiskelijoille vaihtoehtoja, joista valita • Tarjoa kullekin opiskelijalle sopivan vaativia tehtäviä • (Online)vierailuista spontaania puhetta • Käsikirjoita laatimasi äänitteet ideatasolla: puhut vapaammin • Tuo esiin kieliä rinnakkain (monikielinen kompetenssi) • Totuta erilaisiin puhujiin natiivimallin lisäksi • Hyödynnä tarinallisuutta – sido äänitteet aina kontekstiin • Rakenna positiivinen ilmapiiri, salli virheet: asenne ratkaisee • Suosi ongelmanratkaisu- ja yhteistyötehtäviä • Opeta kuuntelu- ja katselustrategioita • Tue itsenäistä kuuntelua

Kyselystä ratkaisuihin

Teemapajan aluksi osallistujat vastasivat kyselyyn, jonka mukaan valtaosa koki saaneensa liian vähän koulutusta kuvien ja videoiden opetuskäyttöön. Opettajien täydennyskoulutustarpeissa korostuvat etenkin konkreettiset vinkit ja menetelmät: miten opettaa ja harjoituttaa puheen ymmärtämistä käytännössä? Opettajat toivovat lisää tietoa kuuntelustrategioista, jotta osaisivat opettaa niitä opiskelijoilleen.

Yhdeksi menetelmäksi suosittelen henkilökohtaista kuuntelu- ja katselupäiväkirjaa, johon opiskelijat voivat koota oppimiansa sanoja, fraaseja ja tekniikoita, miksei myös saamaansa palautetta ja vinkkejä. Huonojen kokemusten takia kuunteluun saattaa liittyä pelkoja tai ahdistusta, joten päiväkirjaan kannattaa listata omia tuntemuksia, etenkin onnistumisia. Kuuntelupäiväkirjan voisi yhdistää Kielisalkku- tai Kieliprofiili-työskentelyyn.

Suurimmat haasteet liittyivät vastaajien mielestä sopivien äänitteiden löytämiseen ja ajan puutteeseen. Lisäksi opetusryhmissä on hyvin eritasoisia opiskelijoita, joten sopivan haastavien kuuntelu- ja katselutehtävien tarjoaminen oikeaan aikaan kullekin opiskelijalle on vaikeaa.

Esimerkiksi eriväristen QR-koodipolkujen avulla saa isonkin ryhmän hajautettua sopivan tasoisten kuuntelutehtävien äärelle. Opiskelijoita kannattaa myös motivoida yhdistämään vieraan kielen kuuntelu monin tavoin osaksi omaa arkea. Edistyneemmät kuuntelijat viihtyvät kiinnostavien podcastien tai musiikin parissa, alkeistason kuuntelijat puolestaan hyötyvät Ylen Kielikoulun kaltaisista sovelluksista.

Opettajien täydennyskoulutuksen lisäksi multimodaalisten materiaalien käyttö edellyttää tarvittavia työvälineitä ja tietoliikenneyhteyksiä koulutuksen järjestäjiltä.

Mitä materiaaleja käytetään?

Kyselyn mukaan opettajat käyttävät opetuksessaan pääosin kustantajien laatimia äänitteitä, vanhoja ylioppilaskuunteluja ja nettilähteistä kuten Youtubesta peräisin olevia äänitteitä. Oppimateriaalien äänitteisiin toivottiin enemmän autenttisuutta, musiikkia ja valinnanvaraa.

Vastaajat eivät kokeneet tekijänoikeuksia esteeksi kuvien ja videoiden opetuskäytölle. Tämä saattaa johtua siitä, etteivät kaikki tunne nettivideoiden, elokuvien, mainosten ja ulkomaisten sarjojen esittämiseen liittyviä rajoituksia. Videoiden luvallinen käyttö vieraiden kielten opetuksessa on tällä hetkellä ongelmallista, sillä Opetushallituksen hankkima tv-ohjelmien käyttölupa koskee kotimaisia ohjelmia.

Ratkaisuna kehotan käyttämään avoimia sisältöjä (esimerkiksi Creative Commons -lisensoituja videoita) sekä jakamaan linkin tallenteeseen, jolloin opiskelijat katsovat äänitteen itse opettajajohtoisen striimauksen sijaan. Linkin jakaminen kannattaa, sillä jokainen saa silloin itse säätää äänenvoimakkuuden sopivaksi ja kelata tai tauottaa äänitettä tarvittaessa. Lisäksi etäopetuksessa linkin itsenäinen katselu kuormittaa vähemmän tietoliikenneyhteyksiä.

Tavoitteista liikkeelle

Teemapajan osallistujat kaipasivat ohjeita siihen, mitä ottaa huomioon multimodaalisia aineistoja käytettäessä. Kannustan miettimään ensin harjoittelun oppimistavoitteita ja sen jälkeen valitsemaan äänitteen muodon ja sisällön. Mitä on tarkoitus harjoitella? Harjoitellaanko pääkohtien ymmärtämistä, tärkeän yksityiskohdan poimimista vai päättelyä tekstin perusteella? Millaista sanastoa opiskelijat jo hallitsevat? Mikä tekstilaji on vuorossa? Edellyttääkö puheen ymmärtäminen kuvan tai videon seuraamista, vai esitetäänkö asiat lähinnä kielellisesti? Millaisia tehtäviä harjoitteluun sisältyy?

Kuuntelu- ja katselutaitojen kehittyessä tiedon löytäminen tekstistä kuin tekstistä helpottuu. Alkeistason kielen oppijoille äänitteitä valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota tarinan kulkuun, kerronnan tempoon sekä puhujien ominaisuuksiin ja määrään. Rauhallisen puhujan loogisesti etenevää, konkreettisia arkielämän tilanteita koskevaa, suoraan edestä kuvattua haastattelua on helpompi seurata kuin nopeatempoista musiikkivideota, joka sisältää vaihtuvia kuvakulmia, useita henkilöitä, abstrakteja käsitteitä ja kielikuvia.

Äänitteen vaikeustasoon voi vaikuttaa puhenopeutta hidastamalla sekä väliotsikoita tai taukoja lisäämällä, mutta editointiin täytyy olla lupa ja se vie aikaa. Suosittelen käyttämään harjoitteissa useampaa kuuntelukertaa, sillä siten voidaan vähentää kuunteluun liittyvää ahdistusta.

Käytännön huomioita

Opettajan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, käyttääkö harjoituksissa sisältö- vai kontekstikuvia. Sisältökuvat tukevat äänitteen sisällön ymmärtämistä (esimerkiksi luentokalvot puheen tukena), kontekstikuvat puolestaan auttavat sitomaan kuultavan puheen tiettyyn tilanteeseen, mikä on tärkeää kokonaiskuvan hahmottamisen kannalta. Kuten arkielämän tilanteissakin konteksti tukee ymmärtämistä.

Mikäli äänitteeseen liittyy kysymyksiä, ne tulisi asetella ruudulle rinnakkain videon tai kuvien kanssa. Multimodaaliset materiaalit ovat perinteisiin audioäänitteisiin verrattuna tulkinnanvaraisempia. Oikeita vastauksia voi olla useampia, ja opiskelija voi poimia vastauksensa eri kohdasta kuin tehtävän laatija on alun perin suunnitellut.

Suomalaiset kieltenopettajat aristelevat usein itsensä ja muiden kuvaamista. Lisäksi saatetaan ajatella, että vain äidinkeliset puhujat ääntävät oikein tai puhuvat riittävän virheettömästi. Kannustan kuitenkin kieltenopettajia tuottamaan rohkeasti itse äänitteitä omaan opetuskäyttöönsä, sillä valmiiden tasoltaan ja sisällöltään sekä käyttöoikeuksiltaan sopivien äänitteiden löytäminen on haastavaa ja aikaa vievää. Mikäli opiskelijaryhmässä on salliva ja kannustava ilmapiiri, kannattaa harjoittelussa hyödyntää myös opiskelijoiden laatimia esityksiä ja äänitteitä.

Muistathan esimerkiksi sähköpostitse pyytää luvat kuvaamiseen ja tallentamiseen ja valmiita videoita käyttäessäsi tarvittaessa editointiin ja julkaisemiseen. Kysythän koulusi tietosuojavastaavalta etukäteen neuvoa, miten ja missä tallenteita voi säilyttää, sillä kieltenopetuksessa tehdyt tallenteet sisältävät usein henkilötietoja.

Reaaliaikaisuutta mukaan

Harjoitusten ei aina tarvitse perustua tallenteeseen, vaan reaaliaikaiset (video)puhelut ja vierailut ovat motivoivia ja tukevat kielenoppijan minäkuvan rakentumista. Vuorovaikutustilanteissa harjoitellaan samalla useita eri taitoja ja tutustutaan kulttuuriin.

Erityisen hyödyllisenä pidän niin sanottujen kielilähettiläiden käyttämistä – he ovat esimerkkejä siitä, että vierasta kieltä kannattaa opiskella ja siitä on käytännön hyötyä myöhemmin elämässä. Omien verkostojen lisäksi arjen kielilähettiläitä voi löytää esimerkiksi yrityksistä ja suurlähetystöistä.

Puheen ymmärtämisen arviointiin ja mittaamiseen liittyvistä haasteista emme ehtineet teemapajassa keskustella. Uskon, että tutkimuksen avulla opimme paremmin ymmärtämään opiskelijoiden kuunteluprosesseja. Kun ymmärrämme opiskelijoiden mielessä tapahtuvia prosesseja, osaamme tarjota oppimista edistävää palautetta. Tutkimusta tarvitaan myös, jotta kielitaidon arviointiin osataan laatia toimivia multimodaalisia materiaaleja sisältäviä tehtäviä.

KIRJOITTAJA

Anna von Zansen on opetusteknologiasta kiinnostunut saksan ja ruotsin kielen opettaja. Hän on työskennellyt Ylioppilastutkintolautakunnan Digabi-projektissa ja väitellyt aiheesta Uudenlaista kuullun ymmärtämistä – Kuvan ja videon merkitys ylioppilastutkinnon kielikokeissa (Jyväskylän yliopisto, 2019). Tällä hetkellä von Zansen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston DigiTala-hankkeessa, jossa kehitetään puheentunnistusta hyödyntäviä sovelluksia kielitaidon arviointiin.