IHAN TEKSTI SAANA HEIKKI TAITTO VEERA NISKANEN
KESKEN
10
Istun työhaastattelussa. Huoneessa vain minä ja pöydän takana silmälasipäinen papereitani käsissään pitävä haastattelija. Ansioluetteloni on suoraan sanottuna mitätön tai paremmin sanottuna tulokseton. Vain allekkain lueteltuina kaikki pätkätyöni – joka kesä vietettynä eri paikassa. Haastattelijan katse nousee ja silmät kohdistuvat laserin lailla lasien läpi omiini. ”Kuvaile itseäsi kolmella sanalla”. Rekrytoijan ääni leikkautuu korviini. Yhtäkkiä sanoja lentää pääni sisällä, ja tuntuu etten tartu yhteenkään ajatukseen. Iloinen, sosiaalinen ja helposti lähestyttävä ovat lähellä päästä suustani ennen kuin suljenkin suuni. Miten muka erottuisin noilla joukosta? Se olisi muutenkin neljä sanaa... Mitä kirjoitinkaan ansioluetteloon? Mieti nyt! Ensimmäisenä mieleeni tulevat sanat ei-valmis. Kuulostaa melodramaattiselta. Kokeminen ensin edes riittäväksi kelpaisi, mutta ainahan jokin voisi olla paremmin. Keskeneräinen, sitä sanaa etsinkin. Miten yksi sana voi tuntua samaan aikaan toivottomalta, mutta niin lupaavalta. Kuka olisikaan koskaan oikeasti valmis? Onhan keskeneräisyydellä tärkeä tehtävä omassa kehityksessämme. Eihän yhteiskuntakaan kehittyisi, jos kaikki olisi jo valmista. Miten kuitenkin käsittelemme omaa keskeneräisyyttämme?
erilaisia, meidän tavoitteemme ovat myös. Onkin turhaa keskittyä liikaa siihen, mitä muut ovat jo saavuttaneet ja tehneet. Koska jokainen tuntee jossain määrin keskeneräisyyttä sekä epäonnistumisia.
Kuvittele itsesi vuoren huipulle, kun olet saavuttanut kaiken, mitä olet aina halunnut. Seisotko enää vuoren päällä vai siirtyykö vuoren tilalle tyhjyys? Siinä tilanteessa uuden vuoren kokoaminen ja päälle kiipeäminen voivat tuntua hyvinkin puoleensavetäviltä. Mitä esimerkiksi vaateompelija tekee, kun Ihmisluonne tarvitsee jatkuvasti jo- hän vihdoin katkaisee viimeisen tain tavoiteltavaa. Kaikki me olemme lankansa? Ompelee uuden. Entä keskeneräisiä, mutta kuka sen tahtoisi talonrakentaja lyödessään viimeimyöntää. On tärkeää muistaa, että sen naulansa? Rakentaa uuden. tilanteet muuttuvat ja elämä on hek- Entä minä? Olen itseni valmistaja tistä. Täytyy osata elää muutokses- tai kutsuisin sitä enemmän kehittäsa sekä niiden tuomien haasteiden miseksi, sillä en ole ikinä valmis. mukana. Aina ei voi onnistua, ja on Enkä haluaisikaan olla. Keskenhyvä muistaa, kuinka kesken jätetty eräisyyden tunnustaminen osoiton myös yritys. Virheet, vastoinkäy- taa itsensä kehittämisen taitoa ja miset sekä epäonnistumiset ovat niitä, omien kehityskohteiden tunnistajoiden avulla voimme itse reflektoida, mista. Miksi taistella sitä vastaan, mitä itsessä täytyy vielä kehittää. jos se kaikesta huolimatta on ikuisYhtä lailla kuinka me kaikki olemme ta? Olisihan se tylsää olla valmis.
