TEKSTI Risto Räkköläinen KUVA Anne Vuorenpää // KANGASALA
TUKI // MIESTEN LEHTI
MIESTEN KESKEN
Miestenryhmä tekee itse valitsemiaan juttuja ja ohjaaja auttaa toteutuksessa. Omien kesken uskaltaa jutella vaikeistakin asioista.
”T
ulkaa minun luokseni kylään”, ehdottaa Tuomas Kärpänniemi. ”Laitetaan uuniin ranskanperunoita ja kalapuikkoja”, sanoo J-P Johansson. ”Joo, ja nakkeja myös!” jatkaa Samuel Leander. Näin toimii Kangasalan Miestenryhmä, joka on osa Kehitysvammaisten Tukiliiton
28
Aarne ja Aune -hanketta. Ryhmään kuuluu viisi henkilöä sekä minä – ohjaaja-Risto. Miestenryhmä alkoi kokoontua omalla porukalla alkuvuodesta 2020 lähtien. Kangasalla itsenäisesti asuvista erityistä tukea tarvitsevista koostuva ryhmä tuntui liian isolta. Oli liian paljon hälinää. Miestenryhmäläiset kokevat, että miesten on helpompi ymmärtää toisiaan.
”Tulee vähemmän erimielisyyksiä”, toteaa J-P. Oma ryhmä, johon voi tuntea kuuluvansa, on hänelle tärkeä. ”Pienessä ryhmässä ei tule tunnetta, että jää ulkopuolelle”, pohtii Samuli Sivonen.
Ryhmäläiset päättävät, ohjaaja tukee toteutuksessa Kaikki, mitä Miestenryhmän kesken tehdään, on ryhmäläisten itse ideoimaa. Ohjaaja ei sanele, vaan kaikesta päätetään yhdessä. Ohjaajan tehtävä on auttaa ryhmäläisiä ideoiden toteuttamisessa. Aluksi ideoita ei tullut paljoa. Pienen totuttelun jälkeen mielikuvitus alkoi kuitenkin laukata ja keksimme paljon yhteistä tekemistä. Kahden ryhmäläisen kanssa kävimme kansalaisopiston kokkikurssilla. Kokemus oli aluksi hieman jännittävä. ”Eikö tämä olekaan pelkästään kehitysvammaisille tarkoitettu kurssi”, kauhisteli Samuli. Jännitys meni kuitenkin ohi, kun aloimme leipoa herkullisia toffeekolmioita. Lopuksi istuimme saman pöydän ääreen muiden kokkikurssilaisten kanssa ja maistelimme toistemme tekemiä herkkuja. Se
