Omilla säästöillä omaan asuntoon

Verkkopelaaminen on Teemun pitkäaikainen harrastus, jolle ei viime aikoina ole ollut tilaa kalenterissa. Muutossa hankitun tietokonepöydän valintakriteerinä oli johtojen sujuva piilottaminen.

Ratkaisuja on yhtä monta kuin perheitä. Nuoren ensiasunto voi olla myös omistusasunto ja lähellä vanhempia. Suunnitelmallisuuden lisäksi itsenäistymiseen tarvitaan silti aikaa, harjoittelua ja vähän onneakin.

Teemu Savolainen tulee ohjaamaan vieraita pysäköinnissä, sillä vieras paikkoja vielä rakenteilla olevassa pihapiirissä ei ole. Asunto sijaitsee ensim mäisessä kerroksessa. Vastassa on valoa ja uuden asunnon tuoksu. Isoista ikkunoista huolimatta sisällä on mukavan viileää. ”Täällä on vielä vähän muutto kesken”, nuori mies selittää kahvinkeiton lomassa. Sitä ei kyllä juuri huomaa – viihtyisä iso tupakeittiö huokuu rauhaa ja järjestystä.

Paikalle tulee myös Teemun äiti, Elina Savolainen. Hän asuu miehensä ja per heen 13-vuotiaan Roosa-koiran kanssa muutamaa kerrosta ylempänä. Takana on kevään aikana rutistetut neljä muuttoa viidessä eri asunnossa. ”Kyllä tässä on riittänyt hommaa. Onneksi saatiin kaikki sovittua ja kauppakirjat tehtyä ennen korona-aikaa. Sitten rakentaminen ei sujunutkaan ihan suunnitellussa aikataulussa ja jouduimme tekemään väliaikaisratkaisuja lennosta keskellä pandemia-aaltoa, kun oma koti oli jo myyty”, hän nauraa.

Alun perin Teemun ja vanhempien oli tarkoitus muuttaa yhdessä Tottijärveltä lähemmäs Tamperetta. Iso omakotitalo pihoineen ja Teemun pitkät työmatkat kaupunkiin alkoivat olla rasite niin äidille kuin pojallekin. Lupaava asunto löytyi uudelta alueelta Pirkkalasta läheltä Pyhä järveä ja luontomaisemaa, mutta ennen kaikkea palveluita. Perheen pettymyksek si sopiva koti oli jo myyty, mutta naapuritaloon oli vastaava rakenteilla ja sen tiloihin pääsi vielä vaikuttamaan seinien sijaintia myöten.

”Kävimme katsomassa, ihastuimme ja varasimme sen saman tien. Sitten huo masin, että alempana sijaitseva kaksio oli vielä vapaana ja sain ajatuksen: mitä jos Teemu muuttaisikin siihen, omaan ensim mäiseen kotiinsa”, Elina kertoo.

Päätökset tehtiin lopulta nopeasti. Yhden asunnon sijaan kaupat tehtiin kahdesta, kahdelle eri omistajalle.

Pitkän tähtäimen suunnitelmia

Nopeita ratkaisuja on edeltänyt vuosien valmistautuminen. ”Olen ollut ASP-säästäjä 18-vuotiaasta, eli kolmisen vuotta. Kun työni Tukiliitos sa vakinaistettiin, oli aika hakea omaa lainaa”, Teemu kertoo.

ASP-laina (lyh. sanoista asuntosäästö palkkio) on 15–39 -vuotiaille tarkoitettu Suomen valtion tukema järjestelmä ensiasunnon hankintaan. Lainan ottaja tekee pankin kanssa sopimuksen säästämisestä ja säästää osan lainasummasta ASP-tilille. Pankki lainaa loput kauppasummasta asuntolainana. ASP-lainan yhteydessä lai naan myönnetään erilaisia tukia ja etuja.

Isoissa raha-asioissa Teemu saa tukea äi diltä, jolta ovat tulleet myös opit tarkkaan rahankäyttöön ja säästämiseen. Vanhem mat ovat auttaneet molempia lapsiaan perustamaan ASP-tilit näiden tullessa täysi-ikäisiksi. Rahankäyttöä helpottavat useammat tilit, joilta maksetaan kultakin eri kuluja, kuten lainanhoitokulut, vastike, laskut ja päivittäismenot. Lisäksi on säästö tili yllättäviä menoja varten. ”Neljä eri tiliä selkeyttää rahankäyttöä. Näin Teemukin tietää, mihin rahaa kuluu ja miten paljon hänellä on käytössään”, äiti sanoo.

Säästämiseen ja asumiskuluihin tarvi taan säännöllisiä tuloja, eikä vakituinen palkkatyö ole nykyään mikään itsestään selvyys. Onnen lisäksi on tarvittu ahkeruutta ja peräänantamattomuutta. ”Teemu hoiti Luovissa opintonsa kurs sinsa parhaana, teki kesällä porrassiivouksia ja tarttui tilaisuuteen, kun työpaikka Tukiliitossa avautui. Vähän kerrallaan asiat ovat edenneet. Ensin Luovin avulla ja palk katuella töihin lyhennetyllä työajalla ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin”, Elina kertoo.

Oman näköistä asumista

Kaikkia osapuolia jännitti uudenlainen asumisratkaisu, mutta ainakin näin alkuun Teemu on tyytyväinen. ”Täällä on oma rauha ja oma elämä. Toisaalta apu ja tuki on lähellä, jos sitä tar vitsen. Kun asuu yksin, tekee helpommin ne asiat, joita on velvollisuus tehdä. Kotona äiti muistutteli, nyt pitää asiat itse hoksata. Kun tiedän, että kukaan ei tee puolesta, teen itse”, Teemu sanoo.

Aluksi lähiympäristöön tutustuttiin pit killä kävelylenkeillä ja kesän pyörähankinnan jälkeen pyöräillen. Salibandysta pitävä nuori mies suunnittelee myös läheiseen va paa-aikakeskukseen tutustumista. Kulttuuririennot ja erityisesti urheilu kiinnostavat, ja nyt kaikki on bussiyhteyden päässä.

Äitiä rauhoittaa tieto siitä, että poika on lähellä. Tukea tarvitaan, mutta vähin erin itsenäisyys lisääntyy – kummallakin. Yhteydenpito on muutonkin vuoksi ollut vielä tiivistä ja molemmat vierailevat tois tensa luona päivittäin. Yhdessä käydään kerran viikossa kaupassa, vaikka Teemu hoitaakin itse omat ostoksensa. Kokkaami nen on vielä opettelun alla, mutta kahvit hän keittää itse. ”Yksi iso asia omassa elämässä on ollut se, että Teemu sai pyykkikoneemme, jota hän osaa vanhastaan käyttää – minun ei tarvitse enää pyykätä! Ja kuskaamista ei tarvita, kaupungin bussien käyttäminen hoituu Teemulta jo paremmin kuin minul ta. Saan nukkua aamuisin pitkään, Teemu hoitaa itse itsensä ajoissa töihin”, Elina sanoo.

Toisaalta molemmilla on myös omat kodit, joihin ei lampsita sisään noin vain. Vaikka äidillä on vara-avain, on ovikellon käyttö pakollista. Poika on ilmoittanut, että oven saa kyllä tarvittaessa turvaketjulla kiinni. ”Luottamus on tässä tärkeintä. Tiedän, että Teemu ilmoittaa aina, missä hän me nee. Sitten jos ei mitään kuulu, tiedän että on oikeasti sattunut jotain”, äiti kertoo.

Molempien silmistä näkee, että uusi lehti on kääntymässä.

Elina Savolainen kyläreissulla Teemun kotona. Molempien elämässä alkaa nyt uudenlainen aika.