Camp 4/22

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Cumpi vai Campi TÄYD E L L I SYYS

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä.

Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta.

Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

17%

K E S K E N E R Ä ISYYS

83%

E X TE M PORE

42%

Päätoimittaja Venla Rouhiainen

Taittajat

Julia Lehtinen, Veera Niskanen, Katri Pulkkinen & Venla Rouhiainen

S U UN N IT t e lu

58%

S UO R A A N KOU LU UN

22%

Etu- ja takakannen kuvat Katri Pulkkinen

Tämän numeron toimitus

VÄL I V UOSI

Elli Erkkilä, Sara Güven, Saana Heikki, Tilda Huhtamies, Jonna Karekivi, Elina Kulmala, Julia Lehtinen, Emmi Liuski, Otte Mäkipää, Veera Niskanen, Katri Pulkkinen, Laura Repo, Katriina Soukka & Nea-Mari Vuoristo

78%

Editoijat

C H I L L AI LU

Veera Niskanen & Venla Rouhiainen

77%

Julkaisija CoMedia ry

Yhteystiedot

camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

S UO R IT TA MIN E N

23%

Sisällys xxx

Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan tervehdys 5 Mitä nykyään saa edes sanoa?? 6-7 Vaelluksen vaivaton rytmi 8-9

xxx Ihan kesken 10 Kokkikoulu: Mokkapalat 12 Kolumni 13 Burnout-sukupolvi – kun mikään ei riitä 14-15 Ikuisuusprojekti 16-19

xxx

Onko kaikki hyvin, kun pääsen naimisiin? 20 Opettavaiset välivuodet 21 Oops, I got 99 problems singing bye, bye, bye 22-23 Hattaraa ja Mikki Hiiren korvia – viisi kuukautta Disneylandissa 24-25 Katoiks jo eilisen jakson? 26-27

xxx Ei sittenkään ikuista 28-29 Taylor Swift Midnights – Pitkään odotettu kertomus rakkaudesta sekä itsensä etsimisestä 30-31 Syksyn sävelet 32-33 ASMR – Pisaroita selkäpiitä myöten 34-35 Luokkaretki 36-39 Pako brain cellistä 40-41

xxx

KUVA VENLA ROUHIAINEN

Pääkirjoitus

itsensä näköinen Ikuisuutta on vaikea määritellä. Se tarkoittaa usein eri asioita erilaisissa mielentiloissa sanottuna. Ja se on muuttuva määre myös eri tilanteissa. Usein, kun bussia tai hampurilaisateriaa joutuu odottamaan ikuisuuden, kyse on lähinnä viidestätoista minuutista. Kun taas puhutaan siitä, että ollaan kumppanin kanssa ikuisuus, noh se voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain seuraavan parin kuukauden ja loppuelämän välillä. Koulutehtävien kohdalla ikuisuus tarkoittaa muutamaa tuntia tai muutamaa päivää, korkeintaan kuukausia. Tämäkin johtuu harvinaisen usein siitä, että tehtävät ovat kasaantuneet yhdeksi isoksi köntäksi viimeiseen iltaan.

Asioiden liioittelu ja dramatiosointi on yleistä.

Itsekin teen sitä hyvin usein. Kärjistämällä asiat

saa välittömästi kuulostamaan paljon hauskemmilta ja kurjemmilta, kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Tämä on kuitenkin myös tietynlainen tapa luoda ja hakea samaistumispintaa muista ihmisistä, jotka kokevat kärpäset härkäsinä ja härkäset kärpäsinä. Pienet asiat tuntuvat isommilta kuin ne ovatkaan ja toisinpäin. Minulle Camp tuntuu usein ylitsepääsemättömältä ikuisuusprojektilta, mutta jälleen yksi lehti on uskoakseni valmis.

Lehden teemaa pohtiessani (tämä kestää aina ikuisuuden) mietin jälleen sellaista teemaa, joka olisi mahdollisimman abstrakti ja josta olisi helppo keksiä erilaisia juttuaiheita. Se on ollut ikään kuin tämän vuoden teema. Keksi jotain mahdollisimman laajaa, joka on helppo pilkkoa taas pienemmiksi paloiksi ja tulkita haluamallaan tavalla. Ja sitä kautta joskus muiden avustuksella meillä olisi taas lehti täynnä tekstejä. Tällä erää se vaikutti toimivan hyvin ja sainkin jälleen liudan erilaisia tekstejä erilaisilta kirjoittajilta.

On aina ilahduttavaa nähdä, kun kanssaopiskelijat pääsevät ilmaisemaan itseään tekstin kautta.

Varsinkin tässä numerossa oli paljon omakohtaisia tekstejä. Välillä olen pohtinut sitä, että olenko päätoimittajana vienyt lehteä väärään suuntaan, kun opintoihiin ja työelämään liittyviä tekstejä ei juurikaan ole tai niitä on hyvin vähän. En kuitenkaan voi ikuisesti kipuilla sen kanssa, sillä tämän vuoden Camp on tämän vuoden Camp ja seuraavan päätoimittajan käsissä se on jälleen erilainen versio itsestään. Ei sen parempi tai sen huonompi.

Tällä kertaa laitoin sekä itselleni että Saralle tälle aukeamalle selfiet. Se vähän hävettää. Se ei tunnu ammattimaiselta. No. Ei kukaan tätäkään ikuisesti muista.

Päätoimittaja Venla Rouhiainen 4

KUVA SARA GÜVEN

Puheenjohtajan tervehdys

Missä olemme ensi vuonna?

Kun aloitin opintoni vuonna 2019 Vaasan yliopistossa, puhuttiin jo kampuskehityksestä, ainejärjestötilojen uudistuksesta ja Tervahovin remontista. Supinaa alkoi vuoden 2020 alussa kuulua Tritonian muutosta ja koko kirjaston uudistamisesta. Tuolloin Laura Hakala kirjoitti Campin neljännessä numerossa kampuskehityksestä ja siitä, kuinka “F362A:ssa tuskin tullaan enää istumaan luennoilla tulevaisuudessa”. Silloin kaikki tuntui todella kaukaiselta, eihän se koskaan tapahtuisi. Luentosaleja remontoitiin, mikä ei kuitenkaan tuntunut merkittävältä riviopiskelijan näkökulmasta.

Tänä syksynä Tritonia kuitenkin aivan oikeasti muutti entisen Luotsin tiloihin niin kuin minun vuosikurssini sen oppi tuntemaan. Se paikka, jossa opettajat olivat ja josta kylterit hakivat itselleen kahvia luentojen välissä. Ei paikka, jossa minä tai kanssaviestijäni olisimme viettäneet aikaa. Nyt samassa tilassa kuhisee satoja opiskelijoita päivittäin kirjoittamassa esseitä, pläräämässä kirjoja tai pänttäämässä tenttiin. Ikuisuuden kestävä projekti ei kestänytkään ikuisuutta. Se on tässä ja nyt.

On tosin vielä vaikea arvioida miten. Mikään ei ole kuitenkaan ikuista ja lopulta kaikki tulee päätökseen, myös kampusuudistus. Ikuisuudesta tulee todellisuus ja kohtaamme nämä uudistukset pala palalta. Tällä hetkellä tilauudistukset puhuttavat ja aiheuttavat närkästystä. Tämä on tilapäistä. Uudistukset ovat kuitenkin välttämättömiä monesta näkökulmasta, jotta voimme tulevaisuudessa opiskella tiloissa, jotka palvelevat modernin opiskelijan ja opettajan tarpeita. On tärkeää kuitenkin antaa rakentavaa palautetta ja saada äänensä kuuluviin, kun kysymyksiä ja parannusehdotuksia herää. Menee vuosia, ennen kuin tiedämme, mikä onnistui ja mikä ei. Ehkä ensi vuonna meillä on jo paremmin palvelevat tilat, joissa mahdumme opiskelemaan.

Ikuisuusprojekteja on olemassa paljon ja kampuskehitys lieneekin yksi niistä. Syyskuussa pidetyssä infotilaisuudessa yliopisto muun muassa tiedotti, että vuoden 2023 aikana opiskelijaravintola Mathilda tullaan sulkemaan väliaikaisesti kampusuudistuksen tieltä. Nykyinen Tervahovi-rakennus saatetaankin vuoden aikana täysin uuteen uskoon.

Täksi ajaksi opiskelijat ohjataan ruokailemaan Juveneksen toiseen ravintolaan Erkkiin, joka ei ole korona-ajan jälkeen ollut avoinna ruokailijoille. Entisen Tritonia-rakennuksen remontin valmistuttua saamme toivon mukaan myös kahvilan takaisin ja samalla kohtaamispaikan opiskelijoille. Sinällään kaikki tuntuu olevan selvää, mutta ei kuitenkaan.

Puheenjohtaja Sara Güven 5

TEKSTI KATRIINA SOUKKA KUVITUS VEERA NISKANEN TAITTO VEERA NISKANEN

Mitä nykyään saa edes sanoa??

Andrew Tate, Kanye West, Elon Musk... Mediassa nousee säännöllisesti esiin tietty kysymys, yleensä vihapuhetta perusteltaessa sananvapaudella; missä menee sananvapauden raja, mitä saa sanoa ääneen ja mikä lasketaan vihapuheeksi?

nanvapaudella, viimeisimpinä esimerkkeinä Andrew Tate sekä Kanye West. Andrew Tate on hyödyntänyt TikTokia naisvihamielisten postausten jakamiseen. Hän on kerännyt paljon suosiota etenkin nuorten miesten keskuudessa ja hänen postauksensa ovat levinneet nopeasti. Vaikka Tate itse tavoittelisi vain näkyvyyttä, on Sananvapaus kuuluu ihmisen pe- hänen tuottamansa sisältö vaarusoikeuksiin ja se on turvattu niin rallista, sen normalisoidessa Euroopan neuvoston ihmisoike- naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ussopimuksessa kuin Suomen pe- ja epätasa-arvoista asemaa rustuslaissa. Koska sananvapaus yhteiskunnassa. mahdollistaa myös epämukavien ja provosoivien mielipiteiden il- Kanye West taas on jakanut maisemisen, on vihapuhe usein muun muassa antisemitististä haastavaa erottaa ihmisten oi- sisältöä, minkä seurauksena keudesta ilmaista mielipiteensä. hän on menettänyt valtavan Yhteiskunnan ja yleisten käsitys- määrän yhteistyökumppaneita, ten vastaisten mielipiteiden ilmai- esimerkkeinä Adidas, Gap ja semisen täytyy olla sallittua, jotta JP Morgan. Yritysten ja orgayhteiskuntaa voidaan kehittää. nisaatioiden on tärkeää toimia Sananvapauden avulla voidaan nopeasti ja katkaista yhteydet esimerkiksi tuoda esiin yhteiskun- imagokriisin keskelle joutuneenallisia epäkohtia, kuten ihmisoi- seen yhteistyökumppaniin, koskeusrikkomuksia. ka ne vaikuttavat myös nopeasti yrityksen maineeseen.

Sosiaalisessa mediassa leviää kuitenkin myös paljon viha- Sama ei kuitenkaan päde sopuhetta, jota perustellaan sa- siaalisessa mediassa. Sosiaali-

6

sen median alustoilla on mennyt kauan ennen kuin yleisiä yhteisösääntöjä rikkoneita vaikuttajia ja postauksia on poistettu alustalta. Niin Kanye West kuin Andrew Tatekin saivat jakaa julkaisujaan rajoittamattomasti ilman seuraamuksia pitkän aikaa ennen kuin heidät lopulta poistettiin alustoilta. Millainen vastuu sosiaalisen median alustoilla on ja kuka sitä valvoo?

Etenkin TikTok on toiminut kyseenalaisesti Andrew Taten tilanteessa, jossa hän sai pitkään jakaa sisältöjään, vaikka ne rikkoivat alustan yhteisösääntöjä.

Sen sijaan TikTok on poistanut ja rajoittanut esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä ja tasa-arvoa käsitteleviä postauksia. Twitter taas on poistanut Kanye Westin alustaltaan, mutta Elon Muskin ostettua Twitterin, hän on sallinut Westille pääsyn takaisin, twiitaten samalla: “Welcome back to Twitter, my friend!”.

Voiko siis alustan omistaja päättää mielivaltaisesti kuka pääsee ääneen sivuston yhteisösäännöistä riippumatta?

Vinkit vihapuheen tunnistamiseen: Vihapuhe tarkoittaa vihamielistä tai epäluuloista puhetta ihmisryhmää kohtaan ja se voi kohdistua yksittäiseen ihmiseen tai ihmisryhmän ominaisuuteen. Näitä ominaisuuksia rikoslain mukaan ovat esimerkiksi: • Rotu • Ihonväri • Syntyperä • Uskonto • Seksuaalinen suuntautuminen • Vammaisuus • Kansallinen tai etninen alkuperä Muista, että vihapuhe on rangaistava rikos ja rikosilmoituksen voi tehdä, vaikka ei ole varma onko kyse vihapuheesta. Poliisin Nettivinkki-lomakkeella voit tehdä ilmoituksen anonyymisti.

7

Vaelluksen vaivaton rytmi.

Olemme vaeltamassa mieheni ja koiramme kanssa kohti Käsivarren erämaa-aluetta. Astun kiven päälle ja etsin seuraavalle askeleelleni paikkaa. Vilkaisen sivulleni ja näen loputonta ruskan puraisemaa varvikkoa, joka kumpuilee kohti horisonttia lopulta reilun kilometrin korkeudelle Norjan rajan tuolle puolen. Harkitsen jokaisen liikkeeni huolellisesti kivisellä, mutaisella ja liukkaalla polulla, etten liukastuisi 20 kiloa painava rinkka selässäni.

On vaikea pukea sanoiksi, mitä vaeltaminen minulle merkitsee. Vaellus voi olla metafora elämälle tai sitä voi rajata haluamallaan tavalla esimerkiksi ajallisesti.

Tuossa rajatussa ajassa saa kokea toistuvia asioita, onnistumisia, epäonnistumisia ja tunteita, kuten elämässä.

Vaelluksella on mahdollista kokea toistoa, mikä muuttaa kokemuksen meditatiiviseksi tai jopa rituaalinomaiseksi tapahtumaksi. Voimakkaan luontoyhteyden kanssa tuo

8

toisto auttaa minua puhdistautumaan tunnetaakoista, joskus jopa traumoista.

Ajatukseni tarkentuvat takaisin polulle. En täysin vielä iloitse kauniista luonnosta ympärilläni, mutta jokainen askel kuorii minusta henkisen väsymyksen ja teeskentelyn kerroksia. Palaan askel askeleelta läsnäolevaksi hetkeen, jossa tapahtuu samaan aikaan kaikki ja ei mitään. Ajatukseni hiljenevät, ja tarkastelen kiireettömästi vaihtoehtoja valitakseni sopivan kohdan seuraavalle askeleelleni.

Kävelemme tunnin verran ja pysähdymme lepäämään kauniille kivirykelmälle. Kivien välissä on selvästi ollut jonkin eläimen lepopaikka. Jatkamme matkaa hetken kuluttua ja käännymme Kalottireitiltä kohti Termisjärveä. Koira kulkee kytkettynä rinkkaani. Kun hän vaihtaa puolta, pyörähdän ympäri ja valokuvaan näkymää takanamme.

TEKSTI JA KUVAT ELINA KULMALA TAITTO VEERA NISKANEN Polku on helposti kuljettava mönkijäura, jota on huomattavasti helpompi kulkea kuin Haltille johtavaa Kalottireittiä.

Kompurointia aiheuttavia kiviä on vähemmän, ja kykenen pitämään katseen maisemassa. Jo tämä auttaa minua palautumaan arjen aiheuttamasta ärsytyksestä. Hosuminen ja väkinäinen puurtaminen varisevat polulle ja kirivät eteeni uudessa muodossa. Ne rakentuvat flowksi, joka ohjaa minua huomaamattomasti eteenpäin. Olen saavuttanut jälleen vaivattoman rytmin. Kaikki soljuu omaan tarkoitettuun tahtiinsa.

sestä, kehon palautumisesta ja nukkumisesta. Rajat tekemiselle ovat selkeät.

Arjessa huomaan asioiden kasaantuvan ja syövän energiaa alitajuisesti.

Silloin ajaudun pakottamaan asioita eteenpäin, ja kuormittuneena teen huonoja päätöksiä.

Ruokailun ja levon jälkeen lähdemme etsimään leiripaikkaa läheisen Termisvaaran juurelta. Kierrämme Paihkasjärven eteläistä rantaa pitkin. Aiemmin polulta näyttänyt linja maastossa osoittautuu illuusioksi. Varvikot ovat tuppaita, jotka ryhmittyvät lomittain ja välissä Parin tunnin kävelyn jälkeen näemme kulkevat soiset sammalkaistat päätyvät vesistön laidalla mukavan telttapaikan. umpikujaan. Rämmimme pehmeässä Mieheni kantaa koiramme puron yli ja labyrintissa välillä nousten kiven päälle seuraan perässä. Pystytämme teltan, tähystämään helpompaa reittiä. juomme kuksalliset punaviiniä iltapalan kanssa ja ihailemme auringonlas- Löydämme täydellisen paikan teltalle kua. Tuo hetki kestää joitain minuutteja, suoalueen ja suvannon välistä nousemutta muistiin se jäänee elämään lop- valta kummulta. Kummun reunalla on puelämäksi. Pimeän tullessa menemme kolmen kiven muodostelma, jossa istelttaan ja nukahdamme lähes saman tumme pitkään illalla katsellen jälleen tien. Nukun paremmin kuin viikkoihin, auringonlaskua. Porot käyvät takamutta näen erikoisempia unia kuin kos- namme laiduntamassa. Jostain kuuluu kaan. riekon ääntelyä.

Aamutoimien jälkeen puramme leirin ja lähdemme kiipeämään Paihkasvaaralle. Rinnettä on todella helppo nousta, ja saavutamme 897 metrissä sijaitsevan huipun puolessa tunnissa.

Katson huipulta kohti Saanatunturia.

Se makoilee vakaana ja tunnistettavana Tsahkaljärven takana. Horisontti aaltoilee pehmeästi lännestä itään.

Jossain tuolla koillisessa on Suomen erämaisin piste. Sinne haluan joskus mennä. Laskeudumme rinnettä muutaman metrin alaspäin ja pysähdymme pehmeälle sammalmättäälle makoilemaan. Elämä tuntuu loisteliaalta.

Hengitän tuulen mukana maisemaa sisääni, jotta se tallentuisi sieluuni valokuvan tavoin. Pystynkö maisemien lailla muistamaan hetkessä elämisen taidon palattuani kaupunkiin. Elämä tuntuu täydeltä luonnossa. On helppoa olla kiitollinen ympäröivästä kauneudesta. Kunnioitus luontoa kohtaan ja ymmärrys luontoyhteydestä kasvaa jokaisen vaelluksen myötä suuremmaksi.

Olen huomannut, että jokaisen luontokosketuksen myötä arvomaailmani selkeytyy ja vaivattoman rytmin löytäminen helpottuu. Pyrin varaamaan aikaa vähintäänkin kerran vuodessa pidemmälle vaellukselle ja viikoittain henkiVaelluksella vaivattoman rytmin saa- selle tauolle luonnossa. Vaeltaminen vuttaminen tuntuu helpommalta kuin merkitsee minulle paljon ja nähdäkseni arjessa, koska hallittavia asioita on se kasvattaa minua kohti sellaista ihmipaljon vähemmän. Polulla on huoleh- syyttä, josta voin olla ylpeä. dittava elämän perusasioista: syömi-

”

IHAN TEKSTI SAANA HEIKKI TAITTO VEERA NISKANEN

KESKEN

10

Istun työhaastattelussa. Huoneessa vain minä ja pöydän takana silmälasipäinen papereitani käsissään pitävä haastattelija. Ansioluetteloni on suoraan sanottuna mitätön tai paremmin sanottuna tulokseton. Vain allekkain lueteltuina kaikki pätkätyöni – joka kesä vietettynä eri paikassa. Haastattelijan katse nousee ja silmät kohdistuvat laserin lailla lasien läpi omiini. ”Kuvaile itseäsi kolmella sanalla”. Rekrytoijan ääni leikkautuu korviini. Yhtäkkiä sanoja lentää pääni sisällä, ja tuntuu etten tartu yhteenkään ajatukseen. Iloinen, sosiaalinen ja helposti lähestyttävä ovat lähellä päästä suustani ennen kuin suljenkin suuni. Miten muka erottuisin noilla joukosta? Se olisi muutenkin neljä sanaa...

Mitä kirjoitinkaan ansioluetteloon? Mieti nyt!

Ensimmäisenä mieleeni tulevat sanat ei-valmis. Kuulostaa melodramaattiselta. Kokeminen ensin edes riittäväksi kelpaisi, mutta ainahan jokin voisi olla paremmin. Keskeneräinen, sitä sanaa etsinkin. Miten yksi sana voi tuntua samaan aikaan toivottomalta, mutta niin lupaavalta. Kuka olisikaan koskaan oikeasti valmis?

Onhan keskeneräisyydellä tärkeä tehtävä omassa kehityksessämme.

Eihän yhteiskuntakaan kehittyisi, jos kaikki olisi jo valmista. Miten kuitenkin käsittelemme omaa keskeneräisyyttämme?

erilaisia, meidän tavoitteemme ovat myös. Onkin turhaa keskittyä liikaa siihen, mitä muut ovat jo saavuttaneet ja tehneet. Koska jokainen tuntee jossain määrin keskeneräisyyttä sekä epäonnistumisia.

Kuvittele itsesi vuoren huipulle, kun olet saavuttanut kaiken, mitä olet aina halunnut. Seisotko enää vuoren päällä vai siirtyykö vuoren tilalle tyhjyys? Siinä tilanteessa uuden vuoren kokoaminen ja päälle kiipeäminen voivat tuntua hyvinkin puoleensavetäviltä. Mitä esimerkiksi vaateompelija tekee, kun Ihmisluonne tarvitsee jatkuvasti jo- hän vihdoin katkaisee viimeisen tain tavoiteltavaa. Kaikki me olemme lankansa? Ompelee uuden. Entä keskeneräisiä, mutta kuka sen tahtoisi talonrakentaja lyödessään viimeimyöntää. On tärkeää muistaa, että sen naulansa? Rakentaa uuden. tilanteet muuttuvat ja elämä on hek- Entä minä? Olen itseni valmistaja tistä. Täytyy osata elää muutokses- tai kutsuisin sitä enemmän kehittäsa sekä niiden tuomien haasteiden miseksi, sillä en ole ikinä valmis. mukana. Aina ei voi onnistua, ja on Enkä haluaisikaan olla. Keskenhyvä muistaa, kuinka kesken jätetty eräisyyden tunnustaminen osoiton myös yritys. Virheet, vastoinkäy- taa itsensä kehittämisen taitoa ja miset sekä epäonnistumiset ovat niitä, omien kehityskohteiden tunnistajoiden avulla voimme itse reflektoida, mista. Miksi taistella sitä vastaan, mitä itsessä täytyy vielä kehittää. jos se kaikesta huolimatta on ikuisYhtä lailla kuinka me kaikki olemme ta? Olisihan se tylsää olla valmis.

Y

L

L O R CA U O

TRADE

MARK

W W W. C A R L I N G S . C O M

J

EA

NS ST

CoMedian jäsenyyden todistamalla saat -15% kaikista tuotteista Vaasan Carlings -myymälässä. Carlings Vaasan löydät Espen -kauppakeskuksesta.

E R O

Hyvä viestinnän opiskelija, Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa • Pressikortin • Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja-, tapaturma- ja oikeusturvavakuutuksen • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/ yhteystiedot.

Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

O M KK

APALAT Mokkapalat ovat täydellinen herkku tulevan juhlakauden jokaisiin pikkujouluihin, nyyttäreihin ja myyjäisiin. Nämä ikisuositut leivonnaiset valmistat helposti, ja ohje sopii varmasti epävarmemmillekin kokeille.

Pohja: - 3 kananmunaa - 3dl sokeria - 150g voita - 5dl vehnäjauhoja - 3 rkl tummaa kaakaojauhetta - 2tl leivinjauhetta - 1tl vaniljasokeria - 2dl maitoa Kuorrutus: - 5rkl kuumaa kahvia - 60g sulaa voita - 4dl tomusokeria - 2tl vaniljasokeria - 3rkl tummaa kaakaojauhetta Pinnalle: NONPARELLEJA!

12

Pohja: 1. Aloita sekoittamalla munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon myös sulatettu voi.

2. Sekoita loput kuivista aineksista keskenään ja sekoita ne yhdessä maidon kanssa munasokerivaahtoon.

3. Levitä leivinpaperin peittämälle pellille tasaisesti ja paista 15 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

Kuorrutus: 4. Sekoita sulanut voi ja keitetty kahvi keskenään. Lisää vielä tomu- ja vaniljasokeri sekä kaakaojauhe koko ajan sekoittaen. Levitä tasaisesti hieman jäähtyneen pohjan päälle.

Lopuksi: Viimeistelläksesi herkkupalat lisää päälle aivan mauttoman paljon nonparelleja. Enempi parempi!

TEKSTI JA KUVA LAURA REPO

KAIKELLA RAJANSA

Olen pohdiskelija ja ajatuksissani toisinaan haahuileva. Jos minut tuntee, niin sen myös tietää. Kesällä pysähdyin tapani mukaan miettimään asioita. Konkreettisia ja ei-konkreettisia, havaittavissa ja koskemattomissa olevia. Mietin sitä, mitä näen, mitä en ja mitä haluaisin nähdä enemmän. Tunsin oivaltaneeni jotain.

Olen istunut parin viime vuoden aikana kuusi kertaa tummiin pukeutuneena käsittelemässä konkreettisesti elämän rajallisuutta. Etenkin tuollaisissa tilanteissa toivoisi, että pohtimani pitäisi paikkaansa. Ajattelen, että ihmiset ovat omanlaisia abstraktejaan. Toki konkreettinen ulkokuori ja fyysinen olemus löytyy, mutta on Kaikki näkyvä kestää aina sille se ihmisyys muutakin. Paljon muuvaratun ajan. Sillä on aloitus- ja takin. Se on siellä jossain sisällä, lopetuspiste. Ikään kuin viimeinen joka odottaa kohdatuksi tulemista. käyttöpäivä, mikä ei ole kenenkään tiedossa. Edessäni oleva tee- Rajattomia, omat rajansa vetäviä kuppi ja siihen tarttuva käsi. Ikku- ja niistä kiinni pitäviä. na, sen taakse avautuva maisema ja maiseman säännöllisin väliajoin Ihmisiä ei saisi pitää itsestäänselikuistava puhelin. Se alkaa jostain vyytenä. Se ei ole itsestäänselvyys, ja joskus sitä ei enää ole. *Puff*. että on ihmisiä, jotka kaipaavat.

Poissa.

Se ei ole itsestäänselvyys, että on ihmisiä, joita kaivata. Se on etuoiKaikki abstraktit puolestaan, kaikki keus. Jonain päivänä voi havahtua näkymätön. Ne kestävät ikuisesti. siihen, että niitä ihmisiä ei enää ole.

Mietitään vaikka ystävyyttä, mie- Ehkä voimattomina tai väsyneinä. likuvitusta tai rohkeutta. Muistoja, Ehkä osoittamassa myötätuntoa kuuntelemista ja sanoja. Kaikkea, kerrankin itselleen. Ehkä kokonaan jolla ei varsinaisesti ole mitään olo- poissa. muotoa. Olematonta, jota ei voi paljain silmin nähdä tai koskettaa, Elämä on sykli. Ja sen syklin, ihmutta ne silti ovat. Ne kestävät ajan misyyden, keskiössä on tarve tulla rajan taa. kohdatuksi.

teksti, kuva ja taitto

veera niskanen

13

burnoutbu noutburno burnoutbu noutburno burnoutbu burnout-sukupolvi noutburno burnoutbu – kun mikään ei riitä noutburno burnoutbu noutburno burnoutbu noutburno Kiire, suorituskeskeisyys ja täydellisyyden tavoittelu – tämän päivän trendit? Valitettavasti.

ur out ur out ur out ur out ur out ur out

TEKSTI NEA-MARI VUORISTO KUVITUS VEERA NISKANEN TAITTO VEERA NISKANEN Suomalaista yhteiskuntaa ihaillaan maailmalla laajalti. Koulutusjärjestelmämme on ylintä luokkaa, maamme on listattu useamman kerran maailman onnellisimmaksi. Demokratiamme on vahvimmillaan ja sosiaaliturvamme herättää kerta toisensa jälkeen positiivisia huokauksia ulkomailla – bailaavaa pääministeriä ja rentoa presidenttiä unohtamatta. Paperilla Suomea ja sen kansaa voisi pitää lähes täydellisenä.

lipoliittinen asiantuntija Laura Kaipia puolestaan painottaa opiskelijoiden painavaa avun tarvetta, mitä on hankala täyttää nykyisillä terveydenhuollon resursseilla. Kaipian mukaan esimerkiksi opintopsykologeilla ei vain yksinkertaisesti ole aikaa, jolla vastata opiskelijoiden avun ja tuen tarpeeseen. Myös opinnoilta vaadittava nopea tahti tavoiteajan, opintolainan ja rajallisten opintotukikuukausien kanssa luo oman paineensa.

Nuoret voivat kuitenkin tämän päivän Suomessa huonommin kuin koskaan tai ainakin ahdistuksesta, masennuksesta ja uupumuksesta osataan puhua avoimemmin kuin aiempina vuosikymmeninä. Useimmiten näillä mielenterveysongelmilla on jonkinlainen yhteys ja ne ruokkivat toinen toistaan joskus huomaamattakin.

Niukat tulot pakottavat elämään tarkalla budjetilla, mikä puolestaan rajaa ihmisen vapautta ja mahdollisuuksia tehdä asioita. Jatkuva stressi rahasta voi ajaa jotkut opintojen ohella töihin, jolloin vastuuta ja tehtävää kertyy vapaa-ajan niukentuessa entisestään. Ja jo ennen töihin pääsemistä on mahdollista kuluttaa omat voimavarat loppuun hakuprosessien Burnout, yleisimmin työstä johtuvasta monimutkaisuudesta, omasta olematuupumuksesta käytetty nimitys, kat- tomasta työmarkkina-asemasta sekä taa Psychology Todayn mukaan kui- työnantajien vaatimustasosta johtuen. tenkin myös muilla elämänalueilla, kuten opinnoissa, vanhemmuudessa Burnoutia ruokkii tyytymättömyys tätai romanttisissa suhteissa esiintyvän hän hetkeen. Vaatimusten ja jatkuvan pitkittyneen stressin aiheuttaman uu- paineen täyttämässä maailmassa pumuksen. Se voi olla emotionaalista, keskittyminen herpaantuu tulevaisuuhenkistä ja fyysistä. Nykypäivän nuo- teen. Kun tämä, tuo ja se asia on hoiret aikuiset, milleniaalit, kantavatkin dettu, ihminen kuvittelee saavuttavanburnout-sukupolven leimaa. sa jotain. Jotainhan aina saavuttaa, kun tietyn asian saa pois päiväjärjesSyitä uupumuksen voimakkaaseen tyksestä. On kuitenkin hyvä pohtia, vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa on ketä tämä järjettömien vaatimusten monia. Väitöskirjatutkija Atte Rim- ja paineiden värittämien velvollisuukpin mukaan nykyiset korkeakouluo- sien täyttäminen lopulta palvelee. pinnot aiheuttavat vaatimustasollaan äärimmäistä väsymystä, riittämättömyyden tunnetta ja jopa kyynisyyttä nuorissa aikuisissa. Edellä kuvattujen olotilojen voidaan nähdä olevan Riittääkö enää mikään? otollisia synnyttämään ja ylläpitämään uupumusta.

Tampereen ylioppilaskunnan sosiaa-

15

Kaikki vastaukset on kerätty Instagram-kyselyllä.

Odotatko jatkuvasti tulevia menoja ja tapahtumia?

Odotatko unelmiesi työpaikan saavuttamista tai toiselle paikkakunnalle muuttamista? Välillä asioiden odottaminen tuntuu jopa arvokkaammalta, kuin itse asian kokeminen. Usein asioiden unelmointi ja suunnittelu vie enemmän aikaa kuin itse tapahtuma.

Eri ihmisillä on varmasti erilaisia haaveita ja suunnitelmia, joita odottaa pitkänkin aikaa ennen niiden tapahtumista. “Tämän asian tapahduttua kaikki on hyvin.” Joku voi ajatella jonkin unelman toteutumisen, kuten häiden tai perheen perustamisen, korjaavan kaiken.

Haittaako tulevaisuudesta unelmointi nykyhetkeä ja voiko se aiheuttaa myöhemmin katumusta siitä, ettei “elänyt hetkessä”? Tulevaisuudesta unelmointi liiallisissa määrin voi olla haitallista, mutta pienissä määrin se motivoi tavoitteiden saavuttamisessa. Israelin Haifan yliopiston psykiatri Eli Somer on tutkinut pakonomaista haaveilua ja luonut sille käsitteen. Tällä hetkellä pakonomainen haaveilu mielletään oireeksi monessa mielenterveydenhäiriössä. Sitä ei kuitenkaan ole luokiteltu omaksi häiriökseen. Tähän pakonomaiseen haaveiluun johtaa yleensä traumaattisten tapahtumien pakoileminen omiin unelmiin ja haaveisiin. Liiallisesta unelmoinnista kärsivä voi Somerin mukaan hukuttautua unelmiinsa useiksi tunneiksi kerrallaan, ja todellisuuteen palaaminen tuntuu usein ahdistavalta.

Unelmoimista tutkineen kliinisen psykologin Jerome L. Singerin mukaan 96 prosenttia aikuisista haaveilee tulevaisuudesta päivittäin. Myös tutkijat Sheryl C. Wilson ja Theodore X. Barber ovat

20

julkaisseet tutkimuksen haaveilulle alttiista persoonista. Heidän mukaansa osa ihmisistä on taipuvaisempia viettämään enemmän aikaa omissa unelmissaan ja fantasioissaan. Tästä voi päätellä, että osa ihmisistä on taipuvaisempia odottamaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta, osan pitäessä enemmän hetkessä elämisestä.

Nykyhetkeä ei kuitenkaan tulisi unohtaa tulevaisuuttaan odottaessa. Jos vain odottaa asioiden tapahtuvan, voi unohtaa toimia niiden eteen. Esimerkiksi mieluisasta työpaikasta haaveillessa ei aina muista tehdä konkreettisia tekoja työpaikan saavuttamisen eteen. Nykyhetkeä ei tulisi Somerin mukaan pakoilla omiin ajatuksiinsa. Tällöin unelmoinnista voi tulla haitallista. Jos mietit jatkuvasti unelmia, jotka saavutettuasi olisit onnellisempi, voi nykyhetken onnellisuus unohtua. Häiden järjestäminen ja lasten saaminen ovat varmasti onnellisia tapahtumia. Unelmointia tärkeämpää on kuitenkin se, mikä saa meidät tällä hetkellä onnelliseksi.

Lähteitä: Somer, E. (2002). Maladaptive daydreaming: A qualitative inquiry.

Singer, J.L. (1978). Experimental studies of daydreaming and the stream of thought.

Wilson, S.C. & Barber, T.X. (1983). The fantasy-prove personality: Implication for understanding imagery, hypnosis and parapsychological phenomena.

TEKSTI ELLI ERKKILÄ KUVITUS VEERA NISKANEN TAITTO VEERA NISKANEN

Jos odottaminen on pidempi prosessi kuin tapahtuma, mitä arvoa itse tapahtumalle jää? Häistä voi unelmoida jopa kaksikymmentä vuotta, ehkä pidempään. Ehkä niitä ei ikinä järjestetä. Onko järkevää odottaa pitkään jotain, joka on hetkessä ohi? Naimisiinmeno ja perheen perustaminen ovat esimerkkejä unelmista, joista moni haaveilee. Niitä voidaan pitää tietynlaisina päämäärinä. Sitten, kun on perustanut perheen ja saanut oman talon, on ihmisenä ikään kuin valmis. Moni lastensatukin päättyy usein prinsessan mennessä naimisiin.

Tämän jälkeen “he elävät elämänsä onnellisena loppuun asti”. Realistisesti ajatellen näinhän ei tietenkään ole.

ONKO KAIKKI HYVIN, KUN PÄÄSEN NAIMISIIN?

TEKSTI JONNA KAREKIVI TAITTO VEERA NISKANEN

Välivuosi. Nykyisin sana ei enää aiheuta itsessäni ahdistavia tai negatiivisia tuntemuksia, mutta näin ei kuitenkaan ollut vielä muutama vuosi taaksepäin.

Ennen yliopisto-opintojen alkua vietin yhteensä kolme välivuotta, joista vain ensimmäisen omasta tahdostani. Ensimmäinen vuosi vierähtikin nopeasti uudessa elämäntilanteessa. Kun vasten kasvoja iski se totuus, että välivuosia tulisikin kaksi, oli olo pettynyt.

Kolmannen välivuoden kohdalla epätoivon kairaama kuoppa jalkojeni alla syveni entisestään.

Tunsin paljon paineita kouluun pääsemisestä. Olen aina ollut hyvä koulussa ja yliopisto-opinnot ovat aina olleet minulle itsestään selvä suunta, jota kohti edetä. Kun koulupaikka ei avautunutkaan helposti, tunsin epäonnistuneeni. Kavereiden koulupaikat sekä lähipiiristä kantautuneet uteliaat kyselyt opiskelusuunnitelmista lisäsivät painetta entisestään.

Välivuosien arki tuntui lamaannuttavalta. Aikaiset herätykset työhön, joka ei motivoinut tai miellyttänyt. Ahdistus jumissa olemisesta ja siitä, miten elämässä

jää jälkeen. Tällä hetkellä etenkin jälkimmäinen ongelma tuntuu huvittavalta. Välivuosien aikana ajattelin, että koulupaikka tekisi elämästä jotenkin maagisesti parempaa ja saisi kaikki huolet haihtumaan. Nyt olen ymmärtänyt, että oli elämäntilanne mikä tahansa, ongelmia tulee aina. En enää ajattele elämässä olevan tarkkoja rajapyykkejä, joihin tulisi kiitää tiettyyn ikään mennessä.

det pakottivat minut pyristelemään siitä irti, ainakin koulumaailman osalta. Ehdin myös tutustua itseeni, ja ennen korkeakouluopintojen alkua olin paremmin perillä omista arvoistani sekä siitä kuka olen ja mitä haluan. Olisi väärin ajatella, että välivuosien aikana elämä jotenkin pysähtyy.

Elämä jatkuu niiden aikana aivan samoin, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

Mitä välivuosista sitten jäi käteen?

Kävin kaikki kolme vuotta töissä, ja onnekseni rahaa jäi säästöön myös opiskeluvuosia varten. Tästä kiitän menneisyyden itseäni.

Välivuoteni osuivat ajalle ennen koronaa, joten ehdin matkustella, kerätä kokemuksia ja nauttia ensimmäistä kertaa nuoren aikuisen elämästä, jota täysi-ikäisyys oli vapauttanut. Monet hyvätkin asiat helposti unohtuivat ahdistusta luovan välivuosiverhon taakse, ja positiivisia puolia on osannut havaita paremmin vasta jälkeenpäin.

Välivuoteni tulivat kuitenkin lopulta päätökseen ja pääsin opiskelemaan, vaikkakin eri paikkaan kuin minne alun perin haikailin.

Opiskelupaikkaa todella osasi arvostaa, kun se ei tullutkaan sormia napsauttamalla.

Aloittaessani yliopisto-opinnot sain nopeasti ravisteltua pois välivuosiahdistuksen. Alkuun toki jännitti, onko kukaan samassa tilanteessa ja aloittamassa opiskelun useamman vuoden jälkeen. Nopeasti huomasin, että välivuoden tai vuosien vietto on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Ja ennen Ehkä tärkein oppi välivuosien kaikkea me opiskelijat olemme ajalta oli se, että elämässä on kouluun päästyämme samassa muutakin kuin opiskelu ja työ. veneessä — oli välivuosia alla tai Kympintyttöys oli varsinkin ennen ei. osa identiteettiäni, mutta välivuo-

21

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO VEERA NISKANEN KUVAT UNSPLASH

Vaaleanpunaisen ja violetin sävyjä, holografisia värejä, kimaltavia pintoja.

Matalia vyötäröitä farkuissa, silkkimekkoja, värikkäitä pinnejä ja laukkuja liian lyhyillä olkahihnoilla. Niistä on Y2K tehty.

Paluun tehneellä Y2K-estetiikalla tarkoitetaan erityisesti 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa vaikuttanutta tyylisuuntaa niin visuaalisessa taiteessa, pukeutumisessa kuin musiikissa. Estetiikan nimi tulee vuosiluvun 2000 aiheuttamista tietoteknisistä ongelmista, year 2 kilo. Kukaan ei tiennyt, miten vuosituhannen vaihde tulisi kirjoittaa – koittaisiko maailmanloppu? Ehkä Z-sukupolvelle tutummin tyyli liittyy kuitenkin hohtavaan, kiiltävään ja kaikkeen kimmeltävään. Kaikkeen discopalloista crop toppeihin pieniä värikkäitä aurinkolaseja unohtamatta.

Tyylisuuntaus on näkynyt ja näkyy edelleen voimakkaasti jokaisella kulttuurin kentällä. Valkokankailla esimerkiksi Mean Girls, Matrix sekä Clueless ovat vanginneet ajanlaskun taitekohdan tunneskaalaa. Erilaiset aikakauden julisteet videopeleille ja elokuville noudattelivat pitkälti myös Y2K-tyyliä: inspiraatio visuaalisiin ilmeisiin on usein lähtöisin nimenomaan mediatuotteista itsestään.

Visuaalisesti estetiikkaan yhdistyy usein tietoteknisiä laitteita sekä eri tietokonepeleistä tuttuja elementtejä. Kuulostavatko

esimerkiksi Eminemiä toistavat PortaProt tai C-kasetit tutulta? Tyylisuunnan lähtökohdat ja ajatusmaailma sen takana heijastuvatkin vahvasti kaikkeen, mikä voidaan Y2K-tyylin alle sijoittaa. 2000-luvun alku näkyy nykyään graafisissa töissä, kuten levynkansissa ja julisteissa. Visuaalisissa kokonaisuuksissa hyödynnetään usein näyttäviä ja koristeellisia fontteja, joita on ollut nähtävillä esimerkiksi peleissä ja pelisuunnittelussa.

kertaa leveämpiä kuin kapeat vastineensa. Vanhempien vanhoja nahkatakkeja ja säärystimiä kaivetaan kilpaa ullakkojen nurkista.

Trendit kiertävät sykleissä.

Y2K-estetiikka hakee vaikutteita etenkin muista aiemmista futuristisista tyylisuuntauksista, kuten futurismista ja glitch-taiteella leikittelevästä vaporwavesta. Estetiikan tultua takaisin on se ottanut inspiraatiota myös uudemmista tyylisuuntauksista ja esimerKyseisen aikakauden artis- kiksi uutta aaltoa edustavasta tit, kuten Britney Spears, musiikista. Monet artistit, kuThe Pussycat Dolls, Justin ten Charli XCX ja Dua Lipa Timberlake ja Spice Girls hyödyntävät Y2K-musiikille vaikuttivat vahvasti osaltaan tyypillisiä piirteitä nykyajan tyylin kehittymiseen. Tyyli-inspi- kontekstissa. raatiota haettiin niin Britneyn velour-asuista, Victoria Be- Kaipuuta parinkymmenen ckhamin kampauksista kuin vuoden taakse pyritään helAvril Lavignen camo-hou- pottamaan säännöllisillä kirpsuista. Jos katsoo tämän päivän putorikierroksilla, reiveillä ja katukuvaa ja vastaantulevien elokuvailloilla, joiden aikaasuvalintoja, on niissä jotain na katsotaan vähintäänkin tuttua.

10 Things I Hate About You ja Charlien enkelit. Y2K:ssa Kuten monet muutkin ilmiöt, on lopulta kyse ilosta ja sen myös Y2K-estetiikka on tehnyt näyttämisestä. Maailmanloppaluun 2020-luvulla etenkin pu jäi kokematta. Ehkä vaanuorten keskuudessa. Korkea- leanpunaisten linssien läpi on vyötäröiset farkut ovat muut- hyvä kokea nostalgiaa aikaa tuneet matalavyötäröisiin, ja kohtaan, jota ei koskaan tulhousujen lahkeet ovat kolme lut.

Lähteitä: Poulin, R. (2012). Graphic Design and Architecture, a 20th Century History: A Guide to Type, Image, Symbol, and Visual Storytelling in the Modern World.

Y2K | Aesthetics Wiki

23

– VIISI KUUKAUTTA DISNEYLANDISSA

HATTAROITA JA MIKKI HIIREN KORVIA

TEKSTI JA KUVA TILDA HUHTAMIES TAITTO VEERA NISKANEN Kesäkuussa 2019 istuin lentokoneessa autuaan tietämättömänä siitä, mitä edessä odottavat kuukaudet toisivat tullessaan. Tiesin vain, että suuntana oli Euroopan tunnetuin huvipuisto, jossa en ollut käynyt koskaan aikaisemmin.

Kun muutama kuukausi takaperin tietokoneen näytölle oli ilmestynyt työtarjous, en epäröinyt hetkeäkään allekirjoittaa sitä ja valmistautua suunnittelemaan tulevaa seikkailua. Tulisin lähtemään Disneylandiin!

Vietin yhteensä viisi ikimuistoista kuukautta Pariisin lähiössä.

Työskentelin Guest flow -yksikössä, jossa työtehtäviini kuului asiakaspalvelua, erilaisten tapahtumien järjestämistä ja asiakkaiden turvallisuudesta huolehtimista. Pääsin järjestämään paraateja, ilotulitusesityksiä ja sesongeittain vaihtuvia esityksiä. Vaikka matkan varrelle mahtui myös vastoinkäymisiä ja epätoivon hetkiä, oli hienoa huomata, miten kesän edetessä sai enemmän vastuuta.

Kerran esimerkiksi pääsin johtamaan tiimiämme, kun suljimme prinsessa Ruususen linnaa esityksen ajaksi. Vaikka työ oli ajoittain raskasta pitkine päivineen, auttoivat kivat työkaverit jaksamaan arjessa. Parasta oli, kun päivän työrupeaman jälkeen pääsi työkavereiden kanssa tuulettumaan huvipuistolaitteisiin – ja vielä jonojen

ohi. Myös tunnin junamatkan päässä häämöttävä Pariisi toimi ihanana pakopaikkana kun Mikki Hiiren korvat ja hattarat alkoivat tulla korvista ulos.

koneistossa? Myös työntekijöitä koskevat rajoitukset esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä saivat pohtimaan, kuinka pitkälle tämän fantasiamaailman tavoittelu Lähes puoli vuotta Euroopan voidaan viedä ja millä keisuosituimmassa huvipuistos- noin? sa opetti työskentelemään tiimissä ja selviytymään haastavimmistakin asiakaspalvelutilanteista. Samalla erityisesti ranskan ja espanjan taidot paranivat huimaa vauhtia. Se, että pääsi kurkistamaan puiston kulissien taakse oli jo itsessään hyvin kiehtovaa, kun näki konkreettisesti millainen koneisto vaadittiin tietyn fantasian myymiseen. Joka päivä tuhannet työntekijät ottivat paikkansa tässä koneistossa, jotta animaatiohahmoista elävä fantasiamaailma pysyisi pystyssä vierailijoille.

Huvipuistoalueella olikin havaittavissa ikään kuin kaksi maailmaa: se, joka vierailijoille haluttiin näyttää ja se, jota ei. Työntekijöiden alueelle astuessa pystyi yhä kuulemaan puistossa soivan musiikin ja ihmisten kiljahdukset vuoristoradoista, mutta edessä avautui kuitenkin hyvin erilainen maailma.

Löysinkin itseni pohtimasta useaan otteeseen, että mitä jos jokin oleellinen, korvaamattomissa oleva ratas lakkaisi toimimasta tässä

”

Se, että pääsi kurkistamaan puiston kulissien taakse oli jo itsessään hyvin kiehtovaa, kun näki konkreettisesti millainen koneisto vaadittiin tietyn fantasian myymiseen.

25

TEKSTI EMMI LIUSKI KUVITUS VEERA NISKANEN KUVAT UNSPLASH TAITTO VEERA NISKANEN

Katoiks jo

eilisen jakson?

Big Brother, Selviytyjät, Temptation Island ja Ensitreffit alttarilla. Tosi-tv-ohjelmat houkuttelevat ihmisiä katsomaan viikko toisensa jälkeen, kuinka julkkis taistelee viidakossa tai kun jonkun kumppani päätyy sinkun kanssa samaan sänkyyn. Mikä meitä kiinnostaa toisten draamojen ja haasteiden seuraamisessa?

Tosi-tv:n seuraamiselle on monia syitä. 40 minuuttia aivovapaata aikaa tarjoaa monelle mahdollisuuden rentoutua työ- tai koulupäivän jälkeen.

Omien huolien ja velvollisuuksien miettimisen voi hetkeksi vaihtaa muiden draaman seuraamiseen. Osa voi jopa saada hyvän mielen toisten parisuhdeongelmien seuraamisesta. Myös ajatusleikki kiinnostaa: mitä tapahTv-ohjelmia tuottavan Fremantle Fin- tuu siellä, minne kamerat eivät yllä? landin entinen toimitusjohtaja Joonas Spekuloinnit yltävät myös sosiaalisen Hytönen kertoo Ylen Perjantai-oh- median puolelle, jossa fanit haluavat jelman jaksossa Tosi ihana tosi tv, tietää ohjelmien tähtien synkimmät samikä tosi-tv-sarjoissa kiehtoo. Hänen laisuudet. mukaansa aluksi mielenkiintoista on vain se, että tavalliset ihmiset menevät Reality-ohjelmat sukeltavat ihmisten epätavallisiin tilanteisiin. Ajan myötä yksityisalueelle. Moni paljastaa teleohjelmaan on lisättävä julkisuuden visiossa asioita, joita ei ole ikinä kerhenkilöitä ja draamaa, jotta se pysyy tonut kenellekään. Kun katsoja kuulee mielenkiintoisena. Katsojille täytyy tar- sarjassa jonkun kamppailevan samanjota virikkeitä ja cliffhangereita, jotta laisten ongelmien kanssa kuin hän itse, he tulevat seuraavallakin viikolla ruu- sarjasta tulee entistä koukuttavampi. dun ääreen.

Samaistumisen tunne saa ihmisen seuraamaan ohjelmaa uudesta näkökul2000-luvun taitteessa tosi-tv-sarjat masta. Tv-sarjat ovat myös hauska saavuttivat suuren suosion. Tarkas- small talkin aihe kavereiden kesken, ti käsikirjoitettujen ohjelmien rinnalle joten samaistumista ei tapahdu vain saapui jotain uutta, kun televisiossa ruudun kautta. On hauska huomata, näkyi ensimmäistä kertaa aivan nor- kuinka toisen silmät kirkastuvat hänen maaleja ihmisiä. Oli mahdotonta en- päästessä kertomaan ennustuksensa nustaa, mitä ohjelmassa tulee tapah- seuraavista jaksoista. tumaan, mikä oli katsojien mielestä kiinnostavaa. Draaman taso oli jotain Tällaisten tosielämänä mainostettavien aivan uutta. ohjelmien tuotanto on kuitenkin saanut paljon kritiikkiä siitä, kuinka todenpe-

räisiä ne oikeasti ovat. Ohjelmia on syytetty muun muassa liian tarkasta käsikirjoituksesta ja siitä, että ihmisille syötetään sanoja suuhun draamaa luodakseen. Sarjaan osallistujat joutuvat usein kirjoittamaan sopimuksen siitä, mitä tuotannosta ei saa vuotaa julkisuuteen.

Kun entisiä tosi-tv-tähtiä on haastateltu ohjelman kuvausten jälkeen, he kertovat, kuinka epärealistisen kuvan ohjelma heistä antoi. Satunnaisia reaktioita leikataan ja laitetaan eri järjestykseen kuin todellisuudessa: ihmisistä muokataan tarkoituksella tietynlaisia. Tämä on riski, jonka ihminen tietoisesti ottaa hakeutuessaan mukaan tositelevisioon. Nämä asiat horjuttavat ohjelmien todenmukaisuutta, mikä ei kuitenkaan vähennä niiden suosiota. Vaikka katsojat tiedostavat, ettei kaikki ole aitoa, se ei vähennä draaman mielenkiintoisuutta.

Television rooli viihdyttäjänä on pysynyt samana sen perustamisesta asti.

Suoratoistopalveluiden ansiosta lempiohjelmia voi seurata missä ja milloin tahansa. Draama kiinnostaa katsojia, mikä ei ole jäänyt huomaamatta tuotantoyhtiöiltä. Tämän takia tosi-tv pysyy yhtä kiinnostavana kuin aamu-uutiset – ellei jopa kiinnostavampana.

27

ei sittenkään Makaan sängylläni ja annan kyynelten valua kohti tyynyä. Rintaani puristaa, enkä tiedä miten helpottaa koko kehoni vallannutta epämukavuutta. Niinpä vain makaan lamaantuneena paikallani peläten samaan aikaan tukehtuvani hallitsemattomaan hyperventilointiin. Tekisin mitä vain saadakseni oloni rauhoittumaan ja epämiellyttävät ajatukset päästäni. Tunnen itseni täysin irralliseksi muusta maailmasta – kuin olisin näkymätön.

Yksinäisyys polttaa kivuliaasti sisuksiani. Haluaisin avata ihoni ja päästää tulen ulos. En usko olon ikinä helpottavan. Pelkään tulevaisuutta, jossa en näe muuta kuin samaa tuttua kipua. Haluaisin vain käpertyä niin pieneksi, että lopulta vain katoaisin. Minun ei tarvitsisi enää tuntea mitään.

ja aion lähteä kotiin. He vaikuttavat yllättyneiltä ja hieman pettyneiltä, mutta hyvästelen heidät ja suuntaan kohti autoani. Heti auton hiljaisuuteen päästyäni koko illan tuntunut kupla puhkeaa rinnassani ja hallitsematon itku ja hyperventilointi valtaa kehoni. Lähden liikkeelle, mutta joudun yhtäkkisen paniikin seurauksena etsimään lähimmän pysähdyspaikan. Vaikka olisin voinut pysähtyä tien sivuun, paniikki estää aivojani toimimasta järkevästi ja jatkan matkaa, kunnes näen linja-autopysäkin. Vedän käsijarrun, avaan oven ja käännyn kohti raikasta syysilmaa.

Pelkään oksentavani hyperventiloinnin aiheuttaman yskänpuuskan takia. Jatkan matkaani vasta varmistuttuani paniikin menneen ohi.

ikuista

Lopulta päädyn hakemaan apua ja pääsen YTHS:n kautta keskustelemaan usean mielenterveyden asiantuntijan kanssa. Saan masennusdiagnoosin, lääkityksen ja lähetteen psykologille.

Aloitan pitkän paranemisprosessin, jossa käyn läpi vaikeita tunteita ja mietin vaihtoehtoisia ajatusmalleja sekä toimintatapoja vaikeiden tunteiden tullessa. Aikaa kuluu, elän opiskelijan arkea ja elämässäni tapahtuu paljon isoja muutoksia, mutta huomaan kestäväni ne. Ystävien lähteminen toiselle puolelle maapalloa ei yhtäkkiä tunnukaan niin vaikealta kuin se olisi aiemmin tuntunut. Teen suunnitelmia tulevaisuudelle, ja elämä tuntuu tasaiselta. Tiedän kuitenkin kesän lähestyvän. Pelkään sen tuovan myös tutun pahan olon mukanaan. Kesä tulee ja se menee, enkä romahdakaan. Eräänä päivänä huomaan, että en ole enää tuntenut sitä polttavaa yksinäisyyttä enkä sen mukanaan tuomaa epätoivoa. Huomaan suunnittelevani tulevaisuutta ja olevani enemmän innostunut kuin peloissani siitä. Minulla on haaveita ja toiveita tulevalle, joita haluan päästä toteuttamaan. Muutos ei tunnu enää niin pelottavalta, vaan jopa toivon sitä. Samaan aikaan tiedostan, että masennus voi palata milloin vain, mutta tiedän nyt myös sen, että selvisin siitä kerran ja voin tehdä sen uudestaan. Kaikesta huolimatta se ei kestänytkään ikuisesti.

Etäluennolla kehotetaan miettimään tulevaisuutta ja jakamaan muille, miltä se näyttää. Mitä haaveita ja tavoitteita tulevaisuus pitää sisällään. Tunnen palan nousevan kurkkuun ja pelon puristavan rintaani. Mitä voin keksiä muille, kun en näe mitään. Vaikka kuinka yritän kuvitella jotain, näen mielessäni vain mustan tyhjyyden. Niinpä kerron muille mahdollisimman epämääräisesti ne asiat, jotka tiedän faktaksi: kandi, gradu, valmistuminen ja ehkä joskus perhe ja oman alan työpaikka.

Tunnen itseni valehtelijaksi.

Istun ystävien keskellä ja kuuntelen iloista puheensorinaa. Tunnen oloni ulkopuoliseksi. Kuin olisin näkymättömän kuplan sisällä, joka eristää minut muista ihmisistä. Oloni on ristiriitainen.

Tietysti minun pitäisi nauttia muiden seurasta, mutta haluaisin vain lähteä kotiin. Joku kertoo hauskan tarinan ja yhdyn muiden nauruun, mutta tuntiessani naurun alkavan muuttua itkuksi, päätän lähteä. Ilmoitan muille, että olen väsynyt

TEKSTI KATRIINA SOUKKA KUVITUS VEERA NISKANEN TAITTO VEERA NISKANEN

29

TAYLOR SWIFT MIDNIGHTS Pitkään odotettu kertomus rakkaudesta sekä itsensä etsimisestä

TEKSTI SARA GÜVEN KUVA UNIVERSAL MUSIC TAITTO VEERA NISKANEN

Amerikkalaisen Taylor Swiftin kymmenes studioalbumi Midnights on ollut koko syksyn monien huulilla.

Levyn kappaleiden sanoitukset ja erityisesti ensimmäisen singlen Anti-Heron musiikkivideo ovat aloittaneet useita trendejä Tiktokissa. Levy on rikkonut nopeasti myös lukuisia ennätyksiä - jo julkaisupäivänään se saavutti Spotifyn kaikkien aikojen striimatuimman albumin tittelin.

Tyyliltään albumi mukailee noin vuosikymmenen takaista Swiftin tuotantoa. Kappale Midnight Rain olisikin voinut olla vuonna 2012 julkaistun neljännen studioalbumi Red’n kansissa popahtavalla harmoniallaan. Toisaalta Midnights, kuten muutkin Swiftin levyt, muodostaa oman jälkensä artistin tuotantoon. Se eroaa monella tapaa edeltäjistään muun muassa tunnelmallisuudellaan. Tyylimuutokset eivät ole Swiftille uusia. Alunperin Swift tuli tunnetuksi erobiiseistään ja kantripopista ollessaan vasta 17-vuotias.

Swiftin asema laulajana ja lauluntekijänä tuntuu kasvavan jokaisen teoksen myötä. Swiftin kappaleissa kenties eniten kuuntelijoihin vetoaa niiden ajattomuus ja helppous. Vaikeita teemoja ei kuitenkaan pelätä. Uudella levyllä kappale Anti-Hero käsittelee Swiftin syömishäiriötä ja suhtautumista omaan menneisyyteensä. Sen tueksi julkaistiin myös musiikkivideo, joka kertoo tarinaa yhdessä lyriikoiden rinnalla.

Swiftin albumeilla on totuttu näkemään tunnettuja nimiä. Kappale Snow on the Beach on kirjoitettu yhteistyössä Lana Del Reyn kanssa, joka laulaa

kappaleella myös yhdessä Swiftin kanssa.

Kirjoittajien listalta löytyy myös Zoë Kravitz (Lavender Haze) sekä Swiftin kumppani Joe Alwyn (Sweet Nothing), tosin pseudonyymillä William Bowery. Mukana kuullaan myös Swiftin pitkäaikainen yhteistyökumppani Jack Antonoff, joka on ollut mukana kirjoittamassa suurinta osaa uuden albumin kappaleista. Antonoff on ollut mukana myös Swiftin aiemmilla levyillä Evermorella ja Folklorella.

Tunnetuksi Antonoff on tullut niin entisenä Fun.’n jäsenenä kuin nykyisenä Bleachersin keulakuvana. Hän on kirjoittanut kappaleita myös Lordelle ja Lana Del Raylle, joille tyypillisiä genrejä ovat muun muassa elektroja dreampop.

Teema, joka Midnightsissa korostuu, on orgaanisten soittimien puuttuminen.

Taustat ovat lähinnä elektronisia, kuten levyn avaavalla Lavender Haze -kappaleella. Kappaleet ovat harmonisia ja istuvat hyvin nykyaikaisen popgenren joukkoon. Swift on itse kertonut levyn koostuvan kappaleista, jotka on kirjoitettu nimensä mukaisesti keskiyön unettomina öinä. Tämä dreampopille tyypillinen keskittyminen tunnelmaan ja melodiaan korostuvat myös tällä levyllä, jolla kaikki kappaleet alleviivaavat yön pikkutuntien hetkien tunnelmaa. Swiftin uusinta albumia ei voi toisaalta käsitellä sivuamatta sen laajuutta. Albumista julkaistiin 21. lokakuuta kaksi versiota, joista jälkimmäinen pitää sisällään 20 kappaletta. Swiftin sanojen mukaan yhtäkään ei haluttu jättää pois.

31

SYKSYN

TEKSTI JA TAITTO VEERA NISKANEN

SÄVELET Maverick Sabre - When I Wake Up (2019)

Kolmas albumi englantilaisen jazz rapin ja soulin suunnannäyttäjältä. Sabren juuret rytmimusiikin parista kuuluvat etenkin albumin tuotannossa. Toimii kuulokkeissa etenkin syksyisillä kävelyillä. nostot: Her Grace & Into Nirvana

Albumi, jota olen kuunnellut laittoman paljon tänä vuonna. Kesällä Fredrikssonin taide herätteli aisteja laiturilla, syksyllä se tekee saman kynttilöiden valossa. Jazzmaailman mestariteos, joka on kerännyt kehuja kriitikolta jos toiseltakin. nostot: Lempilauluni & Pinetree Song

Black Country, New Road - Ants From Up There jolle sain itse suosituksen erityisesti syksyyn. Bri(2022) Albumi, teistä lähtöisin oleva yhtye tekee jazz-vivahteista rock-musiikkia. Saksofoni soi, ja Englannin nummet voi melkein nähdä silmät sulkiessaan. Jollain tapaa kokonaisuus tuo mieleen myös The Beatlesin. nostot: Chaos Space Marine & Concorde

Asa Bäänd II - Siemeniä (2021) Asa, tuo lyyrinen nero Helsingin Roihuvuoresta. Yhtyeen kanssa toteutettu albumi on toiminut tämän syksyn soundtrackinani. Levy yhdistelee suomirockia ja rappia sulavasti tuoden raakuutta suurien tuotantojen keskelle. nostot: Liekeissä syksyllä & Zzz-kunta

Indie-popia ja yksityiskohtia ympäriinsä sirotteleva kokonaisuus, joka vie tunnetilasta toiseen. Knife Girlin ensimmäinen kokopitkä albumi naurattaa, itkettää ja saa pysähtymään. Avausraita kuulostaa siltä, että se voisi soida Garden State -elokuvan ääniraidalla Nick Draken rinnalla. Mainittakoon, että kyseinen soundtrack voitti musiikillaan Grammyn. nostot: The Good Times Are Coming Your Way & Stop Time

Loyle Carner (2022) Hugo Toinen jazz rapin pioneereista. Spoken wordia, kannanottoja ja kaunista tarinankerrontaa suvereenisti yhdistelevä artisti ei jätä uudella(kaan) albumillaan kylmäksi. Juuri julkaistulla kokonaisuudella käsitellään kuulumisen tunnetta, sortoa ja erilaisia identiteettejä. nostot: Hate & Plastic

33

ASMR PISAROITA SELKÄPIITÄ MYÖTEN

TEKSTI OTTE MÄKIPÄÄ KUVA NIINA LILLI TAITTO VEERA NISKANEN

Olet ehkä törmännyt Youtubessa tai podcasteissa ASMR-videoihin. Videoissa on kuiskimista, naputtelua ja erilaisia roleplay-tilanteita. Mutta mistä on varsinaisesti kyse?

teemojaan ovat katsojan meikkaus sekä hajuvesitai koruliikevideot. Tällaiset videot ovat roleplayta, eli niissä videon kuvaaja heittäytyy rooliin ja näyttelee tilanteen, jossa katsojakin on mukana.

ASMR jakaa mielipiteitä. Harvoin tapaa videoita ASMR-lyhenne tulee sanoista ”autonomous sen- kuunnellutta ihmistä, jolla ei olisi vahvaa mielipisory meridian response”. Vapaasti suomennettu- dettä niistä. Jotkut ihmiset eivät koe autonomisia na kyse on siis autonomisista rauhoittavista ais- aistielämyksiä, jolloin videot voivat ahdistaa. Toitielämyksistä. ASMR voi ilmetä kihelmöintinä tai set taas voivat saada fyysisiä reaktiota ääniin ja rauhoittavana tunteena. Kaikki eivät kuitenkaan kuiskailuun, jolloin keho ja mieli rentoutuvat. Tämä koe näitä autonomisia aistielämyksiä, jolloin vi- on Niinan mukaan juuri ASMR-videoiden viehädeot voivat jopa ärsyttää. Toisia äänet sen sijaan tys. Hän kertoo, että joskus ASMR-äänet tuntuvat rentouttavat ja rauhoittavat. Monet saavat vide- siltä, kuin joku hieroisi hartioita tai pisaroita menioista apua jopa nukahtamiseen. Kysyin ASMR-vi- si selkäpiitä myöten. Vilisevät ajatukset unohtuvat deoita Youtubeen tekevältä Niina Lilliltä, mikä kehon rentoutuessa äänistä. Niin Niinalle kuin ASMR:ssä viehättää. monille muillekin ASMR on turvapaikka, jonne voi päästä videoiden kautta.

ASMR-äänet auttavat monia rentoutumaan. Niina kertoo itse kuuntelevansa muiden videoita nukahtamisen apuna. Myös hänen videoihinsa kommentoidaan videoiden rauhoittaneen. Tällaiset kommentit saavat tekijän onnelliseksi, sillä juuri rauhoittuminen ja rentoutumisen elämys ovat ilmiön ydin. Niina kertoo aloittaneensa ASMR-videoiden teon juuri siksi, että halusi jakaa saamaansa rauhallista oloa myös muille.

Opiskelu- ja työelämä ovat hektisiä ja elämme useiden kriisien aikaa. Stressi ja uupumus vaivaaToiset suosivat kuiskintaan keskittyviä videoita, vat monia. Ei siis ihme, että ASMR-videoille löytoiset taas pitävät erilaisia äänimaailmoja ja är- tyy kysyntää. Niina kertoo tuntevansa kiireen kasykkeitä sisältävistä videoista. On tärkeää löy- toavan videoiden myötä. Niiden kuuntelusta voi tää juuri se, mistä itse pitää. Videoita, artisteja ja tehdä rutiinin, jolloin joka päivä saa hetken omaa äänimaailmoja löytyy laidasta laitaan. Niinan vi- kiireetöntä aikaa. Tällöin pääsee arjen ajatuksia deot keskittyvät pääasiassa kuiskintaan ja videon pakoon, ja keho sekä mieli rentoutuvat. teeman mukaisiin ääniärsykkeisiin. Hänen lempiJollet siis vielä tiedä, kykenetkö kokemaan autonomisia aistielämyksiä, ota siitä viimeistään nyt selvää. Stressinlievityskeinoja ei voi koskaan olla liikaa. Pääset tutustumaan Niinan ASMR-videoihin hänen Youtube-kanavallaan ASMR Niina Lilli.

35

Kirjassa verrattiin luokkaretkeä niin lapsuudesta tuttuihin koulun museoretkiin, kuin päähenkilö Rebekan retkeen järvenpääläisestä lähiöstä Kalasataman villamyssyisten äitien ympärille.

Luin hiljattain Natalia Kallion Kotileikki-teoksen. Olo oli paljastettu ja tuntui, kuin joku olisi nähnyt lävitseni.

Kirja herätti minussa paljon ajatuksia ja jonnekin mielen sopukoihin piilotettuja muistoja. Olin iloinen, ettei duunaritaustasta puhuttu sensaatiohakuisesti. Päähenkilö ei ollut ”reppana”, vaan ihan tavallinen tyyppi, jonka tausta on monen suomalaisen todellisuus.

Etenkin lapsena on vaikea kaivata jotain, jonka olemassaolosta ei edes tiedä. Toisaalta sen tiedostaa, etteivät vanhemmat äänestä vaaleissa. ”Joku, jota meidän elämänlaatumme ei kiinnosta pääsee sinne kuitenkin”. Koulussa opettajat kuvaavat äänioikeutta velvollisuutena ja ylpeyden aiheena. Kallion tapa kuvata duunaritaustaa on raikas ja toivoa herättävä. Siinä ei haeta sääliä tai pyritä nousemaan jonkin yläpuolelle. Todetaan vain se, kuinka suuri kontrasti kirjan kahden maailman välillä on. Millä tavoin se voi lisätä ulkopuolisuuden tunnetta, tarvetta pyrkiä piilottamaan taustojaan, ja miten vapauttavaa on löytää joku, jonka

kanssa ei tarvitse pukea naamiota.

Kirjassa verrattiin luokkaretkeä niin koulun museoretkiin kuin päähenkilö Rebekan retkeen järvenpääläisestä lähiöstä Kalasataman villamyssyisten äitien ympärille. Luokkaretki. Siltä tuntui myös minusta, kun muutin Vaasasta Helsinkiin opiskelemaan kuvataidetta ammattikoulun päätyttyä. Yhtäkkiä olin mielettömän fiksujen ihmisten seurassa. Sellaisten, jotka pohtivat politiikkaa ja muita isoja, yhteiskunnallisia asioita viinipullon äärellä. Suurin osa lapsuuden ja nuoruuden kaveripiiristäni valitsi kanssani saman tien peruskoulun jälkeen; on artesaaneja, kokkeja, pintakäsittelijöitä, merkonomeja.

Ylioppilasjuhlissa en ole koskaan ollut; kukaan lähisuvustani ei valinnut peruskoulun jälkeen lukiota. Helsingissä uudet ystäväni kertoivat, mitä olivat kirjoittaneet lukiosta valmistuessaan, ja minkä kirjaimen he todistukseen saivat. Nyökkäilin, ihan kuin ymmärtäisin mitä he tarkoittavat. Samaan tapaan kuin Kotilei-

TEKSTI JA TAITTO JULIA LEHTINEN KUVA JULIA RAHIKKA

37

kin lua

päähenkilö Kalliossa. Hän

kuunnellessaan ystäviensä kahvilakeskustetosin oli valinnut lukion peruskoulun jälkeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmaa varten tehdystä tutkimuksesta kävi ilmi, kuinka luokka konkretisoitui naisten kokemuksissa yksin ja omillaan olemisena, vierauden, ulkopuolisuuden ja vajavaisuuden tunteina.

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2021 julkaisemassa Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua -suunnitelmassa on tutkimustietoa siitä, miten tasa-arvo korkeakoulutasolla toteutuu Suomessa, ja miten korkeakoulutuksesta voitaisiin tehdä saavutettavampaa yhä useammalle. Moninaisuus ja diversiteetti määritellään yksilöiden tai ryhmien erilaisuuksiksi sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, iän, seksuaalisen suuntautumisen tai -identiteetin, etnisen alkuperän, kulttuurisen, poliittisen tai uskonnollisen taustan, fyysisen terveyden tai mielenterveyden, sosioekonomisen taustan tai koulutustaustan osalta. Suunnitelman mukaan nämä kaikki vaikuttavat korkeakoulutukseen pääsyyn.

Vasta Helsingissä tutustuin ihmisiin, jotka hakivat yliopistoihin. Jonnekin, jota en ollut koskaan edes harkinnut vaihtoehdoksi minulle.

Ammattikorkeakoulusta olin tosin jo haaveillut. Jostakin luovasta, mutten uskonut, että minun kannattaisi edes haaveilla muusta. Yläasteella opon kysyessä tulevaisuuden ammattihaaveistani, ilmoitin vaihtoehdoikseni tatuoija, meikkaaja-maskeeraaja tai autonmaalari. Päädyin kuitenkin media-assistentiksi valokuvaharrastuksen vuoksi. Lukio ei ollut jostain syystä minulle edes vaihtoehto, vaikka peruskoulussa keskiarvoni hipoi ysiä.

38

Opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmassa kerrottiin, kuinka työväentaustaiset naiset, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa akateemiseen maailmaan asettuvat yliopistomaailmaan. Tunnistin monet tutkimuksessa esille tulleet kokemukset erityisesti fuksivuodeltani.

Suunnitelmaa varten tehdystä tutkimuksesta tuli ilmi, miten luokka konkretisoitui naisten kokemuksissa yksin olemisena, vierauden, ulkopuolisuuden ja vajavaisuuden tunteina. Viimeiseksi mainittua erityisesti ”puutteelliseksi koettuna kulttuurisena pääomana ja tuntemuksena siitä, että hyvästä opiskelumenestyksestä huolimatta ei täytä akateemisia ideaaleja”. Myös pelko taustan ”paljastumisesta” oli läsnä tutkimukseen osallistuneiden naisten arjessa. Niin ikään Kallion romaanin päähenkilö teki kaikkensa piilotellakseen taustaansa kuten minäkin viimeisen vuoden ajan.

”itseni pilaamisena”. Meillä ei puhuttu politiikasta, ASP-tileistä tai matkusteltu ulkomaille. En silti koe, että lapsuudestani olisi puuttunut mitään merkittävää. Kotileikin julkaisun ja siitä nousseen keskustelun myötä toivon, että yhä useampi duunariperheessä kasvanut uskaltaisi unelmoida isosti – mutta ilman ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita.

Kallion romaanin päähenkilö teki kaikkensa piilotellakseen taustaansa kuten minäkin viimeisen vuoden ajan.

Tänä syksynä jo ennen Kotileikin lukemista olin päättänyt, ettei minun tarvitsisi hävetä taustaani. Olen kiitollinen siitä, että vanhempani olivat minusta ylpeitä siitä huolimatta, minkä tien valitsisin peruskoulun jälkeen. Etteivät vanhempani suhtautuisi tatuointeihini

39

brain cellistä.

teksti, kuva ja taitto veera niskanen

Tulossa jostain, menossa jonnekin.

täville jalkaterilleni. Vihlominen lakkaa.

Tumma hahmo. Siluetti, joka näyttää puoliksi sammuneiden katuvalojen alla kovin tutulta, mutta en saa kiinni miksi. Olemuksessa on jotain erikoista, jotain herkkää ja kiehtovaa.

Liikennevalot. Punaista. Vihreää. Nyt saa kävellä, mutta minä en kävele. Hypin tasajalkaa kuin ala-asteen välitunneilla konsanaan. Hyppynarun muodostamat labyrintit, joista vain ne kaikista taitavimmat osasivat ulos. Hypin suojatien raitojen Takki roikkuu jotenkin hassunnäköisesti leveillä yli. Lattia on laavaa. En halua hukkua. hartioilla. Samalla lailla kuin koiranpentu roikkuu kiinni uudessa lelussaan. Samalla lailla kuin Hiljaisuuden rikkovat vain katukiveykseen juuri sanat, jotka jäävät roikkumaan jonnekin kitalaen sopivassa kulmassa sinkoilevat alumiiniset geotuntumaan. Puoliksi ulkona, mutta jäävät sano- metriset kappaleet, asiat. Esineet, jotka ovat itselmatta. Puoliksi päällä. Ehkä jokin uusi muoti-il- leni niin kovin vieraita, mutta monelle niin kovin miö, jonka olemassaolosta en ole tätä hetkeä tuttuja. Näiden tuttujen vieraiden kylkiin on merennen ollut tietoinen. kitty palautusoikeudesta kertovia lukuja. 0,10€, 0,15€, 0,40€ jne. ”Palauta minut, niin saat raPuoliksi ylösvedetyn vetoketjun alta pilkottaa jo- haa!”. Yrittävät kai kertoa meille kuolevaisille jotain norjalaiselta villapaidalta näyttävää. Tuskin tain arvostaan.

Norjasta, mietin. Todennäköisesti lähimmän tusinakaupan alelaarista. Ehkä käytettynä ostettu. Kilin kalin.

Ehkä sittenkin Norjasta. Norjasta käytettynä os- Tältäkö alumiini kuulostaa? tettu.

Kilin kalin.

Poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen.

Harmaista isoäidinneliöistä ommeltu kaulaliina pyöritetty kaulan ympärille. Kerran. Ja vielä kerran. Harmaa. Ehkä tylsin väri ikinä, mutta en anna sen häiritä. Rispaantuneet kynsikkäät ja niiden seasta erottuvat tummiksi maalatut kynnet etsivät taskun pohjalta jotain, jolla saisi liekin syttymään.

Langalliset kuulokkeet (miljoonassa solmussa) lentävät maahan. ”Vittu”. Katson poispäin ikään kuin osoittaen myötätuntoa tälle arjen kaaosta oi niin taidokkaasti kuvaavalle ilmentymälle. Nostan katseeni ja hahmo on jo savun virkkaamassa peitossa. Savupilvessä.

Ehkä itsekin sinne yhdeksännelle vielä pääsen.

Yhdeksäs lokakuuta. 9.10. Sunnuntai. Kello 19.19.

Pidän yhdeksiköistä. Eivät yhtä ikuisia kuin kahdeksikot. 8. ∞.

Asiat liikkuvat edessä kävelevän hahmon tahdissa. Jokaisella potkaisulla vähän kauemmaksi tuosta hiljaisuudesta, jota seuraa aina uusi.

Olen kävellyt korttelin ympäri.

Kadun kulmassa, taas.

Tumma hahmo. Tuon hahmon olen nähnyt jossain jo aiemmin.

Hassunnäköisesti roikkuva takki ei enää roiku.

Sanat on saatu sanotuksi. Kahdesti kaulan ympärille kiedotun kaulaliinan alta näen, että vetoketju on vedetty ylös asti, eikä Norjasta käytettynä ostetusta norjalaisesta villapaidasta näy enää merkkiäkään. Kuulokkeet eivät ole solmussa.

Linja 9. Keskustasta tulossa. Hahmo heiluttaa kättään maalattuine kynsineen. Hahmoja jää pois, uusi hahmo astuu kyytiin. Jäljellä enää savupilvi, jota jään katsomaan.

Tunnen rakot kantapäissäni. Uudet saappaat.

Olisi pitänyt arvata. Kaappi täynnä sidetarpeita Linja 9. Pääsisikö sillä yhdeksännelle? jos jonkinmoiseen haavaan, mutta eivät ne siellä kaapissa auta. Sen tiedän tällä hetkellä enem- En enää muista minne olin menossa. män kuin hyvin. Teen mielikuvaharjoituksen ja teleporttaan kaikista kauneimmat laastarit veres-

41