Camp 4/24

ISSN 2670-2487

Camp 1/23

1

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Cumpi Vai Campi Syksy tuo tullessan

Inspiroivan uuden alun 41%

Kiirettä ja stressiä opinnoista 59%

Kahvia kuluu koko päivän ajan 33%

Tarvittaessa 67%

Päätoimittaja Lassi Ojanperä

Taittajat Tinja Toukomaa + Karolina seppälä, Alina Sydänlammi, Saara Hälvä, Aino Leveälahti, Lotta Naumanen, Elli Erkkilä

Etukannen kuva

Syksyn tunnelma Kuppi kuumaa ja hyvä kirja 50%

Gilmore girls netflix maratooni 50%

Tinja Toukomaa

Tämän numeron toimitus Lassi Ojanperä, Katarina Roivainen, Sanni Rytönen, Kristian Ristilä, Tilda Huhtamies, Alina Sydänlammi, Niilo Laurila, Saara Hälvä, Aino Leveälahti, Lotta Naumanen, Elli Erkkilä

Editoija Lassi Ojanperä CoMedia ry

2

camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

Luennot tuntuvat

Mukavalta rutiinilta 62%

Raskaalta velvollisuudelta 38%

Sisällys Pääkirjoitus

4

Puheenjohtajan tervehdys

5

Yliopistoelämää fuksin silmin

4-6

Kopo goes Camp

7

Tutkimusmatka tajuntaan

10-11

Colon uusi aikakausi

13-14

höh, emme juuri nyt löytännyt etsimääsi

15

tutorin näkökulma

16-17

Kirjoitettujen sanojen voima

18-19

terveisiä threadsista

20-21

henkilöhaastattelu

22-23

nukuttaa, ei nukuta

24

vaatimattomuus ei aina kaunista

25

3

Pääkirjoitus camp 4/24 ”Sitten kun minä olen iso, minusta tulee…” kaikui pienenä suustani moneen otteeseen. Toimittaja, asianajaja, lääkäri, palomies, näyttelijä, sekä monen monta muuta ammattia kuului suustani.

Päätöksen tekeminen oli erityisen vaikeaa, kun oli mahdollisuus mihin vain. Luulin kykeneväni mihin vain, ja varmaan olisi ollut mahdollisuutta lähteä monelle erilaiselle polulle. Päätin kuitenkin lähteä listani ensimmäistä ammattia kohti, eli toimittajaksi. Ammatti, jossa saa haastatella mitä mielenkiintoisimpia henkilöitä sekä tuottaa luovaa sisältöä? Kyllä kiitos! Yksi minulle merkittävimmistä syistä oli kuitenkin totuuden selvittämistä, luulojen muuttamista tiedoksi. Halusin kuitenkin tarkastella tilannetta monipuolisemmin, joten päädyin opiskelemaan viestintää. En halunnut täysin laittaa itseäni laatikkoon.

Meillä kaikilla on ennakkokäsityksiä – liittyi vaikka opintoihin, työelämään tai sitten toisiin ihmisiin. Minun asenteeni kaikkiin näihin on, ettei tuomitse toista ensivaikutelman perusteella. En väitä, että olisin tältä immuuni itsekään. Välillä tulee ajateltua toisesta piirteitä, joita ehkä ei välttämättä ole edes. Tai sitten juuri vastakohtaisesti tulee ristiriitaista tietoa, joka saa ajattelemaan aivan toisella tavalla.

Olen saanut erinomaista kokemusta toimittajan työstä myös päätoimittajan roolissa. Luulin osaavani ja tietäväni alussa kaiken tarvittavan, mutta tämä osoittautui vääräksi. Aikatauluttaminen on ollut minulle haastavaa, varsinkin kaikkien muiden järjestötehtävien kanssa. Olen oppinut vasta syksyn puolella pitämään järkevästi aikatauluni kasassa. Siihen ei auttanut myöskään se, etten osannut sanoa ei muiden auttamiselle – otin paljon tehtäviä, jonka olisi hyvin voinut jollekin muulle antaa.

Vuoden mittaan olen huomannut, että oma jaksamiseni on näiden valintojen takia myös vaihdellut. Jonkin aikaa olen saattanut olla liiankin aktiivinen, jopa raskas, kuten eräs anonyymi henkilö kuvaili minua Jodelissa. Toisina aikoina koin olevani liiankin vetäytyvä. Tämä vuosi on ollut erinomainen kokemus oman jaksamiseni suhteen, mutta se ei vastannut odottamaan.

Luulot eivät aina vastaa todellisuutta. Siksi kaikin puolin elämässä pitää hankkia enemmän tietoa, ennen kuin lähtee tuomitsemaan toista. Lehden päätoimittajana tilannetta pitää katsoa monelta kantilta, vaikka saattaakin vaikuttaa toiselle hyvin raskaalta. Pitää olla avoin uusille ideoille, ja haastaa omaa ajattelua. En kuitenkaan kadu tätä vuotta, vaikka se on ollut henkisesti raskasta.

Kannattaa vain jatkaa eteenpäin ja tarkastella asioita monelta eri kantilta.

Päätoimittaja Lassi Ojanperä, 4

Puheenjohtajan tervehdys Vuosi lähestyy loppuaan. Tammikuussa ajattelin, että puheenjohtajuus tekisi vuodesta kiireisen, tapahtuma rikkaan ja antoisan. Ja sitä se on ollutkin. Minulle ei tullut yllätyksenä, että kalenteri tulee olemaan täynnä aika usein etenkin vapun ja fuksisyksyn aikaan sekä tietysti nyt loppu vuodesta kun syyskokous häämöttää kulman takana ja on aika laittaa hallitushommat purkkiin.

Olen hallinnut kiirettä keskittymällä hetkeen. Näin marraskuun alussa olen jälleen todennut jo toistuvan sanonnan: ”nyt vedetään pari viikkoa täysillä koska ensi kuussa on sitten aikaa levätä”.

Kiireisten 10 kuukauden jälkeen minusta tuntuu että tällä kertaa tuo lause on kerrankin totta, sillä joulukuussa kalenteri näyttää vihdoin oikeasti tyhjältä.

Kirjoittaessani kiireestä minusta alkaa tuntumaan, että kiire pitäisi korvata ilmaisulla ”ohjelman täyteinen”. Assosioin sanan kiire negatiivisiin tunteisiin kuten stressiin ja ahdistukseen, jota minun kiireeni eivät kuitenkaan ole. Kalenterini täyttyy hauskoista tapahtumista, reissuista jota odotan innolla sekä inspiroivista tapaamisista. Voisin sanoa, että olen kiitollinen ”kiireestä” - siitä, että voin sopia hallituksen hengailuja, osallistua edustustehtäviin ja järjestää hauskoja tapahtumia joissa viettää aikaa ystävien kanssa.

Kalenterin täyttäminen on minulle ominaista. Olen elämäni aikana täyttänyt työpöytäni erilaisilla projekteilla ja vastuutehtävillä, useasti liian täyteen. Tammikuussa pohdin, että otinko nyt liian ison palan haukattavaksi kun lähdin ainejärjestön puheenjohtajaksi. Pystynkö tasapainottamaan hallitushommat, opiskelun ja muun elämän vai joudunko jälleen kerran siihen tilanteeseen, että voimavarani loppuvat? Näin vuoden lopussa voin ylpeänä ja jopa hieman yllättyneenä todeta, että voimavaroja on jäljellä enemmän mitä oletin. Tämä vuosi on opettanut minulle omien rajojen löytämistä ja elämän tasapainottamista. Tänä vuonna en ole tehnyt töitä opintojen ohella, enkä ole rohmunnut ylimääräisiä kursseja opintopisteiden kiilu silmissä vaan olen oppinut painamaan jarrua ajoissa. Voin ylpeästi todeta, että olen oppinut ottamaan rennosti hyvällä omalla tunnolla.

Järjestöhommissa loppuvuosi on yleensä tuntunut väsyttävältä ja hengästyttävältä loppu rutistukselta, jonka jälkeen on tarvinnut monen kuulauden tauon kaikesta. Ainakin vielä näin marraskuun alussa koen, että energiaa riittää. Uskon että tällä kertaa akkujen lataamiseen riittää usean kuulauden levon sijaan parin viikon löhöily suklaarasioiden ja joululeffojen ääressä, jonka jälkeen olen taas valmiina ensi vuoden uusiin tuuliin, jotka ainakin vielä jäävät mysteereiksi.

Paljon tsemppiä loppuvuoteen kaikille, juokaa paljon glögiä ja ottakaa rennosti!

CoMedian puheenjohtaja, Katarina Roivainen 5

YLIOPISTOELÄMÄÄ FUKSIN SILMIN Teksti ja kuvat: Sanni Rytkonen Taitto: Karolina Seppälä

Pakettiautoon pakataan koko elämä mukaan

lapsuudenkodista.

Monet

kyyneleet tirautetaan niin kavereiden kuin perheen kesken. Asiat eivät tule olemaan täysin samoin enää koskaan.

Kuitenkin matkaan päästyä ajatukset siirtyvät kaikkeen uuteen ja jännittävään, mikä Vaasassa minua jo odottaa. Olen täynnä toiveita ja odotuksia!

Tästä monet varoittelevat jo ennen kampukselle astumista: Orientaatiopäivät ja ensimmäiset viikot menevät ohi hujauksessa.

Fuksiviikkojen

jälkimainingeissa

voin

kertoa

tämän

olevan

sanoinkuvailemattoman totta. Fuksitapahtumat, orientaatioviikko ja sen lopussa tehdyt kurssivalinnat sekä niiden aiheuttama stressi tuntuu jo vuosien takaiselta. Näistä jäljellä ihanat muistot uusien kavereiden kanssa ja pieni huoli siitä täyttyykö ensimmäiselle vuodelle Hopsissa ajoitetut nopat.

Elämä Vaasassa alkaa rullaamaan syksyn edetessä. Alkuun fuksitapahtumat ja uudet tuttavuudet vievät mukanaan. Tuntuu, että kotona kerkeää käydä juuri ja juuri nukkumassa. Tapahtumia riittää moneen lähtöön. Löytyy sitsejä, approja ja muita bileitä, mutta

myös

paljon

muita

alkoholittomia

liikunta-

ja

kiertelytapahtumia. ”Ihan kiva ettei joka toinen päivä tarvii olla darrassa”, totesin jo fuksiviikoilla. Toisaalta myös kaikkiin bileisiin on todella helposti voinut osallistua alkoholittomalla linjalla. Itse olen käynyt lähes kaikissa tapahtumissa tähän mennessä, ja näin jälkikäteen ajatellessa en yhtäkään jättäisi välistä.

6

4

Fuksiryhmiä

sekoitettiin

tapahtumissa

paljonkin

joissain

toisten

alojen

ryhmien kanssa. On mahtavaa huomata, että

meille

annetaan

mahdollisuusja

kannustetaan tutustumaan myös muiden alojen opiskelijoihin.

Tekemistä on riittänyt niin paljon, ettei ehdi tulla

tylsää

hetkeä.

Syksyn

isommissa

tapahtumissa, kuten Rannikkoapproilla ja Vaasa

Campus

tutustumaan

Vaasan

Festivalilla

pääsi

muiden

korkea-

koulujen opiskelijoihin. Näissä tapahtimissa

kävimme

fiilistelemässä

torilla

mahtavia

keikkoja.

Rannikkoapprojen jälkeen kävin testaamassa sillistä ensimmäistä kertaa. Silliksestä minulla ei ollut mitään tietoa etukäteen, mutta yllätyin pelkästään iloisesti. Itse tapahtumien lisäksi muuta tekemistä riittää myös kerhojen ja osakuntien muodossa, joiden toimintaan haluan

varmasti liittyä mukaan ennemmin Lokakuussa kärsimättömyys alkaa jo hiipiä

tai myöhemmin. mieleen monen

haalaritapahtuman ja monien Fona-jatkojen jälkeen. Milloin haalarit .

saadaan

jalkaan?

Kauaa

ei

onneksi

tarvinnut

enää

odotella,

sillä

haalarit

saapuivat

juuri

sopivasti

Ahventien

Approille ja siellä ne pääsivät todenteolla testiin!

Vaikka

tapahtumat

fuksisyksyä, kuluessa

olemme

myös

ovat

iso

alkaneet

tutustua

oman

osa syksyn alan

opintoihin. Minulle ainakin nämä ovat vielä aika

vieraita.

lähteneet

Opinnot

hyvin

ovat

liikkeelle. viikoilla minut yllätti se,

kuitenkin

Orientaatio-

7

5

kuinka

räätälöitävissä

oma

polku

yliopistossa on, erityisesti viestinnän opiskelijana. Saamme valita käytännössä

mitä

vain

mielenkiintoisia

kursseja yliopiston sisällä, kunhan ne eivät mene teemoiltaan päällekkäin omien

peruskurssien

valitsin

jo

kanssa.

ensimmäiselle

Itse

vuodelle

kauppatieteiden puolelta johtamisen opinto-kokonaisuuden, koska ajattelin tämän

olevan

tulevaisuuden

mielenkiintoinen kannalta

ja

hyödyllinen

aihe. Lisäksi opintojen ulkopuolelta on ollut

kiva

huomata,

kuinka

paljon

Vaasassa saa mahdollisuuksia kartuttaa omaa kokemustaan viestijänä esimerkiksi kirjoittamalla artikkeleita Campiin tai liittymällä mukaan Pomedian toimintaan.

Vaikeimmaksi

asiaksi

opintojen

ja

tapahtumien

lomassa

on

osoittautunut yrittää luoda normaalia rutiinia omillaan asumiseen.

Monenlaisen puuhan lomassa voi melkein unohtaa, että kodistakin pitäisi huolehtia, varsinkin jos se on itselle lähes kokonaan uusi asia.

Täytyy siivota, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa jne. Kotonakin monet asiat tulevat vielä uusina, joten välillä tulee soitettua hätääntyneitä puheluita kotiin esimerkiksi siitä, miten pesutuvan pesukonetta käytetään tai millä ohjeella tämä pasta tehdään, mutta kyllä tämäkin vielä järjestyy.

Ylipäätään Vaasa on kohdellut hyvin. Kaikki pelot uuteen ympäristöön liittyen ovat kadonneet. Tuntuu siltä, että useimmat ovat löytäneet oman paikkansa ja porukkansa täältä, kuten minäkin. Täältä löytyy todella paljon samanhenkistä porukkaa ja yleisesti ottaen ilmapiiri on todella avoin, kunhan uskaltaa rohkeasti jutella muille ja tehdä uusia tuttavuuksia.

68

Teksti ja kuvat Kristian Ristilä

Taitto Karolina Seppälä

Hellurei kanssaopiskelijat!

Mä oon CoMedian vuoden 2024 koulutuspoliittinen vastaava (kopo) Kristian ja mun lempivuodenaika on ruska!

Mikä on kopo ja mitä teet?

Koulutuspoliittinen vastaava on CoMedian hallitukseen kuuluva pesti, jonka päätehtävä on opiskelijoiden edunvalvonta. Kopo toimii yhteyshenkilönä henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä, kerää palautetta ja toimittaa sen perille.

Oleellista on myös ajaa edunvalvonnan kannalta tärkeitä asioita eteenpäin ja auttaa opiskelijoita, jotta opiskelu meidän yliopistossa olisi sujuvaa :) .…eli?

Tapaan säännöllisesti oppiaineen henkilökuntaa, muiden ainejärjestöjen sekä VYY:n kopoja, yliopiston henkilökuntaa sekä opiskelijoista koostuvaa edunvalvontavaliokuntaa. Lisäksi tapaan kopostoa, joka koostuu edunvalvonnasta kiinnostuneista opiskelijoista. Keväisin opiskelijoille lähetetään CoMedian palautekysely, jonka tulokset esitän viestintätieteiden henkilökunnalle palautetilaisuudessa.

Muutamia aiheita, joiden parissa olen saanut vaikuttaa kuluneen vuoden aikana: Tulevat valintakoeuudistukset Parityöskentely opinnäytetöissä Urapalveluiden kurssit Vaasan yliopiston KARVI auditointi Viestintätieteiden opintosisällöt sekä kandi- että maisterivaiheessa Kuulostaa siistiltä! Miten voin itse osallistua koulutuspolitiikkaan?

Isoin, kaikille opiskelijoille yhteinen koulutuspolitiikkaan liittyvä asia on palaute.

Antamalla kurssipalautetta ja vastaamalla CoMedian palautekyselyihin olet mukana kehittämässä yliopiston ja viestintätieteiden tulevaisuutta!

Jos jokin omiin kursseihin, yleisesti opintoihin tai edunvalvontaan liittyvä asia mietityttää tai haluat vaikuttaa osana kopostoa, niin laita viestiä! Kopon pesti on olemassa ensisijaisesti opiskelijoita varten.

Syysterveisin Kristian Ristilä Sähköposti: kopo@comediary.com IG: @kristianristila

97

TEKSTI TILDA HUHTAMIES TAITTO TINJA TOUKOMAA

Tutkimusmatka tajuntaan Kuvittele, että lähdet matkalle vailla pienintäkään aavistusta edessä odottavasta reitistä ja määränpäästä. Pitäessä matkalippua käsissäsi tiedät vain sen, että mihin ikinä törmäätkään matkan varrella, saattaa se mullistaa käsityksesi ympäröivästä maailmasta ja itsestäsi. Pahimmillaan saatat nähdä matkalla jotain sellaista, joka saisi sinut lähtemään kesken seikkailun kotiin, mutta paluulippua ei niin vain olisi tarjolla. Lähtisitkö matkaan?

Monelle tripistä tulee mieleen päiväkotiretkiltä tuttu pillimehu sekä hippeyden sävyttämä paikoin mystinen maailma. Vaikka hipit ovat olleet keskeinen osa psykedeeleihin liittyvää kulttuuria, ”trippailun” historia ei kuitenkaan rajoitu vain 1960-luvun hippiliikkeeseen – onhan psykedeelejä on käytetty tuhansia vuosia uskonnollisissa rituaaleissa. Psykedeelit eli hallusinogeenit ovat kiinnostaneet ihmisiä enemmän tai vähemmän aina, mikä liittynee niiden tajuntaa laajentaviin vaikutuksiin. Hallusinogeenit, kuten LSD ja psilosybiinisienet, muuttavat käyttäjän käsityksiä itsestään ja ympäristöstään vaikuttaen aivotoimintaan ja tajuntaan, jolloin käyttäjä saattaa hahmottaa maailman uudenlaisen linssin läpi.

Psykedeeliset yhdisteet on vuodesta 1971 lähtien määritelty YK:n toimesta laittomiksi huumausaineiksi. Viime vuosina kuitenkin esimerkiksi Yhdysvaltojen osavaltioissa, kuten Coloradossa ja Oregonissa, on dekriminalisoitu ja laillistettu hallusinogeenejä. Uudet tuulet ovat puhaltaneet myös Australiassa, jossa vuodesta 2023 lähtien psykedeelisiä yhdisteitä on ollut laillista käyttää mielenterveysongelmien hoidossa. Samalla hallusinogeenien tutkimus on vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen alkanut nostaa päätään.

Psykedeelien kiehtovuus piilee osaltaan niiden arvaamattomuudessa: 10

aineen vaikutus on käyttäjäkohtaista ja sitä, millainen trippi on edessä, on käyttäjän mahdotonta tietää etukäteen. Trippiä on kuvailtu käänteentekeväksi kokemukseksi, joka ruokkii luovuutta ja tarjoaa hedelmällisiä näkökulmia ympäröivään maailmaan ja omaan elämään. Matka omaan tajuntaan voi kuitenkin olla ahdistava kokemus, kun mieli tekee tepposet ja alkaa pyörittämään edessä alitajunnan tuuttaamaa karmivaa kuvasarjaa. Mielen syövereistä kun voi löytyä liuta ahdistavia muistoja ja kokemuksia, jotka tripin aikana voivat ilmestyä tajuntaan. Tätä ei helpota se, että tripin pysäyttäminen kesken kaiken ei ole yksinkertaista. Psykedeelien riskit piilevätkin siinä, että trippiä ei niin vain ohjailla, kun mieli vetää erilaisiin paikkoihin: tutkimusmatkailijan ei siis auta muu kuin istua pelkääjän paikalle ja seurata, minne matka vie.

Viime vuosina psykedeelit ovat herättäneet tutkijoiden mielenkiinnon, kun tutkimukset ovat havainnollistaneet niiden terapeuttisen potentiaalin. Psykedeelejä on povattu avuksi erityisesti masennuksen hoitoon ja esimerkiksi Helsingin yliopistossa on arvioitu, että lääke voisi olla terapiakäytössä 5-10 vuoden kuluttua. Erityisesti psilosybiinisienet kiinnostavat tutkijoita, sillä tutkimusten mukaan jo yksi sienitrippi on lievittänyt masennusoireita useaksi kuukaudeksi. ”Matkan” voima piilee siinä, että se voi auttaa yksilöä vapautumaan hetkeksi jumittuneista ajatusmalleista – näin ollen masentunut ihminen voi nähdä itsensä ja ympäristönsä pitkästä aikaa muussa kuin depressiivisessä tilassa. Jääkin nähtäväksi, miten hallusinogeenien lääketieteellinen tutkimus on kehittyäkseen. Ihmisten kiinnostus psykedeelejä kohtaan ei kuitenkaan ole varmasti vielä vähään aikaan laskemassa.

Lähteet

Yle Perjantai-dokkari: Psykedeelit, tulevaisuuden ihmelääke? (2021) Reason: Pot Prohibition Continues Collapsing, and Psychedelic Bans Could Be Next (2022) BBC: Australia legalises psychedelics for mental health (2023) Yle Areena: Huumeet K1, J5: Psykedeelit (2022) Yle: Psykedeeleihin perustuva masennuslääke voisi olla käytössä 5–10 vuoden kuluttua, arvioidaan Helsingin yliopiston tutkimuksessa (2023) 11

8

12

TEKSTI JA TAITTO ALINA SYDÄNLAMMI

Colon uusi aikakausi Lukukauden alussa ainejärjestötilamme Colo muutti Technobotniassa sijaitsevalta ainejärjestökäytävältä uusiin tiloihin Ankkurin toiseen kerrokseen.

Tältä näyttää uusi Colo.

Uudella Cololla on suuret ikkunat, joiden ansiosta tila on valoisa ja viihtyisä.

Kahvi- ja ruokapiste on nykyään käytännöllisempi.

13

Entisellä Cololla oli ahdasta ja istumatilaa niukasti, uusissa tiloissa on varmistettu, että kaikki mahtuvat istumaan ison sohvan ja ruokapöydän ansiosta.

CoMedian saamat palkinnot on aseteltu esille ikkunalaudalle. Myös Kenit ovat löytäneet paikkansa pokaalista.

Tervetuloa Cololle!

Callitus päivystää tiistaisin kello 11-14, mutta muinakin aikoina Cololle voi tulla hengailemaan tai opiskelemaan.

14

HÖH,

EMME JUURI NYT LÖYTÄNYT ETSIMÄÄSI Aada Keronen Jo heti fuksiviikoilta alkaen monen puheissa on ollut se, mistä kaikki ovat tulleet Vaasaan ja mikä toi heidät juuri Vaasan yliopistoon opiskelemaan.

Monelle, kuten itsellenikin, muutto Vaasaan tapahtui enemmän sattuman kuin suunnitelmien kautta. Silti Vaasassa viihdytään: opiskelijat kuvailevat kaupunkia mukavana paikkana opiskella ja elää. Miksi kuitenkin niin moni suunnittelee poismuuttoa heti opintojen päätyttyä?

Kun avaan työpaikkasivuston ja kirjoitan hakuun "Viestintä, Vaasa," tulos on tyhjä.

Laajennan hakua ympäryskuntiin ja lähikaupunkeihin, mutta tilanne ei parane. Kun vaihdan kaupungiksi Helsingin, viestinnän työpaikkoja ilmestyy yhtäkkiä useita kymmeniä. Onko siis niin, ettei Vaasassa tai Pohjanmaalla tarvita viestinnän ammattilaisia?

Todellisuus ei kuitenkaan ole tämä. Vaasassa on viestinnän ja muiden alojen työmahdollisuuksia, mutta paikkoja on vähän, ja ne täytetään nopeasti. Pienemmän kaupungin työmarkkinat eivät yksinkertaisesti riitä kaikille valmistuville, joten moni kääntää katseensa suuriin kaupunkeihin, joissa työpaikkoja on enemmän ja niiden löytäminen on helpompaa. Vaasan haaste ei ole vain ja ainoastaan vähäisessä työpaikkojen määrässä, vaan myös elämäntyylissä, jota valmistuvat opiskelijat tavoittelevat.

Vaikka Vaasa onkin vakiinnuttanut asemansa yhtenä suurena Suomalaisena kaupunkina, ei sen palvelut ja mahdollisuudet vedä vertoja suuremmille kaupungeille. Suuremmissa kaupungeissa kulttuuritarjonta on rikkaampaa, ja omaa persoonallisuuttaan ja identiteettiään on helpompi päästä näiden avulla kasvattamaan. Monet opiskelijat ovat muuttaneet Vaasaan suuremmista kaupungeista, joissa heillä on valmiit verkostot, ystäväpiirit ja enemmän kulttuurimahdollisuuksia. Tällöin Vaasa nähdään välietappina: paikka, jossa vietetään opintovuodet mutta josta siirrytään muualle rakentamaan uraa ja elämää.

Vaasan rooli opiskelijakaupunkina on vahva, ja tässä roolissa on paljon positiivista: täällä opiskelijat saavat nauttia turvallisesta, yhteisöllisestä ja elämisen kustannuksiltaan edullisesta ympäristöstä.

Myös kaupungin panostus kaupunkikehitykseen voi tuoda uusia mahdollisuuksia jatkossa.

Jos Vaasa onnistuu kehittämään työmarkkinoitaan ja panostamaan monipuolisempaan kaupunkikulttuuriin, siitä voisi tulla houkutteleva paikka valmistuneille jäädä – ja myös palata takaisin myöhemmin elämässä.

15

TEKSTI NIILO LAURILA TAITTO TINJA TOUKOMAA

Tutorin Näkökulma Minulla oli hieman erilainen syksy tänä vuonna. Ihan tällaista syksyä ei oikeastaan ollut koskaan aiemmin Vaasan yliopistolaisilla ollutkaan. Toimin näet tutorina vaihto-opiskelijoille heidän ollessa ensimmäistä kertaa VYY:n tutorprojektissa mukana. Kyseessä oli siis hyppy tuntemattomaan, jonka teimme yhdessä aivan huipputiimin kanssa!

Jo roolin vastaanottaminen oli aika jännittävää. En suinkaan hakenut ihan vaihtaritutoriksi, mutta valintaprosessin minulle tuntemattomat juonteet johtivat tilanteeseen, jossa sain yhdeltä tulevista kouluttajistani soiton valinnastani minun istuessani kohti Vaasaa kulkevassa junassa. Olin iloinen päästyäni mukaan tutorprojektiin mihin kovasti halusinkin, mutta tämä pieni seikka kyllä nosti jo valmiiksi jännittynyttä oloa entisestään.

Pian koulutukset alkoivatkin jo ja pääsin tutustumaan moniin uusiin upeisiin ihmisiin, ja usko projektia ja meidän pärjäämistämme kohtaan oli kasvussa. En suinkaan pelkää haasteita, mutta jos yhtään ei jännittäisi, ei olisi sydän mukana. Ihmisten tutustuttaminen, leikittäminen ja auttaminen eivät olleet minulle uusia haasteita, mutta yliopiston ja vaihto-opiskelun kontekstissa en ollut tällaisiin tehtäviin vielä joutunut. On aika erilaista kertoa 8-vuotiaalle partiolaiselle ponileikin alkamisesta, kuin itseäni 8 vuotta vanhemmalle opiskelijalle, että nyt tanssitaan.

16

kuvassa Comedian tuutorit

Tehtävän toteutuminen tässä muodossa ensimmäistä kertaa toi oman jännityksensä. Suoria vastauksia joihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin oli turha hakea, koska sellaisia ei vielä ollut. Vaasan yliopisto oli toki aiemminkin järjestänyt tutorointia vaihtoon tuleville, eli aika paljon tietoa käytännön asioista ja mahdollisista niihin liittyvistä haasteista oli saatavilla. Aikamoisiin kysymyksiin saikin vastailla. Vaasan opiskelijoiden asuntotilanne toi tarpeettoman paljon haasteita monille, ja itse sain olla mukana yrittämässä keksiä ratkaisuja tällaisiin ongelmiin vielä hyvinkin lähellä projektin alkua. Siinä missä suomalaisillakin opiskelijoilla on Vaasassa haasteita näiden asioiden kanssa, ovat ne ulkomailta lyhyeksi aikaa tänne tuleville vielä haastavampia asioita, koska tiedon löytäminen on haastavampaa ja 12kk minimivuokra-ajat ovat suosiossa täälläpäin.

Tämä ja monia muita ongelmia ja haasteita kuitenkin selätettiin kunniakkaasti yhtenä porukkana. Milloin piti heittää hatusta neljän tunnin verran ohjelmaa, tai johdattaa isoja yhdistelmäryhmiä läpi kirjaston, jossa kai kuuluisi olla aika hiljaa. Projektin jälkeen kaikki nämä ongelmat tuntuvat kuitenkin niin kovin pieniltä. Verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta niin paljon enemmän iloa, naurua, itselle tuntemattomiin kulttuureihin tutustumista, läpi elämän kantavia muistoja ja ihania ihmisiä. Tutorointi on rankkaa, mutta se on rankkaa juuri siksi, että sille haluaa antaa kaiken itsestään. Haku aukeaa keväällä.

17

TEKSTI TEKSTIJAJATAITTO TAITTOELLI ELLIERKKILÄ ERKKILÄ

Kirjoitettujen sanojen voima

mut silti sisällä on pelko

mitä jos en enää ikinä osaa käydä

tavallisesti nukkumaan laittaa pään tyynylle

“

“

tuskin silmät pysyy ees auki

ja vaipua uneen innokkaana huomisesta

18

K

irjoitin nuo ajatukset ylös puhelimeni

Olennaista on kuitenkin omien tunteiden ja

syksyisenä

itselle

muistioon

iltana

matkatessani

merkittävien

kokemusten

aikana

sanoittaminen, eikä vain arkisten asioiden

univaikeuksista ja halusin kirjoittaa vaikeissa

listaaminen, jotta kirjoittamisesta saa hyötyjä

tilanteissa heränneitä tunteita itselleni talteen.

irti.

junassa

kotiin.

Kärsin

tuona

Omien tunteiden sanoiksi kirjoittaminen on tapa jäsentää

ja

tarkastella

omia

ajatuksia

tuntemuksia

erilaisissa

tilanteissa.

ja

Varsinkin

Kirjoittamalla pystyy sanoittamaan ajatuksiaan hyvin

konkreettisesti,

joka

auttaa

omien

aikoina, jolloin päässä tuntuu olevan monia

ajatusten jäsentämisessä. Kirjoittamalla voi

ristiriitaisia ajatuksia samaan aikaan, voi niiden

myös lisätä runsaasti omaa itsetuntemustaan

ylöskirjaaminen selkeyttää mieltä. Kirjoittamisen

ja reflektoida omaa toimintaansa. On tärkeää

voima voi olla yllättävän suuri, varsinkin jos

tuntea itsensä ja omat arvonsa, sillä se

pystyy kirjoittamalla avaamaan aitoja tunteitaan,

helpottaa päätöksentekoa sekä omien rajojen

joita voi olla vaikea sanoa ääneen.

noudattamista

arjessa.

Oletko

ikinä

lllllllllllllllllllllllll lkirjoittanut ylös omia arvojasi Sosiaalipsykologi James W. Pennebaker on tutkinut ilmaisevan kirjoittamisen vaikutuksia jo vuodesta 1980 lähtien. Ilmaisevalla kirjoittamisella tarkoitetaan päiväkirja tyyppisesti omista

pohtinut, miten toteutat On tärkeää tunteallllllllllllllllllllllllllllja itsensä ja omassa arjessasi? omat arvonsa,kkkkkkkkkkkkkkkniitä sillä se helpottaa päätöksentekoa kkkkkkkkkkkkkkkOsalle ihmisistä sekä omien rajojen ooooooooooooookirjoittaminen tuntuu luonnollisemmalta noudattamistaoooooooooooovarmasti arjessa.

ooooooooooootavalta käsitellä asioitaan kuin

ajatuksistaan, tunteistaan ja kokemuksistaan

toisille. Kirjoittamisen lisäksi läheisille tai

vapaasti kirjoittamista. Pennebaker on tutkinut

ammattilaiselle

puhuminen

erityisesti

tärkeä

käsitellä

henkilökohtaisista

kokemuksista todennut

kirjoittamista,

parantavan

traumaattisista minkä

fyysistä

ja

hän

tapa

on

tietenkin

henkilökohtaisia

on

asioitaan. Kirjoittaminen voi kuitenkin olla

psyykkistä

matalan kynnyksen työkalu oman mielensä

hyvinvointia, kuten autonomisen hermoston

selkeyttämiseen,

toimintoja. Hänen tutkimustensa mukaan koetun

itsetuntemuksen lisäämiseen. Kirjoittaminen

trauman saattaminen kielelliseen muotoon voi

voi olla runomuotoista sanataidetta, pidempiä

vähentää

päiväkirjatekstejä

stressitasoja. kuitenkaan

lyhyellä

aikavälillä

Kirjoitettavien täydy

olla

ihmisen

asioiden traumoja,

kirjoittamisesta saisi positiivisia vaikutuksia.

asioiden

tai

vain

käsittelyyn

ja

yksinkertaisen

ei

ajatuksen kirjaamista ylös. Kirjoitetun sanan

jotta

määrästä ja muodosta riippumatta, mieltä selkeyttävä vaikutus voi olla arvokas.

19

Taitto ja teksti: Aino Leveälahti

Terveisiä Threadsistä!

Joulukuussa 2023 Suomessa julkaistiin pitkään odotettu Threads, josta povattiin Twitterin (nykyinen viestintäpalvelu X) korvaajaa. Threads on Metan omistama sosiaalisen median alusta, joka perustuu tekstipohjaiseen sisältöön. Mitä alustalle kuuluu nyt melkein vuoden

Äkkiseltään Threads muistuttaa ominaisuuksiltaan paljon Twitteriä; Uutisvirta koostuu tekstipohjaisesta sisällöstä, jota rajoittaa merkkirajoitus.

Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että alusta eroaa X:stä monella tapaa.

Merkittävin ero on avoin ilmapiiri sekä teknisemmät asiat kuten, että julkaisut voivat olla 500 merkkiä pitkiä sekä niitä pystyy muokkaamaan 15 minuutin ajan julkaisemisen jälkeen. Lisäksi alustan moderointi ja algoritmi vaikuttavat toimivan, mikä tuntuu jopa hieman uskomattomalta Elon Muskin Twitterissä olleelle.

Threads on hyvin tiiviissä vuoropuhelussa Facebookin ja Instagramin kanssa.

Käytännössä jokaisen edellä mainitun alustan tili on liitetty toisiinsa, erityisesti Threads ja Instagram. Tämä liitännäisyys

20

tekee Threadsiin liittymisestä helppoa, kun ei tarvitse varsinaisesti tehdä uutta käyttäjää. Liittyessä käyttäjäksi saa valita haluaako seurata samoja henkilöitä kuin Instagramissa, mikä on varmasti vaikuttajien kohdalla helpottanut liittymistä, kun moni seuraa samoja henkilöitä automaattisesti sekä Thredsissä että Instagramissa.

Metan sovellusten vuorovaikutus on aiheuttanut alustalla myös hämmennystä.

Esimerkiksi ns. ristiinpostaaminen Facebookista ja Instagramista sekä omien julkaisujen näkyminen “mainoksina” Instagramissa. Alusta myös kannustaa julkiseen tiliin, sillä yksityisten tilien kommentteja ei näe edes kommentoitavan julkaisun tehnyt eikä alustalla voi lähettää yksityiviestejä, vaan alusta ohjaa suoraan Instagramin yksityisviesteihin.

”Oman kokemukseni mukaan Threads on Twitterin kaltainen, mutta avoin ja yhteisöllinen alusta.

Organisaatiot ovat pikku hiljaa luopuneet viestintäpalvelu X:n käytöstä ja osa siirtynyt threadsiin. Myös moni poliitikko on siirtynyt Threadsiin, mutta monesti tuntuu heidän käyttävän Threadsiä vain Instagramin jatkeena. Alustalla on muutenkin huomattavasti erilainen keskusteluilmapiiri kuin X:ssä.

Puoluerajoja ylittävää keskustelua on näkynyt nyt kuntaja aluevaaliehdokkaiden julkaisujen myötä entistä enemmän, mikä on ollut suoraan sanottuna virkistävää. Toki nämä ovat minun havaintojani, ja muiden syötteet voivat näyttää aivan eri totuutta.

Algoritmin toimintaa on ollut mielenkiintoista seurata, sillä alustalla “trendaa” keskustelunaiheita, joihin kaikki ottavat osaa. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten omalla syötteellä eri ihmiset ns. keskustelevat keskenään ilman suoraa keskusteluyhteyttä.

Keskustelunaiheet vaihtelevat rypytetyistä legginsseistä yksisarvisiin.

Threadsissä on myös tapana tehdä itsestään esittelyt, jotka kiinnitetään omaan pro�iliin. Esittelyt kulkevat useimmiten nimellä “Threadsin ystäväkirja”. Ystäväkirjan lisäksi moni on tehnyt myös deitti-ilmoituksia.

Deittailukulttuuri tuntuukin olevan yksi alustan kestopuheenaiheista (tai sitten algoritmi tietää, mikä allekirjoittanutta kiinnostaa). Tindermokia ja möläytyksiä matcheiltä jaetaan alustalla jatkuvasti.

Ilmeisesti Threadsistä on alkanut myös parisuhteita.

Oman kokemukseni mukaan Threads on Twitterin kaltainen, mutta avoin ja yhteisöllinen alusta. En mahdottoman aktiivinen ole alustalla ollut, mutta harvat aloitukseni ovat saaneet yllättävän paljon näyttökertoja sekä jonkin verran tykkäyksiä. Oma uutisvirta on hyvin mukautunut omiin kiinnostuksen kohteisiin sekä kunkin hetken trendeihin. Olen itse seurannut suhteellisen aktiivisesti alustalla käytyjä keskusteluja, mutta en koe olevani osa sen suurempaa yhteisöä, sillä en aktiivisesti ota osaa keskusteluihin.

Yhteisö on kyllä selkeästi olemassa, sillä Threads-miittejä on järjestetty eri puolilla maata, ja joulukuussa on tulossa Threads -gaala, josta puhutaan isona miittinä.

Tätä yhteisöllisyyttä on ollut hieno seurata, ja kovasti toivon, että se säilyy alustan muuttuessa ja kasvaessa.

21

Nea Piili, oma polku ja unelmat Henkilöhaastattelussa nea piili

“Mun paras ja pahin piirre on varmaankin se, että ajattelen lähes kaiken olevan oikeasti mahdollista” Teksti: Lotta Naumanen Kuvat: Nea Piili

Menestynyt terapeutti, viestijä sekä kahden podcastin juontaja, Nea Piili, 29, ei pelkää seurata omia unelmiaan. Vapaus on hänelle sitä, että saa itse päättää mihin suuntaan elämäänsä vie ja millä tavalla.

ehno ja sumea kuva tarkentuu pikkuhiljaa nettiyhteyden parantuessa. Nea Piili on ehtinyt viettää jo kokonaisen seikkailujen täyteisen päivän maailman toisella puolella, kun Suomessa vasta heräillään. Piili kertoo hymyillen kuulumisia ja Brisbanen mielenkiintoisista museoista, hiekkarannoista ja australialaisesta ystävällisyydestä. Sääkin on hänen mukaansa kuin unelma.

Australian lämpöä ei ole kuitenkaan tarkoitettu pelkästään lomailuun, sillä Piilille työpaikka voi olla missä päin maailmaa tahansa. Valmistuttuaan viestinnänja vuorovaikutuksen ammattilaiseksi Tampereen yliopistosta vuonna 2019, on Piili ehtinyt muun muassa toimimaan viestinnän asiantuntijana, ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina, seksuaaliterapeuttina ja perustanut Iltasatuja ahdistuneille aikuisille sekä Seksipuhetta podcastit. Piilin kalenteriin kuuluu myös viestinnän freelance -töitä, terapiapuhetta -Instagramin ylläpitäminen sekä etävastaanotot kotona Berliinissä, Saksassa.

Oma polku Iltasatuja ahdistuneille aikuisille -podcastin pitäessä paikkaansa Spotifyn Suomen suosituimpien podcastien joukossa, sekä terapiapuhetta palvelujen menestyksen kasvaminen herättää kysymyksen siitä, mistä tällainen polku on lähtenyt muotoutumaan. “Kun minulta kysytään, miten päädyin tähän pisteeseen, sanon aina, että jotenkin sattumalta, vaikka mun ystävät ovat aina sitä mieltä, että mun purjehdus tätä ammattia kohti on näyttänyt hyvinkin määrätietoiselta.

22

Olen käyttänyt omaa intuitiota kompassina siinä, mikä kiinnostaa ja kutsuu. Sitten menen niitä asioita kohti. Valmistumisen jälkeen tein kolme vuotta viestinnän töitä ja terapiaopintoja.

Sitten tuntui, että kaipaan jotain muuta ja lähdin yrittäjäksi ulkomaille.”

Nykyään Saksassa Piilin arki koostuu muun muassa töistä, museokierroksista, kulttuuriin tutustumisesta ja oman luovuuden toteuttamisesta. Piili kuvaa itseään seikkailijaksi, jolle Berliinin monipuolinen kulttuuri ja elämä sopii hyvin.

Vapaus Unelmien tavoittelu on vaikeaa, mutta joskus hankalammaksi muodostuu Piilin mukaan ympärillä olevien ihmisten asettamat paineet ja ennakkoluulot. “Olen tällä hetkellä Australiassa reissaamassa ja kun lähdin, sain kommentteja, että kyllä tuossa vaiheessa elämää pitäisi jo vähän rauhoittua, olla jo lapsia eikä huidella maailmalla. Ikään kuin tähän elämään olisi joku valmiiksi asetettu kaava tai aikajana siitä, miten täällä kuuluisi elää.” Piili hymähtää.

“Itse menen sitkeästi mun omaa polkua, vaikka se ei ehkä kaikkia miellytä. Muiden ajatusten ristitulessa on myös auttanut paljon sen muistaminen et muiden ihmisten odotuksissa mua kohtaan ei ole tosiasiassa kyse minusta.”

Piili on ehtinyt tekemään kaikenlaista työuran ulkopuolellakin.

Oli sitten kyse arjesta tai matkustamisesta, korostuu kaiken takana vapaus, määrätietoisuus ja rohkeus omasta tekemisestä. “Vapaus on minulle tärkeä arvo ja teen sen mukaan monia päätöksiä. Vapaus on myös vastuuta ja sen avulla voi alkaa elämään omannäköistä elämää. Se on vapautta, kun ei ole riippuvainen muista ihmisistä tai heidän hyväksynnästään.”

Vertailu “Toisinaan vertaillessa siihen, mitä muut tekevät, voi helposti myös hukata sen oman äänen. Monesti paine hiipii kiinni huomaamatta, kun ihmiset ympärillä tekee asioita ja tulee tunne, että hitsi pitäiskö mun olla jo tuossa pisteessä uraa ja elämää tai saavuttanut asiaa x.

On kovin luonnollista peilata itseään muihin.”

Kysyttäessä kokeeko Piili visionsa olleen aina yhtä selvä, tämä hymyilee ja toteaa vakuuttavasti: “Ei ollut ja tuskin on vieläkään. Eikä minusta tarvitsekaan olla. Ajattelen, että olisi kauhean tylsää, jos kaikki olisi jo valmiiksi ennalta kiveen kirjoitettua. On hyvä jättää tilaa elämälle ja mielensä muuttamiselle.”

Piili kehottaa myös muistamaan sen, että kenenkään tehtävä täällä ei ole elää muita varten. Siksi kritiikistäkin huolimatta oman vision mielessä pitäminen on tärkeää.

“Olen kuullut paljonkin kritiikkiä elämänvalinnoistani, mutta muiden ihmisten tai yhteiskunnan asettaman aikataulun mukaan toimiminen ei mielestäni ole yhtään olennaista.”

Unelmat

Askel yksi

Piilin elämässä näkyy vahvasti, miten tärkeää hänelle on omien unelmien tavoittelu ennakkoluuloista välittämättä.

“Koen, että minulle on aina ollut luontevaa mennä kohti omia unelmia ja olen kokenut sen myös todella tärkeäksi.

Olen aina ollut sellainen haaveilija”, Piili hymyilee ja toteaa sitten: “Mun paras ja pahin piirre on varmaankin se, että ajattelen lähes kaiken olevan oikeasti mahdollista.

Hyvin harva asia on mahdoton. Sen takia olenkin kenties lähtenyt kohti ja toteuttamaan unelmia joiden saavuttaminen on aluksi tuntunut kaukaiselta tai epävarmalta.”

Maailmassa jossa suorituskeskeisyys sekä täydellisten urapolkujen seuraaminen ovat keskiössä, on hyvä muistaa, että tärkeintä on lopulta omaan tekemiseen keskittyminen ja ennen kaikkea rohkeana pysyminen, kun äänet ympärillä kehottavat tekemään omaa visiota vastaan. “Riittää, kun otat yhden askeleen kerrallaan, mutta paremman hetken jatkuva odottaminen on turhaa.

Sellaista ei tule koskaan. Voit luottaa siihen, että olemalla itsellesi rehellinen ja toimimalla sun omien arvojen mukaisesti, löydät lopulta sulle oikean suunnan.”

Mikään tavoittelemisen arvoinen ei tapahdu omalla mukavuusalueella ja siksi unelmien saavuttaminen tuntuukin usein hankalalta. Piilillä on tästä paljon kokemusta. “Usein ensimmäinen askel on vaikein ja pelottavin. Ulkomaille muuttaminen, yrittäjyys ja kaikki ne omannäköiset valinnat, mitä on tullut tehtyä, on vaatinut valtavan uskonloikan, mutta se kannattaa. Olen niin onnellinen, että olen uskaltanut silloinkin, kun pelotti.”

Myös omannäköinen elämä on Piilille tärkeää. “Itseään varten eläminen tarkoittaa minulle päätösten tekemistä sen pohjalta, mitä itse haluan ja koen tärkeäksi. Se on myös omien arvojen mukaista elämää sekä oman polun kulkemista rohkeasti, toisinaan myös yksin.” Piili painottaa. “Mun yksi motoista on, että tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki. Välillä pitää vain kahlata kulkematonta reittiä, mutta vitsi miten palkitsevaa se on.”

23

Teksti ja taitto: Saara Hälvä kuvat: Pexels

Nukuttaa, ei nukuta

Ei

mene

yhtäkään

nukkumiseen

ja

viikkoa

uneen

ilman,

liittyvän

että

bongaisin

uutisotsikon.

Lyhytaikainen stressi ei ole haitallista, mutta pitkään

Milloin

jatkuessa siitä muodostuu ongelma. Olen itse saanut

nukkuminen ehkäisee sairastumista, tekee superoppijaksi

kokea stressin vaikutukset uneen viime aikoina, kun

tai auttaa parantumaan uupumuksesta. Aihe selkeästi kiinnostaa lukijoita. THL:n mukaan 20 % suomalaisista aikuisista

ei

nuku

vaikuttaa

muun

mielestään

muassa

riittävästi.

unettomuus,

Siihen josta

voi

sadat

miljoonat ihmiset kärsivät joka yö. En siis ihmettele, että nukkumiseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota.

Unen tärkeyttä on turha vähätellä, koska tiedetään, miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa ihmisten toimintakykyyn.

Olet ehkä itsekin havainnoinut, miltä tuntuu suoriutua opiskelu- tai työpäivästä neljän tunnin yöunien jälkeen, kuin jos nukkuisi täydet yöunet.

Lyhyemmillä yöunilla pärjää, jos se ei ole jatkuvaa. kuluessa

terveysvaaroja.

aiheuttaa Univelkaa

hitaammin voi

onneksi

ilmeneviä vähentää

nukkumalla pitkään silloin kun mahdollista. Opiskelijana univelkaa voi syntyä helposti, kun tapahtumissa ja juhlissa venähtää aamuyöhön tai kun kurssityötä yrittää saada valmiiksi ennen puolen yön deadlinea. Monet tekevät myös

töitä

opintojen

viikolle

on

kasaantunut

suurin

osa

projekteista. Uni ei ole tullut helposti iltaisin tai se on ollut katkonaista. Olen vuosien myötä oppinut, että unen häiriintyminen hidastaa

on

tahtia

itselleni ja

merkki

kiinnittää

siitä,

että

huomiota

pitää

stressin

lieventämiseen. Stressiä voi lievittää esimerkiksi huolien jakamisella,

kivoja

Itselleni

on

se

velvollisuuksien

asioita

edellä

tekemällä

mainittujen

aikatauluttamista

ja

liikunnalla.

asioiden

ja

lisäksi

vapaapäivistä

kiinnipitämistä. Jokaiselle toimii omat keinot stressin

Univajeen jatkuessa kertyy univelkaa, mikä pidemmän ajan

muutamalle

kurssitehtävistä, tenteistä, ryhmätöistä ja vapaa-ajan

ohessa,

jolloin

aikataulu

on

palapeliä. Arjen monet velvollisuudet voivat osaltaan aiheuttaa stressiä, mikä taas vaikuttaa unenlaatuun ja nukkumiseen. Velvollisuuksien ohessa tapahtuu muu

lieventämiseen, eikä sitä kannata liikaa suorittaa. Kuten ei untakaan.

Jos univaikeudet alkavat hallita ja häiritä arkea, on hyvä hakeutua matalalla kynnyksellä avun piiriin. Tilastojen valossa voi olla varma, ettei ole ainoa, joka kärsii nukkumisongelmista. Ajatus siitä voi helpottaa yöllä valvoessa tai apua hakiessa. Jos edellä mainitut haasteet eivät koskea sinua, voit olla erittäin tyytyväinen.

Hyvät

unenlahjat

ovat

ominaisuus,

josta

monet

uniongelmaiset ovat kateellisia. Kyky nukkua missä ja milloin vain on taito, josta kannattaa pitää kiinni.

elämä ja ihmissuhteet, jotka voivat tuoda elämään energiaa, mutta toisaalta myös huolta ja stressiä.

Erilaiset

stressitekijät

ovat

yhteydessä

nukahtamisvaikeuteen ja katkonaiseen yöuneen, mitkä toisaalta

kuuluvat

määritellään

ohimenevinä

tilanteeksi,

jossa

elämään. ihmiseen

Stressi

kohdistuu

runsaasti haasteita ja vaatimuksia, jolloin sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat vähissä tai ylittyvät.

24

Lähteet THL: https://thl.fi/aiheet/elintavat-ja-ravitsemus/uni Duodecim terveyskirjasto: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00534 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00976/stressi

TEKSTI TILDA HUHTAMIES

Vaatimattomuus ei aina kaunista Ystäväni esitteli taannoin kouluprojektiaan, jonka parissa oli puurtanut kuluneen kuukauden. Vaikka tekele oli silminnähden vaikuttava ja jota opettaja ja kurssilaiset olivat suitsuttaneet, vastasi ystäväni kainosti kehuihini ”No ei tää nyt oo niin kummoinen”.

Tuttu tilanne, eikö?

Vaatimattomuus ja itsensä vähättely istuvat suomalaisessa kulttuurissa tiukassa. Meidät on opetettu vähättelemään saavutuksiamme ja pienentämään itseämme tekemättä suorituksistamme sen suurempaa numeroa. Pelkkä ajatus kehujen vastaanottamisesta saa monet kiemurtelemaan epämukavuudesta.

Koulumaailmassa on vuosi toisensa jälkeen toistunut yllä kuvattu kaava, kun täysin pätevä tekijä on kuitannut erinomaisen suorituksensa vähättelyllä. Vaatimattomuuden varjot vaanivat kulttuurissamme kaikkialla, ja niiden suojiin on helppo piiloutua – usein syyttä.

Kun kehujen kuuleminen muilta ei ole monelle mutkatonta, ei sitä ole myöskään niiden antaminen itselle.

Itsensä kehumista varjostaa vahva ylimielisyyden klangi, vaikka itselleen voi antaa aplodit olematta millään tasolla pröystäilevä.

Omien vahvuuksien tunnustaminen ja itsensä kehuminen on tärkeää, sillä siten osaamme navigoida paremmin työelämän aallokoissa, kun tiedämme paremmin missä vahvuutemme pääsevät parhaiten loistoon. Itsensä kehuminen ruokkii myös motivaatiota ja voikin saada sen syttymään kipinästä liekkeihin. Sitä paitsi, on vaikea kuvitella, että joku muu uskoisi tekemiseemme jos emme itse uskoisi siihen.

Vaatimattomuudelle on aikansa ja paikkansa, mutta kun kyse on omista saavutuksista ja positiivisista ominaisuuksista, ei mielestäni ole sen aika. Meidän pitäisi olla ylpeämpiä suorituksistamme ja uskaltaa ottaa niiden kanssa enemmän tilaa. Erityisesti nuoria pitäisi kannustaa kehumaan itseään enemmän, sillä pelkkä ajatus siitä, että tulevaisuuden osaajat eivät hahmottaisi täyttä potentiaaliaan, on suorastaan dystopinen. Vaatimattomuus ei aina kaunista.

Kirjoittaja on kolmannen vuoden viestijä, joka saa mielummin sitseillä rankun kuin vastaa saamaansa kehuun ”No ei tää nyt oo niin kummoinen”.

25