Onko kaikki hyvin, kun pääsen naimisiin?

Odotatko jatkuvasti tulevia menoja ja tapahtumia? Odotatko unelmiesi työpaikan saavuttamista tai toiselle paikkakunnalle muuttamista? Välillä asioiden odottaminen tuntuu jopa arvokkaammalta, kuin itse asian kokeminen. Usein asioiden unelmointi ja suunnittelu vie enemmän aikaa kuin itse tapahtuma. Eri ihmisillä on varmasti erilaisia haaveita ja suunnitelmia, joita odottaa pitkänkin aikaa ennen niiden tapahtumista. “Tämän asian tapahduttua kaikki on hyvin.” Joku voi ajatella jonkin unelman toteutumisen, kuten häiden tai perheen perustamisen, korjaavan kaiken.

Jos odottaminen on pidempi prosessi kuin tapahtuma, mitä arvoa itse tapahtumalle jää? Häistä voi unelmoida jopa kaksikymmentä vuotta, ehkä pidempään. Ehkä niitä ei ikinä järjestetä. Onko järkevää odottaa pitkään jotain, joka on hetkessä ohi? Naimisiinmeno ja perheen perustaminen ovat esimerkkejä unelmista, joista moni haaveilee. Niitä voidaan pitää tietynlaisina päämäärinä. Sitten, kun on perustanut perheen ja saanut oman talon, on ihmisenä ikään kuin valmis. Moni lastensatukin päättyy usein prinsessan mennessä naimisiin. Tämän jälkeen “he elävät elämänsä onnellisena loppuun asti”. Realistisesti ajatellen näinhän ei tietenkään ole.

Haittaako tulevaisuudesta unelmointi nykyhetkeä ja voiko se aiheuttaa myöhemmin katumusta siitä, ettei “elänyt hetkessä”? Tulevaisuudesta unelmointi liiallisissa määrin voi olla haitallista, mutta pienissä määrin se motivoi tavoitteiden saavuttamisessa. Israelin Haifan yliopiston psykiatri Eli Somer on tutkinut pakonomaista haaveilua ja luonut sille käsitteen. Tällä hetkellä pakonomainen haaveilu mielletään oireeksi monessa mielenterveydenhäiriössä. Sitä ei kuitenkaan ole luokiteltu omaksi häiriökseen. Tähän pakonomaiseen haaveiluun johtaa yleensä traumaattisten tapahtumien pakoileminen omiin unelmiin ja haaveisiin. Liiallisesta unelmoinnista kärsivä voi Somerin mukaan hukuttautua unelmiinsa useiksi tunneiksi kerrallaan, ja todellisuuteen palaaminen tuntuu usein ahdistavalta.

Unelmoimista tutkineen kliinisen psykologin Jerome L. Singerin mukaan 96 prosenttia aikuisista haaveilee tulevaisuudesta päivittäin. Myös tutkijat Sheryl C. Wilson ja Theodore X. Barber ovat julkaisseet tutkimuksen haaveilulle alttiista persoonista. Heidän mukaansa osa ihmisistä on taipuvaisempia viettämään enemmän aikaa omissa unelmissaan ja fantasioissaan. Tästä voi päätellä, että osa ihmisistä on taipuvaisempia odottamaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta, osan pitäessä enemmän hetkessä elämisestä.

Nykyhetkeä ei kuitenkaan tulisi unohtaa tulevaisuuttaan odottaessa. Jos vain odottaa asioiden tapahtuvan, voi unohtaa toimia niiden eteen. Esimerkiksi mieluisasta työpaikasta haaveillessa ei aina muista tehdä konkreettisia tekoja työpaikan saavuttamisen eteen. Nykyhetkeä ei tulisi Somerin mukaan pakoilla omiin ajatuksiinsa. Tällöin unelmoinnista voi tulla haitallista. Jos mietit jatkuvasti unelmia, jotka saavutettuasi olisit onnellisempi, voi nykyhetken onnellisuus unohtua. Häiden järjestäminen ja lasten saaminen ovat varmasti onnellisia tapahtumia. Unelmointia tärkeämpää on kuitenkin se, mikä saa meidät tällä hetkellä onnelliseksi.

Lähteitä: Somer, E. (2002). Maladaptive daydreaming: A qualitative inquiry. Singer, J.L. (1978). Experimental studies of daydreaming and the stream of thought. Wilson, S.C. & Barber, T.X. (1983). The fantasy-prove personality: Implication for understanding imagery, hypnosis and parapsychological phenomena.