Opettaja voi lähteä Norssista, mutta Norssi ei lähde opettajasta

Norssissa on kautta aikojen opettanut mieleenpainuvia, pitkäaikaisia ja suorastaan legendaarisia opettajia. Jälleen tänä keväänä kahden heistä ura täällä Norssissa kuitenkin päättyy – ainakin melkein. Kaisu Otsamo ja Timo Kärkkäinen ovat jäämässä eläkkeelle. Kaisu tosin vielä nähdään Norssin käytävillä ensi vuonnakin satunnaisesti, koska hän pitää abeille pari kurssia. Ettei tule liian iso ikävä norsseja. Veikon toimitus haastatteli Kaisua ja Timoa heidän pitkistä uristaan Norssin opettajina. Kuulimme asiaa opettamisesta, kouluelämästä ja paljon muutakin mielenkiintoista pitkien urien varrelta. Kaisu Otsamo

Miksi sinusta tuli äidinkielen opettaja? “Se on hyvä kysymys. Kirjallisuus on aina kiinnostanut minua. Lukioikäisenä luin paljon, olin varmaan oikea lukutoukka – pakeninkin ehkä joskus pienen kotipaikkakunnan todellisuutta kirjojen maailmoihin. Luin yliopistossa yleistä kirjallisuutta, jonka parissa sai tutustua kulttuureihin monipuolisesti. Minua on aina kiinnostanut se, miten äidinkieli ja kielet ylipäätään vaikuttavat kulttuureihin. Erilaisten kulttuurien tutkiminen on kiinnosKuva: Hyvän työn tavaa. Minusta juuri äidinkieli on oppiaine, jonka parissa konttori oy saa tutkailla maailmaa ja oppia erilaisia ajattelun traditioita. Opiskelin tietenkin lisäksi suomen kieltä. Olen humanisti ja idealisti, uskon kieleen ja sivistykseen. Olin opintojen alkuvaiheessa yliopiston suomen laitoksella töissä, ja olen kirjoittanut joitain artikkeleita – eli tutkiminenkin on ollut aika ajoin kiinnostavaa. Opettaminen kuitenkin on mielenkiintoisinta, olen sydämeltäni opettaja ja koen, että opin nuorilta paljon. Puoliksi leikillään voisi kertoa, mitä opin Punavuoren ja Ullanlinnan nuorilta, kun tulin Norssiin opettajaksi Pohjois-Pohjanmaalta. Ensimmäisen vuoden aikana Norssissa minusta tuntui, että en kyllä ymmärrä yhtään, mitä oppilaat puhuvat. Slangi oli niin erilaista kuin oululaisnuorilla. Tulin ihan uuteen kulttuuriin, johon oppilaat ja opiskelijat minua ansiokkaasti opastivat.” Kerro itsestäsi opettajana. “Olen opettanut Norssissa 18 vuotta. Se on jo pitkä aika samassa työyhteisössä. Ennen Norssia olin muun muassa urheilulukion opettaja, ja olen opettanut myös aikuisia. Olen opettajana rento, jonkun mielestä ehkä liian ‘hyväksyvä’. Minusta on kuitenkin tärkeää, että kohtelen oppilaita ja opiskelijoita aina reilusti. Reiluus merkitsee minulle sitä, että voin joustaa tarpeen tullen. Yksi tarvitsee yhtä, toinen toista – mutta kaikki tarvitsevat ihmistä, joka näkee heidät, uskoo heitä. Olen sitä mieltä, että oppilaat ja opiskelijat 38

kaipaavat kaikkein eniten mahdollisuutta kasvaa omaksi itsekseen. Jokaisella on mielestäni omanlaisensa tie, jokaisella saa olla oma polku. Seuraavaksi jokainen kaipaa opastusta taitojen kartuttamiseksi. Yritän olla tukena, kun oppiminen on vaikeaa tai kun tarvitsee lisää haasteita. Mahdollistaminen on minusta opettamisen perusjuttu. Ihmisethän oppivat asioita eri tavoin ja erilaisin menetelmin. Sen takia pitää mielestäni tarjota mahdollisimman paljon tapoja antaa näyttöjä osaamisestaan.” Paras muistosi Norssi-urasi ajalta? “Norssiin liittyy niin paljon mukavia muistoja ja merkittäviä tapahtumia, että on vaikea sanoa, mikä on kaikkein paras muisto. Rooma-reissut, vanhempien kanssa työskentely luokanohjaajana, lukiolaisten luotsaaminen, erilaiset tapahtumat ja yhteiset retket ovat kaikki ihania muistoja. Ehkä mainitsen kuitenkin erikseen Norssin 150-vuotisjuhlan. Teimme Minna Matinlaurin ja monen muun kanssa juhlavuoden kunniaksi peruskoulun hienon juhlan. Juhlavuonna runojen kirjoittaminen ja lausuminen – lavarunous – kukoistivat. Järjestimme koulussa runopajoja, joissa kirjoitettiin runoja. Runot esitettiin juhlagaalassa. Juhlassa oli roolinsa myös Pentti Saarikoskella, Mika Waltarilla ja muilla Norssin käyneillä kulttuuripersoonilla. Tunnelma oli kaikin puolin hieno, juhlava ja yhteisöllinen. Hienointa oli se, että oltiin koko koulu yhtenäisenä porukkana ja kaikki juhlivat koulua ja koulun yhteistä historiaa. Historiaan tutustuttiin koko kouluvuoden ajan – opin esimerkiksi, että harjoittelijoita kutsuttiin ennen naskaleiksi. Hienoja muistoja liittyy myös Veikko-lehden ohjaavan opettajan ‘virkaan’ monen vuoden ajan. Veikon pitkä historia teki tehtävästä kunniakkaan.” Mitä asioita tulet Norssista kaipaamaan eniten? “Oppilaita ja opiskelijoita jään tietenkin kaipaamaan eniten. Oli vaikeaa kertoa omalle ryhmänohjausryhmälle, että olen lähdössä. Jään kaipaamaan myös työyhteisöä. Norssissa on ihmisiä, joihin olen tutustunut tosi hyvinkin vuosien varrella. Työyhteisössä saa kokea kuuluvansa joukkoon.” Kerro tulevaisuuden suunnitelmistasi. “En jätä Norssia ihan kokonaan vielä. Pidän ensi vuonna pari abikurssia. Olen myös sensori, ja haluan jakaa sensorin asiantuntemusta abeille. Sensorointityö jatkuu myös. Lisäksi teen uutta lukion oppikirjasarjaa vielä ensi vuonna. Vielä on siis aikaa miettiä, mitä seuraavaksi tekisin - lähdenkö maailmanympärysmatkalle lastenlasten kanssa vai vietänkö aikaa mökillä? Olen aika hyvä löytämään aina kaikenlaista tekemistä, eikä minulla ole ikinä tylsää. Siinä mielessä minulla on ihan hyvä mieli, tämä on oikea hetki jäädä eläkkeelle.” Mitä muuta haluat sanoa Veikon lukijoille? “Olin tosiaan Veikon ohjaava opettaja vuosikausia. Veikko on maailman paras lehti, jonka julkaiseminen on joka kerta kulttuuriteko. Veikko on ilmestynyt aina melko säännöllisesti, ja jos se välillä vähän nuukahtaa ja nukahtelee, 39

niin se pitää aina herättää uudelleen henkiin. Minulla on ollut valtavan hauskaa kaikkien Veikon toimittajien ja toimituskuntien kanssa. Veikolla on myös ollut aina loistavia päätoimittajia - terveisiä tämänhetkiselle päätoimittajalle, Eelikselle. Ja kaikille norsseille rakkaat terveiset. Ratakadun norssi on hieno koulu. Pitäkää lippu korkealla!”

Timo Kärkkäinen

Miksi sinusta tuli fysiikan, kemian ja matematiikan opettaja? “Auskultoin täällä 1985 ja valmistuin fysiikan, matematiikan ja kemian opettajaksi keväällä 1986. Aloitin seuraavana syksynä täällä Norssissa opettajana heti auskultoinnin jälkeen. Se tekee siis yhteensä noin 36 vuotta. Toinen uravaihtoehto, mitä ajattelin, oli lääkärin ura ja kolmas oli luonnontieteellinen. Muita vaihtoehtoja sinänsä en aikanaan ajatellut.” Kuva: Helsingin yliopisto

Kerro itsestäsi opettajana. “Täytyy kyllä sanoa, että 36 vuotta on niin pitkä aika, että olen aivan erilainen opettaja nyt verrattuna siihen, minkälainen olin noin 30-vuotiaana. Nuorempana olin paljon tiukempi ja jotenkin pedanttisempi. Samalla tavalla kuin missä tahansa pitkässä suhteessa, on se sitten avioliitto tai isä-lapsi-suhde, niin aina suhde muuttuu ja yleensä ihminenkin muuttuu. Hyvä esimerkki on myös teknologian kehitys ja moderni teknologia opetuksessa. Silloin aikoinaan, kun käytössä oli vain paperi ja kynä ja opetus tapahtui liitutaulu- ja liitupohjaisesti, opetuksen puitteet olivat aivan erilaiset kuin nykyään. Se mikä tässä työssä on hyvä, on myös se, että opettajille on tullut uusia vaatimuksia pysyä ajan tasalla. Tämä korostuu erityisesti siksi, koska tämä on opettajankoulutusyksikkö ja täytyy pystyä toimimaan uudenlaisin menetelmin opetusharjoittelijoiden kanssa.” Paras muistosi Norssi-urasi ajalta? “Tähän 36 vuoteen mahtuu hurjan paljon asioita. Parhaiksi muistoksi sijoittuvat totta kai erilaiset juhlat kuten Norssin 125- ja 150-vuotisjuhla. Tosi lämpimästi muistan myös erilaisia opettajien juhlia, joita järjestettiin siis vapaa-ajalla. Meillä on ollut hyvinkin vireää toimintaa.” Lisäksi Timo halusi nostaa esille seuraavat positiiviset Norssi-muistonsa. “Näiden lisäksi olen ollut perustamassa ja pitkään toiminut runopiirissä. Siellä me kirjoitettiin runoja sekä kommentoitiin ja analysoitiin niitä. Se on ollut hyvinkin tärkeää. Nostan tärkeäksi myös erilaisen tiedetoiminnan. Meillä oli tällainen tieteellinen maailmankuva -ryhmä, jossa on ollut mukana hyvin mielenkiintoisia oppilaita ja opiskelijoita. Sen kautta on voinut kohdata nuoria muulla tavalla kuin siinä aineen opetuksessa. Hyvin merkittäviä ovat 40

olleet myös leirikoulut. Itse olin mukana Virossa ja Roomassa 9-luokkalaisten kanssa. Olen ollut muutenkin hyvin kiinnostunut kansainvälisestä toiminnasta, jota olen päässyt toteuttamaan mm. monilla CERNin tiedeleireillä Genevessä, Riminin ystävyyskoulumatkoilla lukiolaisten kanssa sekä opettajana eri maiden kollegoiden kanssa. Yli kymmenen vuotta sitten olin perustamassa opettajabändiä Ratakatu Rocketsia ja toimin siinä rumpalina. Olin myös mukana perustamassa Norssin vappukonserttitoiminnon. Ensimmäiset vappukonsertit olivat mun ideoimia silloisen musiikin opettajan kanssa. Nyt ne on valitettavasti ollut pari vuotta koronan takia tauolla. Musiikki merkitsee minulle hyvin paljon ja on ollut hienoa päästä toteuttamaan näitä kaikkia eri kiinnostuksen kohteita täällä koulussa.” Mitä asioita tulet Norssista kaipaamaan eniten? “Eniten tulen kaipaamaan ihmisiä eli kollegoita ja nuoria. Nuorten kanssa työskentely on parasta, mitä tähän työhön liittyy. Pidän tätä työtä tärkeänä ja itselleni sopivana. Tämä on ehdottomasti paras työ itselleni, mitä olisin voinut ajatella. Työyhteisö merkitsee minulle todella paljon. Ajattelen olevani sosiaalinen luonne ja ihmisten kautta tulee ilon aiheita. Tämä näkyy esimerkiksi tuntityöskentelyssä ja oppilaiden kanssa toimimisessa.” Kerro tulevaisuuden suunnitelmistasi. “Täytyy sanoa, että aina silloin tällöin vaimoni esittää tuon saman kysymyksen ja ihmettelee, mitä mä sitten teen. Tämä on tähtitieteellisesti ilmaistuna jonkinlainen hyppy mustaan aukkoon. Mulla ei siis ole todellakaan tähän vastausta, ei käytännössä minkäänlaista. Ajattelen kuitenkin toiveikkaasti, että löydän jotakin ja uskon, että jotain tosi kiinnostavaa elämä vielä tuo eteen. Tähän voisi ehkä liittää myös sen, että me ollaan 44 vuotta vaimon kanssa asuttu tässä koulun lähettyvillä, mutta toukokuussa muutetaan Hollolaan. Pannaan siis niin kuin kaikki uusiksi.” Mitä muuta haluaisit sanoa Veikon lukijoille? “En muista oliko se Veikko vai abikronikka muutaman vuoden takaa, mutta siinä sanottiin tästä minun ja koulun välisestä suhteesta, että ’Timo täytyy haudata Norssin pihaan’. Se oli mun mielestä tosi hyvä ajatus, vaikka se todennäköisesti ei koskaan toteudu. Joka tapauksessa lähtemätön jälki jää koulusta ja nuorista. Mulla on myös melkoisen hyvä kasvomuisti eli monia oppilaita tunnen jopa 30 vuoden takaa. Musta on todella hienoa ja ihanaa tavata entisiä oppilaita ja oppilaiden vanhempiakin sekä olla heidän kanssaan tekemisissä. Kaiken kaikkiaan Norssi on ollut erittäin iso osa elämää. Ehkä voisin vielä näin loppusanana todeta, että mä olen koko ajan ajatellut, että oon osa jotain suurempaa, kun oon Norssin opettaja.”

Kiitos Kaisu ja Timo vuosistanne Norssissa!