Katoiks jo eilisen jakson?

Katoiks jo

eilisen jakson?

Big Brother, Selviytyjät, Temptation Island ja Ensitreffit alttarilla. Tosi-tv-ohjelmat houkuttelevat ihmisiä katsomaan viikko toisensa jälkeen, kuinka julkkis taistelee viidakossa tai kun jonkun kumppani päätyy sinkun kanssa samaan sänkyyn. Mikä meitä kiinnostaa toisten draamojen ja haasteiden seuraamisessa?

Tv-ohjelmia tuottavan Fremantle Finlandin entinen toimitusjohtaja Joonas Hytönen kertoo Ylen Perjantai-ohjelman jaksossa Tosi ihana tosi tv, mikä tosi-tv-sarjoissa kiehtoo. Hänen mukaansa aluksi mielenkiintoista on vain se, että tavalliset ihmiset menevät epätavallisiin tilanteisiin. Ajan myötä ohjelmaan on lisättävä julkisuuden henkilöitä ja draamaa, jotta se pysyy mielenkiintoisena. Katsojille täytyy tarjota virikkeitä ja cliffhangereita, jotta he tulevat seuraavallakin viikolla ruudun ääreen.

2000-luvun taitteessa tosi-tv-sarjat saavuttivat suuren suosion. Tarkasti käsikirjoitettujen ohjelmien rinnalle saapui jotain uutta, kun televisiossa näkyi ensimmäistä kertaa aivan normaaleja ihmisiä. Oli mahdotonta ennustaa, mitä ohjelmassa tulee tapahtumaan, mikä oli katsojien mielestä kiinnostavaa. Draaman taso oli jotain aivan uutta. Tosi-tv:n seuraamiselle on monia syitä. 40 minuuttia aivovapaata aikaa tarjoaa monelle mahdollisuuden rentoutua työ- tai koulupäivän jälkeen. Omien huolien ja velvollisuuksien miettimisen voi hetkeksi vaihtaa muiden draaman seuraamiseen. Osa voi jopa saada hyvän mielen toisten parisuhdeongelmien seuraamisesta. Myös ajatusleikki kiinnostaa: mitä tapahtuu siellä, minne kamerat eivät yllä? Spekuloinnit yltävät myös sosiaalisen median puolelle, jossa fanit haluavat tietää ohjelmien tähtien synkimmät salaisuudet.

Reality-ohjelmat sukeltavat ihmisten yksityisalueelle. Moni paljastaa televisiossa asioita, joita ei ole ikinä kertonut kenellekään. Kun katsoja kuulee sarjassa jonkun kamppailevan samanlaisten ongelmien kanssa kuin hän itse, sarjasta tulee entistä koukuttavampi. Samaistumisen tunne saa ihmisen seuraamaan ohjelmaa uudesta näkökulmasta. Tv-sarjat ovat myös hauska small talkin aihe kavereiden kesken, joten samaistumista ei tapahdu vain ruudun kautta. On hauska huomata, kuinka toisen silmät kirkastuvat hänen päästessä kertomaan ennustuksensa seuraavista jaksoista.

Tällaisten tosielämänä mainostettavien ohjelmien tuotanto on kuitenkin saanut paljon kritiikkiä siitä, kuinka todenperäisiä ne oikeasti ovat. Ohjelmia on syytetty muun muassa liian tarkasta käsikirjoituksesta ja siitä, että ihmisille syötetään sanoja suuhun draamaa luodakseen. Sarjaan osallistujat joutuvat usein kirjoittamaan sopimuksen siitä, mitä tuotannosta ei saa vuotaa julkisuuteen.

Kun entisiä tosi-tv-tähtiä on haastateltu ohjelman kuvausten jälkeen, he kertovat, kuinka epärealistisen kuvan ohjelma heistä antoi. Satunnaisia reaktioita leikataan ja laitetaan eri järjestykseen kuin todellisuudessa: ihmisistä muokataan tarkoituksella tietynlaisia. Tämä on riski, jonka ihminen tietoisesti ottaa hakeutuessaan mukaan tositelevisioon. Nämä asiat horjuttavat ohjelmien todenmukaisuutta, mikä ei kuitenkaan vähennä niiden suosiota. Vaikka katsojat tiedostavat, ettei kaikki ole aitoa, se ei vähennä draaman mielenkiintoisuutta.

Television rooli viihdyttäjänä on pysynyt samana sen perustamisesta asti. Suoratoistopalveluiden ansiosta lempiohjelmia voi seurata missä ja milloin tahansa. Draama kiinnostaa katsojia, mikä ei ole jäänyt huomaamatta tuotantoyhtiöiltä. Tämän takia tosi-tv pysyy yhtä kiinnostavana kuin aamu-uutiset – ellei jopa kiinnostavampana.