Epitome Latina

Apud innumerabiles nationes Senatus populusque Romanus imperium et firmum et stabile tenuit. Solum in potestatem Romanam atque pugnas significantes cogitationes virorum historiae peritorum conferuntur, verum ego enim puto utile esse etiam affectus nationum subiectarum ipsi captori scrutari. Nominatim Graecos dixit Horatius, poeticus Romanus, ferum victorem suum artibus suis cepisse. Haec verba veritatis plena sunt; etenim cultura Graeca artibus magnificissimis in cultu deorum Romanorum, civibus educandis atque architectura magnam partem possederunt. Summam vim, “divinam mentem” a Cicerone appellatam, Romani putaverunt totas res, et parvulas et res immanis magnitudinis, in mundo movere. Haec vis divina, nomine etiam numen vel numina, in aliis deis deabusque, exempli causa Neptuno, deo imbris, atque Vesta, dea foci, visa est. Non post multum temporis theologia Graeca apud religionem translaticiam Romanam, nam consuetudine Magnae Graeciae alacri usa res publica Romana erat, magis magisque valuit. Paullatim apud societatem Romanam auctoritate maxima sibi potita est mythologia Graeca; hoc phaenomenon etiam interpretatio Graeca nominabatur. Macedonia subiecta multi Graeci patria sua ablati vel aqua et igni interdicti in servitudinem populi Romani impositi sunt. Artes horum servorum non solum in educando verum etiam toto systemate paedagogico Romano magnan partem habuerunt. Romanis iuvenibus libros Graece recitantibus Romam praeter mercatores et philosophi et poetae, qui cives divitiores mores artesque Graecorum docerent, proficisci sunt. Multi Romanorum culturam Graecam tantummodo admirati sunt, ut Athaenas ad artem rethoricam Graeco magistro discendam ipsi prophicisci sint. Architectura Romana cum arte aedificandi Graecorum coniuncta est, et hodie haec res clarissime in templis antiquis Romanis videatur, quorum celeberrimum sine dubio toto mundo Pantheum Romae situm sit. Etiam ars figendi Graeca Romanis maxime placuit; nam adeo simulacra ex oppidis Graecis Romam importabantur, ut nonullae naves haec simulacra tansportantes saburra ingente et tempestate ferocissima in mari submersae sint. Postremo mentionem aliquorum Romanorum vehementer moribus Graecorum resistentium mihi faciendum est. Cato maior, vir publicus et scriptor clarissimus, unus acerrimorum adversariorum Graecis fuisse traditur. Non enim nulli Romani de rebus sophisticis nihil curaverunt; quiddam ex numero agricolarum Romanorum se sententiis philosophicis et artibus rhetoricis minime vexaverunt. His viris non maxime mores et cultura Graeciae significaverunt.

Rooman senaatti ja kansa pitivät vahvasti ja vakaasti vallassaan lukemattomia kansoja. Historioitsijat keskittävät ajatuksensa aina vain roomalaiseen valtaan sekä merkittäviin taisteluihin, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä, että on myös erittäin tärkeää tutkia alistettujen kansakuntien vaikutuksia itse valloittajaa kohtaan. Horatius, roomalainen runoilija, sanoi nimenomaan kreikkalaisten valloittaneen taiteellansa hurjan valloittajansa. Nämä sanat ovat täynnä totuutta, sillä kreikkalaisella kulttuurilla ja äärimmäisen upeilla taiteilla oli suuri rooli roomalaisten jumaltarustossa, kansalaisten koulutuksessa sekä arkkitehtuurissa. Roomalaiset uskoivat ylimmän voiman, jota Cicero kutsui ”jumalalliseksi järjeksi” (lat: divina mens), vaikuttavan jokaiseen maailman asiaan - sekä pikkuruisiin että jättiläismäisiin. Tämä jumalallinen voima näkyi muissa jumalissa sekä jumalattarissa kuten Neptunuksessa, sateen jumalassa ja Vestassa, kotilieden jumalattaressa. Ajan kuluessa kreikkalainen käsitys jumalista sai yhä enemmän vaikutusvaltaa roomalaisten perinteisessä uskonnossa, sillä kanssakäynti Rooman ja Suur-Kreikan (Italian eteläpuolen kreikkalaissiirtokunnat) välillä oli vilkasta. Vähitellen kreikkalainen mytologia hankki itselleen erittäin vahvan aseman Rooman yhteiskunnassa; tätä ilmiötä kutsutaan myös tulkinnaksi kreikkalaisin mallein (lat: interpretatio Graeca). Kun Makedonia oli valloitettu, monet kotimaastaan siirretyt tai karkotetut kreikkalaiset asetettiin Rooman kansan palvelukseen. Näiden orjien taidoilla ei ollut suurta vaikutusta ainoastaan koulutuksessa, vaan myös koko roomalaisessa pedagogisessa järjestelmässä. Roomalaisten nuorten lukiessa kreikkalaisten kirjoja kauppiaiden ohella Roomaan lähti filosofeja ja runoilijoita opettamaan varakkaille kansalaisille kreikkalaisten tapoja ja taiteita. Monet ihailivat kreikkalaista kulttuuria siinä määrin, että lähtivät itse Ateenaan opiskelemaan retoriikkaa kreikkalaisen opettajan johdolla. Roomalainen arkkitehtuuri yhdistyi kreikkalaisen rakennustaidon kanssa ja tämä asia näkyy tänä päivänä selvimmin muinaisissa roomalaisissa temppeleissä, joista Roomassa sijaitseva Pantheon lienee kuuluisin koko maailmassa. Myös kreikkalainen kuvanveisto viehätti suuresti roomalaisia; Roomaan näet tuotiin siinä määrin kuvapatsaita kreikkalaisista kaupungeista, että eräät näitä kuvapatsaita tuovista laivoista upposi meren pohjaan liian suuren painolastin ja erittäin hurjan sään takia. Lopuksi minun on mainittava joitakin roomalaisia, jotka vastustivat tiukasti kreikkalaisten tapoja. Cato vanhemman, valtaisan kuuluisan kansanmiehen ja kirjailijan, kerrotaan olleen yksi terävimmistä kreikkalaisten vastustajista. Eräät roomalaiset nimittäin eivät olleet lainkaan kiinnostuneita viettelyn taitoihin liittyvistä asioista; eräät roomalaiset maanviljelijät eivät juurikaan vaivanneet itseään filosofisilla mietinnöillä tai retoriikan taidoilla. Näille miehille Kreikan tavat ja kulttuuri eivät merkinneet suuresti.