Asiantuntija-artikkeli
Magneettikuvalöydökset eivät välttämättä oireile Leikkausarvioon lähetettyjen iskiaspotilaiden magneettikuvauksessa todettuja rappeutumiseen liittyviä löydöksiä vertailtiin poikkileikkaustutkimuksella. Potilaat luokiteltiin McKenzien menetelmällä.
Kuva: Kansainvälinen McKenzie-instituutti
10
Hyvä Selkä 3/2021
AINOASTAAN LÄÄKÄREILLÄ on oikeus tehdä lääketieteellinen diagnoosi. Fysioterapeuttien tulee selvittää diagnoosista toiminnallinen oireyhtymä, mikä sisältää joukon samanaikaisia oireita ja ilmiöitä, jotka vastaavat lääketieteellistä diagnoosia laatiessaan terapiasuunnitelmaa. Fysioterapeutti Robin McKenzien kehittämä mekaaninen diagnostisointi ja terapia on näyttöön perustuva ranganja raajaongelmia potevien potilaiden tutkimus- ja hoitomenetelmä. Menetelmässä iskiaspotilaat, joilla on hermoperäistä kipua, luokitellaan oireiden käyttäytymisen perusteella eri oireyhtymiin, joista tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta. Ensinnäkin tarkasteltiin Derangement-oireyhtymää, jossa iskiaspotilaan hermokipu vähenee tai/ja poistuu raajan ääreisosista. Kivun tuntemus siirtyy eli kipu sentralisoituu raajan yläosiin, pakaran alueelle, tai keskelle alaselkää tietyn suuntaisten liikkeiden ja asentojen seurauksena. Lisäksi näillä iskiaspotilailla, joiden kipu sentralisoituu, on osoitettu olevan hyvä ei-leikkauksellisen hoidon ennuste. Toiseksi tarkasteltiin iskiaspotilailta, joiden kipu periferioituu, mikä on sentralisaatiolle vastakkainen ilmiö. Siinä rangasta johtuva hermokipu ei muutu, tai se siirtyy asteittain rangan läheisyydestä raajan ääriosiin. Heillä on ei-leikkaushoidollisesta terapiasta huonompi ennuste, ja näistä potilaista suurempi osa päätyy leikkaukseen kuin potilaat, joiden oireet sentralisoituvat. Tutkimuksessa verrattiin leikkausarvioon lähetettyjen iskiaspotilaiden magneettitutkimuksella (MRI) todettuja löydöksiä sentralisoitujien (CEN) ja eisentralisoitujien (Non-CEN) välillä poikkileikkausasetelmassa.
Tutkimuksen kulku Tutkittavana oli 150 perusterveydenhuollosta ja työterveyshuollosta KeskiSuomen keskussairaalaan, fysiatrian ja kirurgian poliklinikalle lähetettyä iskiaspotilasta. Erikoislääkärin tutkimuksen jälkeen potilaille, joilla oli epäily leikkaustarpeesta, annettiin lähete lannerangan MRI-tutkimukseen välilevytyrän leikkausarviointia varten. Iskiaspotilaat olivat 18–65-vuotiailta, ja heidän oireensa olivat kestäneet vähintään kuusi viikkoa.
”Iskiasvaiva paranee yleensä itsestään.” Tutkimuksesta suljettiin pois raskaana olevat ja potilaat, joiden selkä oli jo aiemmin leikattu tai hoidettu McKenzien menetelmällä. Lisäksi ratsupaikkaoireyhtymä ja muut vakavien sairauksien oireita sairastavat, edeltävät korkeaenergiset tapaturmat sekä osteoporoottiset murtumat ja fibromyalgiat suljettiin pois tutkimuksesta. Potilaiden odottaessa MRI-tutkimukseen pääsyä heidät tutkittiin McKenzien menetelmällä ja luokiteltiin oireyhtymiin. MRI-löydökset analysoivat aluksi radiologit, sen jälkeen rappeumamuutokset analysoi Keski-Suomen keskussairaalassa erikoistuva ortopedi, ja lopuksi erikseen välilevytyrät, jotka painoivat hermojuurta, kokenut fysiatri. Demograafisten tekijöiden, iän, sukupuolen, painoindeksin ja tupakoinnin lisäksi selvitettiin tutkimushetkellä selkäkivun kesto sekä tämänhetkisen iskiaskivun kesto. Lisäksi kartoitettiin suoran jalan nostotesti (SLR), tuntoja lihasvoimien sekä refleksien muutokset.
