Idyllisestä ranskalaiskylästä Helsinkiin Ranskanopettaja Henri Loiseaun haastattelu
Kuva: Kerttu M.
Astuin muutama kuukausi sitten ranskanluokkaan, kun opettajan paikalla istui tuntematon trendikkäästi pukeutunut nuori mies kahvia siemaillen. Kuin suoraan kalliolaisesta kahvilasta! Pian selvisikin, että kyseessä oli Helsingin Kalliossa asuva uusi ranskan opettajamme Henri Loiseau, 28. Vielä viisi vuotta sitten hän opiskeli Ranskassa yliopistossa kirjallisuutta, mutta opiskelijavaihto Suomeen muutti kaiken. Istahdimme koulun kirjaston punaisille nojatuoleille ja puolen tunnin ajaksi pääsin kuulemaan opettajamme kiinnostavan tarinan.
Missä päin Ranskaa synnyit ja minkälaista oli kasvaa siellä? “Asuin lapsuuteni tyypillisessä pohjoisranskalaisessa pikkukylässä lähellä Toursia. Kylässä oli vain 3000 asukasta, ja tietysti leipomo, eli boulangerie sekä lihakauppa. Vähän niin kuin Suomen maaseudulla, myös siellä lähimmät naapurit olivat pitkän matkan päässä, mutta se oli kaikkiaan todella idyllinen paikka. Ollessani 14-vuotias perheeni muutti Bretagneen.” Miten päädyit lähtemään opiskelijavaihtoon juuri Suomeen ja tiesitkö Suomesta etukäteen mitään? “Vaihtoehtojani olivat Englanti, Skotlanti ja Irlanti, mutta koska halusin päästä johonkin minulle uuteen sekä eksoottiseen paikkaan, tuntui Suomi ja Helsingin yliopisto oikealta ratkaisulta. Suomesta tiesin kirjaimellisesti vain sen, että täällä on outo kieli (se olettamus on osoittautunut oikeaksi) sekä sen, että täällä on paljon metsää (pitää myös paikkansa). Sopeutuminen tuntemattomaan ympäristöön on kuitenkin sujunut hyvin, enkä ole esimerkiksi kokenut vaikeaksi saada ystäviä, vaikka jotkut sanovat, että suomalaisiin on aluksi vaikea tutustua.” Tuntuuko sinusta, että Helsinki on sellainen paikka, johon haluaisit jäädä? Miltä tulevaisuuden suunnitelmasi vaikuttavat? “Haluan tulevaisuudessa olla englannin ja ranskan opettaja, sitten kun gradunikin on vielä valmis. Aluksi tarkoitus oli palata Ranskaan, mutta nyt aion kyllä jäädä Helsinkiin. En ole missään muualla ulkomailla tavannut ihmisiä, jotka puhuvat ranskaa niin hyvällä aksentilla kuin suomalaiset. Ja rakastan Helsinkiä, koska tämä on täydellisen kokoinen kaupunki ja julkinen liikenne toimii erinomaisesti.” 34
