Mikään ei ole mielenterveyden uhrauksen arvoinen

Elämä on pitkä ja arvaamaton tie, jonka varrella vastaan tulee ylä- ja alamäkiä. Kukaan ei kuitenkaan varoittanut niistä arvaamattomista syvistä kuopista, joihin vajotessa matka takaisin ylös voi tuntua mahdottomalta. Elämme yhteiskunnassa, jossa sanat ‘nuoruus on elämäsi parasta aikaa,’ kuuluvat jatkuvasti vanhempien ihmisten suista. He jakavat tarinoitaan ajasta, jolloin nuorisokulttuuri oli vasta aluillaan. Päästiin kuuntelemaan rokkibändejä ja pukeutumaan nahkatakkeihin. Poltettiin tupakkaa, ja nautittiin elämästä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja niin on todellisuutemmekin. Nykyään sosiaalisesta mediasta katsellaan kuvia, joiden muokkaamiseen on käytetty enemmän aikaa kuin itse kuvien ottoon. Näitä nimenomaisia kuvia vertaamme itseemme, aina sieluumme asti. Meille on muodostunut myös monia muita epäterveellisiä tapoja ja huolenaiheita, joita universumi jatkaa jakamistaan meille. Ilmastonmuutos, maailmanlaajuinen pandemia ja naapurimaamme käymä sota Euroopassa; ei ihme, jos tunnelmat eivät tällä hetkellä ole katossa. Yksilöinä ajattelemme monesti asioiden menevän nopeasti ohi. Hautaamme toksiset ajatuksemme syvälle sisimpään, mikä voi vaikeuttaa niiden käsittelyä tulevaisuudessa. Nuo ajatukset polveutuvat pitkältä aikaväliltä, jo lapsuudestamme. Muodostamme omat mielipiteemme kuulemiemme ja näkemiemme asioiden perusteella. On kuitenkin asioita, joihin muilla tahoilla esimerkiksi vanhemmillamme ei ole niin paljon vaikutusvaltaa. Heidän on oltava tukemme ja turvamme koulutöiden määrän kertyessä suuremmaksi kuin saamamme unen määrä. Tässä kohtaa koulun on puututtava asiaan. Kun havahdun koulussa kuulemaan ympärillä tapahtuvia keskusteluja, ne sisältävät usein puhetta liian vähäisestä unensaannista sekä jaksamisen puutteesta. Päivämme ovat pitkiä ja raskaita, täynnä uuden oppimista, joka jatkuu vielä illalla. Olemme hiljalleen tottuneet tähän uuteen arkeemme. Tämä on kuitenkin huolestuttava ajatusmalli, johon olemme jokainen alistuneet. Uskomme viiden tunnin yöunien sekä monien tuntien mittaisten kotitehtävien olevan normaalimme. Meillä on lisäksi taipumus olla koko ajan liikenteessä, koulussa, harrastuksissa tai kotona kotitehtävien parissa. Meidän on kuitenkin saatava vetää raja johonkin, ja vaadittava että saamme elää nuoruutta koulun ja vapaa-ajan muodostamassa tasapainossa. 49